Browsing by Subject "kasvatus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 49
  • Ahlberg, Ella (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa, miten 1800- ja 1900-lukujen vaihteen brittiläisen imperiumin yleiset ihanteet näkyvät L. M. Montgomeryn kirjoissa Annan nuoruusvuodet (1908) ja Anna ystävämme (1909) ja millaista ihmiskuvaa Montgomery rakentaa ihanteista. Oletukseni on, että Annan hahmo haastaa perinteisiä käsityksiä uskonnosta, naiseudesta ja lasten kasvatuksesta. Selvitän, millaisista tekijöistä kasvatus koostuu Anna-kirjoissa, millaista ihannetta kirjoissa luodaan, mihin kasvatuksella lopulta päästään sekä millainen rooli uskonnolla on kasvatuksessa. Tutkin myös, millaiset taustatekijät vaikuttavat tarinan kasvatuksen päämäärien muodostumiseen eli miksi juuri tietynlaista ihmisyyden mallia tavoitellaan. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni uskontokasvatuksen, toimijuuden ja sosiaalisen sukupuolen käsitteiden avulla. Tutkin Annaa kasvatettavan ja kasvattajan rooleissa eri kasvatusinstituutioissa, kasvatettavana kodin, kirkon ja koulun piirissä ja kasvattajana kodin ja koulun piirissä. Kuljetan mukana historiallista kontekstia selvittäessäni sen vaikutuksia tekstiin, mutta tutkin tekstiä kaunokirjallisena tekstinä selvittäessäni tekstin sisäisiä asioita. Osoitan tutkimuksellani, että Montgomery haastoi Annan hahmon avulla aikansa kirjallisia, vaatimattoman ja varjoissa pysyttelevän tyttöhahmon ihanteita. Annasta kasvaa omaa toimijuuttaan itse hyvin paljon määrittävä nuori nainen, joka sosiaalistuu yhteisöön luoden omannäköisensä tilan itselleen. Samalla kun yhteisö kasvattaa Annaa, Anna kasvattaa yhteisöä ja vaikuttaa yhteisön käsityksiin uskonnosta, naiseudesta ja lasten kasvattamisesta.
  • Hassan, Venla (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan miten sukupuoliroolit näkyvät lastenkasvatuksessa avioliitoissa, joissa yksi vanhemmista kristitty ja toinen muslimi. Aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla ja analyysissä on hyödynnetty induktiivista sisällönanalyysiä sekä teema-analyysiä. Tutkielmaa varten haastateltiin kolmea pariskuntaa, joilla on lapsi tai lapsia. Haastateltujen perheiden äidit ovat suomalaisia kristittyjä ja isät egyptiläisiä muslimeja. Vanhempien vastauksia peilataan tutkimuksen näkemykseen sukupuolirooleista islamissa ja niiden vaikutuksesta käytännön kasvatukseen. Kiteyttäen voidaan todeta, että islamissa sukupuolet nähdään erilaisina, toisiaan täydentävinä. Se, että sukupuolet nähdään erilaisina vaikuttaa voimakkaasti käytännön kasvatukseen. Tutkimus sukupuoliroolien näkymisestä kasvatuksessa on tehty pääosin arabien ja somalien parissa, joissa perheissä vaikuttavana uskontona on vain islam. Toisin sanoen tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitkä islamin mukaisista sukupuolirooleista näkyvät kasvatususkomuksissa perheissä, joissa vain toinen vanhemmista on muslimi ja toinen kristitty. Analyysissa käy ilmi, että käsitykset sukupuolirooleista ovat haastateltavilla jokseenkin samanlaisia kuin islamissa käsityksissä tytöistä ja pojista erilaisina sekä kotitöihin, ulkonäköön ja ympärileikkaukseen liittyvissä seikoissa. Lisäksi haastateltavat isät pitävät sukupuolten välistä segregaatiota tärkeänä joissain tilanteissa. Tosin tutkijana en pyri väittämään, että haastateltavien vastaukset kumpuavat jostakin tietystä uskomusjärjestelmästä, vaan vertailen vastauksia aiempaan tutkimukseen. Haastateltavien vastauksista jäävät täysin puuttumaan poika isän nimen jatkajana ja tulevana perheen varallisuuden kartuttajana. Tyttöjen osalta puolestaan puuttuvat käsitykset tytöistä perheen kunnian vaalijoina ja naisten paikantuminen kodin piiriin. Tulos on mielenkiintoinen, sillä aiemman tutkimuksen perusteella kyseiset käsitykset ovat yleisiä muslimien parissa ja vaikuttavat siihen, miten lapsia käytännössä kasvatetaan. Tutkielmani osoittaa sen, että vaikka haastatteluun osallistuneet isät ovat monilta osin tietoisia islamin sukupuoliroolien vaikutuksesta käytännön kasvatukseen, eivät ne välttämättä näy heidän omissa uskomuksissa hyvästä kasvatuksesta. Se mistä tutkielmani tulos johtuu, jää pohdinnan varaan. Aiemman tutkimuksen pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että todennäköisiä syitä ovat uuden kulttuurin vaikutus sekä puolison näkemysten kunnioittaminen ja omaksuminen. Sekä haastateltavilla isillä ja äideillä on näkemyksiä, joiden voidaan katsoa yhtäältä kumpuavan heidän omasta kulttuurisesta ja uskonnollisesta taustastaan sekä omista kokemuksista hyvästä kasvatuksesta. Toisaalta heidän vastauksissaan ilmenee myös puolison kulttuurista ja uskonnosta kumpuavia käsityksiä.
