Browsing by Subject "karaistuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Korhonen, Panu (Helsingfors universitet, 2014)
    Finland is the northernmost cultivation area in the world and the selection of forage grass species is mostly limited by long winters and short growing seasons. Forage grasses are usually grown as mixtures of species and produced intensively for silage. The grass species most commonly used in mixtures are timothy (Phleum pratense L.) and meadow fescue (Festuca pratensis L.) which are both winter hardy species. As the climate changes in the future, more southern and more productive species like perennial ryegrass (Lolium perenne L.) and festulolium (Festuca sp. x Lolium sp.) may become more usable. The duration of snow cover has been predicted to shorten to 46 days in southern Finland by year 2050 (compared with 98 days at present). The autumns, when plants develop their tolerance against winter stresses, are also predicted to become warmer in the future. Changes in winter weather may also increase the frequency of problems such as plant exposure to freezing temperatures, associated with decreased snow cover and ice encasement due to fluctuating winter temperatures. This study presents the results of experiments carried out in Helsinki (Finland) between years 2009–2013. The experiments were done to assess the freezing tolerances and vernalisation of forage grasses and cereals hardened under field conditions. The vernalisation of plants was detected in all species as a decrease in days to heading during the vernalisation period. Perennial ryegrass and meadow fescue started flowering after the vernalisation was fulfilled during December-January. Winter cereals had already vernalised already in November. Hardening periods started at their earliest in the beginning of October. However, a deeper freezing tolerance developed during December in 2009–2010 and 2011–2012. During the winters of 2009–2010 and 2011–2012 hardening periods were long and hardening-induced temperature sums were the highest. During these winters the freezing tolerances were better in all species than during the other two winters.
  • Romakkaniemi-Niemelä, Pirkko (Suomen metsätieteellinen seura, 1985)
  • Johnsen, Øystein; Apeland, Inger (Suomen metsätieteellinen seura, 1988)
  • Nummijoki, Heli (Helsingfors universitet, 2017)
    Syysmuotoiset kasvi ovat lisänneet suosiotaan viime vuosina. Suurempi sato, työhuippujen tasaaminen sekä positiivinen vaikutus viljelykiertoon ovat tärkeimmät syyt suosion lisääntymiseen. Toisaalta niiden viljelyhalukkuutta rajoittaa riski talvehtimisen onnistumisesta. Ruis on syysmuotoisista viljelykasveista talvenkestävin, mutta myös sillä voi esiintyä merkittäviä talvituhoja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten syksyn ja talven sääolot vaikuttavat rukiin talvehtimiseen. Lisäksi tutkittiin populaatio- ja hybridilajikkeiden välisiä eroja niiden talvenkestävyydessä. Tutkimusaineistona olivat Ylistarossa sekä Hauholla vuosina 2009-2014 tehdyt rukiin lajikekokeet sekä Ilmatieteenlaitoksen sääaineistot. Ruiskokeissa mitattiin talvituhojen määrää sekä sadon määrää eri ruislajikkeilla. Sääaineistosta laskettiin lämpösummakertymä ajanjaksolla kylvöstä karaistumisjakson alkuun, karaistumisjakson lämpösummakertymä, nettolämpösummakertymä karaistumiskaudella sekä huhtikuun lämpösummakertymä. Lisäksi tarkasteltiin lumipeitteen ja roudan syvyyttä ja kestoa talven aikana. Eniten talvituhoja esiintyi vuonna 2012-2013, jolloin myös sadon määrä jäi alhaiseksi. Sadon määrä korreloikin eniten juuri talvituhojen määrän kanssa. Vuonna 2012-2013 routajakso oli pisin verrattuna muihin vuosiin ja huhtikuun lämpösummakertymä oli alhaisin. Nämä tekijät korreloivat eniten talvituhojen määrän kanssa. Sadon määrä korreloi talvituhojen määrän lisäksi myös huhtikuun roudan syvyyden sekä karaistumiskauden pituuden kanssa. Hauholla talvituhoja esiintyi pääsääntöisesti vähemmän verrattuna Ylistaroon, ja Hauholla myös sadot olivat suuremmat kuin Ylistarossa. Ruismuotoja vertailtaessa, huomattiin, että hybridilajikkeilla esiintyi hieman enemmän talvituhoja verrattuna populaatiolajikkeisiin, mutta silti hybridilajikkeiden sadot olivat suuremmat verrattuna populaatiolajikkeisiin. Tutkimuksen perusteella talvituhojen määrään vaikuttavat eniten roudan syvyys sekä lämpösummakertymä huhtikuulla. Sen sijaan suoraa yhteyttä syksyn karaistumisjakson pituuden tai lämpösummakertymän ja talvehtimisen onnistumisella ei havaittu. Sadon määrään vaikutti eniten talvituhojen määrä, mutta myös huhtikuun roudan syvyys, lumettomien routapäivien sekä karaistumiskauden pituus vaikuttivat. Populaatio- ja hybridilajikkeiden talvenkestävyydessä ei havaittu eroja koevuosien aikana.