Browsing by Subject "katolinen kirkko"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Tarpeenniemi, Miikka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassani paavi Johannes Paavali I:n eli Albino Lucianin (1912–1978) äkillistä kuolemaa syyskuussa 1978, siitä aiheutuneita ihmisten reaktioita ympäri maailmaa sekä niitä teorioita, joita kuoleman olosuhteista yleisesti esitettiin. Johannes Paavali I:n kuoleman tutkiminen on kirkkohistoriallisesti erittäin ajankohtaista, sillä siitä tulee kuluneeksi 40 vuotta syyskuun lopulla 2018. Johannes Paavali I on ollut katolisessa kirkossa muutenkin esillä, sillä syksyllä 2017 paavi Franciscus edisti hänen pyhimykseksi julistamistaan kohottamalla hänet Kunnianarvoisaksi. Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin vuosien 1978 ja 1990 välisen ajan kehityslinjat, jotka paavin kuolema aiheutti Vatikaanissa, ulkomaisessa lehdistössä sekä muussa keskustelussa, kuten salaliittoteorioita käsittelevässä kirjallisuudessa. Paavin kuoleman aiheuttamia välittömiä reaktioita ruodin sanoma- ja aikakauslehdissä kirjoitettujen uutisten ja artikkeleiden pohjalta. Paavin kuoleman uutisointi näkyi lehdissä eri tavoin. Sanomalehdissä keskityttiin kuvaamaan tunteita, joita paavin kuolema oli ihmisissä herättänyt. Paavin kirjoitettiin olleen rakastettu ja hänen poismenonsa järkytti siksi monia. Katolisissa aikakauslehdissä näkyi puolestaan kriittisempi ote Johannes Paavaliin ja ne tulkitsivat eritellymmin hänen vaikutustaan paaviuden instituution jatkumossa. Kuolema herätti alusta pitäen epäluuloisuutta ihmisten keskuudessa. Paavin ei uskottu voineen menehtyä luonnollisesti vain 33 päivän virkakautensa jälkeen. Näiden epäluulojen seurauksena syntynyttä keskustelua ja salaliittoja esitteleviä kirjoja käsittelen tutkimukseni pääluvuissa neljä ja viisi. Tällöin erittelen David Yallopin kirjan In God’s Name (1984) ja John Cornwellin kirjan A Thief in the Night (1989) esittelemiä ajatuksia, näkemyksiä sekä selvittelyä koskien paavin kuolemaa. Käsittelen tutkimuksessani Yallopin ja Cornwellin kirjoja, koska ne ovat saaneet vertaisistaan eniten huomiota niin katolisessa kirkossa kuin populaarikirjallisuudessa paavin kuolemaa käsittelevinä kirjoina. Yallopin ja Cornwellin kirjat esittivät yksityiskohtaisia tapahtumalinjoja paavin kuolemasta, mutta jättivät ihmiset edelleen epävarmuuteen kuoleman todellisista syistä.
  • Happonen, Juha (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee keskiaikana vuosina 1050-1418 Katolisen kirkon johtajina toimineiden paavien ja Euroopan maallisten hallitsijoiden valtapyrkimyksiä, sekä niistä aiheutuvia ristiriitoja, joita valtatavoittelu mukanaan toi.Ensiksi pyrin kuvaamaan pro gradu -tutkielmassani keskeisimmät valtapoliittiset sekä sotilaalliset tapahtumat ja valtapyrkimykset paavien ja Euroopan hallitsijoiden välillä. Tarkoituksenani on tuoda esille valtapyrkimysten eettisiä ja moraalisia näkökohtia, joilla Carl Grimberg arvioi teoksensa tapahtumia . Esimerkkien avulla pyrin nostamaan myös niitä myönteisiä ja kielteisiä seuraamuksia sekä tuloksia, joita Katolisen kirkon hallitsijoina toimineiden paavien ja Euroopan monarkististen ruhtinaiden toiminnan ja vallankäytön seurauksena oli. Tutkimuslähteinäni on historioitsija Carl Grimbergin Kansojen historia -teoksen keskiaikaa käsittelevät osat 1 ja 2. Crimbergin lähdeaineiston lisäksi tutkimuksessani on ollut siinä mielessä keskeinen sija Christensen ja Göranssonin kirkkohistorian teoksilla 1ja 2, että olen voinut niiden avulla verrata ja ikään kuin "peilata" Carl Grimbergin kerrontaa ja tulkintoja tutkimusaiheeni historiallisista tapahtumista. Valikoiden olen voinut hyödyntää myös nykyaikaista englanninkielistä kirjallisuutta etsiessäni spesifistä tietoa Henrik IV:stä, Innocentius III:sta, ja esimerkiksi paaviuden suuren skisman, niin sanotun "paavien vankeuden ajan" loppuratkaisusta. Tutkimukseni temaattinen rakenne jäsentyy ajallisesti kolmeen osaan. Ensimmäinen niistä käsittelee paavinvallan pyrkimystä haastaa Euroopan monarkistiset kuninkaat valtataistelussa Saksan keisareiden ja paavi Gregorius VII:n välillä. Toisen osan tutkimusta voi ajatella muodostuvan paavi Innocentius III:n aikaisesta paavinvallan huippukaudesta. Kolmannen pääteeman tutkimuksessani muodostaa Ranskan kuninkaan Filip Kauniin toiminta, joka tuli ajan kuluessa muuttamaan katolisen kirkon ja maallisen kuningasvallan voimasuhteita. Pro gradu -tutkielmani tutkimustuloksista kolme nousee mieleeni päällimmäisenä. Mielestäni Carl Grimberg ei itse näe eettisesti perusteltuna sotilaallisesti ekspansiivista toimintaa ja sotilaallisia operaatioita, joissa ei ole selkeästi kyseessä oman valtion kansalaisten, heidän elämänsä ja hyvinvointinsa turvaaminen. Toiseksi Carl Grimberg ei hyväksy doktriinia paavinvallan täyteydestä "plenitudo potestasis" , eikä paavi Innocentius III:n vuonna 1302 julkaisemassa "Unam Sanctam" -bullassa paaviuden ohjelmajulistuksen ilmaisua: "jos maallinen valta käyttää miekkaa väärin tai yleensä tekee jonkin virheen, kuuluu tuomitseminen ja rankaiseminen hengelliselle vallalle". Koska Carl Grimberg ei hyväksynyt "Unam Sanctam" -bullan teesiä, ei hän hyväksynyt paaviuden tekoja vain sillä perusteella, että ne olivat johdettuja tästä julistuksesta. Kolmantena johtopäätöksenäni Carl Grimberg ei mielestäni näytä pitävän tutkimuksessaan ehkä riittävästi sitä mielessään, että keskiajalla maallinen ja hengellinen poliittinen valta toimi kiinteässä yhteydessä. Molemmat niistä käsittivät velvollisuudekseen, jopa itse Jumalalta tulleena, hallita toimivaltaansa kuuluvia alueita, kansoja ja maita, sekä pitää valtakunnissa yllä hyvää järjestystä ja huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista.
