Browsing by Subject "kategoria-analyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Rosendahl, Mia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Sinkkuus lisääntyy elämäntapana kaikissa ikäryhmissä ja elämäntilanteissa. Moni nainen Suomessa asuu yksin lastensa kanssa ja identifioi itsensä sinkuksi. Usealla näistä naisista on yhteishuoltajuus lastensa isän kanssa, ja useat näistä naisista käyttävät itsestään termiä sinkkuäiti. Tämä tutkielma on syntynyt paikantamaan sinkkuäitien puhetta heidän omista sinkkuuden ja sinkkuäitiyden kokemuksistaan. Aihetta lähestytään kategoria-analyysin ja diskursiivisen psykologian kautta tutkimalla, 1) millaisia sinkkuuden ja sinkkuäitiyden kategorioita bloggaajat rakentavat blogiteksteissään, 2) millaisissa kategoriakokoelmissa löydetyt kategoriat esiintyvät sekä 3) millaisia identiteettikategorioita bloggaajat tuottavat ja käyttävät.  Tutkimusaineisto on kerätty blogia pitävien sinkkuäitien blogijulkaisuista, joissa he kirjoittavat elämästään sinkkuäitinä tai sinkkuna. Tutkielman taustana toimii kategoria-analyysi, jossa kategoriat nähdään syntyvän tilanteisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kategorioita esiintyy kaikenlaisissa vuorovaikutustilanteissa ja aineistoissa. Kategoriat muodostavat kategoriakokoelmia, ja niitä voidaan käyttää identiteettiä rakentaessa. Aineistoa lähestytään diskursiivisen psykologian kautta, jolloin kategorioiden nähdään rakentuvan diskursiivisesti ja siinä tutkitaan, miten ja milloin ne esiintyvät kielessä ja millaisia todellisuuksia ne käyttäjilleen luovat. Tutkielman aineisto koostuu kuuden sinkkuäitibloggaajan blogiteksteistä, jotka on kirjoitettu joulukuun 2014 ja kesäkuun 2017 välisenä aikana. Aineisto kerättiin loppukeväästä 2017. Bloggaajille oli yhteistä se, että he kaikki identifioituivat sinkkuäideiksi blogeissaan ja kirjoittivat sinkkuuteen ja sinkkuäitiyteen liittyvistä teemoista. Aineisto on analysoitu kategoria-analyysia käyttäen ja siinä on keskitytty kategorioihin, kategoriakokoelmiin ja identiteettikategorioihin. Aineiston perusteella paikannetaan 11 kategoriaa, jotka esiintyvät kolmessa kategoriakokoelmassa. Kategoriakokoelmat ovat sinkun kategoriakokoelma, perheen kategoriakokoelma ja muiden ihmisten kanssa vietettyyn aikaan liittyvä kategoriakokoelma. Eniten käytetyt kategoriat ovat sinkun kategoria, sinkun identiteettikategoria ja sinkkuäidin kategoria. Bloggaajat rakentavat sinkun kategoriasta itselleen sopivan identiteettikategorian, joka eroaa sinkun kategoriasta. Sinkkuäidin kategoria tuotetaan ongelmalliseksi kategoriaksi, joka on osa bloggaajien identiteettiä. Sinkun ja sinkkuäidin identiteettikategoriat tuotetaan bloggaajien teksteissä välitiloina. Analyysin pohjautuen voidaan todeta, että sinkkuus ja sinkkuäitiys näyttäytyvät monimerkityksellisinä kategorioina, jotka esiintyvät pääkategorioina erilaisissa kategoriakokoelmissa.
  • Tissari, Emmi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiedekunta - Fakultet - Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos - Institution - Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä - Författare - Author Emmi Tissari Työn nimi - Arbetets titel Aitouden alleviivattu esittäminen – Strateginen profiilityö ja aitouden rakennuskäytännöt Instagramissa Oppiaine - Läroämne - Subject Viestintä Työn laji - Arbetets art - Level Pro gradu -tutkielma Aika - Datum - Month and year Toukokuu 2019 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 121 + 8 Tiivistelmä - Referat - Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, kuinka ammattibloggaajat rakentavat ja käyttävät aitoutta Instagram-minäesityksissään. Tutkielma käsittelee sitä, kuinka aitoutta tuotetaan kaupallistuneessa ja editoinnin käytännöille nojaavassa palvelussa. Eräs keskeisistä sosiaalisen median tutkimuksen kysymyksistä liittyy minäesityksen käytäntöjen ja aitouden ylläpitämisen haasteisiin. Tutkielma osallistuu ajankohtaiseen ja toistuvaan julkiseen keskusteluun sosiaalisen median aitoudesta. Tutkielman viitekehys on sosiologis-filosofinen, nojaten Zygmunt Baumanin, Anthony Giddensin, Lionel Trillingin ja Erving Goffmanin käsityksiin minuuden aitouden rakentumisesta. Hahmotan aitouden sosiaalisena konstruktiona, joka saa merkityksensä subjektiivisesti. Lähestyn sosiaalista mediaa ensinnäkin jaettuna sosiaalisena kulttuurina, toisekseen käytäntöinä. Menetelmällisesti yhdistelen kategoria-analyysiä sekä kriittistä lähilukua ja -katsomista. Tutkimusalustana toimii sosiaalisen median palvelu Instagram, jossa bloggaajat jäsentävät minuuttaan verbaalisin ja visuaalisin keinoin. Monimuotoisen ja editoitavan sisällön jakamiseen keskittynyt Instagram on tutkimusalustana metodologisesti haastava, mutta muodostuu merkittäväksi tutkimuskohteeksi, sillä palvelussa tapahtuu paljon jokapäiväistä sosiaalista toimintaa ja identiteetin rakentamista. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen (10) Instagram-profiilin päivityksistä, 12 kuukauden ajalta. Tutkimusjoukon valinta on käyttäjätileihin, eli ryhmään identifioitumiseen perustuva. Aitouden rakennuskäytäntöjä ja tietoisen profiilityön käytäntöihin liittyviä ristiriitaisuuksia paikantamalla analyysistä nousee neljä (4) aitouden tuottamisen kategoriaa, sekä kaksitoista (12) alakategoriaa. Analyysin perusteella Instagram-profiilit muodostuvat minuuden strategisen esittämisen areenoiksi, joilla aitous on omaksuttu tuotannon käytännöksi. Aineiston perusteella päädyn tulokseen, että aitoutta tuotetaan pääasiallisesti korostamalla sen olemassaoloa. Toisaalta analyysissä käy ilmi, että aitoutta halutaan myös itserefleksiivisesti suojella. Tutkielman toinen löydös onkin, että aitoutta tuotetaan kahdella vastakohtaisella tavalla: laskelmoidusti ja norminvastaisesti. Työn kolmas löydös on, että aitoutta korostetaan erityisesti mainossisältöjen yhteydessä. Tulos viittaa aitouden tietoiseen tuotteistamiseen ja asettuu ristiriitaan toiminnalle itsesääntelynomaisen aidon kaupallisuuden periaatteiden kanssa. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että aitoutta kaupallistetaan tavalla, joka sulauttaa yhteen autenttisuuden ja markkinalogiikan käytäntöjä. Johtopäätöksenä totean, että sisällöntuottajien ammatillisen uskottavuuden näkökulmasta on tarpeen tarkastella ja uudelleen määritellä aidon kaupallisuuden käytäntöjä. Aineistoni valossa avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen pyrkiviä yhtenäisiä toimintakäytäntöjä tarvitaan. Avainsanat – Nyckelord - Keywords Instagram, aitous, sosiaalinen media, kulutuskulttuuri, eksistentialismi, postmoderni minuus, kriittinen lähiluku, kategoria-analyysi Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
