Browsing by Subject "kehys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Hopiavaara, Riikka (2001)
    Tutkimuksessa lähdin tarkastelemaan sitä, mikä on televisiouutisten rooli perheiden arjessa. Teemahaastattelin kymmentä pääkaupunkiseudulla asuvaa eri-ikäistä perhettä heidän television- ja uutisten katselutavoistaan. Mukana oli sekä lapsiperheitä että lapsettomia perheitä, haastateltavina olivat vain perheen vanhemmat. Haastatteluaineistosta löysin kolme kehystä: ajankäytön kehyksen, joukkoon kuulumisen kehyksen ja turvallisuuden tunteen kehyksen. Kehys-termi on peräisin Erving Goffmanilta (1986), mutta varsinaista kehysanalyysia en tutkimuksessani tehnyt. Ajankäytön kehyksessä arki on yhtä taistelua. Televisio yrittää sitoa ja orjuuttaa ihmisen, joka joko yrittää taistella orjuuttajaansa vastaan tai joka on jo luovuttanut taistelun ja myöntää, että televisio määrää paljon, miten vapaa-aika käytetään. Aineistosta nousi esiin haastateltavien halu hallita itse omaa elämäänsä. Ajankäytön kehyksessä tämä tarkoittaa sitä, että televisiolle ei haluta antaa valtaa hallita elämää. Myöskään uutisille ei anneta hallinnan mahdollisuutta ja nykypäivän uutislähetysten tulvassa hallinnalle ei olekaan mahdollisuutta, koska perheissä voidaan valita lukuisista lähetyksistä se uutistenkatsomisen ajankohta, joka sopii perheen muuhun ajankäyttöön. Toista kehystä kutsun joukkoon kuulumisen kehykseksi. Uutisia katsotaan, että kuuluttaisiin siihen joukkoon, joka tietää mitä maailmalla tapahtuu. Tiedolla voi myös tuntea hallitsevansa elämäänsä, vaikka uutisista ei saisikaan muuta jokapäiväiseen elämään tarvittavaa tietoa kuin säätiedot. Television hyvänä puolena on myös sen tarjoamat elämykset. Kehykseen liittyy myös näiden elämysten ja kokemusten kerääminen. Kolmas kehys on turvallisuuden tunteen kehys. Ihmisiä ei välttämättä kiinnosta se, mitä on tapahtunut vaan he haluavat saada varmuuden siitä, ettei mitään pahaa ole tapahtunut. Tieto on pakko saada heti ja televisio reaaliaikaisena uutisvälineenä on liittolainen, joka kertoo heti jos jotain omalle elämälle merkittävää on tapahtunut. Turvallisuuden tunteen kehyksessä elämänhallinta liittyy aika paljon samoihin asioihin kuin joukkoon kuulumisen kehyksessä. Voi tuntea hallitsevansa elämäänsä, kun uutisia katsomalla tietää, onko tapahtunut mitään, mikä koskettaisi omaa elämää. Aineistosta tuli esille samat uutistenkatsomissyyt kuin mitä on tullut ilmi aikaisemmissakin tutkimuksissa. Haastateltavat kertoivat katsovansa uutisia pysyäkseen kärryillä ja tietääkseen, mitä maailmalla tapahtuu. Myös tapakäyttö tuli esiin, uutistenkatsominen on jokailtainen rituaali. Uutiset voivat myös tarjota elämyksiä ja niistä saa puheenaiheita arkipäivän keskusteluihin. Uutisten katsomiseen liittyvinä lähteinä olen käyttänyt mm. Ridellin (1998b), Jensenin (1987), Dahlgrenin (1987) ja Hagenin (1992) tutkimuksia.
