Browsing by Subject "kapitalismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Virta, Ari (2007)
    Tutkimuksen kohde on edesmenneen Milton Friedmanin (1912-2006) ristiriitaa aiheuttanut väite, että osakeyhtiön johtohenkilöt hyväksyessään muun sosiaalisen vastuun kuin mahdollisimman suuren rahamäärän ansaitsemisen yrityksen omistajille taipuvat noudattamaan perusteiltaan kumouksellista oppia, joka vastaa puhdasta sosialismia ja rapauttaa vapaan yhteiskunnan perustaa. Loogisesti väite merkitsee, että kapitalismi on vapaan yhteiskunnan välttämätön ehto. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, onko Friedmanin väite perusteltu. Käytetty tutkimusmenetelmä on filosofinen analyysi, joka kohdistuu yhtäältä Friedmanin väitteeseen ja sen taustaan sekä toisaalta kapitalismiin ja yksityisen omaisuuden asemaan siinä. Tärkein saavutettu tulos on, että väite on perusteltu. Friedmania vastustava Business Ethics -koulukunta ja sen edustama Corporate Social Responsibility -oppi näyttävät vastaavan yhtä sosialismin muotoa, eurooppalaista sosialidemokratiaa. Friedmanin ja Business Ethics -koulukunnan välinen vastakkainasettelu juontuu erilaisesta suhtautumisesta yksityisen omaisuuden suojelemisen tärkeyteen, vapaaseen yhteiskuntaan, ihmisen kognitiivisiin kykyihin ja vapauden käsitteeseen. Kiistan perimmäisenä syynä on ihmisen ongelmallinen suhde varallisuuteen: vaikka hän tietää, ettei varallisuus tuo onnea, hän tavoittee varallisuutta ikäänkuin se toisi - ja pettyy, kun se ei tuo. Sen sijaan, että ihminen tunnistaisi pettymyksensä syyksi omat epärealistiset odotuksensa, hän on taipuvainen etsimään pettymyksensä syytä itsensä ulkopuolelta ja syyttämään muita ihmisiä pahansuopuudesta. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Milton Friedmanin kirja "Capitalism and Freedom" ja hänen esseensä "The Social Responsibility of Business Is to Increase Its Profits". Friedmanin väitteen juuret ovat kapitalismissa ja liberalismissa. Tärkeimmät kapitalismia koskevat lähteet ovat Adam Smithin kirjat "The Theory of Moral Sentiments" ja "The Wealth of Nations", Ronald Coasen esseet "Adam Smith's View of Man" ja "The Wealth of Nations", Joseph Schumpeterin esseet "Capitalism" ja "Capitalism in the Postwar World", Mark Roen kirja "Political Determinants of Corporate Governance" ja Hernando de Soton kirja "The Mystery of Capital". Tärkeimmät liberalismia koskevat lähteet ovat John Stuart Millin essee "On Liberty" ja Isaiah Berlinin essee "Two Concepts of Liberty".
  • Maunuksela, Klaus (2018)
    Ekologisen surun poetiikkaa käsittelee sitä, miten ekologinen kriisi vaikuttaa näytelmien kirjoittamiseen, katsomiseen ja lukemiseen. Se lähestyy ekologista kriisiä ajattelun ja taiteen tekemisen kriisinä, joka tuo esiin kaikkien asioiden yhteenkytkeytyneisyyden. Siksi tekstin pyrkimyksenä on kyseenalaistaa kirjoittamisen, katsomisen ja ajattelun tottumuksia ja hyökätä hyötyyn pohjaavaa välineellisyyttä vastaan. Sen sijaan teksti puolustaa kokemusten yhteismitatonta arvoa sekä kielen ja ajattelun monimielisyyttä. Esseen lähtökohtana toimii ekologisen surun kokemus. Teksti pyrkii tuomaan suruun uuden näkökulman purkamalla yksilösubjektin ylivaltaa. Pyrkimyksenä on ymmärtää dramaturgian kysymyksiä ekologisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa ja lähestyä olemassaoloa ja yhteiskunnallista nykytodellisuutta näytelmän kirjoittamisen kysymysten läpi. Lähtökohtana toimii ajatus että ekologinen kriisi koskee kaikkea nykyään tehtävää taidetta, riippumatta siitä onko teoksen intentiona tuoda esiin ekologisia kysymyksiä vai ei. Tyyliltään Ekologisen surun poetiikkaa on filosofinen, mutta se ei myöskään kaihda kaunokirjallisia keinoja. Systemaattisen ja argumentoivan lähestymistavan sijaan se pyrkii lähestymään aiheitaan mielenliikkeiden, assosiaatioiden, sitaattien ja rinnastusten avulla. Viittaamalla kirjallisiin ja filosofisiin kirjoituksiin ja blogimerkintöihin teksti pyrkii kehittämään itsessään tekstienvälisyyttä yhtenä ekologian muotona. Essee rakentuu kahdeksasta luvusta ja niiden alaluvuista, minkä lisäksi liitteenä on näytelmä Maanalainen päiväkirja. Johdanto-osuus käsittelee ekologisen surun kokemusta. Siinä keskeinen löydös on ekologisen sensibiliteetin käsite, joka on olennaisesti poeettinen, kirjoittamista koskeva ja siitä ammentava ilmaisu kuvaamaan ei-tuhoavaa suhdetta asioiden välillä. Ensimmäisessä luvussa pohdin kielen roolia nykykapitalismissa, jossa subjektiivisuuden tuotanto on keskeinen työn ja lisäarvon tuottamisen muoto. Toisessa käsittelen draaman asemaa Peter Szondin modernin draaman teorian valossa. Kolmas luku on kirjoitus kirjoittamisesta. Siinä ajatusta kirjoittamisen tekniikasta lähestytään subjektin kritiikin näkökulmasta. Neljäs luku on poikkeus kieltä ja kirjoitusta koskeviin alkulukuihin, ja siinä aiheeksi nousee dramaturginen katse. Luvussa esitetään muutamia ajatuksia esityksen ja katsojan välisestä suhteesta sekä esityksestä kirjoittamisesta. Viidennen luvun aiheena on näytelmän lukeminen pinnallisesti. Kuudes luku käsittelee kielen, näyttämön ja todellisuuden välisiä suhteita. Siinä lähestytään kysymystä näytelmien ja tekstiteatterin tekemisestä ekologisen kriisin aikakaudella. Viimeinen luku kysyy taiteen tekemisen edellytyksiä vallitsevassa todellisuudessa. Samalla se tulee esittäneeksi hypoteesin rakkaudesta.
