Browsing by Subject "katastrofit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Olander, Ilkka (2006)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani henkilöivän retoriikan käyttöä suomalaisessa iltapäivälehdistössä. Tarkoitukseni on selvittää, mitä viime vuosina kasvanut henkilö- ja julkkisjournalismi merkitsee median kulttuuris-moraalisten tehtävien kannalta. Pitäisikö uskoa tabloidisaatiokriitikoiden väitteisiin, joiden mukaan julkkiksien ympärillä pyörivä media trivialisoi julkisuuden sisällöt ja lamauttaa siten demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa? Vai onko kyseessä vain harmiton julkisuuden sisältöjen muotoutuminen markkinamekanismin kautta helpommin lähestyttäviksi ja ihmisläheisemmiksi, kuten demokraattiset populistit väittävät? Empiirinen aineistoni koostuu Ilta-Sanomien tsunamiuutisoinnista 17.12.2004 - 15.1.2005 sekä sattumanvaraisesti valitusta Ilta-Sanomien kahden viikon periodista vuodelta 2005. Tutkielmani tärkeimpinä teoreettisina lähteinä mainittakoon viimeaikainen journalismikritiikin vuosikirjoissa käyty arvokeskustelu sekä kansainvälinen tabloidisaatiokeskustelu. Tukeudun pitkälti median poliittisen talouden tutkimuksen näkökulmaan, ja painotan siten median taloudellisiin reunaehtoihin liittyviä selitysmalleja. Tutkielmani jakautuu kahteen osaan. Tutkielman ensimmäisessä osassa (luvut 4-7) kuvaan tabloidien keskeistä retorista keinovarastoa. Hahmotan historiallisen ja tilastollisen katsauksen avulla tabloidlehdistön aseman muutosta koko journalismin kentällä. Osoitan tässä tarkastelussa, että henkilötarinat ja julkkikset erottuvat tabloidien keskeisimpänä myyntiartikkelina ja sisältönä, ja että julkkisjulkisuuden määrä on kasvanut Suomessa viimeisinä vuosikymmeninä. Etenen tästä erittelemällä julkkisjuorun logiikkaa ja tunnistamalla sen avainelementit: draaman, tarinan kerronnan jännitteet ja moraalin. Hyödynnän näitä näkökulmia käsitellessäni valitsemaani erityistapausta, Ilta-Sanomien tsunamiuutisointia. Erityisinä piirteinä nostan tsunamiuutisoinnista esiin sen henkilö- ja kokemuskeskeisyyden, draamallisten ääripäiden tavoittelun ja moraalisen asetelmallisuuden. Päätän tutkielmani ensimmäisen osuuden siirtymällä toimittajien näkökulmaan. Osoitan, kuinka toimittajat pohtivat nykyisin yhä enemmän juttujen "jalkauttamista" eli sitoutumista ihmisten arkielämään, mikä johtaa käytännössä henkilöaiheiden suosimiseen. Tämän taustalla on nähtävissä etenkin toimitustyötä ohjaavat taloudelliset paineet, toimittajien kasvanut tietoisuus yleisöstä ja kiireellinen aikataulu. Tutkielmani toisessa osassa (luvut 8-10) siirryn käsittelemään tabloidlehdistöä yhteiskunnallisemmalla otteella. Tämän tarkastelun lähtökohtana on Jürgen Habermasin demokraattisesta julkisuusteoriasta kasvanut ajattelun perinne. Pohdin tässä osuudessa sitä, miten kestävänä tabloidlehdistön tarjoama sisältö näyttäytyy kansalaisyhteiskunnan, etiikan ja demokratian perspektiiveistä. Kytken henkilökeskeisen retoriikan nousun median yleiseen siirtymään kulttuuris-moraalisesta säätelystä kohti markkinasäätelyä. Tämän siirtymän palautan puolestaan maailmanlaajuisesti levinneeseen uusliberaaliin vapaita markkinoita korostavaan ajatteluun ja sitä myötäilevään mediapolitiikkaan. Väitän, että mediatarjonnan kasvava henkilökeskeisyys heijastuu vähitellen siirtymänä kansalaisyhteiskunnasta kohti suppeampaa kulutusyhteiskuntaa. Lopulta otan kantaa siihen tabloidisaatiokeskustelun polttavaan kysymykseen, missä määrin tabloidisaatio tulisi nähdä uhkana yhteiskunnalle ja missä määrin journalismin rikastumisena ja demokratisoitumisena.