  • Bergström, Charlotta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee imperialismin ja kasvatuksellisen vapaa-ajanlukemisen yhteyttä 1800-luvun lopun pojille suunnatuissa brittiläisissä seikkailulehdissä lontoolaisen Boy’s Own Paperin (1879-1967) kautta. Tavoitteina on analysoida, millä tavalla ja miksi imperialistiset painotukset kytkeytyivät osaksi kasvatuksellisen lehden sisältöjä, ja miksi poikien vapaa-aikaiseen ja huvitukselliseen luettavaan liitettiin voimakkaita kasvatuksellisia intentioita. Pääaineistona toimii lehden vuosien 1890-1891 vuosikerta ja sen monipuoliset ja -ääniset, faktaa ja fiktiota yhdistelevät tekstilajit: seikkailukertomukset, harrastusartikkelit, runot ja kuvitukset. Analyysitapa on kulttuuri- ja tekstilähtöinen, ja se ammentaa myös sukupuolihistorian painotuksista. Huomio on erityisesti lehden sisältöjen kulttuurisissa ja diskursiivisissa merkityksenannon prosesseissa, joita erittelemällä ja purkamalla jäljitetään tutkielmalle keskeisiä merkityssuhteita. Lehden poikamaisia ihanteita tarkastelemalla selviää, että kasvatukselliset ihanteet ammensivat siirtomaavallasta ja osallistuivat sen rakentamiseen. Lehden tarjoamat sankari-ihanteet uhkuivat voimantuntoa, joka sisällössä yhdistyi poikamaisuuden määrittelyihin sekä kansallisiin ja sosiaalisiin hierarkioihin. Samalla sankarilliset, kodin ja perheen arvot kytkeytyivät myös imperialistisiin merkityksiin. Julkaisun esitystapa muovautui niin nuorten miesten moraalista rappiota kauhistelevien tahojen vaikutuksesta kuin poikalehtien keskinäisen kilpailun tuloksena. Toisaalta lehti painotti seikkailullisuutta ja toisaalta tervehenkisyyttä: sen yhtenäistävässä esitystavassa jännittävät seikkailut toimivat kasvatuksellisen aineksen mausteena, ja kasvatukselliset painotukset asettuivat puolestaan ohjaamaan fiktiolukemiseen liittyvää mielikuvitusta ja tulkinnallisuutta. Imperialismin ja kasvatuksellisen luettavan suhde asettuu monisyiseksi. Kasvattajien näkökulmasta imperialistisesti sävyttynyt siirtomaafiktio toimi kansallisesti soveliaana kanavana mielikuvitukselle. Imperialististen painotusten asettuminen vapaa-ajankasvatuksen yhteyteen rakensi siirtomaavaltaa tuomalla sen kotimaan ja kansakunnan keskiöön. Samalla poikamainen voimantunto alleviivasi niin kuvitelmia brittiläisestä ylivallasta kuin uhkakuvia teollistuneiden kaupunkien nousevista massoista: kasvatuksellinen vapaa-ajanluettava asettui ohjaamaan noiden voimantuntoisten poikien kuvitelmia soveliaisiin, tervehenkisiin uomiin.
  • Kallio, Jyrki (University of Helsinki, 2009)
    The topic of this study is the most renowned anthology of essays written in Literary Chinese, Guwen guanzhi, compiled and edited by Wu Chengquan (Chucai) and Wu Dazhi (Diaohou), and first published during the Qing dynasty, in 1695. Because of the low social standing of the compilers, their anthology remained outside the recommended study materials produced by members of the established literati and used for preparing students in the imperial civil-service examinations. However, since the end of the imperial era, Guwen guanzhi has risen to a position as the classical anthology par excellence. Today it is widely used as required or supplementary reading material of Literary Chinese in middle-schools both in Mainland China and on Taiwan. The goal of this study is to explain the persistent longevity of the anthology. So far, Guwen guanzhi has not been a topic of any published academic study, and the opinions expressed on it in various sources are widely discrepant. Through a comparative study with a dozen classical Chinese anthologies in use during the early Qing dynasty, this study reveals the extent to which the compilers of Guwen guanzhi modelled their work after other selections. Altogether 86 % of the texts in Guwen guanzhi originate from another Qing era anthology, Guwen xiyi, often copied character by character. However, the notes and commentaries are all different. Concentrating on the special characteristics unique to Guwen guanzhi—the commentaries and certain peculiarities in the selection of texts—this study then discusses the possible reasons for the popularity of Guwen guanzhi over the competing readers during the Qing era. Most remarkably, Guwen guanzhi put in practise the equalitarian, educational ideals of the Ming philosopher Wang Shouren (Yangming). Thus Guwen guanzhi suited the self-enlightenment needs of the ”subordinate classes”, in particular the rising middle-class comprised mainly of merchants. The lack of moral teleology, together with the compact size, relative comprehensiveness of the selection and good notes and comments, have made Guwen guanzhi well suited for the new society since the abolition of the imperial examination system. Through a content analysis, based on a sample of the texts, this study measures the relative emphasis on centralism and localism (both in concrete and spiritual terms) expressed in the texts of Guwen guanzhi. The analysis shows that the texts manifest some bias towards emphasising innate virtue on the expense of state-defined moral. This may reflect hidden critique towards intellectual oppression by the centralised imperial rule. During the early decades of the Qing era, such critique was often linked to Ming-loyalism. Finally, this study concludes that the kind of ”spiritual localism” that Guwen guanzhi manifests gives it the potential to undermine monolithic orthodoxy even in today’s Chinese societies. This study has progressed hand in hand with the translation of a selection of texts from Guwen guanzhi into Finnish, published by Gaudeamus Helsinki University Press: Jadekasvot – Valittuja tarinoita Kiinan muinaisajoilta (2005), Jadelähde – Valittuja kirjoituksia Kiinan keskiajalta (2007) and Jadepeili – Valittuja kirjoituksia keisarillisen Kiinan kulta-ajoilta (2008). All translations are critical editions, complete with extensive notation. The trilogy is the first comprehensive translation based on Guwen guanzhi in a European language.
