Browsing by Subject "kansalaiset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 35
  • Jankkari, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristö 8/2013
    Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) edellyttää vuorovaikutteista vesienhoidon suunnitteluprosessia. Lain yhtenä tavoitteena on parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia oman vesistöalueensa hoidon suunnittelussa. Kansalaisilla on mahdollisuus antaa kirjallista palautetta suunnitelman laadinnan eri vaiheissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mihin keskusteluihin ja ongelmiin kansalaiset yrittivät kiin-nittää vesienhoitosuunnitelmien laadinnan ensimmäisellä vesienhoidon suunnittelukaudella (2004–2009). Lisäksi tarkastellaan, miten kansalaisten huolet ja huomiot kohtasivat vesienhoidon suunnittelujärjestelmän toimintaperiaatteet. Tutkimusaineisto rajautuu kansalaispalautteeseen, joka annettiin Varsinais- ja Keski-Suomessa. Analyysi kahden eri alueellisen ympäristökeskuksen saamasta kansalaispalautteesta osoittaa, että vesiensuojelukysymyksiä tarkastellaan osana arjen elämismaailmaa ja paikallisia ympäristökamppailuja. Kansalaispalautteesta oli nähtävissä erilaisten maantieteellisten ja historiallisten erojen vaikutus palautteen sisällölliseen muotoutumiseen. Vesienhoidon suunnittelu tulkittiin usein ”viimeiseksi oljenkorreksi”, jonka kautta huolelle tai ongelmalle saataisiin näkyvyyttä. Toisaalta ensimmäisen suunnittelukauden kansalaispalautteessa oli nähtävissä epäluottamusta koko vesienhoidon suunnittelun sekä kansalaisosallistumisen todellista vaikuttavuutta kohtaan. Julkaisussa esitetään ehdotuksia kansalaisosallistumisen kehittämiseksi. Tutkimus tarjoaa yhden esimerkin tavasta, jolla kansalaispalautetta voidaan analysoida vesienhoitosuunnitelmien laadinnan yhteydessä.
  • Lyytimäki, Jari (Elsevier, 2015)
    Environmental Development 16 (2015), pages 4-14
    Light pollution resulting from artificial lighting is a global environmental change that profoundly alters the nocturnal environment. Various ecological and health effects are caused by the alteration of natural levels of light and disruption of cycles of light and dark. Emissions of artificial light into the night environment have increased rapidly over the last decades and this trend is likely to continue due to the introduction of new cost-efficient light sources, urban sprawl, increasing traffic, population growth, and economic growth. Efficient measures to reduce light pollution are needed. Most measures so far have been based on top-down approaches such as legislation, technical norms and guidance. Based on the results from an online survey in Finland, household-level efforts aimed at reducing light pollution are reviewed and obstacles to action based on bottom-up approach are discussed. The systems intelligence is proposed as a context sensitive approach to light pollution management. Systems intelligence emphasises personal and active involvement in socio-technological systems, characterised by complex cross-scale interactions and feedbacks.
  • Anttila, Saku; Bröckl, Marika; Herlevi, Antti; Kallio, Kari; Ketola, Mirva; Koponen, Sampsa; Kuitunen, Pirjo; Pyhälahti, Timo; Ryynänen, Tuukka; Vakkilainen, Kirsi; Kairesalo, Timo (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 17/2012
    Julkisten tietovarantojen mahdollisimman tehokkaan käytön on katsottu tuottavan uutta tietoa ja palveluita sekä lisäävän hyvinvointia. Kerätyn ympäristötiedon heikko hyödyntäminen yritystoiminnassa on kuitenkin jo pitkään tiedossa ollut ongelma. Syitä tähän voi etsiä ympäristötiedon epäkaupallisesta luonteesta, sen keräämistavoista ja saatavuudesta tai esimerkiksi julkisen sektorin vahvasta roolista toimialalla. Järvien vedenlaatupalvelu -hankkeessa (Tekes, 2009-2012) haluttiin edistää julkisen tiedon hyödyntämistä yksityisellä sektorilla sekä kehittää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lähtökohtana oli paikallisen tutkimusinfrastruktuurin kehittäminen niin, että eri lähteistä kerätty vedenlaadun mittaustieto olisi tietokannan kautta helposti yritysten käytettävissä. Lisäksi hankkeessa tutkittiin eri käyttäjien tarpeita vedenlaatutiedolle, kehitettiin menetelmiä tiedon tarkkuuden parantamiseksi sekä luotiin muun muassa lyhyen aikavälin ennustemalleja. Konkreettinen tulos oli myös uuden “jokamiehen” vedenlaadun mittalaitteen kehittäminen. Tämä esimerkiksi matkapuhelimen kameran käyttöön perustuva mittalaite tuo uusia mahdollisuuksia edullisen vedenlaatutiedon keräämiseen, kansalaishavainnointiin ja samalla myös erilaiseen liiketoimintaan. Julkiseen ympäristötietoon perustuvaa liiketoimintaa pohdittiin kahdessa työpajassa. Työpajoissa keskusteltiin siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista sekä myös ideoitiin uusia julkiseen ympäristötietoon perustuvia liiketoimintamahdollisuuksia. Tässä julkaisussa pohditaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön mahdollisuuksia Järvien vedenlaatupalvelu -hankkeen tulosten pohjalta.
