Browsing by Subject "kauppapolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Lautsuo, Lasse (2008)
    Käsittelen pro gradu työssäni endogeenisen kauppapolitiikan analyysiä common agency mallien keinoin. Tutkimusongelmani on: "Kuinka hallitus määrittelee kauppapolitiikkansa kotimaisen ja ulkomaisen teollisuuden etujärjestöjen vaikutuksen alaisena?" Aloitan esittelemällä Gene Grossmanin ja Elhanan Helpmanin artikkeliin "Protection for Sale" perustuvan mallin, joka käsittelee kauppapolitiikan määräytymistä common agency asetelmassa. Tämän jälkeen käsittelen tämän mallin laajennusta, jossa ulkomaiset yritykset voivat ohittaa tullit ja kilpailla suoraan kotimaisen teollisuuden kanssa tekemällä suoran ulkomaisen investoinnin. Seuraavaksi tarkastelen sitä, kuinka etujärjestöt vaikuttavat reaalimaailmassa kauppapolitiikkaan. Osoitan myös muutamia työssä käsitellyissä common agency malleissa esiintyviä puutteita, sekä tapoja ottaa nämä puutteet huomioon. Päätän työni ehdottamalla tapoja käyttää common agency malleja sen tutkimiseen, millä tavoin monikansalliset yritykset vaikuttavat kauppapolitiikkaan. Työn tuloksena havaitsen, että hallituksen kauppapolitiikka heijastaa etujärjestöjen hallituksen poliittisista palveluksista käymän kilvan tuloksia. Se, missä määrin hallitus toteuttaa järjestöjen toivomaa politiikkaa, riippuu siitä, miten järjestäytyneitä yritykset ovat, sekä siitä, missä suhteessa hallitus arvostaa kampanjatukea äänestäjien hyvinvointiin nähden. Toinen havainto on se, että ulkomaisten suorien investointien ollessa mahdollisia hallitus suosii kauppapolitiikan instrumentteina vapaaehtoisia vientirajoituksia tullien asemesta. Suorien ulkomaisten investointien mahdollisuus vaikuttaa siis kauppapolitiikan rakenteeseen. Tässä työssä esitellyt common agency mallit eivät ota huomioon hallituksen historiadataan perustuvaa luotettavuutta. Luotettavuus voidaan huomioida, jos common agency pelin sallitaan olevan dynaaminen monivaiheinen peli staattisen pelin asemesta. Mallit eivät myöskään huomioi monenkeskisiä kansainvälisiä kauppasopimuksia huomioon, vaikka näillä on suuri merkitys kauppapolitiikassa. Monikansallisten yhtiöiden vaikutusta kauppapolitiikkaan voidaan analysoida perinteisellä common agency mallilla, jossa monikansallinen yhtiö toimii muiden yritysten tavoin yrittäen vaikuttaa hallituksen kauppapolitiikkaan. Toinen mahdollisuus on tarkastella tilannetta, jossa monikansallinen yhtiö on common agent, ja jossa useat hallitukset kilpailevat yhtiön investoinneista tarjoamalla sen toiminnalle suotuisaa kauppapolitiikkaa.
  • Virta, Mikko (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee Sakari Tuomiojan puolipoliittisen toimitusministeristön käynnistämää MiG-15-hävittäjien hankintaa Neuvostoliitosta vuonna 1954. Hanke oli ulkopoliittisena avauksena ennen kuulumaton, kuten presidentti Paasikivi päiväkirjassaan manasi siitä kuultuaan. Hankkeesta oli päätetty hallituksen pienessä sisäpiirissä pääministeri Tuomiojan, puolustusministeri Päiviö Hetemäen ja kauppa- ja teollisuusministeri Teuvo Auran kesken. Siitä ei ollut kerrottu etukäteen presidentille, puolustusvoimien johdolle eikä edes hallituksen ulkoministerille Ralf Törngrenille. Siinä missä kaluston ostaminen Neuvostoliitosta oli myöhemmin 1960-luvulla yleinen käytäntö, oli se 1950-luvun puolivälissä kaikkea muuta. Lisäksi aloitteen tekijänä oli sotien jälkeen oikeistolaisin hallitus. Ministereinä oli tunnettuja johtohahmoja porvaripuolueista. Erikoista oli sekin, että uusi ulkopoliittinen avaus tehtiin vasta eduskuntavaalien jälkeen, kun seuraavaa hallitusta oltiin jo muodostamassa. Tutkielmassa rekonstruoidaan hävittäjähankkeen koko elinkaari. Lisäksi pohditaan, miksi hankkeeseen ryhdyttiin, miksi hanke kaatui ja mitä siitä seurasi. Lähdeaineisto koostuu pääasiassa arkistolähteistä ja tutkimuskirjallisuudesta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on hävittäjähankkeen osalta kuitenkin hajanaista ja keskenään ristiriitaista. Aihetta on kirjallisuudessa lähinnä ohimennen sivuttu, eikä siitä ole olemassa perusteellista tutkimusta. Tutkimusaiheen historiallinen viitekehys liittyy Stalinin kuoleman jälkeiseen kansainvälisen politiikan suojasäähän, Suomen sisä-, ulko-, kauppa- ja puolustuspolitiikkaan sekä ilmavoimien kalustohankintoihin 1950-luvulla. Tutkielman pääasiallinen metodi on lähdekritiikki. Tutkielma osoittaa, että MiG-15-hankkeen taustalla oli ensisijaisesti tarve parantaa ilmavoimien huonoa kalustotilannetta, joka nähtiin yhtenä Suomen puolustuksen pahimmista puutteista. Sen lisäksi hankinnan käynnistämiseen vaikutti idänkaupan tasapainottamisen tarve, sekä mahdollisesti