Browsing by Subject "kaupunkiluonto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Ojala, Eeva Anna Kaarina; Niemelä, Jari Kalevi; Yli-Pelkonen, Vesa Johannes (Routledge, 2017)
    Routledge studies in modern European history
  • Marttila, Liina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Osallistumisella ja vuorovaikutuksella on tärkeä rooli nykypäivän suunnittelussa. Vuonna 2000 voimaan astuneen uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana osallistumisen merkitys suunnittelussa on korostunut. Riittävien osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen erityisesti kaupunkiluontoa koskevissa kaavahankkeissa on tärkeää – kaupunkiluonto ja viheralueet ovat merkityksellisiä osallisille ja halu osallistua niitä koskeviin suunnitteluhankkeisiin on usein suuri. Osallistumiseen perinteisesti käytettyjä menetelmiä on kuitenkin kritisoitu niiden tehottomuudesta tavoittaa hiljaisempia ihmisryhmiä ja vastata osallisten tarpeisiin. Yhteiskunnan muutoksen ja teknologian kehityksen myötä onkin herännyt tarve kehittää uusia osallistumismenetelmiä, joihin lukeutuvat myös karttapohjaiset osallistumismenetelmät. Karttapohjaiset osallistumismenetelmät, tai karttakyselyt, lukeutuvat yleisnimityksellä PPGIS (public participation geoinformatic system) tunnettuihin paikkatietojärjestelmiä hyödyntäviin osallistumismenetelmiin. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien avulla suunnitteluhankkeen osalliset voivat luoda uutta paikkasidonnaista tietoa merkitsemällä ideoitaan, havaintojaan ja kommenttejaan suoraan kartalle. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien etuihin kuuluu muun muassa se, etteivät ne sido vastaamista tiettyyn aikaan ja paikkaan ja siten kannustavat matalan kynnyksen osallistumiseen. Karttapohjaiset osallistumismenetelmät soveltuvat myös käytettäväksi kaupunkiluonnon suunnittelussa. Alueiden merkityksellisyyden ja aktiivisen virkistyskäytön vuoksi kaupunkilaiset omaavat usein niistä runsaasti kokemusperäistä tietoa, jonka keräämiseen karttapohjaiset osallistumismenetelmät tarjoavat tehokkaan keinon. Karttapohjaisten osallistumismenetelmien vaikuttavuutta kaupunkiluonnon suunnittelussa tutkittiin viiden tutkimushaastattelun avulla. Tutkimukseen valittiin viisi päättynyttä tai pian päättyvää kaavahanketta, joissa oli hyödynnetty karttapohjaisia osallistumismenetelmiä: Helsingin yleiskaava 2050, Urban Helsinki -kollektiivin varjoyleiskaava Pro Helsinki 2.0, Mikkelin kantakaupungin osayleiskaava 2040, Teivaan kylpylähotellin asemakaava ja Rovaniemen ja ItäLapin maakuntakaava. Jokaiseen haastatteluun osallistui 2–3 henkilöä, jotka olivat osallistuneet joko karttakyselyn toteutukseen tai sen tuloksien huomioimiseen lopullisessa kaavassa. Tutkimushaastattelujen avulla haluttiin vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: (1) Onko karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä vaikutusta kaupunkiluonnon suunnittelussa? (2) Onko karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä enemmän vaikutusta kuin perinteisillä osallistumismenetelmillä? (3) Millä edellytyksillä karttapohjaisten osallistumismenetelmien käyttö on tehokasta ja vaikuttavaa? Haastateltavat olivat pääosin tyytyväisiä karttapohjaisten osallistumismenetelmien käyttöön ja kaikki olivat halukkaita käyttämään niitä myös tulevissa kaavahankkeissa. Kyseisten menetelmien vaikuttavuuden ja käytön tehokkuuden havaittiin olevan hyvin tapauskohtaista. Tutkimushaastatteluissa kuultiin sekä onnistuneita että epäonnistuneita esimerkkejä karttakyselyiden vaikuttavuudesta – karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä voidaan siten todeta olevan potentiaalista vaikuttavuutta kaupunkiluonnon suunnittelussa. Suurin osa haastateltavista oli kuitenkin sitä mieltä, että monet karttakyselyissä esille tulleista asioista tulivat