  • Järvinen, Anu (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani käsittelee kehysten antamia merkityksiä taideteoksen katsomiselle. Lähestyn aihetta kolmen kehys-teos –parin kautta. Tarkastelun kohteinani ovat Bruno Liljeforsin Fyra fågelstudier i en ram: Törnskata, Kornknarr, Bofinkar, Lövsångare (1887), Giacomo Ballan Velocità astratta + rumore (1913–14) sekä Laurentsiuksen B.F.R 3 (2012). Vaikka tarkastelen kehyksen olemukseen ja merkitysten muodostumiseen liittyviä kysymyksiä, olen rajannut tutkielman kohteeksi tietynlaisia materiaalisia kehyksiä, joiden sisällä on kaksiulotteinen maalaus. Giacomo Ballan teoksessa on lisäksi myöhemmin lisätty kehys, joka kehystää kehystettyä maalausta. Jokainen tarkastelemani kehys-teos –pari muodostuu kahdesta osasta, eli teoksella on erillinen teoksesta irrotettavissa oleva kehys. Jokainen niistä on myös seinäpinnasta irti otettavissa oleva kokonaisuus. Kaikissa pareissa kehysten sisällä on öljyvärimaalaus. Tarkasteltaviin kehyksiin liittyy kehyksen sisällä olevan maalauksen tehneen taiteilijan kädenjälki joko niin että taiteilija on itse tehnyt tai valinnut maalaukselleen kehykset. Tärkeä määrittävä tekijä juuri näiden teosten valinnalle on se, että olen nähnyt jokaisen teoksen itse. Omakohtainen kokemus on tärkeää tutkielman toisen päänäkökulman kannalta, joka liittyy katsomisen ja siitä saatujen havaintokokemuksen tarkasteluun. Tutkielmani teoriaosuus koostuu kahdesta osiosta, kehyksistä sekä katsomisesta ja siitä, miten ne kietoutuvat yhteen. Käsittelen kehysten yhteydessä kehysten historiaa, mitä kaikkea kehyksillä on eri aikoina tarkoitettu ja miten ne erilaisissa yhteyksissä ovat toimineet. Tämän jälkeen käsittelen kaikkea sitä, mitä kehykset nykyään ovat. Kehyksiä käsitellessäni tarkastelen myös taiteilijoiden tekemiä kehyksiä ja taiteilijan ja kehyksen suhdetta sekä uudelleenkehystämisen kysymystä. Kehysten lisäksi toinen teoriaosuuden päänäkökulma liittyy katsomiseen. Tarkastelen katsomisen erilaisia tapoja, perspektiivin vaikutusta katsomiselle ja tämän jälkeen käsittelen taiteen ja erityisesti kehyksen katsomiseen liittyviä näkökulmia. Teorialuvun jälkeen käsittelen tutkielman analyysiluvussa kolmen kehysesimerkin kautta niitä erilaisia katseita, jotka kehyksiin kohdistuvat. Olen jaotellut katseet yksilöllisiin ja institutionaalisiin. Yksilöllistä katsetta olen tarkastellut lähinnä omien havaintokokemusteni kautta ja institutionaalista katsetta konservoijan, museon sekä huutokaupan kautta. Tutkielman edetessä esiin nousee muutamia teemoja, jotka esiintyvät kehysten ja katsomisen kohdatessa toisensa. Näitä ovat kehyksiin liittyvän suomenkielisen termistön puuttuminen ja sen merkitykset aiheen tarkastelulle, vaihtelevat kehyksiin liittyvät käytännöt taidealalla, kehysten ikonisuus, katsomisen konventioiden vahvuus, kehyksen kyky herättää huomiota eri aikoina ja kehysten representaatioiden merkitys erilaisissa katsomistapahtumissa. Suomenkielisen termistön puuttuminen kehyksiin liitetystä keskustelusta vaikuttaa erityisesti siten, että on vaikeaa sanallistaa jotakin sellaista, jolle ei ole sanoja. Toinen suurempi teema liittyy konventioihin, ikonisuuteen ja näiden vahvuuteen. Myös monet taiteen kanssa tekemisissä olevat tahot käsittelevät kehyksiä vakiintuneiden konventioiden kautta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kehyksen oletetaan olevan tietynlainen. Jos kehys ei ole odotetun kaltainen, se koetaan häiritsevänä ja sitä myös käsitellään tästä näkökulmasta. Eniten kysymyksiä liittyy kuitenkin kehyksistä tuotettujen representaatioiden vaikutuksiin silloin, kun katsomme teoksia. Taidehistoriankirjoitus