Browsing by Subject "kartoitus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 31
  • Liljakoski, Meri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani käsittelee Kjell Westön romaanin Rikinkeltainen taivas (2017) paikkoja ja niiden merkityksiä teoksen kokonaisuudessa. Tutkielmassani kartoitan romaanin paikat ja analysoin niihin sisältyviä merkityksiä sekä liminaalisuutta. Lisäksi tarkastelen millainen kertoja romaanissa on. Jäsennän analyysiani paikkojen avulla, ja tutkimuskysymykseni tiivistyvät seuraavasti: Millaisia paikkoja romaanissa on? Millaisen kirjallisen kartografian nämä paikat ja niiden kartoitus romaanista muodostavat? Millainen kertoja sen rakentaa? Tutkielmani viitekehys on Robert T. Tallyn geokriittinen lähestymistapa kirjallisuuteen, ja hyödynnän Tallyn ajatuksia kartoittamisesta, topofreniasta sekä kirjallisesta kartografiasta. Tutkielmassani selvitän, miten kertojahenkilöhahmon alituinen paikkoihin suuntautuva ajattelu eli topofrenia sekä kartoitus tuottavat romaanin kirjallisen kartografian. Kirjallisen kartografian keskeisin yksikkö on paikka; se näyttäytyy analyysissani dynaamisena tekstin ominaisuutena, joka on vuorovaikutuksessa henkilöhahmojen ja tapahtumien kanssa. Tarkastelen paikkoja myös sosiaalisina ihmisten ja yhteisöjen kohtaamispisteinä. Romaanissa korostuu minäkertojan kokema topofrenia sekä kartoittamisen ja kertomisen rinnastuminen. Minäkertoja kartoittaa elämänsä paikat, ja samalla kertoo kertomusta kaikesta tapahtuneesta. Kertojahenkilöhahmo osoittautuu nostalgiseksi ja ironiseksi sekä lopulta hän paljastuu myös epäluotettavaksi kertojaksi. Keskeisin paikka romaanissa on idyllinen ja utooppinen Ramsvik ja sen vastakohdaksi asettuva Helsinki, jossa koetaan paikattomuutta. Toistuvat konfliktit haastavat kertojahenkilöhahmon paikkakokemuksen, mikä saa hänet etsimään omaa paikkaansa ja kertomustaan. Analyysissani muodostuu romaanin kirjallinen kartografia, joka näyttäytyy merkityksineen kaksijakoiselta sekä liminaaliselta. Romaanin kirjallisessa kartografiassa kuvataan kertojahenkilöhahmon matka, joka on oman paikan ja oman kertomuksen etsimistä. Kertojan kartoitus ja kertominen muodostaa lopulta utopian, joka ilmentyy romaanin kirjallisen kartografian kautta. Romaani käsittelee utopian, sen menettämisen ja saavuttamisen, toteutumista liminaalisilla merkityksillä.
  • Lammi, Minna; Pantzar, Mika; Koivunen, Tuija (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirjoja 7
  • Ainoa, Heli (2002)
    Tutkielmassa tarkasteltiin kolmivaiheisen empiirisen tutkimuksen avulla asiakaslehtien verkkoversioita keväällä 2001. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon asiakaslehtiä julkaistaan verkossa, millaisia ne ovat, miksi ja miten niitä tehdään sekä miltä näyttää asiakaslehtien ja niiden verkkoversioiden tulevaisuus. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä määriteltiin aluksi asiakaslehti ja pohdittiin sitten kahden teoriamallin avulla, mitkä ovat asiakaslehden tehtävät. Teoriaosuudessa selvitettiin lisäksi, mitä verkkojulkaisulla ja verkkojulkaisemisella tarkoitetaan, sekä käytiin lyhyesti läpi verkkojulkaisemisen historiaa. Sen jälkeen selvitettiin verkkojulkaisun ja -julkaisemisen ominaisuuksia sekä esiteltiin niitä uusia piirteitä, joita verkko julkaisuvälineenä on tuonut viestintään, asiakasviestintään, journalismiin ja toimitusprosesseihin. Tutkimuksen empiirisen osan ensimmäisen tutkimusvaiheen muodosti kartoitus, jonka tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon asiakaslehtiä ylipäätään julkaistiin verkossa keväällä 2001. Lisäksi tarkoituksena oli saada kuva siitä, millaisia asiakaslehtien verkkoversiot pääpiirteiltään olivat. Tutkimuksen toisen ja kolmannen vaiheen tutkimusasetelma perustui monitapaustutkimukseen. Toisessa