pyrkimys ylläpitää hyviä suhteita Neuvostoliiton kanssa. Jälkimmäinen taas liittyi sisäpoliittiseen valtataisteluun, jota käytiin seuraavia presidentinvaaleja silmällä pitäen. Hävittäjähankinnan ulkopoliittinen painoarvo kuitenkin aliarvioitiin. Hanke aiheutti huolta länsimaiden keskuudessa, nousi lehtien otsikoihin ja nostatti huhumyllyn Suomen ja Neuvostoliiton sotilaallisesta lähentymisestä. Lopulta Suomi perääntyi kaupasta ja päätyi ostamaan MiGien sijaan Vampire Trainer -harjoituskoneita Isosta-Britanniasta. Kaupan kaatumiseen vaikuttivat poliittiset, taloudelliset ja sotilastekniset syyt. Merkittävin tekijä oli kysymys siitä, koulutettaisiinko lentäjät Neuvostoliitossa, kuten Suomi toivoi, vai Suomessa, kuten Neuvostoliitto toivoi. Tutkielma sijoittaa hävittäjähankkeen ulkopolitiikan, idänkaupan, sisäpoliittisen valtataistelun ja puolustusmateriaalihankintojen monisäikeiseen kokonaisuuteen. Tutkimustulokset paljastavat, kuinka vaikea Suomen kansainvälispoliittinen asema oli 1950-luvun puolivälissä ja kuinka ulkopoliittisesti tulenarkoja puolustushallinnon kalustohankinnat olivat. Tutkielma myös osoittaa, kuinka vahvasti sisäpoliittinen valtataistelu, kauppapolitiikka ja puolustuspolitiikka linkittyivät toisiinsa ja ennen kaikkea ulkopolitiikkaan sekä Neuvostoliiton-suhteeseen. Tulokset kertovat samalla siitä, että länsimaissa Suomen asemaa tarkkailtiin herkeämättä ja etsittiin merkkejä pienen maan vajoamisesta Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.
  • Ylijärvi, Tomas Daniel (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimus keskittyy Suomen kestävän kehityksen politiikkajohdonmukaisuuteen ja sen ongelmiin. Tarkastelun kohteena on kestävän kehityksen johdonmukaisuus kokonaisuutena, joka huomioi ekologisesti kestävän kehityksen lisäksi myös sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen. Näitä eri kehitystä kuvastavia käsitteitä käsitellään tutkimuksessa eri politiikkasektoreina, jotka ovat kestävän kehityksen lisäksi kauppa- ja kehityspolitiikka. Tutkimus pyrkii selvittämään johdonmukaisuuden haasteita sekä mitä erilaisia näkökulmia toimijoilla on kestävään kehitykseen ja miksi toiminnassa ollaan mukana. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään, kuinka johdonmukaisuus näkyy erityisesti kehityspolitiikassa ja miten informaatio, intressit ja johtajuus vaikuttavat johdonmukaisuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu vahvasti johdonmukaisuuden ympärille, joka toimii työkaluna tutkimuksen edetessä. Keskeisiksi käsitteiksi teoreettisessa viitekehyksessä nousee johdonmukaisuuden lisäksi kestävä, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys. Teoreettinen viitekehys ohjaa tutkimuksen analyysiä ja auttaa tutkimuskysymysksiin vastaamisessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografiaa käyttäen ja sen analysointiin on hyödynnetty sisältöanalyysiä. Pääaineistona toimivat dokumentit, internetsivut ja tapahtumat, sekä täydentävänä aineistona teemahaastattelut, jotka ovat kerätty aiheelle oleellisilta toimijoilta. Analyysin myötä kestävän kehityksen johdonmukaisuudessa on mahdollista nähdä viitteitä ongelmista erityisesti informaation, intressien ja johtajuuden osalta. Kokonaisuudessaan eri sektorit perustelevat osallisuuttaan kestävään kehitykseen eri tavalla, joka luo pohjaa näille ongelmille ja ristiriitaisuuksille. Tutkimuksesta ilmenee poliittisten ja taloudellisten intressiristiriitojen aiheuttavan epäjohdonmukaisuuksia, joista ollaan osittain jopa tietoisia. Tiedostamattomia epäjohdonmukaisuuksia ilmenee puolestaan erityisesti laajan informaation takia, joka juontaa juurensa kestävän kehityksen laajaan kokonaisuuteen. Haasteita aiheuttaa tutkimuksen perusteella myös tapa, jolla tätä kestävän kehityksen laajaa kokonaisuutta johdetaan. Johdonmukaisuuden ongelmia kehityspolitiikan osalta aiheuttaa puolestaan sen muuttunut toimintaympäristö ja epäjohdonmukainen johtaminen. Kaikki tutkimuksessa ilmenevät seikat johdonmukaisuudesta vaikuttavat olevan kuitenkin myös vahvasti sidoksissa toisiinsa. Tutkimuksen vastaukset valottavat niitä motivaatioita ja perusteluita, joista lähtöisin Suomen kestävän kehityksen kenttä toimii. Näiden seikkojen ymmärtäminen ja niiden vaikutuksien sisäistäminen voi olla kokonaisuudessaan tärkeää kestävän kehityksen kannalta jokaisella eri tutkimuksen sektorilla. Tutkimustulosten ilmi tuomat haasteet hidastavat johdonmukaisuutta sekä aiheuttavat ristiriitoja ja epäkohtia toimijoiden työskentelyssä. Näiden haasteiden tunnistaminen voi olla ensisijaisen tärkeää kestävän kehityksen politiikkajohdonmukaisuuden luomisessa ja siten myös yhteiskunnallisesti merkittäviä.
