Browsing by Subject "kieli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 26
  • Hinkkanen, Iida (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee brittiläisillä lastenhoitoa koskevilla verkkosivustoilla esiintyviä sukupuolittuneita vanhemmuusdiskursseja. Tutkimuskysymyksinä on, millaisia vanhemmuusdiskursseja verkkosivuilla esiintyy, tukevatko verkkosivustojen tasa-arvodiskurssit perinteisiä sukupuolirooleja ja onko eri verkkosivustojen välillä eroavaisuuksia yllämainittuja seikkoja koskien. Verkkosivustot babies.co.uk ja babycentre.co.uk valittiin tutkimuskohteiksi niiden suosion ja ilmaisen sisällön takia. Sivustojen artikkeleista kerättiin kaksi pientä korpusta. Verkkosivuston babies.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 168 artikkelia ja on kooltaan 144 284 sanaa. Verkkosivuston babycentre.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 140 artikkelia ja on kooltaan 122 949 sanaa. Korpuksista etsittiin tiettyjä avainsanoja ja sanapareja, ja niiden lukumäärien ja kontekstien perusteella tutkittiin, millaisia vanhemmuus- ja tasa-arvodiskursseja verkkosivustoilla esiintyy. Tutkimuksen pohjana käytettiin Jane Sunderlandin vanhemmuusdiskursseja ja Michelle M. Lazarin tasa-arvodiskursseja. Vanhemmuusdiskursseja tutkittiin sanaparin 'your partner' kontekstien avulla. Löydetyt vanhemmuusdiskurssit jaoteltiin sukupuolten välistä tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin diskursseihin. Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootun korpuksen vanhemmuusdiskursseista tasa-arvoa tukevia diskursseja on 12,5 % ja sukupuolirooleja ylläpitäviä 87,5 %. Vastaavat luvut sivuston babycentre.co.uk artikkeleista kootun korpuksen diskursseille ovat 38,1 % ja 61,9 %. Tasa-arvodiskursseja tutkittiin laskemalla lukumäärät äitisanoille (mother, mum, mummy ja niiden monikot), isäsanoille (father, dad, daddy ja niiden monikot) sekä sukupuolineutraaleille vanhemmuussanoille (parent, parents). Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootussa korpuksessa äitisanoja on 211, isäsanoja 62 ja sukupuolineutraaleja vanhemmuussanoja 353. Vastaavat luvut babycentre.co.uk:n artikkeleista kerätylle korpukselle ovat 373 äitisanaa, 163 isäsanaa ja 271 sukupuolineutraalia vanhemmuussanaa. Isäsanat jaoteltiin kontekstiensa perusteella tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin. Babies.co.uk-korpuksessa näistä sanoista tasa-arvoa tukevassa kontekstissa esiintyy 55,5 % ja sukupuolirooleja tukevassa kontekstissa 44,4 %. Babycentre.co.uk-korpuksessa isäsanojen konteksteista 63,4 % on tasa-arvoa tukevia ja 36,6 % sukupuolirooleja ylläpitäviä. Tutkimustulokset osoittavat, että verkkosivustolla babies.co.uk esiintyvät vanhemmuusdiskurssit ovat suurimmaksi osaksi perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviä diskursseja. Myös sivuston babycentre.co.uk vanhemmuusdiskursseista yli puolet tukevat perinteisiä sukupuolirooleja. Kummallakin verkkosivustolla äiti mainitaan useammin kuin isä, ja sivustolla babies.co.uk lähes puolet ja sivustolla babycentre.co.uk yksi kolmasosa isäsanoista on perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitävässä kontekstissa. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että lastenhoitoa käsittelevien verkkosivustojen sisällöntuottajien olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, millaisia vanhemmuusdiskursseja he tuottavat. Koska kieli muokkaa todellisuutta, sivustoilla käytetyt ilmaisut eivät ole yhdentekeviä, jos tavoitteena on sukupuolten välinen tasa-arvo niin lastenhoidossa kuin työelämässäkin.
  • Maunuksela, Klaus (2018)
    Ekologisen surun poetiikkaa käsittelee sitä, miten ekologinen kriisi vaikuttaa näytelmien kirjoittamiseen, katsomiseen ja lukemiseen. Se lähestyy ekologista kriisiä ajattelun ja taiteen tekemisen kriisinä, joka tuo esiin kaikkien asioiden yhteenkytkeytyneisyyden. Siksi tekstin pyrkimyksenä on kyseenalaistaa kirjoittamisen, katsomisen ja ajattelun tottumuksia ja hyökätä hyötyyn pohjaavaa välineellisyyttä vastaan. Sen sijaan teksti puolustaa kokemusten yhteismitatonta arvoa sekä kielen ja ajattelun monimielisyyttä. Esseen lähtökohtana toimii ekologisen surun kokemus. Teksti pyrkii tuomaan suruun uuden näkökulman purkamalla yksilösubjektin ylivaltaa. Pyrkimyksenä on ymmärtää dramaturgian kysymyksiä ekologisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa ja lähestyä olemassaoloa ja yhteiskunnallista nykytodellisuutta näytelmän kirjoittamisen kysymysten läpi. Lähtökohtana toimii ajatus että ekologinen kriisi koskee kaikkea nykyään tehtävää taidetta, riippumatta siitä onko teoksen intentiona tuoda esiin ekologisia kysymyksiä vai ei. Tyyliltään Ekologisen surun poetiikkaa on filosofinen, mutta se ei myöskään kaihda kaunokirjallisia keinoja. Systemaattisen ja argumentoivan lähestymistavan sijaan se pyrkii lähestymään aiheitaan mielenliikkeiden, assosiaatioiden, sitaattien ja rinnastusten avulla. Viittaamalla kirjallisiin ja filosofisiin kirjoituksiin ja blogimerkintöihin teksti pyrkii kehittämään itsessään tekstienvälisyyttä yhtenä ekologian muotona. Essee rakentuu kahdeksasta luvusta ja niiden alaluvuista, minkä lisäksi liitteenä on näytelmä Maanalainen päiväkirja. Johdanto-osuus käsittelee ekologisen surun kokemusta. Siinä keskeinen löydös on ekologisen sensibiliteetin käsite, joka on olennaisesti poeettinen, kirjoittamista koskeva ja siitä ammentava ilmaisu kuvaamaan ei-tuhoavaa suhdetta asioiden välillä. Ensimmäisessä luvussa pohdin kielen roolia nykykapitalismissa, jossa subjektiivisuuden tuotanto on keskeinen työn ja lisäarvon tuottamisen muoto. Toisessa käsittelen draaman asemaa Peter Szondin modernin draaman teorian valossa. Kolmas luku on kirjoitus kirjoittamisesta. Siinä ajatusta kirjoittamisen tekniikasta lähestytään subjektin kritiikin näkökulmasta. Neljäs luku on poikkeus kieltä ja kirjoitusta koskeviin alkulukuihin, ja siinä aiheeksi nousee dramaturginen katse. Luvussa esitetään muutamia ajatuksia esityksen ja katsojan välisestä suhteesta sekä esityksestä kirjoittamisesta. Viidennen luvun aiheena on näytelmän lukeminen pinnallisesti. Kuudes luku käsittelee kielen, näyttämön ja todellisuuden välisiä suhteita. Siinä lähestytään kysymystä näytelmien ja tekstiteatterin tekemisestä ekologisen kriisin aikakaudella. Viimeinen luku kysyy taiteen tekemisen edellytyksiä vallitsevassa todellisuudessa. Samalla se tulee esittäneeksi hypoteesin rakkaudesta.
