Browsing by Subject "kansanonomastiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Marttinen, Roosa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimukseni aiheena ovat epämiellyttäviksi koetut etunimet. Tavoitteena on selvittää maallikoiden nimiin ja nimien käyttöön liittyviä käsityksiä ja asenteita. Selvitän, millaisista lähtökohdista etunimiä arvioidaan, millaisia nimiasenteita arviot edustavat ja millä tavoin asenteet eroavat miesten ja naisten nimissä. Aineistoni koostuu 587 lomakevastauksesta, joissa vastaajat ovat valinneet listalta epämiellyttäviksi kokemiaan etunimiä ja perustelleet valintojaan kirjallisesti. Tutkielmani edustaa teoreettiselta viitekehykseltään sosiolingvististä ja kansanonomastista nimistöntutkimusta. Vertaan aineistoani erityisesti lasten nimeämistä koskeviin tutkimuksiin. Tutkimuksessa käsittelen myös nimikategorisoinniksi nimeämääni ilmiötä, jossa nimiä luokitellessa viitataan kollektiivisiksi koettuihin nimiryhmiin, kuten perusnimiin. Havaintojeni perusteella kielenkäyttäjät arvioivat nimiä neljästä erilaisesta näkokulmasta, joita ovat käytännöllisyys, aika ja yleisyys, kulttuuri sekä identiteetti. Identiteettinäkökulma jakautuu nimenkantajan, -antajan ja -arvioijan positioihin. Erilaisia nimiasenteita muodostettiin näistä näkökulmista kymmeniä erilaisia, mutta yleisimmät asenteet liittyivät käytännöllisyyteen ja identiteetteihin. Etunimen ei tulisi vastaajien asenteiden mukaan olla tunnistamisen, kirjoittamisen tai lausumisen suhteen epäkäytännöllinen, herättää negatiivisia mielikuvia eikä olla ajan ja kulttuurin nimikonventioiden vastainen. Nimiä arvioitiin useimmiten semanttisen sisällön, kirjoitusasun ja ajankohtaisuuden kriteerein. Tutkimusaineisto osoittaa viitteitä eroista miesten ja naisten nimiin asennoitumisessa. Sukupuolen tunnistamista pidettiin tärkeämpänä miesten nimissä, kun taas kaikki ulkonäköön liittyvät asenteet koskivat naisten nimiä. Nimenantomotiiveista ja sosioekonomisesta asemasta esitettiin enemmän arvioita naisten nimissä, mikä voi viestiä niiden leimautuvan helpommin. Kyselylomakkeen nimivalikoimien erojen vuoksi laajoja yleistyksiä ei voida kuitenkaan tehdä.
  • Kotkaranta, Suvi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmani käsittelee etunimien muuttamista. Kysyn, miksi nimeä muutetaan, millaisin perustein uusi nimi valitaan, millaisia nimiä uudeksi nimeksi valitaan sekä millainen nimenmuutoksen prosessi on ollut. Aineistoni koostuu 83 kyselylomakevastauksesta, joista teen sisällönanalyysiä. Vastaajat ovat muuttaneet etunimensä tai suunnittelevat etunimensä muuttamista, ja lomakkeessa he ovat kuvanneet nimenvalintaa ja nimenmuutosta omin sanoin. Tutkielmani edustaa sosio-onomastista ja kansanonomastista nimistöntutkimusta. Sosio-onomastiikka tutkii nimien käyttöä, variaatiota ja muuntumista, ja kansanonomastiikka on kiinnostunut maallikoiden nimiin ja nimien käyttöön liittyvistä käsityksistä ja havainnoista. Hyödynnän työssäni myös identiteettitutkimusta. Nimeä muutetaan nimen epäkäytännöllisyyden tai identiteettiin liittyvien syiden vuoksi. Epäkäytännöllisyyttä voi aiheuttaa epävirallisen lisänimen käyttäminen kutsumanimenä, nimen muoto, nimen yleisyys tai harvinaisuus sekä nimen appellatiivinen merkitys ja nimeen liittyvät konnotaatiot. Identiteettiin liittyviä syitä ovat identiteetin ja nimen välinen ristiriita (nimen sukupuoli tai ikä) sekä identiteetin muutos esimerkiksi sairauden tai murrosiän myötä. Nimenmuutoksia tehdään vanhan nimen sisällä tai etunimiyhdistelmään lisätään uusia nimiä. Vanhan nimen sisällä tehtäviä muutoksia ovat etunimien järjestyksen muuttaminen, etunimien yhteen tai erikseen kirjoittaminen, ensi- tai jälkinimen ilmoittaminen kutsumanimeksi ja etunimien poistaminen. Uudeksi nimeksi valitaan usein lempinimi. Muita uusien nimien valintaperusteita ovat nimen sukupuoli, miellyttävä nimiesikuva ja nimen esteettisyys. Ajatus nimenmuutoksesta herää tyypillisesti arkisten ongelmien kautta. Mahdollisia uusia nimiä verrataan keskenään ja testataan. Varsinainen nimenmuutos tehdään yleensä elämänmuutoksen yhteydessä.
