Browsing by Subject "kieliasennetutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Juntunen, Saana (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kahden urheilijan, Antti Ruuskasen ja Sami Jauhojärven, murteenkäyttöä ja sen variaatiota. Tutkielmassa selvitetään, millaisia murrepiirteitä esiintyy heidän videoidussa puheessaan, omissa sosiaalisen median päivityksissään ja heistä kertovien artikkeleiden sitaateissa. Lisäksi tutkitaan sitä, miten tavalliset kielenkäyttäjät suhtautuvat heidän puhetapaansa ja mitä murrepiirteitä he nostavat urheilijoiden puheesta esille. Tutkielma edustaa sosiolingvististä murre- ja variaationtutkimusta sekä kieliasennetutkimusta. Puhutun murteen lisäksi tarkastellaan myös kirjoitettua murretta. Tutkielman aineisto koostuu neljästä eri osasta: 1) urheilijoiden videoiduista haastatteluista, joita on yhteensä noin 20 minuutin verran, 2) urheilijoiden itsensä kirjoittamista sosiaalisen median päivityksistä, 3) lehtiartikkeleista, joissa urheilijoiden sitaatit on kirjoitettu murteellisesti sekä 4) 53 tavallisen kielenkäyttäjän vastauksista asennekyselyyn. Työssä vertaillaan eri aineistoja kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi. Tutkielmassa osoitetaan, että urheilijat käyttävät puheessaan monipuolisesti oman kotimurrealueensa murrepiirteitä. Molemmilla urheilijoilla esiintyy systemaattisimmin laajalevikkisiä murrepiirteitä, mutta jonkin verran myös ahtaammin juuri kyseiselle murrealueelle tyypillisiä piirteitä. Omissa teksteissään he käyttävät murretta selvästi vähemmän tai eri tavalla kuin puheessaan, mikä saattaa selittyä sillä, että heidän tavoitteenaan on tuottaa mahdollisimman helposti luettavia viestejä kaikille seuraajilleen. Lehtiartikkeleiden sitaatit mukailevat urheilijoiden puhetta suhteellisen todenmukaisesti, vaikkakaan kaikkia vaikeasti havaittavia foneettisia murrepiirteitä ei teksteissä esiinny. Kyselyaineistoista käy ilmi, että suurin osa vastaajista pitää molempia urheilijoita miellyttävinä, eikä murteenkäyttö juurikaan häiritse puheen ymmärtämistä. Ruuskanen koetaan keskimäärin helpommin lähestyttävämmäksi ja hauskaksi, kun taas Jauhojärveä pidetään asiantuntevampana ja vakavampana. Pääosin urheilijoihin itseensä ja heidän käyttämäänsä kieleen kuitenkin suhtaudutaan positiivisesti, ja murteenkäyttöä pidetään merkkinä aitoudesta ja rehellisyydestä. Tutkielma erottuu menetelmiltään aiemmasta sosiolingvistisestä variaationtutkimuksesta tutkimalla yksityishenkilöiden sijaan julkisuudenhenkilöitä sekä aineiston osalta, sillä työssä tutkitaan sekä puhuttua että kirjoitettua murretta niin urheilijoiden itsensä kuin muiden tuottamana. Lisäksi kyselyaineisto valottaa sitä, miten tavalliset kielenkäyttäjät suhtautuvat urheilijoihin, ja miten murre vaikuttaa heidän julkisuuskuvaansa.
