Browsing by Subject "kehitysvammaisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Holm, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    Objectives. The purpose of this case study was to gather information about quality of life and happiness in people with intellectual disabilities. The study was examined the meaning of different contexts and relationships to the quality of life and happiness of people with intellectual disabilities. The study was also examined how women and their mothers are experiencing well-being. Studies in the past have shown that happiness does not differ significantly from happiness of the majority, but the rate of happiness is slightly higher in people with intellectual disabilities. Self-determination, choices, safety and health are the most important factors in the quality of life in people with intellectual disabilities. Methods. The data were collected from three women with intellectual disabilities and their mothers via semi structured interviews. The data were analyzed using qualitative content analysis with the tables which were created by two main theories of the study: quality of life theory by Schalock etc. (2002) and theory of subjective well-being by Diener and Lucas (1999). Results and conclusions. A map of relationships and a map of contexts were created for each woman. The study also examined experienced well-being. There are significant variation between women's quality of life and happiness. The findings indicate that an individual's way of life has a prominent impact to experienced quality of life and happiness. Meaningful life is a key to a good and happy life.
  • Väänänen, Pauliina (Helsingfors universitet, 2016)
    Aim: People with speaking disabilities have equal rights to functional interaction and communication as people without disabilities. These rights actualize only through the actions and skills of more able communicators. Guiding staff and family members is an important part of every speech and language pathologist's (SLP) job, especially if the client has severe learning disability. However, many SLPs experience guiding difficult and the results of staff communication training have been unsatisfactory. There are different models that can be used to help the process of indirect speech and language therapy. One of them is called Intensive interaction (II). Its role in enhancing interaction skills of more able communicators has only been studied a little. The purpose of this study is to find out if II is a meaningful approach to carry out indirect speech and language therapy. The aim was to find out if and how the interaction skills of a staff member change during an II process. The aim was also to figure out how she saw the significance of II. Methods: This research data were collected in the Communication and Technology Centre Tikoteekki of the Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities. The data were collected during an II process that took place in 2014 and 2015 in a residential unit for people with learning disabilities. This study had two participants, one of whom was a resident with multiple learning and speaking disabilities, and the other one a staff member. The video material was composed of 14 interaction videos between the resident and the staff member, and one video of guidance discussion between the staff member and the mentoring SLP in the end of the process. The data were analysed according to the themes arising from the data, by mostly qualitative means. The changes in interaction skills were described with different tables and transcriptions. The guidance discussion was transcribed and analysed according to inductive analysis. Results and conclusions: The interaction style of the staff member became more sensitive and present. That change manifested through improvements in four elements of interaction: distance from the interaction partner, touching, quality and quantity of vocalization and tasklessness of interaction. The staff member saw II as a meaningful approach, especially for herself as an employee, but also for her interaction partner with multiple disabilities and more generally. These results suggest that II is a meaningful and effective means of mentoring significant others to become more sensitive, skillful and able interaction partners for persons with severe speaking disabilities. Additionally this study gives premises for further research on II and indirect speech and language therapy. In light of this research II is also important on societal level.
  • Ryynänen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2021)
    The framework for this study comes from Koster’s, Nakken’s, Pijl’s and van Houten’s (2009) theory of a child’s social participation in a peer group. According to Koster and the partners, social participation is built by four dimensions: child's social self-perception, acceptance by classmates, contacts/interactions and friendships/relationships. A lot of research has been conducted of social participation of children with special educational needs in mainstream schools, but most of the researches are quantitative or have been examined through the adult perceptive. The aim of this study is to examine social participation of a disabled child from multifaceted perspective. In addition to this, the aim is to find out how the dimensions of contacts/interactions and acceptance by classmates are related to each other’s. This is a qualitative case study of a child with Down syndrome, who has been in a mainstream primary school class. The data of this study consists of a thematic interviews of the child herself and the persons who have been involved through her school path. In addition to this the data consists child’s writing book and a message book of a parent and school counselor from the 6th grade. The analysis was done using a deductive content analysis. The results suggested that the child’s social participation of the peer group had been incomplete. On the eyes of outsiders, the child’s social self-perception had been seen as positive, but the child’s own school satisfaction had been alternately positive and negative. The child didn’t have any actual friendships or two-way play during the primary school. During the school years she had participated a lot to classes activities and especially on these situations there had been strong support from the other classmates. In general, the child was a respected and accepted member by her classmates but the externality became relevant in occasional conflicts or on group work situations. Social participation is a key requirement for inclusion and it needs to be reached more so that the equality of every student can be advanced
