Browsing by Subject "kasvatusfilosofia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Komulainen, Kauko (2020)
    Norjalainen Erling Lars Dale tuo perspektiiviä uusliberalismin värittämään aikamme kasvatusfilosofiaan.
  • Pelkonen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Aims. This study examines the phenomenon of home school both philosophically and by analyzing interview data. After the introduction to the context of home school, internationally and in Finland, the whole idea is analyzed in the light of personalistic philosophy. The interview data is also analyzed by the same philosophical tradition. The aim is to find out to what extent parents' reasoning, values and criticism of school system reveal traits of personalism. Methods. The concept of personalism in this study is based especially in the philosophical writings of Martin Buber, Emmanuel Mounier, Karol Wojtyla, Emmanuel Levinas and John MacMurray. All of them emphasized the importance of a human person and love as communion of persons. Out of their ideas, I have conducted the key values of personalism. Data consists of 12 interviews, each lasting around one hour. Data is divided up to the reasons why parents want to home school, what kind of criticism they give for the school system and what kind of values their ideas carry. Results and conclusions. From the perspective of personalism the person, who loves the child the most, should educate the child. The personalistic idea of love is contrary to using someone as means to end. Each child should be loved for his or her own sake. Personalism thus challenges the whole school system, which holds many instrumental characteristics. If parents choose to educate their children at home in order to create deeper relationships with them, this could be seen as a personalistic value decision. In this study, the parents were justifying their choice by arguments of problems in school, intimacy in the family, possibility of learning that is more authentic, child's wish and their own wish to convey a certain worldview to their children. All the personalistic values were found in the data but particularly focus was on intimacy and authenticity. These could be seen as the charasteristics of personalism which emphasizes both love and autonomy of a person. From the personalistic horizon of significance, intimacy could be seen as justification for home school (see also Merry and Howell, 2009).
  • Kannisto, Tarna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan Harvey Siegelin teoriaa kriittisestä ajattelusta. Siegel asettaa kriittisen ajattelun ideaalin aidon, indoktrinoimattoman kasvatuksen päämääristä tärkeimmäksi. Moni kriittisen ajattelun teoreetikko jakaa Siegelin 'kaksikomponenttisen', taito- ja luonteenpiirteet yhdistävän, näkemyksen kriittisestä ajattelusta. Tutkielman keskeinen teema on Siegelin teorian tarkastelu kasvatusfilosofisten kysymyksenasettelujen näkökulmasta. Näistä kysymyksistä keskeisimpiä on kasvatusfilosofisten teorioiden suhde empiriaan. Soveltavan filosofian osa-alueena kasvatusfilosofisia tarkasteluja ei voida tehdä täysin irrallaan empiirisestä todellisuudesta vaan tarkastelujen tulosten on oltava merkityksellisiä myös kasvatuksen käytännöille. Siegelin teoriaa tarkastellaan siihen kohdistuneen vasta-argumentaation ja kritiikin valossa. Lähemmin tarkastellaan erityisesti teoriaan sisältyviä keskeisiä käsitteitä ja niiden perusteltavuutta kasvatusfilosofisina konsepteina. Tutkielman toinen painopiste on Siegelin teorian sisäisen koherenssin tutkiminen. Tausta-ajatuksena ensinnäkin on, että kasvatusfilosofisten konseptien hahmotteluun liittyy omat erityiskysymyksensä. Toiseksi, mikäli Siegelin teoria osoittautuisi sisäisesti ristiriitaiseksi, olisi myös sen sovellettavuus kyseenalaista. Laajempana viitekehyksenä toimii kasvatuksen ja koulutuksen, tarkemmin ottaen koulukasvatuksen, konteksti. Tutkielmassa tarkastellaan, pystyykö Siegel oikeuttamaan näkemyksensä kriittisestä ajattelusta kasvatusihanteena siten, että se voisi toimia kaikkea koulukasvatusta suuntaavana ideaalina. Siegel samastaa kriittisen ajattelun