Browsing by Subject "kaupallistuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Meklin, Noora-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Kenttätyöni tavoitteena Kuuban pääkaupungissa Havannassa oli tutkia saaren suosituinta uskontoa santeríaa. Kysellessäni ja keskustellessani ihmisten kanssa uskonnosta, keskustelut päätyivät kuitenkin lähes poikkeuksetta käsittelemään rahaa. Varsinkin uskontoon vihkiytymättömät toivat usein julki avoimen paheksuntansa ja käsityksensä kaupallistuneesta santeríasta. Uskonnonharjoittajat toisaalta puolustivat lojaalisti uskontoaan, mutta myönsivät uskonnollisten rituaalien hintojen nousseen, yleisen hintatason nousun myötä. Lisäksi monia heistä huoletti perinteisinä pidettyjen arvojen, sääntöjen ja yleisen moraalin rapistuminen. Tästä uskonnon ja rahan yhteen liittävästä, mutta toisaalta vastakkain asettelevasta diskurssista tuli lähtökohta tutkielmalleni. Santería on vuosisatoja kestäneen kulttuurisen ja historiallisen prosessin tuloksena syntynyt synkretistinen kreoliuskonto, jossa afrikkalaiset ja eurooppalaiset uskomukset yhdistyvät omaksi uudenlaiseksi uskonnolliseksi kokonaisuudekseen. Kuubaan santerían juuret tulivat afrikkalaisten yoruba-orjien mukana 1700-luvulta alkaen. Santerían kosmologia perustuu käsitykselle yhdestä ylimmästä jumaluudesta ja tämän alaisuudessa vaikuttavista jumalista, orishoista sekä idealle, että nämä orishat ovat ihmisten spirituaalisia vanhempia sekä suojelijoita. Santerían harjoittamisen peruspilareita ovat initiaatio-, konsultaatio- sekä uhraamisseremoniat, joiden kautta paitsi ylläpidetään historiallista jatkumoa edeltäviin sukupolviin ja luodaan siteitä uskonnollisen perheen kesken, niin myös kommunikoidaan jumalten kanssa. Näihin rituaaleihin liittyvien kustannusten ja maksujen kautta santería myös yhdistyy talouden ja kaupankäynnin maailmaan: seremonioihin tarvittavat, osin hyvinkin hintavat, materiaalit täytyy ostaa ja lisäksi rituaalien suorittajille kuuluu maksaa palkkio. Kalliit uskonnolliset rituaalit ja surkea taloustilanne onkin juuri se mahdoton kombinaatio, johon santeríaan liittyvät jännitteet Kuuban kontekstissa kiteytyvät. Vallankumouksenjälkeistä sosialistista Kuubaa pyöritti neuvostoavuin tuettu jakelu- ja säännöstelytalous, joka piti huolen kansalaisten perustarpeista; rahalle ei ollut tarvetta – tämä oli myös sosialismin ideologinen tavoite. Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 jäi Kuuba yhtäkkiä taloudellisesti täysin tyhjän päälle – ja jakelutalouteen opetetut ja siitä riippuvaiset kansalaiset oman onnensa nojaan. Tämän talouskriisin jäljiltä mustanpörssin kauppa alkoi kukoistaa ja yhtäkkiä rahalle olikin suurempi tarve kuin koskaan, mutta sitä oli käytössä vain harvoilla ja etuoikeutetuilla: niillä ketkä työskentelivät turismin piirissä tai niillä, joille sukulaiset lähettivät rahaa ulkomailta. Valtion oli talouden elvytysyrityksissään toimittava sosialistisen ideologiansa vastaisesti hakeutuessaan takaisin globaalien talousmarkkinoiden piiriin ja panostaessaan mm. ulkomaisiin sijoittajiin ja turismiin sekä sallimalla yksityisyrittäjyyden. Tällainen talouspolitiikka yhdistettynä kahden valuutan järjestelmään sai aikaan sen, että kuubalainen yhteiskunta alkoi paitsi rahallistua niin myös eriarvoistua nopeassa tahdissa: vallankumouksen päämäärä oli nimenomaisesti ollut sosiaalisesti oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta, mutta talouskriisin ja rahan laajamittaisen käyttöönoton jäljiltä oltiin tilanteessa, jossa Kuubassa oli kaksi luokkaa: ne, joilla on dollareita ja ne, joilla dollareita ei ole. Vakuutellessaan virallisessa retoriikassaan sosialismia, mutta toimiessaan käytännössä kapitalistisia rakenteita tukien, valtio näytti mallia kaksinaismoralismille, josta sittemmin tuli myös kansalaisten puutteen motivoimaa toimintaa määrittävä tekijä: yhteisesti jaetusta puutteen