Browsing by Subject "kansanterveys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-19 of 19
  • Metiäinen, Tiia (Helsingfors universitet, 2015)
    Health related issues are largely regulated at EU Member State level, whereas areas such as internal market and competition fall mainly under the remit of European Union competence. This creates tension not only between legislation governing health and that concerning internal market but also between national and EU legislation. Here the Court of Justice of the European Union (CJEU) plays a key role in developing case-law through its judgments, defining further interpretation both on European and national level. An example of a sector operating at the interphase between public health and internal market interests is community pharmacy, which was chosen as the focus area of the study. The aim of this master's thesis was, through the case-study example of the regulation of pharmacy establishment, ownership and distribution in EU Member States, to perform a documentary analysis on related CJEU judgments, focusing on statements present in them referring to public health and internal market, discussing potential impacts on the community pharmacy sector as well as relating the outcomes to the broader context of European health policy with reference to existing literature. The study material consisted of publicly available documentation related to four judgments (Case C-531/06, Joined Cases C-171/07 and C-172/07, Joined Cases C-570/07 and C-571/07 and Case C-367/12) that were made between the years 2009 and 2014, the first proceedings initiating in 2006. The prevalence and variety of statements related to public health were found to be much higher in the documents analysed compared to those relating to internal market. The most common argumentation present in the judgments was related to the statement that regulation of ownership of community pharmacies can be justified by public health reasons, deriving from the professionalism inherent to pharmacists as well as ensuring balance between public health and economic interests. This transmits a clear message of the importance of public health and indeed the Court has been perceived as a balancing force to the union's liberalisation agenda. Following this it seems unlikely that the interpretation for national regulation would change in the near future, meaning that Member States should be able to maintain community pharmacy regulation, to the extent that it is implemented in a consistent manner. However, there has been indication of other routes being used to push for the liberalisation agenda and therefore it continues being a part of the debate both at European and national level. The findings of this study support literature suggesting that spillover is taking place in relation to the Court of Justice and health. Furthermore, it has been clearly demonstrated that even though officially the EU has very limited competence (authority) in health, its influence on European health policy is in fact highly significant, taking place to a large extent via routes other than those officially assigned to it in relation to health in particular. Whether this is intentional or unintentional, it does not change the fact that health policy is being influenced. When it happens without explicit intention, the processes lose transparency and are driven by other, potentially competing agendas. Therefore it would be important to assess whether the decision making processes and other processes currently shaping the European healthcare policy are in line with what was originally intended and re-evaluate whether this dynamic is the preferred way to proceed in the future.
  • Aromaa, A; Heliövaara, M; Knekt, P; Reunanen, A; Rinne, S (Kansanterveyslaitos ja Kela, 2006)
    Yhteistyöjulkaisut
    Kelan autoklinikka on osa suomalaisen kansanterveyden historiaa. Sen toiminta alkoi sairausvakuutuslain säätämisen jälkeen vuonna 1965 ja viimeisenä väestön terveystutkimuksena tehtiin vuosina 1978-1980 uraauurtava Mini-Suomi-terveystutkimus. Toiminnan perustalle rakentuva lääketieteellisen tutkijaryhmän työ siirrettiin vuonna 1995 Kansanterveyslaitokseen. Tässä kirjassa kerrotaan kuvin ja sanoin autoklinikan kenttätyöstä ja -elämästä ennen kaikkea vuosina 1965-1976. Lisäksi kirjassa on pääpiirteittäin kertomus autoklinikka-aineistoon perustuvasta, vuonna 1971 alkaneesta tutkimustyöstä.
  • Halonen, Jaana I.; Pulakka, Anna; Pentti, Jaana; Kallio, Minna; Koskela, Sofia; Kivimäki, Mika; Kawachi, Ichiro; Vahtera, Jussi; Stenholm, Sari (BMJ, 2020)
    BMJ Open 10 8 (2020)
    Objective: Neighbourhood characteristics may affect the level of physical activity (PA) of the residents. Few studies have examined the combined effects of distinctive neighbourhood characteristics on PA using objective data or differentiated between activity during working or non-working days. We examined the associations of socioeconomic disadvantage and greenness with accelerometer-measured leisure-time PA during working and non-working days. Design: Cross-sectional study. Setting: Finnish Retirement and Aging (FIREA) study. Participants: 708 workers (604 women, mean age 62.4 ranging from 58 to 64 years,) participating in the FIREA study who provided PA measurement data for at least 1 working and non-working day. Primary and secondary outcomes: PA was measured with wrist-worn accelerometer on average of 4 working and 2 non-working days. Outcomes were total PA, light PA (LPA) and moderate-to-vigorous PA (MVPA). These measurements were linked to data on neighbourhood socioeconomic disadvantage and greenness within the home neighbourhood (750×750 m). Generalised linear models were adjusted for possible confounders. Results: On non-working days, higher neighbourhood disadvantage associated with lower levels of total PA (p value=0.07) and higher level of neighbourhood greenness associated with higher level of total PA (p value=0.04). Neighbourhood disadvantage and greenness had an interaction (p value=0.02); in areas of low disadvantage higher greenness did not associate with the level of total PA. However, in areas of high disadvantage, 2 SD higher greenness associated with 46 min/day (95% CI 8.4 to 85) higher total PA. Slightly stronger interaction was observed for LPA (p=0.03) than for the MVPA (p=0.09). During working days, there were no associations between neighbourhood characteristics and leisure-time total PA. Conclusions: Of the disadvantaged neighbourhoods, those characterised by high levels of greenness seem to associate with higher levels of leisure-time PA during non-working days. These findings suggest that efforts to add greenness to socioeconomically disadvantaged neighbourhoods might reduce inequalities in PA.
