Browsing by Subject "kaupunkitaloustiede"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Kauppinen, Ilpo (2007)
    Tämä kaupunkitaloustieteen alaan kuuluva pro gradu -tutkielma käsittelee asuinkaupunginosan sosiaaliseen rakenteen vaikutuksia inhimillisen pääoman tuotannon ja väestön alueellisen jakautumisen kannalta. Tutkielman kysymyksenasettelun lähtökohtana on oletus, että asuinkaupunginosan sosiaalinen rakenne vaikuttaa kaupunginosan kotitalouksien lasten koulutusvalintoihin tai lapsille koulutuksen tuloksena kertyvään inhimillisen pääoman varantoon. Mielenkiinnon kohteena oleva sosiaalisen rakenteen ominaisuus on kaupunginosan asukkaiden hallussa oleva inhimillinen pääoma, jonka voidaan ajatella heijastavan myös asukkaiden yleisempiä sosioekonomisia ominaisuuksia. Analysoimalla kahta Benaboun mallia (1993, 1996)tutkitaan niitä ehtoja, joilla kotitalouksien hyödyn maksimointi johtaa segregoituneeseen väestöallokaatioon kun kotitaloudet ottavat asuinkaupunginosan sosiaalisen rakenteen vaikutuksen huomioon sijoittumispäätöstä tehdessään. Edelleen haetaan näkökulmia siihen, mitä näiden segregoituneen allokaation toivottavuudesta voidaan sanoa taloustieteellisen teorian pohjalta. Kriteereitä, joilla allokaatioita tarkastellaan, ovat tehokkuus, tasa-arvo sekä vaikutus kaupungin asukkaiden työhön osallistumiseen. Kotitalouksien hyödyn maksimoinnin näytetään voivan johtaa segregoituneeseen väestöallokaatioon useiden eri mekanismien kautta. Edelleen näytetään että monissa tapauksissa segregoitunut allokatio on tehoton. Segregaation näytetään kärjistävän myös tulonjakoa, mutta sen vaikutus yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja kotitalouksien kokonaisvarallisuuteen on teoreettisen tarkastelun valossa suunnaltaan epäselvä. Benaboun mallien lisäksi tarkastellaan Colemanin sosiaalisen pääoman käsitettä ja sen hyödynnettävyyttä koulutukseen liittyvän alueellisen eriytymisen tutkimuksessa sekä yleisemmin taloustieteellistä ja sosiologista tutkimusta lähentävänä teoreettisena työkaluna.
  • Alander, Anu (2001)
    Tässä tutkielmassa käsitellään kaupunkisysteemimalleja, jotka antavat selityksiä sille, miten erikoistumisasteeltaan erilaiset kaupungit sijaitsevat toisiinsa nähden tilassa sekä sille, miksi taloudessa voi samaan aikaan olla sekä erikoistuneita että monipuolisia kaupunkeja. Tutkielman keskeisin osa on Fujitan, Krugmanin ja Morin (1999) hierarkisen kaupunkisysteemin kehitystä kuvailevan mallin tarkastelu. Tutkielman alussa käsitellään joitakin kaupunkitaloustieteen tämän työn kannalta keskesiä käsitteitä ja tarkastellaan kaupunkien ja kaupunkisysteemien yleisiä ominaisuuksia,kuten esimerkiksi kaupunkien kokojakaumia ja erilaisten kaupunkien elinkeinorakenteita. Tämän jälkeen tutkielmassa esitellään lyhyesti joukko kaupunkeja ja kaupunkisysteemejä kuvaavia malleja, joista osa liittyy kiinteästi tutkielmassa myöhemmin tarkemmin esiteltyihin malleihin.Tutkielmassa tarkastellaan tämän jälkeen tarkemmin jo edellä mainitun Fujita, Krugmanin ja Morin (1999) mallin lisäksi Abdel-Rahmanin (1993) kaupunkisysteemimallia sekä Durantonin ja Pugan (2000) kaupunkisysteemimallia. Fujitan, Krugmanin ja Morin (1999) malli antaa selityksen sille, miten erikoistumisasteeltaan erilaiset kaupungit sijaitsevat toisiinsa nähden spatiaalisessa taloudessa. Tässä mallissa muodostuva kaupunkisysteemi muistuttaa Christallerin keskuspaikkateorian tuloksia ja sitä pidetään tästä syystä yhtenä merkittävimmistä viime vuosina kehitetyistä kaupunkisysteemimalleista. Abdel-Rahmanin ja Fujitan (1993) sekä Durantonin ja Pugan (2000) malleissa annetaan selitykset sille, miksi taloudessa saattaa esiintyä samaan aikaan sekä monipuolisia että erikoistuneita kaupunkeja. Tutkielman kirjoittamisessa käytetyistä lähteistä tärkeimmät olivat Fujitan, Krugmanin ja Morin (1999) artikkeli “On the evolution of hierarchical urban systems” Fujitan, Krugmanin ja Venablesin (1999) teos “The spatial economy cities, regions and international trade” sekä Gilles Durantonin ja Diego Pugan (2000) artikkeli “ Diversity and Specialization in cities: Why, Where and When Does it Matter?”