kokemuksesta tuli moraalittoman ja jopa rikollisten toimeentulokeinojen sosiaalisesti hyväksytty oikeutus. Ristiriitaiset lojaliteetit ovat olennainen osa myös santerían muotoutumisen historiaa, mutta siinä missä menneisyydessä tasapainoiltiin siirtomaaisäntien ja sosialistisen ateistisen valtion vaateiden kanssa, nykyisin nuo arvovalinnat tapahtuvat pyhän ja rahan välillä: taloudelliset haasteet koettelevat myös uskonnonharjoittajia, mutta toisaalta jumalat olettavat palvontaa ja kunnioitusta maallisista rahahuolista riippumatta. Ristiriitaisia käsityksiä santeríasta on osaltaan ollut synnyttämässä myös Kuuban valtion nykyinen strategia käyttää afrokuubalaisia uskontoja kaupallisiin tarkoituksiin erityisesti turismin kontekstissa. 1990-luvun talouskriisistä seurasi Kuubassa paitsi suuria taloudellisia niin myös kulttuurisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Siitä puhutaan myös moraalin ja arvojen kriisinä, sillä toisaalta yhteisesti jaetusta puutteen kokemuksesta toisaalta rahasta on tullut kaikkea ihmisten toimintaa, myös heidän moraaliaan, määrittävä tekijä. Puutteen, moraalin ja rahan tavoittelun näkökulmasta santerían kaltainen uskonto, jonka perustoimintoihin ja -rakenteisiin raha olennaisesti liittyy, näyttäytyy siis tämän päivän Kuubassa erityisen problemaattisena.
  • Kokkonen, Anne Helena (2010)
    Tutkielma tarkastelee kaupallisessa verkkopalvelussa rakentuvia lääkäreiden representaatioita. Aineistona käytin kolmea internetissä toimivaa palvelua, jotka tarjoavat käyttäjille terveyteen ja sairauksiin liittyvää informaatiota. Representaatioiden avulla pystyin selvittämään, miten perinteinen lääkärin ammatillinen toiminta muokkaantuu kaupallisessa palvelussa. Kaupallisten palvelutuottajien määrän lisääntymisen myötä Clarken ja hänen kollegoidensa mukaan lääketieteen ja lääkäreiden aseman on muuttuneen terveyspalvelujen tuotannossa. Ymmärrän lääkärit paljolti Anthony Giddensin teoria valossa, jonka mukaan asiantuntijoiden merkitys on nyky-yhteiskunnassa keskeinen, vaikka heidän tuottama informaatio onkin luonteeltaan epävarmaa. Yksilöt joutuvatkin itse reflektiivisesti pohtimaan tiedon luotettavuutta ja sopivuutta itselleen. Samalla yksilöiden vastuu tiedon soveltamisesta kasvaa heidän itse osallistuessa päätöksentekoon. Aineisto koostuu verkkopalvelun kuvista ja teksteistä, joissa esiintyi lääkäri tai lääkäriksi tunnistettava hahmo. Tekstit on poimittu vastauspalveluista, joissa lääkärit vastaavat käyttäjien kysymyksiin. Analysointimetodina käytin sosiaalisemiotiikkaa, joka mahdollistaa palvelussa esiintyvien kuvien ja tekstien tarkastelun samanarvoisina merkitysten tuottamisen välineinä. Ymmärrän lääkäreiden representaatioiden rakentuvan suhteessa niiden ympäristöön eli kaupalliseen verkkopalveluun, josta analysoidut kuvat ja tekstit on otettu. Palveluissa lääkärin representaatioita käytettiin etenkin herättämään käyttäjien luottamusta. Palvelut hyödyntävät tässä lääkärin profession vahvaa yhteiskunnallista asemaa. Yksittäisten lääkäreiden kohdistuvaa luottamusta taas rakennettiin esittelemällä heidän ammatillista työhistoriaa ja asettamalla heitä esittävä kuva palveluun, mikä tekee heistä todellisempia. Luottamusta toisaalta vähentää palvelujen kaupallisen toiminnan luonne ja palvelujen viihteellisyys. Palveluissa tuotiin esiin lääkäreiden erityisosaamista, mikä toisaalta korostaa lääkäreiden välillä olevia eroja. Palvelujen näkyvimmillä paikoilla olevat representaatiot rakentavat ystävällistä ja käyttäjän huomioivaa mielikuvaa lääkäristä, palvelun vähemmän näkyvissä osissa oli erilaisia representaatioita, joista osa viittasi kiireiseen ja lääketieteellisessä faktassa pitäytyvään lääkäriin. Verkkopalveluissa hyödynnetään ihmisten tarvetta saada terveyttä käsittelevää informaatiota. Lääkärit ovat tässä tuotteistettu palvelun osaksi, joita käyttäjät voivat helposti konsultoida.
