Browsing by Subject "kaupunkirakenne"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Ratvio, Rami (Helsingfors universitet, 2005)
    The urban development of Helsinki Region is characterized by both centralization and decentralization. Concern has recently been expressed in political debate regarding the effects of urban decentralization. Current housing policy has lead to a situation where single-family houses – which are also preferred by wealthy taxpayers – are mainly built in the surrounding municipalities. The growth on the periphery of the region is shaping the city toward a more decentralized, multi-nuclei form. Community structure is organized in region composed of functionally differentiated spaces that are no longer extensions of the traditional city. A functionally differentiated city is suggested to be a new form of urban morphology. These polynucleated areas are not dominated by any central city. Traditional core-periphery relations are replaced by periphery-periphery connections. It has been stated that this emergence of new postsuburban areas has also created a new postsuburban way of life. This research studies urban transformation processes at the periphery of the Helsinki Region. Transformation of urban space is studied through the locations where local residents work, go shopping, make social contacts and concentrate on their hobbies. The study areas are newly built single-family house neighbourhoods Sundsberg in Kirkkonummi and Landbo in Sipoo. The chosen areas are similar for their locational factors but different in their characteristics and thus ideal for a comparative study. The main information presented in this study was obtained from interviews completed in study areas. The data is analysed using quantifying qualitative analysis and presented as maps. Residents’ travel paths seem to follow postsuburban lifestyle patterns closely in both areas, which can be related to urban decentralization. According to this study, if postsuburban neighbourhoods described above become more common, citizens’ moving patterns will change accordingly. Policy on controlling urban decentralization will greatly affect the future of Helsinki Region.
  • Söderström, Panu (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 32/2012
    Helsingin seudun yhdyskuntarakenne kehittyy kohti verkostomaista ja monikeskuksista rakennetta. Entistä useampi työ- ja asiointimatka suuntautuu kaupungin keskustan sijasta seudun muihin keskittymiin. Samaan aikaan seudun asutusrakenne on levinnyt aiempaa laajemmille ja harvemmin asutetuille alueille. Uudenlainen kaupunkirakenne on entistä vaikeampaa sitoa osaksi kestävää liikennejärjestelmää, jossa jalankulku, joukkoliikenne ja pyöräily ovat keskeisessä osassa. Yhtenä mahdollisuutena seudullisesti jäsentyvän joukkoliikennekaupungin rakentamiseksi on nähty alakeskusten roolin voimistaminen sekoittuneina työpaikkojen, palveluiden ja asumisen keskittyminä sekä seudullisen joukkoliikennejärjestelmän solmukohtina. Alakeskusten kehittäminen joukkoliikennejärjestelmään kiinteästi yhdistyviksi ”jalankulkutaskuiksi” parantaa niin joukkoliikenteen, jalankulun kuin pyöräilynkin mahdollisuuksia arkiliikkumisessa ja tarjoaa mahdollisuuksia kaupunkiympäristön elävöittämiselle. Julkaisussa esitellään kymmenkohtainen kriteeristö jäsentämään kaupunkiympäristön monipuolisuuden ja laadun analyysiä keskusalueilla. Kriteeristön lähtökohdaksi on valittu elävöittämisen kaupunkikehitysstrategia, jossa korostuu aktiivikäytössä olevan julkisen kaupunkitilan rooli jalankulkumyönteisen, eloisan ja turvallisen kaupunkiympäristön perustana. Tutkimuksen kohdealueina toimivat Espoon Leppävaara, Helsingin Itäkeskus ja Keravan keskusta. Kaikki kolme keskusta yhdistyvät Helsingin keskustaan tiheästi liikennöidyllä raideyhteydellä ja kävelyetäisyydellä keskusten raideliikenteen asemista sijaitsee runsaasti toimintoja. Kaupunkiympäristön monipuolisuudessa ja laadussa havaittiin analyysin perusteella merkittäviä eroja sekä tarkasteltavien keskusten välillä että myös samojen keskusten eri osissa.