vaiheessa valittiin kartoituksessa löydetyistä asiakaslehtien verkkoversioista 14 lehteä lähilukuun. Lähiluvussa tutkittiin lähemmin asiakaslehtien verkkoversioita ja vertailtiin niitä painettuihin lehtiin. Tämän vaiheen tarkoituksena oli selvittää tarkemmin, millaisia asiakaslehtien verkkoversiot tutkimushetkellä olivat. Olivatko asiakaslehtien verkkoversiot pääasiassa painettujen lehtien sähköisiä kopioita, vai erosivatko ne printtiversioista jollakin tavalla? Hyödynnettiinkö niissä verkon tuomia mahdollisuuksia? Tutkimuksen kolmannen vaiheen muodosti lähilukuun valittujen asiakaslehtien päätoimittajille lähetetty kysely, jonka perusteella etsittiin vastausta erityisesti kysymykseen: Miksi asiakaslehtien verkkoversioita tehdään? Lisäksi kyselyn tavoitteena oli selvittää, miten asiakaslehtien verkkoversioita tehdään, sekä kartoittaa päätoimittajien näkemyksiä asiakaslehtien ja niiden verkkoversioiden tulevaisuudesta. Tutkimuksessa tehdyssä kartoituksessa verkosta löydettiin kaikkiaan 158 asiakasiakaslehteä. Asiakaslehtiä julkaistaan siis melko paljon verkossa. Suurin osa löytyneistä asiakaslehtien verkkoversioista oli tosin suhteellisen yksinkertaisia. Niissä ei hyödynnetty kovinkaan paljon verkon tuomia mahdollisuuksia. Varsinaisia verkkojulkaisuja monipuolisine ominaisuuksineen ei löytynyt kuin muutama. Lähiluvun perusteella voidaan todeta, että asiakaslehtien verkkoversiot ovat sisältönsä puolesta usein painettujen lehtien kopiota joko kokonaan tai osittain. Lisäksi verkkojulkaisemisen mahdollistamia ominaisuuksia hyödynnetään niissä vähänlaisesti. Päätoimittajille tehdyn kyselyn mukaan asiakaslehtien tehtävänä on täydentää ja tukea painettuja lehtiä. Ne eivät tule korvaamaan painettuja lehtiä ainakaan lähitulevaisuudessa. Tutkimuksessa käytetyt tärkeimmät lähteet olivat Ari Heinosen Raportteja verkkojournalismista, Robert K. Mertonin Social Theory and Social Structure sekä Leif Åbergin Viestinnän johtaminen.
  • Hyvärinen, Heini; Skyttä, Annaliina; Jernberg, Susanna; Meissner, Kristian; Kuosa, Harri; Uusitalo, Laura (Springer, 2021)
    Environmental Monitoring and Assessment 193: 400
    Global deterioration of marine ecosystems, together with increasing pressure to use them, has created a demand for new, more efficient and cost-efficient monitoring tools that enable assessing changes in the status of marine ecosystems. However, demonstrating the cost-efficiency of a monitoring method is not straightforward as there are no generally applicable guidelines. Our study provides a systematic literature mapping of methods and criteria that have been proposed or used since the year 2000 to evaluate the cost-efficiency of marine monitoring methods. We aimed to investigate these methods but discovered that examples of actual cost-efficiency assessments in literature were rare, contradicting the prevalent use of the term “cost-efficiency.” We identified five different ways to compare the cost-efficiency of a marine monitoring method: (1) the cost–benefit ratio, (2) comparative studies based on an experiment, (3) comparative studies based on a literature review, (4) comparisons with other methods based on literature, and (5) subjective comparisons with other methods based on experience or intuition. Because of the observed high frequency of insufficient cost–benefit assessments, we strongly advise that more attention is paid to the coverage of both cost and efficiency parameters when evaluating the actual cost-efficiency of novel methods. Our results emphasize the need to improve the reliability and comparability of cost-efficiency assessments. We provide guidelines for future initiatives to develop a cost-efficiency assessment framework and suggestions for more unified cost-efficiency criteria.
