Browsing by Subject "kansantalous"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Perrels, Adriaan; Rajala, Rami; Honkatukia, Juha (Finnish Environment Institute, 2005)
    Finnish Environment Institute Mimeographs 342 (Suomen ympäristökeskuksen moniste 342)
    This report discusses the findings of a quick scan type of study of the social-economic effects of climate change for Finland during the 21st century. From a Finnish domestic economic viewpoint the impacts of climate change on Finland are probably rather modest and in aggregate could even be slightly positive on average for the 21st century, provided that climate change does not cause extreme events such as disruption of the Gulf Stream. The order of magnitude of the aggregate effects, however incomplete these are at this stage, amount to less than 0.1% change in GDP. The increase in annual variations of climate change effects and consequent risks putting the resilience of the economy and key infrastructure to test seem to be of more concern than the above mentioned average impacts. The extent to which benefits can be actually exploited and costs attenuated depends in many cases also on public and private policies outside the realm of climate policy. Examples are policies for agriculture, forestry, and urban and national spatial planning. The report proposes several social-economic research themes to be taken up in order to be better prepared for more thorough support of future strategies dealing with climate change.
  • Koljonen, Kauko (Suomen metsätieteellinen seura, 1983)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2010)
    Ympäristöministeriön raportteja 12/2010
    Jätehuollon taloudellinen merkitys ja kustannukset -selvityksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa nykyisen jätehuollon kustannuksista ja taloudellisesta merkityksestä Suomessa mm. lainsäädännön valmistelun yhteydessä esiin nousevien eri ratkaisuvaihtoehtojen taloudellisten vaikutusten arvioinnin ja vertailun lähtökohtana käytettäväksi. Selvityksen rahoittivat ympäristöministeriö, Ympäristöyritysten Liitto ry ja Jätelaitosyhdistys ry. Kustannusselvityksen yhteydessä todettiin, että jätemäärätietoihin ja jätehuollon kustannustekijöihin liittyy useita epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi asumisen ja palvelujen jätemäärät jouduttiin erikseen arvioimaan, sillä käytetty ryhmittely ei vastaa täysin Tilastokeskuksen käyttämää jakoa.
  • Eskelinen, Heikki; Zimine, Dmitri (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2003)
    Idäntutkimus;2/2003
  • Haltia, Olli; Simula, Markku (Suomen metsätieteellinen seura, 1988)
  • Unknown author (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Helenius, Outi (2008)
    Koska eri sopimisjärjestelmillä on suuri vaikutus kansantalouteen, olisi taloudellisesti kannattavaa pystyä määrittelemään optimaalinen neuvottelujärjestelmä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, pitäisikö palkoista sopia keskitetysti vai hajautetusti. Tutkielma perustuu Calmforsin ja Driffillin (1988), Moenen ja Wallersteinin (1997) sekä Ramaswamyn ja Rowthornin (1993) tutkimuksiin, joiden perusteella eri neuvottelujärjestelmien paremmuutta arvioidaan. Tutkielmassa analysoidaan, miten eri sopimisjärjestelmät vaikuttavat kansantalouden keskimääräiseen palkkatasoon, minkälaisia kannustimia keskitetty sekä hajautettu sopiminen luovat yritystasolla, ja mikä on palkkahajonnan merkitys yrityksille, työntekijöiden kannustimille sekä koko kansantalouden tuottavuudelle. Ensin tarkastellaan, miten eri palkkaneuvottelujärjestelmät vaikuttavat kansantalouden keskimääräiseen palkkatasoon ja työllisyyteen. Johtopäätöksenä saadaan, että täysin keskitetty ja täysin hajautettu sopiminen johtavat alhaisempaan keskimääräiseen palkkatasoon ja sitä kautta korkeampaan työllisyyteen kuin mitkään muut sopimistavat näiden kahden ääripään väliltä. Hajautetun sopimisen tapauksessa kilpailu yritysten välillä hillitsee palkankorotuksia, kun taas keskitetyn sopimisen avulla työmarkkinaosapuolet sisäistävät palkanmuodostukseen liittyvät ulkoisvaikutukset. Seuraavaksi analysoidaan eri sopimisjärjestelmiä yksittäisen yrityksen näkökulmasta. Yrityksen suhtautuminen eri sopimisjärjestelmiin riippuu yrityksen vahinkopotentiaalista, joka kuvaa yrityksen herkkyyttä työntekijöiden tehokkuuden tason vaihteluille. Jos yrityksen vahinkopotentiaali on keskitasoa, niin yritys valitsee mieluiten keskitetyn sopimisen, koska tällöin hyöty