  • Aulio, Emili (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee työntekijöiden asenteita, tuntemuksia ja kokemuksia englannin kieleen liittyen suomalaisilla työpaikoilla. Kansainvälistymisen, viestintäteknologian kehittymisen sekä globalisaation vaikutuksesta erilaisten työyhteisöjen kieli on muutoksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten näihin muutoksiin ja kielenkäyttöön suhtaudutaan työntekijätasolla: se pyrkii vastaamaan kysymyksiin kielitaidon riittävyydestä, yritysten kielilinjauksista ja kielitaito-odotuksista. Lisäksi se tarkastelee kielen vaikutusta sosiaalisiin tilanteisiin työyhteisössä. Tutkielma kytkeytyy sosiolingvistiseen kieliasennetutkimukseen ja yritysmaailman kielipolitiikasta tehtyyn tutkimukseen. Aineistona on kyselylomake, johon vastasi 30 työntekijää viiden eri alan yrityksestä. Vastaajien äidinkieli on suomi, mutta he käyttävät työssään englannin kieltä. Tutkimuksessa havaittiin, että englannin kieltä käytetään laajasti erilaisissa yhteyksissä työpaikalla. Vaikka moni vastaaja koki kielitaitonsa riittäväksi, aiheutti englannin kielen käyttö kuitenkin myös negatiivisia tuntemuksia, esimerkiksi epävarmuutta ja kokemuksia itseilmaisun rajallisuudesta. Suullinen kielenkäyttö koettiin haastavampana kuin kirjallinen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että virallinen, kirjattu kielipolitiikka ja erilaiset kielilinjaukset puuttuvat useista yrityksistä. Englannin kielen taito näyttäytyy työpaikoilla olettamuksena, ja kielikäytännöt muotoutuvat ilman virallisia linjauksia eri tavoin neuvottelemalla tai osallistujien äidinkielestä tai kielitaidosta riippuen. Linjausten puuttuminen koetaan myös hankalana ja turhauttavana. Asenteet englannin kieltä ja sen tarpeellisuutta kohtaan ovat kuitenkin tulosten mukaan myönteisiä, eikä kieltä tai sen käyttöä koeta uhaksi suomen kielelle. Englannin kieli nähdään tarpeellisena, jopa välttämättömänä kansainvälistyvän työelämän ja kilpailukyvyn kannalta. Englannin kielitaidolla on käyttäjälleen myös henkilökohtainen hyöty, ja kielitaitoa ollaan valmiita kehittämään.
  • Al-Gbori, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan tavallisten vantaalaisten ja helsinkiläisten, niin kutsuttujen maallikoiden eli ei-lingvistien, asenteita Vantaan puhekieltä kohtaan ja kartoitetaan, minkälaisia asenteita ja stereotypioita Vantaaseen ja vantaalaiseen puhekieleen liittyy sekä vantaalaisten että helsinkiläisten näkökulmasta. Keskeinen tarkastelun kohde on, miten vantaalaisten alueellinen ja kielellinen identiteetti suhteutuu siihen imagoon, joka alueella ja sen puhekielellä on helsinkiläisten silmissä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kieliasennetutkimus ja kansanlingvistiikka. Tutkimustausta muodostuu katsauksesta Vantaan ja Helsingin kaupunkien kehitykseen sekä aiemmasta tutkimuksesta. Tutkielman aineisto on kerätty Helsingin yliopiston professori Hanna Lappalaisen johdolla osana Helsingin yliopiston Suomi kieliyhteisönä -kurssia vuosina 2018 ja 2019 strukturoidun haastattelun menetelmällä lomakekyselyn muodossa. Lomakekysely sisälsi viisi avointa kysymystä, kahdeksan Likert-asteikon muodossa esitettyä väittämää sekä yhdeksän semanttista differentiaalia, jotka kartoittivat vastaajien mielikuvia kartoittavaa adjektiiviparein. Kysymykset käytiin haastateltavien kanssa läpi suullisesti. Alkuperäinen aineisto koostui 70 pääkaupunkiseutulaisen informantin vastauksista, mutta tutkielmaa varten aineisto on rajattu koskemaan 32 vantaalaisen ja 29 helsinkiläisen vastauksia. Aineiston pienen koon vuoksi saaduista tuloksista ei voida vetää yleistäviä johtopäätöksiä sen enempää helsinkiläisten kuin vantaalaistenkaan asenteista Vantaata ja sen puhekieltä kohtaan. Tutkimuksesta käy ilmi, että sekä helsinkiläisten että vantaalaisten vastaajien näkemykset Vantaasta ja vantaalaisesta puhekielestä ovat pääpiirteittäin samansuuntaisia: molemmissa vastaajaryhmissä edustetaan tasaisesti erilasia asenteita Vantaata ja sen puhekieltä kohtaan. Keskeisimmät erot vastaajaryhmien välillä liittyvät sanavalintoihin, joilla Vantaaseen liittyvistä mielikuvista puhuttiin. Tutkimus osoitti, ettei kumpikaan vastaajaryhmä edusta selkeästi yhtä tiettyä asennetta, vaan asenteet vaihtelivat vastaajakohtaisesti. Tutkimuksesta myös selvisi, että osalle sekä helsinkiläisiä että vantaalaisia on kansanlingvistinen fakta, että Vantaan puhekieli on muista pääkaupunkiseudun kielimuodoista selvästi poikkeava.