  • Tella, Petra (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman aiheena on Imatran Tainionkosken paikannimien merkitys ja nimeämisperusteet. Näkökulmia on kaksi: kansanetymologiset tulkinnat ja tieteellisesti uskottavat selitykset. Tutkielmassa selvitetään, mitä maallikot arvelevat kotipaikkakuntansa paikannimien merkitsevän ja miten he uskovat näiden nimien syntyneen, ja pyritään esittämään tieteellisesti uskottava selitys kyseisille nimille. Lisäksi tehdään huomioita tutkimuksen kohteena olevien nimien käytöstä ja tarkastellaan informanttien käsitystä Tainionkosken rajoista. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään kansanonomastiikkaa, nimien etymologista ja semantiikan tutkimusta sekä sosio-onomastiikkaa. Tutkimuksen kohteena on neljäntoista Imatran Tainionkoskella sijaitsevan paikan nimet ja nimi Imatra. Pääaineisto koostuu tekijän keräämistä haastattelu- ja verkkokyselyaineistoista. Haastatteluaineisto kerättiin vuosina 2014–2015, ja se sisältää neljäntoista tutkimusalueella asuvan tai asuneen henkilön haastattelun. Verkkokyselyaineisto kerättiin alkuvuodesta 2015. Kyselyyn tuli 27 vastausta. Lisäaineistona on nimenselityksiä Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmista, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston kokoelmista ja paikallishistoriallisista teoksista. Aineistoa analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että maallikoiden nimitulkinnat ovat hyvin samankaltaisia kuin nimistöntutkijoiden esittämät selitykset. Yleisin maallikoiden esittämä nimeämisperuste tutkimuksen aineistossa on paikannimen johtuminen sukunimestä. Tämä sopii yksiin nimistöntutkijoiden käsityksen kanssa: arvion mukaan noin kymmenessä prosentissa paikannimistä esiintyy henkilönnimi. Maallikoiden ja nimistöntutkijoiden käsitykset kuitenkin eroavat esimerkiksi siinä, millaiset sanat voivat päätyä paikannimiin ja mitä nimen rakenne kertoo sen asiataustasta. Tutkielmassa esitetään suurimmalle osalle nimistä todennäköinen tieteellisesti uskottava nimeämisperuste. Muutama nimi jää tarkemman tiedon puutteen vuoksi monitulkintaiseksi ja nimi Imatra täysin hämäräksi. Tutkimuksesta selviää myös, että jo neljäntoista haastatellun informantin joukossa käsitys Tainionkosken rajoista vaihtelee suuresti.
