Browsing by Subject "keinoliha"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Saarnio, Sini-Maria (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee tulevaisuuden ruokaa ja rakentaa käsitystä siitä, miten kuluttajat suhtautuvat tutkimuksessa käsiteltyihin uusiin raaka-aineisiin, ruokiin sekä ruokateknologiseen kehitykseen. Tutkielmassa analysoidaan kuluttajien suhtautumista geenimuunnettuun ruokaan, hyönteisten syöntiin ja mahdolliseen keinolihatuotantoon. Tämän lisäksi tarkastellaan sitä, minkälaisia pohdintoja ja mielikuvia haastateltavat liittävät tulevaisuuden ruokaan. Aihetta lähestytään sosiologisen ruokatutkimuksen perinteen kautta. Tutkimusaineisto koostuu 20-35 vuotiaille suomalaisille korkeakouluopiskelijoille tehdyistä viidestä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin pari- ja pienryhmähaastatteluina. Haastatteluaineisto on analysoitu käyttämällä teemoittelua. Tutkimuksen mukaan kuluttajat suhtautuvat geenimuunnettuun ruokaan epäilevästi ja liittävät siihen terveyden, ruokateknologian ja epätietoisuuden teemoja. Pelko negatiivisista pitkäaikaisista terveysvaikutuksista on korostunut geenitekniikkaan liitettyjen epäilyjen lisäksi. Hyönteisten syöntiin suhtaudutaan myönteisesti ja hyönteisten uskotaan olevan tulevaisuudessa käytetty raaka-aine ja potentiaalinen lihankorvike. Kuluttajat eivät halua nähdä tai syödä hyönteisiä kokonaisina, mutta jauheena tai muun ruoan osana hyönteiset ovat hyväksyttäviä. Keinolihaa pidetään turhana innovaationa ja siihen liitetään epäilyjä ruokaturvallisuuden ja ruoan puhtauden osalta. Kuluttajat liittävät tulevaisuuden ruokaan pohdintoja luonnonmukaisuudesta ja keinotekoisuudesta sekä niihin liittyvistä vastakkainasetteluista. Myös liha- ja kasvispainotteisen ruokavalion vertailu sekä luottamuksen merkitys koetaan tärkeänä. Geenimuunnettuja ruokia ja keinolihaa pidetään keinotekoisina ruokina, kun taas hyönteiset nähdään selkeästi luonnonmukaisimpana vaihtoehtona. Lihan kulutuksen uskotaan vähenevän tulevaisuudessa ja kasvispainotteisten ruokavalioiden lisääntyvän. Luottamus nähdään tärkeänä tekijänä ruokasektorin jokaisella osa-alueella ja varsinkin uusien ruokien ja teknologioiden tapauksissa. Tutkimuksessa esitetään, että kuluttajat kokevat geenimuunnetun ruoan ja keinolihan teknologisina ja keinotekoisina tuotteina, joiden hyväksyttävyys osaksi omaa ruokavaliota tai yhteiskuntaa voidaan kyseenalaistaa. Hyönteiset taas nähdään luonnonmukaisena ja periaatteessa hyväksyttävänä raaka-aineena ja ruokana. Tutkimus nostaa esiin ruoan kesyyntymisen tärkeyden uusien raaka-aineiden ja ruokien kohdalla. Kyse on prosessiluonteisesta uusien ruokien kesyttämisestä, jotka on neuvoteltava osaksi omaa elämää ja yhteiskunnallista arvostusta. Kuluttajien tulee myös luottaa elintarvikealan toimijoihin, jotta uudet tuotteet voidaan hyväksyä markkinoille.
