Browsing by Subject "kansalaiset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 21
  • Jankkari, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristö 8/2013
    Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) edellyttää vuorovaikutteista vesienhoidon suunnitteluprosessia. Lain yhtenä tavoitteena on parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia oman vesistöalueensa hoidon suunnittelussa. Kansalaisilla on mahdollisuus antaa kirjallista palautetta suunnitelman laadinnan eri vaiheissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mihin keskusteluihin ja ongelmiin kansalaiset yrittivät kiin-nittää vesienhoitosuunnitelmien laadinnan ensimmäisellä vesienhoidon suunnittelukaudella (2004–2009). Lisäksi tarkastellaan, miten kansalaisten huolet ja huomiot kohtasivat vesienhoidon suunnittelujärjestelmän toimintaperiaatteet. Tutkimusaineisto rajautuu kansalaispalautteeseen, joka annettiin Varsinais- ja Keski-Suomessa. Analyysi kahden eri alueellisen ympäristökeskuksen saamasta kansalaispalautteesta osoittaa, että vesiensuojelukysymyksiä tarkastellaan osana arjen elämismaailmaa ja paikallisia ympäristökamppailuja. Kansalaispalautteesta oli nähtävissä erilaisten maantieteellisten ja historiallisten erojen vaikutus palautteen sisällölliseen muotoutumiseen. Vesienhoidon suunnittelu tulkittiin usein ”viimeiseksi oljenkorreksi”, jonka kautta huolelle tai ongelmalle saataisiin näkyvyyttä. Toisaalta ensimmäisen suunnittelukauden kansalaispalautteessa oli nähtävissä epäluottamusta koko vesienhoidon suunnittelun sekä kansalaisosallistumisen todellista vaikuttavuutta kohtaan. Julkaisussa esitetään ehdotuksia kansalaisosallistumisen kehittämiseksi. Tutkimus tarjoaa yhden esimerkin tavasta, jolla kansalaispalautetta voidaan analysoida vesienhoitosuunnitelmien laadinnan yhteydessä.
  • Anttila, Saku; Bröckl, Marika; Herlevi, Antti; Kallio, Kari; Ketola, Mirva; Koponen, Sampsa; Kuitunen, Pirjo; Pyhälahti, Timo; Ryynänen, Tuukka; Vakkilainen, Kirsi; Kairesalo, Timo (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 17/2012
    Julkisten tietovarantojen mahdollisimman tehokkaan käytön on katsottu tuottavan uutta tietoa ja palveluita sekä lisäävän hyvinvointia. Kerätyn ympäristötiedon heikko hyödyntäminen yritystoiminnassa on kuitenkin jo pitkään tiedossa ollut ongelma. Syitä tähän voi etsiä ympäristötiedon epäkaupallisesta luonteesta, sen keräämistavoista ja saatavuudesta tai esimerkiksi julkisen sektorin vahvasta roolista toimialalla. Järvien vedenlaatupalvelu -hankkeessa (Tekes, 2009-2012) haluttiin edistää julkisen tiedon hyödyntämistä yksityisellä sektorilla sekä kehittää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lähtökohtana oli paikallisen tutkimusinfrastruktuurin kehittäminen niin, että eri lähteistä kerätty vedenlaadun mittaustieto olisi tietokannan kautta helposti yritysten käytettävissä. Lisäksi hankkeessa tutkittiin eri käyttäjien tarpeita vedenlaatutiedolle, kehitettiin menetelmiä tiedon tarkkuuden parantamiseksi sekä luotiin muun muassa lyhyen aikavälin ennustemalleja. Konkreettinen tulos oli myös uuden “jokamiehen” vedenlaadun mittalaitteen kehittäminen. Tämä esimerkiksi matkapuhelimen kameran käyttöön perustuva mittalaite tuo uusia mahdollisuuksia edullisen vedenlaatutiedon keräämiseen, kansalaishavainnointiin ja samalla myös erilaiseen liiketoimintaan. Julkiseen ympäristötietoon perustuvaa liiketoimintaa pohdittiin kahdessa työpajassa. Työpajoissa keskusteltiin siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista sekä myös ideoitiin uusia julkiseen ympäristötietoon perustuvia liiketoimintamahdollisuuksia. Tässä julkaisussa pohditaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön mahdollisuuksia Järvien vedenlaatupalvelu -hankkeen tulosten pohjalta.