  • Orko, Mira (Helsingin yliopisto, 2022)
    Rekisteröidyn rotukoiran virallinen nimi koostuu kahdesta osasta: nimen alussa olevasta kennelnimestä ja sitä seuraavasta rekisterinimestä. Koirankasvattaja voi hakea kennelnimeä Suomen Kennelliitolta, ja suomalaiset kennelnimet merkitään kansainvälisen koiranjalostusliiton (FCI) rekisteriin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaista kennelnimistöä kansanonomastisesta näkökulmasta. Analysoidaan sitä, miten koiranomistajat ja koirankasvattajat suhtautuvat kennelnimiin ja millaisin kriteerein he arvioivat niitä. Tavoitteena on selvittää, millaisista kennelnimistä koiranomistajat ja kasvattajat pitävät ja eroavatko näiden kahden ryhmän mieltymykset toisistaan. Tarkastellaan myös sitä, onko vastaajan iällä, asuinpaikalla tai hänen omistamallaan tai kasvattamallaan koirarodulla vaikutusta siihen, millaisista kennelnimistä hän pitää. Tutkimusaineistona on koiranomistajilta ja koirankasvattajilta syksyllä 2021 kerätty kyselyaineisto. Koiranomistajien vastauksia on 688 ja kasvattajien vastauksia 417, eli vastauksia on yhteensä 1105. Vastaajat ovat yhteensä 199 eri koirarodun omistajia ja kasvattajia ympäri Suomen. Kyselytulosten perusteella sekä koiranomistajien että kasvattajien mielestä tärkeimmät hyvän kennelnimen piirteet ovat omaperäisyys ja nimen helppo muistettavuus. Kielistä suomi on kennelnimessä pidetyin, englanti toiseksi pidetyin. Koiranomistajat pitävät kauneutta ja hauskuutta tärkeämpänä piirteenä kuin kasvattajat. Kasvattajille sen sijaan kennelnimen omaperäisyys ja helppo muistettavuus ja kirjoitettavuus ovat tärkeämpiä piirteitä kuin koiranomistajille. Kasvatetun koirarodun ominaisuudet ja alkuperä vaikuttavat siihen, millaista kennelnimeä pidetään sille hyvänä. Vastaajien mielestä käyttökoiraroduille sopivat suomenkieliset ja lyhyet kennelnimet ja näyttely- ja seurakoirille englanninkieliset ja pidemmät nimet. Suomalaisille koiraroduille haluttiin suomenkielinen kennelnimi. Kennelnimi kuuluu oleellisena osana koirien viralliseen nimistöön, mutta tulokset osoittavat, että eri koiranomistajat ja kasvattajat suhtautuvat kennelnimiin hyvin eri tavoin. Kaikille koiranomistajille ei ole edes selvää, mikä on kennelnimi. Tämä on kiinnostava ja ehdottomasti jatkotutkimuksen arvoinen havainto.
  • Outinen, Essi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkielmassa tutkin yhä esiintyviä muinaissuomalaisina pidettyjä henkilönnimiä. Rajasin tutkielmaani kaikista Ainialan, Saarelman ja Sjöblomin Nimistöntutkimuksen perusteet -teoksessaan (2008) mainitsemista todennäköisesti muinaissuomalaisista henkilönnimistä ne, jotka on aikavälillä 1900-luvulta nykypäivään annettu vähintään sadalle lapselle. Tällä rajauksella saan etunimet Lempi, Vilja, Toivo, Ahti, Kaleva, Tapio, Talvi, Myrsky ja Paju. Selvitän, miten nimet ovat esiintyneet nimistössä 1800-luvulta nykypäivään sekä miten ne edustuvat nykysuomalaiselle: millaisia asenteita ja assosiaatioita ne herättävät. Sivuan myös nimien sukupuolisuutta. Kvalitatiivinen osa tutkimustani on kansanonomastista, eli se käsittelee maallikoiden nimiin ja nimien käyttöön liittyviä käsityksiä ja havaintoja, joita analysoin semantiikan kannalta. Etunimien esiintymistä 1800-luvulla tutkin yksittäisten seurakuntien kirkonkirjoista, jotka ovat saatavilla HisKi-tietokannassa. Nimien esiintymistä 1900-luvun alusta