  • Ahonen, Pasi (2002)
    Kauppapoliittinen päätöksenteko Suomessa on muutosten kohteena. Kaupan vapauttamisen seurauksena kauppapolitiikan on katsottu kytkeytyvän yhä tiiviimmin muihin politiikkoihin, esimerkiksi ympäristön- ja kuluttajansuojeluun. Tämän lisäksi jäsenyys Euroopan unionissa on rajoittanut kansallisen päätöksenteon liikkumavaraa ja muuttanut toimivaltasuhteita sekä päätöksenteon määrämuotoja. Käytännössä muutokset ovat merkinneet yhä useampien julkisen sektorin organisaatioiden ja etujärjestöjen osallistumista kauppapoliittisten asioiden valmisteluun. Tämä on luonut haasteen erilaisten näkemysten yhteensovittamiseksi. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma pitää sisällään erilaisten etujen välittymistä kuvaavien mallien tarkastelua. Työn empiirisessä osassa Suomessa tapahtuvaa kauppapoliitisten asioiden valmistelua on kuvattu organisaatioiden välisten informaatiosuhteiden näkökulmasta. Näille suhteille rakentuvaa verkostoa on pyritty jäsentämään verkostoanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla keskeisten organisaatioiden edustajia. Tutkimuksessa oli tavoitteena muun muassa selvittää, mitkä toimijat ovat keskeisessä asemassa organisaatioiden välisessä verkostossa. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitkä toimijat ovat tyytyväisiä Suomen kantoihin merkittävissä kauppapoliittisissa kysymyksissä, ja millaisia eturistiriitoja toimijoiden välillä on. Tutkimuksen empiirisen osan tuloksena oli, että keskeisessä asemassa organisaatioiden välisessä verkostossa olivat ulkoasianministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö sekä eräät muut julkisen hallinnon organisaatiot. Keskeisimmissä asemissa olevien etujärjestöjen, lähinnä elinkeinoelämän ja maatalouden tuottajajärjestöjen sekä ammattiyhdistysliikkeen vaikuttaminen julkiseen päätöksentekoon tapahtui pääasiassa näiden keskeisten ministeriöiden välityksellä. Päätöksentekojärjestelmässä havaittiin eniten korporatistisia piirteitä, joita olivat muun muassa julkisen sektorin organisaatioiden ja keskeisten etujärjestöjen vastavuoroinen yhteydenpito ja keskusjärjestöjen korostunut merkitys laajoissa kauppapoliittisissa kysymyksissä.
  • Manninen, Maija (2000)
    Tutkielmani lähtökohtana ovat olleet muutamat strategisesta kauppapolitiikasta kirjoitetut artikkelit, joissa pohditaan eri lähtökohdista kysymystä, voiko kauppapolitiikalla parantaa kotimaan hyvinvointia epätäydellisesti kilpaillussa kansainvälisessä kaupassa. Kysymystä tarkastellaan ensin osittaistasapainon analyysissä, jolloin selvitetään, kuinka vientituilla voi parantaa kotimaan hyvinvointia. Mallin avulla voidaan ratkaista optimaalinen vientituki. Oletuksina on käytetty epätäydellistä kilpailua, homogeenisia tuotteita, ei-laskevia rajakustannuksia ja yritysten Cournot-kilpailua. Kauppapolitiikan pääasiallisena instrumenttina on tarkasteltu vientitukea. Sitten tarkastellaan lähemmin yritysten kilpailuoletusten vaikutuksia. Cournot-oletuksia verrataan Bertrand- ja konsistenttien arvausten oletuksiin. Todetaan, että se kuinka yritykset olettavat kilpailijan reagoivan toimintaansa ja se, kilpaillaanko hinnalla voi määrällä, vaikuttaa tuloksiin. Cournot kilpailussa vientituki voi olla optimaalista politiikkaan, kun taas Bertrand kilpailussa viennin verotus voi lisätä kotimaan hyvinvointia. Yritysten arvausten toistensa reaktioista sen sijaan ollessa ”konsistenttia” havaitaan, että optimaalista kotimaan kannalta onkin vapaakauppa. Myös kotimaisen kulutuksen vaikutusta optimaaliseen kauppapolitiikkaan tarkastellaan. Kotimainen kulutus kasvattaa optimaalista vientituen määrää, kun markkinat ovat integroituneet ja tuki maksetaan kaikille tuoteyksiköille, niin koti- kuin ulkomaillakin kulutetuille. Lisäksi tarkastellaanyritysten lukumäärän vaikutusta optimaaliseen kauppapolitiikkaan. Keskenään kilpailivat kotimaiset yritykset muodostavat toisilleen negatiivisen ulkoisvaikutuksen. Hallitus voi verottamalla vientiä aikaansaada yhteistyötasapainon, jossa kotimaiset yritykset toimivat ryhmänä maksimoidakseen kotimaan kokonaisvoitot. Lopuksi vielä luodaan lyhyt katsaus kahden aktiivisen hallituksen politiikkatasapainoon. Keskeisiä lähteitä: BRANDER, J. - SPENCER, B. (1985): Export Subsidies and International Market Share Rivalry. Journal of International Economics18, 83 -100. EATON, J. - GROSSMAN, G. (1986): Optimal Trade and Industrial Policy under Oligopoly. Quarterly Journal of Economics, 383 - 406. DIXIT, A. (1984): International Trade Policy for Oligopolistic Industries. Supplement 9, 1-16.