  • Hietala, Reija; Ijäs, Asko; Pikner, Tarmo; Kull, Anne; Printsmann, Anu; Kuusik, Maila; Fagerholm, Nora; Vihervaara, Petteri; Nordström, Paulina; Kostamo, Kirsi (Springer Nature, 2021)
    Journal of Coastal Conservation 25 (2021), 47
    The Maritime Spatial Planning (MSP) Directive was ratified (2014/89/EU) along the Strategy of the European Union (EU) on the Blue Economy to contribute to the effective management of maritime activities and resources and incorporate the principal elements of Integrated Coastal Zone Management (ICZM) (2002/413/EC) into planning at the land-sea interface. There is a need to develop the ICZM approach throughout Europe to realise the potential for both socio-economic and environmental targets set by the EU and national legislations. In this study, we co-developed different approaches for land-sea interactions in four case areas in Estonia and Finland based on the defined characteristics and key interests derived from local or regional challenges by integrating spatial data on human activities and ecology. Furthermore, four ICZM drafts were co-evaluated by stakeholders and the public using online map-based assessment tools (public participatory GIS). The ICZM approaches of the Estonian cases ranged from the diversification of land use to the enhancement of community-based entrepreneurship. The Finnish cases aimed to define the trends for sustainable marine and coastal tourism and introduce the ecosystem service concept in land use planning. During the project activities, we found that increased communication and exchange of local and regional views and values on the prevailing land-sea interactions were important for the entire process. Thereafter, the ICZM plans were applied to the MSP processes nationally, and they support the sustainable development of coastal areas in Estonia and Finland.
  • Grönholm, Sam; Jalonen, Pauliina (Finnish Environment Institute, 2009)
    Reports of the Finnish Environment Institute 5/2009
  • Rask, Mikko (National Consumer Research Centre, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen väitöskirjoja 4
    Asiantuntijuuden laajentuminen tieteen ja teknologian hallinnassa Väitöskirja keskittyy asiantuntijuuden laajentumiseen tieteen ja teknologian hallinnassa. Ilmiöllä tarkoitetaan länsimaisissa yhteiskunnissa viime vuosikymmeninä tapahtunutta uusien toimijoiden mukaan tuloa tieteen ja teknologian sovelluksia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Koulutustason nousu ja uusien instituutioiden muodostuminen ovat antaneet aiempaa useammille toimijoille ja kansalaisryhmille mahdollisuuden osallistua ja kriittisesti arvioida asioita, jotka aikaisemmin kuuluivat vain teknologian kehittäjien ja asiantuntijoiden vastuulle. Moderni bioteknologia on esimerkki alasta, jolla nämä ilmiöt ovat Suomessakin olleet viime vuosina keskeisessä roolissa. Tutkimuksellisesti asiantuntemuksen laajentuminen on kiinnostava ilmiö sekä yleisteoreettisesti että käytännölliseltä kannalta. Vaikka laajentumisen prosessi on tulkittavissa jo joidenkin olemassa olevien teoriakehysten avulla, samalla se tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia näiden kehysten uudistamiseen. On esimerkiksi kiinnostavaa, miten ja millä ehdoin asiantuntemuksen laajeneminen tapahtuu erilaisilla tiede- ja teknologiapäätöksenteon areenoilla ja eri kehitysvaiheissa olevissa yhteiskunnissa. Käytännölliseltä kannalta on ilmeistä, että asiantuntemuksen hallitsematon laajeneminen voi aiheuttaa haittaa sekä tieteen ja teknologian kehittämisen tehokkuudelle että niille osallistumaan joutuville