nykypäivään tutkin Väestörekisterikeskuksen tietojen avulla. Tämä aineisto kattaa kaikki tuona aikavälinä Suomessa syntyneet. Nimien herättämien assosiaatioiden ja asenteiden aineistona on vuosi-na 2014 ja 2017 toteuttamani sähköiset kyselyt. Tutkimani muinaissuomalaisina pidetyt etunimet on kristillisen ja muun vierasperäisen nimistön melkein täydellisen dominoivuuden jälkeen otettu uudelleen käyttöön. Esiintyvyys on ollut 1800-luvulta nykyhetkeen nimien kesken erilaista. Vain Lempi ja Toivo saavuttivat varsinaista suosiota jo 1800-luvun puolella. Mytologiset nimet Ahti, Tapio ja Kaleva yleistyivät vasta 1900-luvun alussa. Loput nimistä eli nimet Vilja, Myrsky, Talvi ja Paju profiloituvat vasta 1900-luvun lopulla tai 2000-luvulla käyttöön tulleiksi omakielisiksi luontonimiksi. Tutkimustulosten perusteella luokittelen nimet suosioluokkiin: mytologiset nimet Ahti ja Tapio ikivihreisiin, nimet Lempi ja Toivo perinteisiin, Vilja ja Kaleva melko harvinaisiin ja luontonimet Myrsky, Talvi ja Paju harvinaisiin. Tutkimani muinaissuomalaisina pidetyt henkilönnimet herättävät nykysuomalaisissa sekä abstrakteja että konkreettisiin tarkoitteisiin kohdistuvia assosiaatioita, maisemallisia ja tunnelmallisia mielikuvia sekä nimenkantajan luonteeseen, elämäntapoihin ja ulkonäköön liittyviä henkilömielikuvia. Aineistoni pohjalta voidaan päätellä, että transparenttien etunimien herättämiä assosiaatioita ohjaa juuri niiden appellatiivinen merkitys – yhdenmukaisen lekseemin tai muun nimestä saadun konkreettisen mielikuvan metaforinen ja metonyyminen käyttö sekä näiden herättämät laajemmat tietokehykset. Appellatiivisen vastineen osoittama tarkoite tietokehyksineen asettuu usein metaforisissa assosiaatioissa käsitteellisen metaforan lähdealueeksi, jonka kautta henkilömielikuvia muodostetaan. Appellatiivisen tarkoitteen herättämät laajemmat tietokehykset toimivat assosiaatioiden varantona. Niistä kumpuaa konkreettisia assosiaatioita tarkoitteelle läheisistä muista tarkoitteista ja abstrakteja assosiaatioita, sekä maisemallisia ja tunnelmallisia mielikuvia. Näiden kielensisäisten vaikutteiden lisäksi tutkimieni nimien herättämiä assosiaatioita ja asenteita ohjaavat monet kielenulkoiset seikat. Kielenkäyttäjien mielikuvat nimenkantajan todennäköisestä iästä ja sukupuolesta vastaavat yllättävän hyvin nimien esiintymistä reaalimaailmassa. Osa kielenkäyttäjistä tunnistaa mytologisen yhteyden nimien Ahti, Tapio ja Kaleva taustalla. Tutkimieni nimien sukupuolinen käyttö on nimien kesken eri tasoin vakiintunutta. Harvinaisimmat nimet Myrsky, Talvi ja Paju esiintyvät sekä tyttö- että poikavauvoille annettuina. Aineistoni pohjalta voidaan nähdä, että ne kallistuvat sekä esiintyvyydessään että kielenkäyttäjien käsityksissä enemmän yhteen sukupuoleen: Myrsky maskuliiniseen ja Talvi ja Paju feminiiniseen suuntaan. Vaikuttaa siltä, että se, millaisia mielikuvia kielenkäyttäjä liittää transparentin nimen yhdenmukaiseen lekseemiseen pariin, vaikuttaa myös näkemykseen nimen sukupuolesta. Transparenttien ja sukupuoleltaan vakiintumattomien etunimien kohdalla moni kielenkäyttäjä pyrkii liittämään yhdenmukaisen lekseemin osoittamaan tarkoitteeseen, kuten pajupuuhun, joitain sukupuolistereotyyppisesti jaoteltuja merkityksiä. Toisaalta aineistoni osoittaa, että osa nykysuomalaisista arvostaa nimissä nimenomaan niiden sukupuolineutraaliutta.