  • Pulkkinen, Nea (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä työssä käsitellään japanilaisten linnakaupunkien kaupunkirakennetta. Tutkimuskohteena on Yamagatan prefektuurissa sijaitseva Yonezawa, joka on tyypillinen entinen linnakaupunki. Linnakaupungeilla viitataan tässä työssä asutuskeskuksiin, kyliin ja kaupunkeihin, joita kehittyi alun perin puolustuksellisista syistä rakennettujen linnoitusten ympärille. Tokugawa-kaudella (1603–1868) linnakaupungit olivat aina myös hallintoalueensa pääkaupunkeja, minkä takia ne olivat tärkeitä koko Japanin kattavan kaupunkiverkoston muodostumisessa. Yonezawan kaupunkirakenteen muutoksien käsittelyn lisäksi työssä pyritään selvittämään, kehittyikö Yonezawan kaupunki samalla tavalla kuin linnakaupungit yleensä ja miksi. Työn metodeja ovat historiallinen kartta-analyysi sekä longue durée. Historiallisella kartta-analyysilla tarkoitetaan tutkimusta, jossa tutkitaan tiettyä aluetta historiallisten karttojen avulla. Historiallisia ja tämän päivän karttoja vertaamalla voidaan paremmin ymmärtää maankäyttöön liittyviä prosesseja. Longue durée tarkoittaa kirjaimellisesti ”pitkää ajanjaksoa”. Se on historiantutkimuksessa käytetty metodi, jonka mahdollistaa vuosikymmenien tai vuosisatojen aikana kehittyneiden, monimutkaisten ilmiöiden tarkastelun. Työssä ei siis ole tarkoitus keskittyä vain kaupunkirakenteen muutoksiin, vaan huomioida myös samana vuosisatojen ajan pysyneet yhteiskunnalliset rakenteet. Työssä esitellään ja verrataan Yonezawaa kuvaavia Tokugawa-kauden eri vuosikymmeniltä olevia karttoja toisiinsa sekä nykypäivän (2020) karttaan. Kartta-analyysin avulla voidaan huomata, että Yonezawan kaupunkikehityksessä oli yleisesti ottaen paljon kaikille linnakaupungeille tyypillisiä piirteitä. Yonezawa sijaitsee sisämaassa, vuoristoisessa ympäristössä, mikä on yksi selkeä kasvua rajoittava ja ohjaava tekijä. Yonezawan linna rakennettiin linnakaupungeille tyypilliseen paikkaan joen haaraan. Tokugawa-kaudella sen kaupunkirakenne perustui kaikille linnakaupungeille tyypilliseen tapaan segregaatiolle, mikä tarkoittaa sitä, että eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat asuivat ja elivät kaupungissa omilla suljetuilla asuinalueillaan. Linnakaupungeille oli myös tyypillistä puolustusta ajatellen suunniteltu tieverkosto, mikä näkyy hyvin myös Yonezawan historiallisissa kartoissa. Kaupungissa oli Tokugawa-kaudella keskimääräistä linnakaupunkia suurempi samuraiväestö, mikä on vaikuttanut kaupunkirakenteen kehittymiseen. Esimerkiksi kaupungin machi-alueet olivat keskimääräistä linnakaupunkia pienemmät ja vastaavasti samuraiden alueet veivät enemmän tilaa kaupungista. Tämä olikin ehkä suurin ero Yonezawan ja keskimääräisen linnakaupungin välillä. Nykypäivänä kaupungissa ei ole enää linnaa minkä lisäksi segregaatiosta on virallisesti luovuttu, mutta osa asuinalueista on silti pitänyt vanhan feodaaliajan identiteettinsä. Myös monet temppelit ovat yhä samoilla paikoilla, minkä lisäksi kaupungin tieverkosto on pysynyt melko samanlaisena. Tokugawa-kauden kaupunkirakenne näkyy siis yhäkin nykypäivän kaupungissa. Kaupunkirakenteessa on myös piirteitä Meiji-kaudelle tyypillisistä muutoksista. Esimerkiksi Yonezawan juna-asema on rakennettu Meiji-kaudelle tyypillisesti kaupungin laitamille. 1960-luvulta alkaen Japanin kaupunkikehitykselle tyypillinen yhdyskuntarakenteen hajoaminen on myös näkyvissä nykypäivän Yonezawassa. Näiden esimerkkien avulla voidaan huomata, että kaupunkirakenne on kohtuullisen hidas muuttumaan uusista innovaatioista ja yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta. Toisaalta Yonezawan kaupunkikehityksessä on nähtävissä paljon kaikille japanilaisille linnakaupungeille tyypillisiä piirteitä.