tahoille, jotka eivät hyödy osallisuudestaan tai joille ei tarjoudu mahdollisuutta tai joilla ei ole edes kiinnostusta vaikuttaa kyseessä olevaan kehittämiseen. Tämän vuoksi asiantuntijuuden laajentumisen pohtiminen on myös käytännölliseltä kannalta tarpeellista. Väitöskirjan keskeinen argumentti on, että vaikka asiantuntemuksen laajentumiseen vaikuttavia tekijöitä on nostettu esiin aiemmissa tutkimuksissa, ilmiö nähdään edelleen liian riippumattomana kontekstistaan. Tällä tarkoitetaan sitä kenttää, jolla asiantuntijuuden laajentuminen tapahtuu. Tämän kontekstin kuvaamiseksi väitöskirjassa esitellään politiikka-areenan käsite. Yhdistämällä kaksi dikotomista ulottuvuutta, (toimijalähtöinen: vakaa/polarisoitunut ja institutionaalinen: hierarkkinen/osallistuva) tarkasteltavaksi tuodaan neljä erityyppistä politiikka-areenaa. Kehystä rakennetaan ja testaan teoreettisen, metodologisen ja empiirisen triangulaation avulla. Keskeinen havainto on, että kukin areenatyyppi suosii tietynlaista asiantuntijuutta sekä sen laajentamiseen liittyviä asetelmia ja konflikteja. Väitöskirjassa luodaan areenavaikutuksen (arena effect) käsite kuvaamaan erityyppisten areenoiden vaikutusta asiantuntijuuden laajentumiseen. Väitöskirja on tyypiltään artikkeliväitöskirja, jossa neljä julkaistua tieteellistä artikkelia sidotaan yhteen erillisen laajan johdantoluvun avulla. Johdantoluvussa kehitetään teoriaa asiantuntijuuden laajentumisesta ja kommentoidaan viimeaikaista keskustelua asiantuntijuuden normatiivisesta teoriasta (normative theory of expertise). Väitöskirjan neljä artikkelia luovat lisäksi uutta tietoa erityiskysymyksistä, jotka liittyvät kansalaisten osallistumiseen, riskien ennakkoarviointiin, ennakointitoimintaan ja tutkijakoulutukseen.
  • Lahikainen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (3)
  • Korpela, T (Kela, 2016)
    Työpapereita 110
    Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana Suomessa on pyritty lisäämään julkishallinnon avoimuutta sekä edistämään kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia julkishallinnossa vaalien ulkopuolella. Myös Kelan viimeisimmissä strategioissa asiakkaiden osallistumista Kelan palveluiden kehittämiseen on haluttu vahvistaa. Selvityksessä tarkastellaan, millä tavalla asiakkaat osallistuvat tai ovat muuten mukana Kelan toiminnan kehittämisessä ja erityisesti sitä tukevassa tutkimuksessa. Kelan asiakkaat nähdään selvityksessä ensisijaisesti kansalaisina. Kansalaisuus ymmärretään poliittisen yhteisön jäsenyyteen liittyvien oikeuksien, velvollisuuksien, identiteetin ja osallistumisen yhdistelmänä. Selvityksessä keskitytään tarkastelemaan erityisesti kansalaisten osallistumisen ulottuvuutta, mutta myös muiden kansalaisuuden ulottuvuuksien todetaan sitovan kansalaisen ja Kelan tiiviisti yhteen. Asiakas-kansalaisten osallistumista Kelan toiminnan kehittämiseen tarkastellaan ensin Kelan lakisääteisten tehtävien mukaan ja sitten osallistumisen tasojen mukaan eriteltynä. Asiakas-kansalaisten osallistumista eritellään sen mukaan, ovatko he toiminnan ja tutkimuksen kohteita, informantteja vai toiminnan kehittäjiä. Asiakas-kansalaisten todetaan osallistuvan Kelan toiminnan kehittämiseen pitkälti tietämättään, sillä kehittämistä tehdään paljon heistä kertyneen asiakastiedon pohjalta. Lisäksi asiakkaiden näkemyksiä kuullaan niin asiakaspalautteiden kuin monenlaisten kyselytutkimusten kautta. Vuorovaikutuksellisen kehittämistyön puitteet toteutuvat lähinnä asiakasraadeissa, erilaisissa käytettävyystestauksissa ja erityisesti kuntoutuspalveluiden kehittämiseen tähtäävässä tutkimuksessa.