  • Pekkarinen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (7)
  • Laurila, Erika (Helsingin yliopisto, 2021)
    EU:n perusvapauksiin kuuluu henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tämän perusvapauden yhtenä ulottuvuutena on unionin kansalaisen liikkumisvapaus, jonka turvin jäsenvaltioiden kansalaiset voivat liikkua ja oleskella vapaasti kaikkialla unionin alueella. Jotta unionin kansalaiset voisivat käyttää liikkumisvapauttaan mahdollisimman täysimääräisesti, on myös heidän perheenjäsenilleen turvattu oikeus liikkua ja oleskella unionin alueella. Lähtökohtaisesti ulkomaalaisen maahantulon ja maassa oleskelun säätäminen kuuluu kunkin valtion suvereniteetin piiriin. Suomen tulee kuitenkin EU:n jäsenvaltiona huomioida näistä säätäessään unionin oikeuden asettamat rajoitteet. Erityisesti Covid-19-pandemia on vaikuttanut merkittävästi vapaan liikkuvuuden toteutumiseen. Sisärajavalvonta oli Suomessa palautettuna 19.3.2020–25.7.2021 ja maahantulo oli tuona aikana sallittua vain erikseen määritetyille hyvin rajatuille henkilöryhmille. Tutkimuksessa käytetään ensisijaisesti lainopillista metodia, jonka avulla perehdytään siihen, miten vapaa liikkuvuus maahantulon ja lyhytaikaisen alle kolmen kuukauden pituisen maassa oleskelun osalta on toteutettu kansallisessa lainsäädännössä. Keskiössä on erityisesti vapaan liikkuvuuden direktiivin kansallisen täytäntöönpanon tarkastelu. Tutkielman toisena keskeisenä tutkimuskohteena on selvittää, miten Covid-19-pandemia on vaikuttanut vapaan liikkuvuuden piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuteen saapua Suomeen sekä oleskella täällä lyhytaikaisesti huomioiden sekä neuvoston suositukset koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen Covid-19-pandemian johdosta että valtioneuvoston päätökset rajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta sisärajoille. Tämän osalta selvitetään, onko vapaata liikkuvuutta rajoitettu liikaa ja onko julkinen valta turvannut pandemian aikana Suomen perustuslain 22 §:n mukaisesti perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Tutkielma jakautuu kuuteen lukuun. Johdannon jälkeen tarkastellaan unionin kansalaisuutta ja siihen kuuluvaa liikkumisvapautta ja syrjintäkieltoa sekä käydään läpi tarkemmin tutkielman henkilöllistä ulottuvuutta. Kolmannessa luvussa käsitellään EU-kansalaisen ja häneen rinnastettavan sekä heidän perheenjäsenten maahantuloa ja lyhytaikaista oleskelua koskevaa säännöstöä EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön kannalta huomioiden sisärajojen valvontaa koskeva säännöstö. Neljännessä luvussa perehdytään maahantulon ja lyhytaikaisen oleskelun rajoittamiseen. Ensin käsitellään maahantulon edellytyksiä, sen jälkeen rajavalvonnan väliaikaista palauttamista sisärajoille ja lopuksi käännyttämistä. Viidennessä luvussa perehdytään siihen, miten Covid-19-pandemia on vaikuttanut vapaan liikkuvuuden piiriin kuuluvien henkilöiden maahantuloon ja lyhytaikaiseen oleskeluun Suomessa. Viimeisessä luvussa kootaan yhteen tiivistetyt havainnot tutkimuskysymyksistä.
  • Maaranen, Nina (Helsingfors universitet, 2016)
    Arkeologia käyttää menneisyyden tutkimuksen apuna useita eri tutkimusväyliä. Yksi näistä väylistä on osteologia eli luututkimus. Osteologisilla tulkinnoilla saadaan tietoa niin yksilöistä kuin kokonaisista populaatioista. Terveydentilan määrittäminen on yksi osteologisen tutkimuksen osa-alueista, ja se on tärkeä ei vain menneen yhteisön ymmärtämiseksi, vaan sen avulla voidaan luoda laajempia linjoja kansanterveyden kehitykseen. Harrisin linjat (Harris lines) erottuvat luista ympäristöään tiheämpinä linjoina, jotka esimerkiksi pitkissä luissa ovat luun pitkään linjaan nähden horisontaalisia, ja näkyvät luun sisäpuolella kohoumina ja röntgenkuvissa vaaleampina (tiheämmän luun) alueina. Linjat huomattiin ensimmäistä kertaa yli sata vuotta sitten, mutta niiden etiologia on pysynyt epäselvänä. Tässä tutkimuksessa tehtiin ensimmäinen suomalaisesta aineistosta julkaistava, laajempi Harrisin linjojen laskenta ja analysointi. Päämääränä oli luoda uutta tutkimusmateriaalia suomalaisten terveydestä, sekä pyrkiä selvittämään Harrisin linjojen etiologiaa. Harrisin linjoilla on aiemmin todettu olevan yhteys kasvuun ja kasvua pysäyttäviin sairausjaksoihin, mutta mitään suoraa yhteyttä Harrisin linjojen ja sairauksien ja esimerkiksi lyhyemmän pituuden välillä ei ole löydetty. Tämän työn hypoteesina olikin, että Harrisin linjoilla on selkeämpi yhteys kasvunopeuteen kuin taudinaiheuttajiin. Koska Harrisin linjat ovat biomekaanisen prosessin tulos, ne voivat myös kadota tämän saman prosessin myötä, muodostaen tutkimushaasteen. Vain murto-osa biologisista tapahtumista näkyy luissa saakka, miksi luissa nähtäviä ilmiöitä on pyrittävä ymmärtämään mahdollisimman hyvin, myös Harrisin linjoja. Tämän tutkimuksen materiaalina käytettiin kolmen suomalaisen arkeologisen kohteen luuaineistoista otettuja röntgenkuvia, jotka FT Kati Salo oli ottanut osana väitöskirjatutkimustaan. Materiaaleina toimivat