  • Heinäsenaho, Markku (Helsingin yliopisto, 2018)
    Informaatioteknologia on siirtänyt taloudellisen tuotannon painopistettä materiaalisesta kohti immateriaalista (Hasset & Shapiro 2011). Tavaroihin ja palveluihin keskittyvästä taloudesta on siirrytty uudenlaiseen tuotannon moodiin, jossa informaatio on tärkein arvon lähde (ks. Powell & Snellmann 2004; Castells 1996). Tutkielma ottaa lähtökohdaksi tämän havainnon ja esittää joukon kysymyksiä. Onko tieto pääomaa? Mitä sen omistaminen merkitsee? Minkälaisia ristiriitoja tai konflikteja tähän liittyy ja mitä muutoksen potentiaaleja nämä konfliktit sisältävät? Immateriaalinen omistaminen on nopeasti kasvava mutta samalla ongelmallinen ilmiö: se on yksilön vapauteen kajoavaa, sisällöllisesti epäselvää ja vaikeasti valvottavaa (ks. kohta 3.1). Sen toimeenpano edellyttää markkinoiden ulottamista syvemmälle sosiaalisen kanssakäymisen muotoihin ja fiktiota, joka perustelee immateriaalioikeuksien hyödyllisyyden yhteiskunnan näkökulmasta. Näiden ongelmien vuoksi se on altis poliittisen ilmapiirin muutoksille (ks. May & Sell 2006). Viime kädessä kyse on kapitalististen eliittien pitkään jatkuneesta pyrkimyksestä kontrolloida prosesseja, joissa arvoa tuotetaan. Esikapitalistiset käsityöläiset ovat muuttuneet mekaanisia liikkeitä toistaviksi tehdastyöläisiksi ja sittemmin koneiden työskentelyä valvoviksi apulaisiksi (ks. Cox 1987, 315). Immateriaalioikeuksien räjähdysmäinen kasvu 1980-luvun jälkeen (WIPO IPR Statistics Center) on osa samaa kehitystä. Patentit, liikesalaisuudet, tekijänoikeudet ja muut immateriaalisen omistamisen muodot ovat globaalin kapitalismin eliittien pyrkimystä hallita tietoon perustuvaa arvontuotantoa (ks. kohta 3.2). Globalisoituneet immateriaalioikeudet ovat kuitenkin kohdanneet kasvavaa vastarintaa. Kehittyvät maat ovat nousseet rikkaita maita vastaan sekä Maailman kauppajärjestössä (Yu 2015, 7) että TRIPS-neuvostossa (Yu 2015, 9). Niillä on myös käytössään lukuisia toistaiseksi hyödyntämättömiä taktiikoita (Frankel, 2009, 1023; Deere 2009, 321-322). Kun huomioidaan BRICS-maiden vahvistuva asema kansainvälisessä taloudessa, on todennäköistä, että kansainväliseen immateriaalioikeuksien regiimiin tulee kohdistumaan yhä voimakkaampaa muutospainetta. Suoran vastahegemonisen toiminnan lisäksi on laajoja kehityskulkuja, joilla on immateriaalista omistamista heikentävä vaikutus. Yritysten menestys perustuu yhä enemmän niiden kykyyn liittyä tietämyksen ja innovaatioiden verkostoihin (Chesbrough 2008, 83). Kun arvon tuotanto tapahtuu kumppanuuksien ja avoimien verkostojen välityksellä, tiedon salaamisesta tulee kilpailukykyä heikentävä tekijä (Chesbrough 2003, xxiv). Samalla uusi teknologia lisää tuotetun datan määrää eksponentiaalisesti. Henkilötietojen massiivinen taloudellinen hyödyntäminen on johtanut teknologian ja sosiaalisten normien yhteentörmäyksiin (Tene & Polonetsky 2013). Niiden seurauksena eurooppalaiset järjestöt ja viranomaiset ovat edistäneet uutta henkilötietojen käsittelyn normistoa, jossa yksilö nähdään omaa tietoaan hallinnoivana toimijana (ks. Poikola et al. 2014). Muutos konkretisoituu Euroopan Unionin tietosuoja-asetuksessa (EU 2016/679), joka edustaa laajaa vallan uusjakoa yrityksiltä kansalaisyhteiskunnalle. Tutkielma argumentoi, että informaatiotalouden konfliktit ja kehityskulut tulevat suurella todennäköisyydellä johtamaan immateriaalioikeuksien kansainvälisen regiimin heikkenemiseen tai purkautumiseen. Seurauksena on immateriaalisen arvontuotannon muuttuminen kapitalistisille suhteille immuuniksi: kun tietoa ei voida omistaa, sitä ei voida kontrolloida omistamiseen perustuvien suhteiden kautta. Immateriaalisen arvontuotannon kasvattaessa suhteellista merkitystään, ilmiöllä on potentiaali laajentua koko kapitalistisen järjestelmän kriisiksi.
