Browsing by Subject "kansantalouden tilinpito"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Väätäinen, Senja (Helsingfors universitet, 2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan makrotason kehityksen ja hyvinvoinnin mittaamiseksi kehitettyjä mittareita, ja tuodaan yhteen niistä sekä 70-luvulla että nykypäivänä käytyä keskustelua. Erityisesti keskitytään neljän esimerkkimittarin avulla mittareiden ympäristömuuttujissa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tapahtuneeseen muutokseen. Tarkasteltu keskustelu pohjautuu talouskasvun arvostuksen ja kansantalouden tilinpidon keskeisten indikaattoreiden kuten bruttokansantuotteen (BKT) kritiikkiin. Aate- ja tieteenhistorialle ominaisin tavoin tutkin ympäristön käsitteelle annettuja merkityksiä mittareiden historiallisessa kontekstissa. Luokittelen esimerkkimittarit kahteen ryhmään: rahamääräisiin taloudellisen hyvinvoinnin mittareihin sekä sosiaalista ja ekologista hyvinvointia monipuolisesti yhdistäviin kokonaishyvinvointi-indekseihin. Esimerkkimittarit eli James Tobinin ja William Nordhausin kehittämä Measure of Economic Welfare (MEW), Redefining Progress -kansanlaisjärjestön Genuine Progress Indicator (GPI), Jan Drewnowskin Level of Living -indeksi (LLI) ja Robert Prescott-Allenin luoma Wellbeing-indeksi (WI) käsittelevät ympäristöä eri tavoin johtuen sekä mittareiden kehittämisen ajankohdasta ja aikakauden tavasta lähestyä ympäristökysymyksiä sekä siitä, millaisia metodologisia valintoja mittareiden kohdalla tehtiin. Sekä GPI että WI edustavat nykypäivän kehityksen mittaamisesta käytyä keskustelua ja pyrkivät korostamaan ympäristön tärkeyttä inhimilliselle hyvinvoinnille nyt ja tulevaisuudessa. Ne käsittelevät monipuolisesti erilaisia ympäristötekijöitä. Toisaalta 70-luvun alussa kehitettyjen MEW:n ja LLI:n huomioima lähiympäristön viihtyisyys ei saa GPI:ssä ja WI:ssä enää merkittävää sijaa. MEW ja LLI edustavatkin yleisen ympäristökeskustelun heräämisen aikaa ja antavat ympäristölle vielä melko vähäisen merkityksen hyvinvoinnin ja kehityksen tekijänä. Yleisesti on todettava, että hyvinvoinnin ja kehityksen mittaamiseen liittyy monia ongelmia. Samoja ongelmia, joita koettiin 70-luvulla pohditaan nytkin. Toisaalta mittarit voivat kriittisesti esiteltyinä ja tarkasteltuina tarjota hyvää materiaalia sosiaalisen ja ympäristön hyvinvoinnin ja niiden kehitysvaikutuksien määrittelyyn liittyvään arvokeskusteluun.
  • Mattila, Tuomas; Myllymaa, Tuuli; Seppälä, Jyri; Mäenpää, Ilmo (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 3/2011
    Suomen materiaalinkulutus ja jätteen synty ovat kansainvälisesti korkealla tasolla. Tässä työssä perehdytään materiaalivirtojen taloudellisiin syy-seuraussuhteisiin ENVIMAT-mallin avulla. Tarkastelussa on ennen kaikkea vientiteollisuuden ja kotimaisen kulutuksen jätemäärät ja materiaalinkulutus. Työssä tunnistettiin keskeisiä tekijöitä, joiden avulla jätemääriä voidaan vähentää samalla ilmastonmuutosta hilliten. Tarkastelussa sovellettiin uutta jätejalanjälki-indikaattoria, joka kuvaa tuotteen elinkaaren aikana kaatopaikalle menetettyjä materiaalivirtoja. Tulosten perusteella kotitalouksilla on huomattava jätejalanjälki, joka aiheutuu kulutushyödykkeiden valmistuksesta ja infrastruktuurin ylläpidosta. Kuluttajaneuvonnan lisäksi jätejalanjälki tuo uutta näkökulmaa teollisuuden materiaalivirtojen hallintaan ja tuotesuunnitteluun. Raportissa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti Suomen materiaalinkulutusta ja jätemääriä, sekä etsitään kohteita ympäristöinnovaatioille. Raportin lukuisat kuvat ja taulukot havainnollistavat materiaalinkäyttöä ja jätemääriä ja muodostavat kattavan tietopohjan aiheeseen.
