Browsing by Subject "kehykset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Mäkipää, Leena (2004)
    Tutkielmani käsittelee henkirikosuutisointia Ilta-Sanomissa sekä uutisoinnin muutosta. Aineistonani ovat Ilta-Sanomien etusivulla ilmestyneet henkirikosuutiset vuosilta 1980, 1993 ja 2000. Aineistoani tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Teoreettinen lähtöasetelmani on kaksijakoinen: yhtäältä olen perehtynyt rikosjournalismia käsitelleeseen tutkimukseen. Rikosuutisilla on yhteiskunnassa merkitystä paitsi tiedonvälityksen kannalta myös niiden symbolisen arvon vuoksi; rikosuutiset ylläpitävät yhteiskunnallista järjestystä sekä toimivat normien uusintamisen areenana. Henkirikosuutiset osoittavat lukijalle oikean ja väärän välisen rajan sekä tarjoavat lukijalle keinon nähdä itsensä ”hyvään ja normaaliin enemmistöön” kuuluvana. Tärkeimpiä lähteitäni ovat Dahlgren (1987; 1988; 1992), Ericson & al. (1987; 1989; 1991) ja Kivivuori & al. (2002). Tarkasteluni taustaksi olen perehtynyt myös journalistisen kulttuurin muutosta käsitelleeseen keskusteluun. Journalismin tason on katsottu viime vuosikymmeninä laskeneen. Tason heikentymisellä tarkoitetaan ns. pehmeiden uutisten lisääntymistä kovien uutisten kustannuksella sekä uutisten viihteellistymistä ja pinnallistumista, mistä ajoittain puhutaan tabloidisaationa. Kehityksen taustalla on nähty mm. kaupallistumisen mukanaan tuomat paineet, kilpailun lisääntyminen sekä muutokset sosiaalisessa rakenteessa. Tutkielmassani peilaan muutoksesta käytyä keskustelua henkirikosuutisointia tarkastelemalla. Analysoin henkirikosuutisia laadullisesti kehystämisen näkökulmasta. Media kertoo asioista painottamalla ja valikoimalla tiettyjä näkökulmia, mitä kutsun tutkielmassani kehystämiseksi. Tärkeimpinä lähteinäni toimivat journalistisen kulttuurin muutokseen liittyen Sparks (1991; 1992; 1998; 2000) ja kehystämisen suhteen Entman (1991; 1993). Analyysini osoittaa, että henkirikosuutisoinnin perusainesosat ovat pysyneet osin muuttumattomina. Uutiset perustuvat usein poliisilta saatuun viralliseen tietoon ja nojaavat pitkälti aktiivisiin toimijoihin ja toimintaan. Uutisten symbolinen viesti on selkeä: rikollinen on rikkonut yhteiskunnallisia normeja, ja yhteiskunnalliset instituutiot tekevät kaikkensa järkkyneen tasapainon korjaamiseksi – onnistuen lähes poikkeuksetta tehtävässään. Henkirikos voidaan analyysini perusteella kehystää kolmella vaihtoehtoisella tavalla: pahuutena, vahinkona tai tyhjiössä tapahtuvana, irrallaan lukijan maailmasta. Henkirikosuutisointi on osin myös muuttunut selvästi. Virallisen tiedon ja toimijoiden rinnalla esiintyy yhä useammin erilainen, subjektiivisiin kokemuksiin perustuva tulkinta henkirikostapauksesta. Henkirikoksen merkitys tavallisen kansalaisen näkökulmasta tuo rikoksen lähemmäs lukijaa, kun rikoksen emotionaaliset seuraukset tulevat uutisessa aikaisempaa useammin esiin. Samalla henkirikosuutisen symbolinen arvo korostuu entisestään, kun lukijan samastumispinta laajenee ja teon tuomitseminen tulee helpommaksi. Rikoksia enemmän moraalisesti arvottavat pahuus- ja vahinko-kehykset esiintyvät aineistossani yleisemmin nykyisyyttä lähestyttäessä.