  • Hoolan, Päivikki (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee lastensuojelun palvelutarpeen arvioihin liittyvää päätöksentekoa. Tutkin lastensuojelun palvelutarpeen arvioiden asiakirjoja ja niissä esiintyviä perusteluja lastensuojelun tarpeettomuudesta. Tutkimusaineisto koostuu eteläsuomalaisen kunnan lastensuojelussa vuonna 2017 tehtyjen lastensuojelun palvelutarpeen arviointien asiakirjoista. Asiakirjamateriaalissa on mukana sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien asiakas- ja verkostotapaamisista sekä puheluista tehdyt kirjaukset, ja arvioiden yhteenvedot. Aineisto muodostuu tapauksista, joissa palvelutarpeen arvion asiakkaat eivät valikoidu lastensuojelun tai sosiaalihuollon asiakkaiksi. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys rakentuu sosiaalisesta konstruktionismista, diskurssianalyysistä ja kategoria-analyysistä. Käsitän todellisuuden vuorovaikutuksessa rakentuvana ja neuvoteltavissa olevana. Todellisuus rakentuu paikallisissa tulkintakäytännöissä, joissa tuotetaan ja ylläpidetään arkielämän moraalista järjestystä. Analysoin aineistoa diskurssianalyyttisesti. Käytän analyysin metodina kategoria-analyysiä. Kategoriat ovat kiinteä osaa sosiaalista toimintaa. Niitä luodaan ihmisten nimetessä ja luokitellessa asioita ja toisia ihmisiä. Tutkimuksen perusteella palvelutarpeen arvioiden johtopäätöksissä rakentui neljä lastensuojelun tarpeettomuuden kategoriaa. Lastensuojelun tarpeettomuuteen päätyvissä arvioissa tapauksia määriteltiin ainutlaatuisiksi tilanteiksi, ei tällä hetkellä toimenpiteitä vaativiksi, vääriksi hälytyksiksi ja ohimeneviksi haastaviksi elämäntilanteiksi. Aineistossa esiintyi kuitenkin vain harvoin pelkkä lastensuojeluilmoituksessa esiintyvän ongelman kategorisointi johtopäätösten perusteluna. Paikansin aineistossa lisäksi kaksi arvioiden johtopäätöksiä vahvistavaa kategoriaa. Yhtäältä sosiaalityöntekijät käyttivät toisten viranomaisten tai yhteistyökumppaneiden lausuntoja vahvistamaan omia johtopäätöksiään. Toisaalta arvioihin kirjattiin havaintoja perheiden, ja etenkin vanhempien moraalisesta kunnollisuudesta todisteena lastensuojelun tarpeettomuudesta. Asiakasvanhempien moraalisen kunnollisuuden arviot rakentuivat teksteissä sosiaalityöntekijöiden omista havainnoista vanhempien vastuullisuudesta ja lasten normaalista käytöksestä ja lapsuudesta.
  • Kuvaja, Viivi (Helsingfors universitet, 2017)
    Yksityisen sektorin sanotaan olevan kehityspolitiikan trendi. Suomi leikkasi kevään 2015 hallitusneuvottelujen yhteydessä kehitysyhteistyöbudjetistaan noin 30 prosenttia, eli 300 miljoonaa euroa. Samalla kun perinteisen kehitysyhteistyön volyymi laski, 130 miljoonaa euroa siirrettiin kehitysrahoituslaitos Finnfundin pääomitukseen vauhdittamaan yritysyhteistyötä kehitysmaissa. Tämän pro gradu -työn tavoitteena on tutkia yksityisen sektorin roolia Suomen kehityspolitiikassa vuosina 1996–2016, ja toisaalta tutkailla lähihistorian näkökulmasta sitä, milloin niin sanottu yksityisen sektorin trendi on rantautunut Suomen kehityspolitiikkaan. Tutkimustehtävää lähestytään laadullisin menetelmin ennen kaikkea kategoria-analyysin keinoin. Tutkimuksen runkoaineistona käytetään Suomen kehityspolitiikkaa ohjanneita linjauksia vuosilta 1996, 1998, 2001, 2004, 2007, 2012 sekä 2016. Tutkimuksen tukiaineistona käytetään Kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan ja Kehityspoliittisen toimikunnan täysistuntojen pöytäkirjoja 1996–2015, vuosiarvioita 2005–2015 sekä yksityisen sektorin linjausta vuodelta 2015. Syventävänä aineistona käytetään esimerkkitapauksena Kauppaa tukevan kehitysavun aloitteita 2008–2011 ja 2012–2015. Analyysiä jäsentävänä tulkintateoreettisena löyhänä viitekehyksenä hyödynnetään Juhani Koposen Suomen kehitysyhteistyön historiaan soveltamaa developmentalismin ja instrumentalismin käsitteiden viitekehystä. Taustateoreettisena viitekehyksenä sovelletaan muun muassa Olav Stokken käyttämää internationalismien tulkintakehikkoa, jonka avulla pyritään liittämään tutkimustulokset pelkkää yksityistä sektoria koskevaa keskustelua laajempaan kokonaisuuteen eli siihen, minkälaisesta kehityspolitiikan luonteesta ylipäänsä on kyse. Keskeinen tulos on se, että yrityksiä on alettu yhä korostetummin pitää niin sanotusti kehityksen moottorina. Yritysten kompetenssi luoda työpaikkoja ja tätä kautta edistää talouskasvua on nähty arvokkaana. Yksityisen sektorin roolia pohdittaessa on kuitenkin tärkeää huomioida se, että yksityisellä sektorilla on viitattu saman käsitteen alla eri ulottuvuuksiin. Useimmiten yksityisen sektorin käsitteellä viitataan etenkin suoraan yritysyhteistyöhön tai kehitysmaan yksityisen sektorin kehittämiseen. Suomessa yksityistä sektoria koskevan puheen juuret ovat vuoden 1998 kehitysmaapolitiikan linjauksessa. Tarkasteluajanjakson alkupuolella yksityisen sektorin rooli tosin ilmeni lähinnä välillisesti globaalin tason tarkastelussa liittyen kauppapolitiikkaan, kaupan sääntöjen ja kauppajärjestelmien oikeudenmukaistamiseen sekä toisaalta instrumenttien suhteen korkotuen kritiikkiin ja Finnfundin rooliin. Vuosituhannen alussa Monterreyn kehitysrahoituskokouksen myötä yksityisestä sektorista alettiin kansainvälisellä tasolla keskustella laajan kehitysrahoituksen näkökulmasta, ja sama tapahtui myös Suomessa. 2010–luvulle tultaessa tarkastelu on siirtynyt globaalin tason tarkastelusta lähemmäs Suomen oman yksityisen sektorin roolia painottavaa kehityspolitiikkaa. Virstanpylväänä voidaan nähdä etenkin viimeistään Addis Abeban vuoden 2015 kehitysrahoituskonferenssin legitimoima ajatus siitä, että kehitysrahoitusta voidaan legitiimisti käyttää yritysten rahoittamiseen. Yksityisen sektorin roolin vahvistumisen taustalla ovat vaikuttaneet monet seikat mm. Kiinan kaltaisten kehittyvien talouksien vaikutusvallan kasvu kehitysmaissa, tuloksellisuuden tavoittelu ja yksityisten rahavirtojen kasvu kehitysmaissa. Keskeinen johtopäätös on se, että etenkin suomalaisen yksityisen sektorin roolia ilmentävä argumentaatio pitää sisällään sekä instrumentalistista oman edun tavoittelun hyväksyvää argumentaatiota, että developmentalistista, kehitystä painottavaa argumentaatiota. Se, että yksityisen sektorin käsitteen alla on viitattu moneen eri ulottuvuuteen, teki osaltaan yksityisen sektorin roolin johdonmukaisesta tulkitsemisesta haasteellista. Joka tapauksessa kyseessä on uuden kehitysparadigman mukainen kehityskulku, jossa valtion rooli kehitysyhteistyön hegemoniana on hiipumassa (joskaan ei katoamassa), ja jossa yksityisen sektorin toimijat määritellään etenkin kumppanuuksien kautta keskeisiksi kehitystoimijoiksi perinteisten kehitystoimijoiden, kuten valtion ja kansalaisjärjestöjen, rinnalle.