  • Paavonen, Matti (2008)
    Bruttokansantuotteen (BKT) kasvun alkuperäisiä, ensimmäisiä julkaistavia kasvuestimaatteja joudutaan usein tarkistamaan, kun uutta tietoa tarkasteluajanjaksosta saadaan käyttöön tai mikäli kansantalouden tilinpitoon tehdään aikasarjoihin vaikuttavia menetelmäuudistuksia. Revisiot saattavat olla niinkin merkittäviä, että noususuhdannetta osoittava BKT-estimaatti korjataan näyttämään jyrkkää laskua. Revisiot saattavat johtua joko lisääntyneestä informaatiosta, joka muuttaa käsitystämme taloudentilasta tavalla, joka ei ennakkotiedon julkaisun aikaan ollut ennustettavissa. Toisaalta revisioilla saatetaan puhdistaa estimaateista satunnaista kohinaa ja mittausvirheitä. Mikäli revisiot ovat ennustettavissa, olisi ennakkotietojen laatua mahdollista parantaa. Tähän asti soveltavassa taloustieteellisessä tutkimuksessa revisioiden merkitystä empiiristen tutkimusongelmien yhteydessä on tarkasteltu verrattaen vähän. Kansantaloustieteellisissä tutkimuksissa tyydytään usein käyttämään helposti saatavilla olevaa uusinta aineistoa, vaikka se ei välttämättä anna realistista kuvaa siitä informaatiosta, joka taloudellisilla toimijoilla oli käytettävissään jonain historiallisena ajanhetkenä. Mikäli taloustieteellinen malli tuottaa vaihtelevia tuloksia riippuen siitä, minkä ajankohdan aineistoa käytetään, pitäisi tulosten luotettavuuteen ja yleistettävyyteen suhtautua kriittisesti. Revisioiden tutkimista varten kokosin Tilastokeskuksen Neljännesvuositilinpidon aikasarjat -julkaisuista Suomen BKT:n reaaliaikaisen tietokannan, joka mahdollistaa tutkimuksen kannalta sopivimman aineiston käyttämisen. Tutkimalla mallin eri aineistoilla tuottamia tuloksia voidaan vähentää aineistonvalinnan aiheuttamia vääristymiä kansantaloustieteellisessä tutkimuksessa. Osoitan tutkielmassani, että etenkin yleisimmin käytettyjen kausitasoitetun ja kiinteähintaisen BKT:n revisiot eivät läpäise ennustetehokkuustestejä, vaan niiden revisiot ovat jossain määrin systemaattisia ja näin ollen mallinnettavissa. Erityisesti on huomattavaa, että kaikkien BKT-estimaattoreiden ennakkotiedot tuntuvat olevan pessimistisiä siten, että niitä joudutaan myöhemmin korjata osoittamaan ripeämpää kasvua. Suomen BKT:n revisiot ovat kansainvälistä tasoa heikommin mallinnettavissa, eikä revisioissa esiinny monissa maissa havaittuja vahvoja systemaattisuuksia. Toisaalta tutkittaessa 1990-luvun alun laman jälkeisiä revisioita ekonometristen mallien selitysasteet paranevat huomattavasti verrattuna kokonaisaineistoon. Tämä antaisi viitteitä siitä, että kansantalouden tilinpidon menetelmäuudistukset ovat lisänneet revisioiden systemaattisuutta.
  • Heikkinen, Essi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Marine ecosystems and oceans have a vital role in sustaining life on Earth. Additionally, the oceans have an essential role in the world's economy as the main platform for global trade as well as a provider of many raw materials and resources. Due to the degradation of these marine ecosystems, the wellbeing of the seas and oceans has risen to the forefront of many global and regional political initiatives and agendas, and consequently, new concepts such as the blue economy have evolved. However, the sector lacks a clear consensus regarding its definition. In the absence of a unified definition, there is no general perception of what the blue economy sector means for the national economy of Finland. In order to efficiently and optimally regulate and manage the use of ocean resources and space, it is essential to understand the economic contribution and the role of industries linked to it. As a part of a more extensive research project called Blue Adapt, this thesis strives to identify the industries regarded as blue economy and measure their current economic contribution in Finland. In order to estimate the economic size of the blue economy sector, first the definition of the concept is clarified. The definition as well as the identification of economic activities regarded as part of it, is made based on a literature review. In the literature review, different studies are compared and analyzed and as a result, the most common activities are selected. The economic contribution of these sectors is measured by deriving data from the national accounts system and the standard structural business statistics (SBS). Further, four macro indicators are chosen to measure the economic weight of the blue economy sectors: turnover, employment, value added and exports. In addition, these macro indicators are analyzed and compared to national figures, such as the gross domestic product (GDP), gross value added (GVA), the national employment, and exports in order to gain an overview of the sector’s relative significance within the Finnish economy. This study shows that the six sectors of the blue economy generated in total a turnover between 14.6–20.2 billion euros, constituting roughly 3.5–4.9% of the national output, and created approximately 4–5.8 billion euros in value added, which covers over 2% from the national gross value added, and 1.8–2.6% from the gross domestic product. The sector employs somewhere between 53 000–71 000 people, which is 2–2.7% of the national employment of Finland. The share of exports from the national total is somewhere between 4–6.2%, and 3.5 to 5.4 billion euros. If compared to other industries in Finland, the blue economy sector is slightly larger than forestry measured by value added and possibly even larger than the forest industry, covering roughly 2.1–2.8% of the national GVA. In terms of employment, the proportion of the blue economy sector is slightly more than that of forestry and the forest industry combined, but less than that of agriculture. To conclude, as the forest industry and forestry are commonly seen as central generators of economic wellbeing in Finland, it is important to acknowledge the significance of the blue economy sector. Future policies regulating the maritime should bear in mind the economic importance and potential of the sector, as well as its role in climate change mitigation and other environmental policy goals.