  • Lehto, Veera; Paloniemi, Riikka; Hyvönen, Kaarina; Saastamoinen, Mika; Repo, Petteri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 140
    Kansalaisten mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ovat osa toimivaa demokratiaa. Voidakseen osallistua kansalaiset tarvitsevat motivaatiota ja taitoja osallistua sekä sopivia osallistumiskanavia. Entisten kanavien rinnalle kehitetään parhaillaan uusia, sosiaalisen median välineitä hyödyntäviä sähköisiä osallistumiskanavia, joiden tarkoituksena on helpottaa kansalaisosallistumista, edistää eri toimijoiden välistä vuoropuhelua päätöksenteossa sekä lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Oikeusministeriön johdolla on kehitetty sähköistä Osallistumisympäristö-palvelua (Otakantaa.fi), joka tarjoaa kanavia kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, valtion ja kuntien päättäjien sekä julkishallinnon väliseen vuorovaikutukseen. Osallistumisympäristössä voidaan nostaa esille esimerkiksi ajankohtaisia suunnittelu- ja päätöksentekotilanteita, esitellä ja arkipäiväistää uusinta tutkimustietoa tai selvittää kansalaisten näkemyksiä verkkokyselyiden ja rajattujen ohjattujen keskusteluryhmien avulla. Palvelun kautta mahdollistuu myöhemmin myös sähköisten aloitteiden tekeminen ja seuraaminen sekä lausuntojen antaminen. Osallistumisympäristö-hanke on osa valtiovarainministeriön koordinoimaa Sähköisen asioinnin ja demokratian edistämisohjelmaa (SADe-ohjelma). Kansalaisten näkemyksiä Osallistumisympäristön toimivuudesta ja hyväksyttävyydestä selvitettiin pilotoimalla Osallistumisympäristön demoversiota Ilmasto, ruoka ja politiikka -aiheisen verkkokeskustelun avulla. Pilotointi osoitti, että sähköiselle Osallistumisympäristölle on tarvetta, vaikka osa pilottiin osallistuneista kansalaisista suhtautui palvelun demoversioon suurin varauksin. Palvelussa todettiin olevan vielä paljon kehittämisen varaa, ennen kuin se pystyy vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin. Palvelun keskustelufoorumi ei pystynyt tukemaan riittävästi keskustelua, ja siksi keskusteluiden onnistuminen ja osallistujien aktiivisuus olivat paljolti keskustelun ohjaajan vastuulla. Nopeatempoinen verkkokeskustelu edellyttää selkeää ja sujuvaa keskusteluympäristöä, jotta se houkuttelisi kansalaisia osallistumaan ja jotta osallistujien välille syntyisi todellista vuorovaikutusta. Pilotoinnin mukaan kansalaisia näyttävät kiinnostavan monenlaiset verkko-osallistumisen tavat. Pilotoijat olivat halukkaita osallistumaan sähköisen Osallistumisympäristön kautta muun muassa omaa arkeaan koskettaviin keskusteluihin ja kyselyihin, kansalaisaloitteiden tekemiseen ja seuraamiseen sekä lausuntojen antamiseen. Osallistumismotivaation kannalta on tärkeää se, että kansalaisnäkemykset todella otetaan huomioon päätöksenteossa ja palvelussa annetaan palautetta osallistumisen vaikuttavuudesta. Lisäksi palvelua pitäisi olla helppo ja nopea käyttää ensimmäisestä kokeilukerrasta alkaen. Osallistumisympäristöstä ja siellä käynnistyvistä hankkeista tulisi myös saada vaivattomasti tietoa. Sähköisen demokratian kehittämishanke nosti esiin kysymyksen sähköisen osallistumispalvelun todellisista mahdollisuuksista lisätä demokratiaa Suomessa. Pystyykö palvelu houkuttelemaan laajasti kansalaisia mukaan osallistumaan ja vaikuttamaan, vai käyttävätkö uutta sähköistä palvelua ainoastaan muutenkin aktiivisesti osallistuvat? On tärkeä miettiä myös sitä, miten voitaisiin tukea niiden kansalaisten osallistumista, joiden ääni ei nykyisin kuulu yhteiskunnassa. Osallistumisympäristö-palvelun pilotoinnin toteuttivat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Kuluttajatutkimuskeskus yhteistyössä keväällä 2012. Pilotointiin kutsutut kansalaiset kokeilivat ja arvioivat palvelun demoversiota osallistumalla Ilmasto, ruoka ja politiikka -keskusteluun viikon ajan. Palvelua arvioivat myös pilotoinnin toteuttajat eli tutkijat. Tuloksia hyödynnetään Osallistumisympäristön jatkokehittämisessä. Pilotoinnin tavoitteena oli lisäksi kehittää toimintamallia, jonka avulla voitaisiin seurata ja jäsentää verkkokeskustelua sekä hyödyntää keskustelun tuloksia tutkimuksessa ja valtionhallinnossa.