  • Ahonen, Emmy (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää suomalaisten nuorten aikuisten näkemyksiä tämän hetkisestä ympäristön tilasta, kuluttajien asenteita ja reaktioita keinolihaa kohtaan sekä sitä, miten terminologian käyttö vaikuttaa muodostettuun mielikuvaan keinolihasta. Tutkielmassa tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1) Kuinka suomalaiset nuoret aikuiset kokevat tämänhetkisen ympäristön tilan? 2) Millaisia asenteita ja reaktioita keinoliha herättää suomalaisissa nuorissa aikuisissa? 3) Onko käytetyllä terminologialla vaikutusta muodostettuihin mielipiteisiin? Näihin kysymyksiin vastaamalla saatiin selville tekijöitä, jotka vaikuttavat keinolihan mahdollisuuksiin markkinoilla. Tutkielman lähestymistapa oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu haastattelu, jossa hyödynnettiin myös teemahaastattelun piirteitä. Haastattelun runko oli muodostettu teoreettista viitekehystä apuna käyttäen. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa esille tuotiin muutoksen tarpeellisuus, jota perusteltiin kestävän kehityksen siirtymäteorialla. Tutkielman aineisto muodostui kymmenestä pääkaupunkiseudulla asuvasta 22 - 28 vuotiaasta nuoresta aikuisesta. Kestävän kehityksen siirtymäteoriaa apuna käyttäen tutkittiin keinolihan mahdollisuuksia onnistua markkinoilla ja mahdollisia syitä keinolihan epäonnistumiselle. Terminologiaa tutkittiin käyttämällä kahta eri termiä keinolihalle. Viidelle haastateltavista käytettiin termiä laboratorioliha ja viidelle keinoliha. Tutkielman tulosten perusteella nostettiin esiin keinolihan markkinoilla onnistumista estäviä tekijöitä ja edistäviä tekijöitä. Estäviin tekijöihin lukeutuivat keinolihan eettiset ongelmat, oletettu hinta ja maku, kotimaisuus, turhuus, omien tekojen merkityksettömyys ja terminologia. Terminologian kohdalla estäväksi tekijäksi haastatteluissa nousi esiin sen harhaanjohtavuus. Termi laboratorioliha yhdistettiin keinotekoiseen lihaan, kun taas termi keinoliha yhdistettiin erilaisiin kasvipohjaisiin lihankorvikkeisiin. Keinolihan onnistumista edistävänä tekijänä nähtiin kuluttajien vähäinen ällötys keinolihaa kohtaan ja tiedon lisääminen epävarmuuden vähentämisessä. Tutkielman perusteella jatkotutkimuksia tiedon merkityksestä keinolihan hyväksymisessä tarvitaan. Tutkielman perusteella saatiin käsitys siitä, että tiedon lisääminen saattaisi lisätä keinolihan hyväksyntää, mutta jatkotutkimuksille on tarvetta.
  • Oljemark, Fiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Finland's goal is to be a carbon-neutral society by 2035. In the case of agriculture, the key objective is to reduce greenhouse gas emissions and increase carbon sinks. However, alongside mitigating climate change, food supply must be secured for a growing population. In the future, food production should be increased without increasing its negative environmental impact. Solving this equation is one of the greatest societal challenges to which the food production system must adapt. In this work, I study the amount of greenhouse gas emissions that result from the production processes of different protein food products. I gather the results for beef, oil plants, wheat, neo-carbon protein, and cultured meat. In addition to the environmental load, I determine the profitability of the production of these goods by considering both the net commercial income and the net social income, where the latter includes also emissions and environmental load in the cost estimates. Traditional beef production uses a large proportion of cultivated cereals as fodder, and almost all available grassland for grazing. I determine the benefits that would accrue if, in the future, part of the beef consumed were replaced by cultured meat. A similar comparison is made between oil plants used as fodder and neo-carbon protein. New protein food products have the potential to be more resource efficient and less harmful to the environment than traditional forms of food production. My results show that a protein kilogram of cultured meat requires 99,2 % less land, 97 % less water and 70 % lower greenhouse gas emissions compared to beef production. Correspondingly, compared to oil plants, neo-carbon protein consumes 99,5 % less land and 98 % less water, and results in 95 % lower greenhouse gas emissions. If half of the current domestic production of beef and oil plants were replaced by cultured meat and neo-carbon protein, a total of about 1,2 million hectares of land would be freed up for other uses. Afforestation of arable land would reduce soil carbon emissions by up to 34 million tCO2 equivalents per year. For a private landowner, however, afforestation of the field is not an economically viable option if the system of government subsidies remains the same. Economic incentives are needed in order to increase the net present value of afforestation beyond that of arable farming. Over the 60-year period I am looking at, a subsidy of 7 140 EUR per hectare would be needed for afforestation to be an economically profitable investment for a private landowner.