  • Johansson, Frank; Heino, Jani; Coiffard, Paul; Svanbäck, Richard; Wester, Jacob; Bini, Luis Mauricio (Springer Nature, 2020)
    Scientific Reports
    Citizen science data (CSD) have the potential to be a powerful scientific approach to assess, monitor and predict biodiversity. Here, we ask whether CSD could be used to predict biodiversity of recently constructed man-made habitats. Biodiversity data on adult dragonfly abundance from all kinds of aquatic habitats collected by citizen scientists (volunteers) were retrieved from the Swedish Species Observation System and were compared with dragonfly abundance in man-made stormwater ponds. The abundance data of dragonflies in the stormwater ponds were collected with a scientific, standardized design. Our results showed that the citizen science datasets differed significantly from datasets collected scientifically in stormwater ponds. Hence, we could not predict biodiversity in stormwater ponds from the data collected by citizen scientists. Using CSD from past versus recent years or from small versus large areas surrounding the stormwater ponds did not change the outcome of our tests. However, we found that biodiversity patterns obtained with CSD were similar to those from stormwater ponds when we restricted our analyses to rare species. We also found a higher beta diversity for the CSD compared to the stormwater dataset. Our results suggest that if CSD are to be used for estimating or predicting biodiversity, we need to develop methods that take into account or correct for the under-reporting of common species in CSD.
  • Varumo, Liisa; Paloniemi, Riikka; Kelemen, Eszter (Oxford University Press, 2020)
    Science and Public Policy
    To support legitimate European Union (EU) biodiversity policy development, there is a growing momentum to engage society in these policy processes and build meaningful and inclusive dialogue between science, policy, and society in policy deliberation. So far, engagement efforts have been made to encourage citizen participation in knowledge production via, for example, citizen science. At EU level means to encourage public participation have included a variety of online mechanisms for spreading information and promoting public deliberation. Despite these developments, the involvement of the general public in policy-making at the EU level has been rather inconsistent to date. In this article, we evaluate online science cafés as potential means to encourage dialogue between science, policy, and society; we ask what elements in their design and implementation are essential for inclusive dialogue between science, policy, and society. Our findings emphasise iterative dialogue when approaching multi-scalar challenges. This has important implications for developing legitimate participation across Europe.
  • Vehola, Anni; Hurmekoski, Elias; Lähtinen, Katja; Ruokamo, Enni; Roos, Anders; Toivonen, Ritva; Toppinen, Anne (Canadian Science Publishing, 2022)
    Canadian Journal of Forest Research
    Climate change places great pressure on the construction sector to decrease its greenhouse gas emissions and to create solutions that perform well in changing weather conditions. Our study explores citizen perceptions on wood usage as a building material under expected mitigation and adaptation measures aimed at a changing climate and extreme weather events. The data are founded on an internet-based survey material collected from a consumer panel from Finland and Sweden during May–June 2021, with a total of 2015 responses. By employing exploratory factor analysis, we identified similar belief structures for the two countries, consisting of both positive and negative views on wood construction. In linear regression models for predicting these beliefs, the perceived seriousness of climate change was found to increase positive views on wood construction but was insignificant for negative views. Both in Finland and Sweden, higher familiarity with wooden multistory construction was found to connect with more positive views on the potential of wood in building, e.g., due to carbon storage and material properties. Our findings underline the potential of wood material use as one avenue of climate change adaptation in the built environment. Future research should study how citizens’ concerns for extreme weather events affect their future material preferences in their everyday living environments, also beyond the Nordic region.
