Browsing by Subject "kastraatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Aminoff, Nea (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tuoda esiin kivun havaitsemiseen käytettyjä menetelmiä sekä esitellä kivun hoitovaihtoehtoja pikkuvasikoilla. Kipu on subjektiivinen tunne, jota on hyvin vaikea tutkia. Eläimet eivät pysty sanallisesti ilmaisemaan kokemaansa kipua, joten on kehitettävä muita menetelmiä kivun tunnistamiseksi. Elimistö reagoi kipuun sympaattisen hermoston aktivoitumisella, minkä seurauksena muun muassa sydämen syke ja hengitystiheys kohoavat, sekä veren stressihormonin kortisolin eritys lisääntyy. Kipu voi myös muuttaa eläimen käyttäytymistä. Erityisesti näitä asioita seuraamalla voidaan arvioida eläinten kokemaa kipua. Käyttäytymismuutosten arviointi on tilalla käytännöllisempää ja arvioinnin voi suorittaa eläintä häiritsemättä. Vastasyntyneillä elimistö kehittyy vielä syntymän jälkeen, samoin hermosto ja kipurata. Voimakas kipu voi aiheuttaa pysyviäkin muutoksia herkkään ja hyvin muovautuvaiseen järjestelmään, johtaen muutoksiin kivun aistimisessa. Vasikoille alle kuukauden ikäisenä tehtäviä kivuliaita toimenpiteitä ovat nupoutus sekä kastraatio. Tutkimuksissa on todettu riittävän kivunlievityksen olevan tarpeellista. Rauhoitus toimenpiteeseen, paikallispuudutus sekä tulehduskipulääkkeen anto vähentävät kipuun liittyviä käyttäytymismuutoksia kontrolliryhmiin verrattuna. Kivuliaiden toimenpiteiden lisäksi tulehduksellisten sairauksien sekä poikimavaikeuden on todettu aiheuttavan kipua vasikalle. Kipulääkittyjen vasikoiden on todettu parantuvan ripulista sekä hengitystieinfektiosta paremmin kuin lääkitsemättömien vasikoiden. Synnytyksen jälkeisen kivunhoidon on todettu auttavan avustetusti syntyneiden vasikoiden elinvoimaisuutta, mutta kipulääkkeen lisäksi riittävä hyvälaatuisen ternimaidon saanti on tärkeää vasikan tulevaisuuden kannalta. Nautojen ja vasikoiden kivun tutkimista on lisännyt huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Kivuliaiden toimenpiteiden tekemistä ilman kivunlievitystä ei enää suositella ja kivunlievityksen tärkeys on tullut myös tuottajien tietoisuuteen. Paljon on vielä tehtävää, sillä varsinkin hyvin nuorille tuotantoelämille rekisteröityjä kipulääkkeitä on vähän ja tarvitaan lisää tutkimustietoa ennen kuin uusia voidaan tuoda markkinoille.
  • Lehinsalo, Elina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ovariohysterektomia eli kohdun ja munasarjojen, ovariektomia eli munasarjojen sekä orkiektomia eli kivesten kirurginen poisto ovat yleisimpiä pieneläimille suoritettavia kirurgisia toimenpiteitä. Ne ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä toimenpiteitä ei-toivottujen eläinten ja ylipopulaation syntymisen sekä eräiden tarttuvien tautien leviämisen ehkäisyssä. Maailmanlaajuisten vaikutusten ja kansanterveyden edistämisen lisäksi uros- ja naaraskoirien sterilisaatioleikkauksilla on merkittävä rooli myös yksilötasolla lemmikkieläinten lisääntymiselinten sairauksien ehkäisyssä. Sterilisaatiota voi kirjallisuuden mukaan suositella kaikille naaraskoirille, joita ei käytetä jalostukseen, koska lisääntymistä ehkäisevän vaikutuksen lisäksi toimenpide pääsääntöisesti ehkäisee sairauksia, kuten märkäkohtua ja maitorauhaskasvaimia. Hyödyt ovat haittoja suuremmat myös kastraatiossa, joka ennaltaehkäisee ylipopulaation kehittymisen lisäksi kives- ja androgeenitaustaisia sairauksia sekä käyttäytymisongelmia. Leikattujen urosten ja naaraiden on myös todettu elävän pidemmän elämän leikkaamattomiin koiriin verrattuna. Retrospektiiviset tutkimukset osoittavat, että leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden esiintyvyys on pysynyt lähes samana viime vuosikymmenten aikana. Sterilisaatioleikkauksiin liittyvien komplikaatioiden kokonaisesiintyvyys vaihtelee eri lähteissä vaihdellen 2,6 – 20 % välillä. Useammat komplikaatiot ovat lieviä, kuten haava-alueen tulehduksia. Vakavimmista komplikaatioista yleisimpiä ovat verenvuodot. Sukurauhasten poistamiseen on todettu liittyvän haittavaikutuksia ja sen on tutkittu vaikuttavan eri sairauksien esiintyvyyteen. Lihavuus on molemmilla sukupuolilla sterilisaation seurauksena esiintyvä ongelma, ja monet leikkauksen haittavaikutukset liittyvät lihavuuteen. Harvinaiset sterilisaatioleikkausten haittavaikutukset liittyvät virtsateiden häiriöihin kuten virtsanpidätyskyvyttömyyteen ja virtsakiviin, käyttäytymiseen, lihas- ja luustoperäisiin- sekä kasvainsairauksiin. Sterilisaatioleikkaus ei yksin selitä sairaustilojen kehittymistä. Sukuhormonien vaikutus sairauksien kehittymisessä vaatii kattavampia tutkimuksia pitkältä aikaväliltä ja entistä syvempää ymmärrystä sairauksien etiologiasta ja elimistössä vaikuttavien tekijöiden keskinäisistä vuorovaikutuksista. Useat aiheen tutkimukset on tehty melko pienillä eläinmäärillä, ja kaikkea aiheestaolevaa julkaistua tietoa ei ole voitu suoraan hyödyntää käytännössä. Aiheen tutkimusten perusteella ja eri sairauksien monitekijäiset taustat huomioiden eläinlääkäri voi kunkin potilaan kohdalla muodostaa näkemyksensä sterilisaation hyödyistä ja haitoista sekä uroksilla että naarailla. Eläinlääkärin tulee keskustella asiasta omistajan kanssa, jolloin omistaja on tietoinen toimenpidettä puoltavista tekijöistä ja siihen liittyvien haittojen mahdollisuudesta ja ymmärtää muun muassa, miksi on tärkeää ennaltaehkäistä leikatun koiran lihavuutta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on esitellä sterilisaatioleikkauksen hyötyjä sekä yleisiä ja harvinaisia haittoja uros- ja naaraskoirilla. Työn tavoitteena on myös esitellä aiheen anatomiaa, sukuhormonien toimintaa ja Suomessa käytettyjä leikkaustekniikoita sekä luoda aiheesta eläinlääkärin työssä hyödynnettävää kokonaiskuvaa.