  • Yrjänä, Laura (Helsingfors universitet, 2010)
    The location and location guidance of shopping centers has been under much public discussion in Finland in the recent years. The Ministry of the Environment has expressed concern over the sustainability of ‘out-of-town’ shopping centers. Shopping centers outside the urban form are seen to cause more traffic, thus contributing to climate change by increasing carbon dioxide emissions. The sustainability of urban form has been researched in several studies and factors like urban density, public transport and a comfortable living environment were found to be the most important. This study presents the views of Finnish shopping center stakeholders on the sustainability of shopping center locations. These views were gathered using focus groups. Stakeholders included managers, consultants, investors, developers, architects and tenants of shopping centers and public sector actors dealing with shopping industry. As one theme in the discussions, participants were asked to present their views on the sustainability of shopping centers’ current locations. The study is part of the Aalto University of Technology KOKKKA project, which has its main focus upon shopping centers and sustainability. Shopping centers were seen to affect sustainability mainly through their location. A sustainable location was thought of as one that involved locating in an economically successful place, inside the urban form. A sustainable location was also easily accessible, with good access via public transport and the shopping center also had to create comfortable living environment in its surroundings. The views of the focus groups participants are similar to the views in sustainable urban structure theories and, inter alia, Finland’s national sustainable development strategy.
  • Tiitu, Maija; Viinikka, Arto; Kopperoinen, Leena (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2016
    Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja kaupunkiluonto tuottavat monia hyötyjä ihmisille ja yhteiskunnalle. Kaupunkirakenteen tiivistäminen tulisi tehdä siten, että tuotetaan ekotehokasta, tiivistä yhdyskuntarakennetta, mutta säilytetään samalla viher- ja vesialueiden tuottamat hyödyt ja arvot. Erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen maankäytön suunnittelussa joudutaan tasapainoilemaan rakenteen tiivistämisen ja viheralueverkoston tarjoamien hyötyjen välillä. Tässä raportissa esitellään spatiaaliseen monitavoitearviointiin (SMCA) perustuva paikkatietopohjainen (GIS) menetelmä viherrakenteen ja täydennysrakentamisen yhteensovittamiseksi osana maankäytön suunnittelua. Menetelmä testattiin yhteistyössä Järvenpään kaupungin kanssa potentiaalisten täydennysrakentamiskohteiden tunnistamiseksi. Saadun palautteen perusteella menetelmä koettiin hyödylliseksi, koska se mahdollistaa viherrakenteen ja täydennysrakentamisen arvojen yhteismitallistamisen ja esittämisen kartalla sekä helpottaa aiheeseen vaikuttavien tekijöiden jäsentämistä. Lisäksi raportissa on käyty läpi valtakunnallisia ja kuntakohtaisia paikkatietoaineistoja sekä niiden soveltuvuutta viherrakenteen rajaamiseen, luokitteluun ja täydennysrakentamiskohteiden arviointiin eri mittakaavatasoilla. Kunnille ja maakuntien liitoille lähetetyn kyselyn perusteella viherrakennetta ja täydennysrakentamista kuvaavia paikkatietoaineistoja on olemassa melko paljon. Niiden hyödyntämiselle on kuitenkin monia esteitä, kuten vajavaiset metatiedot tai paikkatieto-osaamisen puute.
