Browsing by Subject "kasautuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Saari, Eeva Marja (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan sosiaali- ja terveyspalveluita samanaikaisesti ja runsaasti käyttävien henkilöiden, yhteisasiakkaiden, näkemyksiä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyöstä ja kehittämismahdollisuuksista. Yhteisasiakkuuden muodostumista pohditaan terveyteen vaikuttavien sosiaalisten tekijöiden sekä palvelujärjestelmän toimivuuden näkökulmasta. Tutkimuksen käsitteellisenä viitekehyksenä syvennytään asiakkuuden, yhteistyön ja asiantuntijuuden käsitteisiin. Tutkielmassa on toisen tiedon ja kriittisen reflektion näkökulma, jonka mukaisesti pyritään tuomaan yhteisasiakkaiden ääni kuuluviin. Tutkielman aineistona ovat seitsemän sosiaali- ja terveyspalvelun yhteisasiakkaan haastattelut, jotka on kerätty Sosiaalityö terveysasemalla -projektin aikana espoolaisella terveysasemalla. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja analysoitiin teemoittelemalla ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tuloksena muotoutui viisi teemaa. Yhteisasiakkuus rakentuu haastateltavien kertomuksissa sosiaalisten ja terveydellisten tekijöiden yhteenkietoutumisena ja kasautumisena elämänkulussa. Haastateltavat tuovat esiin myös palvelujärjestelmän epäkohtia yhteisasiakkaan tilanteiden hoidossa.Haastateltavat kaipaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyötä, kokonaistilanteiden hahmottamista, yhdessä toimimista ja koordinointia. He kaipaavat myös parempia mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden kehittämiseen. Johtopäätöksenä voidaan tutkielmassa todeta, että yhteisasiakkuuden määrittäminen pelkästään yksilön omaksi valinnaksi on harhaanjohtavaa, eikä yhteisasiakasta tulisi määrittää ainoastaan ongelmien kautta. Yhteisasiakkaiden monimuotoisiin ongelmiin vastaaminen vaatisi sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä yhteisasiakkaan välistä kollektiivista asiantuntijuutta sekä koordinoivaa työntekijää huolehtimaan kokonaisuuden hallinnasta. Yhteisasiakas tulisi nähdä yhteistyössä tasavertaisena osallistujana, jonka kokemusta tulisi kuulla. Yhteisasiakkaita tulisi myös osallistaa palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen, koska heillä on paljon kokemuksen tuomaa tietoa palveluista ja heidän avullaan voitaisiin paikantaa palvelujärjestelmän väliinputoamista tuottavia epäkohtia.
  • Johnsen, Ib (Suomen metsätieteellinen seura, 1981)
  • Koivula, Matti (University of Helsinki, 1996)
  • Tukia, Harri (University of Helsinki, 1992)
  • Mattila, Tiina (University of Helsinki, 1990)
  • Laukkanen, Kalle (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa perehdytään teknologisen kehityksen, maailmantalouden integraation, osaamisen ja kaupungistumisen välisiin suhteisiin. Alkuperäisenä motivaationa on ollut tutkia taloudellisen toimeliaisuuden tilallisen kasautumisen teoreettisia premissejä sekä kaupungistumisen megatrendiä kehittyneen talouden ja sen alueiden tulokulmasta lähestyen. Tämän seurauksena on päädytty tarkastelemaan sitä, kuinka teknologisen kehityksen ja talouden globalisaation seurauksena kehittyneet taloudet perustavat kilpailukykyään keskeisesti osaamiseen. Osaamisen itsensä tarkastelun lisäksi tavoitellaan sen tilalliseen ulottuvuuteen syventymistä. Toisin sanoen tutkitaan sen kasautumisen potentiaalisia syitä ja seurauksia. Lisäksi pyritään integroimaan työ- ja asuntomarkkinakysymyksiä. Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu pitkälti alue- ja kaupunkitaloustieteen keskeisten kontribuutioiden esiin nostamista huomioista. Lisäksi erityisesti työmarkkinoihin ja niiden muutosta seuraavaan talouden rakennemuutokseen liittyvä kirjallisuus on tutkielman kannalta avainasemassa. Aihetta lähestytään vahvasti nimenomaan osaamisen ja teknologisen kehityksen näkökulmasta. Niiden merkitystä voidaan pitää kehittyneen talouden työmarkkinoiden ja tilallisen järjestymisen kannalta kokonaisuudessaan hyvinkin huomattavana. Synteesinä tutkielma koostaa tutkimusalojensa keskeisiä teorioita ja löydöksiä sekä pyrkii kokonaisvaltaisen näkökulman kasaamista tavoitellen asettumaan tutkimiensa taloustieteen kenttien rajapintaan. Tutkielman keskeiset havainnot viittaavat siihen, kuinka osaamiseen ja sen hyödyntämiseen yhdistyvät huomattavan suuret kasautumisedut, minkä merkitys korostuu teknologian ollessa osaamisen kanssa komplementaarista ja sen kehityksen osaamista suosivaa. Etenkin osaamisen näkökulmasta myös kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on monilla tavoin hyvin tärkeää. Liikenneteknologisesta kehityksestä huolimatta matkanteon aikakustannuksilla voidaan historiallisen saavutettavuuden maailmassakin nähdä olevan keskeinen vaikutus osaavaan