Porvoon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2007 (N= 56), Rengon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2008 (N=56) ja Haminan rykmenttialueen hauta-aineisto kaivausvuodelta 2011 (N=35). Kaikki röntgenkuvatut yksilöt näiltä kohteilta käytiin läpi manuaalisesti havainnoimalla, ja linjojen määrät merkattiin ylös tilastollista analyysia varten. Etiologian selvittämistä varten Harrisin linjojen syntymäajankohta määritettiin sääriluiden (tibiae) alemmasta osasta. Sääriluun alempaa päätä on käytetty useissa ulkomaalaisissa analyyseissa, sillä Harrisin linjat ovat siinä parhaiten esillä. Sääriluun käyttäminen myös suomalaisen aineiston analysointiin tekevät tuloksista helposti hyödynnettäviä muissa tutkimuksissa. Linjat myös tyypitettiin ulkonäkönsä perusteella heikkoihin, kohtalaisiin ja vahvoihin. Tulokset osoittivat, että yli puolella tutkituista yksilöistä oli ainakin yksi Harrisin linja jossain luuelementissä, ja Rengossa jopa 96 prosentilla tutkituista tapauksista oli Harrisin linjoja. Linjojen syntymäajankohdan määrittäminen toi esiin piikkejä muodostumisajankohdissa, jotka mukailivat kasvukäyrissä nähtäviä kasvupyrähdysaikoja. Tämä viittaa siihen, että Harrisin linjoja syntyy enemmän kasvupyrähdysten aikaan. Kun aineisto jaettiin muilla lapsuudenajan terveydentilasta indikoivilla tekijöillä, kuten cribra orbitalialla ja hammaskiillehypoplasialla, ns. sairaammilla yksilöillä oli ylimääräinen Harrisin linjojen syntyvyyspiikki keskilapsuudessa. Keskilapsuuden kasvupyrähdys on osa normaalia kasvua, joten sen näkyminen ”sairaampien” keskuudessa viittaa voimakkaampaan kiinniottokasvuun tänä aikana. Nämä linjat ovat saattaneet jäädä muissa tutkimuksissa huomiotta, sillä aikuisilla tämän ajankohdan linjat olivat tyypiltään heikkoja. Koska havaintoa ei ole aiemmin tehty, jatkotutkimusta suuremmalla otannalla suositellaan. Harrisin linjojen esiintymisen on todettu olevan yleisempää ennen ns. modernia aikaa, mikä yhdessä tämän tutkimuksen tulosten kanssa tukee yleistä käsitystä kansanterveyden tilanteesta ennen modernin lääketieteen vaikutusta esimerkiksi lapsuudenajan sairauksien esiintymiseen. Kasvu on dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa niin perimä kuin ympäristö, ja Harrisin linjat ovat merkki tämän prosessin kyvystä mukautua ympäristön asettamiin haasteisiin.
  • Uutela, Elina (2007)
    Tutkielma käsittelee alkoholihaitoista käytyä lehdistökeskustelua Suomessa vuosina 1970–1977. Pääpainotuksena on kansanterveydellisistä haitoista käydyn keskustelun analysoiminen. Tutkimusajankohdaksi valikoitui 1970-luvun alku ja keskivaihe, sillä kun vuonna 1969 keskiolutta alettiin myydä ruokakaupoissa, alkoholin kulutus kasvoi 1970-luvun puoliväliin mennessä kaksinkertaiseksi ja alkoholihaitat lisääntyivät. Pääasiallisena aineistona tutkimuksessa ovat Alkoholipolitiikka-lehdessä ja Helsingin Sanomissa vuosina 1970–1977 ilmestyneet kirjoitukset, joissa mainitaan jokin alkoholihaitta tai alkoholihaittoja. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida Alkoholipolitiikka-lehden kautta asiantuntijoiden alkoholihaittakeskustelua, Helsingin Sanomien journalistien kirjoittamien artikkelien kautta ns. journalistisen tason haittakeskustelua ja Helsingin Sanomien yleisölle kirjoituksille avoimien osastojen kautta ns. yleisön tason haittakeskustelua. Eri tasojen löytäminen keskustelusta on tärkeää, sillä alkoholihaittakeskustelu on erilaista kaikilla tasoilla. Tutkimuksessa käytetään tutkimusmenetelmänä diskurssianalyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä on Michel Foucault'n biovaltateoria sekä medikalisaatioteoria. Foucault'n biovaltateorian mukaan alkoholihaittoja pyritään estämään kansanterveydellisellä diskurssilla siten, että kansalaisia informoidaan alkoholin terveydellisistä haitoista ja kansa itse tajuaa käyttää alkoholia vaarattomalla tavalla. Medikalisaatioteorian mukaan taas valtio käyttää alkoholin kansanterveyshaittadiskurssia hyväkseen perustellakseen liiallisen alkoholinkäytön kansalle haitalliseksi ja yhteiskunnalle taloudellisesti epäkannattavaksi, ja tämä oikeuttaa alkoholipolitiikan kiristämisen. Tutkimuksen perusteella kansanterveydellinen alkoholihaittakeskustelu oli kaikkein yleisintä asiantuntijatasolla, jolla se oli kaikkein yleisimmin mainittu alkoholihaitta. Journalistisella ja yleisön tasolla yleisimmin mainittu alkoholihaitta oli alkoholin aiheuttamat järjestyshaitat. Kansanterveydellisten argumenttien käyttäminen ei selkeästi lisääntynyt tutkitulla ajanjaksolla, mutta sen sisältö muuttui journalistisella tasolla. Asiantuntijatason keskustelussa jo 1970-luvun alussa esiintynyt argumentti alkoholin kokonaiskulutuksen määrän ja kansanterveyshaittojen määrän välisestä yhteydestä siirtyi journalistisen tason keskusteluun 1970-luvun puolivälissä. Kansanterveydellisen alkoholihaittakeskustelun sisältö tuntui sopivan paremmin medikalisaatioteorian mukaiseen kehykseen alkoholipolitiikan kiristämisen oikeutuksesta kuin biovaltateorian mukaiseen kansan valistamiseen.