  • Pekkarinen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (7)
  • Sinikara, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (3)
  • von Weissenberg, Andreas (Helsingfors universitet, 2013)
    The thesis explores narrative techniques used in the genre of news reportage, specifically related to reporting from disaster contexts. This particular context is highly interesting, as the journalistic idea of ‘witnessing’ is very pronounced and also a major journalistic rational of deploying reporters. At the same time, reporters in this context might often ‘parachute’ in to the country, they will often have to work in poor security conditions and are exposed to stress and trauma. There are strong indications of an increase in the frequency and effect of disasters globally, which underlines the need to know more about how media reports on such events. This thesis is a small contribution to that end, exploring what narratological choices can be observed in the published news reportages. The material examined consists of news reportages from Haiti published in four different daily newspapers in Finland and Sweden immediately after the devastating earthquake there in January 2010. Out of a total of 30 articles, 8 have been examined in detail with a descriptive and also comparative approach. The method is that of narratological analysis, to a large extent based on the structuralist narratology. The categories included in the analysis are the narrative situation (how the author is present/absent in the text and how she regulates the information), narrative space (how the author present the space on which the reportage is centred) and characterization (how the author presents the characters in the text). The main findings regarding the narrative situation is that the author is present in all the analysed articles, but often not in a clear and consistent way. Rather the author will ‘place’ herself in the text more for temporary effect, particularly in the preamble, but the presence is not for example used to drive the narrative forward. In the category of narrative space, frame space (where the space is passive) is clearly the dominant narratological choice, despite the fact that disaster often has a clear effect on the ‘landscape’ and could potentially be given quite a lot of narrative weight. Regarding characterization, there is very little of it in the analysed articles; interviewees or people observed are generally not introduced or characterized in any way. The analysis of the results and the overall process of writing the thesis leads to two distinct features in the examined material that are discussed in the summary: fading narrativity and low descriptiveness. Fading narrativity refers to the fact that the use of narrative techniques is patchy and often with a focus on the preamble and the beginning of the article, whereas the end of the article often resembles a more traditional news text. External issues can be assumed to be one clear reason for this fading narrativity (time pressure, difficult context, etc.) but I argue that there are internal issues as well, namely that the genre of news reportage and the expectations on the reports is ill defined. Low descriptiveness, in turn, refers to the fact that in all of the articles the narratological categories of narrative space and characterization is used sparsely. This is highly interesting, considering the basic rational behind deploying reporters to such context, i.e. the idea of witnessing. I argue that one possible explanation for this is linked to the McLuhan Galaxy, i.e. that we are dominated by the audio-visual and that this has – consciously or unconsciously – led to a reduction in the perceived need to be descriptive in print journalism.