  • Söderström, Panu (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 14/2016
    Tutkimuksessa analysoidaan kaupunkiympäristön laatua Riihimäen keskustan jalankulkureiteillä sekä esitellään tuloksiin pohjautuvat kehitysehdotukset alueittain. Arviointi perustuu kymmenkohtaiseen kriteeristöön, jonka pohjalta reittien laatutekijät on pisteytetty. Kriteeristön lähtökohtana toimii elävöittämisen kaupunkikehitysstrategia, jossa korostuu aktiivikäytössä olevan julkisen kaupunkitilan rooli jalankulkumyönteisen, eloisan ja turvallisen kaupunkiympäristön perustana. Riihimäen kaupunkiympäristön laatuanalyysityö on osa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vetämää Urban Zone 3 -projektia, jossa Riihimäki on 13 muun suomalaiskaupungin kanssa mukana yhteistyökumppanina ja rahoittajana. Hankkeessa arvioidaan yhdyskuntarakenteen tulevaa kehitystä kaupunkiseuduilla.
  • Kosonen, Leo (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 36/2007
    Miksi Kuopion kaupunkisuunnittelua ohjataan sormimallilla? Miksi sormimallissa on asetettu tavoitteeksi jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin kehittäminen? Miksi Kuopiossa seurataan autoistumista ja autokaupungin kehittymistä, vaikka Kuopion autoistumisaste on Helsingin jälkeen maan alhaisin? Kuopiossa on toteutettu suunnitelmia, joilla eheytetään kaupunkia. Kuopion rännikatuverkosto on palautettu jalankulkukaupungin katuverkoksi. On rakennettu uusi bussikaupunginosa, joka liittyy bussisillalla vanhaan lähiöön. Rakenteilla on Saaristokaupunki, joka eheyttää eteläisen suunnan kaupunkirakennetta. Uudet hankkeet ja suunnitelmat pohjautuvat kaupungin aiempiin rakentamisvaiheisiin ja kaupunkisuunnittelun pitkään perinteeseen. Perinteinen kaupunkikäsitys, joka tunnetaan nimellä ”moderni kaupunki” tai ”nykyaikainen kaupunki”, on kuitenkin saanut väistyä. Tilalle on otettu uusi kaupunkikäsitys, jota parhaiten kuvaa nimi ”jalankulku- joukkoliikenne- ja autokaupunki”. Julkaisussa käydään läpi Kuopion kaupunkirakenteen muutoksia ja niiden suunnittelua. Kuvauksessa on runsaasti yhtymäkohtia muiden kaupunkien kehitykseen sekä ajankohtaisiin haasteisiin, joita sisältyy käsitteisiin ”kestävä kaupunki”, ”terve kaupunki” ja ”ilmastonmuutoksen ehkäiseminen”.
  • Lönnqvist, Henrik Alexander (2000)
    Kaupunkitaloustiede tutkii kaupunkeihin ja kaupungistumiseen liittyviä ilmiöitä taloustieteen näkökulmasta. Kaupunkitaloustieteen erityispiirteenä tavanomaiseen talousteoriaan nähden on etäisyyksien ja yleensäkin sijoittumisratkaisujen aiheuttamien kustannusten huomioon ottaminen talouden toimijoiden (yritykset ja kotitaloudet) päätöksenteossa. Kaupunkitaloustieteen teorian muodostuksen työvälineet pohjautuvat valtaosin mikrotalousteorian menetelmiin. Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkitaloustieteen keskeisimpänä teoreettisena mallina pitkään toiminutta monosentrista (yhden keskuksen) kaupunkimallia. Mallin puitteissa tarkastellaan kotitalouden sijoittumispäätöstä kaupunkialueella, kaupunkirakennetta sekä kaupungin kasvua. Tutkielmassa luodaan lyhyt katsaus kaupunkien ja kaupunkitaloustieteen kehitykseen. Tämän jälkeen tarkastellaan staattisessa viitekehyksessä kotitalouden sijoittumista kaupunkialueella. Tutkielmassa johdetaan kotitalouden optimointikäyttäytymisen perusteella vuokratarjontakäyrä ja kotitalouden optimisijaintia luonnehtiva niin sanottu Muthin lause sekä analysoidaan komparatiivisen statiikan keinoin asumisen hinnan, matkakustannusten ja tulojen muutosten vaikutuksia asumispalveluiden kulutukseen ja optimaaliseen keskustaetäisyyteen. Kotitalouden sijoittumisongelman tarkastelun jälkeen