  • Isohanni, Maria (2005)
    Työn aiheena on kulttuurisponsorointi ja sen mediajulkisuus. Aihetta käsitellään Helsingin juhlaviikkojen ja Nykytaiteen museo Kiasman näkökulmasta. Sponsorointi alkaa jo vakiinnuttaa asemiaan kulttuurin rahoitusmuotona. Julkisuudessa sitä käsitellään kuitenkin ajoittain ristiriitaisin tuntein. Puhujasta ja kontekstista riippuen sponsoroinnilla viitataan joko yhteiskuntavastuuseen, maineenhallintaan ja demokraattisuuteen tai sitten itsesensuuriin ja kulttuurin latistumiseen. Tämän työn tarkoituksena on tuoda uusia näkökulmia vähän tutkittuun aiheeseen. Yleensä sponsorointia tarkastellaan markkinoinnin lähtökohdista, mutta tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita sen sosiaalisen toiminnan luonteesta sekä niistä merkityksenannoista, joita sponsorointiin liitetään mediassa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Pierre Bourdieun teoria, jonka mukaan sosiaalinen maailma rakentuu erilaisista kentistä. Kenttäteorian avulla voi ymmärtää, miten kulttuurisponsoroinnista ja sen eri keinoista on vähitellen ja pitkien symbolisten taistelujen myötä tullut yhä hyväksyttävämpää toimintaa. Teoriaosuudessa aihetta käsitellään lisäksi kulttuurin- ja mediatutkimuksen näkökulmista. Ajatuksena on, että kulttuurisponsoroinnin kehitys on sidoksissa muihin yhteiskunnallisiin muutoksiin, kuten mediayhteiskunnan syntyyn, median ja kulttuurin kaupallistumiseen ja taiteen popularisointiin. Mediaa tarkastellaan julkisen keskustelun areenana, jossa eri toimijat kamppailevat tilasta ja huomiosta. Esillä olevat ristiriidat ja konfliktit nähdään taisteluna vallasta ja pääomasta. Kiasman ja Juhlaviikkojen mediajulkisuus on tiedotusvälineiden ja niiden harjoittaman journalismin, ja lisäksi lähteinä olevien kulttuurin, talouden ja median kentän toimijoiden ja niiden keskinäisen vuorovaikutuksen kautta määrittyvää. Tutkimuksen aineiston muodostaa 61 mediatekstiä, joita analysoidaan sisällön erittelyn ja teemoittelun avulla. Sisällön erittelyllä haettiin muun muassa käytäntöjä, joita eri tiedotusvälineillä on yritysten toivoman sponsorinäkyvyyden suhteen. Eniten sponsorinäkyvyyttä annettiin paikallis- ja talouslehdissä, vähiten valtakunnallisissa tiedotusvälineissä. Aineistossa sponsorointiin suhtauduttiin yleisimmin positiivisesti tai neutraalisti. Aineistosta nousi esiin kuusi teemaa, joiden puitteissa julkinen keskustelu käydään. Niistä voi vetää johtopäätöksen, että kulttuurisponsoroinnin mediajulkisuus on moninaista ja sen merkitykset tuntuvat olevan jatkuvan muutoksen tilassa. Kulttuurisponsoroinnin kentän toimijat kierrättävät teemoja ja määrittelyitä aina sen mukaan, miten ne ovat parhaiten hyödynnettävissä toimijan omien tarkoitusperien palvelemiseksi. Työn tärkeimmät lähteet ovat Pierre Bourdieun (1985) Sosiologisia kysymyksiä, Markku Wileniuksen (2004) Luovaan talouteen, Merja Hurrin (1992) Kulttuuriosasto ja Pekka Oeschin (2003 ja 2005) tutkimukset.
  • Jurvakainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani tarkastelee älylaitteissa toimivia meditaatioapplikaatioita kulutustuotteina. Uskontotieteen kentällä meditaatioapplikaatiot ovat uusi alue, josta voidaan tutkia uskonnollisten tai henkisten piirteiden ilmentymistä. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa tarkastelen meditaatioapplikaatioiden kuvauksia ja mainoslauseita. Pohdin kuvauksissa ja mainoslauseissa esiintyvää kieltä diskurssinanalyysin keinoin hyödyntäen myös retorista analyysiä sekä kuva-analyysiä. Tutkimuskysymyksiäni ovat 1) Miten meditaatioapplikaatiot kertovat meditaatiosta? ja 2) Miten uskonto ilmenee meditaatioapplikaatioissa? Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani toimii sekularisaatioteoria. Käsittelen maallistumista ja henkisyyteen siirtymistä meditaatioapplikaatioiden kautta, jotka toimivat länsimaissa stressiä lievittävinä kulutustuotteina. Aineistona tutkielmassani toimii Headspace-, Calm- ja Breethe-applikaatioiden mainoslauseet, kuvaukset ja kuvakaappaukset kyseisistä meditaatioapplikaatioista. Aineiston valinta ja rajaus perustuu kyseisten meditaatioapplikaatioiden suosioon, maksullisuuteen ja kansainvälisyyteen. Lisäksi olen huomioinut applikaatioille annetut käyttäjäarviot. Tutkielmani tulokset osoittavat, että meditaatioapplikaatioiden kuvauksissa tai mainoslauseissa ei tuoda ainakaan suoraan esiin meditaation uskonnollista perinnettä. Paikoin tulkinnanvaraisia viitteitä uskonnolliseen perinteeseen on löydettävissä. Headspace-applikaation kuvauksessa mainitaan kuitenkin, että entinen buddhalainen munkki toimii yhtenä applikaation perustajana sekä meditaatioharjoitusten ohjaajana. Kyseinen mainoslause toimii tutkielmassani ainoana sanallisena viitteenä jonkinlaiseen uskonnollisuuteen tai yhteytenä buddhalaiseen perinteeseen. Yhdestä viittauksesta huolimatta, meditaatioapplikaatiot näyttävät toimivan hyvin irrallisena osana meditaation uskonnollisesta perinteestä. Meditaatioapplikaatioiden kieltä ohjaa länsimaita leimaava kaupallisuus, kulutus, individualismi sekä stressinlievitys.
  • Rantasalo, Leena (2005)
    Pro gradu -työni tarkastelee Anna Lindhin ja Olof Palmen murhauutisointeja Helsingin Sanomissa uutisten henkilöitymisen näkökulmasta. Uutisten henkilöityminen nähdään osana journalismin tabloidisaatiota eli viihteellistymistä. Uutisten henkilöitymisen mukaan uutisissa välitetään laajempia yhteiskunnallisia asioita yksittäisen ihmisen kokemuksen avulla. Samalla yksityisen ja julkisen elämän raja on hämärtynyt. Luvussa 3 esittelen uutisten henkilöitymisestä käytyä keskustelu ja tehtyä tutkimusta. Esittelen lyhyesti myös tabloidisaatiota ja siihen vaikuttanutta medioiden kaupallistumista, koska ne ovat yhdessä vaikuttaneet uutisten henkilöitymiseen. Anna Lindhin aineisto kattaa uutiset 11.─17.9.2003 ja Olof Palmen aineisto 2.3.─8.3.1986 väliseltä ajalta. Keskeisin tutkimuskysymykseni on, miten uutisoinnin henkilöityminen näkyy Lindhin ja Palmen aineistoissa ja miten uutisten henkilöityminen on muuttunut murhien välisenä 17 vuotena. Tarkastelen myös, miten uutisissa esiintyvät kansalaiset, poliitikot, poliisi ja murhien tekijät henkilöidään sekä Palmen murhauutisissa myös, miten hänen vaimonsa Lisbet Palme henkilöidään. Uutisten henkilöitymiselle on ominaista tunteet, joten tarkastelen myös, miten kansalaiset ja poliitikot näyttävät tunteitaan. Tutkimuskysymykset, -asetelman ja -menetelmät esittelen luvussa 2. Menetelminä käytän sisällön erittelyä ja laadullista sisällönanalyysiä. Analyysini pohjaa yksityinen―julkinen-luokitteluperiaatteeseen. Sisällönanalyysia varten olen muodostanut oman sovellukseni, joka sopii tarkastelemaan valittua aineistoa. Muodostamani sovellus pohjaa Tuomen ja Sarajärven (2003) aineistolähtöisen analyysin keinoihin. Tarkemmin tekemääni analyysia ja menetelmien sovellusta esittelen luvussa 4. Luvussa 5 tulkitsen analyysini tuloksia näkökulmasta käymäni kirjallisuuden valossa. Analysoimani uutisten otsikot on lueteltu liitteissä 1 (Lindh) ja 2 (Palme). Liitteissä 3 (Lindh) ja 4 (Palme) on nähtävillä sisällön erittelyn ja sisällönanalyysin tuloksena muodostamani ryhmät. Uutisoinnin henkilöityminen on tarkastelun perusteella lisääntynyt: Lindhiä kuvataan enemmän henkilökohtaisten piirteiden ja yksityiselämän avulla, Palmea saavutusten avulla. Kansalaisia ja heidän mielipiteitään on uutisissa enemmän vuonna 2003 ja he esiintyvät omilla nimillään. Lisäksi kansalaisten ja poliitikkojen tunteiden näyttäminen on lisääntynyt uutisissa, samoin keskustelu yhteiskunnallisista asioista. Keskeinen kirjallisuus: Sparks, Colin & Tulloc, John 2000. Tabloid Tales. Global debates over media standards. Langer, John 1998. Tabloid Television. Popular Journalism and the ‘Other News". Glynn, Kevin 2000. Tabloid Culture. Trash Taste, Popular Power and the Transformation of American Television.