suurkaupungistumiseen. Suurkaupunkien tiheyteen liittyy voimakkaita keskinäisriippuvuuksia ja takaisinkytkentöjä, jotka voivat entisestään vahvistaa kasautumisvoimia suhteessa hajautumisvoimiin. Pienten kuljetus- ja kommunikaatiokustannusten maailmassa sijainnin merkitys onkin inhimillisestä näkökulmasta usein hyvin keskeinen. Kasvun paikallisuus korostuu luonnonoloista vapaan toiminnan kasvaessa. Toiminnan jopa globaalin skaalauksen helpottumisen seurauksena enimmäkseen markkinatekijöihin perustuvat paikalliset edut ovat usein ratkaisevia. Toisaalta kaupungit ovat asukkaidensa lisäksi fyysisiä rakenteita, mikä tarkoittaa, että niiden tilalliset rajoitteet sekä joustamattomuus toimivat kasvun pullonkaulana. Niihin liittyvät kysymykset ovatkin omiaan korostumaan hyvinkin paikallisen kasvun myötä. Myös elämälaatua tuottavilla mukavuuksilla on keskeinen merkitys aluekehityksen ja kaupunkirakenteiden kannalta. Etenkin paikallinen maa on väistämättä rajallista, mutta yhdyskuntarakenteen joustamattomuuden keventämiseen kykenemisellä voi olla huomattaviakin vaikutuksia tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja hyvinvointiin. Luomiensa mahdollisuuksien lisäksi muuttunut toimintaympäristö saattaa kuitenkin aiheuttaa kansantalouksille myös haasteita niiden alueellisestikin epätasaisen kehityksen kautta. Sekä työmarkkinoihin että elämänlaatuun liittyvällä houkuttelevuudellaan suurkaupunkiseudut voivat erottua merkittävällä tavalla muusta kansallisvaltion muista aluetalouksista. Osaltaan ongelmia saattaa aiheuttaa myös huippuosaamisen globaali niukkuus.
  • Pylkkänen, Sarita (Helsingfors universitet, 2013)
    Harmful drug effects are common among older medicine users. Potentially harmful drugs for older people have been defined by different criteria. Potentially inappropriate medications (PIMs) defined by Beers criteria have been associated with adverse effects, increased costs, need of hospital care and disabilities. Drugs with anticholinergic properties (DAPs) are associated with anticholinergic side effects, cognitive decline and delirium. Psychotropic drugs have been associated with increased risk of falls and mortality. Concurrent use (≥3) of psychotropic drugs has been considered harmful for older people by the Swedish National Board of Health and Welfare. The aim of this study was to examine the prevalence of potentially harmful drug (PHD) use (DAPs, PIMs, or concurrent use of ≥3 psychotropic drugs) and the accumulation of PHDs in aged people living in nursing homes and assisted living facilities. The objective was also to investigate which patient characteristics are associated with PHD use or accumulation of these drugs. The cross-sectional data was collected in 2011-2012 as a part of a larger study "Reducing inappropriate, anticholinergic and psychotropic drug use among older residents in institutional care". The study population (N=326) consisted of ≥ 65-aged residents living in nursing homes or assisted living facilities in Helsinki (n=227) and Kouvola (n=99). The mean age was 83.5 years, 70.0 % were women and mean Charlson comorbidity index was 2.6. Residents were divided into four groups: aged using 1) DAPs, 2) PIMs defined by Beers criteria, 3) concurrent use of ≥3 psychotropic drugs and 4) no PHDs in use. Both those fulfilling any of these criteria and those fulfilling all the three criteria (accumulation of PHD) are described. Users in these groups were compared to the non-users. A majority of the residents, 78,8 % (95 % CI: 74,4 - 83,3) used ≥1 PHDs: 67,8 % (95 % CI: 62,7- 72,9) used ≥1 DAPs, 32,2 % (95 % CI: 27,1- 37,3) ≥1 PIMs and 32,2 % (95 % CI: 27,1-37,3) used ≥3 psychotropics concurrently. Of the residents, 41 (12.6 %) had a medication treatment that fulfilled all the three criteria of PHD use. These residents used significantly more PHDs than others (average mean 4,8 [range 3-7] vs. 1,6 [range 0-6]). The residents having the PHD accumulation were more often males and used more drugs than others. There were no statistical differences among the other characteristics of these groups. The most common PHDs were mirtazapine (n=66), lorazepam (n=64), oxazepam (n=62), ketiapine (n=58) and stimulant laxatives without opioids (n=58). Use of DAPs was associated with multimorbidity, use of PIMs with weaker health related quality of life, and use of psychotropics with younger age. High number of drugs was associated with all these criteria. Use and accumulation of potentially harmful drugs is common among the aged living in nursing homes and assisted living facilities. New means are needed to optimize drug treatments and to educate professionals taking care of these patients. Special attention should be paid on the use of antipsychotics, benzodiazepines, mirtazapine and stimulant laxatives.