  • Ojansuu, Saila (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, kuinka Martha Nussbaumin inhimillinen toimintavalmiusteoria näkyy Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehitysvammaistyössä. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisrippikoulu 1. ja 2. sekä Työllä osallisuutta -hankkeen loppuraporttia Martha Nussbaumin inhimillisen toimintavalmiusteoriasta käsin. Tutkimuskysymyksiä on kolme: kuinka Martha Nussbaumin toimintavalmiusteorian näkökulmasta voimme tarkastella kehitysvammaisuutta, onko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erityisrippikoulut 1.ja 2. tarkasteltavissa Nussbaumin teorian näkökulmasta, kuinka toimintavalmiusteoria on havaittavissa vuoden 2008 Kirkon Työllä osallisuutta-raportista. Ensimmäisessä luvussa selvitän, mitä on kehitysvammaisuus, toisessa luvussa analysoin mitä Martha Nussbaumin inhimillinen toimintavalmiusteoria sisältää ja kuinka Nussbaum näkee kehitysvammaisuuden teoriansa valossa. Kolmannessa luvussa käsittelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erityisrippikoulu 1. ja 2. Käyn läpi erityisrippikoulun historiaa, Kirkon vammaispoliittista ohjelmaa. Referoin Yhteisvastuukeräyksen hankkeesta kertovaa Työllä osallisuutta? -yhteisvastuu 2008 hankkeen raporttia ja mitä se kertoo kehitysvammaisten työllistämisen tukemisesta. Neljännessä luvussa käsittelen erityisrippikoulu 1. ja 2. käsittelevän kirjallisuutta toimintavalmiusteorian näkökulmasta ja selvitän, löytyykö kirkon kehitysvammaistyö toiminnan ja Nussbaumin teoriassa yhtäläisyyksiä. Tarkastelen myös Yhteisvastuu 2008 hankkeen raporttia Martha Nussbaumin toimintavalmiusteorian näkökulmasta. Tekemäni tutkimuksen lopputulos on, että Martha Nussbaumin inhimillinen toimintavalmiusteoria tarjoaa hyvän pohjan kehitysvammaisten ihmisarvoisen elämän toteuttamiseen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehitysvammaistyön toiminnassa on yhteneväisiä toimintamalleja Martha Nussbaumin teorian kanssa. Erityisrippikoulut 1. ja 2. toimivat rippikoululaisen tarpeista käsin ja näin ollen pyrkivät tarjoamaan seurakuntien tarjonnasta käsin mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään. Kehitysvammainen ihminen nähdään persoonana, jolla on omat tarpeensa ja näihin tarpeisiin pyritään vastaamaan myös erityisrippikoulussa. Työllä osallisuutta hanke käsitteli kehitysvammaisten työllistymistä samasta näkökulmasta kuin toimintavalmiusteoria: jokaisella on oikeus tehdä työtä ja ansaita sillä toimeentulonsa.
  • Pesonen, Tiia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kehitysvammaisten ihmisten asema ja rooli palvelujärjestelmässä ja yhteiskunnassa ovat muotoutuneet kuntoutettavasta ja passiivisesta kohteesta aktiivisen toimijan rooliin, jolla on samat oikeudet kuin muillakin ympärillä olevilla ihmisillä. Konkreettisia muutoksia näkyy esimerkiksi laitosasumisen purkamisessa ja palvelujen yksilöllistämisen muodossa. Kehitysvammaisten ihmisten asumisen järjestämisen tavoista on ollut keskustelua vuosikymmeniä ja tilalle on pyritty tuomaan yksilöllisempiä asumisen ratkaisuja ja tavanomaisten ryhmäkotien rinnalle on alettu miettiä muunlaisia asumismuotoja. Maisterintutkielmassa tutkitaan helsinkiläisen kehitysvammahuollon sosiaalityön asiakkaiden ja heidän sosiaalityöntekijöidensä välisiä asumiseen liittyviä keskusteluja ja etsitään vastauksia siihen, millä tavalla kehitysvammaisen asiakkaan oma toimijuus, tahto, ja valinnat rakentuvat keskustelussa. Tutkielman kohderyhmä on rajattu lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisiin, puheella kommunikoiviin asiakkaisiin ja heidän sosiaalityöntekijöihinsä. Maisterintutkielma perustuu teoriataustaltaan sekä sosiaaliseen konstruktionismiin että etnometodologiaan. Tutkielman analyysimenetelmänä käytetään kategoria-analyysiä ja keskustelunanalyysiä. Kategoria-analyysissä tutkitaan etnometodologian suuntaisesti ihmisten keskinäistä toimintaa puheen kautta, ja keskeistä on mitä saadaan aikaan luokittelemalla asioita eri kategorioihin tai käyttämällä tiettyjä kategorioita puheessa. Keskustelunanalyysin tavoitteena on tutkia vuorovaikutuksen konkreettisia yksityiskohtia. Maisterintutkielmani tuloksista on luettavissa, että kehitysvammaisen asiakkaan tahto ja toiveet rakentuvat tilanteisesti keskusteluissa. Kohtaamisessa on eri vaiheita, ja keskustelun osapuolet orientoituvat erilaisiin rooleihin keskustelun edetessä. Keskustelut ovat asiantuntijavetoisia ja asiakkaan tahto ja toiveet tulevat esille sekä ripoteltuina siellä täällä, että erikseen esille houkuteltuna ja sosiaalityöntekijän tietoisena toimintana. Asiakkaan tahdon ja toiveiden kuulemisen laajuus riippuu sosiaalityöntekijän työotteesta ja vuorovaikutuksen valinnoista. Sosiaalityöntekijä voi joko edistää tai heikentää asiakkaan toimijuutta keskusteluissa. Osassa keskusteluja asiakkaan puolesta puhuttiin, hänen puolestaan rajattiin vaihtoehtoja ja hänen ohitseen käytiin keskustelua. Asiakkaat ilmaisevat omia toiveitaan vaihtelevasti, ja jokaisessa tapaamisessa asiakkaalta kysyttiin sekä suoraan että kierrellen toiveita, vaikka vaihtoehdot ovat rajalliset. Olisi kiinnostavaa tehdä vastaavanlainen tutkielma myöhemmin, kun asiakaskunnaksi tulee sukupolvi, jolle laitosasuminen ja ryhmäkotimuotoinen asuminen ovat vieraampia tapoja asua.