  • Sirén, Mirjami (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia nimikilpailuja ja niissä valittuja nimiä. Nimikilpailuilla tarkoitetaan kilpailuja, joissa yleisö saa ehdottaa nimiä erilaisille kohteille tai äänestää nimivaihtoehdoista. Tutkielmassa selvitetään, millaisia nimikilpailuja Suomessa on järjestetty, ja tarkastelun kohteena ovat nimikilpailujen käytänteet ja kohteet. Nimikilpailuissa valittuja nimiä tutkitaan niiden kielen ja typologian kannalta. Työssä on myös kansanonomastinen näkökulma, ja keskeinen tutkimuskysymys on, mitä nimikilpailuihin lähetetyt ehdotukset ja niiden perustelut kertovat kielenkäyttäjien nimikäsityksistä. Tutkielmassa on useita aineistoja. Ensimmäinen aineisto koostuu sadasta suomalaisesta nimikilpailusta ja niissä valituista nimistä 2010-luvulta. Toisena aineistona ovat Ranuan eläinpuiston jääkarhunpentujen nimikilpailujen ehdotukset vuosilta 2012 ja 2017. Kolmas aineisto koostuu Stadin ammattiopiston nimikil-pailun ehdotuksista ja niiden perusteluista. Työssä osoitetaan, että Suomessa järjestetään nimikilpailuja hyvin monenlaisille kohteille. Yleisimpiä kohteita ovat erilaiset julkiset ja kaupalliset organisaatiot, kuten oppilaitokset, monitoimitalot, kauppakeskukset ja ravintolat. Myös tuotteet, kulkuneuvot ja eläimet ovat suosittuja. Yleisin käytäntö nimikilpailuissa on se, että yleisö saa vapaasti ehdottaa nimiä ja raati valitsee ehdotusten joukosta sopivimman. Kilpailuissa annetaan selvästi eniten suomenkielisiä, oikeinkirjoitussääntöjen mukaisia nimiä. Ranuan eläinpuiston jääkarhujen nimiehdotusten tarkastelu osoittaa, että kielenkäyttäjät pitävät jääkarhulle sopivina niminä henkilönnimiä (esim. Kalle, Veeti), jääkarhun elinympäristöön liittyviä nimiä (Ice, Lumi), eläimen luonteeseen tai ulkonäköön liittyviä nimiä (Pörrö, Sisu) sekä merkittävien henkilöiden tai tapahtumien mukaan annettuja nimiä (Urho, Marski). Myös kaupallisten nimien vaikutus näkyy ehdotuksissa. Stadin ammattiopiston nimikilpailun ehdotuksissa yleisimpiä ovat keinotekoiset muodosteet ja lyhennenimet, kuten HELAO ja Stamis. Nimissä näkyy kaupallisista nimistä opittu malli. Toiseksi suosituin nimityyppi ovat oppilaitoksen lajia ilmaisevan sanan ja sijaintia ilmaisevan nimen sisältävät nimet, kuten Helsingin ammatillinen oppilaitos. Ehdotusten perustelut voi jakaa karkeasti itse nimeen sekä nimen käytettävyyteen liittyviin perusteluihin. Perusteluista yleisin on se, että nimessä tulee esille oppilaitoksen sijainti ja jollain tavalla sana ammatti, oppilaitos tai oppiminen. Muita yleisiä perusteluja ovat seuraavat: nimi kuvaa kohdettaan, nimi viittaa oppilaitosten yhdistymiseen tai monialaisuuteen ja nimi on lyhyt ja ytime-käs. Nimiehdotukset ja perustelut osoittavat, että suuri osa kielenkäyttäjistä pitää oppilaitokselle sopivana nimenä yritysnimen kaltaista nimeä. Työssä todetaan, että kielenkäyttäjien nimikäsityksiin vaikuttavat vahvasti erilaiset nimimallit. Kielenkäyttäjillä on selviä näkemyksiä ja mielipiteitä siitä, millainen nimi sopii tietylle kohteelle. Nimikilpailujen suuri suosio osoittaa, että kielenkäyttäjät ovat kiinnostuneita nimistä ja haluavat osallistua erilaisten kohteiden nimenvalintaan.