  • Fleming, Johanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    The objectives: The objectives of this research have been to increase the research data available on the maths learning of the Swedish language immersion pupils and to see if sex/gender, language in instruction and one's idea of oneself as a maths learner affect learning results of language immersion pupils. The research questions were: How did the language immersion pupils do in the maths test in comparison to the pupils studying in Finnish? Did the language immersion girls and boys' results differ in KTLT and the technical reading test, Tarzan? What was the connection like between the a pupils' performance in KTLT and Tarzan? Which group had a stronger correlation between Tarzan and KTLT? The pupils studying in Swedish or in Finnish? How did the language immersion pupils see themselves as maths learners? Did this experience have any connection with the way the pupils performed in the maths when comparing girls and boys' to each other? Which categories did the interview data produce and did the theory resemble any of them? There has been reasonably little research so far on the maths skills of language immersion pupils, but far more on the learning results of pupils studying in high school and especially on the differences between girls' and boys' results during the last ten years. Thus there is a lot of research data one could compare the results of this research. The methods: This research took place in a junior high school in Kirkkonummi and students from four classes on the grades 8 and 9 were tested. On each grade there was one language immersion class and one Finnish speaking class. Together 67 pupils were tested out of whom 25 were from the language immersion classes. All the pupils were tested with KTLT and Tarzan after which an interview was carried out with the 25 language immersion pupils. The data was analysed with statistical research methods and category analysis. The results and conclusions: This research didn't show statistically significant difference on the maths and language skills between pupils studying in the language immersion programme and the Finnish control group. A pupils' sex/gender didn't have a statistical significance on the results though the boys studying in the language immersion programme received better results on KTLT than the girls. The girls studying in the language immersion programme, however, received better grades on maths. The lower results on the testing could be partly explained by the more negative experience of oneself as a math learner by girls. Also earlier research literature have showed a connection between performing in tests and one's experience as a learner. Why girls' grades a better than boys despite this lower performing status, the research data doesn't explain. However, that could be a topic for a further study.
  • Heinunen, Minna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan alkoholin käyttöön liitettäviä merkityksiä kulttuuristen peruskategorioiden tasolla. Alkoholilla on ollut kansallisesti latautunut rooli aina varhaisista agraarikulttuureista asti, ja siihen on myös liittynyt voimakkaan tunteellinen suhtautuminen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä kategoria-analyysi määrittelee kulttuuriset peruskategoriat kansalaisuudeksi, sukupuoleksi ja iäksi. Kategoriat sisältävät kulttuurista tietoa, ja niillä on olennainen rooli kulttuurin ja moraalin rakentumisessa. Kulttuurisia peruskategorioita tarkastellaan kahden aineiston tasolla unohtamatta niihin liittyvää kansallista alkoholitutkimusta. Alkoholimainosaineisto rakentuu aikakauslehdistä kerätyistä alkoholimainoksista. Alkoholimainoksia lähestytään Panofskyn ikonografisen analyysimenetelmän avulla. Haastatteluaineisto sen sijaan koostuu alkoholitoimijoiden teemahaastatteluista. Sitä lähestytään kategoria-analyysin mukaisesti haastattelupuheessa rakentuvien kategorioiden tarkastelun tasolla. Alkoholitoimijat valittiin haastatteluun sillä perusteella, että vastaajan edustaman organisaation toiminnan tavoitteena on alkoholin kulutukseen vaikuttaminen. Kulttuuriset peruskategoriat olivat tunnistettavissa aineistoista. Kansallisuuskategoria rakentui sekä erilaisten kollektiivisten symbolien varaan että toiseuden ja poikkeavuuden kategorisoinnille. Sukupuolikategoria sen sijaan jakautui kategoriapareihin. Sen osalta voidaan todeta, että alkoholin käyttö on sukupuolittunutta alkoholitutkimuksen, alkoholimainonnan ja sen suunnittelun sekä alkoholipolitiikan tasolla. Alkoholinkäytöllä on myös osa sukupuoli-identiteetin ilmaisemista. Ikäkategoria taas määrittyy suhteessa elämänkulun kategoriaan esimerkiksi alkoholidebyyttien ja vanhemmuuteen liittyvän vastuun tasolla sekä kysymyksessä päihdeongelmien siirtymisestä seuraaville sukupolville. Kulttuuristen peruskategorioiden lisäksi aineistoista pystyttiin tunnistamaan myös luontoon viittaava kategoria. Siihen liittyi mainosaineiston tasolla luontokuvauksen ja alkoholituotteiden luonnollisuuden ja luonnonmukaisuuden korostamisen lisäksi kulttuuristen rakenteiden muutosprosessi, jossa luonnon raakamateriaalia uusinnetaan alkoholituotteiden suunnittelussa ja tuotannossa. Romanttinen luonnollisuuden ja autenttisuuden korostaminen oli voimakkaasti läsnä mainosaineistoissa. Luonnon ja kulttuurin erottelu näkyy osana hyvinvointia koskevaa yhteiskuntapoliittista ajattelua ja alkoholipolitiikkaa: Ajattelutavat ovat muuttuneet luonnollisen hyvän elämän tavoittelusta yksilökeskeisempään suuntaan, ja yhteiskunnan erilaiset kontrollimenetelmät ovat siten menettäneet merkitystään. Alkoholitoimijoiden haastattelupuheen perusteella voitiin todeta, että alkoholipolitiikka on keskittynyt alkoholinkäytön negatiivisten seurausten ehkäisyyn. Haittoihin keskittyneeseen alkoholipolitiikkaan liittyy riski alkoholikulttuurin moninaisten piirteiden ohittamisesta. Käsitys suomalaisesta alkoholisuhteesta ja kulutuksesta jää vaillinaiseksi, jos se yksinkertaistetaan pelkän sääntelyn tai siinä tapahtuvien muutosten seuraukseksi. Kohtuukuluttajan rooli on jo toissijainen suomalaisessa alkoholipolitiikassa.