  • Nygård-Alanne, Tove (2008)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kehitysvammaisten lasten vanhempien selviytymistä arjessa. Tutkimuksen pyrkimyksenä on kertoa, mitä tapahtuu, kun perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi. Tutkimuksessa olen kiinnostunut ennen kaikkea niistä tekijöistä, jotka ovat auttaneet tai hankaloittaneet kehitysvammaisten lasten perheiden selviytymistä. Tavoitteenani on hahmottaa tutkimuksen avulla kokemuksia perheiden omannäköisistä tavoista hallita elämäänsä ja arkea sekä tuoda esille niitä asioita, joista perheet ovat saaneet voimavaroja. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Se sijoittuu yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa perhetutkimuksen kentälle ja tarkastelun näkökulmana on pääosin psykososiaalinen malli, mutta siinä on vaikutteita myös sosiokulttuurisesta mallista. Tutkimuksen aineiston olen hankkinut kirjoituspyynnön kautta, jonka lähetin vammaisperheiden yhteiselle sähköpostilistalle. Kaiken kaikkiaan aineisto koostuu kuudesta kehitysvammaisen lapsen vanhemman tarinasta. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt sisällön analyysiä. Tutkimustulosten mukaan kehitysvammaisen lapsen syntyminen perheeseen tai lapsen kehitysvammaisuuden diagnosoiminen myöhemmällä iällä vaikuttaa perheen elämään ja arkeen. Aina tuo muutos ei ole hyvään suuntaan ja väsymys sekä uupumus voittavat joskus vahvemmankin vanhemman. Toisaalta tämän tutkimuksen mukaan kehitysvammainen lapsi on yhtä rakas ja tärkeä perheenjäsen kuin perheiden muutkin lapset. Perheen merkitys ja rooli korostuivat arjessa selviytymisen tukena. Ensisijaisesti jokainen perhe oli kokenut eläneensä normaalia lapsiperheen elämää, jossa oli ollut sekä hyviä että huonoja hetkiä. Perheen antama tuki samoin kuin puolisolta saatu tuki nähtiin tärkeiksi selviytymistä edistäviksi tekijöiksi. Myös tuki eri viranomaistahoilta koettiin arjen selviytymistä edistävänä, kunhan tuki vain olisi räätälöity jokaiselle perheelle sopivaksi ja sitä olisi saatavilla tarpeiden mukaan. Tutkimuksessa korostui perheiden toive yksilölliseen asiakkaan ja hänen perheensä kohtaamiseen. Tärkeäksi tekijäksi kunnan tai muun vastaavan viranomaistahon osalta koettiin perheiden parissa toimivien työntekijöiden ystävällinen ja tasapuolinen kohtelu perheitä kohtaan. Merkittävimmäksi yksittäiseksi palvelumuodoksi perheiden selviytymistä tukevana nousi sopivan tilapäishoitopaikan löytyminen. Oman ajan saaminen, vaikka aivan lyhyeksikin aikaa, nähtiin hyvinvointia edistävänä tekijänä, joka loi uskoa huomiseen. Tutkimuksen mukaan perheiden arkielämässä joudutaan usein miettimään uudenlaisia ratkaisuja lapsen vaatimien erityistapeiden vuoksi. Suurimmaksi konkreettiseksi muutokseksi arjessa nousi äitien suhde työhön. Elämää hankaloittavina tekijöinä tutkimuksen mukaan voidaan todeta olevan byrokratia sekä "tuhannet" hakemukset, joita perheet ovat joutuneet vuosien saatossa täyttämään.
  • Sirén, Erika (Helsingin yliopisto, 2018)
    Good reading comprehension skills are important for everyone. Easy-to-read books can give struggling readers an opportunity to acquire knowledge and improve their reading comprehension – in other words, learn. However, there are very few studies on the reading comprehension of people with an intellectual disability. The aim of this study is to identify the discursive means in descriptions of reading comprehension in theoretical literature on easy-to-read Finnish and ascertain how they either invite people with an intellectual disability to learn or exclude them. The methods of Foucauldian and critical discourse analyses are used in this study. The data comprise all handbooks on the theory of easy-to-read Finnish that have thus far been published, between 1986 and 2015, excluding those that focus primarily on verbal interaction. In handbooks on the theory of easy-to-read Finnish, the reading skills of people with an intellectual disability are represented within the institutional framework of medicine, special needs education and social services. Discourses in this literature are designated as the medical model, the social model and the cultural model. All of them enable both an inclusive and an exclusive approach to the reading of people with an intellectual disability. In the theoretical literature examined in this thesis, the most notable discourse is the exclusive medical model which emphasises the permanent problems that those with disabilities have with reading. The exclusive social model naturalises the acknowledgement of reading problems and obscures the institutionalised nature of the unequal treatment of people with an intellectual disability as readers. This discourse occurs mainly in the literature written during the 2000s. The dominant inclusive discourse is the cultural model. It assumes that reading belongs to everyone despite their cognitive capacity, while reading problems also apply to anyone. The inclusive aspect of the social model is mainly limited to highlighting accessibility, however not giving any emphasis to equal educational rights. It would be crucial for learning to acquire a key role in the theoretical literature on easy-to-read language, because without an opportunity to learn, there can be no social equality