  • Lakanen, Annukka (2010)
    Tutkimukseni käsittelee Euroopan unionin (EU) sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden kumppanuussuhteita 1970-luvulta tälle vuosituhannelle asti. Osapuolten välisen yhteistyön tavoitteena on edistää AKT-maiden integroitumista maailmantalouteen ja osaltaan torjua köyhyyttä. Kumppanuuden, omistajuuden ja suvereniteetin kunnioituksen periaatteet ovat olleet läsnä yhteistyösopimuksissa jo alkuajoista lähtien, mutta erityisesti kumppanuuteen liittyvä retoriikka on korostunut tällä vuosituhannella. Keskityn tutkimaan erityisesti sitä, millaisia muutoksia EU-AKT -yhteistyössä on tapahtunut suvereniteetin näkökulmasta katsottuna, mitä kumppanuudelta ja taloudelliselta integraatiolta on edellytetty eri aikakausina ja minkälaisia kauppapoliittisia konteksteja nämä edellytykset heijastelevat. Tutkimukseni seuraa sitä kehitystä, jonka AKT-valtiot ovat kokeneet yhteistyössään EU:n kanssa suhteessa valtion rajoihin ja poliittiseen tilaansa. Tutkimukseni pohjautuu kolmen historiallisesti merkittävän yhteistyösopimuksen tarkasteluun sisällönanalyysin menetelmin. Analyysini osoittaa, että EU-AKT -yhteistyön käytännön todellisuus on kulkenut irrallaan kansainvälisesti vahvistuneesta kumppanuuden ja omistajuuden retoriikasta. Alun perin puhtaammin taloudellisena yhteistyönä käynnistynyt prosessi on saanut yhä poliittisempia ulottuvuuksia. AKT-maat ovat pitkälti kokeneet poliittisen liikkumavaransa kaventuvan ja suvereniteetin rajojensa häilyvän. Kansainvälisten toimijoiden vaikutusvalta on lisääntynyt, valtion rajat ovat häilyneet sekä ”taloudellinen” ja ”poliittinen” ovat yhdistyneet historian saatossa. Tämä yhteistyössä tapahtunut kehitys on vaikuttanut osaltaan valtion suvereniteetin eri ulottuvuuksiin. Tutkimukseni osoittaa, että yhteistyö nojaa pitkälti ulkoiseen suvereniteettiin niin AKT-valtioiden kuin EU:nkin kohdalla. Suhteet ovat vahvistaneet osapuolten ulkoista profiilia ja lisänneet kansainvälisten instituutioiden vaikutusvaltaa kansallisessa päätöksenteossa. Samalla yhteistyö on irtautunut yhä enemmän valtioiden sisäisistä poliittisista prosesseista aiheuttaen sisäiselle suvereniteetille uudenlaisia haasteita. Sekä EU:lla että AKT-mailla on vahva tarve korostaa ulkosuhteitaan ja voimistaa ulkoista profiiliaan erilaisten neuvotteluiden kautta. Molemmat kohtaavat haasteita myös legitimiteetin ja empiirisen suvereniteetin näkökulmista. Osapuolten maantieteellisille alueille mahtuu myös moninaisia identiteettejä, kulttuureja ja kieliä, jotka asettavat yhtenäisyyden tunteen luomiselle suuria haasteita. EU ja AKT-valtiot eivät siis varsinaisesti edusta tässä tutkimuksessa valtiotyyppien ääripäitä, vaan jakavat keskeisiä piirteitä. Yksi tutkimukseni johtopäätöksistä liittyykin juuri keskusteluun postkoloniaalisten ja postmodernien valtioiden luonteesta sekä tämänkaltaisen jyrkän erottelun soveltuvuudesta EU:n ja AKT-maiden yhteistyössä.
  • Väänänen, Hanna Emilia (2000)
    Tutkielmassa on tarkasteltu Lomé-sopimusjärjestelmän kauppapoliittisen ulottuvuuden tulevaisuutta Maailman kauppajärjestön luomassa uudessa kauppapoliittisessa tilanteessa. Lomé-sopimusjärjestelmä on toiminut vuodesta 1975 alkaen Euroopan unionin AKT-maihin suuntautuvan kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan viitoittajana. Merkittävä käännekohta tapahtui helmikuussa 2000 Lomé IV -yhteistyösopimuksen umpeutuessa. Tutkielman viitekehyksen muodostaa vapaakauppa, jota Maailman kauppajärjestö toteuttaa omien sääntöjen ja periaatteiden avulla. Vapaakauppa tutkimuksen viitekehyksenä antaa selkeän kuvan siitä minkälaisessa maailmassa teollisuusmaat ja kehitysmaat käyvät keskinäistä kauppaa ja minkälaiset säännöt ohjaavat maiden kauppasuhteita. Vaikka AKT-maista suurin osa on WTO:n jäseniä, ovat maiden mahdollisuudet hyödyntää vapaakaupan mahdollisuuksia ja etuja edelleen rajalliset. Uusittu Lomé-sopimusjärjestelmä luo uudet puitteet vapaakaupan etujen hyödyntämiseksi. Uudessa sopimusjärjestelmässä luodaan alueelliseen integraatioon perustuva vapaakauppajärjestelmä edesauttaen kehitysmaita kaupan esteiden purkamisessa ja rohkaisten kehitysmaita liittoutumaan keskenään sekä integroitumaan maailmankauppaan. Tutkielmassa esitetään kokonaisvaltainen kuvaus Lomé-sopimusjärjestelmästä ja Maailman kauppajärjestöstä uuden vuosituhannen kynnyksellä sekä tehdään tulevaisuutta koskeva analyysi uudistusten vaikutuksista AKT-maiden poliittiseen ja taloudelliseen toimintaan sekä AKT-maiden kauppasuhteisiin ja keskinäiseen kaupankäyntiin. Tutkimusongelmana tutkielmassa on Euroopan unionin ja AKT-maiden välisen Lomé-sopimusjärjestelmän kauppapoliittinen ulottuvuus, kauppapoliittisten järjestelyiden ristiriidat suhteessa Maailman kauppajärjestön sääntöihin ja periaatteisiin sekä arviot uudistetun sopimusjärjestelmän kauppapoliittisen ulottuvuuden vaikutuksista AKT-maiden taloudelliseen toimintaan. Tutkimustavoitteisiin on pyritty sekä tehtyjen haastatteluiden avulla että kuvailemalla Lomé-sopimusjärjestelmän ja WTO:n kehitystä lähdekirjallisuudesta ja haastatteluista saatujen tietojen avulla. Tutkielman empiirisen aineiston muodostaa kolme toukokuussa 2000 tehtyä vapaamuotoista haastattelua. Tutkielmaa varten haastateltiin Teollisuuden Työnantajien, Ulkoasiainministeriön sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Haastatteluiden avulla on pyritty selkeyttämään kuvaa siitä, miten uudistetut kauppapoliittiset järjestelyt tulevat mahdollisesti vaikuttamaan AKT-maiden taloudelliseen toimintaan sekä maiden mahdollisuuksiin pärjätä vapaassa maailmankaupassa. Tulevaisuutta koskeviin arvioihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä uuden sopimusjärjestelmän kauppapoliittisten uudistusten vaikutukset AKT-maihin ovat varmuudella nähtävissä vasta vuosien kuluessa.