  • Mattila, Lauri (2015)
    Suurimpia omaa taidettani määrittäviä kysymyksiä tuntuvat olevan kysymys luottamisesta ja yhdessä olon kysymykset. Miten rakentaa luottamusta? Miten mahdollistaa yhdessä oloa? Minulle teatteri on mahdollisuus ja tekosyy yhdessä oloon, lähekkäin oloon. Yhteen kokoontuminen on sinällään valtava asia. Taide on suurta, teatteri on suurta, kummallakin on mahdollisuus avautua johonkin ihmistä suurempaan, iäiseen ja pyhään. Esityksen tekeminen on tunnun seuraamista, intuition ja vaiston varaista toimintaa. Kytkeytymistä sanomattomaan, tuntemattomaan, sitä vasten oloa, sitä liki oloa, kuulolla oloa, kuuntelua. Se on kerrosten läpi menemistä, uppoutumista tai antautumista. On päästettävä irti, päästettävä määritelmistä, tietämisestä aina uudelleen. Aina uudelleen heittäydyttävä. Taide on enemmän alttiiksi asettumista, valmistautumista, virittymistä, tilan tekemistä ja virittämistä jollekin tulla, mikä on tuloillaan, kuin keksimistä. Se suhdetta johonkin, mikä ei ole ihmisestä. Sen suhteen vaalimista. Sille avautumista ja antautumista. Mikä tuntuu tärkeältä, on tietty naiivius, älyvapaus ja ei-tietäminen tekemisessä samalla tosissaan ollen. Anarkistinen asenne, jossa ei anna kenenkään kävellä ylitseen, alentaa. Tekemisen kaavojen, vanhojen tottumusten ja sovinnaisuuksien vastainen asenne, niitä kysyvä, uusille alueille etsiytyvä tekeminen. Kai siksi tunnen nykyiselläni asettuvani teatterin ja esitystaiteen välimaastoon. Teatterin kieli tuntuu lukitulta, konventioiden kovettamalta ja luuduttamalta jo tunnetulta alueelta, jossa toimintaa voidaan arvioida vertaamalla sitä normiin. Minua kiinnostaa kohtaaminen noiden rakenteiden pettäessä, noiden rakenteiden varjossa, alla, salaa, huolimatta, varkain. Välitön, ei normitettu kohtaaminen. Oman työskentelyn ytimessä on esiintyjän ja katsoja-kokijan vuorovaikutus. Kaltaistuminen, tapahtuminen, herkistyminen. Esitys tapahtuu katsoja-kokijan ruumiilla, ruumis-mielessä tai yleisön muodostaman kollektiivin ruumiissa, ruumis-mielessä. Virittyneet, vakuttuvat, hengittävät ja huokoiset esiintyjät. Ilmavuus ja keveys. Iskevyys. Ajan ja tilan tekeminen. Kysymyksinä: Miten voisi elää yhdessä ja sovussa? Miten tehdä tiloja, joissa ihmiset voisivat olla toisilleen, luottaa, olla hauraina, olla kontaktissa, sietää toisiaan? Lopputyö sen artikuloitumisena, mitä on tuloillaan taiteessa, elämässä, koulussa, toimijuudessa. Auttaa esiin, auttaa kasvamaan, auttaa pariin. Auttaa asennetta, auttaa avoimuutta, auttaa liittoutumista, auttaa toimijuutta, auttaa työtapoja. Elävä, virtaava, vahva, verevä, voimakas, raivokas, hullu, tinkimätön, kirkas, rohkea, suuri, ennennäkemätön, -kokematon, inspiroiva, tajunnanräjäyttävä, taide
  • Dookie, Gyan (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen scifi-kirjailija Philip K. Dickin (1928–1982) The Three Stigmata of Palmer Eldritch (1965) -teosta nykyisen läpikapitalisoituneen ja läpitietoteknologisoituneen todellisuutemme sekä siihen liittyvien vallankysymysten allegoriana. Metafiktiivisen ja yhteiskuntakriittisen scifin edelläkävijöihin kuuluvan Dickin tuotannon keskeisiä teemoja ovat “Mitä on todellisuus?” ja “Mikä on ihminen?”. Allegorian kirjallisuustieteellisen tutkimuksen välineenä olen työssäni käyttänyt Gary Johnsonin muotoilua, jossa allegorinen teos ymmärretään tekijän retorisen intention mukaisena teoksen ulkopuolisen ilmiön figuratiivisena transformaationa. Tutkielmassa on etsitty Dickin teoksesta allegorisia trooppeja ja pyritty hahmottamaan, mihin ne erikseen ja yhdessä laajennettuna metaforana viittaavat. Johnsonin ohjeiden suuntaisesti myös Dickin omat kohdetekstiä ja sen allegorisuutta sivuavat kommentit on otettu analyysissa huomioon. Tieto- ja viestintäteknologisen vallan tarkastelussa on hyödynnetty Scott Lashin posthegemonisen vallan teoriaa, jonka mukaan valtaa tuotetaan tekstuaalisten ja hegemonisten keinojen asemesta yhä enemmän tieto- ja viestintäteknologioiden ja niissä vaikuttavien algoritmien tasolla. Kohdetekstin kapitalistisia trooppeja on puolestaan valotettu kapitalismia ja uusliberalismia koskevalla kriittisellä tutkimuksella. Tutkielmassa esitetään, että kohdeteksti ei kuvaa niinkään oman aikansa todellisuutta, vaan se on pikemminkin kirjoitusajankohdastaan katsottuna tulevaisuuteen viittaava allegoria. Työn keskeinen tulos on, että The Three Stigmata of Palmer Eldritch on Dickin intention mukainen allegoria 2010-luvun jälkipuoliskon uusliberalismin kyllästämästä todellisuudesta, jossa valta on yhä enemmän posthegemonista. Teoksessa esitetty siirtymä yhteisöllisestä Can-D -huumeesta ihmiset eristävään Chew-Z -huumeeseen kuvaa metaforisesti 2010-luvulla käsillä olevaa tieto- ja viestintäteknologista murrosta. Työssä myös osoitetaan, että aiemmassa tutkimuksessa yhteensopimattomina pidetyt kohdetekstin kapitalismikriittiset ja uskonnollis-metafyysiset ainekset täydentävät toisiaan. Teoksessa uskonnollisella tematiikalla viitataan uusliberalistisen kapitalismin fundamentalistisuuteen ja uskonnonkaltaisuuteen sekä posthegemonisen vallan kaikenkattavuuteen ja -läpäisevyyteen.