  • Pitkänen, Timo P.; Sirro, Laura; Häme, Lauri; Häme, Tuomas; Törmä, Markus; Kangas, Annika (ScienceDirect, 2020)
    International Journal of Applied Earth Observation and Geoinformation 86 (2020)
    The majority of the boreal forests in Finland are regularly thinned or clear-cut, and these actions are regulated by the Forest Act. To generate a near-real time tool for monitoring management actions, an automatic change detection modelling chain was developed using Sentinel-2 satellite images. In this paper, we focus mainly on the error evaluation of this automatized workflow to understand and mitigate incorrect change detections. Validation material related to clear-cut, thinned and unchanged areas was collected by visual evaluation of VHR images, which provided a feasible and relatively accurate way of evaluating forest characteristics without a need for prohibitively expensive fieldwork. This validation data was then compared to model predictions classified in similar change categories. The results indicate that clear-cuts can be distinguished very reliably, but thinned stands exhibit more variation. For thinned stands, coverage of broadleaved trees and detections from certain single dates were found to correlate with the success of the modelling results. In our understanding, this relates mainly to image quality regarding haziness and translucent clouds. However, if the growing season is short and cloudiness frequent, there is a clear trade-off between the availability of good-quality images and their preferred annual span. Gaining optimal results therefore depends both on the targeted change types, and the requirements of the mapping frequency.
  • Poikolainen, Laura; Pinto, Guilherme; Vihervaara, Petteri; Burkhard, Benjamin; Wolff, Franzeska; Hyytiäinen, Reima; Kumpula, Timo (Geographical Society of Finland, 2019)
    Fennia - International Journal of Geography, 197(2), 249–267
    Conservation and sustainable use of biodiversity, ecosystems and their services are key principles behind the establishment of “Biosphere Reserves”. Mapping of ecosystem services is one of the activities that is expected to increase the knowledge of sustainable land use planning. The Biosphere Reserves, established by the UNESCO Man and Biosphere Programme, aims to find the balance between nature conservation, use of natural resources, recreation and other culture-related activities. For this purpose, the ecosystem services approach is a promising tool for examining the relationships between people and nature in practice. This study applies the ecosystem services approach and examines which ecosystem services are perceived to be relevant in the North Karelia Biosphere Reserve in Eastern Finland. The results of a matrix method, with expert-based approach, showed that particularly old-growth forests and undrained open and forested mires have a broader potential to provide different ecosystem services. Water and urban areas are considered important for cultural services. However, these areas cover only a relatively small area altogether. The results of the ecosystem services assessment were compared to areas of high biodiversity, as defined by local biodiversity experts. The areas with high capacity for ecosystem services provision (from now on “high ecosystem services areas”) were found in areas with high biodiversity. In most cases, these areas are already under protection. The results also showed that ambiguity is an issue with the use of the ecosystem services concept in both stakeholder and expert evaluations.
  • Nurmi, Nita (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hammasperäisten kasvainten esiintyvyys Helsingin keskussairaala-alueen väestössä. HUSLAB:sta kerättiin näytteet vuosilta 2004-2014. PubMed-tietokannasta kerättiin julkaisuja, joissa on käytetty WHO:n 2005 julkaisemaa hammasperäisten kasvainten jaottelua. Näiden julkaisujen avulla selvitettiin eroavaisuuksia Suomen ja muiden maiden välillä. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään näiden hammasperäisten kasvaimien esiintymispaikka ja potilaiden demografisia tekijöitä, kuten ikä ja sukupuoli. HUSLAB-alueelta saatuja tuloksia verrataan Oulun yliopistollisesta keskussairaalasta kerättyyn vastaavaan aineistoon. Tutkimuksen hypoteesina on, että hammasperäiset kasvaimia esiintyy Suomessa suhteessa saman verran kuin muualla maailmassa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että suomalaisessa väestössä esiintyy muuta maailmaa enemmän keratokystista hammasperäistä kasvainta. Lisäksi kartoitustuloksista nähdään, että ameloblastoomaa esiintyy Suomessa vähemmän, kuin kansainvälisissä tutkimuksissa.