  • Stahl Olafsson, Anton; Purves, Ross S.; Wartmann, Flurina M.; Garcia-Martin, Maria; Fagerholm, Nora; Torralba, Mario; Albert, Christian; Verbrugge, Laura N.H.; Heikinheimo, Vuokko; Plieninger, Tobias; Bieling, Claudia; Kaaronen, Roope; Hartmann, Maximilian; Raymond, Christopher M. (Elsevier BV, 2022)
    Landscape and Urban Planning
    Highlights •We compare the use of PPGIS and Flickr in landscape value assessments. •Landscape values and their spatial patterns are compared across sites. •We find more cross-site differences than similarities both in spatial patterns and value types. •PPGIS elicits a wider spectrum of values, while Flickr mainly elicits relationships to and with landscapes. •We recommend a complementary use in future landscape value studies. Abstract In this study, we bring together participatory mapping and analysis of geolocated social media content from the Flickr platform in an assessment of similarities and differences in their utility for landscape value elicitation. We do so in a Pan-European context comparing types of landscape values and their spatial patterns across 19 case sites in 11 European countries. Across these sites, we find great variety in volume, types and spatial patterns of landscape values elicited from participatory mapping by local people and opportunistic use of tags and image locations crowdsourced from Flickr. Most agreement in spatial patterns across the two data sets are found in densely populated landscapes; however, comparison of types of perceived landscape values is challenged by the differing assumptions of each value elicitation technique. We argue for the complementary potential of both approaches and highlight the strengths and weaknesses of using the two together in landscape research, planning and management. An integrated approach is likely to increase the inclusiveness of landscape value assessments.
  • Hietala, Reija; Ijäs, Asko; Pikner, Tarmo; Kull, Anne; Printsmann, Anu; Kuusik, Maila; Fagerholm, Nora; Vihervaara, Petteri; Nordström, Paulina; Kostamo, Kirsi (Springer Nature, 2021)
    Journal of Coastal Conservation 25 (2021), 47
    The Maritime Spatial Planning (MSP) Directive was ratified (2014/89/EU) along the Strategy of the European Union (EU) on the Blue Economy to contribute to the effective management of maritime activities and resources and incorporate the principal elements of Integrated Coastal Zone Management (ICZM) (2002/413/EC) into planning at the land-sea interface. There is a need to develop the ICZM approach throughout Europe to realise the potential for both socio-economic and environmental targets set by the EU and national legislations. In this study, we co-developed different approaches for land-sea interactions in four case areas in Estonia and Finland based on the defined characteristics and key interests derived from local or regional challenges by integrating spatial data on human activities and ecology. Furthermore, four ICZM drafts were co-evaluated by stakeholders and the public using online map-based assessment tools (public participatory GIS). The ICZM approaches of the Estonian cases ranged from the diversification of land use to the enhancement of community-based entrepreneurship. The Finnish cases aimed to define the trends for sustainable marine and coastal tourism and introduce the ecosystem service concept in land use planning. During the project activities, we found that increased communication and exchange of local and regional views and values on the prevailing land-sea interactions were important for the entire process. Thereafter, the ICZM plans were applied to the MSP processes nationally, and they support the sustainable development of coastal areas in Estonia and Finland.
  • Grönholm, Sam; Jalonen, Pauliina (Finnish Environment Institute, 2009)
    Reports of the Finnish Environment Institute 5/2009
  • Rask, Mikko (National Consumer Research Centre, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen väitöskirjoja 4