  • Salomaa, Petra (Helsingin yliopisto, 2018)
    The purpose of this research is to describe the connections between literacy skills and other skills of preschool children. Furthermore it will also describe how literacy skills are related with children's every day life in the ECEC. Earlier studies have shown a connection between language skills and social skills, self regulation and attentiveness. On the other hand there have also been found comorbidity of learning disabilities. Language awareness, many processes and skills seem to have an impact on the child's literacy and reading skills. The connection of literacy skills and other skills have not been studied earlier as widely as in this research with the help of children's evaluation and observation. Therefore this research will bring new information about everyday life of children with different levels of literacy skills in preschool. The method of this research was quantitative. The data used in this research was a part of Orientation project (2015), a research and development project of ECEC: This partial data consisted material of the children who took part in the literacy test. One part included the children's means and the other part was the overall data. All the data was collected by three different measures; Literacy test (n = 218), evaluation of the children's skills (n = 218) and the child observation (n = 5422). The research was made in preschools (n = 21) in Turku and Helsinki. The children were five to seven years old. The literacy test was developed in the University of Helsinki in teachers' education department. The observation was made by a structured observation-form, which was based on LIS–YC-indicator. The evaluation of children's skills was made with a form of Likert scale. The data was first analysed for frequencies. Then there was some crosstabs and correlations made. The analysis included also some tests like Chi-square-, Z-, Exact and Cramer's V-test. As a result literacy skills correlated with social skills, learning and metakognitive skills, attentiveness, controlling of reactions and state of vitality. Literacy skills have also an impact on self-regulation and commitment. Children with need of literacy support had difficulties in most of these categories. A good way to secure the wellbeing of children is to support children's skills in a pervasive way and focus on the rolls and action of adults and peers in every day life and play in ECEC.
  • Sartonen, Matti (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, minkälainen on Lutherin käsitys teologian ja filosofian välisestä suhteesta. Tutkielman lähteenä ovat viisi disputaatiota vuosilta 1517–1540, joihin Luther on laatinut teesit: disputaatio skolastista teologiaa vastaan (1517), Heidelbergin disputaatio (1518), disputaatio ihmisestä (1536), disputaatio lauseesta ”Sana tuli lihaksi” (Joh. 1.14) (1539) ja disputaatio Kristuksen jumalallisuudesta ja inhimillisyydestä (1540). Tutkielman metodina on systemaattinen analyysi. Aluksi on käännetty kaikkien viiden disputaation kaikki teesit. Tämä on tehty siksi, että näin on mahdollista muodostaa kokonaiskuva jokaisesta disputaatiosta ja asettaa tutkielman aihetta koskevat teesit niille alun perin tarkoitettuun kontekstiin. Teesien suomentamisen jälkeen on jokaisen disputaation kohdalla syvennytty siihen, minkälaisia tutkielman aiheeseen liittyviä teemoja kussakin niistä esiintyy. Varhaisia disputaatioita (3. luku) käsittelevissä alaluvussa käsitellään nuoren Lutherin käsitystä tahdosta, logiikasta sekä paradoksien teologiasta. Vastaavasti myöhäisiä disputaatioita (4. luku) käsittelevissä alaluvuissa perehdytään vanhemman Lutherin käsitykseen järjestä ja epistemologiasta sekä hänen käsitykseensä teologisesta kielestä. Tutkielman aihepiirin liittyvät ja ymmärtämisen kannalta tarpeelliset taustatiedot on koottu johdantoa seuraavaan taustalukuun (2. luku), jossa käsitellään teologian ja filosofian välistä suhdetta keskiajalla. Viidennessä luvussa vedetään yhteen tutkielman johtopäätelmät. Luther tarkastelee asioita pääosin suhteessa Jumalaan. Tarkasteltaessa nuoren Lutherin käsitystä tahdosta kävi ilmi, ettei Luther kritisoi järkeä per se vaan pyrkii osoittamaan, että syntiinlankeemuksen seurauksena nimenomaan tahto on turmeltunut. Tämän seurauksena pahaan sidottu tahto muodostaa ihmiselle vääristyneen lähtökohdan, josta käsin hän tarkastelee maailmaa. Vastaavasti Luther ei varhaisissa disputaatioissa kritisoi logiikkaa sinänsä. Hän näkee niin teologian kuin filosofian muodostavan omat disipliininsä. Termien merkitys on vastaavasti disipliinisidonnaista eikä termejä voi sellaisenaan siirtää disipliinistä toiseen. Teologiset termit (esim. trinitaariset ja kristologiset termit) viittaavat kohteeseensa tavallisuudesta poikkeavalla tavalla ja näin ollen syllogismit eivät sovellu teologisen materian käsittelyyn. Nuoren Lutherin ”paradoksien teologian” tutkiminen paljasti, että ihminen ei Lutherin mukaan luonnostaan hahmota omaa tilannettaan Jumalan edessä. Ihminen olettaa virheellisesti analogian vallitsevan luodun maailman ja Jumalan välillä. Näistä lähtökohdista ihminen myös muodostaa virheellisen kuvan Jumalasta ja harjoittaa filosofiaa vääristä lähtökohdista. Kristus puolestaan muodostaa ”tulkinnan avaimen”, jonka avulla ihmisen perspektiivi korjataan. Lutherin myöhäisten disputaatioiden pohjalta kävi ilmi, että Luther arvostaa järjen kaikkea muuta korkeammalle tässä maailmassa. Suhteessa jumalalliseen viisauteen inhimillinen viisaus ei kuitenkaan ole juuri mitään. Episteemisesti Luther näkee niin teologisen kuin inhimillisen tiedon olevan luonteeltaan a posteriorista. Teologisen tiedon lähteenä toimii Raamattu. Perustuen eri disipliineihin sama väitelause ei ole Lutherin mukaan totta teologiassa ja filosofiassa. Teologian kohteet edellyttävät uutta kieltä, sillä ne ovat itsessään sanoinkuvaamattomia ja käsittämättömiä. Kokonaisuutena tutkielmasta käy ilmi, ettei Lutherin kritiikki kohdistu järkeen tai logiikkaan per se vaan Luther hyödyntää niitä itse myös teologian alueella. Lutherin näkökulmasta filosofiaan kytköksissä olevat ongelmat liittyvät syntiinlankeemuksen seurauksiin: ihmisellä ei ole luonnostaan tietoa Jumalasta eikä hän hahmota omaa tilannettaan. Kristuksen kautta ihmisen perspektiivi voidaan kuitenkin korjata.