universaaliin inhimilliseen rationaalisuuteen, jonka kehittämisen hän hahmottaa kasvatuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi. Hän asettaa kriittisen ajattelun kaikkea kasvatusta ohjaavaksi ideaaliksi. Ideaalin oikeuttamisen keskeisin perustelu on Siegelin teoriassa yksilön autonomia eettisenä ihanteena. Siegel tuntuu kannattavan yksilön autonomiaa sen vahvassa merkityksessä. Yksilön vahvan autonomian ihanne ei kuitenkaan välttämättä sovi yhteen Siegelin teorian edellyttämän luonnekasvatuksen kanssa tai kasvatuksen päämääräksi ylipäätään. Siegelin rationaalisuuskäsitys puolestaan vaikuttaa hänen tarkoituksestaan huolimatta instrumentaaliselta, jolloin kriittisen ajattelun määritelmän ja sen oikeuttamisen perusteiden välille saattaa syntyä katkos. Lisäksi rationaalisuutta painottava näkökulma kasvatuksen tavoitteisiin voidaan kyseenalaistaa, erityisesti jos kasvatuksen tavoitteena on opiskelijoiden luonteen muovaaminen ja moraalisen toimijuuden kehittäminen. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä todetaan, että Siegelin teoria näyttäisi vaativan tarkennusta erityisesti siihen sisältyvien autonomia- ja rationaalisuuskäsitysten osalta. Ilman tarkennuksia teorian sisäisen koherenssin tarkastelu jää oletusten varaan. Koska Siegel hahmottaa kriittisen ajattelun ensisijaisesti eettisenä konseptina, tulisi teorian myös ottaa kantaa siihen, kuinka päämäärien ja arvojen tarkastelu on teorian puitteissa mahdollista. Lisäksi lasten ja aikuisten välisiin eroihin tulisi ottaa inhimilliseen rationaalisuuteen ja yksilön autonomiaan kytkeytyvässä kasvatusteoriassa kantaa. Teoria vaikuttaa nykymuotoisena osin luonnosmaiselta. Tästä johtuen myös sen sovellettavuutta on vaikea arvioida.
  • Laes, Tuulikki (Sibelius-Akatemia, 2006)
    Tutkimus käsittelee musiikkikasvatuksen teoriaa ja sen sosiokulttuurista kritiikkiä oppijakäsitysten näkökulmasta. Tarkastelun kohteeksi on valittu Reimerin, Swanwickin ja Elliottin edustamat musiikkikasvatuksen keskeisimmät teoreettis-filosofiset suuntaukset. Sosiokulttuurisen kritiikin perustan muodostavat Deweyn pragmatistinen kasvatusfilosofia ja Vygotskyn sosiokulttuurinen oppimisteoria. Tutkimustehtävänä on osoittaa, että sosiokulttuurinen kritiikki on keskeisessä asemassa musiikkikasvatuksen paradigmaattista tilaa arvioitaessa. Tutkimuksessa kritiikki kohdistuu oppijakäsityksiin, jotka implikoivat tarvetta paradigman muutokseen. Tutkimustehtävää tarkentavat tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia ovat keskeisten musiikkikasvatusteorioiden oppijakäsitykset? 2. Millaisia ovat musiikkikasvatuksen sosiokulttuurisen näkökulman mukaiset oppijakäsitykset? Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimustehtävään pyritään vastaamaan systemaattisella analyysilla, johon liittyy analyyttinen ja synteettinen tehtävä. Tutkimuksessa identifioidaan musiikkikasvatuksen oppijakäsityksiä ja luodaan synteesi sosiokulttuurisen näkökulman mukaisista oppijakäsityksistä. Filosofiset ihmiskäsitykset ja oppijakeskeinen kasvatusnäkökulma toimivat oppijakäsitysten tarkastelun taustana. Oppijakäsitysten valossa analysoidaan musiikkikasvatuksen paradigmaattista tilaa. Musiikkikasvatuksen teorioista tunnistetaan seuraavat oppijakäsitykset: vastaanottava, ajatteleva ja toimiva oppija. Sosiokulttuurisen näkökulman synteesejä ovat: yhteisöllinen, kokeva, keskusteleva ja vuorovaikutuksellinen oppija. Tutkimuksessa todennetaan, että sosiokulttuurinen näkökulma on keskeisessä asemassa musiikkikasvatuksen uuden paradigman muotoutumisessa. Musiikkikasvatuksen keskeiset teoriat ovat yksilökeskeisiä, teorian ja käytännön välisen dialogin kannalta rajoittuneita. Sosiokulttuurisen näkökulman perustana on kokonaisvaltainen oppijakäsitys, joka soveltuu musiikkikasvatuksen tarkasteluun laajemmassa kontekstissa. Tärkeäksi käsitteeksi nousee vuorovaikutus, joka liittää yhteen yksilöllisen ja yhteisöllisen kokemuksen. Tutkimuksen tärkein johtopäätös on, että musiikkikasvatuksen uuden paradigman muodostumisen ehtona ei ole yksilön ja sosiaalisen välinen vastakkainasettelu, vaan kokemuksen ja vuorovaikutuksen käsitteiden ymmärtäminen.