    Asiantuntijuuden laajentuminen tieteen ja teknologian hallinnassa Väitöskirja keskittyy asiantuntijuuden laajentumiseen tieteen ja teknologian hallinnassa. Ilmiöllä tarkoitetaan länsimaisissa yhteiskunnissa viime vuosikymmeninä tapahtunutta uusien toimijoiden mukaan tuloa tieteen ja teknologian sovelluksia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Koulutustason nousu ja uusien instituutioiden muodostuminen ovat antaneet aiempaa useammille toimijoille ja kansalaisryhmille mahdollisuuden osallistua ja kriittisesti arvioida asioita, jotka aikaisemmin kuuluivat vain teknologian kehittäjien ja asiantuntijoiden vastuulle. Moderni bioteknologia on esimerkki alasta, jolla nämä ilmiöt ovat Suomessakin olleet viime vuosina keskeisessä roolissa. Tutkimuksellisesti asiantuntemuksen laajentuminen on kiinnostava ilmiö sekä yleisteoreettisesti että käytännölliseltä kannalta. Vaikka laajentumisen prosessi on tulkittavissa jo joidenkin olemassa olevien teoriakehysten avulla, samalla se tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia näiden kehysten uudistamiseen. On esimerkiksi kiinnostavaa, miten ja millä ehdoin asiantuntemuksen laajeneminen tapahtuu erilaisilla tiede- ja teknologiapäätöksenteon areenoilla ja eri kehitysvaiheissa olevissa yhteiskunnissa. Käytännölliseltä kannalta on ilmeistä, että asiantuntemuksen hallitsematon laajeneminen voi aiheuttaa haittaa sekä tieteen ja teknologian kehittämisen tehokkuudelle että niille osallistumaan joutuville tahoille, jotka eivät hyödy osallisuudestaan tai joille ei tarjoudu mahdollisuutta tai joilla ei ole edes kiinnostusta vaikuttaa kyseessä olevaan kehittämiseen. Tämän vuoksi asiantuntijuuden laajentumisen pohtiminen on myös käytännölliseltä kannalta tarpeellista. Väitöskirjan keskeinen argumentti on, että vaikka asiantuntemuksen laajentumiseen vaikuttavia tekijöitä on nostettu esiin aiemmissa tutkimuksissa, ilmiö nähdään edelleen liian riippumattomana kontekstistaan. Tällä tarkoitetaan sitä kenttää, jolla asiantuntijuuden laajentuminen tapahtuu. Tämän kontekstin kuvaamiseksi väitöskirjassa esitellään politiikka-areenan käsite. Yhdistämällä kaksi dikotomista ulottuvuutta, (toimijalähtöinen: vakaa/polarisoitunut ja institutionaalinen: hierarkkinen/osallistuva) tarkasteltavaksi tuodaan neljä erityyppistä politiikka-areenaa. Kehystä rakennetaan ja testaan teoreettisen, metodologisen ja empiirisen triangulaation avulla. Keskeinen havainto on, että kukin areenatyyppi suosii tietynlaista asiantuntijuutta sekä sen laajentamiseen liittyviä asetelmia ja konflikteja. Väitöskirjassa luodaan areenavaikutuksen (arena effect) käsite kuvaamaan erityyppisten areenoiden vaikutusta asiantuntijuuden laajentumiseen. Väitöskirja on tyypiltään artikkeliväitöskirja, jossa neljä julkaistua tieteellistä artikkelia sidotaan yhteen erillisen laajan johdantoluvun avulla. Johdantoluvussa kehitetään teoriaa asiantuntijuuden laajentumisesta ja kommentoidaan viimeaikaista keskustelua asiantuntijuuden normatiivisesta teoriasta (normative theory of expertise). Väitöskirjan neljä artikkelia luovat lisäksi uutta tietoa erityiskysymyksistä, jotka liittyvät kansalaisten osallistumiseen, riskien ennakkoarviointiin, ennakointitoimintaan ja tutkijakoulutukseen.
  • Lahikainen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari ; 2014 (3)
  • Korpela, T (Kela, 2016)
    Työpapereita 110
    Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana Suomessa on pyritty lisäämään julkishallinnon avoimuutta sekä edistämään kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia julkishallinnossa vaalien ulkopuolella. Myös Kelan viimeisimmissä strategioissa asiakkaiden osallistumista Kelan palveluiden kehittämiseen on haluttu vahvistaa. Selvityksessä tarkastellaan, millä tavalla asiakkaat osallistuvat tai ovat muuten mukana Kelan toiminnan kehittämisessä ja erityisesti sitä tukevassa tutkimuksessa. Kelan asiakkaat nähdään selvityksessä ensisijaisesti kansalaisina. Kansalaisuus ymmärretään poliittisen yhteisön jäsenyyteen liittyvien oikeuksien, velvollisuuksien, identiteetin ja osallistumisen yhdistelmänä. Selvityksessä keskitytään tarkastelemaan erityisesti kansalaisten osallistumisen ulottuvuutta, mutta myös muiden kansalaisuuden ulottuvuuksien todetaan sitovan kansalaisen ja Kelan tiiviisti yhteen. Asiakas-kansalaisten osallistumista Kelan toiminnan kehittämiseen tarkastellaan ensin Kelan lakisääteisten tehtävien mukaan ja sitten osallistumisen tasojen mukaan eriteltynä. Asiakas-kansalaisten osallistumista eritellään sen mukaan, ovatko he toiminnan ja tutkimuksen kohteita, informantteja vai toiminnan kehittäjiä. Asiakas-kansalaisten todetaan osallistuvan Kelan toiminnan kehittämiseen pitkälti tietämättään, sillä kehittämistä tehdään paljon heistä kertyneen asiakastiedon pohjalta. Lisäksi asiakkaiden näkemyksiä kuullaan niin asiakaspalautteiden kuin monenlaisten kyselytutkimusten kautta. Vuorovaikutuksellisen kehittämistyön puitteet toteutuvat lähinnä asiakasraadeissa, erilaisissa käytettävyystestauksissa ja erityisesti kuntoutuspalveluiden kehittämiseen tähtäävässä tutkimuksessa.