  • Kemppi, Antero (2020)
    Käsittelen kirjallisessa opinnäytetyössäni, mihin ongelmakohtiin olen törmännyt äänisuunnittelijana niin Teatterikorkeakoulussa kuin taiteen ammattikentällä, ja mitkä syyt ajoivat minut toteuttamaan suunnittelijalähtöisen teoksen Kempin kisat. Itselläni on kokemuksia siitä, että suunnittelijoissa piilevä voimavara sivuutetaan helposti esitysprosesseissa ja pohdin, kuinka suunnittelijat voisivat toimia vahvemmin osana työryhmää. Yksi tärkeä tekijä on suora dialogi suunnittelijoiden ja esiintyjien välillä. Moni asia on mennyt paljon eteenpäin niistä ajoista, kun itse aloitin opiskelut Teatterikorkeakoulussa vuonna 2014. Toivonkin, että monet näkemykseni työryhmämuotoisen taiteen tekemisen ongelmakohdista, kuten eri osa-alueiden välisestä epätasa-arvoisuudesta ja dialogin puuttumisesta ovat vanhentuneita. Taiteellinen lopputyöni Kempin kisat oli suunnittelijalähtöinen teos, joka toteutui Teatterikorkeakoulun Teatterisalissa vuonna 2019. Teos oli kilpailuesitys, johon kuka tahansa pystyi hakemaan kilpailijaksi. Kempin kisat oli toisaalta game show ja toisaalta se oli teatteriesitys. Varsinaiseen esitykseen liittyi myös toinen teos: Gekkopeli – Taas myöhässä!. Teos oli toteuttamamme esitykseen liittyvä markkinointipeli, jota pystyi pelaamaan Teatterikorkeakoulun torilla. Olin Kempin kisojen koollekutsuja ja vastuussa esityskokonaisuudesta, joka oli itselleni äänisuunnittelijana upea kokemus, joka auttaa toivottavasti minua tulevaisuudessa ymmärtämään laajempia kokonaisuuksia ja rakenteita taiteen kentällä. Produktiossa minulla oli useita työrooleja ja tästä heräsi esimerkiksi kysymys siitä, täytyykö alalla kuin alalla olla moniosaaja, jotta pärjäisi? Esitystä tehdessä havaitsin, että vastuun jakaminen on paljon antoisampaa kuin se, että yrittää tehdä lähes kaiken itse. Kempin kisat oli tavallaan pelillinen esitys, vaikka itse pelillisyys ei ollut varsinainen asia, joka minua esityksen tekemisessä kiinnosti. Nykypäivänä valloillaan olevat ilmiöt, kuten henkilökohtaisuus ja tarinan kertominen, ovat käyneet läpi jonkinlaisen metamorfoosin ja niistä on tullut sosiaalipornon omaista massaviihdettä. Kapitalismi kulki vahvasti mukana Kempin kisoja tehdessä ja pureudun opinnäytetyössäni aiheeseen yleisellä tasolla, kuinka kapitalismi vaikuttaa taiteen tekemiseen ja itseeni taiteilijana. Taiteilijat joutuvat brändäämään itsensä ja teoksensa, ja pyrkivät erottumaan joukosta saadakseen taloudellista tukea. Kun tietynlainen kantaaottavuus katsotaan hyveeksi taiteessa, siitä tulee taiteen itseisarvo. Vastapainona tälle, Kempin kisat pyrki olemaan viestimättä mitään. Näistä pyrkimyksistä huolimatta, Kempin kisojen maailmassa eli utopistinen kapitalismi, joka heijasteli nykyistä markkinatalouteen, brändäämiseen ja kilpailuun perustuvaa maailmaa.