  • Rikalainen, Noora (2006)
    Pro gradu -tutkielmani tarkastelee uskontoon perustuvaa poliittista toimintaa Sambiassa. Työn keskeisenä tavoitteena on analysoida niitä tekijöitä, joiden avulla voidaan selittää kirkollisten organisaatioiden vahvaa roolia Sambian politiikassa, sekä tarkastellla niiden poliittisen osallistumisen seurauksia. Erityisenä tutkimuskohteena on katolinen kirkko, sillä sen organisatoriset ominaisuudet ja resurssien mittavuus sekä perinteet yhteiskunnallisessa ja poliittisessa osallistumisessa tekevät siitä erityisen yhteiskunnallisen - uskontoon perustuvan - toimijan. Kirkkojen, naisliikkeen ja lakimiesyhdistyksen "Oasis Forum" -liittoumaa käsitellään erityisenä tapauksena, joka ilmentää kirkkojen strategioita sekä muuttuvia poliittisia mahdollisuusrakenteita, jotka luovat edellytykset niiden toiminnalle. Tutkimuksen viitekehyksenä on yhteiskunnallisten liikkeiden teoria, sillä se tarjoaa välineitä arvioida tekijöitä, jotka toisaalta edistävät ja toisaalta rajoittavat uskonnollisten organisaatioiden toimijuutta ja mobilisaatiota poliittisissa prosesseissa. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti poliittisten mahdollisuusrakenteiden analyysiä. Myös kulttuuriset ja materiaaliset resurssit ovat keskeisiä selittäjiä tutkittaessa niitä vaikuttimia, keinoja sekä ulkoisia rakenteellisia tekijöitä, jotka edistävät katolisen kirkon osallistumista politiikkaan Sambiassa. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että uskonnollisten instituutioiden rooli politiikassa on kehittynyt sovittelevasta välittäjä-roolista aktiiviseen vastakkainasetteluun. Kirkot ovat historiallisesti toimineet katalysaattoreina yhteiskunnallisille muutoksille. Tätä poliittista osallistumista on lisääntyvästi alkanut leimaamaan katolisen ja protestanttisten sekä evankelisten kirkkojen välinen (strateginen) yhteistyö. Tutkielmassa osoitetaan, miten katolinen kirkko voi menestyksellä käyttää uskontoa ja erityisesti kirkon "sosiaalista oppia" politiikan välineenä, sekä miten poliittinen toimijuus keskittyy esimerkiksi sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä käsittelevään, kansalaisjärjestön tavoin toimivaan kirkon yksikköön. Kirkot muuttavat toiminnallaan sitä, miten politiikka käsitteenä ymmärretään Sambiassa. Sambiassa poliittiset mahdollisuusrakenteet tukevat uskonnollisten instituutioiden osallistumista julkiseen keskusteluun ja politiikkaan. Pro gradu -tutkielmassa käytettiin laadullisia menetelmiä ja aineistonkeruu suoritettiin pääasiallisesti Lusakassa, Sambiassa. Keskeisenä aineistonkeruumenetelmänä toimi puolistrukturoitu haastattelu, ja sitä täydensivät arkistomateriaalin ja lehtileikkeiden keruu sekä havainnointi.
  • Urvas, Sanna (Helsingfors universitet, 2014)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella helluntailaista näkökulmaa kristityksi tulemiseen helluntailiikkeen ja katolisen kirkon (HE – KK) välisten neuvotteluiden viidennellä kierroksella esiteltyjen helluntailaisten osanottajien esitelmien pohjalta sekä vertailla niitä dialogin neuvotteluiden loppuraporttien tekstien kanssa. Tutkimuksen sisältöön kuuluu sekä valtaosaltaan julkaisemattomien tekstien esittely sekä huomioiden teko HE – KK dialogiin osallistuneiden helluntailaisten tavasta kirjoittaa teologiaa sekä väittämien että niiden argumentoinnin kautta. Havainnointi on rajattu erityisesti seuraavien kahden tekijän tarkasteluun. 1. Kokemuksellisuuden asema teologisena painotuksena 2. Suhde oppiin ja opillisuuteen Tutkimuksen taustana on esitelty helluntailaisuuden historiasta seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet liikkeen ekumeenisiin suhteisiin sekä näiden kehitykseen. Tämän lisäksi tarkastelen näiden kahden hyvin erilaisen kirkkokunnan välistä dialogia sekä neuvotteluiden että dokumenttien luonteen näkökulmasta. Sekä dialogiprosessissa itsessään että dokumenttien luonteessa on nähtävissä yhtäältä osapuolten erilainen kirkollinen traditiopohja ja toisaalta ne pyrkimykset ja odotukset, joita osapuolilla on käynnissä olevaa dialogia kohtaan. HE – KK dialogin viidennen kierroksen otsikko käsittelee kristityksi tulemista. Jokaisen neuvottelutapaamisen otsikko käsittelee eri näkökulmaa tai osa-aluetta siitä prosessista, jonka ihminen käy läpi kasvaessaan kohti seurakunnan täysivaltaista ja aktiivista jäsenyyttä. HE – KK dialogin viidennen kierroksen helluntairyhmän kirjoittajina ovat toimineet seuraavat henkilöt. Listassa on myös mainittuna myös esitelmän otsikko sekä tapaamisajankohta. 1. Ronald Kydd: Kristityn initiaatio ja Pyhän Hengen kaste, helluntailainen näkökulma, (1998) 2. Thomas D. Pratt: Helluntailainen näkökulma uskoon ja kristityn initiaatioon, (1999) 3. Harold Hunter: Usko ja kristityn initiaatio: Patristinen kirjallisuus, helluntailainen näkökulma, (1999) 4. Matthias Wenk: Kääntymys ja initiaatio: Helluntailainen näkemys raamatullisesta ja patristisesta näkökulmasta, (2000) 5. Huibert Zegwaart: Kristityn kokemus yhteisössä, raamatullinen ja patristinen näkökulma, (2001) 6. Jackie David Johns: Kristityn muotoutuminen ja opetuslapseus, raamatullinen ja patristinen näkökulma, (2002) Keskeisimmät havainnot esitelmistä koskevat sitä, 1. miten kokemuksellisuus ja erityisesti kääntymiskokemus valikoituvat usein tulkinnan keskipisteiksi tai tulkinnan avaimiksi sekä 2. miten kirjoittajat ovat tietoisia helluntailaisen opin kehittymättömyydestä ja osin normatiivisen opin puutteesta. Samanaikaisesti opillisuuden asemasta ja tärkeydestä on löydettävissä erilaisia näkemyksiä. Tutkimusaineiston tarkastelun eräänä loppupäätelmänä on toteamus, jossa voi yhtyä muun muassa käyttämäni helluntailaisuuden tutkijan Walter Hollenwegerin huomioon. Helluntailaisuudelle tyypillinen ajattelu on oma erityinen teologian tyylilajinsa, joka avautuu omassa kontekstissaan.
  • Tiitu, Päivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman aiheena on kuuden hengellisen tekstin kokoelma, joka sisältyy keskienglanninkieliseen, 1300-luvun viimeiselle neljännekselle ajoitettuun Glasgow’n yliopiston kirjaston (Glasgow University Library) käsikirjoitukseen Hunter 520. Kirjaston käsikirjoitusluettelossa tästä noin 3 400 sanan mittaisesta kokoelmasta käytetään nimitystä ”Primer”. Tekstien aiheina ovat 1) viisi ruumiin aistia, 2) kymmenen käskyä, 3) seitsemän ruumiillista laupeudentyötä, 4) seitsemän hengellistä laupeudentyötä, 5) viisi asiaa, jotka tulisi tietää Jeesuksen Kristuksen rakastamiseksi ja 6) millainen on ihminen ruumiissa ja sielussa. Tekstejä ei ole aiemmin editoitu. Tutkielmassa selvitetään, miksi teksteistä käytetään monitulkintaista käsitettä ”primer”, miten ne liittyvät keskienglanninkielisiin hengellisiin opaskirjoihin, mikä tekstien konteksti on ja millaiselle yleisölle ja mitä tarkoitusta varten ne on kirjoitettu. Lisäksi keskiaikaisten käsikirjoitusten editoinnin teorian pohjalta teksteistä tuotetaan kaksi erilaista editiota. Nykytutkijoiden käytössä keskienglannin sana ”primer” tarkoittaa joko rukouskirjaa yleensä, tiettyä vakiintunutta hartauskokoelmaa nimeltä Book of Hours tai lapsille suunnattua lukemisen ja kristinuskon perusteiden alkeiskirjaa. Tutkielmassa käsiteltävä Primer muistuttaa löyhästi viimeistä. Sen teksteistä neljä ensimmäistä on tyypillisiä myöhäiskeskiaikaisten hengellisten opaskirjojen tekstejä. Neljäs Lateraanikonsiili päätti vuonna 1215, että jokaisen kristityn tuli osata tietyt kristinuskon opin ja moraalin perusteet, joita pappi vuosittain kuulusteli pakollisen synnintunnustuksen yhteydessä. Tästä seurasi vilkas keskienglanninkielisten, maallikoille suunnattujen hengellisten oppaiden tuotanto. Primer on hyvän kristillisen elämän ja synnin välttämisen opas, joka perustaa väitteensä Raamattuun yli 40 lainauksella tai parafraasilla. Sitä saatettiin käyttää yksityiseen hartaudenharjoitukseen, synnintunnustukselle valmistautumiseen tai oman sieluntilan tutkimiseen. Viisi ruumiin aistia täytyy hallita, jottei niiden kautta joudu vakaviin, kadottaviin synteihin. Kymmenen käskyä paljastaa ja tuomitsee käskyjen rikkojat. Ruumiilliset laupeudentyöt almuineen tulee kohdistaa Jumalan lakia noudattaville ihmisille. Hengelliset laupeudentyöt auttavat muita kohti pelastusta ja kestämään vainoa uskon tähden. Kaksi viimeistä tekstiä käsittelee sitä, kuinka ihmisen sielun tulee kääntyä pois maailmasta kohti Jumalan rakkautta. Kymmenen käskyä noudattaa muodoltaan yhtä wycliffiläisen heterodoksisen liikehdinnän kirjallista muotoa, ja Primerissa on viittauksia, jotka sopisivat tämän vainotun uskonnollisen vähemmistön, lollardien, hengellisiin käsityksiin. Teksti ei ole avoimesti opillisesti erottelevaa, ja sitä on mahdollista tulkita niin ortodoksiasta kuin heterodoksiasta käsin. Editio 1 on suunnattu paleografeille ja säilyttää keskiaikaiset lyhenteet, välimerkit ja visuaalisia piirteitä. Editiossa 2 lyhenteet on avattu ja välimerkit ja isot kirjaimet noudattavat moderneja konventioita. Sanasto ja alaviitteet raamantunjakeisiin auttavat ymmärtämään tekstiä kontekstissaan. Editiot 1-2 täydentävät toisiaan ja kuvaavat editoinnin tulkinnallista luonnetta historiallisen dokumentin välittämisessä nykylukijalle.