  • Syvälahti, Kati; Asplund, Janika (2018)
    This article discusses the international IL framework in the Finnish academic library context. In our online questionnaire conducted in May 2017, we researched how Finnish academic libraries in the universities and universities of applied sciences have received the Information literacy framework launched by The ACRL (Association of College and Research Libraries) in 2015. In the article, we discuss the current awareness of the frames in Finland and show practical examples of using the frames. The usefulness as well as the pros and cons of the frames are being analyzed. This article compares the current interpretation of the frames in Finland with the recent discussion in the academic libraries in the United States. Moreover, we address the transition from the IL standards to the Information literacy framework, and discuss similarities in the themes discussed in the States and Finland. Our conclusion was that in Finland, the majority of the libraries are aware of the IL frames and some of the libraries have already used the framework in developing information literacy in higher education.
  • Somervaara, Santeri (Helsingfors universitet, 2017)
    Vuonna 2015 Suomessa alkoi niin kutsuttu pakolaiskriisi, joka näkyi vahvasti julkisessa keskustelussa yhteiskunnassa. Keskustelusta saattoi havaita selvän jakolinjan turvapaikanhakijoihin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välillä. Ajoittain keskustelussa esiintyi väitteitä kansanedustajien tiukentuneista maahanmuuttolinjauksista pakolaiskriisin aikana. Samanaikaisesti esitettiin väitteitä, että aikaisemmin vallinnut poliittinen ilmapiiri on johtanut vapaampaan maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä tutkielmassa paneudutaan eduskunnassa esiintyneeseen vastaavaan jakolinjaan, ja miten se on mahdollisesti ilmennyt. Tarkastelun alla on, minkälaista keskustelu on ollut maahanmuutosta pakolaiskriisin aikana ja ennen sitä. Tätä varten tutkielmassa tehdään ajallista vertailua eduskunnassa esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Tutkielmassa hyödynnetään kehysteoriaa, jonka avulla selvitetään minkälaisia kansanedustajien kirjallisissa kysymyksissä esiintyneet kehykset ovat, ja miten ne eroavat eri ajanjaksojen välillä. Kehyksien avulla on mahdollista selvittää, miten kansanedustajat ovat itse tulkinneet maahanmuuttoa, sekä minkälaisen tulkinnan he ovat halunneet välittää muille kansanedustajille ja vastaanottajille. Teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta kehystutkimuksesta, sekä tarkemmin maahanmuutosta tehdystä kehystutkimuksesta. Tutkielman analyysissa käytetään jo olemassa olevaa maahanmuuttokehysten kategorisointia. Aineisto koostuu kansanedustajien maahanmuutosta tehdyistä kirjallisista kysymyksistä. Analyysissa tarkastellaan kahta eri ajanjaksoa, pakolaiskriisiä ja vuosia 2004–2006, sekä vertaillaan niissä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä keskenään. Menetelmänä analyysissa käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla kansanedustajien kirjallisista kysymyksistä etsitään siinä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä. Analyysissa havaittiin eroavaisuuksia vuosien 2004–2006 ja pakolaiskriisin aikaisissa maahanmuuttokehyksissä. Vuosina 2004–2006 painottuivat kehykset, joissa tahdottiin parantaa maahanmuuttajien asemaa yhteiskunnassa, ja maahanmuuttajat nähtiin myönteisenä resurssina yhteiskunnan toiminnan kannalta. Toisaalta vuosina 2004–2006 esitettiin myös, että ulkomaalainen työvoima voi olla uhka suomalaisille työmarkkinoille. Pakolaiskriisin aikana ilmeni myös huoli maahanmuuttajien, lähinnä turvapaikanhakijoiden, aseman heikkenemisestä. Kuitenkin kyseisten kehysten määrä laski selvästi vuosista 2004–2006, ja niiden osuus kaikista esiintyneistä kehyksistä pakolaiskriisin aikana oli selvästi vähäisempi. Pakolaiskriisin myötä kirjallisissa kysymyksissä esiintyi entistä enemmän maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvia kehyksiä. Aineistossa näkyi pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän huoli turvallisuustilanteen heikkenemisestä ja sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäytöstä. Pakolaiskriisin myötä on tapahtunut selkeä muutos kirjallisissa kysymyksissä esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Muutos on voinut tapahtua eri syistä, yksi syy on perussuomalaisten kansaedustajien määrän merkittävä kasvu, sillä perussuomalaiset ovat profiloituneet maahanmuuttoa vastustavana liikkeenä. Toiseksi taloudellinen tilanne Suomessa on ollut heikko pakolaiskriisin aikana, millä voi nähdä olevan vaikutusta kansanedustajien halukkuuteen puolustaa vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa on esiintynyt pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän kriittisiä linjauksia, joita ei ole aikaisemmin hirveästi havaittavissa aineiston vertailukohdasta. Aikaisempi yksipuoliselta vaikuttava maahanmuuttopoliittinen linjaveto eduskunnassa on saattanut aiheuttaa kriittisten äänenpainojen määrän kasvun, sillä kriittiselle maahanmuuttolinjalle on voitu nähty olevan poliittista tilausta kansalaisten keskuudessa.