  • Konttinen, Sonja (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on luoda kattava kokonaiskuva suomalaisten kauppakeskusten nimistä, joista tutkimuksessa käytetään termiä kauppakeskusnimi. Tutkimus jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan kauppakeskusnimien rakennetta, merkityksiä ja funktioita. Lisäksi tarkastellaan kauppakeskusnimien kielellistä alkuperää ja ortografiaa sekä sitä, kuinka usein ja millä tavoin kauppakeskusnimet ilmentävät paikallisuutta. Toisessa osassa paneudutaan nimenkäyttäjien näkemyksiin kauppakeskusnimistä. Tutkimusaineisto koostuu 112 kauppakeskusnimestä, jotka on listattu Suomen Kauppakeskusyhdistys ry:n vuosittaisessa Kauppakeskukset-julkaisussa vuonna 2016. Lisäksi aineistona toimivat vastaukset kyselytutkimukseen, joka toteutettiin keväällä 2016. Vastauksia kyselyyn kertyi 135 kappaletta. Kyselyssä selvitettiin, millaisia kauppakeskusnimiä vastaajat pitävät miellyttävinä tai vähemmän miellyttävinä ja mitä ominaisuuksia he toivovat hyvältä kauppakeskusnimeltä. Kyselyvastausten ohella nimenkäyttäjien näkemyksiä kauppakeskusnimistä on kerätty myös internetin keskustelupalstoilta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa aineiston analyysin pohjalla käytetään funktionaalis-semanttista analyysimallia. Ensin tarkastellaan kauppakeskusnimien rakennetta jakamalla nimet nimenosiin: liikeideaa ilmaisevaan nimenosaan, yksilöivään nimenosaan sekä selventävään täydennysosaan. Tämän jälkeen perehdytään nimien ja niiden sisältämien nimenosien merkityksiin ja funktioihin. Myös kauppakeskusnimien nimeämisperusteisiin on perehdytty mahdollisuuksien mukaan. Kauppakeskusnimet ovat rakenteeltaan pääosin varsin yksinkertaisia: 71 % nimistä koostuu pelkästä yksilöivästä nimenosasta. Yleisimmin yksilöivä nimenosa koostuu leksikaalista merkitystä kantavasta ilmauksesta (esim. Ainoa). Myös paikannimi on varsin yleinen osa yksilöivää nimenosaa, sillä sellainen esiintyy 27 %:ssa kauppakeskusnimistä (esim. Lielahtikeskus). Kauppakeskusnimet ovat tarkoitteeseensa yleensä suorassa tai epäsuorassa merkityssuhteessa. Kauppakeskusnimet ilmaisevat usein suoraan tarkoitteensa sijaintia, toimialaa tai molempia (esim. Kamppi, Martinlaakson Ostari, Matkus Shopping Center, Retail Park Veska). Myös epäsuora merkityssuhde on yleinen: nimellä voidaan viitata esimerkiksi paikkaan (esim. Iso Omena, Mansikkapaikka) tai tunnettuun henkilöön (esim. Columbus). Muutamat kauppakeskusnimet koostuvat tekosanoista, jolloin niiden suhde tarkoitteeseensa on pakattu (esim. Epstori) tai katkaistu (Entresse). Kauppakeskusnimillä on monia funktioita, joista korostuu erityisesti nimen informatiivinen ja käytännöllinen funktio. Funktio toteutuu usein suorassa merkityssuhteessa tarkoitteeseensa olevien nimien kohdalla, sillä tällöin kauppakeskusnimi yleensä kertoo eksplisiittisesti jotain tarkoitteensa sijainnista tai toimialasta, ts. kertoo kyseessä olevan kauppakeskus. Joidenkin nimien, kuten Rajalla På Gränsenin, kohdalla houkuttelevuus lienee koettu käytännöllisyyttä tärkeämmäksi funktioksi. On kuitenkin syytä huomata, että nimellä voi olla yhtä aikaa useita erilaisia funktioita, eivätkä nämä sulje toisiaan pois. Kauppakeskusnimissä ilmennetään paikallisuutta varsin usein ilmaisemalla suoraan tarkoitteen sijainti joko kaupungin tai kaupunginosan virallisella nimellä tai slangimuodolla (esim. Ogeli, Palokan Kotikeskus). Implisiittisesti paikallisuutta voidaan ilmaista esimerkiksi paikallisen vaikuttajan nimellä (esim. Goodman, Minna) tai viittaamalla muuhun alueelliseen nimistöön, kuten tunnettuun rakennukseen tai yritykseen (esim. Willa). Oman tulkintani mukaan 46 % kauppakeskusnimistä ilmentää paikallisuutta jollakin tavalla. Tutkimuksen toisessa osiossa selvitetään nimenkäyttäjien näkemyksiä kauppakeskusnimistä. Vastaajat ovat varsin yksimielisiä siitä, mikä tekee kauppakeskusnimestä onnistuneen: nimen toivotaan olevan ennen kaikkea käytännöllinen. Käytännöllinen nimi on yleensä lyhyt ja helppo lausua ja muistaa. Hyvä kauppakeskusnimi myös kuvaa ympäristöään jollakin tavalla. Suosikeiksi kyselyvastauksissa nousivat esimerkiksi nimet Kaari, Koskikeskus ja Jumbo. Epämiellyttävinä pidetään erityisesti monimutkaisia, englanninkielisiä nimiä, joiden merkityssuhde jää hämäräksi.