  • Honkanen, Hanna-Mari (2008)
    Pro gradu –tutkielmani käsittelee Yhdysvaltojen vientikieltopolitiikan vaikutusta Suomen ulkopoliittiseen toimintaympäristöön strategisten luonnonvarojen kauttakulun valossa vuosina 1950-1955. Suomen ja Yhdysvaltojen suhteita on yleensä tarkasteltu taloudellisten kysymysten valossa tai kylmän sodan suurvaltaproblematiikasta käsin. Tutkimukseni peruslähtökohta on vieraan vallan poliittisen lainsäädännön vaikutus Suomen taloudellisiin kysymyksiin. Nämä lait eivät sinänsä olleet Suomea sitovia, mutta poliittisista syistä katsottiin viisaammaksi mukautua niihin. Mikäli ne eivät vaikuttaneet haitallisesti Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin. Käytännössä tämä asia kulminoitui muutamiin lyijyn, koboltin ja kuparin kolmansista maista Suomen kautta Neuvostoliittoon ja Puolaan tapahtuneisiin vientiyrityksiin. Näitä tapauksia tarkastelen tutkimuksessani. Johtopäätökseni on, että Suomi hyötyi lännen harjoittamasta Neuvostoliiton kauppasaarrosta. Suomi pystyi lisäämään vientiään Neuvostoliittoon ja suojelemaan kotimaan talouselämää läntisten yritysten kilpailulta. Tutkielmani alkuperäislähteinä olen käyttänyt ulkoasiainministeriön arkiston kaupallista saartoa ja vientikieltopolitiikkaa koskevaa aineistoa ja Urho Kekkosen arkiston Yhdysvaltoja käsittelevää materiaalia. Yhdysvaltojen osalta tärkeimpänä aineistona on ollut keskustiedustelupalvelu CIA:n sähköinen arkisto. Muina lähteinä olen käyttänyt sekä kotimaista että ulkomaista tutkimuskirjallisuutta.
  • Sireeni, Maaria (2007)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee metalliteollisuuden edunvalvontaorganisaatioiden vaikutusta Suomen ja ulkomaankauppaan vuosina 1948-1950. Aiemmin Suomen ja Neuvostoliiton valistä kauppaa on tutkittu paljon joko talouden tai politiikan näkokulmasta. Viime vuosina on kiinnostus ilmiselvästi siirtynyt myös talouden ja politiikan välisiin kytköksiin idän ja lännen välisessä kaupassa. Aiempi tutkimus ei kuitenkaan ole käsitellyt etujarjestöjen toimia neuvostokaupan edistämiseksi. Metalliteollisuuden tärkeimmä t edunvalvontaorganisaatiot tutkimusajanjaksollani olivat Suomen Metalliteollisuusliitto, Metex Osuuskunta sekä Metalliteollisuuden harjoittajat. Lisäksi huomioin tutkielmassani Suomen Teollisuusliiton, joka osallistui aktiivisesti metalliteollisuuden yhteiseen hankkeeseen. Metalliteollisuuden tärkein toimintastrategia oli osallistuminen kauppasopimusvaltuuskuntiin ja teollisuudenalan tarjousten kerääminen neuvotteluja varten. Metalliteollisuuden edustajat osallistuivat aktiivisesti myös teollisuudenalaansa käsitteleviin valtion komiteoihin ja toimikuntiin. Näissä yhteyksissä metalliteollisuuden johtohenkilöiden ja keskeisten virkamiesten ja poliitikkojen välille syntyi toimivat yhteistyösuhteet ja ymmärrys yhteisistä päämääristä. Näiden ohella metalliteollisuus harjoitti aktiivista tiedotustoimintaa erilaisten tilaisuuksien ja sanomalehtikeskustelun kautta. Johtopäätökseni on, etta pyrkimällä Neuvostoliiton markkinoille metalliteollisuuden edunvalvontaorganisaatiot pyrkivät turvaamaan kotimaata suuremmat markkinat sotakorvauksista vapautuneelle tuotannolle. Metalliteollisuuden tiedotustoiminnan merkittävin saavutus oli saada yhteiskunnan laajat piirit tukemaan sen tavoitteita. Tärkeimpänä viestinä oli metalliteollisuuden vientipyrkimysten yhteys teollisuudenalan rooliin työllistäjänä. Jos metalliteollisuus olisi jäänyt ilman vientimarkkinoita, olisi tilanne heijastunut nopeasti työllisyyteen. Lisaksi runsaat sotakorvausvaiheessa tehdyt investoinnit olisivat valuneet hukkaan, jos sopivia vientimarkkinoita ei olisi saavutettu. Maan poliittinen johto kuunteli metalliteollisuuden toiveita ja pyrki aktiivisesti edesauttamaan vientitoiminnan alkamista. Välillä tämä näyttäa tapahtuneen toisten teollisuudenalojen ja kuluttajien kustannuksella. Tärkeimpinä lähteinäni olen käyttänyt Ulkoasiainministeriön ja Kauppa- ja teollisuusministeriön arkistoja, sekä Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen, Suomen Teollisuusliiton ja Metex -osuuskunnan arkistoja. Näiden ohella merkittävä materiaalia ovat olleet yhdistysten vuosikertomukset, historiikit ja ennen kaikkea tutkimusajankohdan sanomalehtikeskustelu.