  • Halonen, Hanni (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani kohteena ovat Alan Leen kuvitukset walesilaiseen tarukokoelmaan Mabinogioniin. Tutkin vuoden 2000 kuvitettua painosta, jonka on kääntänyt Lady Charlotte Guest. Pyrin tutkimuksessani selvittämään, millaisilla keinoilla Lee rakentaa Mabinogionin myyttisen maailman visuaaliseksi kokonaisuudeksi, ja millainen suhde hänen kuvitustensa ja kirjoitetun tekstin välille muotoutuu. Lisäksi tutkin, millaisia erilaisia kehyksiä Lee kuvituksissaan käyttää, ja millainen rooli näillä kehyksillä narratiivisesti on. Mabinogion on Walesin kansalliseepokseksi vakiintunut kokoelma 1000–1300-luvulla ensimmäistä kertaa ylös kirjoitettuja tarinoita, jotka pohjautuvat vanhaan kelttiläiseen kansanperinteeseen, historiaan ja mytologiaan. Englantilainen Alan Lee (s.1947) taas on yksi aikamme suosituimpia kirjankuvittajia, joka tunnetaan parhaiten kuvituksistaan J.R.R. Tolkienin teoksiin. Leen kuvitukset ovat pääasiassa akvarellimaalauksia, ja ne nojaavat tyylillisesti vahvasti brittiläisen satukuvituksen ja maalaustaiteen perinteisiin. Tutkimukseni lähtee kuvan ja sanan suhteesta, ja siitä miten se on taidehistoriallisessa tutkimuksessa, etenkin kuvituksentutkimuksessa, ymmärretty. Esittelen narratiivisia keinoja, joilla Leen kuvitukset Mabinogioniin tulkitsevat alkuperäisiä kertomuksia ja rakentavat omia mikrokertomuksiaan. Tutkimukseni on siinä mielessä poikkitieteellinen, etten pyri erottamaan kirjankuvituksia kirjan tekstistä, vaan käytän myös yleisen kirjallisuustieteen metodeja kuvien kontekstin hahmottamiseen. Tulen tutkimuksessani siihen tulokseen, että Leen realistinen tyyli intertekstuaalisine viittauksineen ankkuroi Mabinogionin kertomukset aikaan ja paikkaan, ja kääntävät sen vanhahtavan ja niukkasanaisen tekstin nykylukijalle helposti lähestyttävään muotoon. Sen lisäksi Leen tekemillä tyylillisillä valinnoilla siveltimenjäljestä koristeaiheisiin on tärkeä rooli Mabinogionin maailman luomisessa. Kehykset tukevat tätä tarkoitusta, mutta saattavat lisäksi tuoda kuviin itseensä uusia narratiivisia tasoja ja sävyjä. Kehyksillä on myös tärkeä rooli porttina 2000-luvun lukijan maailmasta Mabinogionin myyttiseen menneen ajan maailmaan.
