Browsing by Subject "keskittyminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Ojapalo, Mia (2008)
    Pro gradussani keskityn haasteisiin ja mahdollisuuksiin avoimen organisaatioviestinnän ympärillä. Blogit ja muut sosiaalisen median työkalut tarjoavat uuden näkökulman dialogisen viestinnän käyttöön organisaatioissa. Myös työyhteisöjen käytännöissä on muutos uuteen aikakauteen astuttaessa. Työni konteksti on kahden verkkoviestintäyhtiön fuusio. Yhtiöllä on asiakaspohja yli 160 maassa, ja sen kymmenet tuhannet työntekijät ovat sijoitettuna ympäri maailman. 51 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu kahteen käsitteeseen. Dialogisen viestinnän teoria auttaa ymmärtämään, miten yhteisöllisyyttä ja luottamuksen ilmapiiriä voidaan luoda organisaatiossa dialogisen vuorovaikutuksen avulla. Muutoksen kontekstissa tämä teoria ei mielestäni sellaisenaan riitä: konfliktit, erimielisyydet ja valtapelit ovat todellisuutta. Tämän takia sovellan tutkimuksessani myös teoriaa viestinnän kaksoisfunktiosta. Ensimmäinen funktio korostaa viestinnän integroivaa roolia, kun taas toinen funktio viittaa kontrolloimattomaan ja johtamattomaan dissipatiiviseen viestintään.111 Empiirinen materiaalini perustuu keskusteluihin virtuaaliympäristössä, tarkoittaen esimerkiksi Web 2.0- sovelluksia kuten blogeja. Web 2.0- sovellukset ovat kohtuullisen uusi väline isojen organisaatioiden viestinnän koordinoimisessa. Tutkimusorganisaatiossani blogeja käytetään tavalla, jolla on vaikutusta kulttuurien integroitumisen prosessiin ja viestintään. Tutkimusongelmani keskittyy mahdollisuuksiin, joita ”open online communications” luo fuusion kontekstissa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Miten “open online communications” voidaan rakentaa Web 2.0- sovellusten kautta organisaatioissa? 2. Millaisia argumentteja ja teemoja nousee esille keskusteluissa fuusion kontekstissa ja integraatioprosessin aikana? 3. Onko havaittavissa eroavaisuuksia kahden eri organisaation työntekijöiden näkemyksissä, ja jos on, johtuvatko ne menettelytapojen eroista? Vastaukset näihin keskusteluihin ovat tulosta kirjallisuuskatsauksesta ja blogi-pohjaisten keskustelujen sisällönerittelystä. Näkemystäni syvensivät avainhenkilöiden teemahaastattelut ja yhtiön itsensä tekemien survey-tutkimusten tulokset. Lopputuloksinani olivat esimerkiksi seuraavat huomiot. ”Open online communications” on isojen organisaatioiden viestinnässä tulevaisuuden työkalu. Se on tehokas väline palautteen antoon ja keskusteluun organisaation hierarkioista välittämättä. Mahdollisuudet partisipatiiviseen johtamiseen laajalla rintamalla lisääntyvät. ”Open online communications” tarjoaa mahdollisen anonyymiuden vuoksi areenan epämuodollisiin ja rehellisiin keskusteluihin. Keskustelujen kautta haetaan myös vertaistukea ja neuvoja työkavereilta erilaisiin ongelmiin. Tärkeitä lähteitä: Aula, P. 1999. Organisaation kaaos vai kaaoksen organisaatio? Helsinki: Lokikirjat and Pekka Aula. Juholin, Elisa 2007. Työelämän muutos haastaa työyhteisöviestinnän ajatusmallit. Tiedotustutkimus, (2)2007. Tammer-Paino Oy, 2007. Kent & Taylor 2002. Towards a dialogic theory of public relations. Public Relations Review, vol 28, no 1, p.21-37 Tapscott A.D. & Williams, D. 2006. Wikinomics: How Mass Collaboration Changes Everything. Penguin Group. United States of America.