  • Lehto, Veera; Paloniemi, Riikka; Hyvönen, Kaarina; Saastamoinen, Mika; Repo, Petteri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 140
    Kansalaisten mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ovat osa toimivaa demokratiaa. Voidakseen osallistua kansalaiset tarvitsevat motivaatiota ja taitoja osallistua sekä sopivia osallistumiskanavia. Entisten kanavien rinnalle kehitetään parhaillaan uusia, sosiaalisen median välineitä hyödyntäviä sähköisiä osallistumiskanavia, joiden tarkoituksena on helpottaa kansalaisosallistumista, edistää eri toimijoiden välistä vuoropuhelua päätöksenteossa sekä lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Oikeusministeriön johdolla on kehitetty sähköistä Osallistumisympäristö-palvelua (Otakantaa.fi), joka tarjoaa kanavia kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, valtion ja kuntien päättäjien sekä julkishallinnon väliseen vuorovaikutukseen. Osallistumisympäristössä voidaan nostaa esille esimerkiksi ajankohtaisia suunnittelu- ja päätöksentekotilanteita, esitellä ja arkipäiväistää uusinta tutkimustietoa tai selvittää kansalaisten näkemyksiä verkkokyselyiden ja rajattujen ohjattujen keskusteluryhmien avulla. Palvelun kautta mahdollistuu myöhemmin myös sähköisten aloitteiden tekeminen ja seuraaminen sekä lausuntojen antaminen. Osallistumisympäristö-hanke on osa valtiovarainministeriön koordinoimaa Sähköisen asioinnin ja demokratian edistämisohjelmaa (SADe-ohjelma). Kansalaisten näkemyksiä Osallistumisympäristön toimivuudesta ja hyväksyttävyydestä selvitettiin pilotoimalla Osallistumisympäristön demoversiota Ilmasto, ruoka ja politiikka -aiheisen verkkokeskustelun avulla. Pilotointi osoitti, että sähköiselle Osallistumisympäristölle on tarvetta, vaikka osa pilottiin osallistuneista kansalaisista suhtautui palvelun demoversioon suurin varauksin. Palvelussa todettiin olevan vielä paljon kehittämisen varaa, ennen kuin se pystyy vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin. Palvelun keskustelufoorumi ei pystynyt tukemaan riittävästi keskustelua, ja siksi keskusteluiden onnistuminen ja osallistujien aktiivisuus olivat paljolti keskustelun ohjaajan vastuulla. Nopeatempoinen verkkokeskustelu edellyttää selkeää ja sujuvaa keskusteluympäristöä, jotta se houkuttelisi kansalaisia osallistumaan ja jotta osallistujien välille syntyisi todellista vuorovaikutusta. Pilotoinnin mukaan kansalaisia näyttävät kiinnostavan monenlaiset verkko-osallistumisen tavat. Pilotoijat olivat halukkaita osallistumaan sähköisen Osallistumisympäristön kautta muun muassa omaa arkeaan koskettaviin keskusteluihin ja kyselyihin, kansalaisaloitteiden tekemiseen ja seuraamiseen sekä lausuntojen antamiseen. Osallistumismotivaation kannalta on tärkeää se, että kansalaisnäkemykset todella otetaan huomioon päätöksenteossa ja palvelussa annetaan palautetta osallistumisen vaikuttavuudesta. Lisäksi palvelua pitäisi olla helppo ja nopea käyttää ensimmäisestä kokeilukerrasta alkaen. Osallistumisympäristöstä ja siellä käynnistyvistä hankkeista tulisi myös saada vaivattomasti tietoa. Sähköisen demokratian kehittämishanke nosti esiin kysymyksen sähköisen osallistumispalvelun todellisista mahdollisuuksista lisätä demokratiaa Suomessa. Pystyykö palvelu houkuttelemaan laajasti kansalaisia mukaan osallistumaan ja vaikuttamaan, vai käyttävätkö uutta sähköistä palvelua ainoastaan muutenkin aktiivisesti osallistuvat? On tärkeä miettiä myös sitä, miten voitaisiin tukea niiden kansalaisten osallistumista, joiden ääni ei nykyisin kuulu yhteiskunnassa. Osallistumisympäristö-palvelun pilotoinnin toteuttivat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Kuluttajatutkimuskeskus yhteistyössä keväällä 2012. Pilotointiin kutsutut kansalaiset kokeilivat ja arvioivat palvelun demoversiota osallistumalla Ilmasto, ruoka ja politiikka -keskusteluun viikon ajan. Palvelua arvioivat myös pilotoinnin toteuttajat eli tutkijat. Tuloksia hyödynnetään Osallistumisympäristön jatkokehittämisessä. Pilotoinnin tavoitteena oli lisäksi kehittää toimintamallia, jonka avulla voitaisiin seurata ja jäsentää verkkokeskustelua sekä hyödyntää keskustelun tuloksia tutkimuksessa ja valtionhallinnossa.