  • Järvinen, Anu (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani käsittelee kehysten antamia merkityksiä taideteoksen katsomiselle. Lähestyn aihetta kolmen kehys-teos –parin kautta. Tarkastelun kohteinani ovat Bruno Liljeforsin Fyra fågelstudier i en ram: Törnskata, Kornknarr, Bofinkar, Lövsångare (1887), Giacomo Ballan Velocità astratta + rumore (1913–14) sekä Laurentsiuksen B.F.R 3 (2012). Vaikka tarkastelen kehyksen olemukseen ja merkitysten muodostumiseen liittyviä kysymyksiä, olen rajannut tutkielman kohteeksi tietynlaisia materiaalisia kehyksiä, joiden sisällä on kaksiulotteinen maalaus. Giacomo Ballan teoksessa on lisäksi myöhemmin lisätty kehys, joka kehystää kehystettyä maalausta. Jokainen tarkastelemani kehys-teos –pari muodostuu kahdesta osasta, eli teoksella on erillinen teoksesta irrotettavissa oleva kehys. Jokainen niistä on myös seinäpinnasta irti otettavissa oleva kokonaisuus. Kaikissa pareissa kehysten sisällä on öljyvärimaalaus. Tarkasteltaviin kehyksiin liittyy kehyksen sisällä olevan maalauksen tehneen taiteilijan kädenjälki joko niin että taiteilija on itse tehnyt tai valinnut maalaukselleen kehykset. Tärkeä määrittävä tekijä juuri näiden teosten valinnalle on se, että olen nähnyt jokaisen teoksen itse. Omakohtainen kokemus on tärkeää tutkielman toisen päänäkökulman kannalta, joka liittyy katsomisen ja siitä saatujen havaintokokemuksen tarkasteluun. Tutkielmani teoriaosuus koostuu kahdesta osiosta, kehyksistä sekä katsomisesta ja siitä, miten ne kietoutuvat yhteen. Käsittelen kehysten yhteydessä kehysten historiaa, mitä kaikkea kehyksillä on eri aikoina tarkoitettu ja miten ne erilaisissa yhteyksissä ovat toimineet. Tämän jälkeen käsittelen kaikkea sitä, mitä kehykset nykyään ovat. Kehyksiä käsitellessäni tarkastelen myös taiteilijoiden tekemiä kehyksiä ja taiteilijan ja kehyksen suhdetta sekä uudelleenkehystämisen kysymystä. Kehysten lisäksi toinen teoriaosuuden päänäkökulma liittyy katsomiseen. Tarkastelen katsomisen erilaisia tapoja, perspektiivin vaikutusta katsomiselle ja tämän jälkeen käsittelen taiteen ja erityisesti kehyksen katsomiseen liittyviä näkökulmia. Teorialuvun jälkeen käsittelen tutkielman analyysiluvussa kolmen kehysesimerkin kautta niitä erilaisia katseita, jotka kehyksiin kohdistuvat. Olen jaotellut katseet yksilöllisiin ja institutionaalisiin. Yksilöllistä katsetta olen tarkastellut lähinnä omien havaintokokemusteni kautta ja institutionaalista katsetta konservoijan, museon sekä huutokaupan kautta. Tutkielman edetessä esiin nousee muutamia teemoja, jotka esiintyvät kehysten ja katsomisen kohdatessa toisensa. Näitä ovat kehyksiin liittyvän suomenkielisen termistön puuttuminen ja sen merkitykset aiheen tarkastelulle, vaihtelevat kehyksiin liittyvät käytännöt taidealalla, kehysten ikonisuus, katsomisen konventioiden vahvuus, kehyksen kyky herättää huomiota eri aikoina ja kehysten representaatioiden merkitys erilaisissa katsomistapahtumissa. Suomenkielisen termistön puuttuminen kehyksiin liitetystä keskustelusta vaikuttaa erityisesti siten, että on vaikeaa sanallistaa jotakin sellaista, jolle ei ole sanoja. Toinen suurempi teema liittyy konventioihin, ikonisuuteen ja näiden vahvuuteen. Myös monet taiteen kanssa tekemisissä olevat tahot käsittelevät kehyksiä vakiintuneiden konventioiden kautta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kehyksen oletetaan olevan tietynlainen. Jos kehys ei ole odotetun kaltainen, se koetaan häiritsevänä ja sitä myös käsitellään tästä näkökulmasta. Eniten kysymyksiä liittyy kuitenkin kehyksistä tuotettujen representaatioiden vaikutuksiin silloin, kun katsomme teoksia. Taidehistoriankirjoitus edustaa pientä osaa niistä asioista, joita taiteen historiassa on tapahtunut. Tämä näkyy hyvin juuri kehysten tapauksessa. Niitä ei oikeastaan missään käsitellä muutamia mainintoja lukuun ottamatta. Vaikka kehykset ovat läsnä katsomiskokemuksessa museossa tai näyttelyssä, ne yleensä puuttuvat monista tilanteista, joissa aktiivisesti katsotaan taideteoksia. Representaatioiden ohjaava vaikutus nousee tutkielman edetessä esille useammankin kehyksen osalta. Olen nähnyt kaikki kolme tutkimuskohdettani suoraan niissä tiloissa joissa ne ovat olleet esillä. Jälkikäteen, muistellessani teoksia olen huomannut, että vaikka olen tehnyt muistiinpanoja ja havaintoja ja jopa ottanut kuvia, samaa katsomiskokemusta ei voi enää tavoittaa uudelleen muuta kuin hiljalleen haihtuvan muistikuvan tasolla. Jos etsii teoksista tehtyjä representaatioita muistin tueksi, huomaa, että taidehistorian kirjoissa, museon näyttelykatalogeissa tai taidekirjoissa taideteosten kuvissa ei oikeastaan juuri koskaan näe kehyksiä. Kehykset, jotka näkyvät kirjoissa, ovat yleensä näkyvillä siksi, että niissä on jokin tavallisesta kehyksestä poikkeava piirre. Silloinkin kun kehykset ovat taitelijan tekemät, niitä ei aktiivisesti huomioida kuvallisissa tai sanallisissakaan representaatioissa.