  • Havukainen, Rosa (Helsingin yliopisto, 2022)
    Käsittelen tutkielmassani sisarusten ensimmäisten etunimien eli ensinimien yhteensopivuutta. Tutkimukseni tavoite on selvittää, missä määrin vuosina 2010–2021 annetut sisarusten ensinimet ovat yhteensopivia. Lisäksi tarkastelen, millaiset fonologiset, morfologiset, semanttiset sekä tyyliin ja kielivalintaan liittyvät piirteet sisarusten ensinimiä yhdistävät. Tutkimusaineisto on kerätty internetissä jaossa olleella kyselylomakkeella. Aineisto koostuu 249 sisarussarjan nimestä. Yli puolet (61 %) aineiston sisarussarjoista on sellaisia, joissa on kaksi sisarusta. Analysoin sisaruksille annettuja nimiä nimitypologisin ja sosio-onomastisin keinoin. Analyysini mukaan 76 prosentilla sisarussarjojen ensinimistä on useampi kuin yksi yhteinen piirre, 20 prosentilla on yksi yhteinen piirre ja 4 prosentilla ei ole yhtään yhteistä piirrettä. Yhteiset piirteet sijoittuvat kielen eri osa-alueille. Fonologisista piirteistä yleisin on sointuisuus, morfologisista piirteistä kaksitavuisuus, semanttisista piirteistä harvinaisuus ja kielivalintaan liittyvistä piirteistä kielisyys. Aineistossani yleisin sisarusten nimiä yhdistävä piirre on kaksitavuisuus (59 %). Tulos vahvistaa käsitystä siitä, että ensinimet ovat tyypillisesti kaksitavuisia. Osa nimenantajista kertoi myös valinneensa sisaruksille tietoisesti tavurakenteeltaan samanlaiset nimet. Toiseksi yleisin yhteinen piirre on kielivalinta (55 %). Kielivalinta ilmenee jakona suomalaisiin ja kansainvälisiin nimiin. Tulokseen vaikuttaa vastaajien käsitykset nimistä, eli se, millaisia nimiä he ovat pitäneet suomalaisina tai kansainvälisinä. Esikoisen saama perinteinen suomalainen nimi vaikuttaa siihen, ettei kuopusta voi nimetä kansainvälisellä nimellä tai toisin päin. Kielivalintaan on kytköksissä perheen kieli- ja kulttuuritausta sekä käytännön asiat, kuten nimien helppo äänne- ja kirjoitusasu niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kolmanneksi yleisin yhteensovittamiskeino on sama tyyli (31 %). Sisarusten nimien tyylillinen yhteneväisyys ilmenee alkuperältään ja suosionvaihtelultaan samankaltaisina niminä. Tutkimukseni osoittaa, että sisarusten ensinimien yhteensopivuus on nimenantajille tärkeää. Sisarusten nimien ei kuitenkaan haluta olevan äännerakenteeltaan liian samankaltaisia, koska ne voivat helposti sekoittua keskenään. Tällaisten nimien nähdään myös vaikuttavan negatiivisella tavalla lasten yksilöllisyyden kokemukseen. Toisaalta maltillisemman äänteellisen samankaltaisuuden, kuten pelkän alkusoinnun tai satunnaisten samojen äänteiden, nähdään luovan sisarusten välille siteen, mikä ilmenee esimerkiksi yhteenkuuluvuuden ja tasa-arvon tunteena perheen sisällä.