siirrytään kaupunkirakenteen ja kaupunkikoon analyysiin. Ensin tarkastellaan kaupunkirakennetta staattisessa viitekehyksessä sekä identtisten että toisistaan poikkeavien kotitalouksien tapauksessa. Esille tulevat myös kysymykset tulotason vaikutuksesta kotitalouden keskustaetäisyyteen ja rakennusintensiteetin kasvusta kaupunkikeskustaa kohden. Tämän jälkeen luodaan lyhyt katsaus optimaalisen kaupunkikoon analyysin ja kasvuteorian välisiin yhteyksiin. Lopuksi esitellään dynaaminen kaupungin kasvua kuvaava kahden sektorin malli. Tutkielmassa kuvataan dynaamisen systeemin pelkistäminen kahteen muuttujaan (pääoma ja väestömäärä) sekä tarkastellaan systeemin stabiilisuutta ja Selvitetään komparatiivisen statiikan avulla parametrien vaikutusta mallin endogeenisiin muuttujiin. Tutkielmassa käytetyistä lähteistä tärkeimmät ovat M. Fujitan teos Urban Economic Theory (1989), G. K. Turnbullin teos Urban Consumer Theory (1995) ja W-B. Zhangin artikkeli Capital, Population and Urban Patterns (1994).
  • Laukkanen, Kalle (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa perehdytään teknologisen kehityksen, maailmantalouden integraation, osaamisen ja kaupungistumisen välisiin suhteisiin. Alkuperäisenä motivaationa on ollut tutkia taloudellisen toimeliaisuuden tilallisen kasautumisen teoreettisia premissejä sekä kaupungistumisen megatrendiä kehittyneen talouden ja sen alueiden tulokulmasta lähestyen. Tämän seurauksena on päädytty tarkastelemaan sitä, kuinka teknologisen kehityksen ja talouden globalisaation seurauksena kehittyneet taloudet perustavat kilpailukykyään keskeisesti osaamiseen. Osaamisen itsensä tarkastelun lisäksi tavoitellaan sen tilalliseen ulottuvuuteen syventymistä. Toisin sanoen tutkitaan sen kasautumisen potentiaalisia syitä ja seurauksia. Lisäksi pyritään integroimaan työ- ja asuntomarkkinakysymyksiä. Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu pitkälti alue- ja kaupunkitaloustieteen keskeisten kontribuutioiden esiin nostamista huomioista. Lisäksi erityisesti työmarkkinoihin ja niiden muutosta seuraavaan talouden rakennemuutokseen liittyvä kirjallisuus on tutkielman kannalta avainasemassa. Aihetta lähestytään vahvasti nimenomaan osaamisen ja teknologisen kehityksen näkökulmasta. Niiden merkitystä voidaan pitää kehittyneen talouden työmarkkinoiden ja tilallisen järjestymisen kannalta kokonaisuudessaan hyvinkin huomattavana. Synteesinä tutkielma koostaa tutkimusalojensa keskeisiä teorioita ja löydöksiä sekä pyrkii kokonaisvaltaisen näkökulman kasaamista tavoitellen asettumaan tutkimiensa taloustieteen kenttien rajapintaan. Tutkielman keskeiset havainnot viittaavat siihen, kuinka osaamiseen ja sen hyödyntämiseen yhdistyvät huomattavan suuret kasautumisedut, minkä merkitys korostuu teknologian ollessa osaamisen kanssa komplementaarista ja sen kehityksen osaamista suosivaa. Etenkin osaamisen näkökulmasta myös kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on monilla tavoin hyvin tärkeää. Liikenneteknologisesta kehityksestä huolimatta matkanteon aikakustannuksilla voidaan historiallisen saavutettavuuden maailmassakin nähdä olevan keskeinen vaikutus osaavaan suurkaupungistumiseen. Suurkaupunkien tiheyteen liittyy voimakkaita keskinäisriippuvuuksia ja takaisinkytkentöjä, jotka voivat entisestään vahvistaa kasautumisvoimia suhteessa hajautumisvoimiin. Pienten kuljetus- ja kommunikaatiokustannusten maailmassa sijainnin merkitys onkin inhimillisestä näkökulmasta usein hyvin keskeinen. Kasvun paikallisuus korostuu luonnonoloista vapaan toiminnan kasvaessa. Toiminnan jopa globaalin skaalauksen helpottumisen seurauksena enimmäkseen markkinatekijöihin