Browsing by Subject "kansallisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Tokat, Pirkko (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (5)
  • Kari, Veeruska (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani käsittelen identiteettiä Miika Nousiaisen esikoisromaanissa Vadelmavenepakolainen (2007). Tutkin sitä, millaisena identiteetti näyttäytyy kohderomaanissa. Hyödynnän tutkimuksessani identiteetin monitieteistä repertuaaria, joilla on pohja myös kulttuurintutkimuksessa ja sosiaalitieteissä. Keskeisellä sijalla on Stuart Hallin (1992 ja 1999) kirjoitukset identiteetistä, Pertti Raution ja Mikko Saastamoisen toimittama kirja Minuus ja identiteetti (2006) sekä Jorma Anttilan väitöskirja (2007) joka käsittelee kansallista identiteettiä. Lähilukua hyödyntämällä analysoin millaisia kirjallisia, kerronnallisia, paratekstuaalisia ja visuaalisia keinoja identiteetin kuvauksessa käytetään, ja miten henkilöhahmo itse määrittelee ja ymmärtää identiteettinsä. Romaanissa identiteetti ilmenee yhtä hyvin kollektiivisena: kansallisena ja sosiaalisena kuin yksilöllisenä minuutena. Käsittelen Vadelmavenepakolaisessa esille nousevaa Ruotsi–Suomi -vastakkainasettelua ja molempiin kansallisiin identiteetteihin liitettyjä stereotypioita. Mikko itse perustaa ruotsalaisen identiteettinsä kolmeen prinsiippiin: kansankoti-aatteeseen, kotiin ja perheeseen. Lähestyn henkilöhahmoa myös psykoanalyyttisesti, ja osoitan, miten Mikon lapsuus Kouvolassa ja vanhempien yritykset ehkäistä Mikon samastumista ruotsalaisuuteen vaikuttavat hänen identiteettikehitykseensä. Pohdin sitä, mitä Mikko tarkoittaa ”kansallisuustransvestismilla” ja mitä identiteettiprosessi ja -kriisi romaanissa ovat. Identiteettiä käsitellään romaanissa monin tavoin. Ennen kaikkea kyse on Mikon itsereflektiosta. Minäkertojalle tyypilliseen tapaan Mikko on näkemyksissään subjektiivinen ja rajoittunut. Siinä mielessä hän on myös epäluotettava kertoja, jonka stereotyppiset näkemykset, joissa kaikki hyvä liittyy Ruotsiin ja kaikki huono Suomeen, myös ironisoituvat usein. Myös Mikon välitilankansalaisuuden voi tulkita ironisoivan paitsi kyseisiä stereotypioita, myös niitä yleisiä käsityksiä, jotka korostavat ulkoisten tekijöitten vaikutusta identiteetin kehitykseen. Osoitan, että Mikko Virtasen identiteetin rakentuminen perustuu itsensä hyväksymiseen, tällöin minuuden ja kansallisen identiteetin rajat hälvenevät. Näin humoristisen romaanin sanoma on yhtä aikaa ”triviaali” ja toisaalta vakava ja opettavainen. Tulkintani mukaan Mikko ymmärtää romaanin lopussa eläneensä itsepetoksessa ja hyväksyy itselleen identiteetin, jonka nimeän välitilankansalaisuudeksi.