  • Tanska, Teija (Helsingfors universitet, 2017)
    Helsingissä havahduttiin vuonna 2013 kriisimajoituskustanusten räjähdysmäiseen kasvuun. Tutkimus ajoittuu ajankohtaan, jolloin Helsingin kaupungin asunnottomien palvelut olivat suuressa murroksessa. Keskeinen ideologinen uudistus on ollut siirtyminen tilapäismajoituksesta vuokrasuhteiseen asumiseen. 2010-luvun vaihteessa asunnottomien sosiaalityö siirtyi keskitetystä yksiköstä alueellisiin sosiaalityön ja -ohjauksen toimipisteisiin. Tutkimusaineistona ovat haastattelut kahdeksalle sosiaalialan työntekijälle, joiden asiakasperhe on kriisimajoitettu. Lapsiperheen asunnottomuus on moraalijärjestyksen murtuma, jota sosiaalialan työntekijät selonteoissaan kuvaavat. Tutkimuksessa selvitetään sitä, miten ja mitä kriisimajoituksesta puhutaan sekä kriisimajoituksen ongelmaa konstruoidaan ja kategorioita käytetään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan kriisimajoitukseen liittyviä institutionaalisia asiakirjoja. Institutionaalisten tekstien avulla jäsennetään millaisessa kontekstissa sosiaalityötä tehdään sekä millaisia odotuksia ja vaatimuksia järjestelmä kohdistaa sosiaalityöntekijöihin sekä asiakkaisiin kriisimajoitustilanteissa. Tutkimuksessa myös kuvataan monimutkaista toimijakenttää, joka käyttää valtaa Helsingin asuntoasioista ja kriisimajoituksesta päätettäessä. Asunnottomuuden ja kriisimajoituksen taustalla on usein monia ja erilaisia asiakkaan vaikeuksia tai epäonnistumisia. Osa ongelmaa rakentavasta puheesta kohdistaa vastuun asiakkaaseen, mutta useimmiten taustalla ovat järjestelmän puutteet ja toimimattomuus. Kyse voi olla byrokratiasta tai joustamattomista toimintakäytännöistä, mutta myös kuormittuneen palvelujärjestelmän kyvyttömyydestä tunnistaa asiakkaan tarve ja antaa oikea-aikaista apua. Erityisesti maahanmuuttajataustaisten ihmisten on vaikeaa saada asunto ja he ovat yliedustettuina kriisimajoitetuissa asiakkaissa. Sosiaalialan työntekijät kuvaavat työtään hektiseksi ja asiakasmääriä suuriksi, jolloin syvällisen, paneutuvan auttamistyön sijasta voidaan työskennellä vain perusasioiden järjestämiseksi. Työntekijät toivovat tiivistä yhteistyötä asuntotoimen kanssa sekä muiden asiakkaan verkostojen kanssa asiakkaan kokonaisvaltaisen auttamisen mahdollistamiseksi. Tärkeänä sosiaalialan työntekijät pitävät kysyntää vastaavan asuntotuotannon lisäämistä. Tarvitaan enemmän kohtuuhintaisia ja erilaisiin elämäntilanteisiin ja tuen tarpeeseen sopivia asuntoja. Keskeistä on, ettei asuntopolitiikka lisää tai syvennä yhteiskunnallista eriarvoistumista.
  • Huhtala, Ilmari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Gender diversity is one of the notable concepts that has been recently incorporated into the field of education by the new Finnish national curriculum. Gender diversity challenges gender binary. This study researches the concept of gender from the perspective of gender performativity, focusing on masculinity. Multiple forms of masculinities exist, with hierarchies within. The goal of this research is to find out how children analyze gender performativity, especially masculinity, and how they categorize a child from a video according to their gender performativity. This research was conducted through semi-structured thematic interviews where participating children watched provided material. Interviews were mostly admistered as pair interviews. The interviewed children were between the ages of 7 and 12. There were a total of 30 interviewees. The collected data was analyzed by membership categorization analysis and partly using ethnomethodology and discourse analysis. The results indicate complexity of gender category, a category of an abnormal boy and a category of the bullied. Also, the discourse of courage and the discourse of tolerance were evident from the data. Complexity of gender category included negotiation of the features that belong to the categories of a boy and a girl, and whether the child’s performative was an act or real. In the category of an abnormal boy, the child was viewed as odd and peculiar. In the category of the bullied, the child was seen in a role of a bullied person, which raised empathy among the interviewees. In the discourse of courage, the child was presented as courageous and daring because he was not afraid of exposing himself to bullying. In the discourse of tolerance, the interviewed children followed the surrounding discourse of tolerance and mirrored polyphonic speech. The research shows that children are perceptive and versatile at analyzing gender performativity. The research highlights the need for children’s perspective in gender and sexuality research.
  • Sorvari, Elina (Helsingfors universitet, 2016)
    In this study multiagency at school has been studied through pupil interviews. The view is on pupils sayings and experiences. Multiprofessionality at schools in Finland is legislated in new curriculum (2014). Collaboration is said to be important for pupils holistic well-being which has been discussed to be at stake. Current situation in Finland has proved to be that while pupils do well at PISA, their socio-emotional well-being is alarming. Phenomenon will and is making schools to invent new ways to support pupils. One way could be multiprofessionalism. This study immerses oneself in pupils experience and view which could be beneficial to improve multiprofessional working at schools. Interviews have been taken place at 2013–2015. All indentificative information has been changed to respect ones privacy and for good ethics. First all material has been read several times and put to two categories: which agents do pupils talk about and how they talk about them. In this section there hasn't been any changes to the text. Next this material which is in categories is examined and analyzed through etnoghraphic category-analyse. From categories researcher has made little briefings which are meant to demonstrate how multiagency is seen at pupil interviews. As result, multiagency at schools and in pupils life showed that pupils didn't see the networking. Material showed that parents were the most important thing for all pupils and acted often as advocates. When parents weren't there, pupils leaned on other close relatives. This makes collaboration between home and school important according to this finding. Teachers and special need assistants were also important for support. Assistants were stated even more important than teachers. Social workers, psychologists and supported hobbies were also mentioned. Material showed that when pupil has been heard and taken with to plan his or her own support the experience of the outcome was positive. Passive role referred to negative outcome. Talk about teachers had a negative touch if pupil felt that he or she hasn't felt to be heard or understood or taken with. Participation linked to positive outcomes within multiagency working with pupils.