sisäpiirilisän pienentymisestä on yritykselle tärkeämpää kuin joustavuus palkanmuodostuksessa. Vastaavasti yritys valitsee mieluummin hajautetun sopimisen, jos sen vahinkopotentiaali on korkea tai matala. Jos yrityksen vahinkopotentiaali on korkea, niin sen voitot riippuvat voimakkaasti työntekijöiden tehokkuuden tasosta. Hajautetun sopimisen avulla yritys pystyy asettamaan korkeamman palkan, ja työntekijöiden tehokkuuden tason noususta aiheutunut hyöty ylittää sillä sisäpiirilisän aiheuttamat kustannukset. Jos yrityksen vahinkopotentiaali on matala, niin työntekijöiden tehokkuuden tason vaihtelut eivät vaikuta merkittävästi yrityksen voittoihin, ja hajautetun sopimisen avulla yritys pystyy maksamaan alhaisempaa palkkaa. Viimeisenä tutkielmassa käsitellään, miten eri sopimisjärjestelmät vaikuttavat kansantalouden keskimääräiseen tuottavuuteen, investointeihin ja kokonaistuotantoon. Jos työntekijät ovat homogeenisia, niin keskitetty sopiminen johtaa uudempaan tuotantorakenteeseen ja korkeampaan keskimääräisen tuottavuuteen kuin hajautettu sopiminen. Lisäksi kun erotus keskitetyn sopimisen tuottaman ja kilpailullisten työmarkkinoiden palkan välillä on riittävän pieni, niin myös investoinnit ja kokonaistuotanto ovat korkeampia keskitetyn sopimisen tapauksessa. Jos työntekijät ovat heterogeenisia siten, että työmarkkinoilla on kahdentyyppisiä työntekijöitä, niin keskitetty sopiminen johtaa korkeampiin investointeihin kuin hajautettu sopiminen, jos keskitetyn sopimisen seurauksena palkkahajontaa pienennetään ja palkkataso pidetään riittävän alhaisena täystyöllisyyden saavuttamiseksi.
  • Pääomat 
    Kangaspuro, Markku (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2004)
    Idäntutkimus
  • Seppälä, Jyri; Mäenpää, Ilmo; Koskela, Sirkka; Mattila, Tuomas; Nissinen, Ari; Katajajuuri, Juha-Matti; Härmä, Tiina; Korhonen, Marja-Riitta; Saarinen, Merja; Virtanen, Yrjö (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 20/2009
    Tutkimuksessa selvitettiin Suomen tuotannon ja kulutuksen elinkaariset ympäristövaikutukset toimialoittain ja tuoteryhmittäin vuosina 2002 ja 2005. Hankkeen tuloksena syntyi ENVIMAT- malli, jolla voidaan arvioida materiaalivirtojen, ympäristövaikutusten ja taloudellisten vaikutusten välisiä suhteita. Malli edustaa ns. ympäristölaajennettua panos-tuotostyökalua, jossa perustana ovat taloudelliset panos-tuotostaulukot yhdistettynä elinkaarisiin ympäristövaikutuksiin. Suomelle tehty ENVIMAT-malli mahdollistaa tuotanto- ja kulutuslähtöisen ympäristövaikutusten analysoinnin siten, että työllisyys- ja arvonlisäysvaikutukset ovat samanaikaisesti mukana. Kotimaisten ympäristövaikutusten lisäksi on arvioitu tuonnin aiheuttamat vaikutukset ulkomailla poikkeuksellisen kattavasti. Suomen tuotannon elinkaarisista vaikutuksista viennin osuus on eritelty jokaisen toimialan kohdalla. Suomalaisten kulutusta on tarkasteltu sekä yksityisen että julkisen kulutuksen kannalta. Hankkeen laajasta tulosaineistosta mainittakoon, että Suomi aiheuttaa puolet ympäristövaikutuksistaan rajojensa ulkopuolella tuontituotteiden valmistuksen kautta. Ilmastovaikutusten kannalta ulkomailla tapahtuvat päästöt ovat noin 70-80 % kotimaan päästöistä, useiden muiden ympäristövaikutuksien kohdalla osuus on vieläkin suurempi. Samalla Suomi käyttää yhtä paljon ulkomaisia luonnonvaroja kuin kotimaisia. Kotimaan kulutus ja investoinnit (ns. loppukäyttö) aiheuttavat runsaat puolet kansantaloutemme elinkaarisista ympäristövaikutuksista. Vajaa puolet Suomen ympäristövaikutuksista kohdentuu vientituotteille. Ilmastonmuutoksen osalta kotimaan loppukäyttö aiheuttaa hieman vientiteollisuutta suuremmat vaikutukset. Suurin osa kotimaisen kulutuksen vaikutuksista aiheutuu asumisen, ravinnon ja yksityisautoilun kautta. Kiinteistöpalveluiden, julkisen liikenteen ja muiden palveluiden osuus kotimaan loppukäytön ympäristövaikutuksista on noin 40%. ENVIMAT- mallin avulla voidaan laatia nopeasti karkeita elinkaaripohjaisia ympäristövaikutusarvioita erilaisille tuotteille tai tuoteryhmille. Erityisenä sovellusalueena lähitulevaisuudessa on hiilijalanjälkilaskelmat. Mallia voidaan käyttää eri toimintojen seurausvaikutusten kartoittamiseen sekä tuoteketjujen että kansantalouden tasoilla. Jatkossa mallia suunnitellaan käytettäväksi ajallisen kehityksen tarkasteluun, kestävän kehityksen seurantaan, ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden suunnitteluun sekä eri muutostekijöiden tunnistamiseen ja vaikutusarviointiin.