edustaa pientä osaa niistä asioista, joita taiteen historiassa on tapahtunut. Tämä näkyy hyvin juuri kehysten tapauksessa. Niitä ei oikeastaan missään käsitellä muutamia mainintoja lukuun ottamatta. Vaikka kehykset ovat läsnä katsomiskokemuksessa museossa tai näyttelyssä, ne yleensä puuttuvat monista tilanteista, joissa aktiivisesti katsotaan taideteoksia. Representaatioiden ohjaava vaikutus nousee tutkielman edetessä esille useammankin kehyksen osalta. Olen nähnyt kaikki kolme tutkimuskohdettani suoraan niissä tiloissa joissa ne ovat olleet esillä. Jälkikäteen, muistellessani teoksia olen huomannut, että vaikka olen tehnyt muistiinpanoja ja havaintoja ja jopa ottanut kuvia, samaa katsomiskokemusta ei voi enää tavoittaa uudelleen muuta kuin hiljalleen haihtuvan muistikuvan tasolla. Jos etsii teoksista tehtyjä representaatioita muistin tueksi, huomaa, että taidehistorian kirjoissa, museon näyttelykatalogeissa tai taidekirjoissa taideteosten kuvissa ei oikeastaan juuri koskaan näe kehyksiä. Kehykset, jotka näkyvät kirjoissa, ovat yleensä näkyvillä siksi, että niissä on jokin tavallisesta kehyksestä poikkeava piirre. Silloinkin kun kehykset ovat taitelijan tekemät, niitä ei aktiivisesti huomioida kuvallisissa tai sanallisissakaan representaatioissa.
  • Kortelainen, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma käsittelee konstruoitua lukijaa SuomiLOVE-tv-ohjelmassa esitettyjen kappaleiden sanoituksissa. Konstruoitu lukija ei ole tekstin fyysinen lukija, vaan kiteytetysti tekstistä tulkittavissa oleva tietorakenne, joka sisältää tekstin lukijaltaan odottamat ominaisuudet. Tutkin ensinnäkin konstruoidun lukijan taustatietoja: millaisia taustatietoja tämä aineiston perusteella hallitsee ja miten yksityiskohtaisesti? Toiseksi tutkin konstruoidun lukijan perspektiiviä maailman: millaisesta asemasta tätä kutsutaan tarkkailemaan maailmaa ja millaiseen kokemusmaailmaan tämä kykenee samaistumaan? Aineisto on peräisin SuomiLOVE – laulukirja -laulukirjasta, johon on koottu 50 SuomiLOVE-tv-ohjelmassa esitettyä kotimaista kappaletta. Näistä kaksi on jäänyt pois, koska ne ovat englanniksi, joten lopullinen aineisto koostuu 48 kotimaisen kappaleen sanoituksista. Laulukirjan valitseminen on rajausmetodi, jolla kaikista ohjelmassa esitetyistä kappaleista on saanut rajattua osan tutkimusta varten. Aineisto on valikoitunut tähän tutkimukseen, koska kappaleet edustavat laajalle kohdeyleisölle suunnattua popmusiikkia. Kappaleiden sanoituksista voidaan siten tarkastella, millainen konstruoitu lukija kirjoittuu sellaiseen tekstiin, joka on tarkoitettu mahdollisimman monen ymmärrettäväksi. Tällaisesta tutkimuksesta voidaan hyötyä, kun pyritään kirjoittamaan helppolukuisia tekstejä. Tutkimus perustuu kognitiivisen kielitieteen teorioihin. Ensisijaisena teoriapohjana on Ronald Langackerin ideoima kognitiivinen kielioppi ja siinä määritellyt konstruoinnin ulottuvuudet. Konstruointi eli lyhyesti se, miten asiantilat kuvataan, on keskiössä konstruoitua lukijaa tarkasteltaessa. Tämän lisäksi konstruoidun lukijan tietotaustaa tarkastellaan kehyssemantiikan, käsitemetaforateorian sekä blenditeorian avustuksella. Taustatietojen tarkastelu perustuu ensyklopediseen merkityskäsitykseen, skeemoihin ja hahmo/kehys-jakoon. Tutkimuksessa ilmenee, että aineistossa esiintyvä konstruoitu lukija vastaa popmusiikin laajan kohdeyleisön asettamia oletuksia. Konstruoidun lukijan taustatiedot eivät tutkimuksen perusteella vaikuta laajoilta tai yksityiskohtaisilta, vaan ne jäävät yleiselle tasolle. Aineiston konstruoitu lukija myös tuntee rakkauden kehyksen ja sen ympärille vakiintuneet metaforat