  • Matekovits, Tamas (2009)
    1900-luvun viimeiset vuosikymmenet merkitsivät keskeistä muodonmuutosta kapitalismin historiassa. Kapitalismin siirtyessä uusliberaaliin vaiheeseen 1970-luvun jälkeen onnistui läntinen pääoma alistamaan valtaansa niin ulkoiset kuin sisäiset haastajansa. Imperialistisen kapitalismin uusimman version luonteeseen ei kuulu ainoastaan taloudellisiin suhteisiin liittyvä varallisuuserojen erityisen nopea kasvaminen vaan myos kapitalismin logiikan universalisoituminen eli sen nouseminen aiempaa voimallisemmin kulttuuria ohjaavaksi voimaksi. Suomen näkokulmasta muutoksen ulottuvuuksia voidaan hahmottaa siirtymänä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta läntiseksi kilpailukykyvaltioksi ja osaksi muun maailman aineellisen tuotannon lisäarvoa riisäavää imperialistista keskusta. Kapitalismin muutokseen kuuluvat taloudellisten suhteiden ja kulttuurin murrokset ohjaavat huomion marxilaiseen perusta/päällysrakenne (historiallinen blokki)-metaforaan ja näiden vuorovaikutussuhdetta ymmärtämään pyrkivään ideologiateoriaan. Tutkimuksen lähestymistapana oleva birminghamilainen kulttuurintutkimus ammentaa ideologiaongelman gramscilaisesta ratkaisusta: historiallisen blokin elementtien vuorovaikutteisesta suhteesta. Historiallinen blokki tarjoaa rakenteen tutkimuksen avainkäsitteelle kulttuurin valolle. Taloudellisesta perusrakenteesta energiansa saava kulttuurin valo liikkuu paallysrakenteessa ihmisten (intellektuellien) kulttuurisissa esityksissä heijastuen ja taittuen, muovaten niin päällysrakenteen kuin perustankin olosuhteita. Kulttuurin valon marxilaiset ulottuvuudet yhdistyvät strukturalistisen semiotiikan lähestymistapaan. Kulttuurin valo valaisee aineellisen todellisuuden ja luo sen merkitykset. Antonio Gramscin, Roland Barthesin, Edward Saidin ja Stuart Hallin kulttuurikriittisten näkokulmien avulla pyritään pääsemään päällysrakenteen intellektuellien merkityksistä eli kulttuurin valon heijastamisesta käymän asemasodan jäljille. Tarkoituksena on selvittää miten hegemonia - joukkojen suostunta hallitsevien ryhmien valtaan - rakentuu, miten porvarillinen yhteiskuntajaäjestys luonnollistaa historiallisen ja poliittisen luonteensa, miten imperialismi oikeuttaa itsensä siita hyotyvan kulttuurin jasenille seka miten kulttuuri valaisee ja tarjoaa subjekteille tiettyjä identiteettien kiinnittymiskohtia. Suomen 1990-luvun historiallisesta blokista kiinnostunut tutkimus pyrkii pääsemään kulttuurin valon jäljille sen heijastuessa Jugoslavian hajoamisesta julkisuudessa esitettyihin kuviin ja niistä' edelleen kohti katsojien silmiä. Jugoslavian hajoamiselle suomalaisessa valtalehdistössä annetut merkitykset - historian loppu ja kapitalismin lopullinen voitto sosialismista, huntingtonilainen ajatus hajoamissodista Balkanin kulttuurien kamppailuna sekä käsitys humanistisesta lännestä auttamassa balkanilaisia sisäsyntyisissä kriiseissään - osoitetaan virheellisiksi uskomuksiksi, Suomen ideologista ja taloudellista läntisyyttä rakentaviksi merkityksiksi ja porvarillisiksi totuuksiksi eli vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ylläpitäviksi myyteiksi. Kulttuurin valon todellisuuskäsityksiä rakentavan luonteen lisäksi pyritään hahmottamaan kuvan intellektuellien työn olosuhteita eli ammatillisia rakenteita ja niiden vaikutusta kuvien tapaan välittää ideologiaa. Jugoslavian hajoamiseen liittyneet sodat ohjaavat sotakuvaparadigman ongelmien jäljille. Sotakuvaparadigma porvarillisena imperialismin oikeuttavana kulttuurin valon muotona on leimallisen riippuvainen muilla keinoin rakennetuista merkityksistä. Valtalehdistön lehtikuvat jäivät pitkälti yksinkertaistavien kulttuuristen mielikuvien valittajiksi eivatkaäne kyenneet haastamaan hegemonista diskurssia, siispä niistä puuttui tietoisen antimyyttinen narratiivi. Suomessa 1990-luvulla esitettyjen Jugoslavian hajoamisen kuvien voidaan tulkita nousseen taloudelliselta perustaltaan kapitalistis-imperialistisista olosuhteista. Samalla ne voidaan ymmärtää Suomen talouden imperialistiset ominaisuudet ja maailman väestön enemmistöä alistavat perustan taloudelliset suhteet oikeuttavana ja luonnollistavana päällysrakenteen ilmiönä.