esille myös muiden osallistumismenetelmien kautta. Vaikka karttakyselyt tarjosivat haastateltavien mukaan myös ainutlaatuista tietoa, niin tekivät myös muut osallistumismenetelmät. Haastateltavat eivät siten kokeneet karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä olleen merkittävästi enemmän vaikutusta kuin perinteisillä osallistumismenetelmillä. Kaikki käytössä olleet osallistumismenetelmät koettiin kuitenkin tärkeiksi ja niiden uskottiin täydentävän toisiaan. Haastateltavat kertoivat myös kohtaamistaan haasteista karttakyselyiden käytössä. Haastateltavien kuvailemat haasteet olivat hyvin samankaltaisia ja kolmanteen tutkimuskysymykseen vastattiinkin näiden haasteiden pohjalta muodostettujen kuuden ohjenuoran avulla, joita noudattamalla suunnittelijoilla on paremmat edellytykset toteuttaa onnistunutta ja vaikuttavaa osallistumista karttakyselyiden avulla. Ohjenuorat ovat seuraavat: (1) valitse ajankohta huolella, (2) varaa riittävästi resursseja, (3) suunnittele huolella, (4) panosta tiedottamiseen, (5) maksimoi hyödynnettävyys ja (6) asenne ratkaisee. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että karttapohjaiset osallistumismenetelmät soveltuvat muiden käyttökohteiden ohella hyvin myös kaupunkiluonnon suunnitteluun. Kyseisen menetelmän vaikuttavuus on riippuvainen monesta asiasta ja vuorovaikutusta suunnittelevien tulisi perehtyä aiheeseen huolellisesti mahdollisimman onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Karttapohjaisia osallistumismenetelmiä ja niiden vaikuttavuutta tulisi tutkia myös lisää tulevaisuudessa. Erityisesti suunnittelijoille kohdistettu opas karttapohjaisten osallistumismenetelmien käytöstä olisi hyödyllinen kyseisen menetelmän onnistuneen käytön takaamiseksi.
  • Faehnle, Maija; Jokinen, Johanna; Karlin, Anni; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 1/2010
    Kaupungistuminen ja maahanmuutosta seuraava monikulttuuristuminen ovat merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Kaupunkiluonnon merkitys ihmisten hyvinvoinnille korostuu väestön keskittyessä kasvaville kaupunkiseuduille, mutta kaupunkiluonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa ei ole juurikaan tutkittu. Tässä raportissa: - Kartoitetaan, miten eri maahanmuuttajaryhmien määrä on kehittymässä Helsingin seudulla ja mitkä ovat suuria tai kasvavia ja siten erityisesti huomionarvoisia ryhmiä. - Selvitetään, mitä tietoa on saatavilla ihmisten luontosuhteen vaihtelusta eri kulttuureissa. - Selvitetään, millainen merkitys kaupunkiluonnolla on maahanmuuttajien integroitumisessa uuteen elinympäristöön ja yhteisöön. - Muodostetaan käsitys keskeisistä tiedon puutteista ja tutkimustarpeista. Maahanmuuttajien määrän kehitystä Helsingin seudulla tarkastellaan tilastojen avulla. Lisäksi arvioidaan tilastojen käyttöön liittyviä haasteita. Eri kulttuuritaustaisten ryhmien luontoon liittämiä merkityksiä ja luonnon käytön tapoja tarkastellaan aiempien tutkimusten perusteella. Maahanmuuttajien luontosuhteeseen keskittyvää kotimaista tutkimusta ei juuri löytynyt, mutta aiheeseen liittyvistä tutkimuksista käy ilmi arvojen ja kokemusten vaihtelu kulttuurien välillä. Julkaisussa esitellään esimerkkitapauksia luonnon merkityksistä maahanmuuttajien integroitumisessa ja pohditaan integroitumisen edistämisen mahdollisuuksia Helsingin seudulla. Pyrittäessä edistämään yksilöiden ja ryhmien integroitumista on tärkeää tunnistaa luontoalueiden mahdollisuuksia symbolisen tunnistamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen luomisessa. Tietoa tarvitaan myös siitä, millä tavoin näitä mahdollisuuksia voidaan tukea luontoalueiden maankäytön ja hoidon suunnittelun kautta. Maahanmuuttajien näkemysten ja kokemusten hyödyntäminen voi auttaa kaupunkien suunnittelua löytämään muuttuviin olosuhteisiin sopivia toimintatapoja ja ratkaisuja.