  • Hinkkanen, Niina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Goals. The aim of this study was to better understand the ways in which young people make sense of sexual and gender-based harassment. Harassment is recognized as a problem both in public discussion and at the institutional level. However, previous studies have shown that harassment can be difficult to recognize as it intertwines with other phenomena in everyday life, such as humour. In this study harassment was viewed from a feminist post-structural perspective as a phenomenon which is understood through different discourses and categories, and is linked to social differences. This study focuses on how young people make sense of sexual and gender-based harassment in their everyday lives and how the categories of gender, age, and ethnicity, which are connected to perpetrators and targets of sexual harassment, affect the sense making. Methods. The data consisted of theme interviews with 15 ninth graders and a 5-day observation period in a secondary school located in the southern Finland. Discourse analysis was used in analysing the data, and analytical tools from membership categorization analysis were also used. Findings. Harassment and its meanings were constantly negotiated and normalized. Harassment was understood through different discourses that gave it different meanings: on the one hand harassment was interpreted as distressing and on the other hand as ordinary phenomena. Many situations, such as name-calling in schools were often interpret not as harassment, but as common humour. One’s own experience was considered important when defining harassment, but also situations that were not necessarily seen as fun, could be normalized as humour. Harassment was also actively located away from one’s own everyday life. Categories of gender, age, and ethnicity were used to describe and explain both the perpetrators and the targets of harassment. The categories were first and foremost used to make sense of sexual harassment done by strangers. The categories were also used to highlight differences between the perpetrator and the target and some of the used categories strengthened stereotypes. The assumption of humour was constructed mainly on the friend-category. The findings show that the different meanings of harassment are constructed in local interactions which are embedded in broader social culture. The findings can be utilized in the preventive work done by schools, as the study increases our understanding of the ways in which harassment is entangled with school culture and everyday life.
  • Huttunen, Sanni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojelun jälkihuollon työntekijöiden tapoja puhua nuorten seksuaalisuudesta ja nuorista seksuaalisina toimijoina. Nuorten seksuaalisuutta ja seksuaalikäyttäytymistä normitetaan jatkuvasti julkisissa keskusteluissa ja erilaisissa instituutioissa, kuten jälkihuollossa. Tyypillisesti nuorten seksuaalisuudesta puhuttaessa korostuvat ristiriitaiset kulttuuriset odotukset sekä erilaiset riskinäkökulmat. Sosiaalityön kontekstissa seksuaalisuutta määrittävät oletukset ja puhetavat voivat vaikuttaa asiakkaan kohtaamiseen ja tälle tarjottuihin palveluihin. Lastensuojelun jälkihuollossa asiakkaat ovat itsenäistymisvaiheessa olevia nuoria, jotka ovat olleet sijoitettuina kodin ulkopuolelle. Heillä on monenlaisia tuen tarpeita sekä esimerkiksi seksuaaliterveyteen liittyviä ongelmia keskimäärin enemmän kuin muilla saman ikäisillä. Seksuaalisuuteen liittyvät teemat eivät kuitenkaan ole riittävästi esillä jälkihuoltotyössä. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään miten jälkihuollon työntekijät määrittävät nuorten seksuaalista toimijuutta puheessaan sekä minkälaista nuoriin kohdistuvaa seksuaalimoraalia he tuottavat puheellaan. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa jälkihuollon työntekijöiden tavoista puhua nuorten seksuaalisuudesta sekä innostaa työntekijöitä tarkastelemaan omia seksuaalisuuskäsityksiään ja tapojaan käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä teemoja työssään. Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmella ryhmäkeskustelulla kymmeneltä Helsingin kaupungin jälkihuollon työntekijältä, joista seitsemän toimi sosiaalityöntekijöinä ja kolme toimi tuetun asumisen sosiaaliohjaajina. Kaikki haastattelut rakentuivat neljän fiktiivisen asiakaskuvauksen ja niitä täydentävien kysymysten varaan. Kuvaukset sisälsivät kuvitteellisten jälkihuollon asiakkaiden erilaisia tilanteita ja niihin liittyi jokin seksuaalisuuden tai seksuaalikäyttäytymisen teema. Työntekijöitä pyydettiin keskustelemaan kuvauksista. Aineiston analyysi pohjautuu etnometodologiseen kategoria-analyysiin. Analyysi kohdentuu keskustelun vuorovaikutustilanteessa tuotettuun sosiaaliseen järjestykseen ja selontekoihin sekä siihen, millaista diskursiivista työtä puheella tehdään. Lisäksi kategoria-analyysille tyypillisesti tarkastellaan selontekojen kautta rakentuvaa moraalijärjestystä. Analyysin tuloksena muodostui nuorten seksuaalista toimijuutta määrittäviä kategorioita, joiden kautta tarkastellaan myös puheessa rakentuvaa seksuaalimoraalia. Jälkihuollon työntekijöiden puheessa rakentuva kuva nuorista seksuaalisina toimijoina on ongelmia korostava ja relationaalinen, ympäristön vaikutteiden mukaan muokkautuva. Nuoret määrittyvät ymmärtämättömiksi ja epärationaalisiksi seksuaalisiksi toimijoiksi, joiden seksuaalisuus on altista erilaisille vaikutteille ja joiden seksuaalikäyttäytymistä ohjaavat pahoinvointi ja henkilökohtaiset ongelmat. Erityisesti jälkihuollon asiakkaina olevien nuorten seksuaalinen toimijuus määrittyy pahoinvointi- ja ongelmalähtöiseksi. Nuoret myös määrittyvät keskeneräisiksi seksuaalisiksi toimijoiksi, joiden oletetaan saattavan loppuun seksuaali-identiteettinsä kehitysprosessi. Keskusteluissa rakentuva seksuaalimoraali kytkeytyy nuorten seksuaalista toimijuutta määrittävässä puheessa tuotettuihin odotuksiin sekä vastuun ja valmiuden vaatimuksiin. Nuoriin kohdistuvaa seksuaalimoraalia rakentuu ennen kaikkea koskien nuorten velvollisuuksia toimia vastuullisesti sekä itseään kunnioittavasti ja arvostavasti. Moraaliset odotukset kohdistuvat ehkäisyn käyttämisestä huolehtimiseen sekä sosiaalisessa mediassa ja kaveripiirissä toimimiseen ilman oman seksuaalisuuden liiallista korostamista. Nuorten myös odotetaan olevan itselleen rehellisiä oman seksuaali-identiteettinsä suhteen ja saattavan valmiiksi keskeneräisen seksuaalisen prosessinsa, pohtivan omaa valmiuttaan seksiin ja osoittavan arvostusta itseään kohtaan pidättäytymällä liian varhaisista seksikokeiluista. Nuorten seksuaalista toimijuutta märittävissä puhetavoissa muodostuu monia ristiriitaisuuksia, jotka liittyvät osaamisen ja täytymisen odotuksiin sekä seksuaaliseen vapauteen ja vastuuseen. Ymmärtämättömiksi ja epärationaalisiksi kuvattujen nuorten odotetaan toimivan vastuulisesti ja omaa hyvinvointiaan edistävällä tavalla. Nuoret määrittyvät keskeneräisiksi ja kypsymättömiksi seksuaalisiksi toimijoiksi, joilta kuitenkin odotetaan aktiivista työskentelyä oman pysyvän seksuaali-identiteettinsä löytämiseksi. Nuorten seksuaalisuuden ajatellaan saavan lukuisia vaikutteita kasvuympäristöstä, kaveripiiristä, yhteiskunnasta ja kulttuurista, mutta silti seksuaalimoraali ja nuorten seksuaaliseen toimijuuteen liittyvät odotukset kohdistuvat nuoriin yksilöinä ja heidän yksilöllisiin valintoihinsa.