  • Kivinen, Iiro-Artturi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkielma paneutuu amerikkalaisen yhteiskuntakriitikon Noam Chomskyn yhteiskuntateorian sosiologiseen merkitykseen. Tarkastelutapana on käsiteanalyysi, jolloin tutkimusotteen tarkoituksena on käsitejärjestelmien konstruointi. Chomskyn käsitteet tulevat jäsennetyiksi, tehdään ymmärrettäväksi niihin liitettyjä merkityksiä ja selkeytetään niiden suhdetta lähikäsitteisiin. Chomskyn yhteiskuntatieteellisiä käsitteitä eritellään yhdenmukaisen määrittelyn tai ymmärryksen löytämiseksi ja arvioidaan niitä nyky-yhteiskuntatieteen valossa. Noam Chomskya pidetään yhtenä merkittävimpänä viime vuosisadan teoreettisen kielitieteen kehittäjänä. Filosofina Chomsky edustaa rationalismia ja tiedekäsityksessään hän vaatii käsitteellistä selkeyttä ja empiiristä testattavuutta. Hänen merkityksensä kuitenkin ylittää oman tieteenalan rajat. Sosiologiassa Chomsky vaikutti merkittävällä tavalla Talcott Parsonsin myöhäisvaiheen teorian kehittelyyn. Chomsky on toiminut yhtenä näkyvimmistä Yhdysvaltain ulkopolitiikan ja kansainvälisen roolin kriitikkona jo Korean sodan ajoista lähtien. Chomskyn yhteiskuntakritiikki kohdistuu sekä kapitalismiin että neuvostotyyppiseen sosialismiin. Chomskyn positiivinen ohjelma perustuu anarkosyndikalistiseen traditioon. Chomskylle kaupallinen moderni yhteiskunta on eräänlainen yhteiskunnan syntiinlankeemus, jossa ihmisyksilön historia erkanee ihmislajin historiasta. Samankaltainen universaaleista eettisistä periaatteista vieraantuminen leimaa valtiososialismia. Chomskyn yhteiskuntateoriassa ihmislajin universaalit eettiset periaatteet ovat vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus, eli itse asiassa Ranskan vallankumouksen periaatteet. Chomsky antaa näille ajatuksille kuitenkin omintakeisen sisällön, joka poikkeaa niin perinteisestä liberalismista kuin vasemmistolaisista valtavirtasuuntauksista. Chomsky edustaa anarkosyndikalistista traditiota tai, kuten hän itse sanoo, libertaarista sosialismia. Chomsky on paitsi ihailtu, myös kaikkein kiistellyimpiä intellektuelleja. Tutkielmassa tullaan siihen tulokseen, että jos halutaan kritisoida Chomskya tulisi kritiikin kohdistua yhtäältä anarkistiseen valtiokäsitykseen ja toisaalta syndikalistiseen ihannekuvaan ammattiyhdistysliikkeestä. Chomskyn ajattelun yhteiskuntatieteelliset komponentit: valtiokäsitys ja luokkakäsitys ovat niitä kohtia Chomskyn ajattelussa, joissa on voimakas yhteiskuntatieteellinen lataus. Näissä kohdin Chomskyn ajattelu näyttää olevan myös haavoittumaisimmillaan. Chomskyn yhteiskuntateoriaan sisältyy joitakin marxilaisuuden aineksia, mutta hän ei ole mikään Marx-eksegeetikko. Hän pitää marxilais-leniniläistä filosofiaa yhtä tyhjänä kuin postmoderneja virtauksia. Chomskyn sitoutuessa analyyttiseen filosofiaan hänellä voisi olla hedelmällinen yhteys analyyttiseen marxismiin, erityisesti keskusteltaessa niin sanotuista reaalisista utopioista. Chomskylla on kuitenkin aika vähän sanottavaa konkreettisista kapitalismin vaihtoehdoista. Chomskyn kritiikki sosiologiaa kohtaan ei kohdistu sosiologian perusteorioihin vaan pikemminkin sosiologien eetokseen. Kritiikin ytimessä on ajatus, että intellektuellit välttelevät perustavien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyä ja pääsääntöisesti oman yhteiskuntansa kritiikkiä. Vaikka Chomskyn tarjoama vaihtoehtoinen yhteiskuntamalli saattaa olla pikemminkin abstrakti kuin konkreettinen utopia, niin hänen tinkimätön eetoksensa on vähintään haaste sosiologiselle mielikuvitukselle. Sosiologisesta traditiosta Chomskyn ajattelu onkin lähellä C. Wright Millsin kritiikkiä eliitin valtaa vastaan. Se muistuttaa Millsin vaatimusta kääntää yksilölliset kysymykset yhteiskunnallisiksi ja rikkoa akateemisten instituutioiden rajoitukset.