  • Sarvilinna, Auri; Hjerppe, Turo; Arola, Maria; Hämäläinen, Liisa; Jormola, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Ympäristöopas
    Tavoiteltaessa vesien hyvää ekologista tilaa valuma-alueiden maankäytön ja pienvesien merkitys korostuu. Valuma-alueelta tuleva, rehevöittävä ravinnekuormitus kulkeutuu isompiin vesistöihin purojen, valtaojien ja norojen kautta. Pienet virtavedet tarjoavat ainutlaatuisia elinympäristöjä monille eliölajeille. Tarve purojen laajamittaiselle kunnostamiselle tunnustetaan, ja purojen suuri merkitys kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle on tullut tutkimuksissa selkeästi esille. Samalla purojen arvostus on noussut, kun yleinen tietoisuus puroista on kasvanut ja niiden kunnostamisen hyödyt ymmärretty. Kaupunkialueilla valuma-alueen merkitys kuormituksessa korostuu. Maankäyttö on usein tehokasta, erilaisia toimijoita on paljon ja hulevesien aiheuttamat virtaamavaihtelut aiheuttavat ongelmia. Kunnostustarpeen selvittäminen ja kunnostuksen suunnittelu tarkastelemalla puroa ja sen valuma-aluetta kokonaisuutena on keskeistä kaupunkialueiden pienvesien kunnostus- ja suojelutoimia suunniteltaessa. Kaupunkialueilla tärkeitä pienvesien kunnostustavoitteita ovat esimerkiksi hulevesien käsittely, tulvasuojelu sekä uoman morfologisen ja ekologisen monimuotoisuuden lisääminen. Keinoja kunnostamiseen on useita ja oikeiden menetelmien valitseminen edellyttää valuma-alueen perusteellista tuntemusta. Kaupunkialueiden purokunnostuksiin liittyy keskeisenä osana myös yhteistyö eri toimijoiden ja kaupunkilaisten välillä. Kunnostushankkeen etenemistä tarkastellaan oppaassa yleisellä tasolla sekä Vantaanjoen alimman sivupuron Longinojan valuma-alueella Helsingissä. Opas tarjoaa monipuolisen tietopaketin taajama-alueiden pienvesien kunnostamisesta kaavoituksen, ympäristön tilan, viheralueiden ja rakentamisen parissa työskenteleville henkilöille, jotka tekevät taajama-alueiden pienvesiä koskevia suunnitelmia ja päätöksiä.
  • Kangas, Niina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kulttuuriekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä ovat merkittävä tekijä viihtyvyyden, hyvinvoinnin ja hyvän asuinalueen rakentumisen kannalta. Aluesuunnittelussa ekosysteemipalvelukäsitteen käyttö on vielä osin uutta, eikä kulttuurisia ekosysteemipalveluita välttämättä huomioida aluesuunnittelussa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia kulttuurisia ekosysteemipalveluita Keravalla ja tarkemmin Savion kaupungiosassa esiintyy sekä millaisia ekosysteemipalveluita alueella arvostetaan ja hyödynnetään. Tutkimuksella selvitetään myös vastaako suunnittelun näkemykset asukkaiden tarpeisiin kulttuuristen ekosysteemipalveluiden osalta ja tarjoaako suunnittelu riittävän potentiaalin ekosysteemipalveluiden ilmentymiselle. Tutkimuksessa arvioidaan myös mahdollisuutta laajentaa saatuja tuloksia koskemaan laajempaa otantaa. Tutkimus tehtiin arvioimalla kaupungin suunnittelulinjoja sekä analysoimalla kaksi spatiaalista paikkatietokyselyä. Kaupungin suunnitelmat, aluekehityssuunnitelma sekä aluebrändäys analytoitiin diskurssimenetelmällä. Ekosysteemipalveluiden analysoinnissa käytettiin tarjoumateoria-ajatusta perustana. Ekosysteemipalvelut nähdään tarjoumina, joiden potentiaalisesta ilmenemisestä alueen asukkaat ja käyttäjät hyötyvät tiedostamattaan tai tiedostaen. Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää luontokohteiden kiistatonta merkitystä alueen asukkaiden viihtymiselle. Ekosysteemipalveluiden tarjoamat hyvinvointiin vaikuttavat potentiaalit ovat alueen asukkaille tärkeitä. Kulttuuristen ekosysteemipalveluiden säilymisen osalta ensiarvoisen tärkeää olisi tunnistaa pienten luontokohteiden arvo ja suojelun tarve ja huomioida nämä kohteet aluesuunnittelussa.