hyvin, sekä osaa tulkita tekstiä näiden pohjalta. Harvat spesifit tiedot kohdistuvat länsimaiseen populaarikulttuuriin ja taiteeseen sekä suomalaiseen kulttuuriin ja puhekieleen. Spesifeintä tietotaustaa konstruoidaan julkisuuden henkilöistä, jotka nimetään aineiston teksteissä. Konstruoitu lukija tunnistaa aineistossa skemaattisia ja lähes kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia, joita kuvataan aineiston kerrontajaksoissa. Näihin teksti kutsuu konstruoitua lukijaa samaistumaan. Tutkimuksen perusteella SuomiLOVE-kappaleiden konstruoitu lukija on kiinnostunut inhimillisistä kokemuksista yleisellä tasolla.
  • Lehmussaari, Emilia (2003)
    Työni tarkoituksena on selvittää mikä merkitys sanomalehdellä on ihmisille, mitkä ovat sanomalehden käyttösyyt ja mikä on perinteisen sanomalehden tulevaisuus. Tutkimuksessa haetaan vastauksia neljään suureen kysymykseen: millaista sanomalehteä ihmiset haluavat lukea, mikä on sanomalehden merkitys lukijalle, siirtyykö sanomalehden lukeminen Internetiin ja ovatko lukijat valmiita maksamaan sähköisen sanomalehden palveluista. Näihin neljään kysymykseen liittyy kaksi pienempää kysymystä: miten luotettavana verkkosanomalehteä pidetään ja ovatko verkkolehti ja perinteinen sanomalehti ainoat vaihtoehdot? Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat verkkolehti, uusi media, mediamaisema, muutosvastarinta, identiteetti ja visio. Tutkimus etenee historiasta nykypäivään tarkastellen suomalaisen sanomalehdistön kehitystä ja siinä tapahtuneita muutoksia. Lisäksi tarkastellaan suomalaisia joukkoviestinten käyttäjinä keskittyen sanomalehteen, Internetiin, televisioon ja radioon. Näiden teemojen lisäksi pohditaan journalismin tulevaisuutta ja sitä, onko Internet sanomalehdelle kilpailija. Aikaisemmasta tutkimuksesta tuodaan esille esimerkkejä käyttötarkoitustutkimuksen perinteen ja joukkoviestinnän funktionaalisten teorioiden piiristä sekä suomalaisilta tutkijoilta. Ari Heinosen tutkimus antaa kuvan media-ammattilaisten näkemyksistä ja Risto Sinkon tutkimus tuo esille verkkolehden lukemista, sekä pohdintaa perinteisen sanomalehden ja verkkolehden suhteesta. Tutkimukseni empiirinen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla haastatellen yhdeksää perheellistä 25–40-vuotiasta pääkaupunkiseudulla asuvaa henkilöä. Aineiston analyysissä on käytetty menetelminä kvalitatiivista sisällönerittelyä, jonka avulla on tuotu esiin sanomalehden rooli ihmisten arjessa sekä sanomalehden käyttösyyt, sekä kehyksen käsitettä, jonka avulla on eroteltu kolme kehystä, joiden läpi sanomalehteä luetaan. Nämä kehykset ovat vapaa-aikakehys, tietokehys ja paikalliskehys. Lisäksi sanomalehden tulevaisuuteen liittyen on eroteltu epäilykehys ja turvallisuuskehys. Keskeinen tulos sanomalehden tulevaisuuteen liittyen on, että perinteinen sanomalehti tuntuu edelleen pitävän pintansa. Vaikka teknologian kehitykseen uskotaan, ei sanomalehden lukeminen ainakaan vielä ole siirtymässä verkkoon, eikä verkkolukemisesta ainakaan olla halukkaita maksamaan. Perinteiseen paperilehteen on totuttu, mikä johtuu varmasti pitkästä kotiinkannon perinteestämme. Tämä on myös vaikuttanut siihen, että sanomalehti on juurruttanut itsensä suomalaiseen yhteiskuntaan. Sanomalehden käyttösyyt löytyvät usein ihmisten arjesta. Lehdestä haetaan paitsi tietoa, myös vihdettä. Sanomalehden lukeminen on aikaa itselle ja lisäksi tuttu, oman alueen lehti kiinnittää lukijan tiettyyn ryhmään ja siten myös vahvistaa lukijan identiteettiä. Mediamaisema muuttuu jatkuvasti. Teknologian uudet innovaatiot haastavat myös sanomalehtimaailman. Toistaiseksi muutoksiin ei kuitenkaan olla valmiita.