  • Syrjänen, Markus (Helsingfors universitet, 2013)
    Hochmanin, Pinesin ja Thissen (1995) spatiaalinen ja usean julkishyödykkeen optimointimalli paikallisen julkishallinnon rakenteille on kiinnostava suomalaisen kuntarakennekeskustelun näkökulmasta. Sen tulos on selkeä: metropolialueen paikallishallinto on optimaalista järjestää yhtenä hallintoyksikkönä, joka vastaa alueen kaikesta paikallisten julkishyödykkeiden tuotannosta. Maantieteellisesti päällekkäiset hallintoyksiköt johtavat tehottomuuteen, sillä hallintoyksiköt eivät sisäistä palveluntuotantonsa positiivista vaikutusta maan arvoon täysimääräisesti. Vastaavasti optimaalisista markkina-alueista poikkeava kuntarakenne johtaa vapaamatkustusongelmaan tai tehottomaan tuotantoon. Hochmanin mallin tulos on Helsingin toimintaympäristössä ja siitä käydyn keskustelun valossa uskottava ja selitysvoimainen. Toisaalta se on selvästi rajoittunut sen oletuksissa ohitetaan tärkeäksikin koettuja rakenteellisia haasteita. Ensinnäkin, jos Hochmanin olettama kaupunkialueiden välinen tieboutilainen kilpailu ei Suomen sisällä tai kansainvälisesti toimi, on kuntien yhdistymisen riskinä Leviatan-hypoteesin mukainen paikallisen julkisen sektorin pöhöttyminen. Toiseksi Hochmanin malli ohittaa asukkaiden heterogeenisyyden, joka puolestaan on vahva peruste monikerroksellisen hallintorakenteen tehokkuudelle. Opinnäytetyön tavoitteena on johtaa Hochmanin mallin tulokset yksityiskohtaisesti ja alkuperäisen artikkelin matemaattisista muotoiluista poiketen. Analyysin lähtökohtana käytetään mallin uudempia matemaattisia laajennuksia ja tarkennuksia (Arnott ym., 2008 ja Hochman, 2011). Lisäksi matemaattisten tulosten tulkintaa muotoillaan suomalaiseen kuntarakennekeskusteluun sopivaksi. Varsinaisen artikkelin lisäksi käsitellään mallin oletusten merkitystä tulosten tulkinnalle sekä peilataan tuloksia Helsingin seudun kuntarakenteesta käytyyn keskusteluun.
  • Lönnqvist, Henrik Alexander (2000)
    Kaupunkitaloustiede tutkii kaupunkeihin ja kaupungistumiseen liittyviä ilmiöitä taloustieteen näkökulmasta. Kaupunkitaloustieteen erityispiirteenä tavanomaiseen talousteoriaan nähden on etäisyyksien ja yleensäkin sijoittumisratkaisujen aiheuttamien kustannusten huomioon ottaminen talouden toimijoiden (yritykset ja kotitaloudet) päätöksenteossa. Kaupunkitaloustieteen teorian muodostuksen työvälineet pohjautuvat valtaosin mikrotalousteorian menetelmiin. Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkitaloustieteen keskeisimpänä teoreettisena mallina pitkään toiminutta monosentrista (yhden keskuksen) kaupunkimallia. Mallin puitteissa tarkastellaan kotitalouden sijoittumispäätöstä kaupunkialueella, kaupunkirakennetta sekä kaupungin kasvua. Tutkielmassa luodaan lyhyt katsaus kaupunkien ja kaupunkitaloustieteen kehitykseen. Tämän jälkeen tarkastellaan staattisessa viitekehyksessä kotitalouden sijoittumista kaupunkialueella. Tutkielmassa johdetaan kotitalouden optimointikäyttäytymisen perusteella vuokratarjontakäyrä ja kotitalouden optimisijaintia luonnehtiva niin sanottu Muthin lause sekä analysoidaan komparatiivisen statiikan keinoin asumisen hinnan, matkakustannusten ja tulojen muutosten vaikutuksia asumispalveluiden kulutukseen ja optimaaliseen keskustaetäisyyteen. Kotitalouden sijoittumisongelman tarkastelun jälkeen siirrytään kaupunkirakenteen ja kaupunkikoon analyysiin. Ensin tarkastellaan kaupunkirakennetta staattisessa viitekehyksessä sekä identtisten että toisistaan poikkeavien kotitalouksien tapauksessa. Esille tulevat myös kysymykset tulotason vaikutuksesta kotitalouden keskustaetäisyyteen ja rakennusintensiteetin kasvusta kaupunkikeskustaa kohden. Tämän jälkeen luodaan lyhyt katsaus optimaalisen kaupunkikoon analyysin ja kasvuteorian välisiin yhteyksiin. Lopuksi esitellään dynaaminen kaupungin kasvua kuvaava kahden sektorin malli. Tutkielmassa kuvataan dynaamisen systeemin pelkistäminen kahteen muuttujaan (pääoma ja väestömäärä) sekä tarkastellaan systeemin stabiilisuutta ja Selvitetään komparatiivisen statiikan avulla parametrien vaikutusta mallin endogeenisiin muuttujiin. Tutkielmassa käytetyistä lähteistä tärkeimmät ovat M. Fujitan teos Urban Economic Theory (1989), G. K. Turnbullin teos Urban Consumer Theory (1995) ja W-B. Zhangin artikkeli Capital, Population and Urban Patterns (1994).