  • Ruikka, Aino (2006)
    Journalismia ja erityisesti tv-journalismia on usein tarkasteltu kaksijakoisesta näkökulmasta. Journalismia on määritetty joko jaolla informaatio–viihde tai jaolla informaatio–tarinankerronta. Ruotsalainen mediatutkija Mats Ekström on vuonna 2000 esittänyt kaksijaon sijaan tv-journalismin tarkastelun apuvälineeksi jakoa kolmeen moodiin. Moodeja ovat informaatio, tarinankerronta ja attraktio. Tiivistetysti informaatiomoodissa toimittaja on tiedonvälittäjä ja yleisö tiedonjanoaja, kolmannet osapuolet taas tiedonlähteitä. Tarinankerronnassa toimittaja on kertoja, yleisö eläytyvä kuuntelija ja kolmannet osapuolet tarinan henkilöhahmoja. Attraktiossa taas toimittaja toimii esillepanijana, yleisö katsojana ja kolmannet osapuolet esiintyjinä. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu Ekströmin moodiluokitteluun perustuvan laadullisen lähiluvun avulla sitä, miten tammikuussa 2005 esitetyt, tsunamikatastrofia käsitelleet television ajankohtaisohjelmat pyrkivät puhuttelemaan katsojia. Samalla on pohdittu Ekströmin mallin käyttökelpoisuutta aineiston analyysin välineenä. Aineisto koostui seitsemästä ajankohtaisohjelmasta sisältäen kaksi ohjelmaa kanavilta YLE TV1, YLE TV2 ja MTV3 sekä Nelosen esittämän yhden ajankohtaisohjelmaksi luettavan. Tämän aineiston perusteella, Ekströmiä soveltaen, suomalainen tv-journalismi perustuu loppujen lopuksi useimmiten informaatioon ja käyttää päällimmäisinä tiedonvälityksen keinoina tarinankerrontaa ja attraktiota harvoin. Informaatiomoodin mukaisissa jutuissa voi kuitenkin olla läsnä myös muiden moodien piirteitä ja muita keinoja puhutella yleisöä. Tsunamia käsitelleissä ajankohtaisohjelmissa tällaisia piirteitä edustivat useimmiten tsunamista selvinneiden tarinat sekä yksityisen surun runsas julkinen esittäminen, joiden molempien avulla vedottiin katsojien tunteisiin. Eri kanavien tavoissa puhutella yleisöä ei tämän aineiston perusteella ollut selkeitä eroja. Moodiluokittelun soveltaminen aineistoon ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Ekströmin esittämällä tavalla attraktion lisääminen informaation ja tarinankerronnan rinnalle ei ratkaise käsitteiden sisältämiä ristiriitaisuuksia tai ongelmaa siitä, etteivät journalistiset ohjelmat ole luokiteltavissa vain joko informaatioksi tai viihteeksi. Loppujen lopuksi Ekströmin mallissa informaatio–viihde-jako (kuten myös laatu–viihde-jako) ilmenee aineistoon sovellettaessa niin, että informaatiomoodi tietoiskuna edustaa informaatiota ja tarinankerronta sekä attraktio viihteellisiä piirteitä erotuksena informaatiosta. Moodien määritelmät ovat myös osin päällekkäisiä ja siksi moodeja on vaikea erotella toisistaan aineistoon sovellettaessa. Moodit ovat siis kaikkea muuta kuin selkeitä. Ajatuksena kolmannen elementin lisääminen on kuitenkin hyvä tapa laventaa keskustelua ja attraktio nostaa esiin mielenkiintoisia asioita journalismin viihteellisistä piirteistä, joita ei aina voi laskea tarinankerronnaksi. Tutkielman keskeisenä lähteenä on käytetty Mats Ekströmin artikkelia Information, Storytelling and Attractions: TV Journalism in Three Modes of Communication. Toinen tärkeä lähde on Minna Aslaman ym. Jääkö asia viihteen jalkoihin? Tarkastelussa television journalistiset ohjelmatyypit syksyllä 2003, jossa on myös sovellettu Ekströmin mallia.