  • Nyström, Krista (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän pro gradu –tutkielman tutkimuskohteena on Helsingin Sanomien uutisointi paperittomiin liittyen. Mediakuvan lisäksi tutkielmassa tarkastellaan toiseuden ja vastakkainasettelujen rakentumista paperittomien uutisoinnissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kehysanalyysia, joten tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa Helsingin Sanomat rakentaa paperittomista ja millaisten uutiskehysten avulla toiseuden rakentuminen mahdollisesti tapahtuu. Paperittomuus nousi laajasti julkiseen keskusteluun vuoden 2017 aikana, kun poikkeuksellisen suuri määrä vuonna 2015 Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista sai lopullisen kielteisen turvapaikkapäätöksen. Paperittomuus on muuttuva käsite ja muuttuva kategoria. Tutkielmassa keskitytään uuspaperittomiin, mutta käytetään käsitettä paperiton, sillä Helsingin Sanomien uutisoinnissa käsitettä on käytetty vastaavalla tavalla. Tutkielman teoreettiset teemat liittyvät sosiaaliseen kategorisointiin, toiseuteen, kansalliseen järjestykseen ja arvoyhteisöihin. Aineistona toimii Helsingin Sanomat ja aineisto on rajattu vuodelle 2017. Tältä aikaväliltä aineistoon valikoitui yhteensä 67 artikkelia. Helsingin Sanomat toimii journalismin kentässä, jossa osa uutisoinnin tavoista ja rutiineista nousevat toistuviksi ja hallitseviksi. Paperittomien uutisointi kiinnittyy aihekulttuuriin, jossa kehykset nousevat joko ensisijaisiksi kehyksiksi tai ensisijaisten kehysten rinnalla kamppaileviksi toissijaisiksi kehyksiksi. Kehykset mahdollistavat uutisoinnin rakenteiden, toiston ja kielellisten valintojen tarkastelun. Kehysanalyysin tuloksena aineistosta on löydettävissä kolme keskenään rinnakkain ja vastakkain toimivaa kehystä – hallintakehys, uhkakehys ja ihmisoikeuskehys. Hallintakehys esiintyy ensisijaisena kehystystapana ja asettuu muiden kehysten edelle lähteiden käytössä ja toiminnan roolien määrittelyssä. Ensisijaisia toimijoita ovat viranomaiset, poliitikot tai asiantuntijat ja paperittomat puolestaan esitetään toiminnan objekteina. Uhka- ja hallintakehyksessä keskitytään ratkaisuihin, kun taas ihmisoikeuskehyksessä painotetaan paperittomuuden syitä. Lisäksi uutisointi voidaan jakaa paperittomat uhkana ja uhreina esittäviin kehyksiin. Ihmisoikeuskehyksessä paperittomat esitetään yhteiskunnan uhreina, kun taas uhka- ja hallintakehyksessä paperittomat kuvataan uhkana ja ongelmana. Kehykset perustuvat valintoihin siitä, mitä mediasisällöissä nostetaan esiin ja mitä jätetään pois. Aineistossa on keskeistä tarkastella paitsi selkeitä ja näkyviä valintoja, mutta myös niitä piirteitä, jotka on jätetty pois eli kehyksen ulkopuolelle. Laajemmin tämä voidaan liittää median valikoinnin valtaan, mitä ja miten esitetään ja mitä puolestaan jätetään mediaesitysten ulkopuolelle. Ulkopuolelle jäävät sosiaalinen kategorisointi, vastakkainasettelu ja toiseus. Ulkopuolisuutta ja toiseutta tarkasteltaessa huomio on median käytännöissä ja kielenkäytössä. Paperittomista uutisoidaan suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta ja