  • Peura-Kapanen, Liisa; Rask, Mikko; Saastamoinen, Mika; Tuorila, Helena; Harju, Aaro (Kuluttajatutkimuskeskus, 2013)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 147
  • Väisänen, Sari; Lehtoranta, Virpi; Vesikko, Ljudmila (Suomen ympäristökeskus, SEVIRA-hanke, 2021)
    Tämä tutkimus on toteutettu osana kansainvälistä ”Vedet ja ihmiset kohtaavat - opi, toimi ja vaikuta ”SEVIRA-hanketta (2018–2022), jonka tavoitteena on edistää Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä Suomenlahden alueella. Rahoitus on saatu Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä (ENI CBC). SEVIRA-hankkeen toteuttavat Suomen ympäristökeskus SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus sekä Venäjän Tiedeakatemian Limnologinen Instituutti, kansalaisjärjestö Ecocentrum ja Luoteis Venäjän Hydrometeorologinen Monitorointikeskus. Hanke tähtää monin keinoin Suomenlahden tilan parantamiseen ja se kohdentuu kolmen Suomen ja Venäjän välisen raja-alueen jokiin. Hankkeen laajana tavoitteena on alan parhaiden asiantuntijoiden toimesta lisätä ihmisten tietoisuutta sekä kehittää veden virtaaman ja veden laadun seurantaa uusien laitteiden, mallintamisen, koulutuksen ja kansalaisseurannan parantamisen kautta Virojoen, Rakkolanjoen ja Sestrajoen alueella. SEVIRA-hankkeen tärkeänä tavoitteena on osallistaa kansalaisia alueensa vesien tilan parantamiseen. Suomessa toteutettiin taloudellisen arvottamisen menetelmin kaksi laajaa asukaskyselyä; vuodenvaihteessa 2020–2021 Virojoen ja alkuvuonna 2021 Rakkolanjoen vesistön alueilla. SEVIRA-hanke toi ajankohtaista tietoa alueen asukkaiden mielipiteistä ja osallistumishalukkuudesta alueen suunnittelijoille ja päättäjille, sillä samanaikaisesti kyselytutkimuksen ollessa käynnissä vesienhoitosuunnitelmat olivat alueella virallisesti esillä ja kommentoitavana. Asukaskyselyiden tuloksia esiteltiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmän kokouksessa 31.5.2021. Tässä raportissa kuvataan Rakkolanjoen vesistön alueelle tehdyn tutkimuksen tulokset. Virojoen vesistöalueella toteutettu tutkimus tuloksineen on esitetty omassa raportissaan (ks. Väisänen ym. 2021).
  • Väisänen, Sari; Lehtoranta, Virpi; Vesikko, Ljudmila (Suomen ympäristökeskus, SEVIRA-hanke, 2021)
    Tämä tutkimus on toteutettu osana kansainvälistä ”Vedet ja ihmiset kohtaavat - opi, toimi ja vaikuta” SEVIRA-hanketta (2018–22), jonka tavoitteena on edistää Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä Suomenlahden alueella. Rahoitus on saatu Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä (ENI CBC). SEVIRA-hankkeen toteuttavat Suomen ympäristökeskus SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus sekä Venäjän Tiedeakatemian Limnologinen Instituutti, kansalaisjärjestö Ecocentrum ja LuoteisVenäjän Hydrometeorologinen Monitorointikeskus. Hanke tähtää monin keinoin Suomenlahden tilan parantamiseen ja se kohdentuu kolmen Suomen ja Venäjän välisen raja-alueen jokiin. Hankkeen laajana tavoitteena on alan parhaiden asiantuntijoiden toimesta lisätä ihmisten tietoisuutta sekä kehittää veden virtaaman ja veden laadun seurantaa uusien laitteiden, mallintamisen, koulutuksen ja kansalaisseurannan parantamisen kautta Virojoen, Rakkolanjoen ja Sestrajoen alueella. SEVIRA-hankkeen tärkeänä tavoitteena on osallistaa kansalaisia alueensa vesien tilan parantamiseen. Suomessa toteutettiin taloudellisen arvottamisen menetelmin kaksi laajaa asukaskyselyä vuodenvaihteessa 2020–21 ja alkuvuonna 2021 Virojoen ja Rakkolanjoen vesistön alueilla. SEVIRA-hanke toi ajankohtaista tietoa alueen asukkaiden mielipiteistä ja osallistumishalukkuudesta alueen suunnittelijoille ja päättäjille, sillä samanaikaisesti kyselytutkimuksen ollessa käynnissä vesienhoidon suunnitelmat olivat alueella virallisesti esillä ja kommentoitavana. Arvottamistutkimusten tuloksia esiteltiin alueen vesienhoidon yhteistyöryhmässä toukokuun lopussa 2021.