  • Loukas, Sari-Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    2000-luvulla on yhteiskunnassa tuotu esille huolta syrjäytyneistä nuorista. Huoli on keskittynyt erityisesti koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle ajautumiseen sekä nuorten mielenterveydelliseen oireiluun. Tutkielmassa tarkastellaan psykososiaalisesti oireilevien, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien aikuistuvien nuorten käsityksiä itsestään ja elämäntilanteestaan. Tutkielmassa keskitytään nuorten haastatteluissa tuottamiin identiteetteihin ja niihin liittyviin kokemuksiin. Keskeisenä tavoitteena on myös ollut antaa tilaa nuorten omaääniselle kuvaukselle itsestään ja elämästään. Tutkielmaan on haastateltu seitsemää 20–29-vuotiasta aikuistuvaa nuorta. Haastateltuja nuoria yhdistävät masennusdiagnoosi sekä ulkopuolisuus koulutuksesta ja työelämästä. Lisäksi osalla nuorista on päihderiippuvuus tai toinen diagnoosi mielenterveyden häiriöstä. Aineisto on analysoitu kategoria-analyysin menetelmin ja käsittein. Tutkimuskysymyksenä on ollut: Millaisia kategorioiden, kategoriamääreiden ja selontekojen rakentamia identiteettejä sekä niihin liittyviä kokemuksia nuoret tuottavat kertoessaan itsestään ja elämäntilanteestaan? Nuorten tuottamista kategorioista ja kategoriamääreistä on muodostettu kategoriakokoelmia, jotka on nimetty kuvaamaan nuoria yhdistäviä identiteettejä. Lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu nuorten käyttämiä selontekoja ja nuorten asiayhteyteen liittämiä kokemuksia. Kokemukset ja identiteetit nähdään tutkielmassa monin tavoin yhteen kietoutuneina. Identiteettien kautta nuoren nähdään ymmärtävän ja määrittelevän itsensä sekä suhdettaan sosiaaliseen ympäristöönsä ja kulttuuriin. Identiteetit on tutkielmassa jaettu kolmeen ryhmään. Identiteettinsä kadottaneen, sosiaalisesti heikon ja ohitetun identiteetit perustuvat pääosin nuorten pohdintaan omista ominaisuuksistaan ja kyvyistään. Lisäksi sairaan, kuntoutujan ja selviytyjän identiteetit liittyvät nuorten itsetutkiskeluun. Näiden identiteettien yhteydessä nuoret kuvaavat monenlaisia epäonnistumisen kokemuksia ja sairastumisen aiheuttamaa aiempien identiteettien ja elämäntilanteen kyseenalaistumista. Sosiaalisesti heikon identiteetin taustalla monella on myös kokemus kiusatuksi tulemisesta. Normeihin ja odotuksiin suhteutuviksi tutkielmassa on luokiteltu toisenlaisen oppijan, kehityshaasteissa myöhästyneen, itsenäisyyttä tavoittelevan, epäonnistuneen kansalaisen, hyvän ihmisen, leimautuneen ja syrjäytyneen identiteetit. Näiden identiteettien taustalla vaikuttavat erityisesti nuorten tiedostamat normit ja odotukset tuottavasta kansalaisuudesta sekä aikuistumiseen liittyvistä kehityshaasteista. Tulevaisuuteen suuntaavia autetuksi tulleen ja itsensä löytäneen identiteettiä sekä ammatti-identiteettiä tuottaa aineistossa vain kaksi nuorta. Vaikuttaakin siltä, että useiden haastateltujen on vaikeaa suunnata toimintaansa tulevaan tai asettaa tulevaa rakentavia tavoitteita. Myönteisesti omaa toimijuutta korostavien identiteettien osuus nuorten tuottamissa identiteeteissä on vähäinen. Nuorten käsityksiä itsestään kuormittavat koulujen keskeytymiset ja kokemukset erilaisista vaikeuksista sosiaalisissa suhteissa. Nuoret kuvaavat myös vaikeutta tulla kuulluksi ja kokemuksia leimautumisesta. Tällaiset kokemukset saattavat saada nuoren määrittämään itseään ongelmiin keskittyen. Ristiriitaisimmin nuoret suhtautuvat heille tarjoutuvaan syrjäytyneen identiteettiin. Nuorten selonteoissa ovat vahvasti läsnä vertailut, normeihin viittaaminen ja itseä syyttävät selonteot. Tutkielmassa nostetaan esille varhaisen tuen, nuorten yksilöllisen kohtaamisen ja kokonaisvaltaisen elämäntilanteen huomioimisen tärkeys. Tutkielmassa nähdään sosiaalityö ja sosiaalinen kuntoutus mahdollisuutena tukea nuoren identiteettityötä uudenlaisten, tulevaisuuteen suuntaavien ja myönteisten identiteettien rakentamisessa. Keskeisiksi tavoitteiksi nähdään nuoren itsetunnon ja toimijuuden vahvistuminen sekä onnistumiset pienin askelin nuoren omissa tavoitteissa. Nuorten oman äänen kuuleminen ja asiakaslähtöisyys nostetaan tutkielmassa tärkeäksi myös vaikuttavien palveluiden kehittämisessä. Psykososiaalisista ongelmista kuntoutuvan nuoren kohdalla korostuu myös identiteettityölle ja nuoren kanssa työskentelylle annettava aika, jota koulutus- ja työkeskeisen yhteiskunnan palvelujärjestelmässä ei tunnu olevan riittävästi. Tutkielmassa nostetaan esiin tarvetta nuorten voimavaroja tarkastelevalle tutkimukselle. Lisäksi vuorovaikutustaitoihin ja sosiaalisiin suhteisiin keskittyvän kuntoutuksen mahdollisuuksien tarkastelu nähdään tutkielmassa kiinnostavaksi juuri mielenterveyden ja päihdeongelmista kuntoutumassa olevien, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kohdalla.