  • Peura-Kapanen, Liisa; Rask, Mikko; Saastamoinen, Mika; Tuorila, Helena; Harju, Aaro (Kuluttajatutkimuskeskus, 2013)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 147
  • Koivuniemi, Minna (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisen mahdollisuuden Leader+ yhteisöaloiteohjelma, joka on osa yhteisöaloitepolitiikkaa, tarjoaa kansalaiselle olla mukana yhteisöaloiteohjelman teossa. Leader+ on ohjelma, jonka tarkoituksena on maaseudun kehittämiseen asukaslähtöisesti. Tutkimuskysymykseen haetaan vastausta tarkastelemalla kolmea asiakokonaisuutta; 1) yhteisöaloiteohjelman periaatteita 2) Eteläisen Päijät-Hämeen Laeder+ -ohjelmatyötä ja ohjelmaprosessia sekä 3) aikaisempia tutkimuksia hyödyntäen. Yhteisöaloitteiden kohdalla erityisesti läheisyys- sekä ohjelmallisuusperiaate tukevat kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisöaloiteohjelman tekoon. Kansalaisille annetaan näiden periaatteiden myötä valtuutus osallistumiseen. Tutkimusosuudessa käydään läpi Eteläisen Päijät-Hämeen alueen Leader+ ohjelmatyön valmistelu ohjelmatyön raportin kautta sekä toimijoille suunnatun kyselyn kautta. Ohjelmatyöhön osallistui 38 henkilöä, joista 26 vastasi suoritettuun kyselyyn. Kyselyn avulla saatuja tietoja peilataan aikaisemmissa tutkimuksissa esiin nousseisiin tuloksiin. Tarkastelussa nousi esiin, että tehokas tiedottaminen on tärkeässä roolissa ohjelman tekovaiheessa, sen avulla kansalaisille turvataan osallistumisen mahdollisuus. Kansalaisten todelliset vaikutusmahdollisuudet riippuvat kuitenkin hyvin monista eri tekijöistä. Todellisiin vaikutusmahdollisuuksiin vaikuttaa kansalaisten oma halu ja kyky vaikuttaa. Kansalaisten kiinnostus toimintaryhmätyöskentelyä kohtaan ei tällä hetkellä ole suuri. Ohjelmatyön vaarana on, että prosessista muodostuu liian monimutkainen ja hankala. Moniportaisen hallinnoinnin liika byrokratisoituminen uhkaa hankaloittaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Ohjelmateon aikana hyvin keskeiseksi haasteeksi nousee yhteistyön tekeminen, erityisesti negatiivisten ennakkoasenteiden murtaminen. Samalla yhteistyöhankkeiden tekemisen on kuitenkin myös todettu edistävän yhteistyön tekemistä alueilla. Jatkossa olisi vahvistettava kansalaisten luottamusta ohjelmatyön toteutukseen laaditun ohjelman perusteella. Mikäli ohjelmaa ei toteuteta yhdessä laaditun ohjelman mukaisesti, tulee tämä varmasti jatkossa vaikuttamaan kansalaisten motivaatioon osallistua ohjelmatyön tekoon. Huolestuttavaa on myös se, että nuoria ei saada mukaan ohjelmatyön tekoon. Toimintaryhmän rooli muuttuu, kun ohjelmatyö käynnistyy. Tämän kertoo ohjelmatyön aikana muodostettu organisaatio. Siihen, muuttaako tiukemmin organisoitu rakenne toimijoiden valtasuhteita ja miten tämä heijastuu toimintaan, ei tämän tutkielman piirissä voida vastata. Avoimeksi jää myös kysymys voidaanko uskoa, että tulevaisuudessa kansalaisten kiinnostus toimintaan säilyy, ellei toiminnassa esiin nousseisiin ongelmiin löydetä tyydyttävää ratkaisua.
  • Peltonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2003)
    Verkkari 2003 (7)
  • Pirttilä, J; Kallio, J; Uusitalo, R; Forma, P (Kela, 2007)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 89
  • Koski, Maija (2001)
    Tutkielma selvittää kansalaisten näkemyksiä poliittisen mediajulkisuuden muutoksista vuosituhannen vaihteen Suomessa. Kansalaisaineisto koostuu viidestä laadullisen teemahaastattelun avulla tehdystä yksilöhaastattelusta ja viidestä ryhmähaastattelusta. Olen kerännyt haastatteluaineiston kahdessa erässä, ensimmäiset haastattelut elokuussa 1999 ja loput kevään 2000 aikana. Yhteensä haastateltavia on 22 henkeä. Tutkielman lähtökohtana on ajatus mediasta nyky-yhteiskunnan tärkeimpänä julkisena foorumina ja siten demokratian keskeisenä välineenä. Kansalaiset ymmärrän demokratian ydinyksikköinä ja suhteessa mediaan aktiivisina ja keskustelevina 'julkisoina', en passiivisina yleisöinä tai kuluttajina. Akateemisessa keskustelussa esitetään jatkuvasti huolestuneita puheenvuoroja mm. median kaupallistumisesta, keskittymisestä, viihteellistymisestä ja sen asiasisältöjen heikkenemisestä. Näiden muutosten katsotaan rappeuttaneen julkisuutta ja heikentäneen kansalaisten mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa. Tämän kritiikin mukaan poliittinen viestintä ja poliittinen julkisuus ovat nyky-yhteiskunnassa kriisissä. Tutkielmassa tarkastelen sitä, minkälaisia muutoksia kansalaiset ovat havainneet suomalaisessa mediajulkisuudessa, mistä he uskovat niiden johtuvan ja mitä he ovat niistä mieltä. Haastateltavien puheita vertaan akateemisessa keskustelussa esitettyihin näkemyksiin. Sen lisäksi, että olen kiinnostunut siitä, mitä haastateltavat puhuvat, kiinnitän paikoin huomiota siihen, miten he asioista puhuvat. Tutkielman teoreettinen osuus jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä tarkastelen julkisuuden määrittelyjä ja medialle osoitettuja tehtäviä ideaalin julkisuuden areenana (lähteinä mm. Jürgen Habermas, James Carey ja Peter Dahlgren). Toisessa osassa keskityn kriisiteorioihin (mm. Jay Blumler, Michael Gurevitch ja Heikki Luostarinen) ja erittelen näitä pääsääntöisesti negatiivisina pidettyjä mediajulkisuuden muutoksia useiden eri teorialähteiden avulla. Kolmannessa osassa käsittelen muutamia yllä kuvattua kehitystä puoltavia ja koko aluksi hahmoteltua julkisuuden ideaalia haastavia näkemyksiä (mm. John Fiske ja Kees Brants). Tutkielman analyysimenetelmä on aineistolähtöinen. Olen rakentanut analyysin haastatteluista useammassa vaiheessa erilaisten 'teemakortistojen' ja luokittelurunkojen avulla. Ensimmäisten haastattelujen analyysiä olen käyttänyt pohjana toisen haastattelukierroksen kysymysrungolle. Menetelmässä olen soveltanut Jari Eskolan ja Juha Suorannan sekä Sirkka Hirsjärven ja Helena Hurmeen esityksiä laadullisen aineiston analyysistä. Tutkielman tärkeimpänä tuloksena pidän haastatteluaineistosta hahmottuvaa kansalaisnäkökulmaa. Negatiivisten mediajulkisuuden muutosten osalta se myötäilee pitkälti akateemista kritiikkiä. Kokonaisuutena kansalaisnäkökulma on kuitenkin akateemisia kriisinäkemyksiä huomattavasti positiivisempi. Kärkevästä mediakritiikistään huolimatta kansalaiset katsovat suomalaisessa mediajulkisuudessa tapahtuneen paljon hyviä ja tärkeitä muutoksia. Kansalaisuuden kannalta nämä muutokset painavat vaakakupissa negatiivisia enemmän.