  • Moisseinen, Nella (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on maailmanlaajuisesti merkittävimpiä kielen ja auditiivisen havaitsemisen vaikeuksien aiheuttajia. Viime vuosikymmeninä musiikin ja kielen harjoittamisen on havaittu edistävän aivoissa paitsi modaliteetin sisäistä (kieli–kieli, musiikki–musiikki) havaitsemista myös siirtymävaikutusta erityisesti musiikista kielen havaitsemiseen. Tämä Pro Gradu -tutkielma selvitti äänikirjojen ja musiikin kuuntelun vaikutuksia varhaiseen puheen ja musiikin havaitsemiseen ensimmäisestä aivohalvauksesta toipuvissa aivoissa. Kontrolloituun tutkimusasetelmaan kuului kaksi interventioryhmää, joista toinen kuunteli päivittäin äänikirjoja ja toinen musiikkia ensimmäisten kahden kuukauden aikana aivohalvaukseen sairastumisesta; kontrolliryhmä ei saanut kuunneltavaa materiaalia. Potilaiden (N = 55) varhaista puheen ja musiikin havaitsemista aivoissa mitattiin äänisarjassa poikkeavan tavun (puhe) ja soinnun (musiikki) magneettisella poikkeavuusnegativisuusvasteella (magnetic mismatch negativity, MMNm) akuuttivaiheessa sekä seurantamittauksissa kolme ja kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Magnetoenkefalografisten (MEG) vasteiden lähteet aivoissa paikannettiin erotuskäyrien miniminormiestimaateilla (MNE) potilaiden yksilöllisissä, rakenteellisiin magneettiresonanssikuviin (MRI) perustuvissa aivomalleissa. Vasteiden lähteet rajoitettiin kuuteen puheen ja musiikin havaitsemisen kannalta keskeiseen alueeseen (keskimmäinen ja alempi otsalohkopoimu, ylempi ja keskimmäinen ohimolohkopoimu sekä supramarginaalinen ja kulmapoimu). Ryhmä- ja leesion hemisfäärin interaktiot analysoitiin tilastollisesti toistomittausten varianssianalyysillä näillä alueilla. Lisäksi interaktiotulokset korreloitiin (Pearson) neuropsykologiseen kuntoutumiseen verbaalisen muistin, työmuistin, kielen ja musiikin havaitsemisen osa-alueilla aivovasteiden laajemman osallisuuden selvittämiseksi auditiivisessa tiedonkäsittelyssä. Tutkimuksessa havaittiin, että äänikirjojen kuuntelu tehosti varhaista kielen havaitsemista vasemmanpuoleisilla otsalohkon alueilla kontrolliryhmään verrattuna; MMNm:n lateralisoituminen vasemmalle ilmeni kolme kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta ja oli lisäksi yhteydessä verbaalisen muistin paranemiseen äänikirjaryhmällä. Musiikin havaitseminen puolestaan herätti MMNm- ja P3a-komponentin yhdistelmän, jonka amplitudi vasemmalla alemmalla otsalohkopoimulla korreloi negatiivisesti työmuistin ja verbaalisen muistin paranemiseen kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Musiikin kuuntelu paransi suoriutumista, kun äänikirjojen kuuntelu oli yhteydessä kasvavaan amplitudiin ja heikkenevään työ- ja verbaaliseen muistiin; ilmiö todennäköisesti liittyy musiikin aikaansaamaan aktivaation levittäytymiseen aivoissa. Yhdessä tulokset viittaavat siihen, että äänikirjojen kuuntelu voi kehittää varhaista auditiivista havaitsemista kielimodaliteetin sisällä, joskaan se ei suoraan tue myöhempää, tarkkaavuuteen ja/tai musiikkimodaliteettiin liittyvää havaitsemista. Musiikin kuuntelu sen sijaan ei tue varhaista puheen havaitsemista suoraan, mutta voi edistää aivohalvauksen jälkeisiä plastisia muutoksia havaitsemisen ja verbaalisen muistin kannalta edullisemmalla tavalla.
  • Poutanen, Nina (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia kuvia naiseudesta ja mieheydestä luodaan kielen avulla suomalaisessa poliittisessa uutisoinnissa. Tarkastelun kohteena ovat sukupuoleen viittaavat ilmaukset, verbivalinnat, ulkonäköä kuvaavat jutut, nimien ja titteleiden käyttö sekä ikään viittaaminen. Tekstien lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lyhyesti myös tekstien yhteyteen valikoituja kuvia. Aineistona käytetään kahdesta suomalaisesta poliitikosta, Jutta Urpilaisesta ja Jyrki Kataisesta kirjoitettuja uutisia ja muita juttuja, jotka on julkaistu viidessä suomalaisessa mediassa vuosien 2001 ja 2016 välisenä aikana. Aineistoon kuuluu niin sanomalehtien uutistekstejä kuin iltapäivälehtien viihdeuutisiakin. Analyysin lähtökohtana ovat aiemmat tutkimukset kielen seksistisyydestä ja siitä, että “miehinen” ja “naisellinen” kieli näyttäytyvät epätasa-arvoisina. Tutkimuksessa hyödynnetään myös tutkimusta representaatiosta ja metaforista. Työssä osoitetaan, että erityisen selvästi kielen seksismi tulee esiin sukupuoleen viittavissa ilmauksissa: miessukupuoleen viittaava loukkaava nimittely on lähes yksinomaa tietynlaista pojittelua, kun taas naiseen kohdistuu tytöttelyn lisäksi myös muita alentavia ilmauksia, joista monet liittyvät naisen seksuaalisuuteen. Naisen ulkoista olemusta myös kommentoidaan useammin kuin miehen ulkoista olemusta, ja kritiikki on kielellisesti voimakkaampaa. Juttujen yhteyteen valikoiduissa kuvissa taas naisen ruumista “paloitellaan” useammin kuin miehen ruumista: naisen ulkoisessa olemuksessa kiinnitetään huomiota tiettyihin osiin vartalossa ja ylikorostetaan sitä, esimerkiksi leuka pyritään näyttämään ylisuurena. Miehen ruumista taas useimmiten kuvataan kokonaisuutena. Verbeissä, nimien ja titteleiden käytössä tai ikään viittamisessa taas ei näyttäisi esiintyvän kovinkaan paljon seksismiä, vaan näissä ryhmissä seksismi keskittyy lähinnä yksittäisiin esimerkkilauseisiin, joiden pohjalta ei voi tehdä yleispäteviä päätelmiä. Tutkielma avaa uudenlaista näkökulmaa kielessä esiintyvään seksismiin. Kielen seksistisyyttä on tutkittu aiemminkin niin Suomessa kuin ulkomailla, mutta politiikan uutisoinnin kielessä esiintyvän seksismin tutkimus tuo aiheeseen uudenlaista lähestymiskulmaa. Tutkielma luo pohjaa myös mahdolliselle jatkotutkimukselle: Kahden eri sukupuolia edustavan poliitikon kielellisen kuvaamisen tutkiminen antaa suuntaa politiikan uutisoinnissa esiintyvän kielen seksistisyyden analysoimiseen, mutta useamman poliitikon kattava tutkimus olisi kokonaisvaltaisempaa.
  • Lindström, Martin Petter (2010)
    Tämä työ käsittelee helsinkiläisten kaksikielisten nuorten aikuisten kielellisiä valintoja, koodinvaihtoja sekä yleisempää kielellistä rakennetta. Kaksikielisyys valittiin aiheeksi siitä syystä, että etenkin Suomen ruotsinkielisissä medioissa on maalattu uhkakuvaa ruotsinkielen näivettymisestä ja vähittäisestä katoamisesta, osittain kaksikielisyyden vuoksi ja nuoret aikuiset siksi, että he ovat avain-asemassa kielen mahdollisessa välittymisessä seuraavalle sukupolvelle. Tutkielman aineisto on kerätty syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana. Aineistonkeruumetodeina toimivat puolistrukturoituneen haastattelulomakkeen lähettäminen kohderyhmälle, lomakkeen pohjalla tehdyt jatkohaastattelut, vapaan puheen nauhoittaminen, sekä antropologialle ominainen osallistuva havainnointi. Aineiston moniulotteisuuden vuoksi analyysimenetelminä on käytetty sekä laadullisia, että määrällisiä menetelmiä. Kyselylomakkeesta saatu informaatio käsiteltiin määrällisenä aineistona ja vastaavasti haastattelut, vapaa puhe sekä osallistuvan havainnoinnin tuottama data laadullisina. Tutkielman toinen luku käsittelee suomenruotsalaisuuden historiaa, kaksikielisyyden historiaa, kaksikielisyyden antropologista tutkimushistoriaa, identiteettiä sekä kaksikielisen kieli-identiteetin yhteydessä esiintyviä ongelmia. Luku on luonteeltaan taustoittava. Historiaosio on hyvin olennainen, jotta kielikysymykset saavat oikean kontekstin. Kaksikielisyyttä, suomenruotsalaista identiteettiä, sekä uhkakuvaa ymmärtääkseen on oltava käsitys suomen ja ruotsin kielten yhteiskunnallisesta sekä kieliryhmien yhteisöllisestä kehityksestä Suomessa. Tutkielman kolmas luku keskittyy kaksikielisyyden tutkimuksen kannalta keskeisiin diglossian, sosiaalisten areenojen, kulttuuristen tilojen, sekä sosiaalisten verkostojen käsitteisiin. Luvussa esitellään aiempaa tutkimusta, sekä luodaan tutkielman aineistolle viitekehys keskeisten käsitteiden kautta. Tutkimuskysymystä lähestytään monipuolisesti kaksikielisyyden tutkimuksessa esitettyjen teorioita hyväksi käyttäen. Neljäs ja viides luku ovat aineiston esittelyä ja sen analyysia. Aineisto puretaan metodikohtaisesti, ensin käsitellään kyselylomake, tämän jälkeen haastattelut ja viimeisenä vapaa puhe sekä osallistuva havainnointi. Aineiston analyysissa on hyödynnetty sekä induktiivista, että deduktiivista lähestymistapaa. Luvuissa esitellään myös analyysin tulokset. Kaksikielinen kieli-identiteetti on itsessään vahva, ei vain lisä suomen- tai ruotsinkielisyydelle, tähän viittaasi eri metodeilla kerätystä aineistosta useampi kohta. Aineisto ei antanut olettaa kaksikielisten hylkäävän ruotsinkielisyyttä. Kieltä käytetään paljon ja mielellään. Se vaikuttaa olevan myös aavistuksen suomenkieltä henkilökohtaisempi. Johtopäätösluvussa esitellään tuloksia, sekä heijastellaan niitä työn alussa esitettyyn uhkakuvaan. Tutkielman edetessä nousi esiin useita mielenkiintoisia jatkotutkimuksen aiheita, nämä esitellään tutkielman päätteeksi.