  • Moliis, Katja (2004)
    Ympäristöpolitiikka herättää yhteiskunnassa voimakkaita tunteita, koska julkisen vallan täytyy ympäristöpolitiikasta päättäessään arvottaa eri yhteiskuntaryhmien hyvinvointia. Poliittisilla päätöksillä on merkittäviä tulonjaollisia vaikutuksia ja eri yhteiskuntaryhmillä on taipumuksia pyrkiä muuttamaan tätä tulonjakoa omaksi edukseen. Ympäristöpolitiikasta päätettäessä merkittävinä ulkoparlamentaarisina toimijoina voidaan pitää teollisuutta, jolle kiristyvät ympäristösäädökset merkitsevät usein kustannuksien kasvua, ja ympäristöliikettä, joka ajaa tiukemman ympäristöpolitiikan omaksumista. Tarkastelen tutkielmassani näiden vastakkaisia etuja ajavien painostusryhmien vaikutusta ympäristöpolitiikkaan silloin, kun istuva hallitus päättää saastuttavalle tuotannolle asetettavasta saasteverosta. Tutkimuskysymyksiä analysoin Aidtiin (1998) ja Conconiin (2003) perustuen common agency -kehikossa, jossa erilaiset painostusryhmät pyrkivät rahallisten kontribuutioden avulla vaikuttamaan hallituksen päätökseen optimaalisesta saasteverosta. Tarkastelu jakaantuu teoreettisesti kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tutkitaan lobbaamisen vaikutusta ympäristöpolitiikkaan pienessä avoimessa taloudessa ja toisessa osassa analysoidaan painostuksen vaikutusta kahden suuren avoimen talouden tapauksessa, jolloin voidaan tarkastella maailmankauppajärjestelmän vaikutusta. Analyysissa tullaan keskittymään kahteen keskeiseen kysymykseen painostusryhmien vaikutuksesta: miten painostusryhmät vaikuttavat poliittiseen tasapainoon ja mihin suuntaan ne ohjaavat ympäristöpolitiikkaa. Kauppapolitiikkaa säätelee tiettyjen hyödykkeiden osalta kansainvälisellä tasolla WTO:n mukainen tavoite vapaaseen maailmankauppaan, mutta ympäristöpolitiikasta päätetään koordinoimattomasti kansallisella tasolla. Tällaisessa tilanteessa yksittäisillä valtioilla ja etenkin vientiteollisuuden eturyhmillä on kannustimena käyttää ympäristöpolitiikkaa itsenäisen kauppapolitiikan korvikkeena muuttaakseen ulkomaankaupan vaihtosuhteen oman maansa eduksi. Teoreettisen tarkastelun toisessa osiossa käsitellään tällaisen koordinoimattoman ympäristöpolitiikan mahdollistamia saastevuotoja ja lobbaamisen vaikutuksia ko. tilanteessa. Tarkastelussa havaitaan, että painostusryhmillä on merkittävää poliittista vaikutusvaltaa, sillä niiden toiminta saa hallituksen käyttämään normatiivisista suosituksista poikkeavaa ympäristöpolitiikkaa. Ensimmäisessä osiossa havaitaan, että painostusryhmien keskinäisestä kilpailusta johtuen likaisen tuotannon aiheuttama ulkoisvaikutus saadaan sisäistettyä, vaikka painostusryhmien poliittinen toiminta aiheuttaa vääristymiä. Toisessa osiossa nähdään, että painostusryhmien vaikutussuunnat eivät aina olekaan itsestään selviä, vaan kauppapolitiikan ja ympäristöpolitiikan keskinäisten yhteyksien tarkastelu saattaa monimutkaistaa asioita. Ympäristöliikkeen ei ole välttämättä aina optimaalista edistää kireämmän ympäristöpolitiikan omaksumista. Kauppa- ja ympäristöpolitiikan yhteyksien tarkastelu painostusryhmäkehikossa antaa myös tukea sille ajatukselle, että yhteiskunnan kannalta olisi optimaalista päättää kummastakin politiikasta koordinoidusti kansainvälisellä tasolla.
