Browsing by Subject "kasvillisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 105
  • Jukola-Sulonen, Eeva-Liisa; Salemaa, Maija (Suomen metsätieteellinen seura, 1985)
  • Caroppi, Gerardo; Västilä, Kaisa; Gualtieri, Paola; Järvelä, Juha; Giugni, Maurizio; Rowinski, Pawel M. (Elsevier, 2020)
    Data in Brief 32, (2020), 106080
    Vegetation, generally present along river margins and floodplains, governs key hydrodynamic processes in riverine systems. Despite the flow-influencing mechanisms exhibited by natural vegetation and driven by its complex morphology and flexibility, vegetation has been conventionally simulated by using rigid cylinders. This article presents a dataset obtained from hydraulic experiments performed for investigating the flow-vegetation interaction in partly vegetated channels. Vegetation was simulated by using both natural-like and rigid model plants. Specifically, two sets of experiments are described: in the first, vegetation was simulated with natural-like flexible foliated plants standing on a grassy bed; in the second, rigid cylinders were used. Experiments with rigid cylinders were designed to be compared against tests with natural-like plants, as to explore the effects of vegetation representation. The following experimental data were produced: 3D instantaneous velocity measured by acoustic Doppler velocimetry, vegetation motion video recordings, and auxiliary data including detailed vegetation characterization. These experiments are unique both for the use of natural-like flexible woody vegetation in hydraulic experiments and for the similarity achieved between the resulting observed vegetated shear layers. These data are expected to be useful in vegetated flows model development and validation, and represent a unique benchmark for the interpretation of the flow-vegetation interaction in partly vegetated channels.
  • Kuusipalo, Jussi (Suomen metsätieteellinen seura, 1985)
    The vegetation and some physical and chemical soil properties were studied in 410 sample plots in a random sample of stands by two-way indicator species analysis, discriminant analysis and analysis of variance. Understorey vegetation was dependent on site fertility and on the tree stand (especially species composition). Although the forest vegetation was distributed in a rather continuous way along a soil fertility gradient, relatively unambiguous site classification was possible based on the appearance of indicator species and species groups.
  • Hovi, Tiina (Helsingfors universitet, 2013)
    Finnish agriculture has faced radical changes since the mid-20th century due to intensification of agricultural production. These changes have resulted into considerable wildlife habitat loss and degradation of biodiversity. Open ditches and their boundaries are one such habitat. They were widely replaces by subsurface drainage. This thesis aims to understand the role open ditches for agricultural biodiversity; what kinds of plants live the ditch habitat and can ditches enhance agrobiodiversity? To answer these questions we surveyed the vegetation of ditch slopes and ditch banks. Both vegetation composition and species richness were studied. The survey concerns only vegetation, but it is assumed that plant species diversity supports diversity of other groups of organisms. The data was collected in summers 2008 and 2009 in Lepsämä river catchment in Southern Finland in co-operation with MYTVAS (Significance of the Finnish agri-environment support scheme for biodiversity and landscape) -project. Ditch habitat characterization was done by studying the most common species and their indicative values in the data. Also NMS-ordination graph was created. Environmental variables were analyzed too. According to the literature review ditches can have significant role in maintaining agrobiodiversity, and their existence has probably reduced biodiversity loss. However, the vegetation analysis shows that the study area was species-poor and homogenous. Probable explanations are the habitat’s humidity and high levels of nutrients alongside the dominance of few strong weed species. In order to improve ditches as wildlife habitats their quality should be enhanced. For example fertilizer and herbicide drifts should be reduced and ditch banks could be widened. Also tending the ditch habitat by cutting or grazing are highly recommendable methods to enhance biodiversity.