paperittomat esitetään hallinnan objekteina. Taustalla on aihekulttuuri kansallisesta järjestyksestä, jonka uhkana paperittomat nähdään ja jonka järjestystä hallinnan keinoilla pyritään pitämään yllä. Paperittomat pääsevät itse harvoin ääneen ja uutisoinnista heijastuu paperittomien näkymättömyys ja kuulumattomuus. Aineistosta löydetyt kehykset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia siitä, miten turvapaikanhakijoita tai paperittomia kehystetään joko uhkana tai uhreina ensisijaisesti hallinnallisesta näkökulmasta.
  • Salokangas, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Globaalissa maailmassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa keskustelua luonnehtii kaksijakoisuus: samalla kun yritysjohtajat puhuvat yhteiskuntavastuusta ylistävästi ja yrityksiin kohdistetaan yhä suurempia odotuksia ja toiveita globaalien ongelmien ratkaisemisessa, yrityksiin myös suhtaudutaan yhä kriittisemmin ja niiltä vaaditaan yhteiskuntavastuun kantamista yhä enenevässä määrin. Yhteiskuntavastuukeskustelun kaksijakoisuus osoittaa yhteiskuntavastuun olevan yhä tärkeämpi, mutta samalla myös kiistellympi aihe niin yrityksissä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yritysten yhteiskuntavastuuta kehyksen käsitteen ja kehystämisen sekä sosiaalisen konstruktionismin näkökulmista kehysanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettisessa osassa kuvataan yhteiskuntavastuuta ja sen kolmea osa-aluetta, taloudellista, sosiaalista ja ympäristövastuuta, sekä yhteiskuntavastuuseen keskeisesti liittyviä käsitteitä. Tämä lisäksi paneudutaan kehyksen käsitteeseen, kehystämiseen ja kehysanalyysiin sekä sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkielman empiirisessä osassa puolestaan pyritään vastaamaan tutkimuskysymykseen: Miten yritysten yhteiskuntavastuuta kehystetään UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa? Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin Sanomissa 26.8.2020-17.9.2020 julkaistuja yhteensä 37 juttua, jotka käsittelevät yritysten yhteiskuntavastuuta UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa. Aineiston jutut on julkaistu lehden politiikka-, talous-, kotimaa-, pääkirjoitus-, kolumni- sekä yleisönosastoilla. Analyysin metodina on sovellettu kehysanalyysiä, etenkin Erving Goffmanin tilannemääritelmää sekä Robert Entmanin kehysjäsennystä. Tarkastelluista jutuista suurin osa liittyi ensisijaisesti yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-alueeseen (18 juttua). Toiseksi suurin ryhmä muodostui puolestaan yhteiskuntavastuun taloudellisen vastuun osa-alueeseen liittyneistä jutuista (16 juttua). Tutkimusaineistossa vain hyvin pieni osa jutuista liittyi yhteiskuntavastuun ympäristövastuun osa-alueeseen (3 juttua). Aineistolähtöisen kehysanalyysin perusteella aineistosta tunnistettiin kolme ideaalityyppistä kehystä, jotka ovat uhkan kehys, kiistan kehys sekä hallinnan kehys. Uhkan kehys kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta heikkenevänä ja rapautuvana johtuen suuyritysten, tässä UPM:n, pyrkimyksestä voiton maksimointiin kansan, tässä erityisesti Jämsän asukkaiden