  • Rantalahti, Kati (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvointia tuetussa asumisessa. Tarkempana tutkimustehtävänä on selvittää tekijöitä, jotka edistävät ja heikentävät kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvointia. Hyvinvointi ymmärretään tukiasukkaan oman subjektiivisen kokemuksen kautta. Aineisto koostuu yhdeksän kehitysvammaisen nuoren aikuisen haastattelusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2018 teemahaastatteluiden avulla. Analyysimenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tukiasukkaana asuvien kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvoinnin kokemusta kuvataan seitsemän eri tekijän kautta. Tekijät saivat erilaisia painotuksia eri elämäntilanteissa ja niiden suhteet vaihtelivat elämäntavoitteiden ja -odotusten mukaisesti. Tutkimuksen mukaan tukiasukkaiden hyvinvointi koostui tyytyväisyydestä omaan kotiin ja työhön. 1) Oma koti nähtiin itsemääräämisoikeuden mahdollistajana ja oman toimijuuden vahvistajana. 2) Työ koettiin mahdollisuutena toteuttaa itseään, arkirytmin luojana sekä sosiaalisten suhteiden edistäjänä. 3) Vanhemmilta ja ohjaajilta saatu asumisen tuki toimi itsenäisen sekä turvallisen asumisen mahdollistajana. Haastateltavien arjessa oli tilanteita, joissa he olivat riippuvaisia vanhemmistaan, ohjaajistaan ja tukihenkilöistään. 4) Kaveri-, ystävyys- ja seurustelusuhteilla oli yhteys hyvinvoinnin ja erityisesti onnellisuuden kokemuksiin. Parisuhteeseen yhdistettiin vahvasti onnellisuuden tunteet. 5) Harrastukset ja vapaa-aika antoivat mahdollisuuden yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen. Kokemus itsensä toteuttamisesta ja virkistymisen tunne saavutettiin myös harrastusten ja vapaa-ajan vieton kautta. 6) Hyvä terveys ja kokemus tasapainoisesta arjen rytmistä olivat yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen. Hyvät voimavarat ja fyysinen toimintakyky muodostivat kokemuksen terveydestä. 7) Tukiasukkaiden taloudellinen tilanne oli myös yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen. Riittävä toimeentulo tarkoitti tyytyväisyyttä käytettävissä oleviin tuloihin. Hyvinvointia heikentäviä tekijöitä olivat yksinäisyys, elämänkumppanin puuttuminen ja vaikeus löytää mielekkäitä harrastusmahdollisuuksia. Ilman elämänkumppania olevat miespuoliset tukiasukkaat kokivat arjessaan toistuvasti yksinäisyyttä. Työelämän ja talouden tuomat haasteet sekä terveyden ja voimavarojen heikkeneminen vähensivät myös tyytyväisyyttä hyvinvointiin. Vaikeus löytää harrastuksissa ja työelämässä omaa paikkaansa heijastui tyytymättömyytenä ja turhautumisena. Lähiympäristön ja työelämän vaatimukset aiheuttivat kokemuksen, etteivät omat voimavarat riitä. Taloudellinen tilanne oli yhteydessä harrastusten lopettamispäätöksiin ja opiskelun aloitussuunnitelmiin.
  • Vornanen, Taru (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kehitysvammaiset ihmiset ovat pitkään olleet avoimien työmarkkinoiden ulkopuolella. Koulutuksen ja kehittyneemmän palvelujärjestelmän ansiosta kehitysvammaisilla ihmisillä on nykyisin mahdollisuus sijoittua tuetusti myös avoimille työmarkkinoille palkkatyön piiriin. Tuetun työllistymisen historia on melko lyhyt. Malli luotiin Suomessa noin 20 vuotta sitten, ja edelleen vain murto-osa työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä on sen piirissä. Tuetusti palkkatyössä työskentelee arviolta 500 kehitysvammaista ihmistä, painottuen nuoriin ja lievemmin kehitysvammaisiin ihmisiin. Jokaisessa työssä tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Tiedetään myös, että kehitysvammaisilla ihmisillä saattaa olla kielellisissä ja vuorovaikutuksen taidoissa vaikeuksia vielä aikuisuudessa. Palkkatyössä on myös jonkin verran sellaisia aikuisia, joilla on kehitysvamman lisäksi vielä erillinen kielellinen häiriö. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin minkälaisia viestintätaitoja kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat palkka- tai avotyössä, miten he pärjäävät työssään yksilöllisillä taidoillaan ja minkälaisia keinoja vuorovaikutuksen sujuvoittamiseen työpaikoilla on käytössä. Tutkimus toteutettiin yhteensä kymmenen henkilön teemahaastatteluna. Haastateltavista puolet oli kehitysvammaisia palkka- tai avotyössä olevia ihmisiä ja puolet heidän lähiesimiehiään. Tutkimuksen toteutuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota eettisiin ohjeisiin sekä sensitiiviseen haastattelutapaan, haastateltavaryhmän haavoittuvuuden vuoksi. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena oli, ettei kehitysvammaisilta työntekijöiltä odoteta kovinkaan kompleksisia kielellisiä- ja vuorovaikutuksen taitoja. Keskeistä oli, että kielen ymmärtäminen oli sillä tasolla, että työtehtävät sujuivat. Kaikkien työntekijöiden työnkuva oli mukautettu siten, että he pärjäsivät työssään kielellisillä taidoillaan. Suurin osa haastateltavista kertoi vuorovaikutuksen työssä olevan sujuvaa ja ongelmatilanteita esiintyvän vain harvoin. Vaikka odotukset kielellisistä taidosta eivät olleet suuria, kaikilla työpaikoilla oli käytössä vuorovaikutusta tukevia keinoja. Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat työssään monenlaisia vuorovaikutustaitoja. Nämä taitojen käyttö sujuu pääasiassa hyvin, kun työnkuva on yksilölle räätälöity ja tukea on riittävästi. Puheterapeuttisesta tiedosta voisi olla hyötyä työllistymisen ja sujuvan työpaikkaviestinnän tukemisessa.