  • Tavi, Katriina (2017)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa haastan omaa ruumis-kielellistä ajatteluani. Etsin suhdetta tekijyyteeni tanssijana, esiintyjänä ja taiteilijana. Käsittelen tanssijan taiteen maisteriopintojeni aikana kohtaamiani haastavia ja ristiriitaisia tunteita. Esiin nousee varsinkin aggression ja siihen liittyvien tunteiden ilmaisun tarve subjektin minuuden rajautumisen kannalta. Kirjoituksessani kaikuu siis eri tavoin vahvana omien rajojeni tunnistamisen tärkeys esiintyjän- ja tanssijantyössä. Pohdin esiintyjän työtäni avaten kahta ryhmätyöproduktiota, joissa olen ollut mukana, tanssijan taiteen maisteriopintojeni aikana. Toisessa pääluvussa esittelen työskentelyäni taiteellisessa lopputyössäni Elina Pirisen teoksessa Kosto I-IX. Kolmannessa pääluvussa pureudun kohtaamiini ristiriitaisiin tunteisiin tanssijan- ja koreografian koulutusohjelmien yhteisessä demoproduktiossa keväällä 2016. Tuon näkyviin aggression ilmenemistä ja ilmaisua tanssijana, esiintyjänä ja naisena näissä projekteissa. Pohdin lisäksi tanssijan vastuutani ja erilaisia mahdollisuuksia käyttää toimjuuttani ja tanssijan taitoja. Avaan tanssijan ja koreografin välistä valtasuhdetta ja kuljetan hieman ajatteluani myös laajempaan pohdintaan vallan eri ilmenemismuodoista yhteiskunnassa. Käyn kirjoitustyössäni vuoropuhelua feministisen kirjallisuuden erityisesti Helen Cixousin (1975) teoksen Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia teemojen kanssa. Olen viehättynyt ja inspiroitunut Cixousin elävästä kielestä ja sen terävästä kyvystä kirjoittaa naiseudesta, toiseudesta, feminiinistä, maskuliinista ja näiden kaikkien vuoropuhelusta yhdessä merkittävien filosofisten tekstien sekä psykoanalyysin kanssa. Tämä on rohkaissut minua kuljettamaan myös omassa kirjoituksessani tutkimuksellisen asiatekstin rinnalla feministisestä kirjoituksesta inspiroitunutta fenomenologista ilmenemisen kieltä. Pyörittelen ajatuksia, lähestyn merkityksiä. Tahdon kirjoittaa näkyviin sanat, joita ruumiini kantaa. Sanattomat ajatukset, jotka vaeltelevat kehossani, puristavat selkärangassa. Pakottava tarve kirjoittaa. Kieleni avulla rajaudun, piirryn olevaksi ja esiin tulevaksi. Jossain kaukana aiemmasta ymmärryksestäni, minuuden kokemuksesta, tästä hetkestä käsin…
  • Halonen, Markus Ari Antero (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen teemana on peruskoulun ja peruskouluun rinnastettavien koululaitosten kielen opetusasetukset ja lait vuosien 1970 ja 1985 välillä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään eri kielten asemaa toisiinsa nähden, kuinka Suomen virallisten kielten, suomen ja ruotsin, asema erosi lainsäädännössä ja eduskunnassa ilmenneissä asenteissa peruskoulussa opetettavista vieraista kielistä, englannista, saksasta, ranskasta ja venäjästä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös vieraiden kielten välisiä eroja niin lainsäädännössä kuin eduskunnassa ilmenneissä asenteissa. Tutkimuksessa myös selvitetään Suomen vähemmistökielten, saamen ja romanikielen asemaa peruskoulussa sekä lainsäädännön että eduskunnassa ilmenneiden asenteiden kautta. Näiden tutkimuskysymysten avulla pyritään selvittämään, tapahtuiko tutkittujen kielten asemassa ja opetuksessa kehitystä mihinkään suuntaan tutkittavana aikana. Tutkimuksessa käytetään Suomen valtiopäivien pöytäkirjoja, asiakirjoja ja liitteitä, sekä Suomen asetus- ja säädöskokoelmia, ja komiteanmietintöjä. Puolue- ja hallitusohjelmilla selvitetään tutkittuna aikana eduskunnassa vaikuttaneiden puolueiden asenteita peruskouluun ja kielten opetukseen. Aikaisempien tutkimusten avulla selvitetään asiatietoja ja lähestymiskulma tälle tutkimukselle. Peruskoulu ja kielten opetus mainitaan aina säännöllisesti eri puolueiden ohjelmissa mutta keskustelun paino oli enemmän opetuksessa kuin eri kielten välisessä hierarkiassa. Vuosien 1970 ja 1985 aikaisten hallitusten ohjelmissa peruskoulu ja kielten opetus mainitaan harvemmin. Painopiste on ollut enemmän itse koulujärjestelmän kehittämisessä ja epäkohtien korjaamisessa. Peruskouluun liittyviä säädöksiä muutettiin tutkittavana aikana jatkuvasti. Peruskoulun opetusta eriarvoistavista tasoryhmistä luovuttiin, vieraiden kielten opetuksen järjestämistä helpotettiin merkittävästi ja Suomen kielivähemmistöjen asema koululainsäädännössä kehittyi myös huomattavasti. Kansanedustajien aloitteissa ja kysymyksissä nousivat useimmiten esille opetusryhmien koosta ja tasoryhmittelystä seuranneet ongelmat, sekä monipuolisen kielitaidon merkitys Suomessa. Äidinkielen asema nousi peruskoulussa harvemmin esille vieraisiin kieliin verrattuna, mikä saattoi johtua vieraiden kielten, toisen kotimaisen kielen ja vähemmistökielten viemästä huomiosta vastikään uudistetussa koulujärjestelmässä. Peruskoulussa ruotsin kielen asema oli toisena kotimaisena kielenä turvattu sen ollessa yksi yhteisistä oppiaineista, eikä sen asemaa yksikään tutkitun ajan hallitus pyrkinyt muuttamaan. Esille nousivatkin juuri ruotsinkielisen opetuksen toteuttamisen käytännön ongelmat. Ruotsinkielisten oppilaiden asemasta tai opetuksesta huolestuneet kansanedustajat eivät olleet mistään yksittäisestä puolueesta, mikä osoittaa toisen kotimaisen kielen turvatun aseman olleen vielä tutkittuna aikana varsin itsestään selvänä pidetty asia. Suomessa oli tutkittavana aikana neljä vieraskielistä koulua: Englantilainen koulu, Helsingin Saksalainen koulu, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu ja Suomalais-venäläinen koulu. Koska vuoden 1968 laki koulujärjestelmän perusteista ja vuoden 1970 peruskouluasetus nostivat kotimaiset kielet ja englannin kielen ”tärkeimmiksi” kieliksi peruskoulussa, jäivät muut vieraat kielet luonnollisesti lainsäädännössä heikompaan asemaan. Englannin kielen suosio johtui paljon myös sekä oppilaiden että vanhempien asenteista. Saksan kielellä oli suhteellisen vankka suosio mutta englantiin verrattuna sitäkin opiskeltiin varsin vähän. Historiallisista syistä Suomessa ei itsenäisyyden aikana opiskeltu paljon venäjän kieltä ennen kuin kiinnostus kielen opiskeluun heräsi 1960-luvulla. Tutkittuna aikana venäjän kielen asema parani peruskoulussa ja sitä opiskelevien määrä kasvoi huomattavasti. Ranskan kieli oli vastaavassa asemassa kuin venäjän kieli, ja senkin asemaa pyrittiin yhtä lailla parantamaan koululaitoksessa. Vaikka ranskan kielen katsottiinkin virallisissa selvityksissä olevan maailmanlaajuisesti tärkeämpi kieli suomalaisille kuin venäjän kieli, ranskan kieli ei saanut lähellekään saman verran huomiota eduskunnassa. Suomessa luotiin sekä ranskan että venäjän kielten opetukselle eräänlaiset turvasatamat ja opetuksen kehittämisen keskukset takaamalla lainsäädännöllä Suomalais-venäläiselle ja Helsingin ranskalais-suomalaiselle koululle mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset. Saamen kieli kärsi samoista käytännön ongelmista kuin muutkin peruskoulussa opetettavat kielet, minkä lisäksi sillä oli omat ongelmansa vähemmistökielenä. Saamelaisten ja saamen kielen aseman selvittämiseksi tehtiin tutkittavana aikana paljon työtä ja saamen kielen opetuksessa tapahtui merkittävää edistystä sekä lainsäädännössä että toteutuksessa. Kuitenkaan kaikki edistys ei aina suoraan parantanut saamen kielen asemaa. Romanikieli ja romanit eivät tutkittavana aikana saaneet osakseen lähellekään saman verran huomiota kuin saamen kieli ja saamelaiset. Voidaan vain pohtia, vaikuttivatko tähän enemmän resurssien ja ajan puute, vai oliko ”mustalaisiin” koetuilla asenteilla myös vaikutusta asiaan. Toivottavaa on, että yhden kielivähemmistön aseman parantaminen auttaa lopulta muitakin vähemmistöjä.