  • Turunen, Kristiina (2004)
    Tutkielmassa on tarkasteltu katastrofijournalismia kuvajournalismin näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää miten katastrofikuvat rakentavat kulttuurisia merkityksiä, ja mitä nuo merkitykset ovat. Erityisesti keskitytään tunteiden rooliin. Tutkielman empiirisen osan muodostaa 11.9.2001 New Yorkissa tehdyn terrori-iskun uutiskuvien tarkastelu. Menetelmänä on käytetty Gunther Kressin ja Theo van Leuuwenin luomaa ”kuvan kielioppia”, teoriaa sommitelmarakenteista. Heidän mielestään kuvan sommittelulla on merkittävä rooli sen merkitysten tuottamisessa. Teorian perustana on kolmijako esittävään, interpersonaaliseen ja rakenteelliseen metafunktioon. Kuva esittää jotakin, asemoi katsojan tiettyyn suhteeseen esittämänsä kanssa ja muodostuu rakenteeltaan yhtenäiseksi. Analyysin valossa voi todeta syyskuun 11. päivän kuvien koostuvan useista päällekkäisistä prosesseista. Niiden rakenne on monikerroksinen. Kuvista löytyy selkeää asetelmallisuutta. Sankarin ja konnan myyttiä selkeästi rakennetaan visuaalisin keinoin. Tunteet ovat vahva osa katastrofikuvien maailmaa. Kuolema esitetään ylevänä ja symbolisena tekona. Otoksiin sisältyy myös terapeuttinen ja kansakuntaa eheyttävä aspekti. Kuvat ovat dramaattisia ja erittäin pelkistettyjä. Merkittävää on myös poissaoleva eli se mitä kuvissa ei esitetä.
  • Vasama, Erica (2008)
    Avsikten var att kartlägga vilka olika ideal, normer, villkor och sociala relationer som påverkar en journalist vid beslutet att publicera en nyhetsbild som kan uppröra mottagaren. Med upprörande bilder avses bilder på människor inblandade i olyckor, katastrofer, konflikter och liknande händelser som orsakat dem mänskligt lidande eller dödat dem. Bildernas innehåll väcker obehag eller motbjudande känslor hos tittaren. Jag har intervjuat åtta finländska utrikesjournalister på TV-redaktioner. Bilder är oerhört viktiga i TV-nyheterna och utrikesjournalister arbetar med krigs- och katastrofbilder så gott som dagligen. Intervjuerna har analyserats med en vidareutvecklad version av reporterpraktikens kontext, en modell av Mats Ekström och Stig Arne Nohrstedt som kartlägger vad journalister påverkas av i sitt arbete. Modellen kompletteras med en diskursanalys som ger en inblick i hurudan inställning journalisterna överlag har till bildetiska frågor. Journalisterna påverkas i sitt arbete med bilder framför allt av yrkesrelaterade ideal och normer, praktiska arbetsvillkor samt kollegernas åsikter. Idealen och normerna påverkar snarare som en grundinställning än som praktiska verktyg. Diskussionen på redaktionen samt kollegernas åsikter formar respondenternas bildval. Skyldigheten att berätta och att visa världen som den är sågs som viktiga yrkesetiska normer. De låg ändå i vågskålen med medvetenheten om att man utnyttjar människor i nyhetsförmedlingens namn. Utrikesjournalisterna har dessutom den geografiska distansen att försvara sig med: det är inte så stor skillnad vad man visar, eftersom de berörda ändå aldrig får veta något. Journalisterna förhöll sig i princip positivt till etiska överväganden kring bilder. Upprörande bilder uppfattades ändå allmänt inte som ett speciellt stort problem, eftersom de flesta bilder var enkla att fatta beslut om. Nedskrivna regler om etiskt kontroversiella frågor saknades inte. Jag efterlyser ändå ett aktivare grepp av redaktionsledningen i form av principdiskussioner, fortbildning eller en fastställd policy. Detta skulle klargöra redaktionens principer och agera facit för diskussioner kring enskilda svåra fall. Utformningen och omfattningen kunde anpassas efter redaktionens behov och önskemål. Den viktigaste litteraturen för avhandlingen var Mats Ekströms och Stig Arne Nohrstedts verk (1994, 1996), Kari Andén-Papadopoulos och Birgitta Höijers Våldsamma nyheter: perspektiv på dokumentära våldsskildringar i media (1996) samt forskning kring Estoniakatastrofen år 1994 och flodvågskatastrofen i Asien år 2004.