  • Ruoppila, I; Poutanen, V-M; Laurinkari, J; Vesala, H (Kela, 2003)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 73
    Tavoitteenamme oli selvittää Kansaneläkelaitoksen (Kelan) etuuksien vaikutusta vuonna 1962 pienois-Suomi-otoksen 57 kunnasta vajaamieliseksi diagnosoitujen 2-64-vuotiaiden henkilöiden psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin sekä etuuksien yhteyksiä heidän käyttämiinsä palveluihin vuosina 1962-1998. Kehitysvammaiseksi määritellyistä henkilöistä (n = 2 340) 48 % on saanut jotakin Kelan etuutta, erityisesti työ-kyvyttömyyseläkettä, vuosina 1970-1997. Sukupuolella ei ollut yhteyttä etuuksien saantiin vuonna 1997. Lievästi kehitysvammaiset henkilöt olivat saaneet etuuksia vähemmän kuin vaikeammin kehitysvammaiset. Etuuksien alkamisikä on selvästi alentunut: vuoden 1940 jälkeen syntyneillä se oli keskimäärin 16-17 vuotta. Kelan etuuksilla ei ollut yhteyttä kehitysvammaisten henkilöiden kokemaan sosiaaliseen huono-osaisuuteen eikä syrjäytymiseen. Kelan eläkkeitä saaneet olivat psyykkiseltä ja fyysiseltä toimintakyvyltään lähes samantasoisia kuin etuuksia ilman olleet. Rekisteritietojen perusteella etuuksia saaneet ja niitä ilman olleet erosivat hyvin vähän palveluiden käytössä.
  • Leinonen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Goals. Reading comprehension is thought to be a complex, transactional process of generating meaning from text. Although the research of comprehension has been extensive, the study of reading comprehension in the intellectually disabled has gained less traction. However, it seems that reading comprehension in the intellectually disabled is affected by the same underlying processes as in other groups, and some of them appear to be able to benefit from reading comprehension interventions.. The goal of this Master’s Thesis was to develop material suitable for teaching reading comprehension to students with ID. The focus of the research was to study the reading comprehension of ID students and to determine whether the material was suitable for instruction. Methods.The research was conducted as a mixed methods design. The participants were 6 special education students from years 6‒9; of which five had a confirmed diagnosis of ID. The participants used the material with researcher direction for 6 weeks, and their reading comprehension skills were tested pre- and post intervention. The participants were observed during practise period and testing, and they contributed by expressing their own opinion of the teaching material. Results and conclusions. The research indicated that the reading comprehension skill of the participants was below the mean for first grade students. During the practise period the reading comprehension skills of two of the participants increased, and they were able to answer with more length and accuracy in a free recall test. As a group, the participants appeared to regard the teaching material positively, and they were able to complete most of the exercises when offered support. However, one of the exercises proved to be difficult for all of the participants to master. The conclusion ot the present study is that the material may benefit some students with ID, but requires further development. The testing of the intellectually disabled participants also proved challenging, which may indicate a need for research into tests suitable for students with ID.
  • Haikarainen, Sanni-Liisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiedekunta - Fakultet - Faculty Medical Sciences Laitos - Institution – Department Department of psychology and logopedics Tekijä - Författare - Author Sanni-Liisa Haikarainen Työn nimi - Arbetets titel Title Verbalizing the chances of nonverbal interaction using the intensive interaction outcomes table Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedics Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare – Level/Instructor Master’s Thesis/Kaisa Launonen Aika - Datum - Month and year 01/2018 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 43 pp. + 3 appendices Tiivistelmä - Referat - Abstract Aims: The aims of this study were to investigate how the users of intensive interaction outcomes table estimate the feasibility of it. I was especially interested whether the outcomes table makes it easier to observe and verbalize the changes in a client’s way to use nonverbal interaction. I also wanted to know how the users of intensive interaction outcomes table evaluate the need of improving it. Methods: The data of this study were collected with a questionnaire. The participants were found from the intensive interaction group in Facebook and from the email list of Tikoteekki’s specialist Kaisa Martikainen. The answers were classified thematically with the help of graphic symbols. Results: According to the findings of this study it seems that the intensive interaction outcomes table supports professionals in recognising changes in their client’s ways to use nonverbal interaction. It also helps them in verbalizing the recongized changes. The participants would develop the form by shorting it. It would make it easier to be used in everyday work. Avainsanat - Nyckelord Keywords Intensive interaction, intensive interaction outcomes table, autism spectrum disorder, intellectual impairment, nonverbal interaction Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsinki University Library – Helda / E-thesis (opinnäytteet) Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
  • Rintamäki, Salli (2006)