  • Nygård, Leena (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimukseni tehtävä on selvittää, kuinka Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöntekijät mieltävät diakoniaan liittyvän kasvatuksen. Diakoniakasvatusta toteutetaan seurakunnissa, mutta siitä ei ole toistaiseksi olemassa yleistä linjausta, eikä diakoniakasvatus ole ollut suomalaisen diakonian tutkimuksen keskiössä. Kyseessä on kvalitatiivinen, induktiivisen sisällönanalyysin keinoin toteutettu tutkimus. Tutkimusaineisto koostuu 75:stä kyselylomakevastauksesta, jotka on kerätty helmi-maaliskuussa 2015 suomenkielisissä hiippakunnissa työskenteleviltä diakoniatyöntekijöiltä. Taustoitan tutkimusta tarkastelemalla diakonian historiallista kehityskaarta, diakonian teologiaa ja nykyajan suomalaista seurakuntadiakoniaa ja -kasvatusta. Esittelen myös diakoniakasvatukseen sovellettavia kasvatus- ja oppimisteorioita sekä eettistä ja uskontokasvatusta. Tutkimuksen tulosluvuissa käsittelen diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä diakoniakasvatusta ohjaavista kristinopillisista lähtökohdista, tavoitteista ja aihealueista. Esittelen diakonian ohjaus-, opetus- ja kasvatustehtävien käytäntöjä sekä diakoniatyöntekijöiden suhtautumista ja valmiuksia kasvatustyön toteuttamiseen. Sivuan lisäksi sitä, miten seurakunnissa on määritelty diakoniakasvatusta. Johtopäätösluvussa kiteytän tuloksia ja esitän mallin diakoniakasvatuksen määritelmästä. Tutkimukseni osoittaa, että diakoniakasvatus ankkuroituu kristinopin keskeisiin sisältöihin, diakonian kokonaisuuteen ja seurakuntayhteyteen. Diakoniakasvatusta on tarkoituksellinen diakonian olemuksesta, merkityksistä ja keskeisistä sisällöistä viestiminen. Sitä on myös diakonian työtilanteisiin liittyvä kasvatuksellisuus itsessään. Toisaalta diakoniakasvatusta on kaikki tiedostettu tai tiedostamaton toiminta, joka ohjaa ihmisiä diakonisen asenteen omaksumiseen. Diakoniakasvatuksessa keskeistä on vuorovaikutuksellisuus, ja toteuttamismenetelmät ohjautuvat tavoitteista ja tilanneyhteyksistä käsin. Diakoniakasvatusta työmuotona arvostetaan ja pidetään tärkeänä. Se nähdään mahdollisuutena lähimmäis- ja yhteisvastuun laajentamiseksi sekä asenteisiin ja olosuhteisiin vaikuttamiseksi. Diakoniakasvatus on keino lisätä tietoa kirkossa tehtävästä hyvästä. Ihanteellisimmillaan diakoniakasvatus läpäisee kaikki seurakunnan työalat ja tavoittaa kaikenlaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Haasteena pidetään diakoniakasvatuksen painottumista suhteessa muun diakoniatyön kokonaisuuteen. Kasvatustehtävien toteuttaminen diakoniatyössä edellyttää riittäviä resursseja ja valmiuksia.
  • Vilja, Heikki (2018)
    Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni koostuu Kallio komedibolagetissa tekemästäni stand up -sooloesityksestä sekä siihen liittyvästä kirjallisesta työstä. Kirjallisessa osiossa käsittelen stand up -komiikkaa ja sen oppimista kokemuksellisen oppimisen kautta. Stand up -komiikkaa voi oppia vain tekemällä. Erityisen stand up -komiikasta tekee se, että oppiminen tapahtuu stand up-lavalla yleisön edessä. Harvassa muussa taiteenlajissa jo ensimmäiset haparoivat askeleet otetaan julkisessa tilanteessa. Tätä oppimisen julkista prosessia sekä stand up -komiikan erityislaatuista yleisösuhdetta käsittelen työssäni. Työssäni käyn myös läpi stand up -komiikan perus- ja erityispiirteitä. Stand up -komiikka on toki esittävää taidetta ja itse näen sen eräänlaisena teatteritaiteen muotona, mutta se eroaa niistä silti huomattavasti. Työssäni pyrin avaamaan sekä alan käsitteitä, toimintamalleja että sen mitä hyvä stand up -komiikka vaatii niin tekijältä kuin esiintymispaikalta. Stand up -komiikka on Suomessa vielä varsin nuori laji ja kuvaankin työssäni alan syntyä ja nykytilaa. Lisäksi stand up -komiikka on varsin demokraattinen taiteenlaji, sillä kuka tahansa voi nousta lavalle esittämään komiikkaa. Alalle ei ole kouluja tai tutkintovaatimuksia. Työssäni pyrin kertomaan myös sen, miten loppujen lopuksi alalle on mahdollista päästä. Kokemuksellisessa oppimisessa stand up -komiikassa on kaksi eri näkökulmaa. Oppimisen syklinen luonne tulee hyvin ilmi koomikon oppimisprosessissa. Koomikko tekee keikan, havainnoi tapahtumaa sekä tekemisen aikana, että jälkeenpäin. Sitten hän reflektoi tapahtunutta kriittisesti ja päätyy ratkaisuehdotuksiin. Niitä hän kokeilee seuraavalla keikalla. Tämä sykli toistuu koko koomikon uran. Stand up -komiikka ei ole teoreettinen laji vaan kaikki tieto mitä stand up -komiikasta voi saada, esimerkiksi kirjoista, perustuu jonkun kokeneemman koomikon omiin kokemuksiin. Toinen kokemuksellisen oppimisen näkökulma on se, että juuri koomikon omat kokemukset ovat myös hänen materiaaliaan stand up -rutiineissa. Koomikko puhuu elämästään, kokemastaan ja tunteistaan sekä mielipiteistään. Kun näitä omia sisempiä tuntojaan sanallistaa, niistä myös oppii huomattavasti. Stand up -komiikka on myös kasvua ihmisenä. Työssäni isossa osassa on oma kehitykseni koomikkona. Käyn läpi omia askeleitani komiikan parissa aina alkuaskeleista nykypäivään. Opinnäytteeni taiteellisena osiona tein stand up -sooloesityksen. Tämä kirjallinen osio avaa sen tekemisprosessia ja sen tekemiseen liittyneitä motiiveja. Yksi stand up -alan haasteista on tehdä koko illan esitys yksin. Itse tartuin työssäni juuri tähän haasteeseen. Työ pitää sisällään myös tarkkoja otteita työpäiväkirjastani jota pidin koko harjoitusprosessin ajan. Tämän opinnäytetyön päämäärä on siis stand up -soolon valmistamisen kautta tarkastella omaa kokemuksellisen oppimisen prosessia suomalaisella stand up -kentällä.