  • Korhonen, Riku (2013)
    Kuvaan tutkimuksessani näyttelijän keskittymisen tapahtumaa näyttelemisen hetkellä ja tämän tapahtuman konkreettisia häiriöitä sekä niiden syitä. Tutkimus siis lähtee omista kokemuksistani, joita minulla on ollut oman urani aikana vuodesta 2002 tähän päivään asti. Tutkimusmetodina käytän autoetnografiaa. Näyttelemisen aktin näen tutkimuksessani kokemuksellisen kontaktin kautta syntyvänä kohtaamisen tapahtumana, jossa näyttelijän vastaanottaman impulssin kautta syntyy kehollinen ja mielellinen horjahdus, jonka ansiosta hänen kokemushorisonttinsa muuttuu ja uudistuu. Tämän muutoksen seurauksena hän voi lähettää uuden impulssin eteenpäin niin, että syntyy näyttelemisen kehä, luuppi, jossa impulssit seuraavat toisiaan näyttelijän, vastanäyttelijän ja yleisön muodostamassa kolmiossa. Tämän ajatuksen pohjana olen käyttänyt Juri Lotmanin sisäisen viestinnän mallia, autokommunikaatiota. Näyttelijän keskittymisen jaan sisäiseen ja ulkoiseen keskittymiseen, joihin sovellan Laura Janssonin urheilijan huomiokyvyn nelikenttämallia. Tämä malli on tutkimukseni keskeinen ankkuri jonka ympärille rakennan kahden näyttelijäntyön metodin ja kahden kirjoitetun ammattiteorian avulla struktuurin omasta keskittymistäni näytellessäni ja harjoitellessani näyttelijäntyötä. Nämä teoriat, joita käytän tutkimukseni kontekstissa kirjallisina, en käytännön ”lattiatyöskentelymalleina”, ovat Konstantin Stanislavskin luoman järjestelmän näyttelijän huomion piirit ja Declan Donnellanin kehittämä teoria näyttelemisen kohteesta. Praktisina esittämis- ja harjoitusmetodeina, joita olen opiskellut käytännössä ja käyttänyt työssäni, toimivat improvisaatioon pohjautuva ranskalainen nykyklovneria, joka henkilöityy oman tutkimukseni kontekstissa ohjaaja-pedagogi Philip Bouleayhin sekä japanilaisen ohjaajan Tadashi Suzukin kehittämä näyttelemisen metodi. Metodit liittyvät myös väitteeseen, ettei näyttelijä ole koskaan valmis. Itse uskon myös siihen: näytteleminen on ihmiselle ammatinvalintana ja taiteenlajina jatkuvan harjoittelun polku. Sen varrella ja sitä pitkin kulkiessaan hänen on hyödyllistä tutustua erilaisiin oman ammattinsa metodeihin ja harjoittelutapoihin, joiden avulla hän voi luoda omaan kehoonsa kokonaisvaltaisen psykofyysisen harjoitteluperinteen. Tutkimuksessani olen yrittänyt hiukan valaista kahta tällaista polkua, Suzuki-metodia ja nykyklovneriaa, jotka molemmat voisivat toimia näyttelijälle elämänmittaisina harjoittelun välineinä. Haastattelen tutkimukseni lopuksi myös viittä näyttelijää heidän keskittymisen ja keskittymisen kadottamisen kokemuksistaan sekä raportoin , miten omassa näyttelijän keskittymisen nelikentässäni samaistun näihin kokemuksiin.
