Browsing by Subject "kehitystutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Gould, Jeremy; Siitonen, Lauri; Global Development Studies (University of Helsinki, Institute of Development Studies, 2007)
    Interkont books
  • Bergström, Katariina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Keskustelua sukupuolesta ja tasa-arvosta voidaan pitää osittain kahtiajakautuneena. Yhtäältä voi törmätä puheeseen, joka mieltää sukupuolen muuttumattomaksi ja tasa-arvon uhaksi, kun taas toisaalta vastaan voi tulla keskusteluja, joissa sukupuolen moninaisuus ja todellisen tasa-arvon merkitys tunnistetaan. Kansainväliseen YK-perheeseen lukeutuva UN Women Suomi asettuu jonnekin näiden kahden polemiikin välimaastoon. Naisjärjestö kertoo ajavansa tasa-arvoa, mutta tällainen tasa-arvo mielletään pääasiassa naisen ja miehen väliseksi. Sekä kansallisen että globaalin tason toimijana UN Women Suomi ja sen tuottamat diskurssit muodostavat itsessään kiinnostavan tutkimuskohteen. Tämän tutkielman aineistona toimii UN Women Suomen vuonna 2020 julkaisema verkkoaineisto, uutiset ja tositarinat. Tätä aineistoa analysoidaan hyödyntämällä Foucault’n diskurssianalyysiä. Foucault’n ajatukset juuri mikrotason vallasta tarjoavat työkalun aineiston analysointiin. Lisäksi kyseisen diskurssianalyysin avulla pyritään pureutumaan paremmin siihen, kenen ääni aineistossa kuuluu, minkälaista diskurssia sukupuolesta ja tasa-arvosta tuotetaan sekä millä tavoin vallankäyttöä legitimoidaan. Naisjärjestön verkkoteksteissä globaalin etelän tasa-arvotilanne nähdään keskeneräisenä samaan aikaan kun Suomen merkittävää johtoroolia tasa-arvoasioissa peräänkuulutetaan. Rakenteellinen näkökulma epätasa-arvosta ei nouse riittävästi esille ihmisten yhtäläisiä mahdollisuuksia korostettaessa. Myös liiallisen naistoimijuuden vaaliminen sälyttää vastuun ongelmanratkaisusta nimenomaan näistä ongelmista kärsivien harteille. Lisäksi diskurssit globaalia epätasa-arvoa tuottavista rakenteista uusintavat olemassa olevia valtasuhteita globaalin etelän ja pohjoisen välille. Essentialistisista lähtökohdista ammentava tasa-arvopuhe ottaa siten huonosti huomioon epätasa-arvon intersektionaalisen luonteen sekä sukupuolen ja identiteettien moninaisuuden. Lisäksi naisjärjestön tasa-arvopuhe sijoittaa suurimmat tasa-arvohaasteet ”vähemmän kehittyneisiin maihin”. Vaikka tasa-arvon myönnetään paikka paikon olevan keskeneräinen myös Suomessa, kuva globaalista etelästä säilyy auttamatta stereotyyppisenä. Tällainen puhe asettuukin osaksi laajempaa orientalistista ja developmentalistista kontekstia, jonka avulla globaalin etelän todellisuutta toiseutetaan.