  • Pihkala, Panu Petteri (Nuorten Keskus, 2014)
    Materiaali etenkin kristilliseen kasvatukseen, mutta soveltuu myös perustiedoksi aiheesta.
  • Kruskopf, Milla (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this study is to increase scientific understanding of children's conceptual change in computational thinking during a summer school intervention. With a mixed method approach of self-report questionnaire and interview, the investigation highlights modern children's knowledge, beliefs and understanding of as well as attitudes, emotions and motivations towards computers, programming and artificial intelligence. Think-aloud –tasks are also used to investigate children's computational thought processes. The SRQ data with an intervention group (n = 28) and a comparison group (n = 21) was analysed with repeated measures and independent samples t-tests, MANOVA and ANCOVA, with the pretest condition as covariate. The data revealed a change in the intervention group's conceptions about embedded cyber-physical systems and the application of computers in different industrial and artistic fields. A slight shift towards a strong AI –mindset was discovered in the intervention group through the SRQ. The interviews for the intervention group (n = 6) and two comparison groups (n = 4, material comparison n = 4) reinforced this conclusion and showed a strong enhancement of computational thinking attitudes and perspectives in the intervention group in contrast to the comparison groups. The computational skills were found to be tightly knit to level of mathematical understanding, and didn't change notably during the summer school intervention.
  • Linnavuori, Johanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä työ käsittelee partioliikkeen arvokasvatusta vuosilta 1917–1918 kahden lehden, Partiolaisen ja Ole Valmis-lehden näkökulmasta. Suomi koki kyseisinä vuosina murroskauden itsenäistymisen ja sisällissodan muodossa. Partio oli uusi harrastus: se oli ehtinyt toimia vuoden ennen kieltämistä ja sallittiin jälleen vuonna 1917. Tutkimus tarkastelee kahden partiolehden näkökulmasta partioliikkeen arvokasvatuksen suhdetta suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin. Erityisen huomion kohteena on se, millaista partioliikkeen arvokasvatus oli ja miten se muuttui yhteiskunnan vaikutuksesta. Tutkimuksessa pohditaan myös sitä, miten partioliikkeen arvokasvatus vastasi yhteiskunnan yleisiä kasvatusihanteita. Vuonna 1917 alkoi ilmestyä kaksi partiolehteä, Ole Valmis ja Partiolainen. Kumpikin partiolehti kilpaili samasta lukijakunnasta - partiolaisista. Kummassakin lehdessä esiteltiin partioliikkeen ohjelmaa, arkipäivän vinkkejä, leikkejä ja korkeimman neuvoston viralliset, partioliikettä koskevat päätökset. Lehdet erosivat toisistaan vain suhtautumisella suomen ja ruotsin kielisyyteen: Ole Valmis edusti kaksikielistä linjaa ja Partiolainen suomenkielistä. Partiolehdet olivat lähellä käytännön partiolaisuutta niin, että samalla kerrottiin hallinnon liikkeistä. Lehdet tarjoavat tästä syystä hyvän näkökulman arvokasvatukseen ja sen muutoksiin. Vuonna 1919 partiolehdet yhdistyivät yhdeksi, Partio –nimiseksi lehdeksi. Partioliike myötäeli yhteiskunnan muutoksissa. Partioliikkeen arvokasvatus muuttui osittain yhteiskunnan murrosajan vuoksi, osittain oman uutuutensa takia. Vuonna 1917 Ole Valmis –lehdessä ja Partiolaisessa määriteltiin harrastuksen rajat: mitä partio on, millaisia partiolaiset ovat ja kuinka heitä halutaan kasvattaa. Partioliikkeen sisäinen kehitys keskeytyi vuonna 1918, kun sisällissota puhkesi. Yhteiskunnassa elettiin poikkeusaikaa, samoin partioliikkeessä: varsinainen toiminta keskeytyi ja liikkeen piirissä keskityttiin sodassa toimimiseen. Sodan jälkeen arvokasvatuksessa korostettiin kaatuneiden esimerkillisyyttä rohkeudessa, annettiin vinkkejä ruokapulan helpottamiseksi ja puhuttiin partioliikkeen suomalaistamisesta. Vuonna 1918 alkunsa saaneet kehityslinjat jatkuivat vuodelle 1919. Käytännön taitoihin tehtiin tarkennuksia: vartion kokouksista kirjoitettiin, kilpailemisesta kerrottiin ja tarkkuuden kasvatukseen opetettiin. Katseet voitiin kääntää myös ulkomaille, kun maan sisäiset ongelmat olivat tasoittumassa. Vuoden 1919 yhteneväisyys huipentui uuteen partiolehteen, joka oli tarkoitettu kaikille yhteiseksi, viralliseksi partiolaisten äänenkannattajaksi.