  • Koskela, Sirkka; Mäenpää, Ilmo; Mattila, Tuomas; Seppälä, Jyri; Saikku, Laura; Korhonen, Marja-Riitta; Suorsa, Marja; Österlund, Henrik; Hippinen, Ilkka (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 26/2013
    Tässä työssä tarkasteltiin Suomen kokonaismateriaalivirtoja ja eri toimialojen materiaalinkäyttöä vuoden 2008 aineistolla. Samalla tunnistettiin Suomen kansantalouden resurssien käytön kannalta keskeisimmät toimialat. Työssä tehtiin myös yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. Lisäksi työn alussa selvitettiin haastatteluin eri toimialojen näkemyksiä resurssitehokkuudesta ja sen parantamisen potentiaaleista. Suomen talouden raaka-ainekäytöstä vuonna 2008 yli puolet, 53 %, tulee tuonnista ja hieman alle puolet, 46 %, menee vientiin. Suomen tuonnin suurimpia materiaaliryhmiä ovat metallimalmit ja fossiiliset polttoaineet. Viennin suurin materiaaliryhmä on puuhun perustuvat tuotteet, joiden osuus viennin raaka-ainekäytöstä oli lähes neljännes. Kotimaiseen käyttöön eniten luonnonvaroja (hiekkaa ja soraa) käytettiin rakentamisessa, joko suoraan tai rakennustuotteiden kautta. Vuonna 2008 raaka-aineiden kokonaiskäytöltään suurimmat toimialat liittyivät rakentamiseen, metalli- ja metsäteollisuuteen sekä öljynjalostukseen. Tuonnin suuri osuus materiaalien kulutuksesta korostuu massa- ja paperiteollisuudessa, värimetallien valmistuksessa, raudan, teräksen ja rautaseosten valmistuksessa sekä sähkön tuotannossa. Yksi etenkin betoninvalmistuksen sekä maa- ja vesirakentamisen merkittävä tekijä materiaalinkulutuksen kannalta on maa-aineksen otto. Envimat scen-mallilla tehtiin skenaario Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2030 (perusskenaario). Suomen bruttokansantuote kasvaa vuodesta 2010 vuoteen 2030 35 %, materiaalien suora kulutus (DMC, Direct Material Consumption) 59 %, mutta raaka-aineiden kulutus (RMC, Raw Material Consumption) ainoastaan 14 %. Materiaalituottavuus (BKT/DMC) laskee, mutta raaka-ainetuottavuus nousee 18 %. Kotimaisten luonnonvarojen otto kasvaa skenaariossa 70 %, kaksi kertaa enemmän kuin bruttokansantuote. Kasvusta kaksi kolmasosaa johtuu metallimalmien louhinnan kasvusta. Kaikilla tuotantotoimialoilla tapahtuvan 10 %:n materiaalitehostumisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin eri tehostamiskustannusten tasoilla vuonna 2030. Tehostamisinvestoinnit ovat kokonaistaloudellisesti kannattavia aina 10 vuoden takaisinmaksuaikaan asti, jonka jälkeen talouskasvu hidastuu perusskenaariosta. Kymmenen vuoden takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 1,9 %, mutta raaka-aineiden kulutus supistuu 10,1 %. Teollisuuden piirissä resurssitehokkuus ei vielä laajasti näy yritysten strategioissa eikä tavoitteiden asettelussa. Tiedon puute rajoittaa resurssien käytön tehostamista, joten sekä tiedon lisääminen parhaista käytännöistä että yhteistyön lisääminen yli sektorirajojen on tärkeää. Toimialasta riippuen resurssitehokkuuden parantamisen potentiaali voisi olla muutaman prosentin luokkaa tai jopa 10–20%. Yritystasolla tehostamisen hyödyt voivat olla rahassa mitattuna vieläkin suuremmat. Tehokkain tapa vähentää luonnonvarojen käyttöä on vähentää prosesseihin sisään meneviä panoksia ja lisätä suljettuja materiaalikiertoja. Materiaalin suora vähentäminen ei kuitenkaan riitä resurssitehokkuuden saavuttamiseen, tarvitaan muitakin resurssitehokkuutta tukevia toimenpiteitä, jotka liittyvät mm. lainsäädäntöön, tuotesuunnitteluun, materiaalien kierrättämiseen ja kulutustottumuksiin.