  • Mökkönen, Teemu (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 34/2006
    Miten historiallisia karttoja voidaan käyttää ympäristön kehityksen ja muutoksen selvittämisessä? Miltä alueilta eri historiallisia karttoja on? Mitä erityistä tulee muistaa muutettaessa historiallisten karttojen tietosisältöä digitaaliseksi paikkatiedoksi? Mihin tarkoitukseen kartoitusta on eri aikoina tehty ja miten se vaikuttaa karttojen tietosisältöön? Miten varmistetaan tuotetun aineiston yhteiskäyttöisyys? Muun muassa näitä kysymyksiä Teemu Mökkönen valottaa tässä ympäristöministeriön ja Museoviraston yhteisen hankkeen tuloksena syntyneessä julkaisussa. Teos opastaa keskeisimpien historiallisten kartta-aineistojen käyttöä ja paikkatiedon tuottamista niistä, se antaa ohjeet historiallisista kartoista tuotettavan ominaisuustiedon tekemiselle sekä antaa maakunta- ja yleiskaavoitukseen liittyviä käytännön sovellusesimerkkejä.
  • Linnamies, Olavi (Suomen metsätieteellinen seura, 1951)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2004)
    Verkkari ; 2004 (7)
  • Karp, Maarit (University of Helsinki, 1996)
  • Huovinen, Leena (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari ; 2009 (2)
  • Peltola, Aino (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kurtturuusu (Rosa rugosa) on haitallinen vieraslaji Suomessa. Se on levinnyt alkuperäisiltä esiintymisalueiltaan Koillis-Aasiasta Itämeren ja Pohjanmeren rannikolle sekä Pohjois-Amerikan koillisosiin. Se uhkaa luonnon monimuotoisuutta erityisesti merenrannoilla. Suomessa kaikki hiekkarantojen ja dyynien luontotyypit ovat uhanalaisia ja kurtturuusu vaikuttaa erityisesti niiden ekosysteemeihin muodostamalla suuria tiheitä kasvustoja. Kurtturuusukasvustossa muut lajit vähenevät. Vieraslajilain nojalla kurtturuusun kasvattaminen on kielletty, mutta kasvatuskielto astuu voimaan vasta siirtymäajan jälkeen 1.6.2022. Kurtturuusu on suosittu koristepensas. Siitä on myös jalostettu uusia lajikkeita. Niiden kasvatusta kielto ei koske, koska niiden lisääntymiskyvyn on ajateltu olevan heikko. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kurtturuusun levinneisyyttä Espoon rannoilla sekä tutkia sen lisääntymiskykyä. Tutkimuksessa kartoitettiin Espoon merenrantoja järjestelmällisesti maastossa havainnoiden ja etsittiin niiltä kurtturuusua. Kasvustojen ominaisuuksia tutkittiin ja selvitettiin morfologisten tuntomerkkien avulla, ovatko ne kurtturuusun perusmuotoa vai jotakin jalostettua lajiketta. Kasvustoista valittiin osa tarkempaa siementutkimusta varten. Siementen elinkykyä tutkittiin tetrazoliumtestin avulla ja kelluntakykyä vesiastioissa. Siementutkimuksessa selvitettiin, eroaako kurtturuusun perusmuodon ja jalostettujen lajikkeiden siementuotto tai siementen elinkyky toisistaan ja kuinka hyvin pähkylät kelluvat. Tilastollisina menetelminä käytettiin varianssianalyysiä ja t-testiä. Kurtturuusua kasvoi Espoon rannoilla runsaasti monenlaisilla kasvupaikoilla sekä istutettuna että villiytyneenä. Mantereella sitä oli enemmän kuin saaristossa. Villiytyneenä tai mahdollisesti villiytyneenä kasvoi vain muutamia kasvustoja jalostettuja kurtturuusulajikkeita. Istutettuina niitä oli enemmän. Kurtturuusun siementuotto vaikuttaa olevan suurempi perusmuodolla kuin jalostetuilla lajikkeilla. Perusmuoto tuotti myös keskimäärin enemmän elinkykyisiä siemeniä. Hajonta molemmissa ryhmissä oli kuitenkin suurta. Osa jalostetuista lajikkeita tuotti melko runsaastikin elinkykyisiä siemeniä, toiset taas hyvin vähän. Kurtturuusun pähkylät kelluivat hyvin. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että jalostetut kurtturuusulajikkeet eivät olisi yhtä haitallisia kuin perusmuoto. Sekä perusmuodon että jalostettujen lajikkeiden siementuoton ja elinkyvyn hajonta oli kuitenkin suurta. Eri lajikkeiden eroja olisikin tarpeen selvittää järjestelmällisesti. Kurtturuusulla on hyvät edellytykset levitä veden välityksellä uusille kasvupaikoille, koska se kasvaa rannoilla ja sen siementen kelluntakyky on hyvä. Kurtturuusun kartoitus Espoossa auttaa sen torjunnan suunnittelussa myös muissa kaupungeissa.