  • Urponen, Maija (2002)
    Tutkimus kartoittaa erilaisia kansallisia rajanmerkitsemisen prosesseja sekä teoreettisesti että kahden aidsista käydyn kansallisen mediakeskustelun kontekstissa. Tutkimuksen kohteena on kansakunnan diskursiivinen rakentuminen rajojen ja ulossulkujen kautta sekä näiden rajojen ja ulossulkujen suhde sukupuoleen. Tutkimuksen lähtökohtana on, ettei kansakuntaa oteta annettuna, vaan kansakunnan tuottaminen ymmärretään jatkuvasti käynnissä olevaksi prosessiksi. Kiinnostavaa ei tällöin ole se, mikä tai mitä kansakunta "on", vaan se, miten sitä tuotetaan arkipäiväisissa sosiaalisissa käytännöissä - tässä tapauksessa lehdistössä käydyissä keskusteluissa. Aidsista käytyjä keskusteluja luetaan kansallisen identiteetin ja sen ulossulkujen performatiivisena toistona, joka sekä tuottaa kansallista järjestystä että samanaikaisesti kyseenalaistaa sen. Tutkimuksen aineisto koostuu suomen- ja ruotsinkielisistä sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleista liittyen kahteen tapaukseen, joissa maahanmuuttajaa epäiltiin hi-viruksen tahallisesta tartuttamisesta. Ensimmäisessä tapauksessa tartuttajaksi epäilty oli mies ja toisessa nainen. Lähtökohta on, että näissä hi-viruksen tahallisesta tartuttamisesta käydyistä mediakeskusteluissa puhutaan myös "meistä" ja "muista". Kysyn tutkimuksessani, minkälaisia kansallisia "meitä" aineistossa tuotetaan rajausten, määritelmien ja erilaisten "toisten" merkitsemisen kautta, ja millä tavalla sukupuoli tähän kansakunnan rajanmuodostukseen liittyy. Aineistoa tarkastellaan diskurssianalyysin avulla. Erityistä huomiota kiinnitetään tekstien intertekstuaalisuuteen. Teksteistä etsitään erilaisia kansakunnan määritelmiä sekä näiden määritelmien suhdetta sukupuoleen. Tekstejä tulkitaan myös niissä rakentuvien erilaisten me-muut-dikotomioiden kannalta. Lehdistössä käytyjä aids-keskusteluja tulkitaan tutkimuksessa eräänlaisina kansallisina puhdistautumisrituaaleina, joiden puitteissa pyrittiin kansallisen identiteetin vahvistamiseen sekä paikoiltaan nyrjähtäneiden "oman" ja "vieraan" palauttamiseen omille, kansallisen järjestyksen mukaisille paikoilleen. Esimerkiksi riskiryhmistä puhuttaessa aids rakentuu erilaisten "toisten" ruumiiden pinnalla näkyväksi ominaisuudeksi, minkä seurauksena hegemoninen kansallinen identiteetti rajautuu puhtaaksi, riskittömäksi ja turvalliseksi. Keskusteluista voidaan myös löytää erilaisia diskursseja, joissa kaikissa kansakunta ja siihen liittyvä käsitys sukupuolesta rakentuvat eri tavoin. Esimerkiksi yhteisödiskurssissa kansakunta rakentuu yhteiseksi koetun uhriuden perusteella. Siinä naisten ruumiisiin kohdistunut hiv-tartunnan riski siirretään metonymisesti koko kansakuntaa uhkaavaksi vaaraksi, ja naiset nähdään vain kansakunnan osana ilman omaa identiteettiä. Yksilödiskurssissa taas kansakunta käsitetään tasa-arvoisten yksilöiden välisenä avoimena ja oikeudenmukaisena yhteenliittymänä. Yksilödiskurssin puitteissa ei kuitenkaan kyetä tunnustamaan sukupuolittuneita valtarakenteita, ja siinä kansakunnan tasa-arvoisuuden ideaali perustuu feminiinisen ulossulkemiselle. Merkittävää on, että ulkomaalainen mies tartuttajana koetaan nimenomaan kansallisena uhkana, mutta ulkomaalaisen naisen kohdalla tällaista uhkaa ei synny, koska naista ei nähdä itsenäisenä toimijana.
  • Korvenmaa, Lauri-Adam (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen työssäni perustuslaillista patriotismia, nationalismia sekä niiden tapoja rakentaa poliittinen identiteetti. Työni lähtökohtana toimii väite, jonka mukaan kansallisvaltio on kontingentti ilmiö ja moderni valtio sekä sitä tukeva poliittinen identiteetti voidaan rakentaa kansakunnan ajatuksen sijaan liberaalin demokratian arvoille ja prosesseille. Väitteelläni on kaksi osaa, joista ensimmäisen muodostaa kritiikki kansakuntien väitettyä historiallisuutta ja luonnollisuutta kohtaan, sekä sen osoittaminen, että nationalismi ei ole sovitettavissa yhteen liberalismin periaatteiden kanssa. Toisen osan muodostaa perustuslaillisen patriotismin käsittely, jossa pyrin rakentamaan teoriasta koherenttia kuvaa ja kuvaamaan miten teorian puitteissa poliittinen identiteetti pyritään rakentamaan deliberatiivisen demokraattisen prosessin varaan. Työni olennainen tavoite on perustuslaillisen patriotismin teorian yhtenäinen kuvaus olemassa olevien lähteiden perusteella, sen eritteleminen suhteessa nationalismiin ja teorian kehystäminen vasten Jürgen Habermasin laajempaa ajattelua. Olen ottanut työssäni lähtökohdaksi sen tarkastelun, miten nationalismi ja sen väitteet poliittisen yhteisön yhteisestä alkuperästä voidaan historiallisen tarkastelun valossa asettaa kyseenalaisiksi, jonka lisäksi olen pyrkinyt osoittamaan, että sen sijaan, että nationalismissa poliittinen identiteetti perustuisi hyvin konkreettiselle kansalliselle kulttuurille, on kyseessä pikemminkin hyvin abstrakti, erilaisin symbolein ja narratiivein ylläpidetty