  • Kallinen, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin Taizén ekumeenisen veljesyhteisön perustajan, teologi Roger Schutzin (1915–2005) eli veli Rogerin valittuja tekstejä vuosilta 1952–1968 ja miten teksteissä tulee ilmi veli Rogerin käsitys roomalaiskatolisesta kirkosta, kirkon katolisuudesta ja ekumeniasta. Tutkin, miten veli Roger näki kristittyjen ja kirkon ykseyden sekä katolisen kirkon merkityksen tutkimani ajanjakson alussa ja lopussa. Selvitän, miten veli Rogerin teksteistä ilmenee hänen näkemyksensä ekumenian asemasta ja tulevaisuudesta 1950- ja 1960-luvuilla ja miksi. Olen valinnut ensisijaisiksi lähteikseni merkittävimmät veli Rogerin kirjoittamat kirjat kyseiseltä aikaväliltä. Nämä kirjat ovat La règle de Taizé, L’unité, espérance de vie sekä Violence des pacifiques. Ajanjakson olen rajannut tarkkaillakseni sekä veli Rogerin ajattelun että katolisen kirkon elämän kannalta merkittäviä tapahtumia ja vuosikymmeniä. Tutkielmassani osoitan, miten veli Rogerin ekumeeninen ajattelu näkyi tutkimani ajanjakson alussa sekä millä tavoin lähdeteksteistä välittyvä ajattelu kehittyi ja muuttui lähes kahden vuosikymmenen aikana. Lähdetekstejä analysoimalla kuvailen, miten optimistisesti veli Roger kirjoitti tuntemistaan kirkolliskokouksen paaveista (Johannes XXIII ja Paavali VI), ja miten hän varoi kritisoimasta katolista kirkkoa. Osoitan lähteitä analysoimalla, miten Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen käynnistyminen, siihen tarkkailijana osallistuminen sekä kirkolliskokouksen merkittäviin henkilöihin tutustuminen vaikutti veli Rogerin ajatteluun. Osoitan, miten veli Roger oli jo lähtökohtaisesti ekumeeninen ajattelija ja toimija, ja miten hänen odotuksensa nimenomaan katolista kirkkoa ja katolista teologiaa kohtaan kasvoivat entisestään tutkimani ajanjakson aikana. Veli Roger asetti katoliselle kirkolle suuria toiveita ekumenian suhteen ja reformoidusta taustastaan huolimatta kirjoitti katolisen kirkon teologiasta enimmäkseen ihaillen ja siihen samastuen. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen vaikutus näkyi veli Rogerin teksteissä yhä suurempana painostuksena protestanttisia toimijoita kohtaan ekumenian kentällä. Osoitan, että veli Roger ei ollut pelkästään protestantti, mutta ei myöskään katolilainen, vaan jotain siltä väliltä.
  • Talja, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin Irlannin katolisen kirkon ja Irlannin valtion välisen suhteen muutosta vuosina 2009–2018. Tutkimusajankohta on mielenkiintoinen, sillä ajanjakson aikana Irlannissa tapahtui useita mullistavia tapahtumia, jotka herättivät runsaasti kysymyksiä irlantilaisten muuttuvasta suhtautumisesta katoliseen kirkkoon. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on selvittää miksi ja miten katolisen kirkon asema on muuttunut tarkasteltavan ajanjakson aikana Irlannissa? Tarkastelen tapahtunutta muutosta Irlannin seksuaalieettisen lainsäädännön muutosten kautta: vuonna 2015 Irlannissa äänestettiin samaa sukupuolta olevien avioliittolaista ja vuonna 2018 aborttilainsäädännöstä. Tutkin, miten katolisen kirkon aseman muutos on näkynyt Irish Independent- sanomalehdessä julkaistuissa teksteissä. Tutkin sitä, onko kirkon esittämillä puheenvuoroilla ollut vaikutusta esimerkiksi kansanäänestyksien yhteydessä käydyssä keskustelussa ja miten irlantilaiset ovat suhtautuneet kirkon seksuaalieettisissä kysymyksissä esittämiin mielipiteisiin. Tutkimukseni päälähteenä on Irish Independent -sanomalehti, joka on levikiltään suurin sanomalehti Irlannissa. Teemoja, joita käsittelen ovat Irlannin katolisen hyväksikäyttöskandaali, samaa sukupuolta olevien avioliiton ja turvallisen abortin laillistaminen. Tutkimukseni osoittaa, että katolinen kirkko ei ole enää seksuaalieettisissä kysymyksissä merkittävä vaikuttaja tai arvojohtaja Irlannissa.
  • Orvas, Saara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani havainnoin Japanin katolisen piispainkonferenssin suhtautumista japanilaiseen moderniin yhteiskuntaan erilaisten teemojen, kuten avioliitto, perhe, ikääntyvä väestö, eutanasia, kuolemanrangaistus sekä itsemurha, avulla. Tarkastelen myös Japanin katolisen kirkon arvoja sekä kirkon pyrkimystä sopeutua ympäröivään yhteiskuntaa. Tutkimuskohteeni rajasin 2000-luvulle. Päälähteinäni oli kaksi piispainkonferenssin julkaisemaa asiakirjaa, jotka oli julkaistu vuosina 2001 ja 2017. Lähdemateriaalissa otettiin laajasti kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin ja ongelmiin, ja asiakirjojen tarkoituksena oli muistuttaa ihmiselämän tärkeydestä. Piispat ottivat hyvin yhteiskuntakriittisesti kantaa japanilaiseen yhteiskuntaan, jonka prioriteetteinä oli taloudellinen kehitys ja tehokkuus. Japanin katolisen kirkon piispat pitivät avioliittoa Jumalan tahtona ja oleellisena Jumalan luomistyön jatkamisen kannalta, minkä takia he pitivät avioiän nousua, avioliittojen vähenemisestä sekä avioeroja ongelmina. Individualisaatio, taloudelliset prioriteetit ja asennemuutokset olivat heikentäneet käsitystä avioliitosta ja sen tarpeellisuudesta. Perhe oli piispojen mukaan yksi tärkeimmistä asioista ihmiselle ja perhe-elämän eroosio sekä ”muutaman lapsen trendi” huolestuttivat heitä. ”Pienen syntyvyyden, ikääntyvän väestön” -kriisi oli keskeinen huolenaihe julkisessa keskustelussa ja ilmiön oletettiin aiheuttavan demografisen kriisin. Väestön ikääntyessä nousi kysymys siitä, mitä vanhusten kanssa tulisi tehdä. Katoliset piispat pitivät eläkeläisiä tienä inhimillisyyteen epäinhimillisessä yhteiskunnassa ja kritisoivat japanilaista yhteiskuntaa vanhuksien sivuuttamisesta ”taakkoina”. Piispojen mukaan elämä oli Jumalan lahja, johon ei saanut puuttua, ja eutanasia, itsemurha, kuolemanrangaistus ja abortti olivat kiellettyjä. Japanissa oli kuitenkin käytössä kuolemantuomio, ja 2000-luvulla käytäntö oli yleistynyt nostaen kuolemaan tuomittujen lukua sekä teloitusten määrää. Piispat vastustivat kuolemanrangaistusta tarpeettomana perustuslaillisessa yhteiskunnassa, mutta tuomiolla oli kansansuosio Japanissa. Itsemurhat olivat myös vakava yhteiskunnallinen ongelma, ja piispat pitivät tekoa syntisenä. He kuitenkin katuivat katolisen kirkon tuomitsevaa kantaa ja pitivät sitä syrjivänä. Piispojen ajattelussa näkyi kahden ajattelutavan ristiriitaisuus. He pyrkivät pitämään kiinni katolisen kirkon traditioista ja arvoista, mutta samalla he yrittivät sopeutua ympäröivään moderniin yhteiskuntaan.