  • Vihervaara, Petteri; Viinikka, Arto; Brander, Luke; Santos-Martín, Fernando; Poikolainen, Laura; Nedkov, Stoyan (Pensoft, 2019)
    One Ecosystem
    A broad array of methods have been developed and applied to map ecosystem services and their values at various geographic scales. For example, the ESMERALDA project developed methods for ecosystem service mapping across Europe. This paper describes how different methodological interlinkages can be used in ecosystem service mapping and assessment and how the integration of information can be facilitated to assist in decision-making processes related to sustainable use and protection of ecosystem services. This paper is based on a literature review and expert consultations throughout the project. The accumulation of knowledge in ecosystem assessment processes will be described through multiple steps: 1) data compilation, 2) analyses run via independent or linked methods applications and tools, 3) integration of information from multiple analyses and 4) finally, feeding into the decision-support frameworks. The challenges and possibilities of using combinations of various datasets and methods will be discussed. This workflow is demonstrated with real-world applications. In addition, technical pitfalls and challenges, as well as linkages to overall ecosystem assessments and policy questions, are analysed and discussed.
  • Hannikainen, P. W. (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1885)
  • Hannikainen, P. W. (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1882)
  • Kotiaho, Janne S.; Selonen, Ville A.O. (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 29/2006
    Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen (METE) kartoitusprojektin tavoitteena on kartoittaa METE-kohteet kaikissa yksityisissä talousmetsissä. Kartoitusprojekti on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja alueellisten metsäkeskusten yhteishanke, joka on toteutettu maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta metsäkeskuksissa erillisprojektina sekä normaalin metsäsuunnittelun yhteydessä. Tässä raportoitavan analyysin tarkoitus on arvioida METE-kartoitusprojektin ja sen tuottaman aineiston laatua ja luotettavuutta. Analyysimme keskittyy tutkimaan pääasiassa aineiston yleistä laatua, ajan vaikutusta aineistoon, kartoittajan vaikutusta aineistoon sekä metsäkeskusten välistä vertailukelpoisuutta. Muuttujia, joita aineistosta voi analysoida, ovat METE-kohteiden pinta-alat, kuolleen puuston tiedot, monimuotoisuuskoodien ja lisämääreiden käyttö sekä lajiston kartoitustiedot. Lisäksi tutkimme METE-kartoitusprojektin laadunvarmistuskartoituksen tuloksia sekä LUOTSI-tietokantaan tallennettuja tietoja. Kartoitusperusteissa on kartoituksen edetessä tapahtunut systemaattisia muutoksia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kohteiden pinta-ala pienenee ja kuolleen puuston tilavuus kasvaa kartoituksen edetessä. Kartoitusvuoden lisäksi kartoittajien ja metsäkeskusten välillä on eroja kartoitusperusteissa. Aineistossa esiintyy myös virheitä ja puutteita. Virheistä vakavimpina voidaan pitää niitä, jotka koskevat lisämäärettä eli sitä, onko kohde metsälain tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö vai ei. Puutteista vakavin on se, että nollaa ei ole systemaattisesti käytetty kuvaamaan sitä, että esimerkiksi kuolleen puuston tilavuus on kohteelta kartoitettu mutta, että