Browsing by Subject "kerrostalot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Hyvönen, Kaarina; Pylvänäinen, Erja; Väliniemi-Laurson, Jenni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 3/2012
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan VAV Asunnot Oy:n vuokratalojen asukkaiden suhtautumista uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön asuintalojen rakentamisessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa VAV Asunnot Oy:n rakennuttaman luonnonvaratasapainoisen vuokrakerrostalon suunnitteluun. Talo rakennetaan vuoden 2015 asuntomessualueelle Marja-Vantaalle. Asukkaiden näkemyksiä kerättiin sähköisen kyselyn avulla joulukuussa 2011. Kyselyyn vastasi 259 henkilöä. Tutkimukseen osallistujat suhtautuivat varsin myönteisesti uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön asuinrakentamisessa. Tutuiksi ja miellyttäviksi koetut materiaalit, kuten ristiinlaminoitu liimapuu tai kierrätyslasi, hyväksyttäisiin melko yleisesti omaankin asuintaloon. Sen sijaan vieraampiin materiaaleihin suhtauduttiin joko uteliaan kiinnostuneesti, epäillen, täysin kielteisesti tai niihin ei osattu ottaa kantaa lainkaan. Joitakin viehättivät tavanomaisista täysin poikkeavat ja joidenkin muiden outoina pitämät kierrätysmateriaalit, kuten käytetyt teräskontit, lentotuhkalevy tai kierrätysmuovi. Jotkut eivät hyväksyneet mitään uusio- ja kierrätysmateriaaleja asuinrakennusten materiaaleiksi. Uusio- ja kierrätysmateriaaleja käytettäisiin mieluiten sellaisissa paikoissa, jotka eivät jatkuvasti ole asukkaiden lähellä, kuten pihalaatoissa, julkisivussa, seinä-, katto- ja lattiarakenteiden eristeenä sekä talon rungossa. Uusio- ja kierrätysmateriaalien oletettuina myönteisinä ominaisuuksina ja hyväksyttävyyden perusteina pidettiin kierrätyksen ja sen arvostuksen lisääntymistä, materiaalien miellyttävää ulkonäköä ja asumisviihtyvyyden lisääntymistä, asumiskustannusten alenemista, asunnon toimivuuden ja asumismukavuuden paranemista sekä kotimaisia materiaaleja. Halukkuutta uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön puolestaan vähensivät epäilyt materiaalien haitallisista vaikutuksista asukkaiden arkeen. Eniten huolta aiheuttivat mahdolliset haitalliset terveysvaikutukset. Myös materiaalien toimivuus ja kestävyys sekä ulkonäkö mietityttivät useita vastaajia. Lopullisen hyväksyttävyyden kannalta oleellista on se, miten uusio- ja kierrätysmateriaalista rakennetut talot toimivat käytännössä. Onnistuneiden uusiotalohankkeiden uskottiin lisäävän näiden talojen ja asuinalueiden arvostusta sekä kannustavan uusien materiaalien käyttöön rakennustuotannossa. Luotettavan tiedon tarjonta uusioja kierrätysmateriaaleista ja niiden mahdollisista vaikutuksista asukkaiden arkeen nostettiin keskeisiksi edellytyksiksi materiaalien laajalle käytölle.
  • Lietzén, Jesse; Kylliäinen, Mikko (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2014
    Ohje tarjoaa suunnittelijoille ja rakennusvalvontaviranomaisille tietoa siitä, miten eri aikakausina noudatettuja ääneneristysmääräyksiä voidaan tulkita, kun arvioidaan asuinhuoneiston ääneneristävyyttä. Myös eri aikakausina voimassa olleet ääneneristysmääräykset on esitetty kootusti ja tiivistetysti oppaan liitteenä. Koska määräyksissä ja suosituksissa esitetyt mittalukujen laskentamenetelmät ovat muuttuneet, eri aikakausina saatuja mittaustuloksia ei voida aina suoraan verrata keskenään, vaikka tulosten merkintätapa olisikin sama. Ohjeessa esitetään menetelmä, jolla vuodesta 1955 lähtien tehtyjen ääneneristystutkimusten tulokset ja vaatimustaso saadaan vertailukelpoisiksi keskenään. Ohjeessa esitetään lisäksi, miten eri aikakausina annetut rakennusten ääneneristystä koskevat määräykset ja suositukset ovat muuttuneet ajan saatossa niissä esitettyine menetelmineen ja vaatimustasoineen. Ohjetta voivat hyödyntää myös taloyhtiöt, isännöitsijät sekä asuntojen ostajat, joille ääneneristävyys on ostopäätöstä tehtäessä tärkeä valintaperuste. Ohjeessa esitetään, miten asuinhuoneistojen välinen ääneneristävyys on kerrostaloissa kehittynyt 1950-luvulta 2000-luvulle. Esitetyt tulokset koskevat pääasiassa betonirakenteisten asuinkerrostalojen ääneneristystä. Ohjeessa on lisäksi esitetty ohjeita ääneneristyksestä korjaushankkeissa. Sen yhteydessä on esitetty joitakin tavanomaisia rakennusten korjaus- ja muutostöihin liittyviä tilanteita, joissa ääneneristävyys on otettava huomioon.