sekä paperitehtaan nykyisten ja eläköityneiden työntekijöiden, kustannuksella. Uhkan kehystä edustaa aineistossa 13 juttua. Kiistan kehys puolestaan kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta yhteen sovittamattomina näkemyksinä yhteiskuntavastuun ja erityisesti sosiaalisen vastuun kantamisen vastuunjaosta yhteiskunnassa eri toimijoiden kesken, johtuen poliittisten puolueiden ja elinkeinoelämän eriävistä näkemyksistä asiassa. Kiistan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Hallinnan kehys taas kuvaa yhteiskuntavastuuta liiketaloudellisena päätöksenä, johon vaikuttavat muun muassa kustannukset, kysyntä sekä Suomessa harjoitettu politiikka. Hallinnan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Tutkielman empiirisessä osiossa on kuvattu kunkin kehyksen ominaispiirteet mukaan lukien avainsanat, käsitteet, metaforat sekä fraasit. Näiden lisäksi kunkin kehyksen osalta on kuvattu niiden esittämät ongelman ratkaisut sekä moraaliset arvostelmat. Yritysten yhteiskuntavastuun kehystämisessä UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa ei tutkimusaineiston kattaman ajankohdan aikana voitu erottaa selvästi hallinnutta ensisijaista kehystämisen tapaa aineiston kokonaisuutena tarkasteltuna perusteella, joskin uhkan kehys hallitsi hieman kiistan ja hallinnan kehyksiä enemmän aineistossa. Kuitenkin kehystämisen lähempi tarkastelu osoitti kehysten painotuksissa selkeämpiä eroja. Juttutyyppien ja kehysten välinen tarkastelu osoitti muun muassa kiistan kehyksen hallinneen selvästi politiikan uutisissa ja uhkan, kiistan ja hallinnan kehysten olleen tasamääräisesti edustettuina talouden uutisissa. Tarkastelun rajaaminen pelkästään uutisjuttuihin osoitti uutisjutuista selvästi merkittävimmän osan edustaneen kiistan kehystä eli siten kiistan kehyksen hallinneen uutisjournalismia. Lisäksi tarkastelu osoitti hallinnan kehyksen olleen vielä vähemmän ja uhkan kehyksen hieman enemmän edustettuina uutisjournalismissa kuin koko aineistossa. Aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa kehystämisen olleen alkuun uhkan ja osittain hallinnan ja kiistan kehysten värittämää ja loppua kohden puolestaan erityisesti hallinnan ja osittain myös kiistan kehyksen värittämää. Lisäksi aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-aluetta kehystetyn ensisijaisesti uhkan ja toissijaisesti kiistan kehyksen kautta, taloudellista vastuuta erityisesti hallinnan kehyksen kautta ja ympäristövastuuta hallinnan ja uhkan kehysten kautta. Se, minkä kehysten kautta yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet kuvataan ja kehystetään, vaikuttaa osaltaan siihen, millaisina yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet sekä niihin liittyvät haasteet UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa näyttäytyvät ja millaista kuvaa Helsingin Sanomat tämän kontekstin kautta näistä ja maailmasta laajemminkin tuottavat. Tällä tavoin jutut paitsi kuvaavat todellisuutta, myös rakentavat sitä, sekä tässä kontekstissa että laajemminkin. Tässä kehystäminen yhtyy osaltaan myös sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen.