  • Vakkilainen, Hanni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa selvitän, minkälaisia merkityksiä maahanmuutonvastainen, rasistinen diskurssi liittää sen alle joutuviin ihmisiin maahanmuuttovastaisen Facebook-ryhmän keskusteluissa sekä, minkälaista valtaa tämä sisältää. Lähtökohtana on, ettei Suomi ole irtonainen eurooppalaisen kolonialismin perinnöstä ja kehitystutkimuksella on rooli tämän purkamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttovastaisuuteen liittyvä, rasistisesti motivoitunut kieli ei toimi vain syrjässä, vaan näkyy myös medioissa ja politiikan kentällä. Siksi on tärkeää tutkia, kuinka tämän diskurssin merkitysrakenteet muodostuvat ja operoivat. Tutkielman sekä teoreettisena että kontekstin viitekehyksenä toimii postkoloniaalinen teoria. Teorian moninaisen kirjon joukosta käytetään Sara Ahmedin postkoloniaalisen kohtaamisen teoriaa tutkielman teoreettisena työkaluna. Avainkäsitteinä ovat läheisyys ja sijainti, tunnistaminen ja tunteminen (knowing someone) sekä kuuluminen (belonging), jotka käsitteinä pyrkivät avaamaan postkoloniaalisuuden lokaaleja suhteita. Ahmedia seuraten tuntematon vieras täytyy tunnistaa, jotta hänet voidaan paikantaa, ja tunnistaminen edellyttää vieraan tuntemista sekä riittävää spatiaalisen tai diskursiivisen rajan ylittämistä paikaan kuuluvien ”meidän” läheisyyteen. Postkoloniaalisessa kohtaamisessa luodaan, sanoitetaan, tunnistetaan ja rajataan sekä kuuluvien – ”meidän” – että kuulumattomien vieraiden – ”niiden” – ryhmät. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta kokonaisuudesta: loppuvuodesta 2017 kerätyt keskustelutaltioinnit sisältäen tekstin lisäksi emojit, gif-animaatiot, kuvat ja ryhmään jaetut sisällöt sekä kesän 2019 etnografisen aineistonkeruujakson kenttämuistiinpanot. Tutkielmassa käytetään kahden metodologian yhdistelmää, jossa foucault’lainen diskurssianalyysi ja nettietnografia täydentävät toisiaan. Keskusteluaineiston analysoinnissa pääpaino on ollut foucault’laisessa diskurssianalyysissä, mutta myöhempää sosiaalisiin käytäntöihin painottunutta etnografista tutkimusjaksoa on myös ohjannut diskursiivinen katse. Tutkimuseettisistä syistä aineiston ryhmästä käytetään tutkielmassa pseudonyymiä. Aineistossa rakentuu postkoloniaalisessa kohtaamisessa toisistaan erilliset ja erilaiset joukot ”me” ja ”ne”. Nimet nousevat suoraan ryhmän omasta kielenkäytöstä. Tekstin ”meidän” ja ”niiden” välistä suhdetta määrittää rasistinen, ulossulkeva diskurssi, joka ulottuu koskemaan jokaista tekstin tietojen ”niiden” joukkoon tunnistettua siirtolaista, maahanmuuttajaa, turvapaikanhakijaa tai iholtaan joukkoon tunnistettua ihmistä. Suhdetta määrittää neljä osittain päällekkäistä, toisiinsa kytkeytyvää ja toisistaan tukea saavaa diskursiivista tiedon osaa: suomalaisuuden tavoittamattomuus ja sisään päästämättömyys, resurssien ansaitsemattomuus tai ansainta työllä ja historiallisella kiinnittymisellä Suomeen, väkivallan ja rikollisen toiminnan vääjäämättömyys ominaisuutena ja tämä väkivaltaisuus uhkana suomalaisuudelle ja suomalaisille, sekä seksi reproduktiivisena tai väkivaltaisena uhkana tai vaarana aina jollekin (Suomelle) tai jollekulle (suomalaisille naisille). Diskurssin alla ”niiden” joukkoon tunnistettujen on mahdotonta välttää suhteessa kuvattujen tietojen leimaa. Diskurssi pyyhkii jokaisen ”niiden” oman yksilöyden yli peittäen sen omilla merkityksillään. Tutkielma kuvaa myös erilaisia tapoja, joilla diskurssin tietojärjestelmä suojautuu vastapuheelta sekä ylläpitää itseään. Kuvattu diskurssi tukeutuu ja yhdistyy myös valkoisuuden, kansallisuuden ja nationalismin, maskuliinisuuden ja patriarkaatin sekä uusliberalismin diskursseihin. Tutkielman metodologiayhdistelmän valinta on onnistunut, jotta päästiin aineiston diskursiivisten merkitysten ja vallan lisäksi arvioimaan diskurssin lausumien käyttöä ja toimintaa ryhmän sosiaalisissa käytännöissä. Kehitystutkimuksen kannalta tutkielma on osoittanut, että postkoloniaalisuus tarjoaa hyödyllisen kehyksen tarkastella Suomen kontekstia ja, ettei Suomi poikkeuksena asetu koloniaalisuuden jälkioireiden ulkopuolelle. Kuten todettu, tutkielmassa esitellyn diskurssin kieli näyttäytyy myös politiikan kentällä, joten diskurssin toiminnan ymmärtäminen on olennaista myös, kun halutaan arvioida, mitä esimerkiksi maahanmuuttoon tai kehitysyhteistyöhön liittyvässä politiikan keskustelussa todella sanotaan.