  • Batanina, Tatiana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani käsittelee Suomen venäjänkielisten etunimistöä. Tutkimuksessani selvitän, millainen on Suomessa asuvan venäjänkielisen nimi-identiteetti ja minkälaisia muutoksia venäjänkielisten etunimistössä tapahtuu Suomeen muuton jälkeen. Tarkastelen myös venäjänkielisten etunimistön käyttöön liittyviä haasteita Suomessa. Tutkimusaineistoni koostuu vastauksista, jotka keräsin kyselylomakkeen ja kasvokkaisten haastattelujen avulla. Aineistosta on rajattu pois muualta kuin Venäjältä Suomeen muuttaneiden venäjänkielisten vastaukset. Rajauksen jälkeen tarkasteltavaksi jäi yhteensä 120:n henkilön etunimet ja vastaukset. Tutkielmani edustaa sosio-onomastista ja kansanonomastista nimistöntutkimusta. Hyödynnän työssäni myös identiteettitutkimusta. Analysoin aineistoani kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Havaintojen perusteella venäläisen etunimen käyttöön Suomessa liittyy erilaisia haasteita. Eniten haasteita liittyy etunimen kirjoitusasuun ja ääntämiseen. Toiseksi mainituin venäjänkieliseen etunimeen liittyvä haaste on syrjivä kohtelu, jota venäläisen etunimen haltija saattaa kokea. Suomessa monilla venäjänkielisillä on käytössä myös epävirallinen lisänimi. Lisänimen ei kuitenkaan tulisi olla tunnistamisen, kirjoittamisen tai lausumisen näkökulmasta epäkäytännöllinen. Epäkäytännöllinen lisänimi pyritään usein korvaamaan muunkielisellä lähivariantilla. Tutkimustulokseni osoittavat, että virallisen etunimen ja epävirallisen lisänimen välinen suhde saattaa muuttua Suomessa. Uudessa kieli- ja kulttuuriympäristössä lisänimi voi vaihtaa paikkaa virallisen etunimen kanssa ja tulla esille niissä tilanteissa, joissa se ei esiintyisi venäjänkielisessä ympäristössä. Venäjänkielisen etunimen haltijan identifioitumista etunimeensä ohjaa moni osatekijä. Keskeisimmiksi osatekijöiksi nousevat nimen muoto, leksikaalinen merkitys, nimessä näkyvä suku tai kytkös perheeseen sekä nimen venäläisyys. Nimi-identiteetin elementit aktualisoituvat eri nimenkantajilla eri tavalla. Tutkimusaineistoni osoittaa viitteitä siitä, että Suomessa asuvilla venäjänkielisillä etunimi saattaa toimia myös välineenä, jonka avulla saavutetaan erilaisia tavoitteita uudessa kieli- ja kulttuuriympäristössä.
  • Takala, Suvi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan Seinäjoen epävirallisia paikannimiä ja sitä, miten seinäjokelaiset niitä tunnistavat ja käyttävät. Tavoitteena on selvittää, tunnistavatko seinäjokelaiset, mihin puheena olevat epäviralliset paikannimet viittaavat ja kertovatko he käyttävänsä niitä. Lisäksi tavoitteena on kartoittaa, miten nimien käyttöä tai käyttämättä jättämistä perustellaan. Aineisto koostuu neljästä ryhmähaastattelusta, jotka on toteutettu Seinäjoella vuonna 2015. Haastatteluihin osallistuneita on yhteensä 16, joista 11 on naisia ja 5 miehiä. Haastatteluissa käsitellyt epäviralliset nimet ovat peräisin vuoden 2013 kandidaatintutkielman aineistosta. Tutkimusote on pääasiassa kansanonomastinen, mutta myös sosio-onomastiikkaa, sosiolingvistiikkaa ja keskustelunanalyysia hyödynnetään. Tutkielmasta selviää, että osa nimistä tunnistetaan hyvin ja ne ovat laajalti käytössä, kun taas toisia ei tunnisteta ja käytetä ollenkaan. On kuitenkin myös paljon nimiä, jotka tunnistetaan hyvin, mutta niitä ei jostakin syystä käytetä. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi toinen paremmin kuvaava nimi, affektiiviset syyt sekä käsitys siitä, ettei keskustelukumppani tunne nimeä. Nimien joukosta erottui myös selkeitä sukupolvinimiä, jotka osoittautuivat joko nuoren tai vanhan ikäpolven käyttämiksi. Tutkielma osoittaa, että pelkkä nimien tunteminen ei kerro mitään niiden käytöstä. Epävirallisia nimiä käytetään erityisesti sellaisista paikoista, jotka ovat lähellä omaa kokemusmaailmaa ja jollakin tavalla itselle merkityksellisiä. Epävirallinen nimi ja sen tarkoittama paikka yhdistyvät usein ihmisten mielissä. Epävirallisen nimen on tärkeää olla kuvaava, mikä tarkoittaa tutkielman perusteella usein sitä, että yhteys viralliseen nimeen on tarpeeksi selvä.