  • Mankki, Tiia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Keskustelu paavi Pius XII:n (Eugenio Pacelli, paavina 1939–1958) suhtautumisesta holokaustiin alkoi 1960-luvulla. Tuolloin keskustelu jakautui Pius XII:n kriitikoihin ja puolustajiin. Kriitikoiden mukaan Pius XII oli vaiennut holokaustista, kun taas puolustajien mukaan paavi oli ahkerasti vastustanut holokaustia. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella aiheesta vuosina 2004–2010 käytyä keskustelua. Käytän lähteinäni Piusta ja holokaustia käsitteleviä tutkimuksia, tutkimuksia käsitteleviä arvioita ja kommentteja sekä Pius XII:n kanonisaatio- eli pyhäksi julistamisprosessin yhteydessä kirjoitettuja uutisia ja kommentteja. Tavoitteenani on selvittää, millaiseksi keskustelu paavi Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin muodostui vuosina 2004–2010. Kehittyikö keskustelu johonkin suuntaan vai pysyikö se samanlaisena käsitellyllä aikavälillä? Millaisia argumentteja keskustelijat esittivät ja mihin he näillä mahdollisesti pyrkivät? Nousiko keskustelussa esille uusia teemoja? Millaisiin seikkoihin keskustelijat kiinnittivät huomiota käsitellessään toisten keskustelijoiden kirjoituksia? Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin käytyä keskustelua vuosina 1998–2003 on tarkastellut Milla Bergström yleisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielmassaan Pyhä Pius XII vai Hitlerin paavi? Vuosina 1998–2003 käyty keskustelu paavi Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin (2004). Sen vuoksi aion lisäksi selvittää, muuttuiko keskustelu jollakin tapaa verrattuna Bergströmin aiempaa keskustelua käsittelevään pro graduun verrattuna. Vuosina 2004–2010 ennen kaikkea paavin puolustajien tavoitteena oli saada huonoon valoon niin Pius XII:n kriitikot kuin heidän tutkimuksensa. Tähän puolustajat pyrkivät esittämällä ainoastaan kriittisiä huomioita niin Pius XII:n kriitikoista kuin heidän tutkimuksistaan. Esittämästään kritiikistä huolimatta paavin puolustajat toimivat välillä itse vastoin sanojaan. He esimerkiksi moittivat Pius XII:n kriitikoita historiallisten lähteiden käyttämättä jättämisestä. Tästä huolimatta Pius XII:n puolustajista David G. Dalin ja Ronald J. Rychlak kuitenkin perustivat tutkimuksensa pääasiassa tutkimuskirjallisuuteen. Kaiken kaikkiaan paavin puolustajat suhtautuivat Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin käytyyn keskusteluun enemmän tunteella kuin tieteellisesti. Uutena teemana keskustelussa oli puolustajien vaatimus Pius XII:n julistamisesta vanhurskaaksi kansakuntien joukossa. Pius XII:n puolustajien toiminta oli jossakin määrin moniulotteisempaa kuin paavin puolustajien. Ensinnäkin he keskustelivat asiallisesti esimerkiksi pohtimalla historiantutkimuksen vaatimuksia sekä tekemällä Pius XII:n kriitikoihin kuuluvan Michael Phayerin tutkimuksesta niin asiallisia kuin kriittisiä huomioita. Toisaalta Pius XII:n kriitikot suhtautuivat paikka paikoin puolustajiin yhtä mustamaalaavasti, sillä he tekivät puolustajista ja heidän tutkimustuloksistaan ainoastaan kriittisiä huomioita. Vuosina 2004–2010 perinteinen jako Pius XII:n kriitikoihin ja puolustajiin alkoi murtua. Keskustelun molemmilla puolilla alettiin nostaa esille se, että Pius XII ei ollut yksinomaan holokaustista vaiennut tai juutalaisia auttanut. Yksipuolisen tarkastelun sijaan Pius XII:n toiminta ja paavius alettiin nähdä monipuolisemmin.
  • Pappinen, Lassi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Vuonna 1989 jo vuosikymmeniä kestänyt kylmä sota tuli päätökseensä, kun Neuvostoliiton etupiiriin kuuluneiden Itä-Euroopan valtioiden kommunistiset puolueet menettivät valtansa ja valtiot siirtyivät demokratiaan. Itä-Euroopan kommunismin romahtamisen on esitetty olevan monen tekijän summa. Yksi näistä tekijöistä on paavi Johannes Paavali II, joka pitkän virkakautensa aikana nousi merkittäväksi kansainväliseksi vaikuttajaksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän, millaisena Johannes Paavali II:n vaikutus kommunismin romahtamiseen nähtiin länsimaisissa tiedotusvälineissä ja elämäkerroissa, ja miten näkemykset erosivat toisistaan. Lisäksi otan selvää, muuttuivatko nämä käsitykset kommunismin romahtamisen ja paavin kuoleman välisinä vuosina 1989–2005. Pääasiallisina lähteinäni käytän sekä sekulaareja että katolisia amerikkalaisia ja englantilaisia sanoma- ja aikakauslehtiä poliittisen murroksen vuosilta 1989–1990 sekä paavin kuoleman jälkeen huhtikuulta 2005. Vuoden 2005 osalta täydennän lähteitäni kahdella saksalaisella lehdellä. Lehdistön ohella toisen lähdekokonaisuuteni muodostavat neljä paavista 1990-luvun loppupuolella kirjoitettua elämäkertaa. Lähteitä vertaamalla pyrin muodostamaan näkemyksen siitä, millaisena Johannes Paavali II:n poliittinen toiminta kommunismin suhteen kuvattiin. Lähdeaineistossa oltiin lähes yksimielisiä siitä, että Johannes Paavali II vaikutti kommunismin romahtamiseen johtaneisiin tapahtumiin. Yksittäisten kirjoittajien välillä esiintyi kuitenkin pieniä painotuseroja sen suhteen, toteutuiko paavin vaikutus valtionjohtajien välisessä kirjeenvaihdossa ja tapaamisissa vai tämän kohtaamisissa kotimaansa Puolan kansalaisten kanssa. Lisäksi osassa lähteistä painotettiin Johannes Paavali II:n lämpimiä suhteita Itä-Euroopan valtionpäämiehiin, kun taas osassa pidettiin tärkeämpänä paavin oletettua yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa. Paavin muistokirjoituksista kävi ilmi, että hänen virkakautensa myöhemmät tapahtumat ja kiistakysymykset veivät huomiota hänen 1980-luvun poliittiselta aktiivisuudeltaan. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että vaikka paavin ei ajateltu kaataneen kommunismia yksin, hänen katsottiin tukeneen siihen johtaneita kehityskulkuja. Näin hän tuli käyttäneeksi omaa moraalista auktoriteettiaan itäeurooppalaisen kommunismin kaatamiseksi.
  • Kantala, Jukka-Pekka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Katolisen kirkon johto kiinnitti huomionsa vuonna 1984 brasilialaiseen teologiin Leonardo Boffiin, joka oli julkaissut kirjan ”Church: Charism and Power”, jossa hän arvosteli avoimesti kirkon johtoa ja hierarkisuutta. Uskonopin kongregaation prefekti kardinaali Joseph Ratzinger kutsui Boffin kuulusteltavaksi kirjansa kirjoituksista Vatikaaniin. Boff edusti Latinalaisessa Amerikassa syntynyttä vapautuksen teologia -liikettä, johon myös hänen kirjansa liittyi. Vapautuksen teologia oli katolisen kirkon johdon näkökulmasta ongelmallinen sen marxilaisten taustojen takia. Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten yhdysvaltalainen lehdistö uutisoi Boffin kuulusteluun, tuomitsemiseen ja lopulta vapauttamiseen liittyviä tapahtumia vuosien 1984, 1985 ja 1986 aikana. Näiden tapahtumien aikaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa keskeisessä roolissa oli marxilaisuuden kukistaminen. Päälähteinäni tutkimuksessani käytän kahta laajalevikkistä yhdysvaltalaista sanomalehteä, The New York Timesia ja The Washington Postia. Tutkimuksessani keskeisenä kysymyksenä on lehtien suhtautuminen latinalaisamerikkalaiseen marxilaissävytteiseen vapautuksen teologiaan ja tämän edustajaan Leonardo Boffiin. Lisäksi tarkastelen tutkimuksessani, millaisia eroja lehtien uutisoinnissa voidaan havaita. Käytän tutkimuksessani lehdistöhistorian tutkimusmenetelmää. Analysoin kvalitattiivisesti uutisten sisältöä ja niiden tarjoamia näkökulmia. Pyrin selvittämään eroja lehtien uutisoinnissa. Tarkastelen julkaistujen uutisten määrää ja esimerkiksi niissä käytettyä kuvitusta. Tutkimukseni osoitti, että The New York Times uutisoi Boffiin liittyvistä tapahtumista enemmän kuin The Washington Post. The New York Times suhtautui uutisoinnissaan myönteisemmin Leonardo Boffiin ja vapautuksen teologiaan. The New York Timesin uutisoinnissa Boffin työ, sen perusteet, hänen mielipiteensä ja hänen kannattajiensa lausunnot tuotiin selkeämmin esiin, kun taas The Washington Post keskittyi katolisen kirkon johdon näkökulmaan. The Washington Post esitti uutisoinnissaan Leonardo Boffin selkeämmin kirkon toiminnan kriitikoksi ja keskittyi uutisoinnissaan hänen rikkeisiinsä. The Washington Post liitti Leonardo Boffin ja hänen edustamansa vapautuksen teologian uutisoinnissaan tiiviimmin marxilaisuuteen kuin The New York Times.