  • Korpiniitty, Iida (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tutkimuksessa kuinka antroposofinen ihmiskuva ilmenee steinerpedagogisten kasvattajien vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Steinerin antroposofisen kehitysvaiheteorian mukaan alle seitsemän vuoden ikäinen lapsi kehittyy työskentelemällä tahtonsa kanssa ja jäljittelemällä ympäristöään Tästä johtuen kasvatuksen nähdäänkin olevan pääasiassa aikuisen itsekasvatusta. Erityisesti olen kiinnostunut siitä, kuinka eettisen ja vapaan persoonan kasvatustavoitteisiin pyritään käytännössä ja kuinka nämä käsitteet ymmärretään. Tarkastelen myös, kuinka steinerkasvattajat pyrkivät säilyttämään lapsen kasvuvoimia kehossa ja hillitsemään niiden siirtymistä päähän. Pohdin, kuinka kehon ja tietoisuuden prosesseja aktivoidaan ja suunnataan vuorovaikutuksessa. Työni on laadullinen tutkimus, joka perustuu etnografiseen aineistoon, puolistrukuroituihin haastatteluihin ja grounded theory- menetelmän soveltavaan käyttöön analyysin tukena. Etnografinen aineisto on kerätty eräässä Helsingin steinerpäiväkodissa osallistuvan havainnoinnin metodilla suoritetun kenttätyön avulla. Aineisto täydentyy lisäksi kolmen eri päiväkodin kasvattajien haastatteluilla. Kasvattajat pyrkivät selittävän ja autoritäärisen ohjaamisen sijaan aktivoimaan lasten alotteellisuutta ja orientoimaan heitä keholliseen jäljittelyyn liittymisen tapana. Neuvottelun ja käsitteellisen keskustelun sijaan kasvattajat pyrkivät herättämään ja suuntaamaan lasten kehollista tietoisuutta itseen ja ympäristöön sosiaalisesti merkittävillä tavoilla. Näin kasvuvoimia estettiin siirtymästä päähän ja tuettiin liittymistä yhteisöön eettisyyden perustana. Lasten älyllistä tietoisuutta pyrittiin hillitsemään samalla kun kasvattajat puolestaan pyrkivät korkeaan tietoisuuteen suhteessa omiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa, asenteisiinsa ja toimintaansa. Esitän, että steinerkasvatuksessa ajatus ihmisestä kasvatuksessa ja itsekasvatuksessa muokattavana yhdistyy jäljittelyyn yhtenä eettisen kultivaation tekniikkana. Jäljittelyn painopiste on lapsuudessa tiedostamattomassa päässä janaa, mutta aikuisuudessa se siirtyy tietoiseen päähän. Molemmissa vaiheissa tietoisuus käsitetään myös kehollistuneena ilmiönä: asenteet, tunteet ja ajattelu muokkaavat aisteja ja kehoa ja toisaalta kehollisen toiminnan kautta voidaan työstää asenteita, tunteita ja ajattelua. Jäljittely palveleekin lopulta perimmäistä yksilöllistymistä, jonka päämääränä on hengen vapaus.
  • Järvinen, Katriina (2004)
    My research subject was how parents view the relation between knowledge and common sense when raising children. I studied the subject from the point of view of rhetorical social psychology. The study was based on the dilemmatic nature of thinking, which means that a person often ends up talking against one of his values while defending another. I was interested in if the parents under my study experienced a conflict between knowledge and common sense and how a possible dilemma was dealt with in argumentation. In the theoretical part I examined discussions considering the concept of common sense and anti-scientific thinking. I also took a look at the history of Finnish upbringing. I made a connection between the resent discussion about the parents high education in relation to the distress of their children and the tradition of viewing scientific knowledge as some kind of a threat to common sense. My empiric source material was the interviews of 21 parents living in the capital area. In the interviews I used the method of qualitative attitude research. The parents were commenting on seven different sentences with claims, which were formed using research literature and views that have appeared in public discussion. The subject of the analysis was the argumentative speech produced by the interviewees. In the analysis I focused mainly on the processes of arguments and on how the dilemmatic nature of the thoughts provoked by the claims was dealt with. The interviewees were able to consider how their views could be questioned and they used various rhetorical methods in their arguments. A dilemma arose between knowledge and common sense but rhetorical methods led rather to approval of expertise in bringing up of children, than disapproval. Also a picture of the 21st century's sensible bringing up of children was formed, based on the source material. The 'love and limits'-upbringing, as I call it, can be interpreted as a taking of an attitude to the views of previous generations. The underlining of love and respect in relation to the child, that was eminent in the source material, could be interpreted as a counter argument to the discipline and humiliation culture that prevailed until the 1950 -60's and the underlining of limits as a counter argument to the free upbringing of the 60 - 70's. My interviewees considered the balancing of work and family life as the biggest problem of modern parents. My primary sources were the works of Michael Billig (rhetorical social psychology and qualitative attitude research), the works of Kari Vesala and Teemu Rantanen (qualitative attitude research), Benjamin Spock's 'The Common Sense Book Of Baby And Child Care' (the dilemma of knowledge and common sense in bringing up of children) and Janne Kivivuori's book 'Paha tieto' (anti-scientific thinking).