  • Unknown author (Suomen sos.-dem. nuorisoliiton toimikunta, 1918)
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1909)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Markkula, Outi (2017)
    Tässä kirjallisessa opinnäytteessä aiheenani on työ. Pitkien opintojen jälkeen olen vihdoin valmistumassa ammattiin: tanssitaiteilijaksi. Valmistumisen kynnyksellä yritän hahmottaa, mitä ammatissa toimiminen käytännössä tarkoittaa. Kirjoitan työn tekemisestä konkreettisen työesimerkin, Ulkorastilla-projektin, läpi. Ulkorastilla on Anna Kuparin kanssa toteuttamamme "oma taiteellinen projekti", eli eräänlainen varjolopputyö. Dialogimuotoisessa johdannossa vyörytän esiin ryöpyn ääniä, jotka kilvan keskustelevat aiheeni ympäriltä. Johdanto toimii paitsi introna opinnäytteeni teemoihin ja Ulkorastilla-projektiin, myös tapaan, jolla kirjoitan. Pyrin tekstissäni moniäänisyyteen: spontaani, analyyttis-teoreettinen ja henkilökohtainen käyvät keskustelua läpi tekstin. Sisällöllisessä ja metodologisessa johdannossa tarkennan taktiikoita, joiden avulla eri ääniä kutsutaan esiin. Pelkään ja haaveilen kuvaa näkökulmaa, jolla lähestyn tulevaisuutta. Se ei ole optimaalinen, mutta toivoa on. Luvussa Tanssi kohtaamisen tiellä kuvaan Ulkorastilla-projektin vastaanottoa kahdessa erilaisessa instituutiossa: palvelutalossa ja tanssifestivaalilla. Reaktioiden avulla tuon esiin asenteita, joita ulkopuolelta asetetaan esimerkiksi tanssin, esityksen, tiedon ja asiantuntijuuden käsitteisiin. Pohdin ennakkoasenteiden merkitystä kohtaamisen tapahtumassa. Lisäksi kirjoitan tiedon ja vallan sekä ajan ja ajattelemisen suhteesta. Pidän arvokkaana erimielisyyttä, jota vasten minun tulee mahdolliseksi piirtää omaa ajatteluani esiin. Sitten on vuorossa Väliaika. Epäusko valtaa, hermostun. Ennen seuraavaa pitkää lukua tulee tarpeelliseksi paikantaa, missä seison. Olen huolissani lähdekirjallisuuden ja oman ääneni sekoittumisesta: kuka täällä oikein puhuu? Lopulta löydän jälleen syyt, miksi lähteisiini tartuin. Luvussa Asenteet työelämän kohtaamisen tiellä tongin lähdemateriaalejani löytääkseni selityksen kiusalliselle ajatusvääristymälle: jokin estää minua näkemästä tanssitaiteen tekemistä oikeana työnä. Löydän ajattelustani kaksi työn tekemiseen liittyvää uskomusta: työn kuuluu olla raskasta ja siitä kuuluu saada palkkaa. Pohdin työn tekemisen motiiveja, työn ja vapaa-ajan välistä liukumaa sekä rahan läsnäoloa taidekeskustelussa. Katson tulevaan kasvavalla kauhulla: työelämä näyttäytyy kiireenä ja kilpailuna, jossa levolle ei ole sijaa. Pohdin, millaisia ajallisuuksia taiteen tekeminen tarvitsee ja kuinka ne ovat ristiriidassa jatkuvan kasvun ideologian kanssa. Kirjoitan kilpailuympäristöstä, joka altistaa turvattomuuden tunteelle ja ylläpitää vaihtoehdottomuutta sekä työn tekemisen käytänteissä että yksilön ajattelussa. Päätän luvun pohtimalla, miksi kriisipuhe lannistaa ja kuinka ongelmat voisi ehkä sittenkin nähdä ratkaisuina. Loppupäätelmissä en summaa mitään, vaan annan yksityiskohdan puhua puolestaan. Epilogi on loppukevennys.
  • Manner, Maria (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämän pro gradu -tutkielman kohteena ovat ay-liikkeen poikkikansalliset suhteet monikansallisessa suuryrityksessä Venäjällä. Työn tapauskohde on Pietarin lähellä Vsevoložskissa sijaitsevan Fordin kokoonpanotehtaan ammattiyhdistys. Ford oli ensimmäinen suuri monikansallinen autoalan yritys Venäjällä, ja sen vuonna 2005 perustettu ammattiyhdistys on saanut myös kansainvälistä huomiota lakkoliikehdinnällään. Tutkielmassani kysyn, miksi ja miten Fordin tehtaan ammattiliitto on hyödyntänyt poikkikansallisia yhteyksiään tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii uusgramscilainen hegemoniateoria, jonka avulla työssä analysoidaan ammattiyhdistyksen toimintaa esimerkkinä poikkikansallisen vastahegemonian rakentumisesta. Tutkielmassa hyödynnetään myös yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksen alaan sijoittuvaa Margaret E. Keckin ja Kathryn Sikkinkin verkostoteoriaa. Sen avulla työssä käsitellään Fordin tehtaan ammattiyhdistyksen toimintaa suhteessa ay-liikkeen globalisaatiostrategioihin. Tutkielman hypoteesi on, että Venäjän enenevä integroituminen maailmantalouteen on tietyissä tapauksissa avannut uusia mahdollisuuksia myös yhteiskunnallisille liikkeille. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka menetelmänä toimii sisällönanalyysi. Työn empiirisen aineiston muodostavat henkilökohtaiset haastattelut, ammattiliittojen verkkosivut, ammattiyhdistyksen sanomalehti ja ay-aktiivien tapaamisistaan tekemät sähköiset muistiot. Haastattelut on tehty vuosien 2009–2012 aikana Pietarissa, Moskovassa, Helsingissä, Dakarissa ja Montrealissa. Tutkielman perusteella yksi keskeisimpiä Fordin tehtaan ammattiyhdistyksen poikkikansallistumisen ilmentymiä on kytkös brasilialaiseen ay-liikkeeseen, ja tätä yhteyttä ay-aktivistit itse myös korostavat esimerkiksi verkkosivuillaan. Poikkikansallinen yhteistyö toi venäläisille kokemuksen konfrontatiivisesta ammattiyhdistysliikkeestä, joka ei perustunut Venäjällä yleisen 'sosiaalisen kumppanuuden' periaatteen varaan. Fordin tehtaan ammattiyhdistyksen yhteydet maailman sosiaalifoorumin kaltaisiin tiloihin voidaan nähdä osoituksena social movement unionism -tyyppisestä toiminnasta. Kontaktien merkitystä ei kuitenkaan ole syydä liioitella, sillä ay-aktiivit arvioivat yhteyksiä sosiaalifoorumeihin sen kautta, mitä konkreettista hyötyä niistä on heidän omien ammattiyhdistystavoitteidensa saavuttamiselle. Eräs tutkielman havainnoista on, että Venäjän ay-liikkeen uusin aalto on keskittynyt pitkälle nimenomaan monikansallisiin suuryrityksiin. Fordin tehtaan ammattiyhdistys on ollut tärkeä esimerkki tälle 2000-luvulla virinneelle vaihtoehtoiselle ammattiyhdistystoiminnalle. Fordin työläisten lakosta vuonna 2007 muodostui merkittävä symbolinen tapahtuma, jollainen Keckin ja Sikkinkin