    Asuminen on eräs ihmisen arkipäivän keskeisimmistä elementeistä. Koti on paikka jossa toteutamme useita perustarpeistamme, mutta se on myös paikka rentoutumiselle ja latautumiselle. Oma koti luo ihmiselle tunteen itsenäisyydestä. Siellä voi itse päättää tekemisistään, aikatauluistaan ja seurastaan. Tässä pro gradu –tutkielmassa selvitetään kehitysvammaisten henkilöiden kokemuksia ja toiveita omasta asumisestaan ja itsenäisestä elämästään. Tarkastelun kohteena ovat heidän omien kokemustensa lisäksi myös vanhempien ja asumispalveluiden parissa työskentelevien ammatti-ihmisten näkemykset. Lisäksi tutkimuksessa kerätään kokemuksia ammatillisen erityisoppilaitoksen asumisvalmennuksen osuudesta kehitysvammaisten opiskelijoiden itsenäistymisen tukijana. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua. Aineisto koostui kuuden kehitysvammaisen henkilön, kahden äidin sekä kahden asumispalveluiden parissa työskentelevän ammatti-ihmisten haastatteluista. Aineiston analysoin teemoittelemalla. Tutkimuksen teoreettinen tausta koostui itsenäistymisen ja asumisen tarkastelusta sekä niihin kehitysvammaisuuden mukanaan tuomista tukemiseen liittyvistä asioista. Myös ammatillisen erityisoppilaitoksen asumisvalmennus ja yhteiskunnan muutokset ovat mukana tarkastelussa. Kehitysvammaiset henkilöt toivoivat itsenäistä asumista. Nuorimpien henkilöiden kohdalla veto lapsuudenkotiin oli kuitenkin vielä voimakas ja muuttaminen pois sieltä herätti ristiriitaisia tunteita. Tärkeänä sekä kehitysvammaiset henkilöt että heidän vanhempansa pitivät riittävän sosiaalisen tuen saamista asumiseen. Tukea toivottiin lähinnä raha-asioiden hoitamiseen ja asioimiseen. Ammatillisen erityisoppilaitoksen asumisvalmennuksen siellä opiskelleet henkilöt kokivat hyödylliseksi itsenäistymisen tukemisessa. Samat asiat, joihin toivottiin tukea asumisessa, nousivat esille myös asumisvalmennuksen kohdalla. Osa kehitysvammaisista henkilöistä katsoi hyötyneensä raha-asioiden ja asioimisen harjoittelusta opiskeluaikana. Myös sosiaalisiin ja kodinhoidollisiin taitoihin henkilöt olivat saaneet vahvistusta asumisvalmennuksesta.
  • Gullgvist, Christina (1999)
    Avsikten med undersökningen var att undersöka fritiden hos personer med utvecklingsstörning och betydelsen av socialt stöd för en upplevt meningsfull fritid. Målet var att låta de utvecklingsstördas egen röst bli hörd. I undersökningen gjordes temaintervjuer om fritid med tio utvecklingsstörda personer. Även deltagande observation användes som forskningsmetod. Materialet för undersökningen analyserades med grounded theory - metoden. Resultatet visar, att frivillighet, inre motivation och socialt stöd var viktiga dimensioner i fritidsbegreppet för att de utvecklingsstörda skulle uppleva att de hade en bra fritid. Både emotionellt och instrumentellt socialt stöd visade sig vara avgörande för att personer med utvecklingsstörning skulle kunna ha en fritid som de upplevde som meningsfull. Förhållandet mellan fritid och socialt stöd visade sig vara komplicerat. Fritiden i sig var en källa till socialt stöd samtidigt som socialt stöd var en förutsättning för att personer med utvecklingsstörning skulle kunna ha en upplevt bra fritid. De fritidsaktiviteter de kunde klara av utan större insatser av socialt stöd var ofta passiva, ensamma aktiviteter i hemmet. Då de stödjande personresurserna för aktiviteter under fritiden var begränsade, blev de utvecklingsstörda personerna ofta hänvisade till just sådana aktiviteter som endast krävde små stöjande insatser eller gruppbetonade aktiviteter arrangerade speciellt för personer med utvecklingsstörning. De viktigaste källorna i undersökningen var: Iso-Ahola (1980) "the socialpsychology of leisure and recreation ", olika böcker och rapporter om socialt stöd samt Strauss & Corbins (1990) "Basics of Qualitative Research. Grounded Theory Procedures and Techniques".
  • Evakoski, Terhi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objectives The present study is a Finnish survey of literacy skills and literacy teaching of children and young pupils studying by the activity areas. Teaching by the activity areas is part of special support. Severely disabled pupils and pupils with severe chronic illnesses usually attend area-of-activity teaching as they are unable to follow the subject-specific curriculum. Literacy is an essential skill in everyday life which is why learning of literacy is also justified for students studying by the activity areas. Reading is a complex process that requires mastery of various skills. Previous studies show that the development of literacy in people with disabilities broadly resembles the development of literacy in typically developed peers. However, poor cognitive skills of people with disabilities usually make the process of learning to read more difficult and time consuming. Hence development of literacy skills in people with disabilities requires time, multiple repetitions as well as regular and systematic practice of reading. The aim of the study was to survey whether literacy is taught to pupils studying by the activity areas, what level of literacy skills are usually achieved by these pupils and what teaching methods and materials are used to teach literacy for pupils studying by the activity areas. Methods The study was conducted as part of the INTO project (inclusion and area-specific curriculum) carried out by the universities of Helsinki and Jyväskylä. INTO project studies teaching by the activity areas in Finland. The present study was an interview study. Research material collected and analyzed in the study consisted of interviews of 85 teachers teaching pupils studying by the activity areas. Alltogether 406 pupils were taught by the teachers interviewed in the study. One interview question focused on teaching pupils studying by the activity areas to read. From the conducted interviews, I collected and analyzed all the mentions of and references to reading. Results and Conclusions About half of the pupils studying by the activity areas got reading lessons. Wether pupil had reading lessons depended largely on the pupil's general abilities. For most pupils literacy skills remained on the pre-reading level. A small proportion of pupils had learned to read on word- or sentence-level. Ability to learn to read on sentence-level may suggest that it might be possible, at least in part, to organize the teaching of these pupils according to the subject-specific curriculum. The teachers interviewed in the study mentioned various different methods and materials that they use to teach pupils to read and emphasized experimental approach to teach reading. Analytical and synthetic methods were both commonly used when teaching pupils to read. Further research in litteracy skills and litteracy teaching of children and young pupils studying by activity areas is needed.