  • Simolin, Oona (Helsingfors universitet, 2016)
    Tarkastelen tutkielmassani Helsingissä sijaitsevaa, vuonna 1991 Unescon maailmanperintöluetteloon liitettyä Suomenlinnaa ja siihen liittyvää arvopuhetta. Tutkielmani primääriaineisto on kerätty haastattelemalla yhtätoista Suomenlinnassa työskentelevää ja/tai asuvaa henkilöä syksyllä 2015. Tämän lisäksi olen hyödyntänyt tutkielman sekundääriaineistoina useita maailmanperintöön liittyviä dokumentteja, joista keskeisin on Suomenlinnan kestävän matkailun strategia. Tarkastelen työssäni kulttuuriperintöteoreettisen keskustelun valossa niitä ulottuvuuksia, joihin maailmanperintöön liittyvät arvot kytketään. Tutkielman analyysimenetelmiä ovat kategoria-analyysi ja retorinen analyysi. Haastatteluaineiston valossa maailmanperintöarvojen merkitys käsitetään eri tavoin ja usein myös eri tavoin kontekstista riippuen. Silloin kun säilyttäminen tai tallentaminen nähdään maailmanperinnön ensisijaisena arvona, liittyy puheeseen myös käsitys tulevista sukupolvista tallentamisen moraalisena velvoittajana. Toisaalta maailmanperintöarvot käsitetään aineistossa toisinaan myös asiantuntija-arvioksi paikan merkittävyydestä, yhteisön ja sen historian symboliksi tai kaupallista potentiaalia lisääväksi arvoksi. Maailmanperintöön liitettyjen arvojen moninaisuus korostaa käsitteen avaamisen tärkeyttä. Pääsääntöisesti haastateltavat mielsivät arvot abstraktimmin kuin sekundäärilähteenä toiminut strategiateksti, mikä vahvistaa osaltaan aiempien tutkimusten tuloksia, joissa on havaittu kulttuuriperintöammattilaisten korostavan materiaalisia arvoja useammin kuin muiden vastaajien. Tutkielmani osoittaa, että maailmanperintöarvoihin yhdistetään usein sopivana pidettyyn toimintaan liittyviä arvotuksia. Hyödynnän analyysissä subjekti- ja objektisidonnaisen autenttisuuden käsitteitä, joiden avulla erottelen maailmanperintöarvoihin kytkeytyviä käsityksiä sopivista toiminnoista. Oman aihekokonaisuutensa muodostaa Suomenlinnassa järjestetty kekritapahtuma ja opastustuotteisiin heijastuva kulutuskulttuurin murros. Käsittelen analyysissäni viimein myös eri kävijäkategorioihin liitettyjä toimintoja sekä maailmanperinnön yhteyttä talouspuheeseen. Tutkielmani perusteella maailmanperintöön liittyy paikallisella tasolla hyvin erilaisia arvoja, jotka kytkeytyvät esimerkiksi erilaisiin taloudellisiin ja identiteettipoliittisiin päämääriin. Arvopuhe konkretisoituu hyvin monenlaisten toimintojen kohdalla, ja siksi esimerkiksi oppaiden tai kävijäsegmenttien tarkempi erottelu voisi olla hedelmällinen aihe jatkotutkimukselle. Maailmanperinnön monet arvot voisivat myös pohjustaa soveltavaa, kohteen kehittämiseen pyrkivää tutkimusta ja lähestyä kulttuuriperintöön liittyviä merkityksiä esimerkiksi etnografian keinoin.
  • Mäkelä, Maria (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan äitiyden kategorioita ja normeja suomalaisissa äitiysblogeissa arvojen ja normien viitekehyksessä. Median vaikutus äitiyden määrittelyssä on suuri. Äitiysblogit ovat verkossa olevia äitien pitämiä blogeja, joissa puhutaan äitiydestä mahdollisesti muiden aiheiden ohella. Tutkimuksen tarkoitus on saada selville, minkälaista äitiyden kuvaa äitiysblogeissa tuotetaan. Tämä auttaa ymmärtämään, minkälaista on olla äiti nykyaikana. Laadullisen tutkimukseni aineisto koostuu 31:stä äitiysblogien äitiyttä käsittelevästä kirjoituksesta, jotka on poimittu eri blogeista. Kirjoitukset on haettu internetistä Google-hakukoneen kautta hakusanoilla ”hyvä äiti” ja ”huono äiti”. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty kategoria-analyyysiä. Äitiysblogeista jäsentyi täydellisen äitiyden, riittävän äitiyden ja huonon äitiyden kategoriat. Kirjoittajat kokivat normiristiriitoja ja vaikeuksia tietää oikeaa tapaa. Täydellisen äitiyden odotukset kuvattiin blogeissa täydellisesti toimimisena. Blogeissa pyrittiin itse tuottamaan täydellinen äitiys äitiyden tunteiden ja toiminnan tasapainona. Riittävän hyvän äitiyden ulkopuolelta koetuissa odotuksissa äidin odotettiin olevan normaali, keskiverto. Kirjoittajien itse tuottivat normeja, joiden mukaan riittävän hyvä äitiys on järkevää valikointia eri tavoista ja äidin tunteita, etenkin rakkautta. Lisäksi äitiys kuvattiin lapsesta erillisenä ja apua tarvitsevana. Huono äitiys oli kuvattujen ulkoisten normien mukaan väärin toimimista. Itse tuotettujen normien mukaan huonous voi olla hetkellistä ja ei-haitallista, tai oikeaa huonoutta joka on haitallista. Hetkellinen huonous liitettiin tilanteisiin, joissa äiti on väsynyt tai haluaa ehkäistä väsymystä. Oikeasti huonoon äitiyteen liitettiin päihteiden käyttö, väkivalta ja lastensuojelun asiakkuus. Äitiyden kuva osoittautui monitahoiseksi ja monitasoiseksi. Äitiys esitettiin osin perinteisenä, osin modernina. Äitiyteen liittyy normi- ja arvoristiriitoja, mikä osittain aiheuttaa äideille paineita ja huonommuuden tunteita. Blogit aineistona antavat osittain siloitellun, osittain kärjistetyn kuvan äitiydestä ja äitien arjesta. Tutkielma tuottaa tietoa sosiaalityölle kulttuurisista käsityksistä ja arvoista, jotka vaikuttavat siihen miten äidit kokevat oman äitiytensä, sekä siihen miten sosiaalityön ammattilaiset voivat äidin ja perheen ongelmat kohdata ja määrittää.