  • Ronkainen, Tiina (Helsingfors universitet, 2009)
    Tarkastelen pro gradu- tutkielmassani Euroopan puoleisen Venäjän tundran eri kasvupaikkoja. Tutkimuksessa selvitettiin satelliittikuvilta toisistaan erottuvien kasvupaikkojen biomassan ja hiilidioksidivoiden eroja kasvupaikkojen välillä. Lisäksi testasin, voidaanko regressioanalyysillä kasvillisuuden lajiryhmän peittävyyteen ja korkeuteen perustuen ennustaa luotettavasti kasvillisuuden biomassaa. Tämän tutkimuksen avulla saadaan arvokasta tietoa eteläisen tundra-alueen eri kasvupaikkatyyppien tämän hetkisestä maanpäällisestä biomassasta ja siitä mitkä kasvupaikat ovat mahdollisesti ilmakehän hiilidioksidin lähteitä tai nieluja. Mikäli ilmaston lämpenemisen seurauksena kasvupaikkatyyppien suhteet muuttuvat, on tärkeää tietää eri tyyppien hiilenvarannoista ja vaihdosta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2007. Biomassa aineisto kerättiin systemaattisella otannalla viideltä 900 metrin pituiselta linjalta, lisäksi näytteitä kerättiin myös hiilidioksidivuon mittauskaulusten läheisyydestä. Regressioanalyysiä varten kirjattiin ylös funktionaalisten kasviryhmien (sammalet, jäkälät, ruohovartiset, varvut, vaivaiskoivu ja pajut) peittävyydet (%) ja korkeudet (cm). Keräämäni biomassa-aineiston ja Kuopion yliopiston tutkijoiden kammiomenetelmällä keräämän hiilidioksidivuoaineiston avulla laskin tutkitulle alueelle eri kasvupaikkojen keskimääräiset biomassat ja ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihdon (NEE) ja respiraation (ER) mittauskauden keskiarvot. Kaukokartoituksen avulla selvitettiin myös kasvupaikkojen peittävyyksiä laajemmalla alueella (98 km2, Quickbird kuvan koko). Näin saatiin kokonaiskuva alueen tämän hetkisestä biomassasta ja eri kasvupaikkojen jakautumisesta. 98 km2 kokoisella alueella suurimmat peittävyydet olivat varpupeitteisellä turvemaalla (23 %) ja varputundralla (19 %). Alueen kasvupaikkojen peittävyyksillä painotetun biomassan keskiarvo oli 601 g m-2. Merkitsevää eroa kasvupaikkojen biomassojen välillä oli vain muutamien kasvupaikkojen kohdalla. Kaikki hiilidioksidinmittauskohteet, paitsi paljaat turvemaat, olivat kesän 2007 keskiarvon mukaan ilmakehän hiilidioksidin nieluja. Ekosysteemin hiilidioksidin nettosidonta (NEE) oli suurinta pajuvaltaisella kasvupaikalla ja vähäisintä varputundralla. Ekosysteemiin respiraatio (ER) suhteessa ekosysteemin hiilidioksidin nettosidontaan oli voimakkaampaa mineraalimaan kohteilla kuin turvemaan kohteilla. Regressioanalyysi osoittautui luotettavaksi välineeksi ennustaa kasvillisuuden biomassaa peittävyyden ja korkeuden avulla aineiston koon ollessa tarpeeksi suuri. Maanpäällinen biomassa oli tutkimallamme alueella samaa luokkaa aikaisempiin tutkimuksiin verrattaessa, ja alue edusti eteläistä tundra vyöhykettä hyvin. Hiilidioksidivoita tarkastellessa kesän 2007 lämpimämmillä lämpötiloilla saattoi olla vaikutuksensa siihen, että suurin osa kasvupaikoista oli hiilidioksidin nieluja.