  • Helsingin yliopisto, Nykykielten laitos 2010-2017; Helsingin yliopisto, Nykykielten laitos 2010-2017; Helsingin yliopisto, Nykykielten laitos 2010-2017; Garant, Mikel; Helin, Irmeli; Yli-Jokipii, Hilkka; (Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA ry, 2008)
    Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen (AFinLA) julkaisuja
  • Seppälä, Laura (Helsingfors universitet, 2017)
    Yritysten kansainvälistyessä tulee heidän sopeutua uuden toimintamaan yrityskulttuuriin. Tämän lisäksi heidän tulee myös ottaa huomioon uudet työntekijät, jotka saattavat puhua eri kieltä kuin pääkonttorilla toimiva johto. Sisäisen viestinnän kieleksi on yleensä valittu joko yksi kieli tai sitten virallisia kieliä on ollut useampia. Virallisten kielien määrän valitseminen on kuitenkin hankalaa. Mitä enemmän eri kieliä yrityksen sisällä puhutaan, sitä helpommalta saattaa tuntua ottaa käyttöön useampi virallinen kieli, mutta kaikkia virallisia kieliä tulee pystyä myös hallinnoimaan. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee miten kansainväliset yritykset voivat sisäisen viestinnän kielipolitiikallaan sitouttaa työntekijöitään. Tutkielman kohdeyrityksenä on suomalainen Telko Oy, jolla on tutkielman kirjoittamisen aikaan toimintaa 17 maassa. Tutkimuskysymykseen lähdetään vastaamaan perehtymällä ensin kysymyksiin siitä, mitä on onnistunut sisäinen viestintä ja minkälaiset vaikutukset sillä on työntekijöihin. Tutkielma yhdistää kahta tutkimuskenttää: sisäisen viestinnän tutkimusta työntekijöiden sitouttamisesta sekä yritysten valitseman kielistrategian merkitystä sisäiselle viestinnälle. Tutkielmalla ei ole yhtä tiettyä päälähdettä tai nimettyä teoriaa johon koko teos nojaa, vaan kirjallisuuskatsauksessa on laajasti esitelty sisäisen viestinnän sekä siihen liittyvän kielitutkimuksen artikkeleja. Suurimman roolin aiemman tutkimuksen esittelyssä kuitenkin saa Kahn, Cornelissen, Marchan-Piekkari, Welch ja Welch sekä Feely ja Harzing. Tutkielmaa varten haastateltiin seitsemää Telkon työntekijää eri maista ja eri toimenkuvista. Haastattelut on tehty puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja analyysi taas teemoittelun kautta. Tutkielmassa selvisi, että sisäisen viestinnän kielen merkitys sitoutuneisuuden tunteen voimakkuuteen on vaihteleva. Haastatteluissa nousi muun muassa esiin, että kielitaidottomat työntekijät, jotka eivät puhu virallisia kieliä saattavat tuntea itsensä eristyneeksi konsernista. Viime kädessä sitoutuneisuus on kuitenkin aina henkilökohtaista. Vaikka sisäisen viestinnän kielivalinnat eivät suoraan korreloi sitoutuneisuuden kanssa, on työntekijän omalla kielitaidolla kuitenkin vaikutusta arjen sujuvuudelle ja sitä kautta sitoutuneisuudelle.
  • Ilomäki, Immi (Helsingfors universitet, 2014)
    Yleisen sosiologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma käsittelee venäjänkielisten nuorten sosiaalista integraatiota Helsingissä. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, miten kieli kulttuurisena järjestelmänä toimii venäjänkielisten nuorten sosiaalisen integraation prosesseissa. Maahanmuuttoa pidetään yhtenä suomalaista yhteiskuntaa nopeasti muuttavana ilmiönä. Julkisessa keskustelussa kannetaan huolta maahanmuuttajien kiinnittymisestä yhteiskuntaan. Erityisesti ollaan kiinnostuneita ns. toisen polven maahanmuuttajista ja heidän kiinnittymisestään. Huoli sosiaalisen kiinnittymisen ongelmista nousee esiin esimerkiksi puheessa nuorten syrjäytymisestä tai yhteiskunnallisen rauhan säilymisestä ja on sanottu, että maahanmuuttajien lasten kohdalla mitataan suomalaisen yhteiskunnan kyky tarjota tasavertaiset mahdollisuudet ja integroida tänne tulevat henkilöt. Venäjänkieliset ovat Suomen suurin kielivähemmistö, vuonna 2013 Suomessa asui 66 379 venäjänkielistä henkilöä. Helsingissä heistä asui 15 341, mikä on reilu viidennes Helsingin vieraskielisistä. Tutkimuksen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja kulttuurintutkimus. Tutkimusteoreettinen lähtökohta on nuorisotutkimus ja maahanmuuttotutkimus. Tutkimuksen keskeiset teoreetikot ovat integraatiota tutkiva funktionalisti Talcott Parsons sekä kulttuuria ja identiteettiä analysoiva Stuart Hall. Parsonsin sosialisaation käsitettä suhteutetaan maahanmuuttotutkimuksessa käytettyyn akkulturaation käsitteeseen, jonka avulla kuvataan rakenteellisia seikkoja. Hallin identiteettiteoretisoinnilla paikannetaan erityisesti tutkimuksen subjektia. Näiden teorioiden avulla rakennetaan viitekehys tutkimuksen empiirisen osan perustaksi. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti ja teoriasidonnaisesti. Tutkimukseen haastateltiin Spinnu-toiminnassa mukana olleita nuoria. Spinnu on kohdennettua nuorisotyötä, johon valikoituvien nuorten on arvioitu olevan syrjäytymisriskissä sosiaalisen integraation ongelmien vuoksi. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän venäjänkielisen nuoren puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen mukaan kieli kulttuurisena merkitysjärjestelmänä toimii ryhmärajaajana inklusiivisesti, eksklusiivisesti ja integratiivisesti sosiaalisen kiinnittymisen prosesseissa. Merkitykselliset ihmissuhteet sekä mahdollistavat että vaikeuttavat sosiaalisten sidosten ja syntymistä ja vahvistumista. Venäjänkielisten nuorten tapauksessa äidinkieli yhtäältä liittää perheeseen, sukuun sekä laajempaan venäläisyyteen kasvokkain ja abstraktimmin. Toisaalta kieli toimii eksklusiivisena: suomalaisuus rakentuu kielen, kansallisuuden ja kansalaisuuden yhteenkietoutumaksi, joka näyttäytyy usein suljettuna kategoriana. Integratiivisesti kieli toimii silloittavana, jolloin se näyttäytyy esimerkiksi resurssina muiden kulttuurien ymmärtämisessä. Sosiaalinen integraatio vuorovaikutteisina prosesseina on tilannesidonnaista. Integraation kannalta keskeistä on henkilön oma tulkinta tilanteesta, tässä tutkimuksessa erityisesti kielitaustaan liittyvät tulkinnat. Haastatellut nuoret tunnistavat vallitsevia kulttuurisia hierarkioita ja pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan muovaamaan niitä. Keskeistä on identiteetin joustavuus ja tilannesidonnaisuus, mikä mahdollistaa sosiaalisen kiinnittymiseen.
  • Hannula, Krista (Helsingfors universitet, 2016)
    International student action is characterised by cross border mobility and maintaining contacts around the world. English language is a significant aspect of internationalisation of higher education and an important factor in students’ endeavours of mobility. Transnationalism examines mobility through networks of interaction and dependence that span across state borders. In the context of the individual this means social connections formed and maintained simultaneously to country of origin and new place of residence. The purpose of this study is to describe the motives and experiences of foreign degree students at the University of Helsinki. This study examines especially two topics that affect foreign degree students in Finland, transnationalism and language. Qualitative research methods were used in this master’s thesis. Traditionally ethnographic methods are in the centre of anthropological inquiry. Because of the nature of the subject of this study the majority of data was collected using interviews. For this study ten foreign degree students from different stages of their studies were interviewed using a thematic interview. Additionally observations from international student events were used as data. The interviews were analysed using qualitative content analysis. The findings of this study describe foreign degree students’ motives of mobility, forms of life management and relevance of language in their experiences. The findings show that for students coming to Finland, significant motivators are lack of tuition fees, ability to study in English, appeal of country, valuation of higher education, and personal and professional benefits. The important factors in relation to life management are adapting to a new environment, social networks, and a sense of having two homes. Additionally experiences of studies and support services as well as thoughts about the future affect life management. English language was found to facilitate forming social relations in a new environment, networking within the university and multicultural communication. On the other hand, lack of Finnish skills marginalizes foreign students in Finnish society. The importance language skills is emphasised for students who want to stay in Finland after completing their studies. This study shows the significant role language plays in the different aspects of a foreign students life. The university community offers a basis for adapting through social inclusion of students into the international student community at the university. However, further integration into Finnish society requires initiative and effort. In this study, transnationalism appears especially in the social connections maintained with country of origin, for example via social media. Social connections with homeland are significant when faced with difficulties, while social connections formed locally gain significance over time. Social relations and familiarisation with new environment enhance feelings of belonging.
  • Syrjäkari, Heidi (2014)
    Maailman Epäluotettavuudesta on näyttelijä Heidi Syrjäkarin Teatteriopettajan maisterikoulutusohjelman taiteellis-pedagoginen opinnäytetyö. Opinnäytetyön taiteellinen osio on ohjaus Dea Loherin Viattomuus näytelmästä, nimeltään Maailman Epäluotettavuudesta. Se sai ensi-iltansa Taideylipiston Teatterikorkeakoulussa 14.2.2014. Opinnäytteen kirjallisessa osiossa Heidi Syrjäkari purkaa taiteellisen työn prosessia osiin ja nimeää sen osa-alueita tavoitteenaan ymmärryksen lisääminen teatteriesityksen tekemisestä. Hän käsittelee taiteellisen työprosessin lähtökohtia, erittelee sen vaiheita ja keskittyy tarkastelemaan työryhmässä ohjaajana toimimista. Hän nostaa esiin useita ongelmakohtia ja pyrkii analysoimaan valintoihin johtaneita päätöksiä. Ohjaajana osiossa hän keskittyy erityisesti ohjaaja-näyttelijä sekä ohjaaja-työryhmä suhteisiin. Hän pohtii valtaa ja vastuuta, pimahtamista, väsymistä, näyttelijänohjaamista ja esityksestä irti päästämistä. Lopulta hän pohtii ohjaajan oman tilan tarvetta ja ei-ymmärtämistä taiteellisessa työprosessissa. Johtopäätöksissä hän summaa löytyneitä ohjaamisen työvälineitä sekä hahmottelee ohjaaja-näyttelijä, teos-taiteilija suhteiden sovelluksia opetustyöhön. Opinnäytteen lopuksi hän suuntaa katseensa tulevaisuuteen ja hahmottelee uutta asennetta taiteelliseen työhön.
  • Härmä, Milla (2008)
    Tutkielmani käsittelee Maurice Blanchot'n (1907–2003), ranskalaisen kirjailijan, kirjallisuusteoreetikon ja filosofin ajatuksia kielestä ja kirjallisuudesta. Olen tutkielmassa selvittänyt, mitkä ovat Blanchot’n ajattelun peruslähtökohdat; mitä kielen väkivalta Blanchot'lla tarkoittaa ja miten Blanchot etsii vähemmän väkivaltaisen kielen eli kirjallisuuden kielen mahdollisuutta. Blanchot on rajojen rikkomisen ajattelija: hänen pyrkimyksensä on tuoda kirjallisuus filosofian alueelle ja päinvastoin. Selvitän tutkielmassa Blanchot'n ajattelun filosofista taustaa, tärkeimpinä Blanchot'hon vaikuttaneina ajattelijoina olen nostanut esiin Hegelin, Heideggerin ja Levinasin. Blanchot’n kirjallisuutta koskevat ajatukset haastavat pohtimaan kirjallisuuden ja filosofian välistä rajankäyntiä sekä lopulta pohtimaan kirjallisuuden merkitystä, jonka väitän olevan sen mahdollisuuden ilmaista jotakin sellaista, mitä käsitteellistävä kieli ei kykene ilmaisemaan. Kirjallisuuden merkitys perustuu lopulta sen mahdollisuuteen selittämättömän ja mahdottoman ilmentäjänä. Lähestyn tutkielmassani mahdottoman käsitettä Blanchot'lla paradigmaattisen esimerkin eli kuoleman kautta. Kuolema ja kirjallisuus ovat Blanchot'lla analogisessa suhteessa toisiinsa, ja tätä suhdetta pyrin tutkielmassani selvittämään. Keskityn tutkielmassani kahteen päälähteeseen, jotka koskevat kirjallisuutta ja kirjallisuuden mahdollisuutta Blanchot'lla. Ensimmäinen niistä on essee ”Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan” vuodelta 1949. Esseen lähtökohta on hegeliläisen käsitteellistämisen ymmärtäminen ”murhana”: käsitteellistämisen ja nimeämisen mahdollisuus on samalla asian poissaolon mahdollisuus. Myöntäessään kielen lähtökohtaisesti väkivaltaisen luonteen, Blanchot pitää siitä samaan aikaan kiinni kommunikaation ainoana mahdollisuutena. Essee myös esittää tärkeän ajatuksen kirjallisuuden persoonattomuudesta, kielen mahdollisuudesta olla olemassa subjektista, lukijasta tai kirjoittajasta huolimatta. Toinen päälähteeni on vuonna 1955 julkaistu teos Kirjallinen avaruus. Kirjallisessa avaruudessa Blanchot ei lähesty kirjallisuutta niinkään teoksena (”hauta”) tai tekona (”murha”), vaan painottaa kokemusta teoksen ja teon mahdottomuudesta. Avainsanaksi nousee mahdottoman kokemus. Tärkeimmät Blanchot -lähteeni ovat 40- ja 50-luvun taitteesta, tuona aikakautena Blanchot vaikutti merkittävästi sodan jälkeiseen ranskalaiseen fenomenologiseen keskusteluun kielen ja ajattelun suhteista. Blanchot'n lisäksi tutkielma sisältää lähdemateriaalia Blanchot'hon vaikuttaneilta filosofeilta, etupäässä Heideggerilta ja Levinasilta.