  • Paloniemi, Riikka; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto; Vikström, Suvi; Furman, Eeva (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    SYKE Policy Brief
  • Niininen, Iina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkilaisen luontosuhteeseen liittämiä sosiaalisia konstruktioita.Tutkielman keskiössä ovat kysymykset siitä, millaisia merkityksiä saa luonto kaupunkilaisen arjen tulkinnoissa, millaisia konstruktioita liitetään ihmiseenosana muuta luontoa sekä miten kokonaisvaltaisena luontosuhde eri ulottuvuuksissaan jäsentyy kaupunkilaisten pohdinnoissa. Aineistoni on kerätty haastattelemalla Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle mielipiteen yleiskaavasuunnitelmasta lähettäneitä pääkaupunkiseutulaisia, haastatteluita kertyi yhteensä kymmenen kappaletta. Tarkastelen ihmisen luontosuhdetta kvalitatiivisesti, sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä.Tutkielman analyyttisinä työkaluina käytin temaattista sisällönanalyysiä, kulttuuristen puhetapojen analyysiä ja diskursiivisiä välineitä. Erottelin kulttuuristen puhetapojen pohjalta aineistosta antroposentrisen ja luontokeskeisen ihmiskuvan sekä kolme erilaista luontosuhteen tyyppiä: utilitaristisen, holistisen ja hedonistisen luontosuhteen. Rakentamani kategoriat ovat ideaalityyppinen jäsennys, todellisuudessa yksittäisetkin puheet saattoivat sisältää merkittävän määrän kilpailevia tulkintamalleja ja näkökulmia todellisuuteen. Jäsennykset suhteutuvat toisiinsa tavalla, jossa toinen äärilaita samastuu ihmisen erillisyyden ja poikkeuksellisuuden lähtökohtaan, toinen tulkintaan ihmisen ja luonnon ykseydestä näkökulmien leikatessa toisensa pohdinnoissa luontosuhteen dialektisuudesta.Luontosuhde näyttäytyi kaupunkilaisten arjessa oman toiminnan kehyksenä, moniaistisena luontoelämyksenä ja suojaavana metsämaisemana. Puheissa kaupunkilainen ei juurikaan käsittele luontoa aineellisen hyödyn kontekstissa. Luontaistalouden muotojen kuihduttua pois luontosuhde viittaa joko virkistysliikunnan mahdollistavaan lähiluontoon tai maapallon laajuisiin ympäristöongelmiin. Ihminen jäsentyy kaupunkilaisten puheissa kulttuurin pikemmin kuin evoluution tuotteeksi. Ihmisluonnon ristiriitaisuus tulee esiin pohdinnoissa ihmisen tietoisuuden ja toiminnan välisestä katkoksesta ekologisen järjestelmän kontekstissa. Puheissa ihminen tietää riskiyhteiskunnan tuottamista uhkista, mutta ihmisen toimintaa leimaa partikularistinen suuntautuminen oman edun edistämiseen, sosiaaliseen vertailuun, arjen kulttuuristen tapojen ylläpitämiseen ja mukavuuteen.Kaupunkiluonto merkityksellistyy ensisijaisesti siitä saatavien psykofyysisten hyötyjen ja mielihyvän kautta, mutta myös itseisarvoisena ja suojelua tarvitsevana luontoympäristönä. Maisemana ja suojana luontoympäristö jäsentyy kaupunkilaisen tasapainoisen ja hyvän elämän näkökulmasta edelleen välttämättömyytenä.