  • Inkinen, Aino (Finnish Environment Institute, 2009)
    The Finnish Environment 39/2009
    This report is a part of a wider research program titled Effective Environmental Management: law, public participation and environmental decision making (EMLE). EMLE is an innovative exploration of the nature, impact and effectiveness of public participation in environmental decision-making. The research program is founded by the Finnish Academy, the Finnish Ministry of Environment and the Finnish Environment Institute. The aim of this report is to explore the nature of public participation in environmental permit processes on the regional level in Finland. This process involves environmental permit authorities, permit applicants and (potentially) a broad spectrum of participants, and the research was designed to include all of these parties. Both quantitative and qualitative approaches were utilized in the research, including a statistical survey of judicial review of environmental permit decisions, interviews with members of the administrative courts involved in judicial review, interviews with environmental permit officers from each of the 13 environment centres and 3 environmental permit authorities as well as case studies covering 10 environmental permit processes from application to permit decision from 3 regions in Finland. The key findings of the study were that participation in the environmental permit process at regional level is both understood and experienced in a different way by the different parties to the process, and that this disparity can limit the effectiveness or, more importantly perhaps from a participant point of view, the perceived effectiveness of participation in the permit process. Overall, participation in the permit process was relatively low, with the exception of a few conflict-laden cases. The potential for being involved and affecting the permit process and outcome is not fully exploited by individuals and groups entitled to participate, and in certain cases participation is dominated by a few ‘super-activists’ who limit the heterogeneity in participatory input wanted by permit administrators. All permit officers considered public participation to be important because public participation enables better informed decisions to be made, and goes some way in building mutual acceptance between the parties involved. Nonetheless, permit applicants tended to have a rather negative opinion of participation and its impacts on the permit process and resulting decision, although this varied with the size of the applicant and the proposed activity with larger organisations showing less enthusiasm for public participation. Participants themselves were often disappointed in the permit outcomes and when their expectations of what could be achieved were not fully realised, often as a result of the legal framework that the permit process is bounded by. Despite this, most participants trusted that permit officers were competent to make environmentally and legally sound permit decisions. Several strong themes arose in the study that could prove fruitful for further research. Communication in the process was deemed by all parties to be crucial for a good process, although it was also often cited as being insufficient or somehow lacking. The channels and forms of contact that foster or inhibit communication between parties should be examined further, as well as the scope for developing this aspect of the permit process in future administrative changes. The participatory process as an instrument of learning was also discussed, although learning was not among the research questions and was not addressed specifically in the research. Learning as an outcome of participation, and a means to mitigate conflict could be explored further. Finally, the question of assessing the effectiveness of participation remains somewhat unresolved, demanding deeper examination of associated theory. As a result of the broadness of this study, no concrete conclusions are drawn in this report. However, this report is referred to in a number of more focused articles which attempt to address at least some of the themes arising in discussion of the research results, and therefore should be seen as a part of the full output arising from this research project.