  • Korhonen, Riku J. (2013)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
  • Saari, Jonas (2015)
    Minua kiinnostaa tutkia ja pohtia kirjallisessa opinnäytteessäni näyttelijäntyötäni ennen kaikkea omien havaintojeni ja oppimiskokemusteni valossa. Tukeudun kuitenkin myös ajatuksiani mielestäni olennaisesti tukevaan teoreettiseen lähdekirjallisuuteen, etenkin Kristiina Revon uudelleen suomentamaan, Konstantin Stanislavskin uraauurtavaan Näyttelijän työ -teokseen sekä Riku Korhosen lisensiaattityöhön "Fokus. Näyttelijöiden kokemuksia keskittymisestä, sen kadottamisesta ja löytämisestä". Nimeän oman näyttelijäntyöni työskentelyvaiheet ja työvalmiuden saavuttamisen käsitteillä "fokus", "fiilis" ja "flow". Keskittymisen ja fyysisten, psyykkisten tai emotionaalisten tuntemusten kautta pääsen kanssanäyttelijöiden mukana toivottavasti yhteiseen, inspiroituneeseen, intuitiiviseen virtaavuuden tilaan. Eritoten tutkittavana teemana minua kiinnostaa liiallisen ja tarkkailevan itsetietoisuuden, sellaisen läsnäoloa haittaavan, kontrolloivan yliälyllistämisen ja toisaalta taas oikeanlaisen aukiolevan läsnäolemisen välinen herkkä suhde: onko mahdollista olla jollain tasolla älyllistämättä tekemäänsä tehdessään? Jos on, millaisia keinoja tähän olen itse löytänyt? Johdannossa selvennän, mitä näyttelijäntyö minulle on, kuinka nyt katson kiitollisena kouluvuosiani ja miten taitoaineiden opiskelu on koulussa ollut itseisarvoisen tärkeää. Fokus-luvussa mietin, millainen älyllistäjä olen, mitä älyllistämisellä, fokuksella, kontaktilla tai impulsseilla ylipäänsä näyttelijäntyöstä puhuttaessa tarkoitetaan ja miten nämä termit itse miellän. Muistelen, millainen älyllistäjä olen ennen Teatterikorkeakouluun pääsyä ollut erityisesti näyttelijäntyön pääsykokeissa ja miten liiallinen älyllistämiseni on näkynyt ja tuntunut haitallisesti sekä koulussa opiskellessa että esiintyessäni lavalla. Fiilis-luvussa analysoin ryhmässä ja hetkessä olemisen taitoa ja erittelen sekä pohdin, miten liiallisesta älyllistämisestä voisi optimaalisesti päästä irti lavalla tai kameran edessä ollessaan hakeutumalla niin kutsuttuun tietoiseen, luovaan ja spontaaniin flow-tilaan. Kertaan, miten opiskelun eri aikoina on ollut joko helppoa tai vaikeaa päästä tuohon luovaan tilaan ja miksi. Havainnoin, että erityisesti tanssi-improvisaatiossa ja lavaimprovisaatiossa olen saavuttanut huikeimmat virtaavuuden kokemukseni. Kerron anekdoottien ja kokemusten kautta maisteritason mestarikursseistani, joilla viimeisenä vuotenani olen saanut olla mukana ja niistä ajatuksista, joita minulla on herännyt kursseilla ollessani. Flow-luvussa puran tarkemmin syksyn 2013 työharjoitteluni ja taiteellisen opinnäytetyöni prosessia Tampereen Teatterin Les Miserables -musikaalissa; harjoituksia, esiintyjien erilaisia lähtökohtia, understudy-tehtäviäni ja varanäyttelijänä ensi-iltaan hyppäämistä. Luvussa "Fronesis" käyn ensin läpi palautteita näyttelijäntyöstäni, joita olen saanut kouluni ohjaavilta opettajilta sekä muilta pedagogeilta ja pohdin palautteiden kautta, millainen tekijä minusta on muiden silmissä muodostumassa. Analysoin itse omia vahvuuksiani, epävarmuuksiani, pelkojani ja kehittymisalueitani näyttelijänä. Sitten kirjoitan oman tunnustukseni teatterista ja taiteesta listaten niitä asioita, mihin uskon, mitä toivon ja mitä rakastan. Nämä ovat niitä henkilökohtaisia asioita, joita kantaa mukanaan ja joiden puolesta tulisi joka päivä näytellä kuin viimeistä päivää. Edeltäkäsin menneiden esikuvieni kautta peilaan omaa alkavaa matkaani teatteritaiteen parissa. Pyrin antamaan tämänhetkisen näkemykseni kysymykseen, miksi näyttelen. Futuuri-kappaleessa suuntaan katseen kohti tulevaisuutta.