teorian mukaan vahvistaa verkostojen laajenemista edelleen. Keckin ja Sikkinkin mukaan aktivistiverkostojen keskeinen piirre ovat tietyt yhteiset arvot tai periaatteet, ikään kuin vastakkaisena materiaaliselle oman edun tavoittelulle. Ay-liikkeen toiminnan tarkastelu piirtää kuitenkin esiin, että heidän teoriansa jaottelu arvojen ja materiaalisten huolenaiheiden välillä on käsitteellisesti ongelmallinen ja keinotekoinen. Venäjän suhde globaaliin hegemoniaan on monisyinen ja ristiriitainen prosessi. Fordin ammattiyhdistyksen tapausesimerkki kertoo siitä, että uusliberaali hegemoninen projekti ei ole totaalinen ja vääjäämättömästi etenevä vaan jatkuvasti altis konflikteille ja vastarinnalle. Tutkielma ilmentää myös sitä, että hallitsevan blokin asema haastetaan Venäjällä erilaisista ideologisista positioista käsin. Samalla se osoittaa, kuinka paikalliset olosuhteet vaikuttavat siihen, missä määrin eri toimijat – niin hegemoniset kuin vastahegemonisetkin – voivat hyödyntää globaaleja käytäntöjä.
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1924)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti
  • Pösö, Antti (Helsingin yliopisto, 2020)
    In the years 2017-2019 there was quite vivid discussion about the level of logging in Finland. Finland, as forested country, had put high hopes of bioeconomy as a strategyline for future. In addition the demand of cellulose and other woodproducts had been on rising track and there was plans to build numereous pulp- and bioproduct plants in Finland. Hence the pressure to increase the level of logging had been risen. In the meantime European union tried to achieve more ambitious climatepolicy and conceived a new LULUCF (land use, land-use change and forestry)-act, which allows to take into acount carbon sinks of forests in each of the member country. Aspiration to increase logging and mitigate climate change and preserve forestnature did not go together very well. As a method in this study theory-based content analysis is used, in which thoughts of economic historian Karl Polanyi of self-regulated markets, fictitious commodities and double movement is applied. According to Polanyi self-regulated markets wake protective counter movements in society. These counter reactions are spontanious and they can emerge from various parts of society. They softened the hit caused to people and nature by markets. Polanyi called this mechanism doudle movement. The material contains mediasources such as articles from Helsingin Sanomat and Yleisradio and also public documents of the state. According to this study the markets determinate the use of forests and the level of logging in Finland. Public policy doesn’t want to compromise the strong export industry and employer such as forestry. The use of forest is organized by the rules of markets and tree is now used as a commodity as a timber, even if nature is not originally produced to sale. Finnish forestry is a small part of growth demanding global capitalist system. As counter movements in this case appear environmental organizations, scientists, journalists, politics and citizens. Those groups were worried about carbon sinks and biodiversity of forests. Also European unoion acted as counter movement, when it demanded reduction of emissions of other sectors like housing and transport if carbon sinks of forests decrease. All in all the power of counter movements wasn’t high enough to change the direction of forestry in Finland, which is over the years embedded in finnish society. A potential conflict can still emerge, when traditional nature based industry navigates in the field of international commerce, which resemble Polanyi’s selfregulated markets. There was clear evidence of counter movements and they got more value from the discussion of climate change and the overall greening of society. On the other hand also lumber industry could present them as green, because they use renewable resources, which also replace fossil fuels. The larger impact on the level of logging is system-based pendulumus counter movement, like depression, which swing the world economy.
  • Nuutinen, Johannes (Helsingin yliopisto, 2017)
    The study explores, what is philanthrocapitalism and its spirit, and maps some of its historical continuities and discontinuities when the phenomenon is positioned in the juxtaposition of capitalism and development. Philanthrocapitalism is philanthropic giving by the wealthy new elites, that conflates business and social goals through corporatist practices. The study is based on a critical hermeneutic interpretation of key philanthropic texts written to clarify the phenomena and form its cultural basis. Theoretically the study is informed by a Weberian lineage of studying the culture of capitalism, and the rationalities and subjectivities of capitalism. The study demonstrates, how philanthrocapitalism ushers in a specific type of subjectivity and spirit based on a hacker-subject, and engrained in a market-driven, technology-focused rationality inclined towards taking risks. Philanthrocapitalism’s value hierarchy is rationalized through an informational network similar to that of soft capitalism, which ultimately leads to the conflating philanthrocapitalism with soft capitalism. Further, the phenomenon has a distinct culture with specific rules, logiques, and ways of rearticulating value, which opens up different ways of historicizing it. Philanthrocapitalism is seen as a vehicle for a newly-established global elite to invoke moral legitimation and social stability for their accumulated wealth. Simultaneously the phenomenon enables the marketization of development, which marginalizes other forms of knowledge and subjectivity embedded in discourses of development. Philanthrocapitalism can, therefore, be interpreted as a new formation of the continuing renegotiation of the nexus of capitalism and development.