  • Nykänen, Elna (2001)
    Tutkimus käsittelee kaupallistumisen vaikutuksia Yleisradion ja MTV3:n televisiouutisiin ajanjaksolla 1985-2000 tarkoituksenaan selvittää, kuinka paljon kanavien uutisointiin on kyseisenä aikana ilmaantunut niin sanotun markkinajournalismin piirteitä, ja kummalla kanavalla näitä piirteitä esiintyy enemmän. Kanavien uutistarjontaa verrataan lisäksi niiden omiin ohjelmapoliittisiin lausuntoihin vastaavalta ajanjaksolta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällön erittelyä, jonka avulla analysoitiin kunkin kanavan pääuutislähetyksiä viikon ajalta vuosina 1985, 1993 ja 2000. Yleisradiolta analysoitavaksi valittiin ”Uutiset ja sää”, MTV3:lta ”Kymmenen uutiset”. Näin kerätyt noin 250 juttua luokiteltiin sisällöltään joko markkinajournalismiin tai niin sanottuun perinteiseen journalismiin painottuviksi. Olennaisimmaksi perinteisen journalismin piirteeksi määriteltiin uutisten seuraukset katsojille, kun taas markkinajournalismin piirteiksi määriteltiin muun muassa uutisten huvittavuus, personointi, dramatisointi ja human interest- aineksen määrä. Televisio valittiin tutkimuskohteeksi sen erityisen ja kiistellyn luonteen vuoksi: monien mediatutkijoiden mukaan televisio on ensisijaisesti viihteellinen media, jossa myös uutisista syntyy tai tietoisesti synnytetään viihdettä tai ”infotainmentia” eli tietoa, johon on lisätty viihdettä. Tutkimuksessa päädyttiin tulokseen, jonka mukaan markkinajournalismi on lisääntynyt sekä Yleisradion että MTV3:n uutisissa vuosien 1985 ja 2000 välillä. Suurin muutos kaupallistumisen suuntaan tapahtui vuosien 1993 ja 2000 välillä MTV3:n saatua oman toimiluvan ja oman kanavan. Lisäksi ilmeni, että MTV3 on tutkituista kanavista huomattavasti kaupallisempi uutisoinnissaan, vaikka myös Yleisradio on kaupallistanut profiiliaan selvästi vuoden 1993 jälkeen. Yleisimmin käytettyjä markkinajournalistisia piirteitä olivat dramatisointi, human interest- aines, konflikti, personointi ja trivialisointi, kun taas huvittavuus, henkilöiden huomattavuus sekä uutisten paloittelu ja visuaalinen laatu eivät osoittautuneet kovin merkittäviksi uutiskriteereiksi. Työn tärkeimpinä lähteinä käytettiin John McManuksen teosta ”Market-driven journalism” vuodelta 1994, jossa McManus tutki amerikkalaisen television paikallisuutisten kaupallistumista. Luokittelurungon hahmottamisessa olennaisena lähteenä käytettiin myös Kent Aspin teosta ”Kommersialiserade nyheter på gott och ont” vuodelta 1995, jossa Asp tutki ruotsalaisten televisiouutisten ”Rapport” ja ”Nyheterna” kaupallistumista.