  • Neuvonen, Petri (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 37/2009
    Vuosina 1950–1975 maahamme rakennettiin yli puoli miljoonaa kerrostaloasuntoa. Tuohon joukkoon mahtuu modernin suomalaisen rakennustaiteen helmiä, elementtirakentamisen tusinatuotteita ja kaikkea siltä väliltä. Rakennusten toimintakuntoisena pitäminen edellyttää suunnitelmallista ylläpitoa ja korjaamista. Korjausrakentamisen suunnittelun lähtökohtana on korjattava rakennus omine erityispiirteineen. Julkaisussa pohditaan rakennuksen alkuperäisten ominaispiirteiden vaikutusta julkisivun korjaustavan valintaan.
  • Kostamus 
    Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Kostamus 
    Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Lukkarinen, Sanna; Kärki, Anni; Saari, Arto; Junnonen, Juha-Matti (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 27/2011
    Valtaosa Suomen asuinkerrostalokannasta on rakennettu 1960- ja 1970-luvuilla. Koska asuinrakennus peruskorjataan tyypillisesti 40–50 vuoden välein, on peruskorjaustarpeessa mittava määrä asuinkerrostaloja. Lisärakentamista on usein esitetty yhtenä mahdollisuutena rahoittaa osa peruskorjauskustannuksista. Tässä raportissa tarkastellaan 1960–1970-lukujen asuinkerrostalojen lisärakentamisen perusedellytyksiä sekä lisärakentamisen kannattavuuteen liittyviä tekijöitä taloyhtiön kannalta. Taloudellisten tekijöiden osalta tavoitteena on myös löytää ne muuttujat, jotka oleellisesti vaikuttavat lisärakennuskustannuksiin ja sitä kautta taloyhtiön saamaan taloudellisen nettohyödyn suuruuteen. Lisärakentamiseen liittyy usein huomattavia taloudellisia riskejä, jotka voivat aiheuttaa, ettei hankkeelle asetetut tavoitteet toteudu. Hankkeen kannattavuus on aina tapauskohtaisesti tarkistettava sillä siihen vaikuttavat huomattavasti mm. lisärakentamisen määrä, kunnan lisärakentamista koskevat päätökset, tontin omistussuhteet, pysäköintijärjestelyt sekä alueen asuntojen myyntihinnat.
  • Paalimäki, Tuula; Pollock, Eric (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 31/2013
    Kiinnostus ryhmärakennuttamiseen on kasvanut viime vuosina. Se on tullut esiin keinona toteuttaa asuinrakennuksia siten, että asukkaiden tarpeet ja toiveet ovat keskeisenä lähtökohtana asuntojen suunnittelussa ja rakentamisessa. Myös nykyiseen pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan sisältyy tavoite parantaa ryhmärakennuttamisen toimintaedellytyksiä. Tähän liittyen on oikeusministeriössä valmisteilla ryhmärakennuttamista koskevan lainsäädännön kehittäminen ja ympäristöministeriö on mukana tässä valmistelutyössä. Asuintalojen ryhmärakennuttamisen menettelytapoja on monia ja kohteena voivat olla sekä pientalot että kerrostalot. Raportissa selostetaan asukaslähtöisen kerrostalon ryhmärakennuttamishankkeen toteutuksen lähtökohtia ja keskeisiä vaiheita. Esimerkkinä on Helsingin Jätkäsaareen joulukuussa 2013 valmistuva As Oy Helsingin Malta. Raportin tavoitteena on esimerkkikohteen avulla nostaa esiin yleistettävissä olevia ja tärkeitä asuinrakennuksen ryhmärakennuttamiseen liittyviä asioita ja vaiheita sekä asukasvaikuttamisen toteuttamista koko hankkeen prosessin ajan. Hankkeen onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, että siinä on ammattitaitoiset suunnittelijat ja osaavat rakentajat sekä muut toteuttajat.
  • Lyytikkä, Anneli; Kukkonen, Heikki (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 42/2006
    Tyhjien asuntojen ongelma on tullut meillekin jäädäkseen. Tyhjilleen jääneet ja vajaakäyttöiset valtion lainoittamat vuokratalot aiheuttavat vaikeuksia sekä omistajille ja asukkaille että kunnille ja valtiolle. Suomessa ei olla lähdetty vuokratalojen laajamittaiseen purkamiseen vaan tyhjien asuntojen ongelmaa on pyritty ratkaisemaan muilla keinoilla. Omistaja joutuu harkitsemaan jatkotoimia usein varsin hankalassa tilanteessa, jolloin hyvät neuvot ovat kalliita. Tämä selvitys pyrkii tarjoamaan onnistuneita esimerkkejä jo toteutetuista vuokratalojen käyttötarkoituksen muutoksista. Raportoidut ja arvioidut kohteet ovat eri puolelta Suomea ja tehdyn muutoksen laajuus vaihtelee pienestä muutaman asunnon saneerauksesta aina kokonaisen kerrostalon käyttötarkoituksen muutokseen. Suurin osa kuvatuista kohteista on muutoksia eri tyyppiseen palveluasumiseen; muita ovat muutokset päivähoitokäyttöön, omistusasunnoiksi tai lomaosakkeiksi. Selvityksessä kartoitetaan lisäksi muutosprosessin ongelmakohtia ja kehittämistarpeita sekä muutospäätöksessä huomioon otettavia tekijöitä.