  • Leikkilä, Jaana; Faehnle, Maija; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2011
  • Lehtoranta, Virpi; Sarvilinna, Auri; Hjerppe, Turo (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 5/2012
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienvesistöjen ja erityisesti purojen merkitys Helsingin kaupungin asukkaille ja määrittää purovesistöihin suunniteltujen kunnostustoimien rahamääräisiä vaikutuksia Helsingin pienvesiohjelmassa (2007) kuvatun tavoitetilan saavuttamisesta. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena syksyllä 2010 Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin kaupungin rakennusviraston yhteistyönä ja siinä sovellettiin ympäristötaloustieteessä vakiintunutta ehdollisen arvottamisen menetelmää. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Helsingin kaupungin kotitaloudet (N=700). Lopullinen aineisto käsitti 265 vastausta kaikkiaan kolmen yhteydenoton jälkeen ja tutkimuksen vastausprosentti oli siten 38 %. Tutkimuksessa arvioitiin rahallinen kokonaishyöty purovesistön tilan ja rakenteen parantumisesta sekä asukkaiden käytön että käytöstä riippumattomasta näkökulmasta. Kyselyssä vastaajille kuvattiin parannus Helsingin purojen ja pienvesien ekologisessa tilassa pienvesiohjelmassa esitetyn tavoitetilan mukaisesti. Purot ja puronvarret koetaan tulosten perusteella tärkeäksi osaksi kaupunkiluontoa, joka tulisi säilyttää tuleville sukupolville. Suuri osa vastaajista pitää puroja ja puronvarsia tärkeinä virkistyspaikkoina, joihin voi hetkeksi vetäytyä rauhoittumaan. Maksuhalukkuutta kysyttiin käyttäen maksukorttitekniikkaa, joka mahdollisti myös vastaajan ilmaiseman epävarmuuden kullekin maksukortin summalle. Kokonaishyöty parantuneesta purovesiluonnosta on tämän tutkimuksen mukaan alueen asukkaille vähintään 1,4 miljoonaa euroa (2010) vuodessa ja kuvitteellisen pienvesirahaston viisivuotiskaudella noin 7,2 miljoonaa euroa. Arvioitu kokonaishyöty ylittää monin kerroin kunnostustoimista koituvat ja arvioidut kustannukset. Valuma-alueilla, joissa oltiin näkyvästi toteutettu kunnostustoimia, asukkaat ilmaisivat olevansa halukkaampia maksamaan enemmän purovesistöjen tilan parantumisesta koituvasta hyödystä tulevaisuudessa. Tällä arvottamistutkimuksella oli yhteiskunnallinen tilaus eli se toteutettiin yhteistyössä alueen kunnostustoimien rahoittajan kanssa. Päätöksentekijän kanssa yhteistyössä toteutetulla CV-tutkimuksella (ehdollisen arvottamisen menetelmä, Contingent valuation) on usein viestinnällisesti suuri merkitys. Tutkimuksen toteutusvaiheessa alueen sidosryhmät saavat paljon tietoa alueensa ekosysteemeistä ja niiden tuottamista palveluista. CV-tutkimuksen tuloksilla ja siihen liittyvällä viestinnällä voi olla vaikutusta myös alueen päätöksentekijöihin.
  • Vierikko, Kati Hannele; Yli-Pelkonen, Vesa Johannes (2019)
    Monetary valuation methods are commonly used to analyze recreation values of water ecosystems. However, most studies on water-related recreation values have not analyzed direct links between ecological elements providing recreation opportunities and user demands. Therefore, we implemented an ecosystem service approach to study human-nature interaction during the actual recreation visit to an urban freshwater site. We developed a conceptual model of local cultural ecosystem services (CES) to study interactions between recreation supply and demand. We were interested in seasonality of water-related recreation supply, and the different demands of summer and off-summer visitors. We chose urban Lake Kuusijärvi in the city of Vantaa, Finland, as our case study area, because it is a popular outdoor recreation area around the year. We identified 14 key elements of the supply of local CES and 22 socio-cultural values for the demand for local CES. We found little seasonal change in recreation supply, but the socio-demographic characteristics and demands of summer and off-summer visitors varied significantly. Demand was higher and more diverse during the summer season, while off-summer visitors were more specific in their demands. Moreover, some visitors feared that some socio-cultural values can be lost if the recreational use of the lake area increases. We discuss our findings in a theoretical context focusing especially on interactions between supply and demand of local CES at Lake Kuusijärvi.