  • Holmlund, Alexander (2018)
    'God intuition?' är en moralfilosofisk essä där jag reder ut begreppet intuition. Under min utbildning på teaterhögskolan har olika pedagoger sagt på olika sätt att jag har god intuition. Mot slutet av min utbildning upplevde jag att det hade blivit lättare för mig att använda min intuition och jag upplevde intuitionen starkare när den var närvarande. När jag då fick en till komplimang om min intuition av min rörelsepedagog Anita Valkeemäki kändes det intressant och viktigt för mig att börja formulera mig kring intuition. Jag ville ta reda på vad det var som jag var bra på. Jag tänkte mig att jag hade blivit bättre på intuition, och att det måste betyda att andra kunde bli det också. Eftersom jag är intresserad av att undervisa bestämde jag mig för att hålla fyra lektioner med temat 'intuition' som en del av det här arbetet, med syftet att reda ut huruvida det är möjligt att lära sig och lära ut intuition. Ju mer jag redde ut begreppet intuition desto tydligare såg jag den moraliska aspekten. Därför blev mitt slutarbete en moralfilosofisk essä där jag reflekterar kring vad begreppet intuition inbegriper och hur det används, främst inom teatern. En del av essän handlar om lektionerna. Men eftersom den moraliska aspekten innebar en möjlighet för mig att förstå mer blev det den väsentliga delen av essän, medan kapitlet om lektionerna blev ett underordnat delmoment i utredningen av begreppet. Inledningen redogör för varför jag har valt det här ämnet och problematiserar fröet till den här essän, kommentaren 'du har god intuition'. Kapitlet 'Det går att lära sig' handlar om lektionerna med temat 'intuition'. I kapitlet 'Hur klär man intuition i ord?' försöker jag redogöra för utgångspunkten för min begreppsutredning: hur andra klär intuition i ord. Jag utvecklar också problematiseringen av begreppet intuition. I kapitlet 'Avklädning av begreppet intuition' reflekterar jag kring begreppet intuition och dess användning inom teatern med hjälp av kapitlet 'Intuition' ur skådespelerskan Maria Johanssons doktorsavhandling 'Skådespelarens praktiska kunskap'. Här arbetar jag fram mina mest väsentliga tankar om intuition. I det sista kapitlet 'Intuitionens moraliska problematik' sammanfattar jag vad jag kommit fram till. Det är ett sista förtydligande av mina tankar och den moraliska problematiken med intuition.
  • Viertola, Hannele (Helsingfors universitet, 2015)
    Concentration as a cognitive function is closely related to attention which has many definitions. Functional subsystems of attention are crucial in cognitive processing and attention is related to cognitive performance. The Wechsler Adult Intelligence Scale (WAIS) is a test designed to measure cognitive performance and the newest, fourth edition of the test (WAIS-IV) has also been standardized in Finland. Because attention is crucial in cognitive processing it is relevant to examine the association between concentration difficulties and cognitive task performance in WAIS-IV –test. This Master's thesis is based on WAIS-IV's Finnish standardization sample. Observation of concentration difficulties by the examiner was available in 600 cases and self-evaluation by the examinee in 607 cases. In 580 cases both evaluations were available. Based on examiner observation 358 (59,7%) of subjects experienced little, medium or a lot of concentration difficulties. Based on self-evaluation 419 (69%) of the examinees experienced little, medium or a lot of concentration difficulties. Differences between the evaluations were found in distributions of concentration difficulties groups and in relations between concentration difficulties and cognitive task performance in WAIS-IV –test. Concentration difficulties evaluated by the researcher were related to almost all subtests, all indices, General Ability Index (GAI) and to Full Scale IQ (FSIQ) where as self reported concentration difficulties were not related to cognitive task performance in WAIS-IV –test. The results show that concentration difficulties are common and they may have an overall negative relation to cognitive test performance. One of the main purposes in clinical neuropsychological examination is to evaluate the optimal cognitive performance level of the examinee. For this reason it is crucial to pay attention to negative relation of concentration difficulties to cognitive test performance. This improves the reliability of the clinical evaluation of cognitive performance.
  • Koutaniemi, Mikko (2003)
    Työssä tutkitaan Suomen teollisuustuotannon alueellista kehitystä vuosina 1975–2000. Tutkimuskysymys jakaantuu toimiala- ja maakuntanäkökulmaan. Toimialanäkökulmassa tarkastellaan Suomen teollisuustuotannon erikoistuneisuutta sekä toimialojen keskittyneisyyttä maakunnissa. Maakuntanäkökulmassa tarkastellaan Suomen teollisuustuotannon maakunnallisen keskittyneisyyttä sekä maakuntien teollisuustuotannon erikoistuneisuutta. Pääasiallinen aineisto koostuu Tilastokeskuksen aluetilinpidosta vuosille 1995–2000* sekä teollisuutta koskevasta erikoisselvityksestä vuosille 1975–94. Aluetilinpito ja erityisselvitys muodostavat yhtenäisen aineiston vuosille 1975–2000. Tämä kokonaisuus on ensikertaa tutkimuskäytössä tässä työssä. Sekä teollisuustuotannon toimialojen keskittyneisyyden että maakuntien erikoistuneisuuden erot ovat olleet suuria. Maakuntien erikoistuneisuus on ollut pääsääntöisesti voimakkaampaa kuin koko maan. Varhaisemmalla tuotannon sijainnilla on ollut merkitystä myöhemmälle kehitykselle. Toimialojen erilaisilla kasvunopeuksilla on siten ollut vaikutusta maakuntien teollisuustuotannon rakennemuutoksiin. Maakuntien teollisuustuotannon erikoistuneisuuden muutokset todettiin voimakkaammiksi kuin teollisuuden toimialojen keskittyneisyyden muutokset. Suomen teollisuustuotannon toimialoittainen ja maakunnallinen muutos voidaan jaetaan kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa muutos oli maltillista. Se ajoittui vuosiin 1975–90. Teollisuustuotannon erikoistuneisuuden muutos oli hidasta. Maakunnallinen keskittyneisyys laski 1970-luvun lopun, sahasi 1980-luvun ensimmäisen puoliskon ja kääntyi jälleen laskuun 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Toinen vaihe ajoittui vuosiin 1991–94. Teollisuustuotannon erikoistuneisuus kasvoi muutamana vuotena entistä jyrkemmin. Kasvu tasoittui ennen vuosikymmenen puoliväliä. Maakunnallinen keskittyneisyys laski edelleen. Keskittyneisyyden laskun ajoittuminen kasvavan teollisuustuotannon aikaan johtui tuotannoltaan suurimpien maakuntien hitaasta toipumisesta. Kolmannessa vaiheessa sekä teollisuustuotannon toimialoittainen että maakunnallinen muutos oli voimakasta. Koko teollisuustuotannon erikoistuneisuus lähti jyrkkään kasvuun vuonna 1997. Toimialarakenteen muutoksessa sähköteknisen teollisuuden kasvu oli jättänyt kaikki muut toimialat jo aiemmin. Harvoihin maakuntiin sijoittunut sähkötekninen teollisuus käänsi pääosan aiemmissa vaiheissa hyvin menestyneistä maakunnista hitaamman kasvun alueiksi. 1990-luvun lopulla osa perinteisen teollisuustuotannon alueista Etelä-Suomessa oli palannut tuotannon kasvun huipulle. Sähköteknisen teollisuuden tuotannon keskittynyt kasvu veti myös teollisuustuotannon maakunnallisen keskittyneisyyden kasvuun. Maakuntien väestöosuuksien muutoksilla ja teollisuustuotannon kasvueroilla oli molemmilla vaikutuksensa henkeä kohden laskettavaan teollisuustuotantoon. Erot eivät hävinneet. Heikoimmat alueet keskittyivät Itä-Suomen suuralueelle sekä Etelä-Pohjanmaalle ja Ahvenanmaalle. Vahvimmat alueet keskittyivät etelään ja Manner-Suomen rannikolle. Kokonaisuudessaan henkeä kohden laskettavan teollisuustuotannon maakunnalliset erot kutistuivat variaatiokertoimen perusteella.
  • Koistinen, Katri; Vesala, Tiina (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 6/2006
    Tutkimuksessa tarkastellaan päivittäistavarakaupan rakennemuutosta 13:lla Suomen keskeisellä kaupunkiseuduilla vuosina 1995-2003. Tutkimus antaa kattavan kuvan päivittäistavarakaupan rakennemuutoksesta kaupunkiseuduilla, sillä tutkimusalueilla sijaitsi 43 % Suomen päivittäistavaramyymälöistä, myytiin 53 % Suomen päivittäistavarasta ja asui 54 % väestöstä vuonna 2003. Tutkimus perustuu A.C. Nielsen Finland Oy:n myymälärekisterin toimipaikkakohtaisiin tietoihin ja Tilastokeskuksen väestötietoihin. Tutkimuksen perusteella myymälämäärän väheneminen, yksikkökoon kasvu ja myyntitehon parantuminen ovat jatkuneet vuosina 1995-2003. Myymälämäärän väheneminen ja yksikkökoon kasvu ovat kuitenkin hidastuneet ja erot myyntitehoissa kauppatyyppien välillä ovat pienentyneet tarkastelujakson aikana. Mitä suurempi kaupunkiseutu on, niin sitä enemmän asukkaita on myymälää kohden ja sitä parempi myymälöiden myyntiteho yleensä on. Kaupunkiseuduista suurimmalla, Helsingin seudulla, oli eniten asukkaita myymälää kohden ja paras myyntiteho vuonna 2003. Pienillä kaupunkiseuduilla myydään päivittäistavaraa asukasta kohden enemmän kuin keskisuurilla ja suurilla kaupunkiseuduilla. Hypermarkettien markkinaosuus on myös suurin pienillä kaupunkiseuduilla, useilla yli 40 %. Pieniin kaupunkiseutuihin kuuluvilla ja väestöään menettävillä Mikkelin, Imatran ja Kouvolan seuduilla päivittäistavaramyynti asukasta kohden kasvoi tutkimusalueista eniten vuosina 1995-2003. Mikkelin seudulla myytiin tutkimusalueista eniten päivittäistavaraa asukasta kohden vuonna 2003. Ilmeistä on, että näillä alueilla päivittäistavaramyyntiä lisäävät ympäristöalueiden lukuisat vapaa-ajan asukkaat ja venäläiset ostosmatkailijat. Vuonna 2001 astui voimaan laki vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista (1297/2000). Lain perusteella alle 400 myyntineliömetrin kokoiset myymälät voivat olla auki ympäri vuoden myös sunnuntaisin. Lain tavoitteena on parantaa lähikaupan kannattavuutta ja kilpailuasemaa suhteessa suuriin myymälöihin sekä kioskeihin ja huoltoasemamyymälöihin. Tutkimuksen mukaan laki on vaikuttanut halutulla tavalla kaikenkokoisilla kaupunkiseuduilla isoihin (myyntipinta-ala 200-399 m2) ja pieniin (myyntipinta-ala 100-199 m2) valintamyymälöihin. Tarkastelujakson alkupuolella vuosina 1995-1999 isojen ja pienten valintamyymälöiden määrä väheni, mutta tarkastelujakson loppupuolella vuosina 1999-2003 isojen valintamyymälöiden määrä lisääntyi ja pienten valintamyymälöiden määrän väheneminen hidastui. Lisäksi isojen ja pienten valintamyymälöiden myyntiteho ja päivittäistavaramyynti vuodessa kasvoivat tarkastelujakson loppupuolella alkupuolta enemmän. Pienten supermarkettien (myyntipinta-ala 400-999 m2) määrän väheneminen sen sijaan kiihtyi tarkastelujakson loppupuolella. Hypermarkettien ja isojen supermarkettien määrä ja markkinaosuus ovat kasvaneet tasaisesti koko tarkastelujakson ajan. Kun vuonna 1995 tutkimusalueiden päivittäistavarasta myytiin 45 % niiden kautta, niin vuonna 2003 osuus oli jo 60 %. Tutkimuksen perusteella päivittäistavarakauppa polarisoituu. Väliinputoajina ovat pienet supermarketit, joiden on vaikea kilpailla valikoimilla suurien supermarkettien kanssa ja aukioloajoilla alle 400 myyntineliömetrin kokoisten myymälöiden kanssa.
  • Juusti, Mikko (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani aiheena on taloudellisen vallan tutkimus Suomessa vuosien 1969 ja 1979 välillä. Tuona ajanjaksona aineesta julkaistiin neljä laaja tutkimusta ja kysymys taloudellisesta vallasta ilmiönä sekä ilmiön aiheuttamista ongelmista nousi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Taloudellisen vallan käsite kokonaisuutena tuntuu kuitenkin jääneen hieman epäselväksi. Tutkimukseni tavoitteena on selkeyttää taloudelliseen valtaan liittyvien ongelmien luonnetta sekä pohtia, miksi taloudellinen valta nousi suosituksi tutkimusaiheeksi. Aineistoni koostuu edellisessä kappaleessa mainitsemistani neljästä tutkimuksesta sekä taustoittavasta lehtileikeaineistosta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmän avulla olen teemoitellut aineistossa esiteltyjä taloudellisen vallan ongelmia kokonaisuuksiksi, joiden avulla pyrin selkiyttämään vallankäytön konkreettisia ja potentiaalisia uhkia. Tutkimuspiikin johtanutta kehitystä olen tarkastellut yhteiskunnallisten liikkeiden toimintamekaniikan kautta. Koska yhteiskunnalliset liikkeet ovat kautta historian olleet merkittävässä roolissa suomalaisen yhteiskunnan muotoutumisessa, on mielestäni perusteltua pohtia niiden aikaansaaman muutosvoiman soveltuvuutta myös tilanteessa, jossa muutoksen takana ei ollut organisoitunut kansanliike. Tarkoitukseni ei ole väittää että tällainen liike kaikesta huolimatta olisi ollut olemassa, vaan ymmärtää liikkeiden toimintamekanismien taustoja ja problematisoida niiden organisoitumisen välttämättömyyttä. Analyysini tuloksena hahmottuu kuva taloudellisesta vallasta ilmiönä, joka vaikuttaa lukuisissa instituutioissa ja saa sekä arkipäiväisessä elämässä havaittavia että abstraktimmin hahmotettavia muotoja. Yhteiskunnallisen liikkeen aikaansaaman muutosvoiman toimintalogiikkaa näyttäytyy soveltamiskelpoisena myös ilmiölle jonka ympärille ei ole syntynyt esimerkiksi raittiusliikkeen kaltaista kansalaisliikettä, mutta joka kuitenkin selvästi vetää puoleensa tahoillaan ilmiön käsittämisestä ja mahdollisesti muuttamisesta kiinnostuneita yksilöitä.