Browsing by Subject "kielellinen vaihtelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Hiltunen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkimus käsittelee tulkkien kielellisiä asenteita. Tutkimus toteutettiin vuonna 2019 puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, joissa tulkit kuvailivat suhdettaan espanjan kieleen, murrevaihteluun ja ongelmatilanteisiin. Yksi tulkkauksen sujuvuuteen vaikuttava tekijä on murteellinen vaihtelu, joka voi ilmetä kielen eri tasoilla. Se voi olla lievää ja ilmetä esimerkiksi yksittäisen sanan vivahde-eroina. Toisinaan vaihtelu voi ilmetä useilla tasoilla ja vaikuttaa puheen ymmärrettävyyteen. Mitä useampi epävarmuustekijä viestintään sisältyy, sitä todennäköisemmin välitysvaiheessa syntyy virheitä. Tulkin tietoisuus kielen variaatiosta auttaa häntä puheen tulkinnassa. Kielellisen ja kulttuurisen variaation tunnistaminen kuuluu tulkin kompetensseihin. Tutkimukseni lähtökohtana on oletus että myös espanjan tulkit edustavat jotain tiettyä murretta ja ovat sitä kautta sosiaalistuneet tietyn puhujayhteisön asenteisiin ja arvostuksiin. Tulkkien kielellisiä asenteita on tutkittu runsaasti, mutta ei suhteessa maantieteellisiin varieteeteihin. Aiempi asennetutkimus on osoittanut tiettyyn varieteettiin yhdistyvien arvotusten olevan yhteydessä varieteetin puhujiin liitettävään statukseen ja heitä kohtaan koettuun solidaarisuuteen. Arvotuksia on mitattu mm. oikeakielisyyden ja miellyttävyyden näkökulmasta ja niiden välillä on todettu selkeä vastaavuus. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että eri espanjan varieteettien puhujat pitävät miellyttävimpänä omaa varieteettiaan ja toiseksi miellyttävimpänä Espanjan espanjaa. Oikeakielisyyden näkökulmasta peninsulaarinen varieteetti arvotetaan ylimmäksi lähes poikkeuksetta, mikä tukee käsityksiä tiettyjen varieteettien prestiisistä. Tämä tutkimus osoittaa, että myös tulkit arvostavat eniten Espanjan espanjaa. Tutkimuksen tulkit eivät koe murteita ratkaisevaksi ongelmaksi tulkkauksen kannalta. Tätä selitetään ammattietiikalla, tulkin kompetensseilla sekä asiakkaiden koulutustaustasta riippuen heidän kyvyllään tuottaa yleiskieltä. Tulkit kokevat kuitenkin jonkin varieteetin muita tutummaksi. Suhtautumista variaatioon myös perustellaan ammattietiikan säännöllä neutraaliudesta, joskin tutkimuksen aikana tuli esiin peninsulaarisen varieteetin erityisasema. Tutkimus osoittaa, että tutuimmaksi koettu varieteetti koetaan miellyttävimmäksi ja Espanjan espanjan kohdalla myös oikeakielisimmäksi. Tulkit eivät kertomansa mukaan anna käsitystensä vaikuttaa tulkkaukseen, mutta ovat tietoisia erityisesti hankaliksi koettujen varieteettien mahdollisesta vaikutuksesta tulkkauksen sujuvuuteen.
  • Väisänen, Piia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee kahden institutionaalisen tilannetyypin, Kelan asiointien ja aikuisneuvolavastaanottojen, kielellistä vaihtelua Pohjois-Karjalan alueella. Tarkasteltavana ovat erityisesti instituution edustajien eli Kelan virkailijoiden ja terveydenhoitajan puheen murteen ja yleiskielen vaihtelun funktiot. Tutkimusmenetelminä käytetään keskustelunanalyysia ja sosiolingvistiikkaa. Aineistona on 22 videoitua asiointia Kelan virastosta ja yhdeksän asiointia aikuisneuvolasta. Kelasta aineistoa on 109 minuuttia ja aikuisneuvolasta 136 minuuttia. Yhteensä aineistoa on noin neljä tuntia. Aineisto on taltioitu Kotimaisten kielten keskuksen asiointikeskusteluhankkeessa vuonna 2000. Tutkielmassa käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Instituution edustajien kielestä muodostetaan yleiskuva kymmenen aiemmassa tutkimuksessa Pohjois-Karjalan murteelle tyypilliseksi todetun murrepiirteen avulla. Kelan virkailijoiden ja terveydenhoitajan puheesta tarkastellaan yleisgeminaatiota, itämurteiden erikoisgeminaatiota, svaavokaalia, diftongin reduktiota, labiaalistumista, diftongiutumista, jälkitavujen pitkän AA:n monoftongiutumista sekä yksikön 1. ja 2. persoonan ja monikon 1. persoonan pronominien variantteja. Piirteiden kvantitatiivisen analyysin avulla selvitetään, kuinka paljon kutakin piirrettä aineiston eri puhujilla on suhteessa sen mahdollisiin esiintymäpaikkoihin. Kvalitatiivisessa osuudessa tarkastellaan ensinnäkin sitä, millaisissa konteksteissa instituution edustajat käyttävät väistyviä ja leimallisia murrepiirteitä eli diftongin reduktiota, labiaalistumista sekä diftongiutumista ja jälkitavujen AA:n monoftongiutumista. Tämän jälkeen instituution edustajien puhetta tarkastellaan ilmiöpohjaisesti kolmen eri ilmiön avulla. Ensiksi käsitellään sitä, miten murrepiirteet ja toisaalta yleiskielen piirteet vaihtelevat, kun instituution edustaja tuottaa asiakkaalle useita samaa asiaa koskevia direktiivejä. Toiseksi tarkastellaan useita peräkkäisiä kieltoja, ja kolmanneksi vielä murretta koodinvaihtona ja vetoamisen keinona. Tutkielmassa osoitetaan, että murrepiirteillä rakennetaan vuorovaikutuksessa merkityksiä eli niiden avulla voidaan muokata vuorovaikutustilannetta. Murrepiirteet keskittyvät selvästi tiettyihin toimintoihin, kuten ajanvaraustoimintoihin, ja tietynlaisiin tilanteisiin vuorovaikutuksessa. Toisaalta huomionarvoista on myös se, että yleisgeminaation ja svaavokaalin vaihtelulla ei näytä olevan yhtä selvää funktionaalista käyttöä kuin muilla tutkittavilla piirteillä.