  • Finlands Forstvetenskapliga Samfund; Suomen metsätieteellinen seura; The Finnish Society of Forest Science (Suomen metsätieteellinen seura, 1933)
  • Rajala, Risto (Helsingin yliopisto, 2018)
    Treaty of Lisbon changed the institutional structure of the European Union significantly and empowered the European Parliament in many different policy domains, including trade policy. At the same time, the trade negotiations that the EU engaged in started to receive a lot of public attention and criticism. This study focuses on the adoption of CETA (Comprehensive Economic and Trade Agreement) between the EU and Canada in the European Parliament and analyses the emphases of the involved actors in the theoretical framework of policy frames. The first research question of the study asks what policy frame were mobilized in the process. The second question focuses on the actors who mobilized the policy frames. The third question observes the emphases of the actors between the mobilized policy frames. The methodological framework of the study is theory-based qualitative content analysis, because its reliance on a specific theoretical framework. The data consists of press release, motions for resolutions and other documents that were published by the actors involved in the process. The coding frame that was used in the organization of the data is based on the key characteristics of policy frames that are issue definitions, justifications and solutions. Six policy frames were identified from the process. The advocates of CETA mobilized three policy frames that were based on its political value, economic gains and on the claim that it is a progressive and balanced outcome. The opponents of CETA also mobilized three policy frames, arguing that it was bad practice, that it was imbalanced outcome, and that it had fundamental problems. The political actors involved in the process mostly backed all three policy frames that shared their stance on the agreement. However, they often paid particular attention to one specific policy frame, while almost completely ignoring the opinions of their opponents. The analysis proves the power of policy frames and indicates that they had a crucial role in the adoption of CETA by enabling its advocates to create a sufficient political coalition behind the agreement. It is clear that politicization will continue occur to in the trade policy of the EU, as well as policy framing. This is likely to expand the public debate on trade policy and to increase its transparency, thus making it more similar with other policy domains in the EU, from which it has so long differed.
  • Pietarila, Elise Emilia (2005)
    Pro gradu -tutkielma pyrkii tutkimaan prosessia, jonka johdosta yhteisesti omistettuja resursseja jaetaan epätasaisesti.Demokraattiseen talouspoliittiseen päätöksentekoon pyrkivät vaikuttamaan useat ei-valtiolliset toimijat, jotka edustavat kukin oman ryhmittymänsä erityisintressejä. Niille on hyvin selvää, että juuri niiden jäsenten tuotantomahdollisuuksien, palkkatulojen, puhtaan ilman, terveyspalvelujen tai koulutuksen turvaaminen on kaikkein tärkeintä, sillä ne ovat ratkaisseet va-paamatkustajan ongelmansa. Ne tietävät, mikä on niiden jäsenten kannalta tarpeellista, välttämä-töntä ja oikeudenmukaista, ja tämän puolesta ne lobbaavat. Yhteiskunnan voimakkaasta järjestäytymisestä johtuen talouspoliittiseen päätöksentekoon osallistuvien joukko tiivistyy muutamaksi neuvotteluosapuoleksi, joten päätöksenteko voidaan mallintaa näiden osapuolten välillä pelatuksi peliksi. Tutkielma käyttää tätä yksinkertaistusta hyväkseen ja tarkastelee tämän pelin avulla päätöksentekijän ja lobbareiden välistä dynamiikkaa kahden julkista-loustieteellisen artikkelin valossa. Douglas Bernheimin ja Michael Whinstonin hengessä valitaan ns. yhteisen agentin ongelma pelin pohjateoriaksi. Artikkeleista ensimmäisenä otetaan tarkasteluun Gene Grossmanin ja Elhanan Helpmanin Protection for Sale (1994). Grossman ja Helpman esittelevät artikkelissaan esimerkin virassa olevan poliiti-kon harjoittamasta endogeenisesta, sisäsyntyisestä kauppapolitiikasta. He olivat ensimmäisiä, jotka muotoilivat yhteisen agentin ongelman agentin, eli pelimme poliitikon, hyödyn muodostumaan sekä yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista, että hänen yksityisestä hyödystään. Tutkielman jälkimmäinen kappale hylkää aikaisemman oletuksensa siitä, että intressiryhmät ovat tietoisia päättäjän tavas-ta arvottaa yhtä euroa yhteiskunnan taskussa suhteessa yhteen euroon omassa taskussaan. Tutkielma hylkää myös oletuksen intressiryhmien ennalta käsin järjestäytyneisyydestä, joten uudessa epävarmassa ympäristössä pelin lobbareita ovat intressiryhmien sijaan yksittäiset kuluttajat. Michel Le Bretonin ja Fraçois Salanien artikkeli Lobbying under Political Uncertainty esittelee mallin, jossa lobbarit ovat epävarmoja poliittisen päättäjän tyypistä. Pelin luonne muuttuu dramaattisesti, kun ne joutuvat muodostamaan tästä oletuksia. Pelin luonteen mukana muuttuvat myös pelin tasapainot, joita tutkielma etsii Le Bretonin ja Salanien artikkelin tehokkaan ja yksiselitteisen tasapainon tarpeellisen ehdon avulla. Tästä seuraa mielenkiintoisia tuloksia, jotka koskevat poliitikon ja lobbareiden ominaisuuksien merkitystä yhteiskunnalliselle hyvinvoinnille.