  • Matsi, Jukka-Pekka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives. The purpose of this study is to use philosophical conceptual analysis to open up concepts that are linked to the values ​​of the 2014 basic education curriculum, utilizing a literature review collected through a descriptive literature review. In the first chapter, after the introduction, I discuss the theoretical framework of the study. In the second main title, I focus on the meaning of the study and the research questions, as well as some previous research and literature. I would like to highlight a few previous studies, such as Leevi Launonen's dissertation. The third main title focuses on the results of the study. This is followed by the reliability of the study, the conclusions and the reflection. Methods. In my research, I utilized philosophical concept analysis as well as educational philosophical methods. Results and conclusions. It would seem from my study that values ​​are an integral part of education and its goals. The concepts raised from the curriculum are ambiguous and linked to other value concepts. The concepts I analyze are all variable and require explanation in order to know what they mean.
  • Heikkinen, Meeri (Helsingfors universitet, 2016)
    Family's and school's educational responsibilities are being discussed in the public media. Studies show that there is no consensus on what educational role the parents and school teachers should have. Especially parents are being judged by their lack of participation in child-rearing. In this sociological study education is considered as a social and political phenomenon in the framework of social constructionism. The purpose of this study was to describe, analyze and interpret Teacher Magazine's discourses of family's and school's educational responsibilities. The discursive processes in which the power relationships between parents and schools are constructed were examined. In addition, attention was paid to the education politics that can be traced behind these discourses. The research material consisted of 30 articles between the years 2013–2015 from Teacher Magazine which is a professional journal for teachers in Finland. The research material was gathered from the archive service of the internet site of the Teacher Magazine. The analysis was carried out using qualitative methods such as critical discourse analysis and power analysis. The results of this study shows the variation of discourses in Teacher Magazine's articles concerning family's and school's educational responsibilities. Discourses that present teaching as the main responsibility of schools, produce familist interpretations of the question of responsibility, object the idea of parents been patronized by the society and emphasize the shared responsibility of all adults and the holistic care of children were found from the research material. These discourses produce conflicting image of the educational role of the parents and the teachers. Based on the power analysis, three hegemonic discourses were identified. Two of these hegemonic discourses are the ones that present teaching as the main responsibility of schools and produce familist interpretations of the question of responsibility. The bourgeois politics of education were traced behind these two discourses that produce the hierarchical relationship between family and school. The politics of a welfare society was traced behind the third hegemonic discourse that emphasizes the shared responsibility of all adults and by doing that produces more equal power relationship between family and school.
  • Meling, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    The objective of this study is to highlight traumas experienced by a student and to examine how the traumas arise in school context. I also examine what kind of support school was able to provide for the traumatized student. Purpose of this study is to provide knowledge and possible means for caretakers to encounter a traumatized child. In this study the voice is given to a young person who has been struggling with traumas during her time in school and her narrative is used to determine the student’s personal experiences of reconciling the traumas and school. The person who participated in this study was a former youth in a youth detention centre, whose traumas passed throughout her whole school time, especially throughout the secondary school and beginning of high school, which are the main subjects of this study. Purpose of this study is not to generalize, but to bring out this youth’s valuable story to the public by collecting relevant data. The study is a qualitative case study and collected material is used to highlight information about the factors that led to the traumas and in particular, what kind of support was available at school and what kind of support would have been needed. Data collection methods were observation, daily reports and open interviews. Analysis of the collected material was carried out according to methods of content analysis. Study results showed that traumas had significant links to a child’s well-being, learning and need for support at school. Trauma was caused by attachment problems and lack of basic needs of the child. My study is partly related to the attachment theory. Based on this, the early age problems of interaction seemed to affect later social life, psyche and coping with school. Problems reflected to school as social challenges and caused learning, concentration and behavioral problems. Hiding behind defenses, loneliness and labelled difference led to a decline in school motivation and performance. Support provided was not sufficient and all parties; teachers, classmates and the youth herself were exhausted. Traumas appear in school context in many ways in all areas of studying. In school context, there does not always seem to be enough time, means, skills or resources to face children who are severely traumatized and therefore mentally unstable.