perustuvat paikalliset edut ovat usein ratkaisevia. Toisaalta kaupungit ovat asukkaidensa lisäksi fyysisiä rakenteita, mikä tarkoittaa, että niiden tilalliset rajoitteet sekä joustamattomuus toimivat kasvun pullonkaulana. Niihin liittyvät kysymykset ovatkin omiaan korostumaan hyvinkin paikallisen kasvun myötä. Myös elämälaatua tuottavilla mukavuuksilla on keskeinen merkitys aluekehityksen ja kaupunkirakenteiden kannalta. Etenkin paikallinen maa on väistämättä rajallista, mutta yhdyskuntarakenteen joustamattomuuden keventämiseen kykenemisellä voi olla huomattaviakin vaikutuksia tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja hyvinvointiin. Luomiensa mahdollisuuksien lisäksi muuttunut toimintaympäristö saattaa kuitenkin aiheuttaa kansantalouksille myös haasteita niiden alueellisestikin epätasaisen kehityksen kautta. Sekä työmarkkinoihin että elämänlaatuun liittyvällä houkuttelevuudellaan suurkaupunkiseudut voivat erottua merkittävällä tavalla muusta kansallisvaltion muista aluetalouksista. Osaltaan ongelmia saattaa aiheuttaa myös huippuosaamisen globaali niukkuus.
  • Söderström, Panu; Schulman, Harry; Ristimäki, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    SYKEn julkaisuja 2
    Julkaisussa on hahmoteltu kokonaiskuvaa eurooppalaisten suurkaupunkien viimeaikaisesta kehityksestä sekä vertailtu erityisesti Helsingin ja Tukholman kaupunkiseutuja. Tutkimuksessa syvennytään tarkasteltavien kaupunkiseutujen eroihin ja yhtäläisyyksiin maankäytön, yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehityksen näkökulmasta. Kaupunkiseutujen vertailua taustoitetaan pitkän aikavälin kehityskuvilla, minkä jälkeen seutujen viimeaikaista kehitystä analysoidaan paikkatietoaineistoihin ja asiantuntijahaastatteluihin tukeutuen. Pyrkimyksenä on ymmärtää, miten erilaiset suunnitteluratkaisut ovat vaikuttaneet seutujen kehitykseen, miltä toteutunut kehitys näyttää tilastojen valossa sekä toisaalta arvioida tulevan kehityksen suuntaa. Tutkimuksen näkökulmaan liittyy kiinteästi ajatus kolmesta kaupunkijärjestelmästä, jalankulku-, joukkoliikenne ja autokaupungista, jotka eroavat toisistaan niin fyysiseltä rakenteeltaan kuin myös alueiden tarjoamien liikkumisen vaihtoehtojen suhteen. Alueiden tarkastelussa sovelletaan kaksitasoista aluejakoa. Tarkasteltavat kaupunkiseudut on jaettu yleisellä tasolla erityyppisiin ydin-, kehys- ja maaseutualueisiin. Tarkemmalla tasolla tarkastelua jäsentää alueiden jaottelu yhdyskuntarakenteen vyöhykemenetelmää soveltaen jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeiksi. Suomalaisia kaupunkiseutuja on tutkittu yhdyskuntarakenteen vyöhykenäkökulmasta laajasti. Suomen kaupunkiseutujen joukosta ei kuitenkaan ole löydettävissä sopivan kokoluokan vertailukohtaa Helsingin seudulle, joka on maan ainut kansainväliset mitat täyttävä metropolialue. Raportissa tarkastellaan myös seutujen suunnittelujärjestelmien eroja sekä kaupunkiseuduilla tehtävää maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä. Tutkimuksen tulosten perusteella Tukholman seudulla ollaan lähempänä toimivaa metropolihallintoa kuin Helsingin seudulla, missä käsitys yhteisistä tavoitteista ei ole yhtä vahvasti selvillä. Kaupunkiseudun kasvu on myös saatu kanavoitua Helsinkiä voimakkaammin sisäänpäin, tiivistäen seudun ydinosien rakennetta. Myös joukkoliikennejärjestelmä ja siihen liittyvät poikittaisyhteydet, pyöräliikenteen kehittäminen sekä keskustaliikenteen hallinta ruuhkamaksuilla kallistuvat vertailussa Tukholman eduksi. Toisaalta Helsingissä on vältytty joiltain Tukholman kaupunkiseudun kohtaamilta ongelmilta, kuten alueiden väliseltä voimakkaalta segregaatiolta.