sitä ei ole, ja tyhjää havaintoa kuvaamaan sitä, että tietoa ei ole kerätty. Kuolleen puuston tiedot ja lajistotiedot ovat hyvin puutteellisia eikä niitä tule käyttää missään yhteydessä METE-kohteiden kuvaamiseen. Myös LUOTSI-tietokanta ja karttatiedosto, jossa kartoitustieto on merkittynä, sisältävät virheitä: Noin joka kymmenennen kohteen lisämääreessä on jokin virhe. Laadunvarmistuskartoituksen perusteella viidennes kohteista on vielä löytämättä ja joka kolmas kohde on lisämääreen, monimuotoisuuden tai pinta-alan suhteen virheellisesti kartoitettu. Analyysimme perusteella on selvää, että varsin suuri osa kohteista on vielä löytämättä. Lisäksi on selvää, että jo löydetyt kohteet on kartoitettu erilaisin perustein ja, että löydetyillä kohteilla on paljon virheitä. Monet virheistä ovat vakavia, koska ne koskevat lisämäärettä eli sitä, onko kohde lain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö vai ei. Tulevaisuudessa kartoituksen jatkuessa normaalin metsäsuunnittelun yhteydessä huomiota on kiinnitettävä siihen, että METE-kohteet, joita ei vielä ole löydetty, tulevat löydetyiksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kuitenkin siihen, että jo olemassa olevien kohteiden status tarkastetaan ja, että uusien kohteiden lisämääre tulee kerralla määritettyä oikein.
  • Linnamies, Olavi (Suomen metsätieteellinen seura, 1942)
  • Tuominen, Anna; Asukas, Janne; Hyytiä, Riitta; Laitio, Heidi; Savola, Petri (Uudenmaan ympäristökeskus, 2006)
    UUDra 5/2006
    Päästölähteiden kartoittamiseksi tutkijat vierailivat jokaisella Hunttijärven valuma-alueen 160 kiinteistöllä. Omistajalta kyselemällä ja havainnoimalla koottiin tätä varten laaditulle kaavakkeelle tiedot kiinteistöstä, sen etäisyydestä järvestä ja valtaojasta sekä kiinteistön jätevesijärjestelmästä ja sen kunnosta. Kiinteistöllä käynnin yhteydessä annettiin ensimmäisiä neuvoja mahdollisistä parannuksista. Myöhemmin lähetettiin jokaiselle kiinteistölle palaute, jossa selvitettiin jätevesijärjestelmän tilaa ja tarvittavia parannuksia. Samalla huomautettiin kuitenkin, että lopulliset ohjeet on kysyttävä kunnan ympäristösihteeriltä. Osahankeraporttiin laskettiin alueen keskimääräiset tulokset. Kiinteistökohtaiset tulokset jäivät vain tutkimuksen tekijöiden tietoon, kuten kiinteistönomistajille oli ennakkoon luvattu. Toisessa osatutkimuksessa viljelijät tutustutettiin ravinnetaselaskentaan keinona tehostaa kasvinravinteiden käyttöä peltoviljelyksellä. Kaikki valuma-alueen 15 viljelijää osallistuivat tähän osahankkeeseen. Tutkija vieraili tilalla ja kokosi isännän kanssa vuosien 2003 ja 2004 peltolohkoittaiset viljelytiedot. Näiden avulla hän laski Sirkula – maatilan ravinnetaseiden laskentaohjelmalla lohkoittaiset typpi ja fosforitaseet. Palautteena tiloille lähetettiin tilan viljelyksiä koskevat tiedot. Osahankeraporttiin koottiin tilojen keskimääräiset tulokset. Koekalastus toteutettiin kurenuotalla 0 - 3, 3 - 10 ja yli 10 metrin syvyisillä järven alueilla. Alueiden lukumäärä oli 16. Nuottien korkeudet olivat 5, 8 ja 12 m. Viiden metrin korkuiset nuotat olivat 240 m pitkiä ja sitä korkeammat 190 m. Saalis nostettiin lautalle, jossa talkooväki sen lajitteli. Petokalat päästettiin veteen, muut hävitettiin. Tuloksesta voitiin päätellä, että järven kalamäärä on 100 - 150 kg/ha. Särkikaloja olisi vähennettävä 10 - 15 tonnia kolmen vuoden aikana. Hankkeen toteuttaja on Hunttijärven osakaskunta.