Browsing by Subject "kansallisvaltion identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Salonen, Minna (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan peruskoulun alaluokilla tapahtuvaa lasten poliittista kasvatusta poliittisen sosialisaation osa-alueena selvittämällä, minkälaisia kansallisvaltion identiteettiin liittyviä tavoitteita kouluopetuksen valtakunnalliset sääntelijät sisältävät ja miten näitä tavoitteita sovelletaan yksittäisen koulun kolmannen luokan opetuksessa. Tutkimus liittyy poliittisen sosialisaation tutkimusperinteeseen ja sen viitekehys koostuu poliittisen sosialisaation lisäksi Osmo Virrankosken näkemyksestä koulusta yhteiskuntajärjestyksen uudistajana ja Pasi Saukkosen kansallisvaltion identiteetin mallista. Aineisto koostuu perusopetuslaista, peruskoulun opetussuunnitelman perusteista 1994, koulukohtaisesta opetussuunnitelmasta, kolmannen luokan oppikirjoista ja oppilaiden kirjoitelmista. Näitä vertaillaan sijoittamalla niistä löytyvä kansallisvaltion identiteettiin kuuluva aines Pasi Saukkosen kansallisvaltion identiteetin taulukkomalliin. Lisäksi aineistoja analysoidaan laadullisesti. Perusopetuslain tavoitteet kattavat lähes kaikki kansallisvaltion identiteetin osa-alueet. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden tasolla keskeisimmät ulottuvuudet ovat kulttuuri ja maa-alue. Sen sijaan sukujuuriin ja identifioitumiseen liittyviä tavoitteita ei opetuksen valtakunnallisten sääntelijöiden kohdalla esiinny. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden tavoitteista voidaan hahmottaa kaksi kokonaisuutta: kansainvälistyvä kulttuuri ja yhteiskunnallinen toiminta. Koulukohtaiset 3. luokan tavoitteet ovat luonnollisesti koko peruskoulun kattavia sääntelijöitä suppeampia. Yleisin ulottuvuus tälläkin tasolla on kulttuuri. Oppiaineista ympäristö- ja luonnontiedon merkitys korostuu selvästi sekä koulukohtaisen opetussuunnitelman tavoitteissa että kirjojen analyysissa. Muiden aineiden kirjat sisältävät vähemmän ja hajanaisemmin kansallisvaltion identiteetin kenttään kuuluvaa ainesta. Suurin osa kirjojen aineksesta liittyy maa-alueen ulottuvuuteen. Myös oppilaiden mielikuvissa maa-alue korostuu. Seuraavaksi eniten mainintoja saavat kulttuuri ja yhteiskunta. Vähiten huomiota saa uskonto, mutta myös kieli, sukujuuret ja kansantalous mainitaan vain satunnaisesti. Oppiaineista ympäristö- ja luonnontieto näyttää vaikuttavan eniten oppilaiden käsityksiin, mutta myös arkielämä on keskeisellä sijalla. Vaikuttaa siis siltä, että kouluopetuksella on merkitystä kansallisvaltion identiteettiin liittyvien käsitysten muodostumisessa, mutta myös muut sosialisaatioagentit vaikuttavat asiaan. Käytetyistä lähteistä keskeisimpiä ovat poliittisen sosialisaation osalta Dawson & Prewitt (1969), Kuusimäki (1973) ja Ljungberg (2003) sekä kansallisen identiteetin osalta Saukkonen (1999) ja Virrankoski (1991).
  • Heikkinen, Eevi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen Itä-Euroopassa, Etelä-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa toteutetun kahdenvälisen kehitysyhteistyön puiteohjelman, Laajemman Euroopan aloitteen syntyä ja ensimmäistä vaihetta vuosina 2008–2014. Aloitteen tavoitteena oli edistää vakautta, hyvinvointia sekä paneurooppalaisen yhteistyön luomista kohdealueella. Tutkielmassa tarkastellaan, miten kehitysyhteistyö toimi keinona toteuttaa Laajemman Euroopan aloite ja toisaalta, miten aloite muokkasi kehitysyhteistyön toimintatapoja. Tutkimustuloksiin päästään tarkastelemalla aloitteen toimintaa, sen oikeutuksia, Suomen toimijuutta sekä alueellisia yhteyksiä, joita aineistossa luodaan. Ajallisesti aihe sijoittuu Georgian ja Ukrainan sotien väliin, EU:n itäisen kumppanuuden aloittamiseen sekä Venäjän ja EU:n välien kiristymiseen. Tutkielman tärkeimpänä aineistoina toimivat ulkoministeriön julkaisemat aloitteen toimeenpanosuunnitelmat, aluetta käsittelevät politiikkalinjaukset sekä ministeriön aihetta koskevat uutiset ja tiedotteet. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään ulkoministeriön arkiston arkistolähteitä. Aineistoa analysoidaan historian tutkimukselle tunnusomaisella lähdekriittisyyteen perustuvalla päättelyllä. Analyysia tukevat lisäksi diskurssianalyysin ja suostuttelevan retoriikan analyysin keinot. Aihetta lähestytään kielen merkityksiä painottavan kriittisen geopolitiikan lähtökohdasta, jossa maantieteelliset käsitteet ja merkitykset ymmärretään poliittisissa ja sosiaalisissa prosesseissa tuotettuina ja muuttuvina. Keskeisinä tuloksina esitetään, että Laajemman Euroopan aloitteeseen liittyi ulko-, turvallisuus- ja kauppapoliittisia tavoitteita kehityksen käsitteen mukaisten kehitystavoitteiden lisäksi. Aloite syntyi reaktiona Georgian sodan aiheuttamiin jännitteisiin Euroopassa. Toiminta sai oikeutuksensa toimijuuden kuvauksista, jotka heijastelivat suomalaisen kansallisvaltion identiteetin piirteitä. Lisäksi toimintaa oikeutettiin ajankohdalla sekä developmentalistisilla ja korostetun julkilausutuilla instrumentalistisilla tarkoituksilla. Silloisen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen käsitykset kehityksestä sekä Eurooppa-politiikasta vaikuttivat keskeisesti aloitteeseen ja sen sisältöön. Tärkeimpinä johtopäätöksinä esitetään, että laaja turvallisuuden käsitys mahdollisti kehitysyhteistyön käyttämisen keinona toteuttaa Laajemman Euroopan aloite. Ajankohtana suomalaisessa kehitysyhteistyössä tapahtui ilmeisiä muutoksia, jotka muokkasivat kehitysyhteistyön totuttuja toimintatapoja. Laajemman Euroopan aloite heijasteli merkittävästi näitä muutoksia, mutta se kiinnittyi myös suomalaisen kehitysyhteistyön tyypillisiin, epäjohdonmukaisiinkin toimintatapoihin. Aineistossa konstruoitiin entisen Neuvostoliiton alueen ja EU-Euroopan käsittävää laajempaa Eurooppaa. Laajemman Euroopan geopoliittinen konstruktio törmäsi tosin yhteen kehitysyhteistyön sisäänrakennettujen hierarkioiden kanssa. Toimijuuden kuvauksissa Suomea sijoitettiin maailmanpoliittiselle kartalle. Kuvaukset Suomen kansallisvaltion identiteetistä palauttivat kylmän sodan aikaista jatkumoa tai löysivät sille uusia merkityksiä eri kontekstissa yksittäisestä toimijasta riippuen.