  • Kortelainen, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma käsittelee konstruoitua lukijaa SuomiLOVE-tv-ohjelmassa esitettyjen kappaleiden sanoituksissa. Konstruoitu lukija ei ole tekstin fyysinen lukija, vaan kiteytetysti tekstistä tulkittavissa oleva tietorakenne, joka sisältää tekstin lukijaltaan odottamat ominaisuudet. Tutkin ensinnäkin konstruoidun lukijan taustatietoja: millaisia taustatietoja tämä aineiston perusteella hallitsee ja miten yksityiskohtaisesti? Toiseksi tutkin konstruoidun lukijan perspektiiviä maailman: millaisesta asemasta tätä kutsutaan tarkkailemaan maailmaa ja millaiseen kokemusmaailmaan tämä kykenee samaistumaan? Aineisto on peräisin SuomiLOVE – laulukirja -laulukirjasta, johon on koottu 50 SuomiLOVE-tv-ohjelmassa esitettyä kotimaista kappaletta. Näistä kaksi on jäänyt pois, koska ne ovat englanniksi, joten lopullinen aineisto koostuu 48 kotimaisen kappaleen sanoituksista. Laulukirjan valitseminen on rajausmetodi, jolla kaikista ohjelmassa esitetyistä kappaleista on saanut rajattua osan tutkimusta varten. Aineisto on valikoitunut tähän tutkimukseen, koska kappaleet edustavat laajalle kohdeyleisölle suunnattua popmusiikkia. Kappaleiden sanoituksista voidaan siten tarkastella, millainen konstruoitu lukija kirjoittuu sellaiseen tekstiin, joka on tarkoitettu mahdollisimman monen ymmärrettäväksi. Tällaisesta tutkimuksesta voidaan hyötyä, kun pyritään kirjoittamaan helppolukuisia tekstejä. Tutkimus perustuu kognitiivisen kielitieteen teorioihin. Ensisijaisena teoriapohjana on Ronald Langackerin ideoima kognitiivinen kielioppi ja siinä määritellyt konstruoinnin ulottuvuudet. Konstruointi eli lyhyesti se, miten asiantilat kuvataan, on keskiössä konstruoitua lukijaa tarkasteltaessa. Tämän lisäksi konstruoidun lukijan tietotaustaa tarkastellaan kehyssemantiikan, käsitemetaforateorian sekä blenditeorian avustuksella. Taustatietojen tarkastelu perustuu ensyklopediseen merkityskäsitykseen, skeemoihin ja hahmo/kehys-jakoon. Tutkimuksessa ilmenee, että aineistossa esiintyvä konstruoitu lukija vastaa popmusiikin laajan kohdeyleisön asettamia oletuksia. Konstruoidun lukijan taustatiedot eivät tutkimuksen perusteella vaikuta laajoilta tai yksityiskohtaisilta, vaan ne jäävät yleiselle tasolle. Aineiston konstruoitu lukija myös tuntee rakkauden kehyksen ja sen ympärille vakiintuneet metaforat hyvin, sekä osaa tulkita tekstiä näiden pohjalta. Harvat spesifit tiedot kohdistuvat länsimaiseen populaarikulttuuriin ja taiteeseen sekä suomalaiseen kulttuuriin ja puhekieleen. Spesifeintä tietotaustaa konstruoidaan julkisuuden henkilöistä, jotka nimetään aineiston teksteissä. Konstruoitu lukija tunnistaa aineistossa skemaattisia ja lähes kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia, joita kuvataan aineiston kerrontajaksoissa. Näihin teksti kutsuu konstruoitua lukijaa samaistumaan. Tutkimuksen perusteella SuomiLOVE-kappaleiden konstruoitu lukija on kiinnostunut inhimillisistä kokemuksista yleisellä tasolla.