  • Taylor, Linda (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee Suomen ja Länsi-Saksan kauppasuhteiden rakentumista toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina 1946–53. Tutkin ensisijaisesti, mikä edesauttoi ja mikä hidasti Suomen ja Länsi-Saksan kauppasuhteiden rakentumista. Toisena tutkimuskysymyksenäni on, mikä vaikutus Neuvostoliitolla ja Suomen taloudellisilla eturyhmillä oli maiden väliseen kaupankäyntiin. Hypoteesinani on, että kylmän sodan konfliktit ja Suomen poliittisesti haastava tilanne idän ja lännen välissä vaikuttivat huomattavasti Suomen ja Länsi-Saksan kauppasuhteiden alkamiseen. Toisena hypoteesinani on, että taloudellisilla eturyhmillä oli enemmän valtaa kauppaneuvotteluissa kuin valtion virkamiehillä. Valtio oli perinteisesti ollut hyvin riippuvainen myyntiedustajien asiantuntemuksesta kauppaneuvotteluissa. Tutkielmani on merkityksellinen lisä tähän tutkimusalueeseen, koska näkökulmani poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta. Olen rajannut tutkimuksestani pois Suomen ja Itä-Saksan välisen kaupan, keskityn Suomen ja Länsi-Saksan suhteisiin aiempia tutkimuksia lyhemmällä aikavälillä ja kiinnitän huomiota kauppaneuvottelijoiden taustoihin. Aikaisempaa tutkimusta kaupankäynnin alkuvuosista on vähän, sillä se on usein tullut sivuutetuksi kaupan vähäisyyden vuoksi. Itse päätän tutkimukseni siihen, kun kauppa maiden välillä kasvaa sotaa edeltävälle tasolle. Lähdeaineistoni koostuu pääasiassa ulkoministeriön arkistosta löytyvistä kauppasopimuksista, muistioista, raporteista, kirjeistä ja tiedotteista. Tilastoja Suomen ja Länsi-Saksan kaupan volyymeista sain Tilastokeskuksen Suomen virallinen tilasto -kokoelmasta. Tutkimukseni on tehty ainoastaan Suomen näkökulmasta, sillä minulla ei ole alkuperäislähteitä Saksasta. Tutkimustulokset yllättivät minut. Ne paljastivat, että Suomen ja Länsi-Saksan kaupan hitaaseen alkuun vaikutti olennaisesti länsiliittoutuneiden päätös tehdä Länsi-Saksasta metsäteollisuusmaa. Kylmän sodan ilmapiirillä oli myös vaikutusta varsinkin kauppaedustustojen perustamisessa, mutta varsinaisiin kauppasuhteisiin vaikutus ei ollut yhtä suuri kuin olin ajatellut. Minulle selvisi myös, että valtion virkamiesten rooli oli kauppaneuvotteluissa merkittävämpi kuin taloudellisten edunvalvontajärjestöjen. Kauppaneuvotteluita käytiin hiljaisina vuosina 1946–49 kokonaan ilman myyntiyhdistysten edustajia, ja kaupankäynnin vilkastuttua virkamiehet jatkoivat yhä neuvotteluiden johtamista.
  • Juuri, Joni (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan suoran ulkomaisen investoinin merkitystä eräissä kauppapoliittisissa malleissa. Kansainvälisen kaupan ja kansaivälisten investointien kasvu maailman taloudessa on merkittävä ja jatkuva ilmiö, jonka vaikutuksiin perehtyminen, on tutkielmani päämäärä. Lähtökohdaksi olen ottanut investoinnit ja investointiympäristön merkityksen esittämissäni teorioissa. Tutkielmassa pyritään selvittämään kauppapolitiikan ajankohtaisuutta ja yhdistämään aiheesta tehtyjä teorioita kehittyvään ja muuttuvaan tilanteeseen. Tutkielman toisessa luvussa tarkastelen kauppapolitiikan yleistä luonnetta globalisoituvassa maailman taloudessa. Taustalle pyritään selvittämään perusteoriat ja johtopäätökset myöhemmin esitetyille malleille. Luvussa esitetään myös yleisesti käytettyjen kauppapoliittisten instrumenntien hyvinvointivaikutuksia, joka antaa arviontipohjaa myöhemmille johtopäätöksille. Tutkielman kolmannessa luvussa tarkastelen endogeenisesti eli sisäsyntyisesti määräytyvää kauppapolitiikkaa ja sen yhteyttä suorien ulkomaisten investointien kanssa. Poliittisen valinnan määräytyminen endogenisoidaan käyttäen Bernheimin ja Whinstonin (1987) sovellusta yleisen agentin teoriasta, johon pohjautuu myös Konishin, Saggin ja Weberin (1999) artikkeli, jota käytän luvussa päälähteenäni. Kyseessä on peliteoriamalli, jossa pelaajat pyrkivät maksimoimaan oman tuloksensa kyseisessä pelissä. Erona luvun 4 mallille on hallituksen oman edun tavoittelu yritysten esittämien lahjusten muodossa. Luvussa annetaan perustelut vapaaehtoisen viennin rajoittamisen käytölle. Luvun lopussa heikennän mallin oletusta kotimaisen ja ulkomaisen yrityksen homogeenisuudesta ja tulkitsen sen vaikutuksia mallin johtopäätöksiin. Tutkielman neljännessä luvussa arviodaan sitä vaikutusta, minkä kauppapoliittisten instrumenttien kansainvälisten säädösten epätasainen vaikutus ja olemassaolo aiheuttaa yritysten tarjontamuotojen valinnalle. Luvun päälähteenä käytän Hoekmannin ja Saggin (2003) artikkelia. Kyseessä on dynaaminen malli, jossa hallitus pyrkii maksimoimaan ainoastaan kokonaishyvinvointia. Tarkastelussa vertaamme tilannetta, missä kotimaan hallitus on vapaa käyttämään kauppapoliittisia instrumentteja tilanteeseen, jossa toista niistä rajoittaa kansainväliset säädökset. Johtopäätöksenä osoitamme, että ulkomainen yritys valitsee ympäristötekijöistä huolimatta itselleen tehokkaimman tarjontamuodon.