  • Sarlio, Sirpa (2019)
    Ruokavaliolla on keskeinen merkitys terveyden edistämisessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kestävyys ja terveellisyys ovat osa kansallisia ja pohjoismaisia ravitsemussuosituksia mutta ne toteutuvat puutteellisesti. Ongelmina on nykyään esimerkiksi liiallinen energian ja punaisen lihan kulutus ja liian vähäinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö. Ravitsemus- ja ruokapolitiikassa tulisi nykyistä selvemmin huomioida ihmisen terveyden ja ruokajärjestelmän lisäksi myös ympäristö ja maapallon kantokyvyn rajat. Kestävää ja terveellistä ruokavaliota voi edistää vaikuttamalla maatalouspolitiikkaan sekä hyödyntämällä fiskaalisia keinoja, ruokapalveluja ja julkisia hankintoja, koulutusta ja informaatiota, tutkimusta ja tuotekehitystä sekä vaikuttamalla ruokaympäristöön. Ruokajärjestelmän muutos kohti kestävää ja terveellistä ruokavaliota vaatii monia erilaisia poikkihallinnollisia toimia. Mukaan tulee saada hallituksen lisäksi kunnat, joilla on vastuu monista käytännön ratkaisuista liittyen esimerkiksi ruokaympäristöön, julkisten ruokapalvelujen tarjontaan ja opetuksen järjestämiseen.
  • Aromaa, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1981)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:17
    Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa suomalaisten aikuisten verenpainetasoa, kohonneen verenpaineen esiintyvyyttä, hoidon tarvetta, hoitotilannetta, verenpaineen kohoamiseen vaikuttavia tekijöitä sekä kohonneen verenpaineen kansanterveydellistä merkitystä koskevat perustiedot. Vuosina 1966–1972 Kansaneläkelaitoksen autoklinikka tutki maan eri osissa yli 50 000 henkilöä. Heidän kuolleisuuttaan ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistään seurattiin 5 vuoden ajan. Verenpaineen riippuvuus useista elinoloja, käyttäytymistä, biologisia ominaisuuksia ja terveydentilaa kuvaavista tekijöistä selvitettiin. Työssä kuvattiin systolisen ja diastolisen verenpaineen, pulssipaineen ja syketaajuuden vaikutus yleisimpien tautien aiheuttamaan kuolleisuuteen ja työkyvyttömyyseläkkeiden ilmaantuvuuteen. Viidesosalla koko väestöstä on kohonnut verenpaine. Lääkehoitoa verenpainetaudin takia tarvitsee 6 % keski-ikäisistä miehistä ja 11 % naisista, iäkkäistä miehistä joka viides ja naisista 40 %. Suomessa on 300 000–350 000 verenpainelääkkeitä tarvitsevaa henkilöä ja saman verran lievästi kohonneen verenpaineen takia vain seurantaa tarvitsevia. 1960-luvun lopussa oli riittävässä lääkehoidossa vain ⅓ kaikista. Hoitotilanne on 1970-luvun aikana huomattavasti parantunut. Verenpainetauti oli Lounais-Suomessa harvinaisempi ja Itä-Suomessa yleisempi kuin muualla maassa. Verenpainetasoon liittyvät tekijät selittivät keski-iässä yhteensä 20 % miesten ja 40 % naisten verenpaineen vaihtelusta. Tärkein muutettava kohonneen verenpaineen vaaratekijä oli lihavuus. Kuolleisuus ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen suurenivat verenpaineen kohotessa. Ennuste kuitenkin riippui verenpaineesta U- ja J-muotoisesti. Sydän- ja verisuonitautien vaara riippui verenpaineesta enemmän kuin kaikkien tautien ja aivovaltimotaudin vaara enemmän kuin sepelvaltimotaudin. Ennuste huononi huomattavasti nykyisiä suomalaisia lääkehoitosuosituksia matalammalta verenpainetasolta alkaen. Lääkehoidon aiheiden tarkistaminen voi olla tarpeen. Vähintään lievästi kohonnut verenpaine näytti aiheuttavan 25 % keski-ikäisten miesten ja 42 % naisten sydän- ja verisuonitautikuolleisuudesta. Koko väestön kattavan verenpainetaudin lääkehoito-ohjelman arvioitiin pienentävän kuolleisuutta huomattavasti. Verenpainetaudin ehkäisyä ja hoitoa terveydenhuollossamme on edelleen tehostettava.
  • Hautamäki, Lotta (2006)
    Tutkielma tarkastelee masentuneille suunnattuja valistustekstejä eli painettuina julkaistuja potilasoppaita sekä masennusta käsitteleviä Internet-sivustoja. Työn näkökulmana on Michel Foucault’n innoittamana genealoginen tutkimusote. Masennus ymmärretään tutkielmassa, Ian Hackingin ajatuksia mukaillen, inhimillistä käyttäytymistä, tuntemista ja toimintaa kuvaavaksi diagnostiseksi kategoriaksi, jonka syntymiseen ovat vaikuttaneet erilaiset ihmistieteelliset järkeilytyylit. Tutkielmassa lähestytään masennusta yhtäältä osana sellaista elämäntavallista tilannetta, jossa monenlaiset onnellisuuden puutteeseen viittaavat tuntemukset on alettu nähdä olemukseltaan hoidettavissa olevina mielenterveyden häiriöinä. Toisaalta masennus nähdään tutkielmassa hyvinvointiyhteiskunnan kansanterveysongelmana, joka aiheuttaa niin mittaamatonta inhimillistä kärsimystä kuin mitattavia kuluja kansantaloudelle. Masennus nykyisyydessä asetetaan omaa historiaansa vasten ja osoitetaan, miten masennus muotoutuu sitä jäsentävissä tietomuodoissa ja ymmärryksissä sekä hyvinvointiyhteiskunnan ennaltaehkäisevän kansanterveystyön kontekstissa. Tutkimusasetelma pohjautuu käytäntöjen ja ongelmanasettelujen tarkastelulle valistusteksteissä ja metodinen tutkimuskysymys rakentuu nelitahoiseksi: Lähtökohtana on kysymys valistustekstien tavasta esittää masennuksen olemus. Masennuksen olemuksesta päädytään kysymään miten valistustekstit antavat välineitä muodostaa suhde masennukseen, tunnistaa ja tarkkailla omia oireita. Tämä taas johdattaa tarkastelemaan valistustekstien itsestä huolehtimisen tietoja ja taitoja. Lopulta nämä kokoava kysymys koskettelee valistuksen päämäärää, masennuksen kokemusta ja onnellista tai hyvää elämää. Masennusvalistus näyttäytyy teksteissä kansanterveystyön ennaltaehkäisevinä pyrintöinä, jotka pikkuhiljaa lähentyvät yksittäisiä riskiryhmiä – etenkin naisia, lapsia, nuoria ja iäkkäitä – ja lopulta yksittäistä yksilöä. Terveysriski siirtyy yksilön riskiksi ja masennuksen ennaltaehkäisy liittyy ennen kaikkea yksilön terveyskäyttäytymiseen ja elämäntapaan. Masennuksesta tulee valistusteksteissä henkilökohtainen oman elämän hallinnan ongelma. Valistus tarjoaa monenlaisia masennuksen tunnistamisen ja tarkkailun taitoja, ne välittävät kykyjä tunnistaa masennus itsessään. Nämä tunnistamisen ja tarkkailun taidot luovat teksteissä maaperää myös oman elämän haltuunotolle. Valistusteksteissä muodostuu kokonainen eettisen työn ohjeisto, jolla itseään voi työstää onnelliseksi ja välttää masennuksen mahdollisuus.