  • Derome, J; Aarrestad, P-A; Aspholm, P; Bakkestuen, V; Bjerke, J; Erikstad, K; Gytarsky, M; Hartikainen, M; Isaeva, L; Karaban, R; Korotkov, V; Kuzmicheva, V; Lindgren, M; Lindroos, A-J; Myking, T; Poikolainen, J; Rautio, P; Røsberg, I; Salemaa, M; Tömmervik, H; Vassilieva, N (2007)
  • Kellomäki, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1977)
  • Kujala, Viljo (Suomen metsätieteellinen seura, 1929)
  • Backman, A. L.; Cleve-Euler, Astrid (Suomen metsätieteellinen seura, 1922)
  • Mannerkoski, Hannu (Suomen metsätieteellinen seura, 1973)
  • Heikurainen, Leo (Suomen metsätieteellinen seura, 1951)
  • Kurki, Outi (University of Helsinki, 1994)
  • Lindholm, Tapio; Heikkilä, Raimo (Finnish Environment Institute, 2006)
    The Finnish Environment 23/2006
    Finland - Land of mires is a textbook on mires and their ecology in Finland. Totally 27 separate articles of different topics are included in the book. The items dealt with in the book are the following: 1. Unsettled weather and climate of Finland. 2. Climate of Finland and its effect on mires. 3. Bedrock in Finland and its infl uence on vegetation. 4. The landforms of Finland. 5. Glacial and postglacial history of the Baltic Sea and Finland. 6. Postglacial history of Finnish inland waters. 7. Lake and river systems in Finland. 8. Interglacial and interstadial organic deposits in Finland. 9. Mire development history in Finland. 10. Regional distribution of peat increment in Finland. 11. Geobotany of Finnish forests and mires: the Finnish approach. 12. Ecohydrology of Finnish mires. 13. Ecological gradients as the basis of Finnish mire site types. 14. Mire plant species and their ecology in Finland. 15. Land uplift phenomenon and its effects on mire vegetation. 16. Palsa mires in Finland. 17. Cultural land use history in Finland. 18. The use of mires for agriculture and forestry. 19. Destruction of mires in Finland. 20. Environmental impacts of mire utilization. 21. Peatlands and global change - the Finnish case. 22. Ecosystem services provided by Finnish mires. 23. Mire conservation and its short history in Finland. 24. Ramsar areas in Finland. 25. Land birds in Finnish mires and their conservation status. 26. A short introduction to the Finnish language. 27. Etymology of some Finnish words for mire.
  • Rankinen, Katri; Holmberg, Maria; Peltoniemi, Mikko; Akujärvi, Anu; Anttila, Kati; Manninen, Terhikki; Markkanen, Tiina (Molecular Diversity Preservation International (MDPI), 2021)
    Water 13 (2021), 472
    Climate change may alter the services ecosystems provide by changing ecosystem functioning. As ecosystems can also resist environmental perturbations, it is crucial to consider the different processes that influence resilience. Our case study considered increased NO3− concentration in drinking water due to the climate change. We analyzed changes in ecosystem services connected to water purification at a catchment scale in southern Finland. We combined climate change scenarios with process-based forest growth (PREBAS) and eco-hydrological (PERSiST and INCA) models. We improved traditional model calibration by timing of forest phenology and snow-covered period from network of cameras and satellite data. We upscaled the combined modelling results with scenarios of population growth to form vulnerability maps. The boreal ecosystems seemed to be strongly buffered against NO3- leaching by increase in evapotranspiration and vegetation NO3- uptake. Societal vulnerability varied greatly between scenarios and municipalities. The most vulnerable were agricultural areas on permeable soil types.
  • Ikonen, Iiro; Hagelberg, Eija; Lammi, Antti; Lundström, Eriika; Seppälä, Outi; Särmäntö, Päivi (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 36/2006