  • Rauhio-Pokka, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassani tarkastelen, millaisiin moraalisiin ja opillisiin argumentteihin katolinen kirkko vetoaa perustellessaan kantansa perhesuunnitteluun. Olen rajannut tarkasteluni keinotekoisen syntyvyyden sääntelyn kieltoon ja luonnolliseen perhesuunnitteluun. Perhesuunnittelulla tarkoitetaan parien ja yksilöiden toimintaa, jolla he pyrkivät tietoisesti ja tavoitteellisesti vaikuttamaan syntyvien lasten lukumäärään ja ajoitukseen. Ainoa katolisen kirkon moraalisesti hyväksymä perhesuunnittelun menetelmä on luonnollinen perhesuunnittelu. Se torjuu keinotekoisen syntyvyyden sääntelyn, jolla se tarkoittaa kaikkia nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä. Lähteinäni käytän katolisen kirkon virallisia ja sitovia perhesuunnittelua koskevia kannanottoja Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962–1965) jälkeen. Keinotekoisen syntyvyyden sääntelyn kiellon taustalla on katolinen ihmis- ja avioliittokäsitys, joiden perusta on luomisteologinen. Katolisen kirkon mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen mieheksi ja naiseksi. Hän asetti avioliiton heidän välilleen ja antoi heille lisääntymiskäskyn. Avioliiton luonnollinen päämäärä on suvun jatkaminen, jolloin jokaisen avioliitossa tapahtuvan yhdynnän tulee olla avoin uuden elämän alkamiselle. Avioliitossa tapahtuva suojaamaton yhdyntä on siis ainoa kirkon hyväksymä seksuaalisuuden toteuttamisen tapa. Kaikki muut tavat ovat kirkon mukaan luonnonvastaisia eli luonnollisen moraalilain vastaisia. Kirkon moraaliopetus avioliitosta perustuu luonnolliseen moraalilakiin, jolla se tarkoittaa muuttumatonta ja objektiivista eettistä normistoa, jonka jokainen ihminen kykenee tuntemaan järkensä avulla. Vaikka luonnollisen lain sisällön pitäisi periaatteessa olla kaikille ihmisille selvä, käytännössä niin ei ole, vaan kirkko joutuu vetoamaan omaan auktoriteettiinsa. Kirkon mukaan se on erehtymätön luonnollisen lain käskyjen tulkinnassa. Katolinen kirkko hyväksyy luonnollisen perhesuunnittelun, mikäli siihen on pätevä syy. Luonnollinen perhesuunnittelu perustuu naisen kierron tarkkailuun ja pidättäytymiseen kierron hedelmällisinä päivinä. Pätevän syyn vaatimus on seurausta katolisesta avioliittokäsityksestä, jonka valossa lisääntyminen on lähtökohta, josta poikkeamiseen tulee olla peruste. Kirkon mukaan luonnollisen perhesuunnittelun käyttäminen on moraalisesti hyväksyttävää, koska siinä yhdyntä säilyy avoimena uuden elämän alkamiselle. Toiseksi luonnollinen perhesuunnittelu vaatii seksuaalista itsehillintää, joka on kirkossa korkealle arvostettu hyve. Kirkolla on suuri huoli siitä, että ehkäisyn käyttäminen johtaa seksuaalimoraalin rapautumiseen. Perhesuunnittelu on ihmisoikeus, jonka myös katolinen kirkko tunnustaa, mutta se tulkitsee sen omista lähtökohdistaan käsin. Tämä näkyy siinä, että kirkko rajaa oikeuden perhesuunnitteluun ainoastaan aviopareihin. Kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa perhesuunnittelua pidetään tärkeänä erityisesti naisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta, minkä vuoksi kirkon ehkäisykieltoa on kritisoitu naisten oikeuksien polkemisesta. Kirkko näkee asian toisin, koska se tarkastelee naisten oikeuksia omasta naiskäsityksestään käsin. Lisäksi katolinen kirkko vetoaa ehkäisyn torjuessaan siihen, että jotkin ehkäisymenetelmät loukkaavat lapsen oikeutta elämään, sillä kirkon opin mukaan ihmisoikeudet koskevat myös syntymättömiä lapsia.
  • Burman, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuonna 2011 Yhdysvaltain republikaaninen puolue alkoi etsiä presidenttiehdokasta valtaa pitänyttä presidentti Barack Obamaa haastamaan. Neljä vuotta aiemmin republikaanisen puolueen ehdokkaaksi pyrkinyt Mitt Romney ilmoittautui jälleen mukaan kilpailuun, tällä kertaa voittaen ehdokkuuden itselleen. Romney oli uskonnolliselta taustaltaan mormoni, mikä aiheutti niin puolueessa kuin puolueen ulkopuolella erilaisia reaktioita. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, lyhemmin MAP-kirkko tai mormonikirkko, on Yhdysvalloissa syntynyt uskonnollinen liike. Mormoneita oli vaalien aikaan Yhdysvalloissa alle kaksi prosenttia väestöstä, eli yhteensä noin kuusi miljoonaa. Mormonien ja protestanttikristittyjen historia 1800-luvun Yhdysvalloissa oli ollut sotaisa. Vaikka 1900-luvun loppupuolelta alkaen molemmilla uskonnollisilla ryhmillä on ollut yhteisiä poliittisia päämääriä, Romneyn ehdokkuus aiheutti jännitteitä henkilökohtaista uskonratkaisua painottavissa protestanttikristityissä eli evankelikaaleissa. Evankelikaalit olivat suurin protestanttikristillinen ryhmä, joten heidän äänestysvalinnoillaan oli merkitystä vaaleissa. Romneyn ehdokkuudessa oli joitakin samankaltaisuuksia kuin vuoden 1960 presidentinvaalissa, jolloin ehdolla oli katolilainen John F. Kennedy. Yhdysvalloissa oli ollut Kennedyn ehdokkuuden aikaan voimakasta katolisuuden vastaista liikehdintää, mikä aiheutti hänen vaalikampanjalleen vaikeuksia. Tutkin pro gradu -työssäni sitä, miten Romneyn uskonnollisuutta käsiteltiin kristillisessä lehdistössä hänen presidentinvaalikampanjansa aikana. Tärkeimmät lähteeni olivat evankelikaalinen aikakauslehti Christianity Today sekä katolinen sanomalehti National Catholic Reporter. Työssäni analysoin sitä, millaisia sanavalintoja lehtien artikkeleissa käytettiin, millaisia näkökulmia mormonismista nostettiin esiin, ja millaisia mielikuvia ne loivat mormoniuskonnosta ja Romneysta. Tutkielmani osoittaa, että Romneyn uskonnollisuudesta uutisoitiin eri tavoin, ja että keskustelu mormonismista lisääntyi vaalikampanjan aikana. Romneyn uskonnolla oli vaikutusta republikaanisen puolueen esivaaleissa, joissa valittiin puolueen presidenttiehdokas. Romneyn valinta ehdokkaaksi ei ollut itsestään selvää, ja hän hävisikin monissa osavaltioissa kilpakumppaneilleen. Romneylla oli kuitenkin tasainen kannatusprosentti, joka riitti republikaanisen puolueen ehdokkuuden voittamiseen. Siinä missä katolinen National Catholic Reporter puolusti Romneyn uskonnollista vakaumusta, lehti ei missään vaiheessa osoittanut tukea Romneyn vaalikampanjalle. Evankelikaalisessa Christianity Todayssa puolestaan uutisointi Romneysta ja mormonismista muuttui myönteisemmäksi vaalien lähestyessä.