  • Tarvainen, Anne (2008)
    Tutkielman tarkoituksena on tutkia suomalaista tuotantoa olevien television ajankohtaisohjelmien rakentamaa kuvaa kehitysmaista, niiden ongelmista ja asukkaista. Lähtökohtana tutkielmassa on ajatus siitä, että se tapa, jolla kehitysmaa-aihetta käsitellään mediassa, kertoo vähintään yhtä paljon suomalaisesta kulttuurista, sen arvoista ja asenteista, kuin tapahtumista kehitysmaissa. Tästä lähtökohdasta tutkielman ongelmanasettelu on kaksitasoinen: toisaalta tutkitaan sitä, minkälainen kuva kehitysmaista ja niiden kansalaisista rakentuu television ajankohtaisohjelmissa, toisaalta sitä, miten aihetta käsitellään suhteessa suomalaisuuteen. Tutkielma on tiedonkäsitykseltään konstruktivistinen. Lisäksi taustaa haetaan pohtimalla visuaalisuuden merkitystä, television ja ajankohtaisohjelmien roolia merkitysten tuottajina ja ylläpitäjinä sekä kehitysmaiden asemaa suomalaisessa joukkoviestinnässä aiemmin kartoittavaa tutkimusta. Tutkielman teoreettinen tulkintakehys rakentuu kehysanalyysin, visuaalisen järjestyksen sekä kansallisen identiteetin käsitteiden varaan. Erving Goffmanin sosiaalipsykologisen tutkimuksen piirissä kehittelemän kehystämisen (framing) käsitteen soveltamista viestinnän tutkimukseen lähestytään Robert Entmanin, Erkki Karvosen ja Esa Väliverrosen ajattelun avulla. Kehysanalyysin avulla hahmotetaan aineiston tapaa esittää katsojille tulkintoja esittämistään ongelmista, niiden syistä sekä mahdollisista ratkaisuista. Janne Seppäsen visuaalisen järjestyksen käsitettä käytetään kehystämisen ajatuksen kuvallisena vastinparina, kansallisen identiteetin käsittelyssä nojaudutaan vahvasti Stuart Hallin ja Ullamaija Kivikurun kirjoituksiin. Analyysin kohteena olevan aineiston muodostaa 12 Yleisradion A-Studion ja Ajankohtaisen kakkosen ohjelmaosiota vuosilta 2002–2004. Aineistoa lähestytään laadullisen, kriittisen lähiluvun avulla käyttäen teorian pohjalta muodostettua operationalisointikehikkoa. Kuvallisen materiaalin analyysi keskittyy aineiston vakiintuneita kuvallisen ilmaisun tapoja luoviin mekanismeihin sekä vakiintuneisuutta mahdollisesti rikkoviin elementteihin. Analyysin tuloksien perusteella todetaan, että aineiston ohjelmat tarjoavat katsojalle hyvin suppean keinovalikoiman esitettyjen asioiden kriittiseen ja monipuoliseen tarkasteluun. Vastaukset tutkimuskysymyksiin on muotoiltu aineistosta esiin nousseiksi kehyksiksi. ”Olemassaolon Kamppailu” –kehys erittelee aineiston tapaa määritellä esitettyjä ongelmia. Ongelmien syitä pohtiva kehys, ”Syyt Vastuuttomuudessa”, esittää yleisesti ongelmien syiksi kansallisen ja kansainvälisen vastuuttomuuden ja oman edun tavoittelun nimeten muutamia esimerkkejä. ”Virheistä Oppiminen, Tehokkuus ja Yhteistyö” –kehyksen piirin luetaan aineiston ongelmille esittämät ratkaisut. ”Suomalaiset Sankarit” on aineiston läpileikkaava kehys. Esitetyt aiheet saavat merkityksensä suhteessa suomalaisuuteen. Ohjelmien esittämisen motiivit, muodot ja lopputulokset, joihin ohjelmissa päädytään muotoutuu suomalaisten toimittajien, ohjelmissa esiintyvien suomalaisten asiantuntijoiden ja katsojien muodostamassa kolmiyhteydessä.
