Browsing by Subject "kertomus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Pettersson, Catarina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aim. Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is defined as a neuropsychiatric disorder in medicine. In the field of sociology on the other hand the diagnosis is questioned through medicalization critique and seen as medicalization of human behaviour. Still, the everyday life of families that are effected by ADHD is not defined by such theoretical models or simplifications. The aim of this study was to describe, analyze and interpret the narratives of everyday life of diagnosed children and the mothers to find out, what explanatory models they cling to in their stories, how they describe meaningful experiences and what deeper meanings are hidden in the stories told. This study describes the everyday life in families with ADHD, and the struggles and strengths they experience, as narrated by themselves. This helps increase the knowledge of teachers of how to support and undrestand their students and their needs better, by not only looking at the indivual, but also understanding the meanig of the context of the whole family for the well-being of the child. Methodology. The study was carried out as a narrative case-study. Three families (child and mother) were interviewed, where the children, ages 6, 10 and 16, had been diagnosed with or were suspected of having ADHD. The interviews were conducted separately for each individual. Also medical certificates and documents from the school were used to complement the interviews and for background information. The material was analyzed by utilizing the actant model, where actants (action and deep meanings) were localized in the stories of the individuals and the families. Results and conclusions. The study found, that the families strongly depended on medical explanations in explaining etiology, struggles and symptoms and in attaining support from the school. Everyday life was described as tough, filled with worry, but still loving and wonderful. The results depict how demanding life can be in a family where the child has been diagnosed with ADHD, and the great need for the family to be heard. Symptoms, conflicts and worry for the child are a weight to the family and a risk for it’s well-being. Therefore knowledge of the multifaceted phenomenon and the understanding of teachers is a major factor in giving students appropriate support.
  • Mynttinen, Emili (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavarakulutuksen monipuolistumisen rinnalla sen yhteiskunnallinen ja yksilöllinen merkitys on kasvanut. Tutkielmassa tarkastelen merkityksiä, joita ikääntyneet kuluttajat liittävät omistamiseen ja omistamiinsa tavaroihin. Tutkin myös, miten suhde tavaraan tulee esiin heidän omistamisen kokemuksissaan. Omistamisen merkityksiä ja niiden muuttumista sekä henkilökohtaisen tavarasuhteen kehittymistä analysoin sosio-kulttuurisesta näkökulmasta. Tavoitteeni on tutkia ikääntyneitä kuluttajia, jotka ovat kokeneet elämänsä aikana suomalaisen kulutusyhteiskunnan murroksen ja kehityksen. Tutkimuksessani käytän laadullista tutkimusotetta. Keräsin tutkimusaineiston kesän ja syksyn aikana vuonna 2020 kirjoituskutsuna, jonka lähetin kirjoitusseuroille eri puolille maata. Kutsussa pyysin yli 55-vuotiaita kirjoittajia kertomaan omistamiseen liittämistään merkityksistä ja niissä tapahtuneista muutoksista elämän aikana. Tutkimusaineistoni koostuu 18 kirjoitelmasta, jotka ovat 58–84-vuotiaiden kuluttajien tuottamia. Aineiston erittelyyn ja tulkintaan olen soveltanut lähiluvun menetelmää. Analysoinnin apuna käytin aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, joka tarkastelee kulutukseen liittyviä kulttuurisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia sekä yksilön tavarasuhteen syntymistä ja kehittymistä. Kuluttajakertomuksissa ikääntyneet kuvaavat omistamisen merkityksiä järkevyyden, nautinnollisuuden ja luopumisen kautta. Järkeväksi koettua omistamista kuvaillaan kahdella tavalla: talonpoikaisena säästäväisyytenä ja vaatimattomuutena sekä keskiluokkaisena suunnitelmallisuutena ja kohtuullisuutena. Kirjoittajien kertomuksissa omistamisen nautinnollisuus tulee ilmi kiertoilmausten kautta ja sitä pyritään myös selittelemään ja perustelemaan. Ikääntyneiden omistamissa tärkeissä tavaroissa korostuvat toiminnallisten ominaisuuksien sijaan niiden kantamat symboliset arvot, kuten muistot kirjoittajan henkilöhistoriaan liittyvistä ihmisistä ja tapahtumista. Iäkkäimmillä kirjoittajilla omistamiseen liitetyt merkitykset vaikuttavat heikkenevän ajan mittaan tuoden jopa tavaroista luopumisen ajankohtaiseksi vaihtoehdoksi.
  • Järvensivu, Milla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin mielenterveyskuntoutujien kertomuksia psyykkisestä sairaudesta. Tutkielman tarkastelun kohteina olivat erityisesti kuntoutuminen, uusien merkitysten löytäminen sairaudelle ja kertomuksissa tapahtuva muutos. Tutkielman aineisto kerättiin Suomen Klubitalojen ylläpitämistä blogeista ja yhdestä Klubitalon keräämästä julkaisusta. Aineisto on peräisin Suvimäen, Lahden ja Salon Klubitaloilta ja ne on kerätty syksyllä 2020. Kertomukset ovat mielenterveyskuntoutujien itse kirjoittamia kertomuksia elämästään psyykkisen sairauden kanssa. Analyysi toteutettiin laadullisesti ja aineistolähtöisesti. Teoreettisena taustana oli narratiivinen konstruktionismi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka mielenterveyskuntoutujat kertovat sairastumisestaan ja kuntoutumisestaan. Lisäksi tarkasteltiin kuntoutumisen vaiheiden ilmenemistä, sairauden arvottamista ja muutosta sairaus- ja kuntoutumisprosessin aikana. Tulokset osoittivat mielenterveyskuntoutujien kertovan tarinaansa joustavasti ja erilaisia aineksia yhdistellen. Aineistosta erottui kolme kertomusluokkaa: kaaoskertomukset, pienten askelten kertomukset ja selviytymiskertomukset. Erot kertomusten sisällössä selittyivät kuntoutumisen vaiheilla. Suurimmat erot liittyivät siihen, kokiko kuntoutuja itse muuttuneensa sairauden myötä ja siihen, miten kertomus sisällöllisesti rakennettiin. Kaaoskertomuksissa sairaus sai negatiivisen arvon, kun taas pienten askelten kertomuksissa se esiintyi konkreettisten muutosten kautta hallittavana. Selviytymiskertomuksissa sairaudelle taas annetiin myönteinen arvo muutoksen mahdollistajana ja syvällisen ymmärryksen antajana. Tutkielma lisää ymmärrystä mielenterveyskuntoutujien kertomusten eri vaiheista, moninaisuudesta ja tavoista, joilla sairautta käsitellään. Se antaa painoarvoa niille tavoille, joilla sairauden kanssa pärjätään, sen sijaan, että painotettaisiin sairauden negatiivisia seurauksia tai vaikeuksia.
  • Jäärni, Heidi (2018)
    Kenen kertomus? – Kertomukset vallankäyttönä yhteisöllisen teatterintekijän näkökulmasta käsittelee kertomuksia vallankäyttönä eri teorioita tutkien. Työn tutkimuskysymys on: Miten kertomukset näyttäytyvät vallankäyttönä eri teorioiden valossa yhteisöllisen teatterintekijän näkökulmasta? Työssä liikutaan muun muassa kirjallisuustieteen, yhteiskuntatieteen ja filosofian alueilla. Yhteisöllisen teatterintekijän näkökulma on lähtöisin opinnäytetyön kirjoittajan omasta taustasta. Tekijä haluaa haastaa työn avulla omaa ajatteluaan ja hyödyntää työn tuloksia tulevaisuudessa käytännön teatterityössä yhteisöjen kanssa. Työn taustalla on ajatus teorian ja käytännön tiiviistä yhteistyöstä. Tutkimuksellisia vaikutteita työ on saanut teoreettisen tutkimuksen lisäksi autoetnografisesta tutkimuksesta sekä narratiivisesta analyysista. Työssä pyritään rakentamaan kertomusta tutkittavasta aiheesta niin, että tekijän oma näkemys limittyy muiden näkemysten kanssa ja tutkittavasta aiheesta nousee esille keskeisiä teemoja. Postmoderniin tiedonkäsitykseen nojautuen työssä myös ajatellaan tietämisen tapahtuvan aina jostakin näkökulmasta. Konstruktionismista ajatuksia lainaten tiedon ajatellaan rakentuvan aikaisemman tietämyksen ja kokemusten varaan. Työ etenee pohtivana kertomuksena. Aluksi esitellään työn lähtökohdat ja sitten siirrytään tutkimaan itse aihetta. Työssä määritellään ensin kertomus terminä ja punnitaan kertomusten oleellisten osien määrittelyä teatterintekijän kannalta. Sitten siirrytään pohtimaan valtaa ja teatterin kertomuksia vallankäyttönä. Loppupuoli keskittyy käsittelemään yhteisöstä kerrottavia kertomuksia vallankäyttönä ja kertomuksia vallankäyttönä yhteisöllisissä teatterin tekemisen prosesseissa. Katkelmat kirjoittajan tämän työn aikana kirjoittamasta päiväkirjasta rytmittävät tekstiä aika ajoin. Päiväkirjakatkelmat on haluttu ottaa mukaan, jotta kirjoittajan henkilökohtainen näkemys ja pohdinta tulisi paremmin esille. Kertomukset näyttäytyvät työssä ympäröivään maailmaan vahvasti kietoutuneina. Kertomukset rakentuvat kulttuurisesti ja niistä voi tunnistaa yhteisöjen erityispiirteitä. Niiden avulla voi myös vaikuttaa tehokkaasti kokonaisiin yhteisöihin. Kertomukset eivät vain peilaa niitä ympäröivää maailmaa, vaan ne osallistuvat aktiivisesti keskusteluun ja jopa taisteluun esimerkiksi yhteiskunnan osallisuuden rajoista tai yhteisön arvoista. Kertomusten ajatellaan osallistuvan jatkuvaan uudelleen määrittelyyn siitä, keitä me olemme ja miten toimimme. Kertomusten avulla käytettävä valta kuvaillaan tässä työssä myös hallitsevaksi vallaksi Michel Foucault'n valtakäsitykseen nojaten. Tukiessaan yhteiskunnallisia suuria hallitsevia kertomuksia kertomukset ohjailevat meitä toimimaan yleisesti hyvänä pidettyjen päämäärien mukaan. Työssä nostetaan esille suurten kertomusten sekä niiden vastakertomusten kamppailu ja nähdään teatterin kertomusten osallistuvan tähän kamppailuun. Työssä ehdotetaan, että teatterintekijän tulisi ottaa kantaa siihen, kenen kertomusta hän kertoo. Yhteisöä, yhteisöllisyyttä ja yhteisöjen kertomuksia määritellään työn loppupuolella. Lopussa otetaan myös tarkasteluun kertomusten omistajuus yhteisöllisen teatterin prosesseissa ja päädytään pohtimaan yhteisen kertojuuden mukanaan tuomia vallankäytöllisiä haasteita. Työ päätyy korostamaan aidon kohtaamisen tärkeyttä yhteisöllistä teatteria tehdessä.