  • Mäkinen, Juuso (Helsingfors universitet, 2016)
    Mikael Soininen (1860–1924) and Matti Koskenniemi (1908–2001) were two of the most distinguished thinkers in Finnish educational thought in the 20th century. Soininen's books Yleinen kasvatusoppi (General Pedagogy) and Opetusoppi I and II (Didactics I and II) dominated Finnish teacher education from the turn of the 19th and 20th century until World War II. Then Koskenniemi's Kansakoulun opetusoppi (Elementary School Didactics) abolished Soininen's former works. This denoted a major change in Finnish educational thought. This Master's Thesis is a historical and philosophical analysis of the educational systems of Soininen ja Koskenniemi. I compare and assess Soininen's and Koskenniemi's views on the nature and history of pedagogy as well as their worldviews, anthropology and views on education in order to find out what this paradigmatic change in Finnish educational thought consisted of. Soininen's approach is philosophical whereas Koskenniemi's is more pragmatic. According to Soininen, the task of pedagogy is to combine psychology with ethics in order to generate moral human beings. Both Soininen and Koskenniemi see pedagogy as consisting of an old bad and a new good one while both seeing themselves as representing the latter. Soininen focuses on the moral upbringing of the individual whereas Koskenniemi stresses the inseparable connection of the individual and the community (school class, home, nation). Soininen wants to foster first moral and then patriotic human beings while Koskenniemi wants to foster first patriotic and then moral human beings. Despite their many differences, Soininen and Koskenniemi agree on many basic educational principles. Former research has not adequately stressed this point.
  • Nimbekar, Emma (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this research is to explore neohumanist philosophy by Prabhat Ranjan Sarkar in order to produce new information to the early childhood education in Finland. It is an educational philosophy, which neohumanist education is based on, and it is relatively unknown to the professional educators. The values and educational ideas guide the practical work of educators and that is why profound knowledge of different kinds of educational philosophies helps the educator to make the right choices in the practical work. This research is focused on clarifying the central concept of universalism. The purpose is to find out how Sarkar describes universalism in his writings. A commentary was written of the book Liberation of Intellect: Neohumanism to separate and clarify the concepts of neohumanist philosophy. Concept of universalism was found to be a central concept and it was chosen as the focus of this research. A systematic analysis was done of writings where the concept of universalism was mentioned. The main material was the book Liberation of Intellect: Neohumanism where the central concepts of neohumanist philosophy were introduced by P.R. Sarkar. Secondary materials were writings from The Electronic Edition of the Works of P.R. Sarkar V7.5 where the concept universalism was mentioned. All together there were 36 quotes from 28 different articles which were included in this research. These quotes were analyzed to clarify how Sarkar describes the concept of universalism. The results show that Sarkar describes quite consistently universalism as a spiritually based love towards all beings. The concept of universalism, neohumanist philosophy and neohumanist education were discussed in the context of Finnish early childhood education.