  • Snell, Karoliina (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2018)
    Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita
    Tässä raportissa esitellään tutkimustuloksia kahdeksasta ryhmäkeskustelusta, joissa keskusteltiin genomitiedosta, sen erilaisista käyttötarkoituksista, siihen yhdistetyistä riskeistä ja odotuksista sekä kansallisen genomikeskuksen perustamisesta. Ryhmäkeskustelut toteutettiin neljällä paikkakunnalla vuonna 2017 ja niihin osallistui ihmisiä eri ikä-, väestö- ja ammattityhmistä. Genomi-käsite oli suurelle osalle keskustelijoista vieras, mutta siihen tutustumisen jälkeen lähes kaikki kokivat genomitutkimuksen ja genomitiedon käyttämisen terveydenhuollossa hyväksi asiaksi. Ajateltiin, että genomitiedon avulla voidaan saavuttaa parempaa terveyttä ja yhteistä hyvää. Keskustelut eivät kuitenkaan antaneet tukea käsitykselle, että suomalaiset haluaisivat vain pyyteettömästi antaa tietojaan kaikenlaiseen hyötykäyttöön. Motiivit tukea genomitutkimusta kytkeytyivät erityisesti omiin kokemuksiin perinnöllisistä sairauksista. Genomitutkimuksesta toivottiin apua – jos ei itselle – niin ainakin muille samassa tilanteessa oleville. Keskustelijoilla oli genomitiedon käytölle myös ehtoja ja rajoituksia. Erityisesti tietojen kaupallinen hyödyntäminen herätti epäilyksiä. Erityisen ongelmalliseksi koettiin hyötyjen palautuminen kaupallisesta toiminnasta suomalaiseen terveydenhuolloton tai kansanterveyteen. Pelkoina olivat myös eriarvoisuuden kasvaminen ja terveydenhuoltojärjestelmän riittämättömät resurssit genomitiedon käytölle. Suurin osa keskustelijoista toivoi, että heiltä kysyttäisiin suostumusta genomitietojen tallentamiseen ja käyttämiseen.
  • Palacin-Silva, Maria; Seffah, Ahmed; Heikkinen, Kari; Porras, Jari; Pyhälahti, Timo; Sucksdorff, Yrjö; Anttila, Saku; Alasalmi, Hanna; Bruun, Eeva; Junttila, Sofia (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 28/2016
    Citizen science has rapidly spread in the last decades around the world as a genuine interactive and inclusive opportunity for engaging citizens in the continuous collection of data relevant for science, governance, businesses, communal living and individual concerns. The present–day abundance of ICT technologies has caused the proliferation of two data collection methods in this field: participatory (user-centric) and opportunistic (device-centric). As a result, citizen observatories have become big data systems, with large scale volumes of data that come and go to millions of users.; about any social or environmental phenomenon (e.g. transit, air or weather) and comes in different formats (e.g. XML, Plain Text, CSV) and through different platforms (e.g. websites, mobile apps, sensor networks). This study reviewed the last 10 years of citizen science literature through a systematic literature review. This study identified 108 citizen observatories, which were deeply studied and clustered to identify global and European trends in environmental applications, practices, engagement techniques and technology uses. Challenges and recommendations from the literature in the field were classified to understand the common present and future path for the discipline. Furthermore, a survey and interviews were applied to stakeholders in Finland to gain broader understanding of the field country–wise. This study, provides the first comprehensive insight of the broad scale of contemporary ICT enabled citizen observatories in social and environmental dimensions.
  • Saastamoinen, Mika; Rask, Mikko (Kuluttajatutkimuskeskus, 2010)
    CIVISTI : Citizen Visions on Science, Technology and Innovation - Kansalaisten visiot tieteestä, teknologiasta ja innovaatioista
  • Karppinen, Iiris (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (4-5)
  • Timonen, Päivi; Repo, Petteri; Saastamoinen, Mika (Kuluttajatutkimuskeskus, 2010)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 125
  • Nieminen, Hannu; Hakala, Salli; Åberg, Leif; Huhtala, Hannele; Slätis, Thomas; Tarkiainen, Johanna; Valtionhallinnon viestintä 2007 -hanke -ohjausryhmä (Valtioneuvoston kanslia, 2005)
    Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja