Browsing by Subject "keskiluokka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Laasanen, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman lähtökohtana on sen aineisto, Alkon vuoden 2014 televisiomainos ja -verkkovideokampanja. Kampanjassa on aistittavissa keskiluokkaisen habituksen ja tyylin läsnäolo. Kampanjan oletetun luokkasidonnaisuuden takia tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu sosiologi Pierre Bourdieun makuun perustuva yhteiskuntaluokkateoria. Tutkimus pyrkii selvittämään, minkälaisista osista kampanjan oletettu keskiluokkaisuus koostuu? Miksi monopolia on puolustettu keskiluokkaisen tyylin keinoin? Minkälaista hallintaa keskiluokkaisen habituksen avulla toteutetaan? Tutkielman metodi on sosiosemioottinen representaatioiden analyysi. Metodin avulla paikannetaan ja analysoidaan aineiston osien ja kokonaisuuksien kulttuurisia merkityksiä. Sosiosemiotiikka ymmärtää merkit ja merkityskokonaisuudet semioottisina resursseina, jotka saavat merkityksensä siitä sosiokulttuurisesta taustasta, jossa ne on tuotettu. Sosiosemioottisessa merkityksen tuotannossa tärkeässä osassa ovat ne kontekstit, joihin merkit liittyvät. Tutkimuksen työkaluina toimivat aineistoon liittyvät kontekstit: suomalainen uuden keskiluokan tutkimus, aineiston tuottajien kontekstointihaastattelut sekä yhteiskuntahistoriallinen alkoholipoliittinen narratiivi. Viimeksi mainittu narratiivi perustuu yhteiskuntahistorioitsija Hanna Kuusen esitykseen, jossa Suomen alkoholipolitiikan liberalisoitumista on ohjannut filosofi Michel Foucault’n teoretisoima liberaali hallintalogiikka. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät uuden keskiluokan habituksen ilmenemiseen aineistossa. Kampanjan tyyli koostuu lukuisista vapauden ja kontrollin osista, jolloin tyylin yhteisvaikutelma on ambivalentti. Tyyli on kommunikoitu epäsuorasti, ja sen funktio on vedota kampanjan kohderyhmään. Kampanjan argumentointi koostuu arvoista, jotka voi jakaa vapauden ja kontrollin kategorioihin. Vapautta ilmaisevat valinnanvapaus, palvelu, ekologisuus ja solidaarisuus. Kontrollia ilmaisevat sosiaalinen kontrolli, turvallisuus ja kontrolli maun avulla. Aineiston edustama vapaus on positiivista vapauutta erotuksena talousliberalismin negatiiviseen vapauteen. Kaikki aineiston kommunikoimat arvot liittyvät uuden keskiluokan habituksen vapaus-kontrolli-ulottuvuuteen. Maun avulla toteutettu kontrolli on tutkielman tärkein yksittäinen tulos. Se paljastaa aineistosta vaikuttamismekanismin, joka ei perustu rationaaliseen suoraan argumentaatioon. Tutkimuksen tärkein oivallus on teoreettinen. Bourdieun habituksen käsitteen ja Foucault’n identiteetin käsitteen välisen yhteyden osoittaminen tuottaa mielekkään tulkinnan aineistosta. Tutkielma osoittaa, että Alkon kampanja on rakennettu palvelemaan uuden keskiluokan habitusta. Alkon monopoliasema tarjoaa positiivista vapautta ja kulttuurisia resursseja uuden keskiluokan käyttöön. Kulttuuriset resurssit mahdollistavat pääomien kartuttamisen ja luokkaposition parantamisen. Habituksen palvelemisen lisäksi kampanja asettaa myös määritelmän oikeanlaisesta luokkaperformanssista – laadullinen suhde alkoholiin parantaa luokkapositiota, mutta määrällinen suhde heikentää sitä. Kampanjan kuvaama habitus ja sen määrittämä oikea luokkaperformanssi ovat Alkon kannalta ihanteellisia, koska ne ovat suopeita Alkon monopolia kohtaan.
  • Ängeslevä, Viivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tarkastelen tutkielmassani Zadie Smithin romaanin Swing Time (2016) kuvausta Ison-Britannian keskiluokkaisen ihmisen identiteetistä sekä yhteiskuntaluokista. Keskeisimmät sosiologiset ja yhteiskunnalliset lähteeni ovat Pierre Bourdieun teoria luokista sekä kaksi 2010-luvulla toteutettua tutkimusta Ison-Britannian luokista, BBC:n ja sosiologi Mike Savagen tutkimusryhmän toteuttama Great British Class Survey ja sosiologi Will Atkinsonin luokkamalli. Identiteetin ja diskurssien tarkastelulle pohjan antavat Stuart Hall, Michel Foucault ja Paul Ricœur. Kerronnan ja kerronnallisen identiteetin tutkimuksen tukena käytän James Phelanin ja Marin Klepperin tutkimuksia. Luen Swing Timen temaattisena, ideologisena teoksena, joka kuvaa Ison-Britannian luokkayhteiskunnan eriarvoisuutta. Tutkielmassani liitän teoksen sen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin eli ympäröiviin sekä hierarkioita ja stereotypioita ylläpitäviin diskursseihin. Isossa-Britanniassa on korostettu esimerkiksi yksilöllisiä kykyjä ja ”likvidiä moderniteettia” luokka-aseman merkityksen kustannuksella. Smithin hysteeriseksi realismiksi kutsuttu kirjallinen tuotanto sekä jatkaa että kritisoi näitä diskursseja. Määritän tutkielmassa Swing Timen keskeisten päähenkilöiden asemat GBSC:n ja Atkinsonin malleissa. Huomaan päähenkilö-kertojan ja tämän äidin hahmojen kuvaavan periytyvän kulttuurisen pääoman merkitystä luokka-asemalle ja aseman nousulle. Traceyn hahmo personifioi vastapainona alaluokkien alistettua asemaa. Päähenkilö-kertojan subjektiivinen minäkerronta kuvaa tutkielmani mukaan keskiluokkaista ajattelutapaa. Tutkin päähenkilö-kertojan käsitystä identiteetistään, väärintulkitsevaa kerrontaa sekä muita keinoja, joilla romaanissa näytetään kertojan väistelevän luokka-asemien merkitystä ja täten myös omaa keskiluokkaisuuttaan. Se on tutkimukseni väitteeni mukaan nykyhetken keskiluokkaiselle ihmiselle tyypillinen piirre; keskiluokka on muuttunut niin, etteivät perinteiset käsitykset sen piirteistä enää päde. Keskiluokan tärkein uusi piirre on etninen monimuotoisuus. Päähenkilö-kertoja näe diskurssien vaikutusta itseensä ja koittaa samastua ryhmiin, jotka hän jaottelee individualistisen ajattelun ohjeistamana yksittäisten ominaisuuksien, kuten lahjakkuus tai etnisyys, mukaan. Se ei tuota toivottua tulosta eli eheää identiteettiä, tuntemusta pysyvyydestä. Näin Swing Time todistaa, että brittiläisen ihmisen identiteetin sekä mahdollisuuksien ja rajoitusten elämässä määrää pohjimmiltaan aina luokka-asema.
  • Korhonen, Tiina (2004)
    Etsin pro gradu -tutkielmassani vastausta ongelmaan, miksi Nikkilän sairaalan käyttötarkoitus on muuttunut. Analysoin tutkimuksessani, mitkä eri toimijat ovat vaikuttaneet sairaala-alueen uuteen käyttöön. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, mitkä ovat Sipoon kunnan, Helsingin kaupungin, rakennuttajan, taiteilijoiden ja uusien asukkaiden roolit alueen muutoksessa. Tutkielmani tarkoitus on analysoida tyhjentyneen sairaalan uutta käyttöä. Nikkilän sairaala-alueen muutosprosessia selittää gentrifikaatio, jota tarkastelen Sharon Zukinin ja Neil Smithin gentrifikaatioteoriaa vasten. Zukin korostaa gentrifikaatioteoriassaan kulttuurin merkitystä. Kulttuurivaikutuksia Nikkilän sairaala-alueen muutoksessa selittävät Zukinin käsitteet symbolinen talous ja visuaalinen representaatio. Taiteilijat ja uusi keskiluokka ovat tärkeitä toimijoita Zukinin gentrifikaatioteoriassa. Smithin gentrifikaatioteoriassa alueen muutoksen syyt ovat taloudellisia. Smithin mukaan alueen gentrifikaation aloittavat urbaanit pioneerit, joita ovat investoijat, rakennuttaja ja julkinen valta. Smith kyseenalaistaa keskiluokan roolin alueiden muutoksessa. Haastattelin tutkimustani varten Sipoon kunnan ja Helsingin kaupungin virkamiehiä, rakennuttaja Ncc:n edustajaa ja taiteilijaa. Uusille asukkaille tein puolistrukturoidun kyselyn. Lähteenä tutkimukseni empiirisessä osiossa käytin myös selvityksiä ja maankäyttösopimuksia. Helsingin kaupungin omistaman Nikkilän sairaalan toiminta lopetettiin vuonna 1999. Sairaala-alue sijaitsee Sipoossa. Lakkauttamisen taustalla olivat hoitoideologian muutos ja Helsigin kaupungin säästötoimenpiteet. Tyhjenevälle sairaalalle mietittiin vaihtoehtoisia käyttöjä, joita olivat pakolaisten vastaanottokeskus, siviilipalvelukeskus, varuskunta ja muu hoitolaitos. Viranomaiset tulivat siihen tulokseen, että alueelle ei löydy yhtä käyttötarkoitusta, vaan alue oli pilkottava pienempiin osiin. Asumisesta tuli alueen pääkäyttö. Yhteistyöhön asuntojen sanaarauksessa päädyttiin yhden rakennuttajan, NCC:n kanssa, koska NCC sitoutui kunnostamaan suuren osan alueesta. Maankäyttösopimuksessa sovittiin alueen asemakaavoittamisesta ja maksettavista korvauksista. Alueen käytön muuttamisessa olennaista oli, että mielikuva saatiin muutettua sairaala-alueesta asuinalueeksi. Mielikuvan muuttaminen alkoi alueen nimen muuttamisella Itäiseksi Jokipuistoksi. Jokipuiston uudessa mielikuvassa korostuu jugendtyylinen puistokaupunki. Sairaalatoiminnan loputtua alueelle tulivat ensimmäiseksi taiteilijat. Taiteilijoilla on ollut tärkeä rooli alueen positiivisemman mielikuvan luomisessa. Sipoon kunnan aloitteesta taitelijat ovat saanet käyttöönsä yhden rakennuksen alueelta. Uudet asukkaat muuttivat Itäiseen Jokipuistoon Helsingin keskustasta. As Oy Lönnborgin asukkaat ovat aktiivisia asukasyhdistyksessä ja tarkastelevat asuinaluettaan kriittisesti. As Oy Pisaborgin asukkaat viihtyvät omissa oloissan ja arvostavat asuinalueensa rauhallisuutta. Suunnitteluvaiheessa on ilmennyt myös konflikteja. Ristiriitoja eri osapuolten kesken on aiheuttanut Sipoon kunnan kaavoittama kokoojatie Itäiseen Jokipuistoon. Ristiriidoista huolimatta Nikkilän sairaala-alueen gentrifikaatio on esimerkki hyvin onnistuneesta alueen muutosprosessista.
  • Tuominen, Pekka (2006)
    In English In my research, I examine the relations between identity formation and modernity in contemporary Istanbul. My fieldwork is based on participant observation among Tourism Workers in the historical quarter of Sultanahmet and people belonging to New Middle Classes in the urban centre of Taksim. I will compare different understandings of tradition, modernity, authenticity and urbanity and how they are structured on different levels of ideology from three different but interrelated perspectives. First, I will establish how circulated discourses are used to form groups and dialogically constitute subjectivities. Next, I will connect these understandings to the fundamental orientation of a cultural whole and its values along the lines of individualism and holism. In the last part, I will bring these two perspectives together and examine the consequences of modern development for identity formation and subjectivization in Istanbul. My data consists mostly of repeated utterances, shared narratives and clichés that are used to comment on these themes in everyday speech but is supported with literary materials that point at the transformations of these narratives in different historical, geographical and societal contexts. My methodology is founded on Louis Dumont’s theory of different levels of ideology and dynamics of values of a cultural whole but influenced by Claude Lévi-Strauss’ notions of structural formations, semiotic perspectives of self-formation by Greg Urban and critiques of globalization and modernization discourses by Jonathan Friedman. My research shows the crucial importance of discursive operations in inclusive and exclusive practices that are used to form groups in social order. I have identified metalinguistic operations that act as powerful discursive tools in contemporary conditions in which the primordial holistic foundation of cultural values is coupled with voluntarily chosen ephemeral collectives consisting of people who emphasize their individualistic ethos. These differences consist of contradictory definitions, paradoxes and confusion typical to the practice of identities between tradition and modernity. In my study, I have situated these notions on different levels of ideology and shown the different outcomes of imported ideological notions in societies that are oriented differently in relation to their primary values. I argue for the co-existence of holistic and individualistic orientations of cultural values but in a scheme that acknowledges the fundamental ideological value that orders the secondary ones. Among the groups that I have studied, often superficially very different articulations of identity and subjectivity reveal a common holistic foundation when their points of divergence are placed in a larger ideological framework along the lines of individualism and holism. Suomeksi Tutkimukseni käsittelee identiteetin muotoutumisen ja modernin ideologian välisiä suhteita tämän päivän Istanbulissa. Kenttätyöni perustuu osallistuvaan havainnointiin historiallisen Sultanahmetin alueen turismityöläisten ja Taksimin urbaaniin keskustaan kotiutuneiden, uusiin keskiluokkiin kuuluvien ihmisten parissa. Vertailen heidän toisistaan poikkeavia käsityksiä perinteestä, modernisuudesta, autenttisuudesta ja urbaaniudesta ja tutkin, kuinka ne ovat suhteessa ideologian eri tasoihin kolmesta erilaisesta, mutta toisiinsa limittyneestä näkökulmasta. Aluksi tarkastelen, kuinka kiertäviä diskursseja käytetään ryhmien muodostamiseen ja kuinka ne muodostavat subjektiviteettejä dialogisesti. Tutkimukseni seuraavassa osassa yhdistän nämä dynamiikat kulttuurisen kokonaisuuden (cultural whole) ja sen arvojen perimmäiseen suuntautumiseen individualistisista ja holistisista näkökulmista. Viimeisessä osassa saatan kaksi edellistä tarkastelutapaa yhteen ja tutkistelen modernin kehityksen seurauksia suhteessa identiteetin muotoutumiseen ja subjektivisaatioon Istanbulissa. Aineistoni koostuu enimmäkseen taajaan toistuvista ilmauksista, yhteisistä laajalle levinneistä narratiiveista ja kliseistä, joilla näitä teemoja kommentoidaan arkipäivän keskusteluissa mutta laajennan näkökulmaani kaunokirjallisilla kuvauksilla, jotka paljastavat, kuinka näitä kysymyksiä on käsitelty eri tavoin erilaisissa historiallisissa, maantieteellisissä ja muuten yhteiskunnallisesti poikkeavissa konteksteissa. Metodologiani perustuu Louis Dumontin teoriaan ideologian eri tasoista ja kulttuuria muuttavien dynaamisten prosessien luonteesta mutta myös Claude Lévi-Straussin käsityksillä struktuurien muodoista, Greg Urbanin semioottisilla näkemyksille itseyden muodostumisesta (self-formation) ja Jonathan Friedman modernisuutta ja globalisaatiota kohtaan kriittisillä teorioilla on ollut keskeinen asema tutkimuksessani. Analyysini osoittaa diskursiivisten operaatioiden tärkeyden inklusiivisissa ja eksklusiivisissa käytännöissä, joihin ryhmien muodostuminen perustuu. Erottelen metalingvistisiä operaatioita, jotka toimivat tärkeinä diskursiivisina aseina tämän päivän Istanbulissa. Niissä kulttuuristen arvojen holistinen perusta suhteutuu individualistista ideologiaa edustavien, vapaasti valittavien, ja usein väliaikaisten ryhmien arvoihin. Erot näiden välillä perustuvat ristiriitaisiin määritelmiin, paradokseihin ja perinteen ja modernisuuden väliin jäävän identiteetin muodostumiselle tyypilliseen epätietoisuuteen. Tutkimuksessani sijoitan nämä määritelmät ideologian eri tasoille ja osoitan, kuinka ulkopuolisista vaikutteista seuraa erilaisia tuloksia ideologisilta arvoiltaan eri tavoin järjestäytyneissä kulttuureissa. Väitän, että individualistisia ja holistisia piirteitä löytyy kaikista kulttuureista, mutta niiden toimintaa voi ymmärtää vain sijoittamalla ne järjestelmään, joka perustuu perimmäisen ideologisen arvon tunnistamiseen ja sen vaikutukseen muihin toissijaisiin (secondary) arvoihin. Tutkimukseni kohteena olevissa ryhmissä, pintapuolisesti toisistaan suuresti poikkeavat ilmaukset identiteettiä ja subjektiviteettiä paljastavat yhteisen holistisen kulttuurisen järjestäytymisen, jos ne asetetaan laajempaan ideologiseen kokonaisuuteen, joka perustuu individualistisiin ja holistisiin arvoihin.
  • Ahlqvist, Maria (2008)
    Nouseva suurvalta Intia elää merkittävää yhteiskunnan kulttuuris-taloudellisen muutoksen aikakautta. Erityisesti maan uusi keskiluokka on noussut keskeiseen rooliin sekä taloudellisena toimijana että monien kulttuurillisten ihanteiden edustajana ja sen sanotaankin määrittävän maan tulevaisuuden suuntaa. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Intian muutosta modernin intialaisnaisen käsitteen kautta ja uuden intialaisen keskiluokan viitekehyksessä. Teoreettisesti työ pohjautuu Pierre Bourdieun kulttuurisen pääoman käsitteeseen, jonka intialainen sosiologi Satish Deshpande esittää ajankohtaisena Intian nyky-yhteiskunnan ja sen keskiluokan yhteiskunnallisen roolin käsitteellistämisen työkaluna. Tutkimus tätä Pro gradu -tutkielmaa varten tehtiin laadullisin menetelmin, jotka koostuvat haastatteluista, printtimediasta kerätystä aineistosta sekä osallistuvasta havainnoinnista kuusi kuukautta kestäneen kenttäjakson aikana Delhissä vuonna 2006. Kulttuurisen pääoman yhdistäminen modernin intialaisnaisen tarkasteluun näyttäytyy tässä työssä merkityksellisenä lähestymistapana: kulttuurisen pääoman sukupuolittuneiden merkitysten analyysi avaa näkökulmia ei vain modernin intialaisnaisen käsitteeseen vaan myös laajemmin nyky-Intian yhteiskuntaan. Tutkielman kantava argumentti on, että vallitseva käsitys modernista intialaisnaisesta urbaanina, korkeasti koulutettuna, urasuuntautuneena ja taloudellisesti itsenäisenä nivoutuu vahvasti keskiluokkaiseen kulttuurisen pääomaan, joka muodostuu identiteeteistä ja kyvyistä / ominaisuuksista. Lisäksi kulutuksen merkitys osana kulttuurista pääomaa saa huomattavia merkityksiä modernin intialaisnaisen perusolemuksessa – moderni intialaisnainen on merkittävä kuluttaja, ja tässä roolissa hän on myös olennainen toimija kulutuksen kulttuurisessa prosessissa. Käyttäessään valinnanvapauttaan kuluttajana moderni intialaisnainen myös elää todeksi oletettua ”voimaantumistaan”, jonka markkinatalous hänelle tarjoaa. Samalla modernin intialaisnaisen yhteiskunnallista asemaa leimaa kuitenkin monisyisen tasapainottelun vaatimus hänen joutuessaan sovittamaan yhteen voimakkaat perinteiset rooliodotukset ja globalisoituvan yhteiskunnan tarjoamat uudet roolit ja mahdollisuudet.
  • Ahtee, Kaisa Elina (2007)
    Tutkielma käsittelee korkeasti koulutettujen työssäkäyvien naisten elämää Delhissä. Vaikka naisia yhdistää nimenomaan työssäkäynti, tutkielma ei tarkastele niinkään heidän suhdettaan työhön, vaan sitä, miten he ymmärtävät intialaisen naiseuden ja miten he toteuttavat sitä omassa elämässään. Intiassa naiset symboloivat perinteisiä arvoja ja intialaisuutta. Varsinkin yläluokkaisten naisten rituaalinen puhtaus ja sen edellyttämä kotona pysyminen on nähty tärkeäksi. Naisten ollessa kodin ulkopuolella heidän nähdään samalla astuvan pois siitä roolista, joka heille on kulttuurissa varattu. Talouskasvu vaikuttaa siihen, että yhä useampi nainen kuitenkin hankkii koulutuksen ja jatkaa työssäkäyntiä myös avioitumisen jälkeen. Ryhmä, jota tutkielma käsittelee on Intiassa kuitenkin varsin marginaalinen. 2,4 % intialaisista naisista on korkeakoulututkinto ja ainoastaan 0,6 % naisista omaa korkeakoulututkinnon ja käy töissä. Useimmat naiset jäävät tutkinnon suoritettuaankin kotirouviksi. Tutkielma pyrkii vastaamaan kahteen kysymykseen. Ensinnäkin siihen, miten naisten työssäkäynti vaikuttaa heidän toimintaansa työn ulkopuolella ja toisaalta kohdistuuko naisiin ristiriitaisia odotuksia ja miten naiset toimivat, jos näitä ristiriitaisia odotuksia heihin kohdistuu? Tutkimus perustuu lähes viiden kuukauden mittaiseen kenttätyöjaksoon Delhissä. Vain neljännes haastatelluista naisista oli kotoisin Delhistä, sillä kaupunkiin muuttaa jatkuvasti paljon ihmisiä opiskelupaikan tai työnperässä. Tämän johdosta varsinkin naimattomien naisten elämää määrittää paljolti se, että he elävät erossa perheestään ja suvustaan. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle antaa toimijuuskeskustelu (agency). Toimijuuskäsitteen avulla on mahdollista tarkastella sitä, miten kulttuurin rakenne määrittää naisten elämää ja toisaalta miten he itse muokkaavat rakennetta tai palauttavat sen ennalleen. Aineiston analysointi perustuu Tuula Gordonin (2005) luokitteluun toimijuuden tunnosta ja toimijuuden vaikutuksista. Tämän erottelun avulla naisten voi nähdä toimivan usein myös konventionaalisesti ja yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti, mutta toiminnan voi lukea, toimijuuden tuntoon viitaten, toimijuudeksi. Naisten ei voida nähdä toimivan missään elämänvaiheessa avoimesti yhteiskunnan normatiivisista säännöistä poiketen ja siten tutkimuksessa tullaan johtopäätökseen, että korkeasti koulutettujen naisten toiminta jää usein piiloon. Syyt huomiotta jäämiseen ovat naisten siviilisäädystä riippuen kahdenlaisia. Itsellisillä, naimattomilla naisilla toimijuus ilmenee naisten liminaalisuudesta johtuen kulttuurin rakenteen ulkopuolella. Aviovaimojen toimijuus jää puolestaan huomiotta siksi, että se on struktuurin mukaista ja tapahtuu henkilökohtaisella tasolla eikä sitä siksi yleensä katsota merkittäväksi. Esimerkkien avulla tutkielma osoittaa, miten naiset liikkuvat kulttuurin antamissa rajoissa kuitenkin aktiivisesti toimien ja neuvotellen itselleen mieluisan tilanteen.
  • Simpanen, Julia (2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan ulkomailla sijaitsevien merkkipaikkojen olemusta venäläisen seurapiiritilan konstruktiossa. Työssä havaittiin, ettei venäläinen seurapiiritila rajoitu vain Venäjän valtiollisten rajojen sisälle, vaan se on mobiililta luonteeltaan kytköksissä myös Venäjän ulkopuolella sijaitseviin kohteisiin. Näin ollen ulkomailla sijaitsevat paikat voi nähdä koherenttina jatkumona venäläiselle seurapiiritilalle. Työn primääriaineistona on neljä artikkelia niin kutsutusta seurapiirielämästä kirjoittavan Tatler -aikakauslehden venäjänkielisten numeroiden Party -osiosta, jossa julkaistaan kuvitettuja kirjoituksia erilaisista menneistä tapahtumista kuten arvokkaista hyväntekeväisyysgaaloista tai tunnettujen muotibrändien kutsuvierastilaisuuksista. Voi havaita, että tietyt kaupungit ja alueet esiintyvät toistuvasti lehdessä tapahtumapaikkoina, mikä kertoo näiden kohteiden erityisestä asemasta sosiaalisen ryhmän semioottisessa tajunnassa. Näitä symbolisesti latautuneita ja maantieteellisesti määrittyneitä merkkipaikkoja ylläpidetään ja uusinnetaan erilaisten rituaalien, toistuvien käytäntöjen ja intertekstuaalisten viittausten kautta, mikä tekeekin merkkipaikoista olennaisia sosiaalisen tilan elementtejä. Sosiaalisen seurapiiritilan logiikkaa tulkitaan työssä Pierre Bourdieun kenttäteorian avulla, jonka mukaan ihmiset nähdään strategisia siirtoja asemaansa sosiaalisella kentällä parantaakseen tekevinä toimijoina, joita Bourdieu kutsuu agenteiksi. Työssä analysoidut Tatlerin artikkelit voidaankin nähdä tämän sosiaalisen tilan konkretisaatioina. Lisäksi Yuri Lotmanin semiosfäärin käsitteestä on hyötyä analyysin metodologisena instrumenttina, joka auttaa avaamaan yksittäiselle ryhmälle ominaista semioottista tilaa. Analyysiä varten artikkelien sisältö tekstiä ja kuvia myöten luokiteltiin kolmeen eri kategoriaan, joiksi määriteltiin artikkeleissa esiintyvät paikat, ihmiset ja hyödykkeet. Nämä kategoriat tulkittiin semioottisina merkkeinä, joiden analysoimisessa tukeuduttiin Pierre Bourdieun makuteoriaan ja pääoman lajien tarkasteluun. Näin voitiin saada syvempi käsitys merkkipaikkojen luonteesta sekä venäläisen seurapiiritilan sisäisestä rakenteesta sekä sen logiikasta ja dynamiikasta. Työn aiheen relevanttiutta tukee muun muassa Venäjän kehittyvän keskiluokan tulevaisuuden tendenssien havaitsemisen ja tulkitsemisen näkökulma, sillä niin monet yksittäiset kulutusvalinnat kuin laajemmat arvomaailman rakentumisprosessitkin saavat vaikutteita sosiaalisten ideaalien representaatioista. Tutkielma osoittaa myös, ettei venäläisyyden käsite suinkaan rajoitu vain Venäjän maantieteellisten rajojen puitteisiin, vaan venäläinen seurapiiritila toimijoineen elää aktiivisena myös Venäjän ulkopuolella.
  • Palamaa, Saana (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksessa tarkastelen suomenkielisen sivistyneistön kaupunkikuvan ja kaupunkilaisuuden rakentumista 1800-luvun lopussa Päivälehdessä julkaistuissa ulkomaankirjeissä. Taustana tutkimukselle on Helsingin kasvu ja kehitys vuosisadan vaihteessa suurkaupungiksi niin ilmeeltään kuin väkiluvultaan sekä suomalaisessa puolueessa tapahtunut jakautuminen, jossa uusi nuori sukupolvi haastoi puolueen vanhat toimijat ja vaati suomalaisuuden kehittämistä ulkomaalaisilla aineksilla ja malleilla. Selvitän, millaista kaupunkikuvausta Päivälehden ulkomaankirjeissä on, kuinka kirjeenvaihtajat kommentoivat näkemäänsä ja kokemaansa sekä minkälaisia tulkintoja kaupungista ja kaupunkilaisuudesta, modernista ja urbaanista kirjeet rakentavat. Lisäksi tarkastelen, mitkä olivat ne maat ja kaupungit, joista Päivälehteen kirjoitettiin, keitä kirjeenvaihtajat olivat ja minkälaiseksi he itse näkivät roolinsa tulkintojen välittäjänä. Pääpaino tutkimuksessa on kvalitatiivisella analyysilla, mutta lisäapuna käytän kvantitatiivisia menetelmiä. Metodologisesti hyödynnän lehdistötutkimuksen ja vertailevan tutkimuksen metodeja sekä diskurssianalyysia. Päivälehdessä julkaistiin vuosina 1889–1894 yhteensä 195 ulkomaankirjettä 28 kirjeenvaihtajalta. Ulkomaan muodostivat ennen kaikkea Pariisi, Berliini, Tukholma, Kööpenhamina ja Pietari, joista etsittiin nuorelle kansakunnalle malleja ja vastamalleja. Kirjeenvaihtajat matkasivat eurooppalaisiin kaupunkeihin kukin omista syistään ja lähtökohdistaan, ja Päivälehdelle lähetetyt kirjeet olivat kirjoittajilleen mahdollisuus sekä avustaa kannattamaansa lehteä että ansaita lisätuloja. Roolikseen kirjeenvaihtajat näkivät toimimisen puolueettomana tarkkailijana, jolla kuitenkin oli syvällinen ymmärrys kohdemaansa elämästä ja tavoista. Kirjeenvaihtaja oli reportteri, joka meni sinne minne lukijat eivät päässeet ja välitti kokemaansa ja näkemäänsä. Suhtautumisessa ulkomaihin oli kirjeenvaihtajien välillä persoonallisuuseroja, jotka olen tutkimuksessa huomioinut ja tuonut esiin vertailemalla kirjeenvaihtajia ja heidän mielipiteitään keskenään. Kaupungin ja kaupunkilaisuuden laadullisen analyysin olen jakanut ulkomaankirjeiden sisältöjen pohjalta viiteen teemaan: liike ja väkijoukko, kaupunkitila ja kaupunkisuunnittelu, keskiluokkainen kaupunkikulttuuri ja toivekuvat, kaupungin lika sekä koti-ikävä ja paluu ulkomailta takaisin. Aiempaa tutkimusta suomenkielisen sivistyneistön kaupunkikuvasta ja kaupunkilaisuuden rakentamisesta on saatavilla niukasta, sillä fennomania ja sen kannattajat on nähty lähes pelkästään agraarin kuvaston kautta. Kuvaston keskiössä on ollut metsä, järvi ja kukkula sekä omin käsin pellon raivaava, liinatukkainen talonpoika. Tutkimuksessani osoitan, että maalaismaiseman ja talonpojan rinnalla Päivälehti kirjeenvaihtajiensa välityksellä loi yhteistä diskurssia myös urbaanista ja modernista. Kaupunki ja kaupunkilaisuus eivät jääneet päivälehteläisille vieraaksi, ja suhtautuminen niihin sisälsi sekä positiivisia että negatiivisia sävyjä.
  • Pienimaa, Henri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa käsittellään tapaa, jolla vuosina 1985-1989 City ja sen edeltäjässä 1999 City-lehdissä rakennettiin minuutta ja suhdetta kaupunkitilaan. City oli alusta alkaen noin kerran kuussa ilmestyvä ilmaisjakelulehti, joka rahoitettiin mainostuloilla ja maksuilla, joita saatiin yrityksiltä, jotka pitivät lehtiä tilojensa jakelutelineissä. Tämä näkyi myös lehden sisällössä, jossa mainokset yhdistyivät paikoin saumattomasti muuhun sisältöön. City oli suomen ensimmäinen niin kutsuttu ”lifestyle”-lehti joka kertoi nuorille kaupunkilaisille uusimmista muotivirtauksista, ravintoloista, kaupungin tapahtumista ja kulttuurista. Lehden alkuvuosina kirjoittajat joutuivat vielä myöhemmistä vuosista poiketen selvittämään, miksi tyylikkäästi pukeutuminen oli tärkeää, miksi itsestä täytyi pitää huolta urheilemalla ja minkälainen oli unelmien kaupunki. Samalla kirjoittajat määrittelivät sen, mitä oli epätyylikkyys, tavallisuus ja tylsä kaupunki. Näillä eronteoilla City rakensi minuutta, jota kuvailen Beverly Skeggsin tavoin keskiluokkaiseksi. Työn keskeisen osa muodostuu Pasi Mäenpään väitöskirjan Narkissos kaupungissa kritiikistä. Mäenpää tarkastelee 1980-lukua suomessa kulutuskulttuurin nousun näkökulmasta. Tutkielmassa väitetään, että tarkasteltaessa kaupunkilaisen kokemusta kulutuksen näkökulmasta, yleistetään tietty historiallisen kokemuksen muoto ja samalla häivytetään ja ulossuljetaan muut mahdolliset kokemisen tavat. Tässä tutkielma tukeutuu antropologi David Graeberin kulutuksen käsitteelliseen kritiikkiin, Michel Foucault’n pohdintoihin subjektin tuotannosta ja sosiologi Beverly Skeggsin teoriaan keskiluokkaisen minuuden rakentamisesta. Samalla tutkielmassa rakennetaan tämän kritiikin avulla käsitteistöä ja näkökulmaa, joita käytetään City-lehtien analysoinnissa. Tämä jälkeen siirrytään tutkimaan Cityn kirjoituksia muodista, urheilusta ja seurustelusta keskiluokkaisen minuuden rakentamisen näkökulmasta. Näissä teksteissä City rakensi tietyn katsomisen ja arvioinnin tavan, jonka keskiössä oli omistava, arvoa kasaava minuus. Huonoksi, vanhaksi ja arvottomaksi leimaantuivat kaikki, jotka eivät kirjoittajien mielestä ymmärtäneet tätä minuuden arvoa kasaavaa luonnetta. Seuraavaksi työssä käsittellään Cityn kirjoituksia kaupunkitilasta. Näitä tekstejä lähdetään tarkastelemaan Sharon Zukinin viitoittamana tilaan kohdistuvana kulttuurisena valtana. Kirjotukset nähdään osaltaan pyrkimyksinä oikeuttaa tietynlaista kaupunkitilan käyttöä ja toisaalta tuottaa tietynlaista kaupunkitilaa. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, miten kaupunkikulttuuri City-lehdissä esiintyi aitona ja jonakin muualta tuotuina ilmiöinä, tuotteina ja tapahtumina. Sen jälkeen siirrytään tutkimaan lehtien konkreettista kaupunkitilaa ja sen suunnittelua käsittelevien tekstien kautta kysymystä siitä, minkälainen kaupunkitila oli kirjoittajien mielestä houkutteleva. Tässä luvussaa keskeiseksi nousee kirjoittajien asemoituminen heidän lähiöajatteluksi kuvaamaa ideologiaa vastaan ja kaupunkielämän puolelle. Luvun viimeisessä osassa osoitetaan Helsingin kaupungin tietokeskuksen vuoden 1992 julkaisum Helsinki avoin kaupunki avulla, miten kaupunkikulttuuri ei jäänyt ainoastaan City lehtien sivuille ja ”juppikulttuurin” marginaali-ilmiöksi, vaan se nähtiin osittain tärkeänä ratkaisuna muun muassa laman mukana tuomiin ongelmiin.