  • Kyllönen, Essi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Urban population is growing and cities must enable its dwellers to travel across the city and guarantee the capacity of transportation network. Simultaneously they must ensure that they promote sustainable development and achieve various environmental goals. To manage these conflicting pressures cities must invest in public transport and other sustainable transport modes, as the volume of car traffic should not increase at the same rate as the amount of urban population. The urban structure and the travel demand of the actors of a region affect the structure of the public transport system. In polycentric urban regions a hub and spoke –based public transport network enables a cost-effective public transport service that connects the centers of the region, covers the area and serves the diversifying travel demand. The aim of this thesis was to study what are the arguments Helsinki Regional Transport Authority (HRT) uses for planning and developing a hub and spoke –based public transport system in the region. This was done by studying various HRT’s documents with qualitative content analysis. The arguments used by HRT were reflected with the background and benefits of a hub and spoke –based public transport system presented in scientific literature. In addition, it was analyzed whether the public transport system chosen appears to be suitable and relevant for the Helsinki region acknowledging the scientific background of the system and the urban structure of the region. The urban structure of Helsinki region has been developing towards polycentricity especially within the boundaries of the three major municipalities of the Capital Region, and from its establishment HRT has aimed at developing a hub and spoke –based public transport system in which the trunk network has a significant role. In the system the public transport’s trunk network connects the sub-centers to each other and to the urban core of the region on routes where the travel demand is highest, and feeder lines and local service lines supplement the service of the trunk network. In 2017 an effective trunk route network was highlighted as one of HRT’s strategic goals. However, various public transport network plans aiming at developing the trunk network have recently been criticized both by the inhabitants and the regional policy-makers, because amongst other things, the development of the trunk network often means that formerly straight lines to Helsinki city center will include a transfer. According to the results, HRT argues for the planning and implementation of a hub and spoke –based public transport system by stating, that developing the system enables the development and improvements of the connections between the centers of the region and the densification of urban structure and land use. Also, it improves the accessibility of the region and the fluency of travelling with public transport and makes the public transport system more cost-effective and environmentally friendly. Taken into account the polycentric development of the urban structure of the Helsinki region, the hub and spoke –based system appears to be a suitable and a cost-effective public transport solution that increases the fluency of travelling with public transport. However, the connections between the sub-centers are not yet very important for the daily travel demand of the actors of the region, as a significant proportion of the travel is still headed towards the to the Helsinki city center, i.e. the urban core of the region. This accounts at least for some of the critique and opposition to the development of the trunk network and hub and spoke –based system. Based on the results, it can be confirmed, that the development of the hub and spoke –based public transport system and the trunk network in the Helsinki region must be well integrated with urban development and changes in land use and in the travel demand of the actors of the region. However, a hub and spoke –based network that connects transportation hubs makes it possible to meet the increasingly versatile and individualized travel demand and to offer connections between countless destinations across the region. No single public transport network structure is self-explanatorily superior to others when it comes to the attractiveness, cost-effectiveness or the environmental benefits of the system. It is most essential to plan the network and the whole public transport system so, that the urban structure of the region and the travel demand of the actors of the region are carefully taken into account.