identiteetti. Tukeudun väitteissäni erityisesti Eric Hobsbawmin (1983, 1993), Ernst Gellnerin (1984, 1998) ja Benedict Andersonin (1991) ajatuksiin kansallisesta kulttuurista ”keksittynä perinteenä” ja kansakunnista ”kuviteltuina yhteisöinä”. Tämän lisäksi pyrin osoittamaan, että kansallisen kulttuurin luonteesta johtuen myös liberaalit muotoilut nationalismista ovat viime kädessä ristiriidassa liberalismin periaatteiden kanssa ja toteutuakseen aito liberaali demokraattinen valtio tarvitsee tuekseen toisenlaisen poliittisen identiteetin. Tätä vasten asetan kuvaukseni perustuslaillisesta patriotismista ja jälkikansallisesta identiteetistä. Käyn läpi teorian keskeisiä ajatuksia universaalien moraaliperiaatteiden oikeutuksesta, niiden päälle rakentuvasta deliberatiivisesta diskurssista ja sen varaan rakentuvasta poliittisesta identiteetistä. Esitän, kuinka teoria pyrkii yhdistämään universaalit arvot partikulaariin poliittiseen identiteettiin erottamalla kulttuuri-identiteetit poliittisen yhteisön kollektiivisesta identiteetistä ja perustamalla sen kansallisuuden sijaan kansalaisuuteen. Argumentoin, että nationalismiin rinnastettuna teoria voi näin mahdollistaa autenttisemman poliittiselle osallistumiselle perustuvan identiteetin, jossa samaistumisen poliittiseen yhteisöön tapahtuu kollektiivisen toiminnan kautta. Keskeiset lähteet perustuslaillisen patriotismin kuvauksessani muodostuvat Jan-Werner Müllerin kirjasta Constitutional Patriotism (2007), Ciaran Croninin artikkelista ”Democracy and Collective Identity: In Defence of Constitutional Patriotism” (2003) sekä joukosta artikkeleita, joissa teorian sisäistä rakennetta on käsitelty pintapuolisemmin. Teoriaa käsittelevän lähdekirjallisuuden haasteena on vähäinen tutkimus sekä sisäisen yhtenäisyyden puute. Työssäni pyrin ensisijaisesti rakentamaan teoriasta yhtenäistä kuvaa melko niukkojen lähteiden perusteella ja sitomaan sitä Jürgen Habermasin ajatuksiin demokratiasta, oikeusvaltiosta, nationalismista ja globalisaatiosta, kuten hän on niitä teoksissaan Between Facts and Norms (1996), Postnational Constellation (2004) ja The Inclusion of Other (2005) käsitellyt.
  • Cottier, Paul (Helsingfors universitet, 2011)
    At the the heart of this study can be seen the dual concern of how the nation is represented as a categorical entity and how this is put to use in everyday social interactions.This can be seen as a reaction to the general approach to categorisation and identity functions that tend to be reified and essentialized within the social sciences. The empirical focus of this study is the Isle of Man, a crown dependency situated geographically central within the British Isles while remaining political outside the United Kingdom. The choice of this site was chosen explicitly as ‘notions of nation’ expressed on the island can be seen as being contested and ephemerally unstable. To get at these ‘notions of nation’ is was necessary to choose specific theoretical tools that were able to capture the wider cultural and representational domain while being capable of addressing the nuanced and functional aspects of interaction. As such, the main theoretical perspective used within this study was that of critical discursive psychology which incorporates the specific theoretical tools interpretative repertoires, ideological dilemmas and subject positions. To supplement these tools, a discursive approach to place was taken in tandem to address the form and function of place attached to nationhood. Two methods of data collection were utilized, that of computer mediated communication and acquaintance interviews. From the data a number of interpretative repertoires were proposed, namely being, essential rights, economic worth, heritage claims, conflict orientation, people-as-nation and place-as-nation. Attached to such interpretative repertoires were the ideological dilemmas region vs. country, people vs. place and individualism vs. collectivism. The subject positions found are much more difficult to condense, but the most significant ones were gender, age and parentage. The final focus of the study, that of place, was shown to be more than just an unreflected on ‘container’ of people but was significant in terms of the rhetorical construction of such places for how people saw themselves and the discursive function of the particular interaction. As such, certain forms of place construction included size, community, temporal, economic, safety, political and recognition. A number of conclusions were drawn from the above which included, that when looking at nation categories we should take into account the specific meanings that people attach to such concepts and to be aware of the particular uses they are put to in interaction. Also, that it is impossible to separate concepts neatly, but it is necessary to be aware of the intersection where concepts cross, and clash, when looking at nationhood.