  • Nyberg, Elina; Kontio, Panu; Vierikko, Kati; Räikkönen, Natalia; Holma, Anne; Koivula, Hanna; Ryttäri, Terhi; Shorokova, Ekaterina; Velmala, Sannakajsa (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2021
    Vieraslaji on haitallinen, jos se uhkaa luonnon monimuotoisuutta tai siihen liittyviä ekosysteemipalveluita. Haitallisista vieraslajeista osa on säädetty kansallisesti ja osa koko EU:n tasolla haitallisiksi. Haitalliseksi määriteltyjen vieraslajien maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Nykyisin haitallisten vieraslajien torjuntaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja käytetään resursseja. Tärkeä osa torjuntatyötä on lisätä vieraslajien ja niiden aiheuttamien haittojen tuntemusta sekä tietoa oikeaoppisista torjuntamenetelmistä. DIAS-hankkeessa (Osaamisen ja aineistojen vaihdon yhteistyöverkosto), jonka toteuttajina olivat Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja Karjalan tutkimuskeskus (KarRC RAS) tarkasteltiin vieraslajiasioita Suomessa sekä Venäjän Karjalassa. DIAS-yhteistyöhankkeen tavoitteena oli lisätä tietoa haitallisten vieraslajien aiheuttamista uhkista luonnon monimuotoisuudelle ja mm. virkistyskäytölle tai kotitalousviljelylle. Lisäksi tavoitteena oli jakaa hyviä kokemuksia erilaisista leviämistä ehkäisevistä toimenpiteistä ja hyviksi koetuista torjuntakeinoista niin järjestöille, tutkijoille, viranomaisille kuin kansalaisille. Luomalla uusia tiedonvaihtomenetelmiä sekä perustamalla ja yhdistämällä lajistoaineiston hallintaan ja avoimen datan jakamiseen hyödynnettäviä yhteisiä digitaalisia ICT-alustoja, voidaan maiden välistä viranomaisyhteistyötä parantaa. Hankkeessa toteutettiin internetpohjaiset Webropol-kyselyt kansalaisille Suomessa sekä Karjalan tasavallassa Venäjällä kesän ja syksyn 2020 aikana. Kyselyillä pyrittiin kartoittamaan, miten hyvin ihmiset tuntevat vieraslajit, vieraslajien levinneisyyttä sekä vieraslajien torjuntaa. Kyselyt sisälsivät samoja kysymyksiä / teemoja, mutta niitä oli sovitettu molempien maiden olosuhteisiin. Tässä raportissa esittelemme Suomen ja Karjalan tasavallan kyselyjen tulokset sekä vastaajien esille nostamia keinoja vieraslajien torjunnan edistämiseksi. Suomessa kyselyyn vastasi yhteensä 475 henkilöä. Vastaajien ikä painottui ikäryhmiin 40-49- sekä 50-64 -vuotiaat. Alueellisesti eniten vastauksia saatiin Etelä- ja Keski-Suomesta (asuinpaikka ja mökkipaikkakunta huomioitu). Karjalan tasavallan kyselyyn vastasi yhteensä 84 henkilöä, joista suurin osa asui tai vieraili säännöllisesti Petroskoin alueella. Eniten vastauksia saatiin 30-39 -vuotiailta henkilöiltä. Kyselyihin vastanneet olivat kohtalaisen tietoisia vieraslajeista. Eniten tietoa vieraslajeista oli saatu internetin välityksellä (vieraslajiportaalit) sekä paikallisesta mediasta. Myös sosiaalinen media ja tuttavapiiri nousivat esiin tärkeinä tiedonvälityskanavina. Suomessa vastaajat tunsivat parhaiten maaekosysteemien kasvivieraslajit ja toiseksi parhaiten selkärankaiset. Vesiekosysteemien vieraslajit olivat hieman vieraampia, samoin kuin metsien ja peltojen tuholaiset. Monet vastaajista olivat osallistuneet vieraslajien torjuntaan, useimmiten omassa lähiympäristössään, mutta melko usein myös talkoissa. Ideoita vieraslajitoiminnan kehittämiseksi saatiin kyselyissä paljon. Vastaajat toivoivat esimerkiksi viestinnän parantamista, ohjausta, paikallishallinnon roolin selkiytystä tai resursseja sekä muutoksia lainsäädäntöön. Myös torjunnan pitkäjänteisyyden tukeminen sekä vieraslajihavaintojen ilmoittamisjärjestelmien kehittäminen mainittiin. Suomessa pohdittiin erilaisia tapoja motivoida ihmisiä mukaan toimintaan ja kehitettiin järjestelmien toimivuutta, Karjalan tasavallassa taas toivottiin parempaa viestintää siitä, mihin havaintoja voi ilmoittaa. Suomessa toteutetun kyselyn perusteella muodostettiin toimenpidesuosituksia vieraslajien torjuntaan. Toimenpide-ehdotukset jaoteltiin eri teemoihin, kuten resurssit, koulutus, viestintä, sääntelyn kehittäminen, yhden luukun periaate (ilmoittamis- ja hallinnointijärjestelmät), motivointi sekä tapahtumat.