  • Pärssinen, Hilja (Työväen Sanomalehti, 1908)
  • Kannisto, Tarna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan Harvey Siegelin teoriaa kriittisestä ajattelusta. Siegel asettaa kriittisen ajattelun ideaalin aidon, indoktrinoimattoman kasvatuksen päämääristä tärkeimmäksi. Moni kriittisen ajattelun teoreetikko jakaa Siegelin 'kaksikomponenttisen', taito- ja luonteenpiirteet yhdistävän, näkemyksen kriittisestä ajattelusta. Tutkielman keskeinen teema on Siegelin teorian tarkastelu kasvatusfilosofisten kysymyksenasettelujen näkökulmasta. Näistä kysymyksistä keskeisimpiä on kasvatusfilosofisten teorioiden suhde empiriaan. Soveltavan filosofian osa-alueena kasvatusfilosofisia tarkasteluja ei voida tehdä täysin irrallaan empiirisestä todellisuudesta vaan tarkastelujen tulosten on oltava merkityksellisiä myös kasvatuksen käytännöille. Siegelin teoriaa tarkastellaan siihen kohdistuneen vasta-argumentaation ja kritiikin valossa. Lähemmin tarkastellaan erityisesti teoriaan sisältyviä keskeisiä käsitteitä ja niiden perusteltavuutta kasvatusfilosofisina konsepteina. Tutkielman toinen painopiste on Siegelin teorian sisäisen koherenssin tutkiminen. Tausta-ajatuksena ensinnäkin on, että kasvatusfilosofisten konseptien hahmotteluun liittyy omat erityiskysymyksensä. Toiseksi, mikäli Siegelin teoria osoittautuisi sisäisesti ristiriitaiseksi, olisi myös sen sovellettavuus kyseenalaista. Laajempana viitekehyksenä toimii kasvatuksen ja koulutuksen, tarkemmin ottaen koulukasvatuksen, konteksti. Tutkielmassa tarkastellaan, pystyykö Siegel oikeuttamaan näkemyksensä kriittisestä ajattelusta kasvatusihanteena siten, että se voisi toimia kaikkea koulukasvatusta suuntaavana ideaalina. Siegel samastaa kriittisen ajattelun universaaliin inhimilliseen rationaalisuuteen, jonka kehittämisen hän hahmottaa kasvatuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi. Hän asettaa kriittisen ajattelun kaikkea kasvatusta ohjaavaksi ideaaliksi. Ideaalin oikeuttamisen keskeisin perustelu on Siegelin teoriassa yksilön autonomia eettisenä ihanteena. Siegel tuntuu kannattavan yksilön autonomiaa sen vahvassa merkityksessä. Yksilön vahvan autonomian ihanne ei kuitenkaan välttämättä sovi yhteen Siegelin teorian edellyttämän luonnekasvatuksen kanssa tai kasvatuksen päämääräksi ylipäätään. Siegelin rationaalisuuskäsitys puolestaan vaikuttaa hänen tarkoituksestaan huolimatta instrumentaaliselta, jolloin kriittisen ajattelun määritelmän ja sen oikeuttamisen perusteiden välille saattaa syntyä katkos. Lisäksi rationaalisuutta painottava näkökulma kasvatuksen tavoitteisiin voidaan kyseenalaistaa, erityisesti jos kasvatuksen tavoitteena on opiskelijoiden luonteen muovaaminen ja moraalisen toimijuuden kehittäminen. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä todetaan, että Siegelin teoria näyttäisi vaativan tarkennusta erityisesti siihen sisältyvien autonomia- ja rationaalisuuskäsitysten osalta. Ilman tarkennuksia teorian sisäisen koherenssin tarkastelu jää oletusten varaan. Koska Siegel hahmottaa kriittisen ajattelun ensisijaisesti eettisenä konseptina, tulisi teorian myös ottaa kantaa siihen, kuinka päämäärien ja arvojen tarkastelu on teorian puitteissa mahdollista. Lisäksi lasten ja aikuisten välisiin eroihin tulisi ottaa inhimilliseen rationaalisuuteen ja yksilön autonomiaan kytkeytyvässä kasvatusteoriassa kantaa. Teoria vaikuttaa nykymuotoisena osin luonnosmaiselta. Tästä johtuen myös sen sovellettavuutta on vaikea arvioida.
  • Laine, Tuija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen DDR:ssä vuosina 1968–1979 julkaistujen aapisten ja lasten kuvakirjojen arvokasvatusta kymmenen käskyn näkökulmasta. Heinäkuussa 1958 SED:n 5. puoluekokouksessa pääsihteeri Walter Ulbricht julisti sosialistisen moraalin kymmenen käskyä, joiden tuli viitoittaa jokaisen kansalaisen toimintaa. Niiden tehtävänä oli korvata katekismuksen käskyt. Taustalla oli yritys rajoittaa kirkon vaikutusvaltaa, jota pidettiin edelleen liian suurena. Käskyistä muokattiin myös lapsille tarkoitetut käskyt, jotka kuvastavat itäsaksalaisten oppikirjojen arvopohjaa. Se rakentui ryhmähengestä, työteliäisyydestä, käsityksestä yleisestä velvollisuudesta, sen vastustamisesta, mikä vahingoitti yhteistä hyvää, hyvästä fyysisestä terveydestä, ruumiillisen työn arvostuksesta sekä perhearvoista. Tärkeitä olivat myös luokkatietoisuus, sosialististen kansojen välinen ystävyys sekä sosialismin valta-asema kapitalistiseen järjestelmään verrattuna. Selvitän, miten kymmenen käskyn muodossa annettu sosialistinen ohjelmanjulistus näkyy aapisten ja lasten kuvakirjojen antamassa kasvatuksessa? Mitkä arvot ovat yhteisiä sekä pioneerien