  • Kättö, Ilona (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu tutkielmassa tarkastelen kehysanalyysin menetelmää ja kehyksiin liittyvää valtaa Britannian EU-eron lehtiuutisoinnin tapauksen kautta. Keskityn selvittämään EU-eron lehtiuutisointia kahdessa brittilehdessä, EU-myönteisessä The Timesissä ja euroskeptisessä The Sunissa. Tutkimuksella pureudun siihen, mitä hermeneuttinen, tutkijan vapaaseen otteeseen perustuva kehysanalyysi voi paljastaa poliittisen tapahtuman, tässä tapauksessa Britannian EU-eron, kehystyksestä. Lisäksi etsin vastausta siihen, mitä hermeneuttisella kehysanalyysilla voidaan saada selville kehyksiin liittyvästä vallasta. Tutkijat ovat luonnehtineet kehystämisen tutkimuskenttää hajanaiseksi paradigmaksi. Niin kehyksen ja kehystämisen käsitteiden kuin kehysanalyysin menetelmän katsotaan kaipaavan selvennystä, jota monet tutkijat ovatkin yrittäneet ajatuksillaan, teorioillaan ja menetelmillään tuoda. Teoreettisen viitekehyksen osuudessa pyrin muodostamaan kuvan tutkimuskentästä tarkastelemalla tutkijoiden esittämiä näkemyksiä ja jaotteluita. Paneudun lisäksi siihen, mitä tutkijat ovat sanoneet kehystämiseen liittyvästä vallasta, ja selvitän muutaman esimerkin kautta, miten kehysten valtaa on tutkittu aikaisemmin kehysanalyysin ja, vertailun vuoksi, kehysten vaikutustutkimuksen kautta. Analyysin aineistoksi valikoin yhteensä 128 lehtijuttua, joista 50 The Sunista ja 78 The Timesistä. Britannian EU-eron kansanäänestys pidettiin 23. kesäkuuta 2016, ja valitsemani lehtijutut ovat The Timesissä ajalta 9.-16. kesäkuuta 2016 ja The Sunissa 2.-23. kesäkuuta 2016. Valitsin aineistoon tämän ajanjakson, koska tutkimuksen ytimessä on kysymys kehystämiseen liittyvästä vallasta, ja vallankäytön voidaan ajatella olevan keskeisimmässä roolissa juuri ennen kansanäänestystä. Keräsin lehtijutut kummankin lehden nettiarkistosta hakusanalla ”Brexit” ja valitsin analyysiin päätyvät jutut kolmen keskeisen teeman mukaan: talous, maahanmuutto ja Britannian paikka maailmassa. Analysoin aineistoa hermeneuttisen kehysanalyysin keinoin, ottaen analyysin avuksi sanavalintojen, avainsanojen sekä lähteiden tarkastelun. Ensimmäisen analyysiosuuden pohjalta pyrin vastaamaan toiseen tutkimuskysymykseen kehystämisen vallasta muodostamalla ns. valtakehykset, joissa erittelen niin ikään hermeneuttisella otteella kehyksissä ilmeneviä valtapiirteitä. The Timesin uutisointia hallitsivat taloudellisten haittojen, tarpeellisen maahanmuuton ja yhteisön tärkeyden kehykset. Vastaavat valtakehykset olivat asiantuntijavallan, pehmeän vallan ja eliittivallan kehykset. The Sunissa etusijalle asettuivat talousväitteet kumoava pelon projekti -kehys, maahanmuuttokeskustelussa kilpailevat Leave- ja Remain-kehykset sekä Britannian itsenäisyyttä korostava valta takaisin Britannialle -kehys. Vastaavat valtakehykset olivat poliittisen taktikoinnin, poliittisen kilpailun ja poliittisen retoriikan valtakehykset. Hermeneuttisen kehysanalyysin vahvuudeksi voi tämänkin Britannian EU-eron kehyksiä koskevan analyysin kohdalla pitää menetelmän tarjoamaa vapautta, joka mahdollistaa laaja-alaisen poliittisten ja yhteiskunnallisten yhteyksien tarkastelun. Hermeneuttisen kehän ajatuksen mukaisesti tekstin yksityiskohtien peilaaminen tutkittavaan ilmiöön ja ymmärryksen rakentaminen tällä tapaa tarjoaa perusteellista ja tarkkaa kuvausta niin kehyksistä kuin itse ilmiöstä. Kehyksiin liittyviä valtapiirteitä kehysanalyysilla voidaan eritellä tarkasti tekstin tasolla, mutta kysymykseen kehysten vaikutuksista tai varsinaisesta vaikuttajasta kehysten takana ei analyysilla voida tarjota suoraa vastausta.