  • Vehkamäki, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
    Using a macromodel of a closed economy in which gross national product is assumed to be linearly dependent on the supply of raw wood, marginal conditions are derived for optimum equilibrium forestry with respect to growing stock and silviculture. The effects on Finnish forest owners' behaviour of various forms of taxation and subsidies, and investment are examined. Empirical studies are included concerning the raw wood market for softwood logs and silvicultural investments for tending young stands.
  • Kämppi, Ville (2008)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa empiirisin menetelmin, onko finanssipolitiikalla reaalisia vaikutuksia Suomen kansantalouteen. Jos näitä vaikutuksia löytyy, niin samalla tutkitaan niiden voimakkuus ja ajallinen kesto. Akateemisena taustana tällä kysymyksenasettelulla on kansantaloudellisten koulukuntien, klassisten ja keynesiläisten, käymä keskustelu. Edellisen talousfilosofian mukaan taloudelle on parempi, että julkinen sektori puuttuu talouden rakenteisiin mahdollisimman vähän, ja että julkinen sektori ei voi vaikuttaa reaalitalouteen pitkällä tähtäimellä. Jälkimmäisen kannan puolustajat taas vaativat julkista sektoria puuttumaan talouden ongelmakohtiin, varsinkin niin sanottuihin ulkoisvaikutuksiin, jossa vapaat markkinat eivät itse pysty korjaamaan ongelmiaan. He myös uskovat, että finanssipolitiikalla on pysyviä reaalisia vaikutuksia taloudelliseen aktiviteettiin. Tutkimus on toimeksianto Valtionvarainministeriöltä, joka haluaa käyttää tämän tutkimuksen johtopäätöksiä rakentaessaan omaa yleisen tasapainon malliaan. Tarkastelun kohteena oleva ajanjakso käsittää vuodet 1990–2007, josta käytössä on neljännesvuositilastoja makrosarjoista. Tässä tutkielmassa pääasiassa käytettävät sarjat ovat bruttokansantuote, julkisen sektorin kokonaistulot, julkisen sektorin kokonaismenot, yksityiset investoinnit ja yksityinen kulutus. Näitä tutkitaan kahdella eri rakenteellisella vektoriautoregressiivisellä (SVAR) menetelmällä, jotka hyödyntävät aikasarjojen dynaamisia relaatioita. Tutkimusta tehtäessä tuli selväksi, että molemmat käytetyt lähestymistavat antavat samansuuntaisia tuloksia. Julkisen sektorin tulonlisäykset vähentävät bruttokansantuotetta ja yksityistä kulutusta. Tulonlisäyksen vaikutukset investointeihin taas ovat joko nollatasoa tai positiivisia, riippuen kumman menetelmän tuloksia käytetään. On kuitenkin huomattava, että päivämäärä-lähestymistapaa käytettäessä shokki sisältää kaiken taloudellisen aktiviteetin mainittuna ajanjaksona, jolloin itse tuloshokin vaikutus on arvioitua pienempi. Näin pääteltynä on selvää, että vaikka kyseinen vaikutus olisikin positiivinen, se ei ole merkittävän suuri. Julkisen sektorin menonlisäyksillä puolestaan on vähentävät vaikutukset yksityisen sektorin muuttujiin, molempia lähestymistapoja käytettäessä. Täten tämä tutkimus viittaa uusklassisen teorian paikkansapitävyyteen Suomen kansantalouden muuttujiin ajanjaksolla 1990–2007. Julkisen talouden menojen lisäyksellä on negatiivinen vaikutus talouteen, kuten myös tulojen lisäyksellä. Täytyy kuitenkin huomata, että tämä tutkimus ei ota kantaa yksityisen kulutuksen jakautumiseen, investointien kohdentumiseen tai tulojen jakautumiseen. Näin tämä tutkimus ei siis ota kantaa niin sanottuihin kohtuus-kysymyksiin. Mutta kokonaistalouden aktiviteettia ajatellen, tarkemmin sen yksityistä sektoria, mitä vähemmän julkinen sektori osallistuu talouden toimintaan sen paremmin talous voi.
  • Niura, Martti (Työväenperinne ry, 2021)