  • Weckström, Linnea (Helsingin yliopisto, 2022)
    Objectives: Depressive disorders, which are a key component of mental distress, are one of the most important public health problems. Depressive disorders often begin in adolescence. Research shows that depressive disorders are associated with low socio-economic status, which is generally associated with poorer health. However, previous research findings on the association of health with components of socio-economic status, such as income level, are contradictory. This study examined whether psychological distress in adolescence is associated with later lower socioeconomic status of the individual and whether childhood household income shapes this association. Methods: The study was based on the UK Household Longitudinal Survey Understanding Society data, which was first collected in 2009 (n=5666). The survey used data from four different measurement periods. Adolescent psychological distress was measured using a 12-item General Health Questionnaire (GHQ). Socioeconomic status was measured by the level of education (low, medium, high), income and employment (paid, unpaid) of the subjects. The income level of the childhood family was measured by looking at the household income in the first stage of the data collection. Results and conclusions: Adolescent psychological distress was associated with later low educational attainment, but not with lower employment or wage levels. Higher childhood household income was found to have a weakening effect on the association between psychological distress and lower education. The income level of the childhood household can be tentatively found to attenuate the negative effects of psychological distress on later socioeconomic status.
  • Abass, Khaled; Waits, Audrey; Emelyanova, Anastasia; Miettinen, Ilkka T.; Lavikainen, Antti; Rautio, Arja; Oksanen, Antti (Ruokavirasto, 2019)
    Finnish Food Authority Research Reports 3/2019
    One Health takes a multidisciplinary approach to health risks and risk mitigation for humans, animals, plants and the environment, with the understanding that human health welfare is dependent on ecosystem health. The U.S. and Canada started the One Health project under the Sustainable Development Working Group (SDWG) of the Arctic Council in 2015, Finland joined the project as a colead in 2017. This report is a summary of the Finnish activities and achievements in the One Arctic - One Health project during the Finnish Chairmanship of the Arctic Council. The main actions included the One Arctic - One Health conference in Oulu, establishment of the TremArctic network, and two published Systematic Review papers and two manuscripts. There were also joint sessions and presentations in scientific conferences, seminars and workshops, and joint meetings and collaboration with the other Arctic Council Working Groups, the University of the Arctic, other organisations, and scientific projects. The report concludes with some updated proposals for further work, based on previous works and reflecting progress over the past two years. The Finnish One Arctic - One Health team consisted of scientists from the University of Oulu, National Institute for Health and Welfare (THL), University of Helsinki and the Finnish Food Authority. This work was supported by the grant of the Ministry for Foreign Affairs of Finland.
  • Heliövaara, M; Aromaa, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1980)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:19
    Pituuden, painon, lihavuusindeksin (paino/pituus²), olkavarsi-ihopoimun, lavanalusihopoimun ja ihopoimujen summan jakaumia sekä alueittaista vaihtelua tutkittiin 27 329 miehellä ja 23 598 naisella, jotka osallistuivat Kansaneläkelaitoksen autoklinikan moniseulontatutkimuksiin 31 paikkakunnalla vuosina 1966–1972. Erityistä huomiota kiinnitettiin liikapainoisuuden esiintyvyyteen ja siihen yhteydessä olleisiin tekijöihin. Miehistä 23,8 % arvioitiin vähintään 10 % liikapainoisiksi, 7,4 % vähintään 20 % liikapainoisiksi ja 2,9 % vähintään 30 % liikapainoisiksi, naisista vastaavasti 29,9 %, 14,7 % ja 8,6 %. Liikapainoisuus oli erityisen yleistä keski-ikäisillä. Sen alueittainen vaihtelu oli vähäistä. Henkilöiden siviilisääty, ammatti, tupakointitottumukset, työkyvyttömyys ja naisilla lisäksi synnytysten lukumäärä olivat yhteydessä liikapainoisuuden esiintyvyyteen. Tulosten valossa tarkasteltiin lihavuuden kansanterveydellistä merkitystä, terveydenhuollon kehittämistarpeita ja jatkotutkimusten tarvetta.
