Browsing by Subject "kaupan esteet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Ström, Lauri Taneli (2008)
    Hyödykemarkkinoiden integraatio on eräs voimakkaasti viime vuosikymmeninä edenneen globalisaation osa-alueista. Se vaikuttaa kansalaisten arkeen sekä alentuneiden tuotehintojen että palkkojen rakenteen muuttumisen kautta. Talouksien avautuessa pääsevät yritykset uusille, ulkomaisille markkinoille, mutta samaan aikaan on odotettavissa, että kilpailu kotimarkkinoilla lisääntyy. Yleisesti ottaen uusille markkinoille pääsyn myötä lisääntyneen kysynnän voidaan katsoa nostavan palkkoja ja kotimarkkinoille tulleen uuden kilpailun laskevan niitä. Työssäni esittelen kaksi mallia, jotka pyrkivät vastaamaan kysymykseen palkkojen muuttumisesta hyödykemarkkinoiden integraation edetessä. Kummassakin mallissa ulkomaankaupankäyntiin liittyvien kustannusten aleneminen muuttaa kilpailutilannetta epätäydellisesti kilpailuilla hyödykemarkkinoilla. Tämä muuttaa sitä mitkä yritykset osallistuvat vientiin ja mitkä eivät. Tämän hetkisen tutkimuksen mukaan kaksi keskeisintä yritysten vientipäätöksiin vaikuttavaa tekijää ovat viemiseen liittyvät kiinteät kustannukset, sekä yritysten heterogeenisyys, joka ilmenee pääasiallisesti eroina tuottavuudessa. Kaupankäynnin kustannusten muutos aiheuttaa järjestäytyneillä työmarkkinoilla muutoksia palkkoihin, kun markkinaepätäydellisyyksien ansiosta saavutetut tuotot jakautuvat uudestaan työnantajien ja työntekijöiden kesken. Ensimmäisen mallin (Munch ja Skaksen 2002) perusteella tavoitteeni on osoittaa, miten hyödykemarkkinoiden kansainvälistyminen myötä yritysten pääsy uusille vientimarkkinoille synnyttää palkkoja nostavan vaikutuksen ja lisääntynyt kilpailu kotimarkkinoilla palkkoja laskevan vaikutuksen. Lisäksi mallissa osoitetaan kiinteiden ja muuttuvien vientikustannusten vaikuttavan palkkoihin eri lailla, ja että kiinteillä vientikustannuksilla on tärkeä merkitys yritysten vientiin osallistumispäätösten kannalta. Toisessa mallissa (Andersen ja Sørensen 2008) pureudutaan kysymykseen, mikä vaikutus kilpailevien ulko- ja kotimaisten yritysten tuottavuuseroilla on palkkojen tasoon. Selviää, että integraatio huonontaa niiden yritysten maksamia palkkoja, joiden voitot ovat syntyneet ulkomaankaupan esteiden suojaavuuden ansiosta, ja että integraatio parantaa tuotannon erikoistumisen ansiosta pärjäävien yritysten maksamia palkkoja.
  • Hirvonen, Kalle (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan maatalouskaupan vapauttamista kehitysmaiden näkökulmasta. Maailman kauppajärjestössä neuvotellaan maatalouskaupan asteittaisesta vapauttamisesta. Jotta vapauttamisesta olisi mahdollista hyötyä kehitysmaissa, on maataloustuotantoa pysyttävä tehostamaan. Pienviljelijät ovat keskeisessä asemassa kehitysmaissa sekä maataloustuotannon että köyhyyden vähentämisen kannalta. Maataloussopimus saattaa kuitenkin rajoittaa tarvittavien uudistusten tekemistä. Lisäksi se voi olla ristiriidassa kehitysmaiden kehitystavoitteiden kanssa. Tämän vuoksi kehitysmaille on WTO:ssa myönnetty niin sanottu erityis- ja erilliskohtelu. Erityis- ja erilliskohtelu suo kehitysmaille helpotuksia markkinoille pääsyyn, kotimaiseen tukeen sekä vientitukiin liittyvistä sitoumuksista. Vähiten kehittyneet maat ovat näistä sitoumuksista kokonaan vapautettuja. Tutkielman pääpaino on kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelussa WTO:n maataloussopimuksessa. Tutkielmassa tutkitaan ensinnäkin sitä, miten maataloussopimus rajoittaa valtioiden toimintamahdollisuuksia pienviljelijöiden aseman parantamiseksi ja toiseksi sitä, miten erityis- ja erilliskohtelulla voidaan tilannetta helpottaa. Aluksi on tarkasteltava pienviljelijöiden kohtaamia keskeisiä rajoitteita sekä ongelmia. Tämän jälkeen on pohdittava keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkielmassa havainnollistetaan kahta pienviljelijöille tyypillistä ongelmaa teoreettisten mallien avulla. Luottomarkkinoiden epätäydellisyyttä tarkastellaan Bardhanin ja Udryn (1999) mallin sekä omavaraisviljelyn syitä Fafchampsin (1992) mallin avulla. Mallien avulla pystytään selvittämään ongelmien syyt ja tarvittavat toimenpiteet ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, miten WTO:n maataloussopimus estää kehitysmaiden hallituksia tekemästä tarvittavia uudistuksia pienviljelijöiden hyväksi sekä sitä, miten erityis- ja erilliskohtelu edesauttaa ristiriitatilanteiden ratkaisemista. Tutkielman lopuksi tarkastellaan valtion toimintaa pienviljelijöiden hyväksi maataloussektorilla yleisesti maataloussopimuksen sekä erityis- ja erilliskohtelun valossa. Tutkielmassa havaitaan, että erityis- ja erilliskohtelun avulla pystytään ratkaisemaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, useimmat maataloussopimuksen mukanaan tuomat epäkohdat, jotka estävät hallitusta toteuttamasta tarvittavia uudistuksia pienviljelijöiden aseman parantamiseksi. Keskeiseksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin kehitysmaiden puutteelliset resurssit, jotka estävät tarvittavien uudistusten toteuttamisen. Lisäksi tullitulojen menettäminen vähentää hallitusten käytettävissä olevia tuloja osassa kehitysmaita. Erityis- ja erilliskohtelun yhteydessä sovittu kehittyneiden maiden apu ns. tarjontapuolen ongelmien ratkaisemiseksi nousee keskeiseksi. Ongelmana kuitenkin on, että apua koskevat erityis- ja erilliskohtelulausekkeet ovat vain suosituksia, eivätkä siten velvoita kehittyneitä maita. Sitovien sääntöjen luominen avun antamiseksi edesauttaisi maataloussektoreiden pitkäjänteistä uudistamista kehitysmaissa. Kehitysmaiden differentiaatio maataloussopimuksessa vaikuttaa välttämättömältä, jotta erityis- ja erilliskohtelu tehostuisi ja sitovista säännöistä sopiminen helpottuisi.