että katekismuksen kymmenelle käskylle ja kristinuskolle laajemminkin, entä missä on eroavuuksia näiden välillä? Miltä osin ja millä tavalla vanha kristillinen oppi on otettu ateistisen järjestelmän käyttöön? Pohdin myös kysymystä siitä, missä määrin kirjoissa on kyse kasvatuksesta ja miltä osin niiden sisältöä voidaan pitää suorastaan indoktrinaationa tai propagandana? Lähteinäni on yksi esikoululaisille ja kaksi ensimmäisen luokan oppilaille suunnattua aapista sekä yksi toisen luokan oppilaille kirjoitettu lukukirja. Lisäksi olen käyttänyt tukena muutamaa alle kouluikäisille tai juuri koulunsa aloittaneille laadittua kuvakirjaa, joissa pikkupioneerien kymmenessä käskyssä esiintyviä teemoja tarkastellaan lähemmin. Molemmat käskykokoelmat sisältävät keskenään paljon samoja teemoja ja jopa yhdenmukaisuuksia. Osittain tämä johtuu siitä, että käskyt on tarkoituksellisesti laadittu katekismuksen kymmenen käskyn pohjalta. Yhtäläisyydet selittyvät myös sillä, että monet moraalinormit ovat yleismaailmallisia ja esiintyvät useissa uskonnoissa ja ideologioissa. Toisaalta samankin sisältöisiä käskyjä voitiin tulkita kristinuskossa ja sosialismissa eri tavoin. Esimerkiksi kristinuskossa lähimmäisen rakastaminen velvoitti rakastamaan kaikkia ihmisiä, sosialismissa lähinnä saman ideologian kannattajia. Käskyt sisältävät sekä kasvatusta, indoktrinaatiota että propagandaa. Osittain nämä ovat erotettavissa selkeästi toisistaan, osin erottelu on vaikeaa. Propaganda on näkyvintä sotilaisiin, kansanarmeijaan, sankareihin ja sosialistisiin juhlapäiviin liittyvissä kertomuksissa. Tekstien ohella myös kuvat ovat tärkeitä indoktrinaation ja propagandan välittäjiä erityisesti aapisissa ja lastenkirjoissa, joiden kohdehenkilöt ovat vasta vain osittain lukutaitoisia.
  • Laine, Marja (2017)
    Artikkelissa esitellään ja arvioidaan kulttuurisesti kestävän kasvatuksen koulutus- ja kehitystarpeita oikeutetun kestävyyden teorian avulla. Tarpeita määritellään kyselyiden ja fokusryhmätyöskentelyn avulla. Aineistonkeruu oli suunnattu ensimmäisessä vaiheessa asiantuntijoille ja toisessa päiväkodin työntekijöille. Asiantuntijakyselyssä keskeisimmät tarpeet liittyvät kestävän kehityksen kokonaisvaltaisuuteen, poikkitieteellisyyden ja yhteistyön tarpeeseen sekä viestinnän ja opettajankoulutuksen tarpeeseen. Päiväkotikyselyssä esiin nousevat tarpeet liittyvät esimerkiksi ongelmiin koskien työn organisointia, työympäristöä ja asenteita sekä koulutustarpeisiin koskien perinteitä, sukupolvienvälisyyttä ja monikulttuurisuutta. Aineistoa verrataan Agyemanin oikeutetun kestävyyden teoriaan. Teoria huomioi diskurssin laajentamiseen, inhimilliseen potentiaaliin, rekognitioon ja kulttuuriseen inkluusioon liittyvät näkökulmat ja näin laajentaa ja syventää näkemystä koulutus- ja kehitystarpeista.
  • Kytilä, Anu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman lähtökohtana toimii Albert Edelfeltin (1854-1905) maalaus Sisäkuva poikien työ-kodista Helsingissä vuodelta 1885. Maalauksen esiin nostamat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset teemat johdattavat naturalistisen taiteen kuvaaman köyhyyden aiheen pariin 1800-luvun lopun Suomessa ja Ranskassa. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset ovat tämän tutkimuk-sen kohteena. Lapsen yleisen aseman paraneminen, nosti myös vähäosaisten lasten kysymyk-set esille. Tavallisen kansan sivistämisestä tuli yksi keskeisistä pyrkimyksistä kohti yhtenäistä kansakuntaa. Hyväntekeväisyyden keskeisinä toimina köyhyyden ongelman ratkaisemiseksi nähtiin koulutus. Myös työkoti-toiminta nähtiin toimivana ratkaisuna syrjäytymisen ehkäisys-sä. 1800-luvun lopun köyhien lasten kuvaukset vaihtelivat tyyleiltään eri taiteilijoiden kesken toivoa herättävinä, sovinnaisina ja toisaalta determisistinä ilman kunnollista tulevaisuutta. Jules Bastien-Lepagea pidetään ranskalaisen naturalismin keskeisenä taiteilijana, jota seurasi-vat myös suomalaiset taiteilijat, Edelfeltistä Gallen-Kallelaan ja Järnefeltiin, sekä suomalaiset Pariisissa opiskelleet naistaiteilijat, toteuttivat maalauksissaan naturalismin periaatteita. Se pyrki ajankohtaisilla aiheillaan tarkkaan havainnointiin ja totuudellisuuteen luontoa mukail-len. Ulkoilmamaalaus ja valokuva toimivat naturalismin taiteen keinoina pyrittäessä todelli-suuden illuusion saavuttamiseen. Köyhyys näyttäytyi niin Suomessa kuin Ranskassa urbaanina kuin myös maaseudun ongel-mana ja pääasiassa se kosketti työväestöä ja heidän perheitään. Maalausten köyhä lapsi on tunnistettavissa huonon fyysisen olemuksen kautta, mitä korostettiin erilaisin maalauksellisin keinoin. Yksi näistä oli aiheeseen sopiva värimaailma.