  • Pietikäinen, Minna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan Michel Foucault’n filosofiaan tukeutuen kehitysvammaisuuden kategorian kehittymistä, kehitysvammahuollon instituutioita ja käytäntöjä sekä näiden tuottamia tiedon muotoja: asiantuntijoiden määritelmiä kehitysvammaisuudesta. Tämä analyysi toimii pohjana empiiriselle tutkimukselle, jossa kartoitetaan diskursseja kehitysvammaisuudesta suomalaisessa painetussa ja sosiaalisessa mediassa. Tavoitteena on kyseenalaistaa yksinkertaistavia tapoja määrittää kehitysvammaisuutta. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielman empiirisessä osuudessa analysoidaan kehitysvammaisista muusikoista koostuvan Pertti Kurikan Nimipäivät -punk-yhtyeen lyriikoita, heidän Kallioon-kappaleensa kommentointia YouTube-sivustolla, yhtyettä koskevia kirjoituksia painetussa mediassa sekä yhtyeestä kertovan Kovasikajuttu-dokumenttielokuvan markkinointia ennen elokuvan ensi-iltaa. Pertti Kurikan Nimipäivät on ensimmäinen kehitysvammaisista koostuva yhtye, joka on päässyt suuren yleisön tietoisuuteen. Tätä poikkeustapausta analysoimalla tehdään välillisiä päätelmiä kehitysvammaisten aseman kehityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen perusteella yhtyettä koskevat kirjoitukset eivät keskity vain tähän yhtyeeseen vaan niissä kommentoidaan kehitysvammaisuutta ja kehitysvammaisten asemaa yhteiskunnassa. YouTube-aineiston perusteella hegemonisia kehitysvammaisuutta määrittäviä diskursseja ovat toimintakyvyn ja lääketieteen diskurssit. Näiden lisäksi kehitysvammaisuutta ymmärretään myös tukeutuen tasa-arvon/kansalaisuuden diskurssiin. Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyettä koskevaan kommentointiin käytetään lisäksi aidon punkin diskurssia. Media-analyysissa tulee ilmi dikotomia kehitysvammaisuuden ja punkin kategorioiden välillä ja taipumus sijoittaa yhtye jompaankumpaan kategoriaan. Painetussa mediassa ei kuitenkaan tukeuduta lääketieteen diskurssiin. Yhtyeen lyriikoissa sekä yhtyeen jäsenten mediassa julkaistuissa kommenteissa omaksutaan tasa-arvon/kansalaisuuden diskurssiin tukeutuen aktiivisen toimijan positio ja ilmaistaan vastarintaa alistavia käytäntöjä kohtaan. Samoin YouTube-aineistossa kehitysvammaisiksi itsensä ilmoittavat kommentoijat käyttävät tasa-arvon/kansalaisuuden diskurssia. Tutkimuksen perusteella hegemoniset diskurssit kehitysvammaisuudesta ovat yksinkertaistavia. Pertti Kurikan Nimipäivien saama mediahuomio on osaltaan edesauttanut vaihtoehtoisten diskurssien esillepääsyä. Pertti Kurikan Nimipäivät voidaan laskea osaksi kulttuurista jatkumoa, jossa jähmeitä kehitysvammahuollon käytäntöjä arvostellaan.
  • Heinonen, Henriikka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen valtion suhdetta kansalaisiinsa vuonna 1935 säädetyssä sterilointilaissa. Laki mahdollisti henkilön pakkosteriloinnin rotuhygieenisin tai sosiaalisin perustein ilman tämän suostumusta. Tavallisimpia sterilointiperusteita olivat tylsämielisyys, vähämielisyys ja mielisairaus, mikäli sairaus todennäköisesti olisi perinnöllistä, tai sairas ei kykenisi pitämään jälkikasvustaan huolta. Luonnottomana pidetty sukuvietti mahdollisti steriloinnin, jos sen uskottiin aiheuttavan vaaraa muille ihmisille. Lähdeaineisto koostuu sterilointilakia valmistelleen komitean mietinnöstä, lain eduskuntakäsittelyjen pöytäkirjoista, valmiista sterilointilaista, sitä täydentäneestä sterilointiasetuksesta sekä aiheen uutisoinnista Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa, Suomen Sosialidemokraatissa ja Tulenkantajissa vuoden 1929 alusta vuoden 1935 loppuun. Tavoitteena on selvittää valtion ja yksilön valtasuhdetta sterilointilain säätämisessä sekä julkista keskustelua aiheesta. Aineistoa tarkastellaan Michel Foucault’n biovallan käsitteen ja seksuaalisuuden historian avulla. Foucault’n mukaan moderni valtio politisoi kansalaistensa ruumiit tarkoituksenaan muodostaa terveistä yksilöruumiista terve valtioruumis. Sukupuoli ja seksuaalisuus tarjosivat väylän ja työkalun. Valvomalla, mittaamalla ja luokittelemalla kansalaisiaan valtio loi normiston, jonka täyttämällä kansalainen lunasti oikeutensa. Ihanneihmisen vaatimukset alittaneet olivat yhteiskunnallinen riski, jonka eliminoimiseksi valtio tarpeen vaatiessa turvautui voimakeinoihin. Mentaliteettihistoriallisesta näkökulmasta pyritään analysoimaan sterilointilain säätämiseen vaikuttaneiden mentaliteettien