  • Hakala, Anna (Helsingin yliopisto, 2021)
    The Master´s thesis examines the conceived value patterns the city officials use in the context of land-use regulation of small forest fragments. As a theoretical framework, the study utilises Boltanski and Thévenot´s theory on the common worlds with complementary literature, such as Thévenot’s cognitive formats and engagements. In light of extensive scientific research, urban greenspaces have multiple positive impacts to both urban structure and wellbeing of the residents. Small greenspaces, so-called forest fragments with no appointed recreational activities are, nevertheless, often presented as potential sites for infill construction. This appears especially in cities where strong population growth causes pressure for urban development. This Master´s thesis complements existing research in this regard by revealing the diversity of valuation that form the basis to differing interests, perspectives and decisions that direct urban land-use policy in these forest fragments. The empirical phase has been conducted among city officials in the City of Espoo (FI), who represent different operative units and positions. The analysis was conducted through an exploratory and semiquantitative Q methodology. In the study, the respondents (N=27) validated statements (Q=35) related to planning decisions on small forest fragments. The factor extraction was conducted by principal component analysis. The seven analysed factors form consistent value patterns, which may be used when describing and interpreting the justification of urban planning regulation in forest fragments. In each individual value pattern, either valuation of the local landscape, public good or personal advantage is emphasised. From the common worlds, argumentation based on the industrial or the market worlds highlight personal affinity, whereas, for instance, the civic or the domestic world form a basis for argumentation on social values and the common good. Human-centred biophilia is the most explanatory of the value patterns. Based on the valuation, forest fragments are seen as an integral part of the urban structure especially due to their cultural ecosystem services, such as recreational possibilities, effect on residents´ environmental consciousness and stability of the local landscape.
  • Jokinen, Ari; Nygren, Nina; Haila, Yrjö; Schrader, Marko (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 20/2007
    Raportissa esitellään tulokset vuosina 2004-2006 toteutetusta tutkimus- ja kehittämishankkeesta Liito-orava Tampereen kaupunkiseudun kaavoituksessa. Hankkeen tavoitteena oli kehittää paikalliseen yhteistoimintaan perustuva lähestymistapa liito-oravan suojeluun kaupunkisuunnittelussa. Hankkeesta vastasi Tampereen yliopiston yhdyskuntatieteiden laitos ja mukana olivat myös kaupunkiseudun kunnat ja Pirkanmaan ympäristökeskus. Hanke kokosi piiriinsä mahdollisimman kattavasti kaikki kaupunkiseudun toimijat, jotka ovat tekemisissä liito-oravan suojelun kanssa. Heidät koottiin yhteen seminaarien ja dialogisten työpajojen avulla. Kokonaisuuteen kuului myös ympäristöpoliittinen ja ekologinen tutkimusosuus. Tulokset osoittavat, että liito-oravan tiukasta suojelusta aiheutuvia yhdyskuntasuunnittelun ongelmia voidaan huomattavasti helpottaa lisäämällä suunnitteluvaraa paikallisen yhteistoiminnan avulla. Se tarkoittaa, että voidaan avata uusia vaihtoehtoisia mahdollisuuksia sovittaa yhteen liito-oravan suojelun ja maankäytön tarpeet. Tällöin on (1) vahvistettava kaikkien liito-oravan suojeluun osallistuvien kaupunkiseudun tahojen yhteistyötä, keskinäistä luottamusta ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Erityisesti on pyrittävä kuntarajat ja toimialarajat sekä kaupungin ja maaseudun rajat ylittävään vuorovaikutukseen. (2) Kaupunkiseutu on sopiva lähtökohta liito-oravakannan seurannalle ja suojelun suotuisan tason alueelliselle arvioinnille. Olennaisinta on turvata alueellisten populaatioiden jatkuvuus muuttuvissa ympäristöoloissa. Vihervyöhykkeiden ja suojelukohteiden muodostaman “turvaverkon” lisäksi suojelussa tarvitaan vaihtuvia elinympäristölaikkuja, joita voidaan kasvattaa kompensaatioajatteluun nojautuen muutaman vuosikymmenen aikajänteellä. (3) Uusia toimivia suojeluratkaisuja on löydettävissä yhteisen kekseliäisyyden avulla tukemaan edellä mainittuja osatavoitteita kaavoituksessa, metsien käsittelyssä taajamissa ja yksityismailla, tiedonhallinnassa ja seutuyhteistyössä. Hankkeessa päästiin luonnostelemaan suuntaviivoja seudulliselle liito-oravan suojeluohjelmalle. Hanke osoitti, että liito-orava soveltuu hyvin mallilajiksi kehitettäessä yhteistoiminnallista luonnonsuojelua, kaupunkiluonnon vaalimiseen liittyvää osallistumista ja direktiivilajien joustavia suojelukeinoja.