  • Pellava, Pauliina (2003)
    Tutkielman aiheena on lapsen maailma kiireellisen huostaanoton hetkellä. Tutkielmassa tarkastellaan kiirelliseen huostaanottoon johtaneita tilanteita lasten näkökulmasta. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen: Millainen on lapsen maailma kiireellisen huostaanoton hetkellä? Tutkielmassa käytettävä käsitepari lapsen maailma perustuu ekologiseen viitekehykseen, jossa yksilön kehityksen ajatellaan tapahtuvan eri tasoisten systeemien vuorovaikutuksessa, sekä kehityspsykologiseen tietoon lapsen tavasta ajatella ja kokea maailma ympärillään. Lapsen maailma on kokonaisuus, joka muodostuu lasta ympäröivästä todellisuudesta sekä lapsen sisäisestä kokemuksesta suhteessa tuohon todellisuuteen. Lapsen maailma ei ole irrallaan ympäröivästä todellisuudesta. Kertomusten kautta rakentuva kuva lapsen maailmasta kiireellisen huostaanoton hetkellä heijastelee lapsia ympäröivää yhteiskunnallista todellisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tutkimusaineisto tarjoaa nähtäväksi viipaleen helsinkiläisten pienten lasten elämää laman jälkeisessä, uuden vuosituhannen alun Suomessa. Tutkielman aineisto koostuu asiakirja-aineistosa sekä sosiaalityöntekijöiden haastatteluista. Asiakirja-aineisto pitää sisällään vuonna 1994 ja sen jälkeen syntyneitä lapsia koskevat Helsingin sosiaalipäivystyksen tekemät kiireelliset huostaanottopäätökset sekä niihin liittyvä muistiinpanot vuodelta 2001. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Analyysini lähtökohtana ekologinen viitekehys sekä teoreettis-metodologisen lapsen näkökulman johdonmukainen säilyttäminen aineistoa luettaessa ja tulkittaessa. Analyysissä asetutaan tarkastelemaan kerrottua tarinaa tarinassa olevan lapsen näkökulmasta. Analyysissä kuvataan lapsen maailman ulkoisia olosuhteita sekä lapsen suhtautumista ja toimintaa. Lapsen maailman ulkoisia olosuhteita leimaavat lasten sekä fyysinen että emotionaalinen kaltoinkohtelu, turvattomuus ja kaoottisuus. Lasten ulospäin näkyvä suhtautuminen tilanteeseen ja käytös vaihtelevat, eikä aineiston perusteella voi yksiselitteisesti tulkita, mistä ulospäin näkyvä käyttäytyminen, toiminta ja suhtautuminen kulloinkin johtuvat. Kiireellisen huostaanoton hetkellä lapsi on läsnä tapahtumissa, joita hän ei voi mitenkään ennakoida ja hän on tilanteessa selkeästi aikuisten armoilla. Lapset ovat kuitenkin neuvokkaita aktiivisia toimijoita. He ovat joko oppineet toimimaan vastaavissa tilanteissa, tai toimivat vaiston varaisesti oikein selvityäkseen. He tunnistavat ja osaavat hyödyntää tilaisuuden saada apua, kun sellainen tarjoutuu. Lapsen kannalta on todella surullista, että hän saattaa kokea kiireellisen huostaanoton yhteydessä useita hylkäämisiä. Kukaan kertomuksissa esiintyvistä aikuisista ei kuitenkaan lopulta voi jäädä lapsen luokse pitämään hänestä huolta, vaan lapsi siirtyy toistuvasti paikasta toiseen ja aikuiselta toiselle. Kiireellisen huostaanoton hetkellä lapsen lähin ja hänelle tärkein turvan lähde, lapsen perheen muodostama mikrosysteemi hajoaa ja muista mahdollisista välitason systeemeistä koostuva turvaverkko pettää. Kun perheen yksityisyyden suoja rikotaan ja makrosysteemiä edustavat viranomaiset tulevat perheen kotiin, on kysymys myös makrotason epäonnistumisesta; eri tasoisten systeemien muodostama kokonaisuus ontuu.
  • Kattelus, Enni (Helsingfors universitet, 2015)
    Objectives. Narrative means a way of report, understand and structure a lived experience. It is an important mean of self-expression and interaction and people use it to share information with each other. The ability to narrate appears when child becomes an active participant in fantasies, stories and actions related to himself. Children with speaking disabilities often use communication books or other equipment as an alternative or augmentative mean of communication. Their possibilities to narrate can be more limited than speaking children, due to several reasons. This study describes the characteristics of augmented narratives that are formed with communication books. This study also describes how the characteristics of narratives differ when the elicitation method is changed. Also the role of communication partner and communication aid is discussed. Methods. Study consists of two physically disabled 13 to 16-year old boys who used communication books as a alternative mean of their communication. The research material was gathered during the spring of 2014. The material consists of video recordings of examinees performing three kinds of narrative assignments. The video material was transcribed and analyzed quantitatively and qualitatively in the contexts set by the research questions. Results and conclusions. Macrostructure of the narratives produced by communication book varied. Most diverse narratives filled the characteristics of a perfect narrative whereas the most compact narratives mainly focused on describing individual events. The narratives were mainly short and use of grammatical function words was scarce. Expressions of cohesion was mainly scarce and monotonous as its best. Narratives of children communicating by AAC-means differ from ones of children developing normally and expressing themselves with speech especially on microstructures' behalf. These results support and complement previous research. Further research is important to achieve a sufficient perception of particularities of augmented narratives so that the communication aids can be developed to better support the language development and expressional needs of these children.