  • Mattila, Y (Kela, 2011)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 116
    Tutkimuksessa selvitetään Suomen terveydenhuollon kehityslinjoja 1800-luvulta nykyaikaan pääasiassa institutionalismin, polkuriippuvuuden ja funktionalismin teorioita hyväksi käyttäen. Tutkimuksen keskiössä ovat instituutiot ja niiden vaikutus terveydenhuoltoon. Miten terveyspoliittiset periaatteet ja arvot ovat muuttuneet ja mitkä tahot ovat muutokset toteuttaneet? Huomiota on kiinnitetty myös politiikkaan ja maan taloudellisessa tilanteessa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkimuksen empiirisessä osassa terveydenhuolto ja siihen tehdyt muutokset on jaettu neljään ajanjaksoon. Kunnilla on velvollisuus järjestää terveydenhuolto ja mahdollisuus päättää laajasti sen toteutuksesta. Valtion rooli on ohjaava ja kuntien rahoitusta tukeva. Merkittävä muutos tapahtui 1960luvulla, kun terveydenhuolto jakaantui kunnalliseen terveydenhoitojärjestelmään sekä sairausvakuutukseen ja työterveyshuoltoon. Yksityisten ja julkisten terveyspalvelujen vuorovaikutusta ei ole pystytty ratkaisemaan. Talouden ohella terveydenhuoltoa ovat ohjanneet politiikka ja instituutiot. Vaihtoehtoiset terveydenhuollon järjestämismallit ovat jääneet vähälle huomiolle. Kuntien itsehallinnon korostaminen terveyspalvelujen toteutuksessa on johtanut hajautettuun, pirstoutuneeseen järjestelmään. Paikallisilla päätöksillä on ollut etusija, mikä on vaikeuttanut keskitettyä ohjausta.
  • Tiihonen, Eetu (2003)
    Tutkimukseni käsittelee sydän- ja verisuoniterveyden ravitsemuksellista hallinnointia Suomessa 1950- ja 60-luvuilla sekä 1990-luvulla. Hallinnoinnilla tarkoitan tiettyä diskursiivisesti ilmenevää toiminnan ja toimijuuden tuottamisen tapaa, joka rakentuu määrättyjen sille ominaisten rationaalisuuksien varaan. Tutkimuksessani olen pyrkinyt paikantamaan ja luokittelemaan diskursiivisen sisällönanalyysin menetelmin sekä 1950- ja 60-luvuilla että 1990-luvulla vallitsevia tapoja nähdä ja asettaa sydän- ja verisuoniterveyteen liittyviä ravitsemuksellisia ongelmia sekä ratkaista niitä. Tutkimukseni teoreettisena lähtökohtana on ollut Michel Foucault´n ajatusten pohjalta kehittynyt governmentality -tutkimuksen perinne. Olen tarkastellut sydän- ja verisuoniterveyden ravitsemuksellista hallinnointia sekä liberalistisen että uusliberalistisen hallintorationaalisuuden osana. Kysymyksessä on ollut vertailuasetelma. Kuvaan tutkimuksessani sydäntaudit ensin liberalistisen hyvinvointivaltion kontekstissa 1950- ja 60-luvuilla. Sydänterveyden edistäminen ilmeni tuolloin suurena kollektiivisena kansanterveyden projektina. Yksilöiden laajenneilla elintarvikemarkkinoilla suorittamat ravitsemukselliset valinnat nähtiin uhkana niiden terveydellisen irrationaalisuuden vuoksi. Terveyden edistämiseen tähdättiin markkinoiden haitallisia vaikutuksia rajoittamalla. Kuluttajien valintoja pyrittiin järkiperäistämään ja mallintamaan valistuksen kautta. Tarkastellessani 1990-luvun hallinnointia olen tuonut esiin niitä uusia tapoja, joilla uusliberalistiset hallinnoinnin tekniikat ovat haastaneet 1950- ja 60-lukujen sydän- ja verisuoniterveyden kollektiivisen edistämisen mallin. Havaitsin tutkimuksessani kuinka uusliberalistiset, markkinoiden hyödyntämiseen tähtäävät tekniikat, ovat vakiintuneet myös osaksi sydänterveyden ravitsemuksellista edistämistä. Yksilöiden vapaita valintoja ei nähdä enää kansanterveydellisenä uhkana vaan tehokkaan terveydenedistämisen resurssina. Markkinoiden tuottaessa yksilöllistä sydänterveyteen tähtäävää kulutusta pirstoutuu kansanterveyden suuri projekti moniksi yksilöllisen sydänterveyden projekteiksi. Tutkimukseni aineistona olen käyttänyt Kotitalouslehteä, joka on koti- ja laitostalousalan ammattilehti. Sen sivuilla käytävissä asiantuntijakeskusteluissa on sydän- ja verisuonitautien sekä ravitsemuksen välisiä yhteyksiä käsitelty laajasti niin 1950- ja 60-luvuilla kuin 1990-luvullakin. Näin olen voinut Kotitalouslehden kautta tarkastella sydänterveyteen liittyvän ravitsemustieteellisen diskurssin olennaisia piirteitä em. kahtena ajanjaksona sekä hahmottaa näiden ajanjaksojen välillä ilmeneviä diskursiivisia eroja.
  • Aromaa, A; Heliövaara, M; Impivaara, O; Knekt, P; Maatela, J; Joukamaa, M; Klaukka, T; Lehtinen, V; Melkas, T; Mälkiä, E; Nyman, K; Paunio, I; Reunanen, A; Sievers, K; Kalimo, E; Kallio, V (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus, 1989)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:32
    Suomen 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavasta 8 000 henkilön otoksesta 96 % osallistui terveyshaastatteluun ja 90 % terveystarkastukseen, johon kuului lääkärintutkimus. Pitkäaikaisesti sairaita oli haastattelun mukaan lähes 60 % tutkituista, mutta terveystarkastuksen kaikki diagnoosit huomioon ottaen lähes 70 %. Verenkiertoelinten sairaus todettiin 30 %:lla, tuki- ja liikuntaelinten sairaus 40 %:lla ja mielenterveyden häiriö 18 %:lla. Pitkäaikaisen hoidon tarvetta koki runsaat 40 %, ja terveystarkastuksen mukaan sitä tarvitsi jonkin ruumiillisen tai psyykkisen sairauden takia puolet tutkituista. Täysin riittävässä hoidossa oli runsas puolet hoitoa tarvinneista mutta yli 70 %, jos otettiin huomioon vain ruumiillinen sairastavuus. Työkyvyttömiä oli lääkärin arvion mukaan 10 % työikäisistä miehistä ja 7 % naisista. Jokin perustoiminto tai tavallinen toiminto ei onnistunut avutta 11 %:lta miehistä ja 16 %:lta naisista. Päivittäin tarvitsi runsaasti apua 2 % tutkituista, mutta ainakin ajoittaista avuntarvetta oli 65. ikävuoden jälkeen joka kolmannella miehellä ja 40 %:lla naisista. Pitkäaikaisesti sairaiden, vajaakuntoisten ja hoitoa ja apua tarvitsevien määrä suurenee huomattavasti vuoteen 2000 mennessä.
