Browsing by Subject "kansalaisosallistuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Luhtaniemi, Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Citizen participation in urban planning has increased in recent decades. In Finland, it is one of the primary objectives of the national Land Use And Building Act (Maankäyttö- ja rakennuslaki), which means participatory planning required in all land use planning. General plan is a document that provides general guidelines for land use and assigns land for different purposes to form a basis for detailed planning and construction. In Helsinki, the latest general plan was accepted by the City Council in 2016. One of the topics that received the largest attention throughout the process was the city's decision to turn its highway-like entry routes into city boulevards that favour pedestrians, cyclist and public transport. This Master's Thesis examines citizen participation in the Helsinki general plan in 2016 with the focus on the city boulevard question. It examines the discussion which took place between the city planners and three groups: other public officials, neighbouring municipalities and individual citizens.The data for this thesis comes from the document called interaction report, in which the planners summarise the comments from these stakeholders and respond to criticism. Through the method of rhetorical analysis, the thesis will seek to answer how the planning decisions are justified, how the planners respond to criticism and how is the planning situation framed for different interest groups. The analysis shows that the main ways to justify the city boulevards were the city's jurisdiction to make this decision, and the collaboration and investigations that had gone into the process. The city boulevard were framed as a city development project that brings growth and benefits everyone. This thesis, more generally, explores the questions of general planning and participation, and gives important insight into the citizen participation process in Finland.
  • Heikkinen, Panu (Helsingin yliopisto, 2021)
    This thesis is a case study that examines the reasons for the lack of citizen participation in the planning process of Kalasataman keskus, and, more generally, in the planning of megaprojects. The main observation of this thesis is that there are several reasons for this. Based on the interviews of main characters taking part in the planning of Kalasataman keskus and the planning documents of Kalasataman keskus (as well as the previous research on the topic) the reasons for lack of citizen participation were: the location of planning area with few inhabitants, the large size of the planning project, technical difficulty of the planning project, the weight on the commercial aspects of the planning, and the view of the planners (relying on experts in the planning). When these results were viewed together with the previous research, it was noted that, as the previous research suggests, the traditional practices of urban planning hinder citizen participation in planning. (For example, seeing that urban planning relies on the technical knowledge of experts.) Moreover, based on the findings of the thesis as well as the previous research, it is possible to see that when the tradition, which emphasizes expert knowledge, is paired with a planning project where the city has a commercial partner, the structures and procedures of planning tend to exclude citizens’ views from the planning process. Partly based on such findings, the thesis suggests that, if the intention is to strengthen citizen participation in, especially large, planning projects, the city should aim to strengthen, for example, local community organizations.
  • Laaksonen, Milla (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan kansalaisosallistumista voimajohtohankkeessa maanomistajan näkökulmasta. Kansalaisosallistumisen teemaa jäsennetään intressin käsitteen kautta. Intressillä tarkoitetaan tutkimuksessa toiminnan suuntautuneisuutta. Maanomistajat ovat voimajohtohankkeessa osapuolena, jolta lunastetaan maan käyttöoikeus voimajohtoa varten. Tutkimus käsittelee maanomistajien syitä osallistua ja olla osallistumatta voimajohtohankkeeseen sekä maanomistajien kokemuksia vaikutusmahdollisuuksistaan. Keskeistä on kysymys maanomistajan vaikutusmahdollisuuksista insitutionaalisten osallistumisrakenteiden ja niiden edellyttämien resurssien puitteissa. Erityisesti kiinnitetään huomiota ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA) uudenlaisena institutionaalisena osallistumisrakenteena ja siihen miten YVA-menettely toimii maanomistajan vaikuttamisen välineenä. Tutkimuksen empiirinen osa perustuu tapaustutkimukseen Oulujokilaaksossa vuosina 1995-1998 toteutetusta voimajohtohankkeesta. Aineisto koostuu 11 paikallisen maanomistajan ja kolmesta hankkeessa mukana olleen ympäristöviranomaisen teemahaastattelusta sekä voimayhtiön edustajien vapaamuotoisista haastatteluista ja hankeessa syntyneistä kirjallisista dokumenteista (kuten ympäristövaikutusten arvioinnin asiakirjat ja kansalaisten kirjalliset kannanotot). Aineistoa on analysoitu laadullisesti. Osallistumista on kuvattu myös määrällisesti. Tutkimuksen tapauksessa yksittäisten maanomistajien vaikuttamisen syyt jäsentyivät kolmenlaisina intresseinä, jotka erosivat toisistaan sen suhteen mikä merkitys maalla maanomistajalle on. Maa näyttäytyi luontona, välineenä ja omaisuutena. Vastaavat intressit olivat luonnon itseisarvon, maan käyttö- tai hyötyarvon tai itsemääräämisoikeuden puolustaminen. Maanomistajien kollektiivinen vaikuttaminen suuntautui hyödynintressistä käsin. Syinä olla osallistumatta voimajohtohankkeeseen oli ensinnäkin se, että maanomistajat kokivat voimajohdosta aiheutuneen haitan pieneksi. Tällä viitattiin useimmiten vähäiseen taloudelliseen menetykseen. Toiseksi syynä oli se, että maanomistajat eivät kokeneet voivansa vaikuttaa osallistumisella. Näkemys perustui haastateltujen aikaisempiin kokemuksiin paikkakunnalla toteutetuista voimajohtohankkeista, joissa maanomistajien mielipiteitä ei oltu huomioitu. Kolmanneksi osallistumattomuutta selitti tässä tapauksessa se, että voimajohtohankkeisiin oli totuttu ja niihin sopeuduttiin, koska ne koettiin väistämättömiksi. Tämän tutkimuksen tapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ollut se väline, jota kautta maanomistajien osallistuminen pääasiassa kanavoitui. Maanomistajien osallistuminen painottui hankkeen lunastusmenettelyyn. Taustalla oli osittain se, että voimajohtohankkeen aikaan YVA-menettely oli vielä uusi asia, haastatellut eivät sitä tunteneet. Toiseksi YVA-menettelyä ei välttämättä mielletty maanomistajan parhaaksi vaikuttamisen välineeksi.