  • Kaasalainen, Henni-Maarit (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee paavin vierailua Irlannissa 25—26.8.2018. Paavin vierailu oli osa katolisen kirkon järjestämää Maailman perhetapahtumaa. Käsittelen johdantona Irlannin katolisen kirkon murrosta 1960-luvulta vuoteen 2018 ja katolisen kirkon hyväksikäyttökriisiä 2000-ja 2010-luvuilla. Päätutkimuskysymykseni on, kuinka paavin vierailua kuvattiin The Irish Times -ja The Guardian -sanomalehdissä. Ymmärtääkseni vierailua kokonaisuutena, tarkastelen myös katolisen kirkon skandaaleja sekä yleistä ilmapiiriä ja sen muutosta Irlannissa. Irlannin katolinen kirkko koki suuren murroksen 1990—2018 vuosien aikana. Konkreettisena esimerkkinä tästä olivat Irlannin katolisista hiippakunnista tehdyt kolme valtion johtamaa tutkimusta, joissa selvitettiin lasten hyväksikäyttöä. Näistä seurasivat Ferns-raportti (2005), Murphy-raportti (2009) ja Cloyne-raportti (2011). Myös katolisen kirkon alla toimivien järjestöjen pyörittämien valtion palvelujen toimintaa tutkittiin, josta syntyi Ryan-raportti (2009). Lisäksi 2010-luvulla on tutkittu myös muita katolisia järjestöjä, kuten Magdalene-pesuloita ja äiti- ja lapsikoteja. Murroksen seuraukset näkyivät kaikessa, mikä liittyi katoliseen kirkkoon. Mielipiteet, kirkon asema yhteiskunnassa, suhtautuminen paavin vierailuun ja asenteet katolista kirkkoa kohtaan tulivat esille lehtien kirjoituksissa. Katolinen kirkko ja paavin tuleva vierailu dominoivat lehtien kirjoituksia mitä lähemmäs paavin vierailuviikonloppua siirryttiin. Mikäli vierailu olisi tapahtunut 1990-luvulla tai jopa 2000-luvun alussa, se olisi voinut olla täysin erilainen. Nyt vierailu, jonka tarkoitus oli olla osa katolisen kirkon Maailman perhetapahtumaa ja jonka teemana oli perheen tuoma ilo, saikin uudenlaisen teeman. Irlannissa katolinen kirkko oli ollut vuosikymmeniä keskellä jatkuvia uusia paljastuksia kirkon piirissä tapahtuneesta fyysisestä, psyykkisestä ja henkisestä väkivallasta. Kriisi oli ollut läsnä ilman ratkaisua 2000-luvun alusta saakka. Paavin vierailu Irlannissa aiheuttikin jonkinlaisen kriisin kulminoitumisen. Vierailun aikana keskustelun pääpiste ja uutisointi keskittyivät jatkuvasti katolisen kirkon skandaaleihin ja niiden käsittelyyn. Kommentit vuosikymmenten paljastuksista koskien lasten hyväksikäytöstä, pakkoadoptointia ja muusta kaltoinkohtelusta dominoivat keskustelua, ja Maailman perhetapahtuman teema perheen ilosta jäi vahvasti taka-alalle.
  • Halme, Riina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteenani on selvittää, millaisia kannanottoja paavi Paavali VI otti Vietnamin sotaan vuosina 1965–1973. Selvitän, miten paavi suhtautui sotaan, millaisia keinoja hän käytti tavoitellessaan rauhaa sekä millaisina hän näki sodan ratkaisut. Tarkastelen tutkimuksessani myös sitä, muuttuiko Paavali VI:n näkemys Vietnamin sotaan sen edetessä. Sen lisäksi tarkastelen sitä, kuinka valikoimani mediat suhtautuivat Paavali VI:n Vietnamin sotaa koskeneisiin kannanottoihin. Asetan tutkimustulokseni osaksi laajempaa kehystä Vietnamin sodan päättämiseksi tehdyssä työssä. Toteutan tutkimukseni tarkastelemalla Vatikaanin verkkosivuilla julkaistuja dokumentteja, joissa Paavali VI tavalla tai toisella linjaa suhtautumistaan Vietnamin sotaan tai siihen kiinteästi liittyviin teemoihin. Nämä dokumentit ovat yksityisiä kirjeitä, puheita, viestejä, kiertokirjeitä, rukouksia sekä ilmoituksia. Paavali VI:n dokumentteja, joita olen tutkimuksessani tarkastellut, on noin 40. Ne ovat pituudeltaan muutamasta virkkeestä yli 10 000-sanaisiin kannanottoihin. Toinen lähdeaineistoni ovat yhdysvaltalaiset sanoma- ja aikakausilehdet, joista tarkastelen välikoivin osin päivittäin julkaistua The New York Timesiä sekä viikoittain julkaistua katolilaista National Catholic Reporteria. Käsittelen tutkielmassani noin 80 lehtiartikkelia Analysoin lähteitäni laadullisesti. Tutkimukseni tuo esiin Paavali VI:n pitkäjänteisen panoksen rauhan saavuttamiseksi Vietnamissa. Tutkimukseni vuosina paavi otti monesti suoraan kantaa Vietnamin sodan päättämisen puolesta ja hänen selkeä tavoitteensa oli rauhan edistäminen alueella. Paavali VI käytti moninaisia keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi ja käytti apunaan sekä rooliaan valtionpäämiehenä että katolisen kirkon hengellisenä johtajana. Paavali VI oli suoraan yhteydessä valtioiden päämiehiin ja vetosi yleisesti rauhan puolesta moneen otteeseen. Rauhantyö vaikuttaisi olleen Paavali VI:lle erittäin tärkeä tehtävä. Tämä tavoite huomattiin myös mediassa, minkä lisäksi myös Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon totesi rauhan olleen paavin elämän tarkoitus. Media oli kiinnostunut paavin kommenteista ja kannanotoista erityisesti vuosina 1965–1968. Myös sen jälkeen paavi ylitti monesti uutiskynnyksen, mutta kiinnostus ei ollut enää niin suurta. Tarkastelemani mediat tulkitsivat usein paavin ottaneen kantaa Vietnamin sotaan, vaikka Paavali VI ei välttämättä puhunut Vietnamista suoraan. Vaikka paavi pääsi useasti otsikoihin juuri Vietnamin sodan ja sen rauhantyön yhteydessä, suuri osa paavin rauhantyöstä ja vaikuttamisesta tapahtui kuitenkin niin kutsutuissa kulisseissa eivätkä ne omalla ajallaan päätyneet median käsiin.