  • Lindahl, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pitkäaikaissairaudet kuormittavat suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää enenevästi väestön ikääntyessä. Elintapahoito on tärkeä osa mm. aikuistyypin diabeteksen hoitoa, ja toisaalta terveet elintavat tukevat hoitoa kaikissa sairauksissa. Valtaosa suomalaisista lääkäreistä ja hoitajista kokee potilaan motivoimisen ja elintapamuutoksessa tukemisen osaksi tehtäviään, mutta lähes puolet kokee taitonsa elintapaneuvonnassa riittämättömiksi. Terveysvalmennus, elintapamuutosta tukeva valmentava työote, on näyttöön perustuva elintapainterventio. Tämä kirjallisuuskatsaus tarkastelee tutkimusnäyttöä arvioimalla terveysvalmennusta ja sen vaikuttavuutta. Muutosvalmius ja motivaatio ovat elintapamuutoksen keskeisiä osia. Valmennus nostaa potilaan toimijaksi: sen keskiössä on potilaan voimaannuttaminen ja aktiivisen toimijuuden lisääminen perinteisen auktoritatiivisen terveysneuvonnan sijaan, potilaan autonomiaa korostaen. Tavoitteena on potilaan motivoiminen hänen itse asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Terveysvalmennus tukee hoitoon sitoutumista ja myönteisiä elintapamuutoksia pitkäaikaissairailla sekä parantaa potilaiden elämänlaatua. Heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat potilaat hyötyvät terveysvalmennuksesta keskimäärin enemmän kuin muut, joten valmennus voi myös lisätä terveydenhuollon tasa-arvoisuutta. Terveysvalmennuksen menetelmien opettaminen lääkärille tarjoaa hyödyllisiä taitoja potilaan tukemiseen. Samalla se voi parantaa potilas-lääkärisuhdetta ja tuoda uutta näkökulmaa lääkärikoulutukseen. Terveysvalmennus tarjoaa lupaavan lähestymistavan tukea potilaiden elintapahoitoa osana suomalaista terveydenhuoltoa. Elintapamuutosten vaikutukset sairauden, kustannusten tai kuolleisuuden muutoksina havaitaan pitkän aikavälin seurannassa, ja terveysvalmennuksen kustannusvaikuttavuudesta on toistaiseksi vasta alustavaa näyttöä. Tarvitaan siis lisää tietoa ja pitkäaikaistutkimuksia siitä, miten ja kuinka paljon terveysvalmennusta tulisi tarjota ja mitkä sen pitkäaikaisvaikutukset ovat.
  • Hokkanen, Elsa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomessa alkoholipolitiikan perustana on pitkään ollut vaikuttaa kansalaisten alkoholinkulutukseen alkoholin hintaa ja saatavuutta säätelemällä. Alkoholilain kokonaisuudistukseen liittyvä uusi alkoholilaki astui voimaan 1.3.2018. Lain alkuperäinen tavoite alkoholin saatavuuden rajoittamisesta alkoholihaittojen vähentämiseksi muuttui lakiprosessin myötä saatavuuden lisäämisen helpottamiseksi. Tämä toteutettiin muun muassa korottamalla kaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuus 5,5 prosenttiin, sekä helpottamalla alkoholin myyntiä, anniskelua ja mainontaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia diskursseja ja retorisia keinoja kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä kantoja edustaneet poliitikot käyttivät alkoholilain uudistuksen käsittelyn aikana, ja miten nämä diskurssit kytkeytyvät osaksi alkoholipoliittisia liberalistisia maallikkopuhetapoja, sekä identiteetin rakentamisen aspekteja. Tutkielman analyysimenetelmänä on retorinen diskurssianalyysi ja teoreettisena viitekehyksenä Jukka Törrösen teoria alkoholipoliittisista liberalistisista maallikkopuhetavoista, sekä kolmesta identiteetin rakentamisen aspektista. Aineistona käytetään eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja, jotka liittyvät lähetekeskusteluun hallituksen esityksestä eduskunnalle alkoholilaista. Erilaisia alkoholilain uudistuksen diskursseja paikannettiin aineistosta kolme kappaletta: norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, kansanterveydellisiä riskejä painottava diskurssi, sekä elinkeinomyönteisyyden diskurssi. Retorisista keinoista korostuivat erityisesti numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen, sekä metaforien ja ääri-ilmaisujen käyttö. Identiteetin rakentamisen ajallinen aspekti, norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, sekä utopistinen liberalismi olivat pitkälti yhteen kietoutuneita ja korostivat pyrkimistä kohti eurooppalaisempia juomatapoja alkoholipolitiikan liberalisoinnin avulla. Ekspressiivinen liberalistinen maallikkopuhetapa oli havaittavissa etenkin sellaisista puheenvuoroista, joissa puhuja suhtautui alkoholilain uudistukseen kaksijakoisesti. Kyynisen liberalismin rooli aineistossa sen sijaan jäi melko vähäiseksi. Identiteetin rakentamisen alueellinen aspekti erotti aineistosta ne puheet, joissa pyrittiin ”me ja muut”-jaottelun avulla korostamaan omaa vastuullisuutta päättäjänä, tai kunnioitusta kansalaisten yksilönvapauksia kohtaan. Asemoitumisaspektia puolestaan esiintyi etenkin identiteettikysymysten painottuessa kansanterveyden ja heikoimpien ihmisryhmien suojelemiseen. Nämä diskurssit auttavat hahmottamaan alkoholipolitiikassa tapahtunutta kehitystä, sekä siihen liittyviä kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä asenteita. Tarkastelemalla alkoholipolitiikan kokonaisuudistuksesta käytyä eduskuntakeskustelua voidaan ymmärtää paremmin alkoholipolitiikan tämänhetkistä tilaa, sekä ennakoida mahdollisia tulevia kehityskulkuja.