  • Purhonen, Aino (2019)
    Kirjallinen opinnäytteeni ”Merkintöjä maailmoista” kiteytyy kysymyksiin, miten määritellä ja rajata teoksen maailmaa sekä millaisia työkaluja esiintyjä tarvitsee kyetäkseen toimimaan sen puitteissa. Pyrin avaamaan ja sanoittamaan tanssijan positiosta käsin sellaisia esiintyjäntyöllisiä strategioita, joiden kautta voin lähestyä työskentelyäni teoksen maailmaksi määritellyssä toimintaympäristössä. Kirjoittamiseni motivaationa toimii halu nostaa esiin esiintyjän toimijuuden potentiaalisuus teoksen ja teosmaailman rakentumisen prosessissa. Työ pohjautuu syventymisen kautta tapahtuvalle avautumiselle. Käsitteiden purkaminen ja uudelleen määrittely synnyttää ymmärrystä teosmaailman rajautumisesta, jonka pohjalta esiintyjälle avautuu mahdollisuus suhteutua maailmaan toimintaympäristönä. Suhtautumisen ja suhteutumisen laadun hahmottaminen taas tarjoaa paikan valita olosuhdetta kannattelevia ja rakentavia toimimisen tapoja ja muotoja. Toisaalta toimijuuden ja toiminnan kautta voidaan valita ja muodostaa maailmaan suhteutumisen laatuja, jotka osaltaan vahvistavat ja tuovat näkyväksi teoksen maailmaa. Syventyminen avautuu siis molempiin suuntiin. Opinnäytteeni muoto kulkee teoreettisesta käsitteen määrittelystä kohti praktiikkaa. Tutkailen maailman käsitettä peilaamalla ajatteluani toisaalta filosofi Martin Heideggerin ajatuksiin maailman ei-olevasta, vallitsevasta luonteesta ja toisaalta esteetikko-filosofi Mikel Dufrennen pohdintaan maailmasta subjektiivisena tunteen ja tunnun kokemuksena. Lisäksi hyödynnän pohdintani pintana suomen kielen maailma-sanan erilaisia määritelmiä. Näiden pohjalta saavutetaan käsitystä maailmasta rajausta pakenevana vuorovaikutussuhteiden verkostona, joka palautuu jatkuvasti toimijoidensa ja kokijoidensa subjektiiviseen olemiseen ja aistimiseen. Maailman rajautumista tai rajautumattomuutta hahmottelemalla lähestyn teosmaailman käsitettä, jonka voidaan havaita rakentuvan maailman elementeistä ja suhteestaan niihin. Työn toinen osio tuo esiin teosmaailman ja sen erilliseksi rajautumisen esityksen toimijoiden valintojen ja niiden keskinäisten suhteiden kautta. Teosmaailma ei muotoudu rajautuvaksi paikaksi tai objektiksi, jonka vuoksi tarjoan työssäni teosmaailmaa osuvammin kuvaavaksi termistöksi ilmapiiriä, olosuhdetta ja ilmastoa. Työn kolmannessa osiossa syvennyn taiteelliseen työskentelyyn tuomalla esiin konkreettisia esimerkkejä esiintyjän positiosta opinnäytteeni taiteellisessa osiossa, teoksessa ”Their Limbs Their Lungs Their Legs”. Niiden avulla avaan ja syvennän teoksen maailmaan asettumisen, virittymisen ja asuttamisen teemoja. Virittäytyminen muodostuu toiminnaksi, joka edeltää teoksen toimintaa, kun taas asettuminen ja asuttaminen näyttäytyvät teoksen olosuhteissa tapahtumisen erilaisina laatuina. Esimerkkien kautta havainnollistan, millaisena työkaluna tällainen määrittely voi esiintyjää palvella. Viimeisessä osiossa esittelen esiintyjän toimijuutta ohjaavia strategioita teosmaailman olosuhteissa työskentelylle. Merkittäväksi nousee kielelliset työkalut, niin esiintyjän oman toimijuuden rakentamisessa kuin yhteisen teosmaailman luomisessa ja hahmottamisessa. Teoksen toiminnasta nousevien assosiaatioiden ja esiintyjän kokemuksellisen tiedon arvon huomiointi ja tunnustaminen muodostavat perustaa dialogiselle prosessille, jossa koko työryhmän taiteellinen kapasiteetti nousee käytettäväksi täydessä potentiaalissaan.
  • Nimell, Anne (2016)
    Kirjallinen opinnäytteeni käsittelee ajattelua ja reitin etsimistä ajatteluuni. Kullakin on oma reittinsä ja kaikki osaavat ajatella. Minulle ajattelu on ruumiillista. Myös sanani elävät ruumiissani. Käytän kirjallisessa opinnäytteessäni esimerkkeinä omia töitäni ja niiden työprosesseja. Esimerkkiteoksina käytän pääasiassa kahta eri teostani. Yksi niistä on koulun sisällä tapahtunut Panoraama. Toinen niistä, Kukin, on koulun ulkopuolinen. Se on myös ensimmäinen kokonainen työni ammattiohjaajana. Kirjoitan antautumisesta työprosessissa. Kerron kielen hajoamisen kokemuksesta ohjaajana, työryhmän jäsenenä, taiteilijana teosteni ulkopuolella sekä katsojana. Avaan suhdettani esitystilaan. Kirjoitan maisemasta ja suhteestani siihen, käyttäen esimerkkinä taiteellista lopputyötäni Panoraamaa. Viittaan tilasta ja maisemasta kirjoittaessani myös Wolfgang Schivelbuschin kirjoittamaan Junamatkan historia-kirjaan ja tuon mukaan Sosiaali- ja maantieteilijä Doreen Masseyn ajatuksia tilasta ja paikasta. Kirjoitan ohjaajan ruumiista. Käsittelen ohjaajan roolia. Kirjoitan sanojen katoamisesta, eli yhteyden katoamisesta omaan ruumiiseeni. Koen että minulta ohjaaja-roolin vuoksi odotetaan kykyä artikuloida jotain, johon en koe aina omaavani sanoja tai puhetapaa. Pohdin milloin tuollainen unohdus ja sanojen hajoaminen on turvallista ja olennainen osa taiteen tekemistä minulle, ja milloin ja miksi on hetkiä, jolloin vaikenen ahdistuneena kun sanoja ei ole. Silloin saatan luulla olevani kykenemätön ajattelemaan. Etsin ja löydän omaa tapaani käyttää sanoja ja ajatella. Kirjoitan sanojen ruumiillisuudesta. Kirjoitan katsojana olemisesta ja esityksen ulkopuolella olemisesta ohjaajana. Suomalainen teatteriperinne pohjaa harrastajateattereihin. Se luo oman keskustelu- ja katsojakulttuurinsa. Pyrin löytämään reitin kuulla itseäni, jotta voisin osallistua keskusteluun. Haluan kutsua ja nimetä monenlaisia esityksiä ja työtapoja teatteriksi, jotta teatteri saisi olla laajaa ja vapaata sekä vapaasti toinen. Ymmärrys on minulle ruumiillista ja kokemuksellista. Mutta se ei sulje pois kykyä analysoida. Kokemuksellisuus ja analyysi eivät sulje pois toisiaan, ne ovat erilaisia, yhteydessä ja kontaktissa toisiinsa. Sellaisen ohjaajaroolin ymmärrän ja tunnistan. Keskustelevan roolin.