  • Koivuniemi, Minna (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisen mahdollisuuden Leader+ yhteisöaloiteohjelma, joka on osa yhteisöaloitepolitiikkaa, tarjoaa kansalaiselle olla mukana yhteisöaloiteohjelman teossa. Leader+ on ohjelma, jonka tarkoituksena on maaseudun kehittämiseen asukaslähtöisesti. Tutkimuskysymykseen haetaan vastausta tarkastelemalla kolmea asiakokonaisuutta; 1) yhteisöaloiteohjelman periaatteita 2) Eteläisen Päijät-Hämeen Laeder+ -ohjelmatyötä ja ohjelmaprosessia sekä 3) aikaisempia tutkimuksia hyödyntäen. Yhteisöaloitteiden kohdalla erityisesti läheisyys- sekä ohjelmallisuusperiaate tukevat kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisöaloiteohjelman tekoon. Kansalaisille annetaan näiden periaatteiden myötä valtuutus osallistumiseen. Tutkimusosuudessa käydään läpi Eteläisen Päijät-Hämeen alueen Leader+ ohjelmatyön valmistelu ohjelmatyön raportin kautta sekä toimijoille suunnatun kyselyn kautta. Ohjelmatyöhön osallistui 38 henkilöä, joista 26 vastasi suoritettuun kyselyyn. Kyselyn avulla saatuja tietoja peilataan aikaisemmissa tutkimuksissa esiin nousseisiin tuloksiin. Tarkastelussa nousi esiin, että tehokas tiedottaminen on tärkeässä roolissa ohjelman tekovaiheessa, sen avulla kansalaisille turvataan osallistumisen mahdollisuus. Kansalaisten todelliset vaikutusmahdollisuudet riippuvat kuitenkin hyvin monista eri tekijöistä. Todellisiin vaikutusmahdollisuuksiin vaikuttaa kansalaisten oma halu ja kyky vaikuttaa. Kansalaisten kiinnostus toimintaryhmätyöskentelyä kohtaan ei tällä hetkellä ole suuri. Ohjelmatyön vaarana on, että prosessista muodostuu liian monimutkainen ja hankala. Moniportaisen hallinnoinnin liika byrokratisoituminen uhkaa hankaloittaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Ohjelmateon aikana hyvin keskeiseksi haasteeksi nousee yhteistyön tekeminen, erityisesti negatiivisten ennakkoasenteiden murtaminen. Samalla yhteistyöhankkeiden tekemisen on kuitenkin myös todettu edistävän yhteistyön tekemistä alueilla. Jatkossa olisi vahvistettava kansalaisten luottamusta ohjelmatyön toteutukseen laaditun ohjelman perusteella. Mikäli ohjelmaa ei toteuteta yhdessä laaditun ohjelman mukaisesti, tulee tämä varmasti jatkossa vaikuttamaan kansalaisten motivaatioon osallistua ohjelmatyön tekoon. Huolestuttavaa on myös se, että nuoria ei saada mukaan ohjelmatyön tekoon. Toimintaryhmän rooli muuttuu, kun ohjelmatyö käynnistyy. Tämän kertoo ohjelmatyön aikana muodostettu organisaatio. Siihen, muuttaako tiukemmin organisoitu rakenne toimijoiden valtasuhteita ja miten tämä heijastuu toimintaan, ei tämän tutkielman piirissä voida vastata. Avoimeksi jää myös kysymys voidaanko uskoa, että tulevaisuudessa kansalaisten kiinnostus toimintaan säilyy, ellei toiminnassa esiin nousseisiin ongelmiin löydetä tyydyttävää ratkaisua.
  • Vierikko, Kati; Helminen, Ville; Oinonen, Kari; Faehnle, Maija; Karhinen, Santtu; Kopperoinen, Leena; Mela, Hanna; Nieminen, Hanna; Pekkonen, Minna; Rehunen, Antti; Ruokamo, Enni; Saarikoski, Heli; Salminen, Jani; Silander, Jari; Strandell, Anna (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    SYKE Policy Brief 12.5.2021
  • Peltonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2003)
    Verkkari ; 2003 (7)