  • Moilanen, Reetta (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan tuottavuuden kykyä kuvata hyvinvointia. Tutkimusongelmaa lähestytään sekä johtamalla kaksi hyvinvointia kuvaavaa tuottavuuslaskentamenetelmää että tutkimalla aineiston valinnan vaikutuksia hyvinvoinnin näkökulmasta. Lopuksi tehdään hyvinvointia kuvaavia tuottavuuslaskelmia Suomen kansantalouden tilinpidon aineistolla vuosilta 1975-2000. Hyvinvoinnin kasvu rajataan tutkimuksessa kulutusmahdollisuuksien paranemiseen. Basun ja Fernaldin (1994, 2000, 2001) tutkimuksen mukaan modifioitu Solow’n residuaali kuvaa hyvinvointia myös epätäydellisen kilpailun markkinoilla. Tarkastelussa kokonaistuottavuuden muutos lasketaan vähentämällä tuotoksen kasvusta panosten kasvu käyttämällä Divisia–Törnqvist-panosindeksiä. Toinen sovellettava tuottavuusmenetelmä perustuu Nordhausin tutkimussarjaan (2001 a, b, c), jossa tuottavuuskasvu muodostetaan kolmesta eri kasvukomponentista. Hyvinvointia kuvaavaan työn tuottavuuskasvuun sisällytetään kuitenkin vain kahden komponentin vaikutukset. Tässä tutkielmassa otetaan huomioon myös tuotoksena käytetyn arvonlisäyksen hyvinvointiaspekti, jonka mukaan kestävän kulutustason näkökanta saadaan mukaan tuottavuuslaskelmiin käyttämällä tuotoksena nettoarvonlisäystä. Hyvinvointia kuvaavat kokonaistuottavuus- ja työn tuottavuuslaskelmat tehdään sekä koko talouden että teollisuuden aineistolla. Molemmilla sovelletuilla tuottavuusmenetelmillä laskettuna hyvinvointi kasvaa pääsääntöisesti enemmän kuin Tilastokeskuksen tuottavuusmittareilla saatuna. Koko talouden hyvinvoinnin kasvu on vaihdellut kokonaistuottavuudella laskettuna 70-luvun 1,5 prosentin ja 90-lopun 5,3 prosentin välillä. Tuottavuuden kasvu kuvaa hyvinvoinnin muutosta silloin, kun hyvinvointi määritetään tulojen ja kulutettavien hyödykkeiden määrän kasvuna. Basun ja Fernaldin käyttämä menetelmä sopii hyvinvoinnin kasvun laskentaan aggregaattitasolla. Nordhausin menetelmää voi lisäksi soveltaa sekä toimiala- ja yritystasoiseen hyvinvoinnin tarkasteluun että aggregaattitasoiseen tarkasteluun, jossa halutaan selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat hyvinvoinnin muutokseen. Keskeisimmät lähteet: BASU, SUSANTO - FERNALD, JOHN (2000): Why Is Productivity Prosyclical? Why Do We Care? Working paper 7940, National Bureau of Economic Research, Cambridge. BASU, SUSANTO - FERNALD, JOHN (2000): Aggregate Productivity and Aggregate Technology. Working paper 5382, National Bureau of Economic Research, Cambridge. HULTEN, CHARLES R. (2000): Total factor productivity, A short biography. Working paper 7471, National Bureau of Economic Research, Cambridge. LEHTORANTA, OLAVI (1995): Teollisuuden tuottavuuskehityksen mittaaminen toimialatasolla. Tutkimuksia 212, Tilastokeskus, Helsinki. MALIRANTA, MIKA (2001): Productivity Growth and Micro-level Restructuring (Finnish experiences during the turbulent decades. Keskusteluaiheita no. 757, ETLA, Helsinki. NORDHAUS, W. D. (2001a): Alternative methods for measuring productivity growth. Working paper 8095, National Bureau of Economic Research, Cambridge. NORDHAUS, W. D. (2001b): New data and Output concepts for understanding productivity trends. Working paper 8097, National Bureau of Economic Research, Cambridge.