  • Kirveskoski, Hannele (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka miesten varhainen kuolleisuus niin kutsuttuihin uusiin kansantauteihin muotoutui yhteiskunnalliseksi ongelmaksi suomalaisten asiantuntijoiden ja poliitikkojen puheenvuoroissa. Tarkastelu alkaa 1940-luvun jälkipuoliskolta ja päättyy vuoteen 1971, jolloin eduskunta hyväksyi mittavan uudistuksen, kansanterveyslain. Vielä 1940-luvulla tuberkuloosi oli merkittävä kuolinsyy, mutta sen vähentyessä määrätietoisten ehkäisytoimien seurauksena huomio kiinnittyi aiempaa enemmän muihin kuolinsyihin: sydän- ja verisuonitauteihin, kasvaimiin, tapaturmiin ja itsemurhiin. Väestöpoliittisen ajattelun vuoksi 1940-luvun ensimmäiset havainnot miesten korkeasta kuolleisuudesta erityisesti sydäntauteihin eivät vielä herättäneet suurta huomiota, vaan keskiössä oli perheiden tukeminen. 1960-luvulla voitiin todeta äitiys- ja imeväiskuolleisuuden vähentyneen Suomessa nopeasti toimivien terveyspalvelujen ansiosta, mutta terveistä suomalaisista lapsista kasvoi kansainvälisten vertailujen valossa maailman sairaimpiin lukeutuvia aikuisia. Huolestuttavaa olivat erityisesti työikäisten miesten kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin ja tapaturmiin sekä keuhkosyövän yleistyminen. Maan eri osien välillä oli havaittavissa myös huomattavia eroja. Tutkimuksessa tarkastelen miesten varhaista kuolleisuutta käsitteleviä kirjoituksia ja puheenvuoroja sekä kansanterveyskeskustelua. Huomio kiinnittyy ongelman määrittelyn prosessiin, aiheesta esitettyihin väittämiin, vaatimuksiin ja ratkaisuehdotuksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös elämän hallintaan, biopolitiikkaan, liittyviä kamppailuja, kiistoja ja ristiriitoja sekä terveyskansalaisuuden ajatusta. Biopolitiikka kattaa käytännössä kaikki nykyaikaisen elämän ja yhteiskunnan osa-alueet, mutta terveyden ja sairauden voidaan katsoa olevan sen ydinasioita, mistä seuraa, että myös sairauden- ja terveydenhoito ovat biopolitiikan keskiössä. Vaikka kansanterveystyössä ja -ajattelussa oli 1960-luvulla havaittavissa muutos, elämän hallinta ei kadonnut terveydenhuollosta, vaan päinvastoin: kontrollista tuli hienovaraisempaa ja tarkempaa. Samoin terveysvalistuksen näkeminen merkittävänä kansalaiskasvatuksen keinona säilyi 1940-luvulta 1970-luvun alkuun ja sillä katsottiin olevan tärkeä rooli kansanterveyden kohentamisessa. Tutkimuksen aineistona on käytetty Suomen Lääkärilehden sekä Duodecimin asiantuntija-artikkeleita, komiteanmietintöjä, aikalaiskirjallisuutta sekä -tutkimuksia. Lääkärikunta ja muut asiantuntijat olivat keskeisessä roolissa miesten varhaisen kuolleisuuden ongelmaa määriteltäessä. Mukana olivat niin 1960-luvun radikaalimmat lääkärit kuin korkeissa viroissa olevat asiantuntijat. Vuonna 1961 julkaistu Pekka Kuusen teos 60-luvun sosiaalipolitiikka onnistui herättämään lopulta suuremmankin yleisön ja kansanedustajien huomion, mikä näkyi vuonna 1963 eduskunnan keskustellessa sairausvakuutuslaista. Miesten varhainen kuolleisuus ja aikuisväestön huono terveydentila tulivat puolueiden ohjelmiin ja kansanedustajien tekemiin aloitteisiin. Lääkärilehdissä kirjoitettiin miesten kuolleisuuteen vaikuttavista tekijöistä, lääkärit kiinnittivät asiaan huomiota ja ilmiötä tutkittiin. Hallituksen antaessa eduskunnalle esityksen kansanterveyslaista se oli ottanut miesten kansainvälisesti vertaillen alhaisen elinajanodotteen yleisperusteluihinsa, ja asiaa käsiteltiin myös kansanedustajien puheenvuoroissa. Tilastojen tarkastelu ja kansainvälinen vertailu olivat aina hygienia-ajattelun ajasta uusien kansantautien aikaan osa miesten kuolleisuutta koskevaa keskustelua. Miesten kuolleisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi arveltiin muun muassa myöhäistä hoitoon hakeutumista, haitallisia elintapoja, vääränlaista ravitsemusta, stressiä, kapitalistista järjestelmää, lääkäripulaa ja lääkäreiden epätasaista jakautumista maan eri osien kesken, suomalaisen miehen suojamuureja ja sankariroolia: sisu ei antanut periksi valittaa vähästä. Terveysvalistus oli ajanjaksolla tehokkaaksi katsottu vaikuttamiskeino ja pyrkimykset vaikuttaa kansalaisten elintapoihin näkyivät kansanterveyskeskustelussakin.