    Halikonjoen luonnonhoidon suunnittelu tehtiin kolmessa eri vaiheessa 2002-2004. Suunnittelutyö keskitettiin Halikonjoen - Uskelanjoen valtakunnallisen maisema-alueen Halikonjoen ydinosalle. Työn kuluessa käytiin läpi kyselyin tai tilakäynnein alueen lähes kaikki maanomistajat ja luotiin rekisteri, jonka avulla on helppo kohdentaa neuvontaa ja edistää alueiden hoidon aloittamista maatalouden erityisympäristötuilla, metsätalouden tuilla ja muilla tuilla. Lisäksi inventoitiin tarkemmin alueen luonnonarvoja ja tehtiin visuaalinen maisematarkastelu. Työn perusteella voidaan todeta, että Halikonjokilaakson luonnon monimuotoisuusarvoa nostavat erityisesti perinnemaisemat, kuten jokivarsien tuoreet niityt, kuivahkot paisterinteet ja joen lähiympäristön kalliorinneterassien ketolaikut. Alueella on myös hiekkaisuutta, mikä näkyy huomionarvoisen lajiston korkeassa määrässä. Jokivarressa on lisäksi lehtolaikkuja, joissa on usein vanhenevaa puustoa ja maapuita sekä luonnontilaisia puroja ja noroja. Luontodirektiivin liitteen IV lajeista alueella elää pikkuapollo (Parnassius mnemosyne), saukko (Lutra lutra), vuollejokisimpukka (Unio crassus) sekä liito-orava (Pteromys volans). Nykyisin yhä merkittävämpi osa Suomen uhanalaisista lajeista on riippuvaisia hoidetuista perinnemaisemista. Lähes kaikki pelloksi kyntämättömät Varsinais-Suomen tuoreet niityt ovat jokinotkoissa. Jokinotkojen rinteitä on myös hyödynnetty niittyinä hyvin pitkään, osa rinteistä on myös kynnetty pelloiksi hevosten aikakaudella. Jokinotkojen tuoreita ja kuivia niittyjä uhkaa etenevä umpeenkasvu, mikä heikentää merkittävästi monien lajien elinmahdollisuuksia. Niittyjä tulisikin lähes poikkeuksetta saada hoitoon, sen lisäksi hoitoon tulisi saada myös hakamaisia alueita, reunavyöhykkeitä ja metsälaitumia. Tärkeää on että mukaan saadaan laajoja jokimaisemakokonaisuuksia, joiden sisällä hoitotapa vaihtelee. Halikonjoen alueelle tulisi priorisoida jatkossakin hoitotukia ja räätälöityä tilakohtaista suunnittelua. Myös uusia joustavia rahoituskeinoja metsäisten alueiden osalta tulisi vielä kehittää. Maanomistajat ja alueen toimijat ovat tehtyjen kyselyjen ja alueella toimineen Maisemajuna –projektin (2003-2006) kokemusten perusteella pääsääntöisesti kiinnostuneita kehittämään alueidensa hoitoa ja osallistumaan siihen. Työ jatkaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tilakohtaisten suunnittelutöiden sarjaa. 
  • Tukia, Harri; Hämäläinen, Julia; Ryttäri, Terhi (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2015
    Harjumetsien paahdeympäristöt ja niillä elävä erikoistunut eliölajisto ovat viime vuosikymmeninä taantuneet mm. metsäpalojen tehokkaan torjumisen ja yleisen rehevöitymiskehityksen takia. Myös monet talousmetsien hoitoon liittyvät piirteet, kuten hakkuiden jälkeinen heinittyminen ja tiheät taimikkovaiheet, voivat heikentää paahdeympäristöjen lajien säilymistä. Viimeisen, lähes kymmenen vuoden aikana asian korjaamiseksi on tehty laajapohjaista yhteistyötä ympäristö- ja metsäalan toimijoiden kesken. On huomattu, että metsätalous, luonnonhoito ja vaateliaiden eliölajien turvaaminen eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan niitä voidaan tavoitella yhtä aikaa, samalla kustannuksia säästäen. Tähän raporttiin on koottu kokemukset ja tulokset vuosien 2006–2014 aikana toteutetuista harjumetsien paahde-elinympäristöjen suojeluun ja hoitoon tähdänneistä hankkeista. Mukana ovat katsaukset harjujen käytön historiaan ja metsien suojelun ekologisiin perusteisiin. Lähemmän tarkastelun alla olleilta Taipalsaaren ja Lopen harjualueilta raporttiin on koottu tulokset tienvarsikasvillisuuden ja linnuston inventoinneista. Näiden esimerkkien avulla pohditaan myös paahde-elinympäristöjen verkostoajattelua: miten erilaisia paahdeympäristöjä voitaisiin kytkeä toisiinsa ja saada aikaan osiaan laajempia kokonaisuuksia. Räyskälän lentokentällä pidettyjen Suviseurojen vaikutuksista on pienimuotoinen seurantatutkimus. Raporttiin on koottu myös alustavat tulokset kaikista eri hankkeiden aikana tehdyistä hoitokokeista ja niiden seurannoista. Lisäksi esitetään tuloksia Kemiönsaaren Örön paahdeympäristöjen hoitojen lähes kymmenen vuoden seurannoista. Raporttia täydentää maisemanäkökulma: miten ihmisen kokemus maisemassa tulisi ottaa huomioon harjujen hakkuita suunniteltaessa. Viimeiseen lukuun on koottu tiivistetysti harjuluonnon paahdeympäristöjen hoidosta saatuihin kokemuksiin perustuvat johtopäätökset ja suositukset.
  • Sarvas, Risto (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Kujala, Viljo (Suomen metsätieteellinen seura, 1921)