  • Kataja-Lian, Marika (Helsingfors universitet, 2016)
    Mitä kirkko tekee, kun sen omat jäsenet taistelevat toisiaan vastaan? Tässä tutkimuksessani selvitän sitä, miten Libanonin maroniittikirkon johdon ja Vatikaanin toimet näkyvät kansainvälisessä lehdistössä, ennen kaikkea The New York Timesissa ja Le Mondessa Libanonin sisällissodan lopussa 1985–90. Maroniitit ovat idän uniaattikirkkoihin kuuluva kirkkokunta eli autonominen osa katolista kirkkoa. Maroniitit ovat suurin kristitty ryhmä Libanonissa. Kaikkiaan Libanonissa on 18 virallista uskontokuntaa, joista suurimmat ovat maroniittien lisäksi sunni- ja shiiamuslimit. Libanon oli ennen 1975–90 sisällissotaa esimerkki valtiosta, jossa uskontokunnat elivät rinnakkain. Rajussa sisällissodassa kuoli lähes 200 000 ihmistä ja satoja tuhansia joutui pakenemaan kodeistaan. Tutkimuksessani on kaksi päälinjaa: toisaalta maroniittikirkon ja sen johdon toiminta Libanonissa ja toisaalta Vatikaanin toiminta sekä kansainvälinen ulottuvuus. Päätutkimuskysymykseni on se, kuinka maroniittikirkon patriarkan poliittinen vaikuttaminen välittyy kansainväliselle yleisölle. Millaista retoriikkaa patriarkka käytti pyrkiessään hillitsemään taisteluosapuolia? Miten lähteiden perusteella voi sanoa sen muuttuneen vuosien aikana? Miten patriarkan toiminta muuttui? Toinen tärkeä pääkysymys on myös maroniittikirkon ja Vatikaanin suhde. Tutkin ennen kaikkea sitä, millaisina Libanonin suhteet Vatikaaniin näkyivät lehdissä. Miten Vatikaanin II kirkolliskokouksen linja näkyi Libanonin sisällissodan loppuvuosina? Mikä oli paavi Johannes Paavali II:n henkilökohtainen panos Libanonin rauhanneuvotteluissa? Käsittelen aiheita kronologisessa järjestyksessä siten, että kummatkin pääteemat pysyvät mukana käsittelyssä koko ajan. Tutkimukseni ajankohdaksi olen rajannut sisällissodan loppuvuodet 1985–90. Nuo vuodet ovat kirkon kannalta kaikkein kiinnostavin jakso, sillä tuolloin voidaan tarkastella kirkkopolitiikan muutosta patriarkan vaihdettua ja sisällissodan lopussa. Noina vuosina maroniittikristityt myös taistelivat keskenään. Tutkimukseni päälähteet ovat The New York Timesissä ja Le Mondessa julkaistut uutisartikkelit ja analyysit. Nämä ovat kieliryhmissään valtalehtiä. Kumpikin seurasi laajasti Libanonin tilannetta ja Vatikaania. Lisäksi käytän lähteenäni paavi Johannes Paavali II:n Libanonia koskevia kirjeitä ja viestejä sekä muita lehtiä. Tässä tutkimuksessani käy selvästi ilmi se, miten maroniittikirkon patriarkan suhtautuminen politiikkaan muuttui sisällissodan kuluessa ja se näkyi myös kansainvälisissä lehdissä. Politiikasta syrjässä pysytellyt patriarkka Antoine Pierre Khoreiche joutui eroamaan tehtävistään tavalla, jota kutsuttiin jopa Vatikaanin palatsivallankumoukseksi. Sitten uuden patriarkan valinnasta syntyi kiista. Lopulta valittu patriarkka Nasrallah Butros Sfeir oli kompromissiratkaisu, joka aivan aluksi oli pettymys. Sfeirin poliittinen vaikuttaminen alkoi kuitenkin näkyä yhä enemmän hänen uransa edetessä. Erityisesti Ta’ifin rauhansopimuksen aikaan hänen roolinsa nousi merkittäväksi. Lähteistä välittyy kansainvälisesti erittäin mielenkiintoinen kuva maroniittikirkon sisäpolitiikasta ja toisaalta suhteista Vatikaaniin. Aineistostani käy myös selkeästi ilmi, että Sfeirin toimien taustalla oli hyvin usein Vatikaanin ilmiselvä ohjeistus. Sfeirin suhde Vatikaaniin ei ollut yksiselitteinen ja ongelmaton, sillä hän joutui tasapainottelemaan paavin toiveiden ja omien maanmiestensä välillä. Tämä johti joskus niin väkivaltaisiin purkauksiin kirkkoa vastaan, että niitä seurattiin myös ulkomaisessa lehdistössä.
  • Nivala, Sonja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastelin, miten Rolf Hochhuthin näytelmä Sijainen otettiin lehdistön parissa vastaan. Lähteitäni olivat suomalaisissa ja kansainvälisissä lehdissä näytelmästä julkaistut artikkelit, jotka sijoittuvat vuosille 1963 ja 1964, jolloin näytelmän ensi-illat pääosin esitettiin. Näytelmä sai ensi-iltansa Länsi-Berliinissä vuonna 1963 ja samana vuonna se esitettiin myös Suomessa Svenska Teatternissa. Suomen Kansallisteatteriin näytelmä saapui vuotta myöhemmin vuonna 1964. Näytelmä kertoi toisen maailmansodan juutalaisvainoista, ja sen keskeisenä teemana oli sodan aikainen paavi Pius XII, ja se kuinka paavi ei julkisesti noussut natsien toimia vastaan. Hochhuthin näytelmä Sijainen sai paljon huomiota ja se käynnisti debatin paavi Pius XII:n toimista sodan aikana. Tutkielmani pyrkimyksenä oli tarkastella millaisia ajatuksia Hochhuthin näytelmä aiheutti lehdistön parissa, miten näytelmää tulkittiin ja mikä nähtiin sen sanomaksi. Näytelmästä löytyi paljon lehtiartikkeleita, mikä itsessään kertoi jo näytelmän merkittävyydestä. Tarkastelin tutkielmassani myös tarkastelemaan oliko suomalaisten ja kansainvälisten artikkelien näkemyksissä joitakin eroja ja mistä erot saattoivat johtua. Näytelmän pääteemoina nähtiin paavi Pius XII:n vaikeneminen holokaustista. Näytelmä herätti kysymyksen siitä, olisiko paavin pitänyt julkisesti tuomita natsien vainot, ja olisiko sillä ollut jotain vaikutusta natsien toimiin. Tämä jakoi artikkelien kirjoittajien mielipiteitä. Osa koki, että paavin toimet olivat riittäviä, kun taas toiset näkivät, että paavin olisi pitänyt ”Kristuksen sijaisena” nousta voimakkaammin vainoja vastaan. Osa koki, että paavin olisi pitänyt moraalisena esimerkkinä tuomita julkisesti holokausti silläkin uhalla, että tilanne olisi pahentunut. Lisäksi artikkeleissa pohdittiin paavin toiminnan takana vaikuttaneita motiiveja. Näytelmän eri versiot saivat paljon huomiota sekä suomalaisessa että kansainvälisessä lehdistössä. Kansainvälisissä lehdissä kiinnitettiin huomiota erityisesti siihen, miten Hochhuthin näytelmässä kuvattiin paavi Pius XII. Monien kirjoittajien mielestä paavin kuvaus näytelmässä oli vääristynyt. Suomalaisissa lehdissä keskityttiin enemmän näytelmän yleiseen sanomaan: monet kirjoittajat tulivat siihen tulokseen, että näytelmän keskeisenä teemana oli yksilön vastuu historiassa, ei niinkään paavin rooli tapahtumissa. Suomalaisten tulkintaan näytelmästä vaikutti mahdollisesti katolilaisuuden pienempi vaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi suomalaisissa artikkeleissa pohdittiin myös sitä, miten toisen maailmansodan tapahtumat olivat saaneet alkunsa, kun taas tätä teemaa ei esitetty niinkään kansainvälisissä artikkeleissa.