  • Rautonen, Jaana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan haastattelupuheesta ilmeneviä kielitaitoon ja kulttuuritaustaan liittyviä kategorioita monikielisessä asiantuntijatyössä. Tarkastelun kohteena on, millaisia luokittelevia ilmauksia työyhteisön jäsenet käyttävät itsestään ja toisistaan ja millaisia suhteita eri kategorioiden välillä on. Tavoitteena on valottaa, millaisina ilmiöinä monikielisyys ja kielenoppiminen näyttäytyvät työyhteisön arjessa ja miten kielitaitoa määritellään suhteessa monikieliseen asiantuntijatyöhön. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Sen aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joissa on haastateltu saman työyhteisön jäseniä. Kyseisessä työyhteisössä käytetään suomea ja venäjää vahvasti rinnakkain ja toisinaan myös englantia. Työyhteisöä on haastateltu Suomen kielen tilanteinen oppiminen -tutkimushankkeen yhteydessä. Tutkimusmetodina on kategoria-analyysi, ja teoriatausta pohjautuu kategoria-analyyttisen tutkimuksen lisäksi tilanteiseen oppimisnäkemykseen ja muuhun suomi toisena kielenä -tutkimukseen. Tutkimushaastatteluissa työyhteisön jäsenet käyttävät paljon erilaisia kieleen ja kulttuuritaustaan liittyviä kategorisia ilmauksia itsestään, toisistaan ja koko työyhteisöstään. Kategorisia ilmauksia käytetään jossain määrin eri tavoin kuvaamaan itseä kuin toisia, ja vaikka suurimmilta osin työyhteisön jäsenet käyttävät toisistaan samankaltaisia kategorisia ilmauksia, osa kategorioista kyseenalaistetaan problemaattisina. Kategorisin ilmauksin työyhteisön jäsenet kuvailevat eroja työyhteisön jäsenten toiminnassa, sosiaalisissa suhteissa ja kielitaidossa yleisellä tasolla. Kategoriset ilmaukset heijastelevat sekä työyhteisön sosiaalista jäsentyneisyyttä että laajempia yhteiskunnallisia diskursseja. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että haastateltavien käsitykset kielenoppimisesta ja monikielisyydestä ovat melko ristiriitaisia ja haastatellut monikielisen työyhteisön jäsenet pitivät kielitaitovaatimuksia melko korkeina monikielisessä työyhteisössä. Kielenoppiminen koetaan mahdolliseksi, mutta vaikeaksi työympäristössä. Työyhteisön jäsenten monikielisyyteen suhtautumiseen vaikuttaa yksilön kielitaito ja kieliorientoituneisuus, eli kuinka mielellään käyttää eri kieliä. Yksilöiden erilaiset kielitaitoprofiilit vaikuttavat merkittävästi työyhteisön sisäiseen kommunikaatioon ja aiheuttavat sen, että eri kielien välillä täytyy osata luovia joustavasti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Huomionarvoista on se, että kielitaito vaikuttaa haastateltavien mukaan olennaisesti siihen, kenen kanssa on vuorovaikutuksessa työpäivän aikana, mistä syystä kokemukset työpaikan kielimaisemasta ja kielitaitovaatimuksista vaihtelevat yksilötasolla huomattavasti.
  • Tiilikainen, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä syventävien opintojen tutkielmassa tarkastellaan, millaisia uskontodiskursseja erään pääkaupunkiseudun kunnan sosiaalityön ja pääkaupunkiseudulla toimivan järjestön työntekijöiden asiakastyöhön liittyvissä puheenvuoroissa esiintyy ja miten niitä rakennetaan. Tutkimuksen aineistona on kolme työntekijöiden ryhmähaastattelua, joista yksi on toteutettu kunnan työntekijöiden ja kaksi järjestön työntekijöiden kanssa tammi-maaliskuussa 2020. Tutkimus on poikkitieteellinen ja sijoittuu uskontososiologian ja asumisen sosiaalityön kentille. Diskursiivinen uskonnontutkimus ja yhteiskunnallinen eriytyminen osana länsimaista sekularisaatiokehitystä muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Aineiston analyysi on toteutettu kriittistä diskurssianalyysia ja kategoria-analyysia soveltaen. Aineistossa esiintyvät uskontodiskurssit voidaan jakaa ymmärrykseen pyrkivään diskurssiin, realismidiskurssiin ja reflektoivaan diskurssiin. Ymmärrykseen pyrkivässä diskurssissa painottuivat asiakkaan yksilöllinen ja kunnioittava kohtaaminen, dialogisuus ja aito uteliaisuus asiakkaan uskontoon liittyviä merkityksenantoja kohtaan. Erityisesti järjestön työntekijät toivat esille dialogisuuden merkitystä asiakastyössä. Ymmärrykseen pyrkivän diskurssin taustalla voidaan nähdä laajempia sosiaalityön, kansainvälisten ihmisoikeuksien ja tutkimusjärjestön arvopohjasta kumpuavien diskurssien vaikutuksia. Sen yhteydessä haastateltavat toivat esille myös tiettyjen inhimillisten kokemusten universaaliutta ja tämän pohjalta rakentuvaa ymmärrystä. Esimerkiksi vanhempi - lapsi kategoriaparia ja siihen liittyviä kategoriasidonnaisia toimintoja käytettiin rakentamaan ymmärrykseen pyrkivää diskurssia. Realismidiskurssi ilmeni aineistossa lainsäädäntöön ja työn ulkoisiin resursseihin vetoamisena. Realismidiskurssia sisältävissä puheenvuoroissa uskonto tuli esille rajoitteita asettavana ja syrjintää lisäävänä tekijänä sekä työtä potentiaalisesti hankaloittavana tekijänä. Etninen tausta, ikä ja sukupuoliero toimivat realismidiskurssin yhteydessä konfliktitilanteita selittävinä tekijöinä, ja niiden kautta selitettiin erilaisia uskontoon liittyviä haastavia asiakastilanteita. Reflektoivan uskontodiskurssin yhteydessä haastateltavat pysähtyivät pohtimaan uskontoon liittyviä ennakko-oletuksiaan, sosiokulttuurisen kontekstin vaikutusta uskonnon asemaan yhteiskunnassa sekä uskonnon puheeksi ottamista asiakastyössä. Uskonto rakentui henkilökohtaiseksi, sensitiiviseksi aiheeksi, jonka puheeksi ottaminen koettiin olevan pääasiassa asiakkaan tehtävä. Haastateltavat toivat esille myös, että asiakkaasta saatavilla olevat ennakkotiedot ohjaavat heidän orientoitumistaan uskonnon puheeksi ottamiseen tapaamisella. Haastateltavat toivat esille kokemuksiaan tilanteista, joissa uskonto asettaa selkeitä rajoitteita asiakkaiden elämään, mutta muutosehdotusten tekeminen uskonnon harjoittamiseen liittyen koettiin todella haastavaksi. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, jonka perusteella ei voida tehdä yleistyksiä sosiaalityön uskontodiskursseihin liittyen. Tutkimustuloksista on kuitenkin löydettävissä yhteneväisyyksiä aiempiin sosiaalityössä tehtyihin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu työntekijöiden näkemyksiä uskonnon huomioimisesta asiakastyössä. Uskonto näkyy ja sitä pyritään huomioimaan asiakastyössä resurssien puitteissa, mutta se ei ole keskeinen osa työskentelyä eivätkä sosiaalityön asiakkaat pääsääntöisesti tuo uskontoa esille ainakaan voimavaranäkökulmasta vaan enemmän sen tuottamien rajoitteiden kautta. Uskonto nähdään länsimaisen kontekstin kautta hyvin henkilökohtaisena ja sensitiivisenä asiana, josta voidaan tarvittaessa keskustella asiakkaan kanssa, mutta lainsäädännön ja resurssien asettamat raamit määrittävät viime kädessä sen, miten työskentely rakentuu.