  • Saves, Oona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Lääkärin tulisi aina tutkia kieli, koska siinä nähtävät muutokset ja oireet voivat viestiä monista paikallisista ja systeemisairauksista. Kielen värin, rakenteen ja liikkuvuuden muutokset voivat olla normaalirakenteen variaatioita tai kertoa esimerkiksi infektioista, autoimmuunisairauksista, hormonaalisista muutoksista, puutostiloista tai kasvaimista. Muutokset kielessä voivat kertoa sairaudesta ja sen aktiivisuudesta sekä etenemisestä. Kaikki kielen pinnat tulisi tutkia sekä palpoida tarkasti ja muutokset dokumentoida. Verikokeista ja biopsiasta on usein apua diagnostiikassa. Kartta-, uurre- ja karvakieli ovat yleensä normaalirakenteen variaatioita mutta ne voivat myös liittyä useisiin tiloihin ja sairauksiin. Kielessä olevat rakkulat ja haavaumat voivat johtua infektioista, autoimmuunisairauksista, syövästä tai limakalvoja ärsyttävistä tekijöistä. Kielessä esiintyvät punaiset ja vaaleat leesiot voivat viitata infektioihin, immuunijärjestelmän tauteihin tai geneettisiin sairauksiin. Leesioita voivat aiheuttaa punajäkälä sekä kandidiaasi tai ne voivat olla suusyöpäriskiä lisääviä leukoplakioita tai erytroplakioita. Punoittava ja sileä kieli voi johtua kandidiaasista, kuivasta suusta tai puutostiloista, joista yleisimmin kobalamiinin tai raudan puutteesta. Kielen pigmenttileesiot voivat olla fysiologisia variaatioita mutta ne voivat johtua myös lääkeaineista tai tulehduksellisista muutoksista. Diffuusit pigmenttileesiot voivat viitata myös oireyhtymiin kuten Laugier-Hunzikerin oireyhmään tai Peutz-Jeghersin oireyhtymään. Yleisin suusyövän esiintymispaikka on kielen reuna, jossa syöpä voi esiintyä vaaleina, punaisina, haavaisina tai koholla olevina muutoksina. Joskus potilas voi kärsiä kiusallisesta kielikivusta ilman näkyviä muutoksia. Tämä saattaa liittyä suupoltteeseen, jonka diagnoosi perustuu muiden kielen kipuilua aiheuttavien syiden poissulkuun. Suupoltteen hoito vaatii usein moniammatillista yhteistyötä.
  • Ojaniemi, Juuso (Helsingfors universitet, 2015)
    This study investigated the processing of morphologically complex words in early childhood. Words are morphologically complex if they consist of more than one morpheme, the minimal meaning-bearing units of language. Previous studies indicate that there are two distinct routes used in the processing of morphologically complex words. Some words are stored in memory holistically and processed through these full-form memory traces. Other words are decomposed into their constituent morphemes, with morphemes and rules guiding their use forming the basis of processing. Research with adults has indicated that derivations are processed through their full-form memory traces, while inflections are decomposed into their constituent morphemes. However, research on neural mechanisms of morphological processing in early childhood is still missing. This study aimed to investigate whether children process morphologically complex words in a similar fashion to adults. Twelve 3–4-year-old Finnish-speaking children with normal language development took part in the study. Event-related potentials were extracted from the 64-channel EEG data. The focus was on mismatch negativity (MMN), which is associated with, among other things, automatic processing of language. Activation of full-form memory traces and syntactic processing tend to elicit distinct patterns of MMN responses. Moreover, the MMN has recently been used to demonstrate differences between processing of derivations and inflections. Inflected pseudowords elicited stronger MMN responses than real inflected words. This pattern of MMN responses is typical of syntactic processing. Therefore, the results indicate that inflections were processed syntactically, via morphological decomposition. In contrast to previous studies with adults, no difference was observed between MMN responses to derivations and inflections. Overall, these results suggest that children process inflections but not derivations in an adult-like manner. This can be taken as evidence for early development of syntactic processing and slower, more experience-dependent development of full-form memory traces
  • Teerijoki, Johanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Helsinki on kansainvälistynyt nopeasti. Vuoden 2016 alussa 14,3 prosenttia Helsingin väestöstä oli ulkomaalaistaustaisia ja 83 prosenttia heistä oli syntynyt ulkomailla. Tutkielmani käsittelee suomea puhumattomien ulkomaalaisten kokemuksia Helsinkiin muuttamisesta ja kaupungissa asumisesta. Tutkielmani on rajattu alueellisesti pääkaupunkiseutuun, josta puhutaan Helsinkinä. Aineisto kerättiin keväällä 2018 haastattelemalla englanniksi 14 Facebookin Finland IESAF ja International Jobseekers in Helsinki -ryhmien kautta tavoitettua 22–35-vuotiasta henkilöä, jotka olivat muuttaneet Helsinkiin erilaisista syistä viimeisen kolmen vuoden aikana haastattelujen ajankohdasta katsottuna. 12 haastatteluista nauhoitettiin ja litteroitiin ja kaksi haastattelua tehtiin sähköpostin välityksellä. Kaikki haastatellut käyttävät arkikielenään englantia, ja kukaan heistä ei sanonut kommunikoivansa sujuvasti suomeksi. Kaikki heistä asuivat aineiston keräämisen aikaan Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla. Maahanmuuttotutkimus Suomessa käsittelee usein samoista etnisistä tai kansallisista taustoista tulevia yhteisöjä. Tutkielmani laajentaa tätä keskustelua syventyen erilaisista taustoista tulevien ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien yksilöiden kokemuksiin. Kaikki haastatellut edustavat eri kansallisuuksia, eivätkä he ole ryhmänä yksiselitteisesti määriteltävissä. Yhdistäviä tekijöitä ovat ulkomaalaisuus, toistaiseksi lyhytaikainen asuminen Helsingissä ja englannin kielen käyttö arjessa. Yksilöiden kokemusten moninaisuutta painottava tutkielmani on poikkitieteellinen ja pohjaa teoreettisesti tutkimukseen maahanmuutosta, kansainvälisestä liikkuvuudesta ja identiteeteistä. Tutkielmassa haastatteluaineistoa käsitellään diskurssianalyysin metodein ja se sisältää kolme temaattisesti jaoteltua käsittelylukua: Helsinki ja paikalliset ihmiset, arjen haasteet ja syrjinnän kokemukset sekä sosiaalisten verkostojen rakentaminen ja uuteen kaupunkiin kotiutuminen. Kaikkia käsiteltäviä aiheita läpileikkaava teema on kielen merkitys ihmisten arjessa, vastoinkäymisissä ja kuuluvuuden tunteessa. Haastateltujen odotukset ja kokemukset Helsingistä kaupunkina ja kohtaamisista ihmisten kanssa vertautuvat aiempiin kansainvälisiin kokemuksiin tai asumiseen muualla Suomessa. Näkemykset omasta identifioitumisesta uudessa ympäristössä linkittyvät erityisesti Suomen ja Euroopan suhteeseen. Kuvatut syrjinnän kokemukset yhdistyvät etenkin haastavaan työmarkkinatilanteeseen ja suomen kielen käyttöön. Sosiaalisten verkostojen muodostumisessa korostuu paikallisuus globaalin ulottuvuuden rinnalla ja tunne kodikkuudesta osoittautuu sopeutumisen kannalta tärkeäksi. Tutkielmani osoittaa yksilön kokemuksen tärkeyden tutkittaessa maahanmuuttoa ilmiönä. Jokaisella henkilöllä on maahan muuttaessaan oma tarinansa, identiteettinsä ja kokemuksensa, joista kaikki vaikuttavat yksilön elämään uudessa kaupunkiympäristössä.