  • Riukulehto, Sulevi; Rinne-Koski, Katja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2013)
    Julkaisuja 31
    Tässä kirjassa tarkastellaan Kuortaneenjärven ym-päristössä Etelä-Pohjanmaalla elävien ihmisten kotiseutukäsityksiä, heidän kotiseutunsa avainkohteita ja syvärakenteita. Viitekehyksenä on kokemuksellinen kotiseututeoria. Sen mukaan jokaisella ihmisellä on oma, ainutkertainen kotiseutunsa, joka on rakentunut ja jatkuvasti rakentuu henkilökohtaisissa kokemuksissa. Kotiseutu on omakohtainen suhde sekä historiaan että maantieteeseen samanaikaisesti. Lyhyesti ilmaistuna kotiseudulla tarkoitetaan niiden asioiden kokonaisuutta, joiden piirissä ihminen tuntee olevansa kotonaan. Kuva kotiseudusta Kuortaneenjärven alueella pyritään hahmottamaan kotiseudun avainkohteiden ja syvärakenteiden avulla. Aineistoon tehdään kolme tarkastelukierrosta, joissa pääpaino pannaan ensin luonnonympäristön, sitten rakennetun ympäristön ja kolmanneksi henkisen ympäristön osuuteen kotiseudun rakentumisessa. Jokaisen kierroksen kohdalla huomio kiinnitetään keskusteluissa ilmeneviin avainkohteisiin (paikkoihin ja tapahtumiin). Keskustelijoiden esiin nostamat maisemat ja muistot ymmärretään tulkinnoiksi heille tärkeistä kotiseudun avainkohteista, jotka ovat paikkoja (maantiede) ja tapahtumia (historia). Kolmantena tulkinnan tyyppinä erotetaan kertomukset, jotka eivät ole omakohtaisia vaan yhteisön kollektiivisesti mukanaan kuljettamia tulkintoja merkittävistä tapahtumista. Aineiston muodostavat vuosina 2012–13 alueella toteutetut 11 kotiseutukeskustelua, neljä kotiseutukävelyä ja yksi kotiseutuajelu. Tilaisuuksiin osallistui yhteensä 116 keskustelijaa. Keskustelijoiden kotiseudun avainkohteet keskittyivät kolmeksi kotiseututihentymäksi. Kuortaneenjärven rantakylien asukkaiden avainkohteet ovat päätihentymänä tiiviisti Kuortaneenjärven ympärillä, eikä heille tärkeitä kohteita juurikaan ole tarkastelualueen etäisemmissä osissa. Lisäksi kukin kylä näyttää muodostavan oman osatihentymän. Kauempana Kuortaneenjärvestä keskustelijoiden avainkohteet levittyvät laajemmalle alueelle. Avainkohteita on järven ympärillä mutta myös etäällä siitä. Tässäkin tihentymässä voidaan erottaa osatihentymiä, mutta ne eivät ole yhtä jyrkkiä kuin Kuortaneenjärven päätihentymässä. Tällainen on esimerkiksi Kuhajärven ympärille levittyvä Mäyryn kotiseututihentymä, jossa Kuhajärven merkitys korostuu. Aineiston perustella luodaan tulkinta Kuortaneenjärven kotiseututihentymien syvärakenteista, jotka yhdistyvät alueella elävien ihmisten kotiseutukäsityksissä ja toisaalta erottavat heidän kotiseutunsa muista alueista. Syvärakenteina tarkastellaan muun muassa maakunnallista suuntautumista, avaruuden kaipuuta, pohjalaistaloperinnettä, kylänrajojen merkitystä, uskonnollisen perinnön ja historiallisen venäläissuhteen vaikutusta tämän päivän kotiseutukuvaan.