  • Eerola, Karoliina (2007)
    Tutkielmassa tutkitaan valtionhallinnon asiantuntijaorganisaation, Uudenmaan ympäristökeskuksen, tiedottamista ja julkisuutta sanomalehdissä. Tutkielmassa keskitytään siihen, mitä sanottavaa asiantuntijalla on ja miten hän sen sanoo. Tutkielmassa nähdään julkisuuteen annettavien ja julkisuudessa elävien asioiden käsittelytapojen olevan merkityksellisiä siinä, millaisia mielikuvia ne vastaanottajille muodostavat ja millaiseen toimintaan ne potentiaalisesti suuntaavat. Tutkimusaineistoina toimivat Uudenmaan ympäristökeskuksen tiedotteet ja edustajien haastattelut, organisaation käyttämän uutisseurantapalvelun tuottamat uutistiivistelmät sekä organisaatiota koskevat sanomalehtiuutiset. Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksen avulla ympäristökeskuksen julkisuudessa esiintyviä aiheita, teemoja ja toimijoita sekä selvitetään millaisin retorisin keinoin organisaatio tiedotteissa ja sanomalehtiuutisissa rakentuu ja millaisiin kehyksiin se niissä asettuu. Lisäksi tarkastellaan ympäristökeskuksen viestinnällisiä tavoitteita ja niiden toteutumista, pyrkimyksiä vaikuttaa julkisuuteensa sekä tapaa seurata julkisuuttaan. Tutkielmassa käytetään sekä määrällistä että laadullista analyysiä. Määrällisessä analyysissä sisältöä eritellään luokittelujen ja taulukointien avulla. Laadullisina menetelminä toimivat teemahaastattelu sekä kehys- ja retoriikan analyysi, joista kahden jälkimmäisen tavoitteena on etsiä johdonmukaista, toistavaa tapaa tekstien sisällössä ja tyylissä sekä tiettyjä näkökulmia asioihin. Tutkielmassa selviää, että Uudenmaan ympäristökeskus on hyvin selvillä oman sanomalehtijulkisuutensa aihepiireistä ja käsittelytavoista, vaikka organisaation uutisseurantapalvelun käyttö on vähäistä. Uutisointi ympäristökeskuksesta on pääosin neutraalia, ja aihealueista luonnonsuojelun korostuminen profiloi organisaatiota tehokkaasti. Organisaation julkisuudessa esiintyvät useimmin muut valtion viranomaiset ja kaupungit. Ympäristökeskuksen julkaisemista tiedotteista kaksi kolmasosaa läpäisee uutiskynnyksen, ja kaikesta uutisoinnista kaksi viidesosaa perustuu tiedotteisiin. Organisaatiota voi analyysin perusteella luonnehtia aktiivisen oloiseksi tiedotteiden tekijäksi, mutta passiivisemmaksi julkisuuteen reagoijaksi. Ympäristökeskuksen viestinnän keskeinen päämäärä, eri toimijoiden oman vastuun ja panoksen korostaminen ympäristöasioissa, edellyttäisi tiedottamiselta järeämpää, vastavuoroisempaa ja strategiatietoisempaa viestintää. Uudenmaan ympäristökeskusta koskevista sanomalehtiuutisista jäsentyy kaksi päätulkintakehystä: toiminnasta kertominen sekä asioiden ja toimijoiden arvioiminen. Retorisuus tulee ympäristökeskuksen tiedotteissa ilmi teemojen kautta ja argumentoinnin työkaluna. Löytyneitä teemoja ovat: toiminnasta kertominen, syiden diagnosoiminen, asioiden ja toimijoiden arvioiminen sekä parannuskeinojen ehdottaminen. Vastaanottajia vakuuttamaan pyrkiviä strategioita löytyy neljä: muihin tahoihin vetoaminen, laadullisiin ja määrällisiin perusteisiin vetoaminen sekä omaan asiantuntemukseen vetoaminen. Sanomalehdissä jäsentyvistä kehyksistä toiminnasta kertomisen voi nähdä liittyvän viranomaisen tiedonantovelvollisuuteen ja sen täyttämiseen, ja organisaation toimijuuden arvioiminen puolestaan vahvistaa nykykäsitystä perinteisestä asiantuntijuudesta ei-automaattisena. Tärkeimpiä lähteitä ovat: Erkki Karvonen (1999): Elämää mielikuvayhteiskunnassa: imago ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa; Kimmo Saaristo (2000): Avoin asiantuntijuus. Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi; Markku Temmes (1992): Julkiset asiantuntijaorganisaatiot; Elisa Ikävalkon (1996) artikkeli ja teos organisaatioista ja julkisuuden hallinnasta