rinnakkaiseloa. Suomalainen sterilointilainsäädäntö noudatteli pitkälti samoja linjoja kuin yleislänsimainen ja erityisesti pohjoismainen eugenistinen liike 1900-luvun alussa. Rotuhygienia näyttäytyi perinnöllisyystieteen ja psykologian uusimmista opeista ammentavana ratkaisukeinona teollistuneen yhteiskunnan ongelmiin ja suoranaiseen degeneraatiopaniikkiin. Väestön säätelyä steriloinnin avulla pidettiin yhtäältä modernin tieteen saavutuksena, toisaalta yksilönvapautta loukkaavana pakkovaltana. Siitä puhuttiin sekä siveellisten arvojen säilyttämiskeinona että tuhoajana. Tutkielmassa osoitetaan, että sterilointilain edistäjät Suomessa olivat pieni joukko miespuolisia asiantuntijoita, joilla oli myös henkilökohtaisia intressejä laki voimaansaamiseksi. Kehyksenä käytetty luokittelu normaaliin ja epänormaaliin edusti pitkälti heidän maailmankatsomustaan. Aloite lakiin tuli samoilta henkilöiltä, joita sen säätämisessä pääasiallisesti kuultiin. Toisaalta sterilointilakia kannatettiin laajasti sekä poliittisessa oikeistossa että vasemmistossa. Kohdehenkilöt ymmärrettiin lähtökohtaisesti yhteiskunnallisiksi objekteiksi, ja usein heiltä puuttuivat poliittiset oikeudet. Lisääntymisen estämistä pidettiin huoltotoimenpiteenä sekä heille itselleen että tärkeimpänä yhteiskunnalle. Uutisointia tarkastellessa käy ilmi, että julkinen mielipide oli sterilointilain puolella. Suurimmassa osassa lehtikirjoituksia toisinnettiin lakia kannattaneita näkemyksiä. Ainoa kategorisesti lakia vastustanut julkaisu oli Tulenkantajat, jonka toiminta oli kuitenkin valtakunnallisesti marginaalista. Vähäinen kritiikki paljastaa, kuinka vallitseva sterilointimyönteinen mieliala oli asiantuntijatahojen lisäksi koko yhteiskunnassa. Terve ja puhdas väestö nähtiin välttämättömänä tulevaisuuden turvaamiseksi.
  • Mero, Saara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Neljän kehitysvammaisen miehen punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivät (PKN) edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa vuonna 2015. Tässä tutkielmassa analysoin PKN:n 85 sekuntisen kilpailukappaleen ”Aina mun pitää” esitystallennetta ja tutkin, millaista vammaisuutta esityksessä esitetään ja mitä esitys mahdollistaa. Euroviisut ovat profiloituneet seksuaalivähemmistöille tärkeäksi tapahtumaksi, mutta kilpailun suhde muihin vähemmistöihin on ongelmallisempi ja ne ovat jäävät usein huomiotta tai kokonaan tapahtuman ulkopuolelle. ”Aina mun pitää” on ensimmäinen Euroviisuissa esitetty punkkappale, eikä kilpailuihin ollut ennen PKN:ä osallistunut kehitysvammaisia. Euroviisututkimuksen piirissä vammaisia viisuesiintyjiä ei ole aikaisemmin käsitelty lainkaan. Tutkielmani sijoittuu sosiaalisen vammaistutkimuksen, esitystutkimuksen, musiikkitieteen ja euroviisututkimuksen rajapinnoille. Tutkimuksellisena metodina työssä on lähiluku, jonka keinoin kiinnitän yksityiskohtaisesti huomiota esityksen visuaalisiin ja auditiivisiin elementteihin. Analyysissä merkitykset muodostuvat punkkulttuurin, euroviisutradition, vammaisuuden ja PKN:n muodostamissa risteyksissä. Kehitysvammaisuutta tulkitsen tutkielmassa Judith Butlerin performatiivisuuden käsitteen mukaisesti tekoina ja esityksinä, joilla on mahdollisuus muuttaa sitä, mitä kehitysvammaisuudella ymmärretään. Vammaistutkimuksen avoimen poliittisuuden periaatteen nojalla pyrin osoittamaan, että kehitysvammainen ruumis, josta mieli ei ole erillinen, on tulkittavissa positiivisesti sen kautta, mihin ruumis kykenee. Esityksen performatiivit ovat monimuotoisia, PKN:n rikkoessa aktiivisesti ennen kaikkea Euroviisujen, mutta myös punk rockin traditioita. Kantaaottavan kilpailusävelmän esityksestä keskeiseksi nousevat utopistiset performatiivit, joilla ilmaistaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta kehitysvammaisille. Kehitysvammaisten henkilöiden kyvykkyys näyttäytyy esityksessä aktiivisina toimijuutena: he ovat artisteja ja lauluntekijöitä, kriittisiä punkkareita sekä vammaispolitiikan äänenkannattajia. Vaikka kehitysvammainen punk rock -yhtye Euroviisuissa vaikuttaa ensi alkuun marginaaliselta, on kilpailuiden karnevalistinen ympäristö ilmapiiriltään inklusiivinen, jossa esiintyminen sellaisena kuin itse on, on mahdollista. Esitys haastaa katsojan näkemään kehitysvammaiset ennen kaikkea aktiivisina toimijoina ja kansalaisina, joita yhteiskunnan vammauttavat käytännöt rajoittavat usein enemmän kuin heidän vammansa.