  • Ameel, Maria Kallissa (2010)
    Pro gradu-työssäni tutkin, miten vammaisuutta on määritelty kehitysmaihin sijoittuvassa ihmisoikeusperustaisessa ja antropologisessa tutkimuksessa. Työni lähtökohtana on, että yksi kehitystutkimuksen keskeisistä kysymyksistä on kehityksen tietoperustan kriittinen tarkastelu. Vammaisuuden valitsin tutkimuskohteeksi aiheen ajankohtaisuuden ja omien kokemuksieni perusteella. Tutkimuksen viitekehyksenä on foucaultlainen näkemys siitä, että tieteelliset diskurssit vaikuttavat siihen, miten tietystä asiasta voidaan puhua ja tuottaa tietoa. Työssä pohdin tiedon merkitystä sekä kehitystutkimuksen että vammaisuuden tutkimuksen näkökulmasta. Varsinaisen aineiston muodostavat vammaisuutta kehitysmaissa käsittelevät akateemiset artikkelit, joista 15 edustaa ihmisoikeusperustaista näkökulmaa ja 15 perustuu antropologiseen tutkimukseen. Vertailen antropologista ja oikeusperustaista lähtökohtaa, kysymällä aineistoltani tutkimuskysymykseni, miten niissä määritellään vammaisuus sekä sen syyt ja seuraukset. Aineistoni keräsin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää mukaillen ja analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin tuloksissa totean, että oikeusperustainen lähtökohta määrittelee vammaisuuden ihmisoikeusasiaksi ja katsoo ilmiön olevan seurausta köyhyydestä ja syrjinnästä, jota vammaiset ihmiset kohtaavat yhteiskunnassa. Antropologisessa aineistossa vammaisuutta selitettiin esimerkiksi liminaalitilan ja stigman käsitteiden kautta. Oikeusperustaisessa aineistossa vammaisia ihmisiä tutkittiin usein tilastojen kautta tai haastattelemalla vammaisten ihmisten järjestöjen edustajia. Antropologisen aineiston tutkimukset perustuivat etnografiseen kenttätyöhön, jonka kautta vammaisuuden länsimaalaista kategoriaa laajennettiin ja vammaisiksi ihmisiksi katsottiin kuuluvan esimerkiksi lapsettomat pariskunnat tai avioliiton ulkopuolelle syntyneet lapset. Antropologisessa ja oikeusperustaisessa diskurssissa oli havaittavissa ristiriitaisuuksia liittyen vammaisuuden määrittelyyn ja vammaisten ihmisten asemaan yhteiskunnassa. Ristiriitaisuuksien katson johtuvan tutkimusalojen erilaisista vammaisuuden määritelmistä ja erilaisesta metodologiasta. Tuloksissa totean myös, että molemmista tutkimussuuntauksista puuttui paikallis- ja globaalitason yhdistäminen. Pohdintaluvussa ehdotan, että kehitysmaihin sijoittuva vammaisuuden tutkimus lähtisi liikkeelle etnografisesta kenttätyöstä, jossa vammaisuutta tutkittaisiin suhteessa paikallisiin kyvykkyyden määritelmiin. Siten voitaisiin välttyä eurosentrismin aiheuttamista vääristymistä ja seurauksista vammaiskehitysinterventioissa. Ajatuksen taustalla vaikuttavat Robert McRuerin (2006) crip-teoria sekä Jean Pierre Olivier de Sardanin (2005) näkemys antropologian ja kehityksen suhteesta. Toiseksi tulevaisuuden haasteeksi määrittelen vammaisuuden ilmiön tutkimuksen osana ja globaaleja talous- ja vaihtojärjestelmiä.