  • Alakärppä, Tiina-Kaisa (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielma käsittelee Meksikon perinteisiä sukupuolirooleja eli marianismia ja machismia ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa meksikolaisessa internetkeskustelussa. Internetkeskustelusta on poimittu toistuvia teemoja, jotka selittävät miksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on Meksikossa. Marianismin, machismin ja naisiin kohdistuvan väkivallan yhteyttä ei ole tutkittu Suomessa ja kansainvälisestikin tutkimusta aiheesta löytyy vain vähän. Vaikka marianismi ja machismi ovat olemassa vain stereotyyppeinä, aikaisempien tutkimusten mukaan näillä on osansa naisiin kohdistuvassa väkivallassa Meksikossa. Tutkielman teoria muodostuu katolisesta kirkosta, marianismista, machismista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Teorian mukaan espanjalaiset machovalloittajat toivat 1500-luvulla Meksikoon katolisen kirkon, Neitsyt Marian ja machismin. Meksikon Neitsyt Marian eli Guadalupen neitsyen ympärille syntyi marianismi-kultti kuvastamaan naisihannetta ja käyttäytymiskoodistoa. Marianismin mukaan naiset muun muassa sallivat miesten väkivaltaisuuden. Machovalloittajat puolestaan toivat miehille kuvan aggressiivisesta, vihaisesta ja julmasta machosoturista, mistä muodostui marianismin vastakohta machismi. Tutkielmassa esitellyn ENDIREH 2011 –tutkimuksen mukaan lähes puolet 15- ja yli 15-vuotiaista meksikolaisista naisista oli kokenut väkivaltaa viimeisen parisuhteen aikana Meksikossa. Teorian mukaan sekä marianismilla että machismilla on paikkansa naisiin kohdistuvan väkivallan ilmiössä. Internetkeskustelussa machismi, naisten salliva asenne, kasvatus, viranomaiset ja uskonto nostettiin esiin. Uskonnon nähtiin luoneen ajatukset miesten voimakkuudesta sekä naisten heikkoudesta, alemmasta asemasta ja kohtalosta, jonka mukaan naisten on hyväksyttävä paikkansa yhteiskunnassa. Tämän ajattelun kerrottiin olevan läsnä perheessä tapahtuvassa kasvatuksessa ja viranomaisten käytöksessä. Tutkielman mukaan negatiivisella machismilla on osansa naisiin kohdistuvassa väkivallassa Meksikossa. Aikaisempi tutkimus kertoo negatiivisen machismin olevan yksi machismin muoto. Marianismilla on myös osansa naisiin kohdistuvassa väkivallassa: internetkeskustelussa esiin noussut naisten salliva asenne voidaan yhdistää marianismiin. Kuitenkin kommenttien mukaan myös ei-marianismin mukaan elävät naiset kohtaavat väkivaltaa. Yleensä väkivallan motiivina on tarve kontrolloida naisia yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Väkivallan uhri näkee väkivallan usein normaalina osana naisen elämää ja naisten asenteet ovat yleensä passiivisia ja alistuvaisia. Tutkielman mukaan machojen tarve kontrolloida naista ja säilyttää oma asemansa, eli nainen millaisten sukupuolirooli-ihanteiden mukaan tahansa, nousevat ratkaisevaan osaan selitettäessä miksi Meksikossa on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
  • Cruz, Carita (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimukseni aiheena on Carabucon kirkkoon 1684 maalatut neljä taulua. Niiden aiheena on eskatologinen oppi (Viimeinen tuomio, Helvetti, Kiirastuli ja Taivas). Taulujen alareunaan on maalattu yhteensä 30 medaljonkia, joissa on kerrottu paikallisen prekolumbiaanisen jumaluuden Tunupan ja häneen kiinteästi liittyvän ristin tarina. Eskatologiset aiheet kirkkojen tauluissa kuuluivat kiinteästi valloittajien kristillistämispyrkimyksiin Andeilla. Olen tässä työssä tarkastellut sitä, millainen tulkinta katolisesta eskatologisesta opista ja Tunupan legendasta on tehty näihin tauluihin. Menetelmänä käytän ikonologista analyysiä ja semioottista lähestymistapaa. Tutkimusaineistona ovat tekijän kuvat tauluista ja niiden medaljongeista. Tutkimuskirjallisuus on pääosin bolivialaista taidehistoriallista kirjallisuutta. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen esitän, että Carabucon kirkon seinätaulujen visuaalinen tulkinta katolisesta eskatologisesta opista noudatti trentolaista henkeä ja katolisen reformaation ihanteita sekä nojautui Trentossa vahvistettuihin eskatologisen opin erityispiirteisiin, jotka irtautuivat protestanttisesta suuntauksesta. Kuvia käytettiin evankelioimisen välineinä. Koska evankelioiminen ei tuottanut toivottua tulosta alueella, paikallisia kuva-aiheita on sijoitettu mukaan tarkoituksena helpottaa kääntymystä. Kuvien yleisöksi on mahdollisesti tarkoitettu inkvisiittorit, joille voitiin osoittaa evankelioimisponnistuksia. Niiden katsottiin auttavan epäjumalienpalvonnan vastaisessa kampanjassa. Paikalliset kuva-aiheet ovat toisaalta myös mahdollistaneet latentin kaksoisluennan. Olen ehdottanut joitakin uusia ja joitakin vaihtoehtoisia attribuointeja ja nostanut esiin aiemmin analysoimattomia kohtia tauluissa. Vastauksena toiseen tutkimuskysymykseen esitän, että Tunupan tarina on kristillistetty versio paikallisesta andilaisesta jumalasta ja sen merkitys on ollut helpottaa konversiota Tunupasta Jeesukseksi. Suurin ero verrattuna perimätietoon ja joihinkin tekstilähteisiin on merenneitojen Quesintuun ja Umantuun häivyttäminen medaljongien tarinasta ja korvaaminen Neitsyellä. Alueellisessa hierofaniassa Tunupa katoaa, risti konvergoituu Jeesukseksi ja Quesintuu ja Umantuu Neitsyt Mariaksi. Koska bolivialaisesta koloniaalisen ajan kuvataiteesta tehty tutkimus puuttuu Suomesta kokonaan, jatkotutkimukselle avautuu varsin mittava määrä mielenkiintoisia tutkimusaiheita. Myös kuvataiteen tutkimuksen menetelmällinen edelleen kehittäminen on tärkeää niin taidehistorian, Latinalaisen Amerikan tutkimuksen kuin käytännöllisen teologiankin näkökulmasta.
  • Leporanta, Miro (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän maisterintutkielman tarkoitus on tarkastella katolisen kirkon roolia poliittisena toimijana Jugoslavian hajoamiskriisissä 1991–1995. Tarkastelen tätä toimijuutta kuuden paavi Johannes Paavali II:n pitämän puheen kautta. Tutkimuskysymyksenäni on: “minkälainen rooli katolisella kirkolla oli poliittisena toimijana Jugoslavian hajoamisprosessissa 1991–1995?”. Tutkimuskysymyksen alakysymyksiä ovat: “mihin tämä poliittinen toimijuus perustui ja miten se näkyy paavin puheissa ” ja “miten tämä poliittinen toimijuus vaikutti Jugoslavian seuraavavaltioiden kehitykseen, erityisesti Jugoslavian katolisissa osissa?” Katolisella kirkolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa katolista kirkkoa instituutiona, jonka ulkopoliittisia suhteita johtaa Pyhä Istuin eli paavi. Jugoslavian hajoamisen aikaan paavina toimi Johannes Paavali II. Tutkin aihettani abduktiivisen analyysin avulla, missä lähteeni ja tutkimuskirjallisuuteni keskustelevat keskenään. Esittelen ensiksi Jugoslavian historiaa, katolisen kirkon diplomatiaa sekä suhdetta Jugoslaviaan. Tämän jälkeen esittelen katolisen kirkon poliittisen ajattelun perusteita, paavi Johannes Paavali II:n poliittista näkemystä sekä katolisen kirkon suhdetta Eurooppaan. Tämän jälkeen tutkin Jugoslavian pääosin katolisten alueiden ja katolisen kirkon suhdetta sekä katolisen kirkon suhdetta nationalismiin. Katolisen kirkon poliittinen toimijuus perustuu tuhansien vuosien teologiseen ajatteluun, jonka juuret ovat Raamatussa, ja ovat sen jälkeen kehittyneet eri katolisten ajattelijoiden ja paavien kautta nykyiseen muotoonsa. Tämä poliittisen ajattelun perinne oli kuitenkin rajoittunutta ennen Vatikaanin II:sta konsiilia 1960-luvulla, jolloin kirkko alkoi suhtautua yhteiskunnallisiin ja poliittisiin ilmiöihin avoimemmin. Johannes Paavali II oli teologiselta kannalta monella tapaa Vatikaanin II:n konsiilin liberalismin vastusta, mutta yhteiskunnalliselta kannalta hän noudatti konsiilin suuntaa. Henkilökohtaisesti Johannes Paavali II:n toi katolisen kirkon poliittiseen toimijuuteen näkemyksensä vastuullisesta personalismista sekä kokemuksensa kommunistisesta Puolasta. Johannes Paavali II koki myös kristillisyyden tärkeänä eurooppalaisen identiteetin luojana – olivathan pääasiallisesti kristillisdemokraattiset puolueet ja ajattelijat luoneet idean eurooppalaisesta yhteisöstä. Katolinen kirkko toimi poliittisesti Jugoslavian hajoamiskriisissä monitahoisesti: se kannatti ensi sijassa pasifistista ratkaisua. Toisaalta kirkko myös halusi saattaa Jugoslaviasta irronneet Kroatian ja Slovenian kohti Eurooppaa. Johannes Paavali II:n johtamalla katolisella kirkolla oli oma idän- ja Eurooppa-politiikkansa, jonka pohjalta he toimivat. Tämä käsitti Jugoslavian katolisten osien saattamisen takaisin katolisen kirkon vaikutusalueeseen pitkän sosialismin kauden jälkeen, näiden alueiden ohjaamisen kohti eurooppalaista integraatiota sekä katolisuuden lujittamisen osaksi näiden itsenäistyneiden valtioiden kansallista identiteettiä. Katolinen kirkko oli kuitenkin varovainen uusien valtioiden kanssa, sillä se ei halunnut, että katolinen usko nähtäisiin osana primordiaalista nationalismia, joka synnyttäisi etnisiä erimielisyyksiä sekä rasismia. Johannes Paavali II halusi toteuttaa visionsa ”kahdella keuhkolla” hengittävästä Euroopasta, jossa Euroopan läntiset ja itäiset osat toimisivat yhdessä, ja joka perustuisi kristillisille periaatteille. Euroopan johtavat katoliset valtioita olivat olleet perustajina Euroopan yhteisössä – Jugoslavian hajoamisessa syntyneiden uusien katolisten valtioiden saattaminen osaksi tätä yhteisöä oli katolisen kirkon intresseissä.