  • Auvinen, Hanni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan helsinkiläisten yhdeksäsluokkalaisten asenteita Helsingin puhekieltä ja suomen yleiskieltä kohtaan. Tarkemmin ottaen kysytään, miten nuoret asennoituvat puhekielen sanastoon, miten he kuvailevat eri kielimuotoja ja keiden kanssa he niitä käyttävät. Lisäksi kiinnitetään huomiota nuorten ajatuksiin eri kielimuotojen käyttäjistä, oikeinkirjoituksen merkityksestä sekä yleis- ja puhekielen hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta nyt ja tulevaisuudessa. Aineisto on koottu kyselylomakkeiden avulla länsihelsinkiläisessä peruskoulussa syksyllä 2016. Kyselyyn osallistui 33 koulun yhdeksäsluokkalaista. Kyselylomake koostuu monivalintakysymyksistä ja avoimista kysymyksistä, joista jälkimmäisiin nuoret ovat itse muotoilleet vastauksensa. Teoreettisina viitekehyksinä toimivat kieliasenteita käsittelevät teoriat, jotka monilta osin painottuvat sosiolingvistiikan ja kansanlingvistiikan tutkimustraditioihin. Aineistosta käy ilmi, että vastaajien joukossa monien vanhojen slangisanojen suosio on vähäistä, mutta useat yleisesti tunnetut sanat miellyttävät nuoria yhä. Vastaajien mielestä Helsingin puhekieltä kuvaavat sanat rento, trendikäs, hauska ja nuorekas, suomen yleiskieltä taas asiallinen, tarkka, tavallinen ja helposti ymmärrettävä. Suurin osa nuorista pitää puhekieltä itselleen läheisempänä kielimuotona, sillä sitä käytetään etenkin tuttujen ihmisten seurassa sekä vapaa-ajalla. Yleiskielellä puhutellaan etenkin iäkkäitä ihmisiä, ja kielimuoto kuuluu monien mielestä kouluun, missä oikeinkirjoitusta tarvitaan erilaisissa teksteissä. Useimmat vastaajat pitävät oikeinkirjoitusta ylipäätään tärkeänä ymmärrettävyyden ja luettavuuden kannalta. Tulevaisuudessa moni vastaaja ajattelee tarvitsevansa yleiskieltä työssään, mutta toisaalta jotkut uskovat, että puhekieli yleistyy tai että nykyinen puhetapa säilyy aikuisenakin. Yleisesti ottaen vastaajien asenteet kumpaakin kielimuotoa kohtaan ovat positiivisia tai melko neutraaleja. Vastauksista voi päätellä, että kummallakin kielimuodolla on vastaajien mielestä oma käyttötarkoituksensa, eikä suomen yleiskielen asema kirjoitetussa kielessä vaikuta siten uhatulta. Työ täydentää aiempaa kieliasenteista tehtyä tutkimusta ja osoittaa, että nuorten kieliasenteita on mahdollista tutkia lomakekyselyn avulla. On mahdollista, että nuorten asenteet muuttuvat tulevaisuudessa, mutta aineiston voi katsoa kertovan tietyssä ikä- ja elämänvaiheessa olevien ajattelusta.
  • Tukiainen, Jemina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee erilaisten sosiaalisten kriteerien kautta rajattuihin kielenkäyttäjäryhmiin kohdistuvia, kielenkäyttöä koskevia, käsityksiä ja asenteita. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin kriteerein erilaisia kielenkäyttäjäryhmiä rajataan ja millaisia odotuksia eri ryhmien kielenkäytölle asetetaan. Tutkielma sijoittuu sosiolingvistiikan alalle, tarkemmin rajaten sen kansanlingvistiseen kenttään. Tutkielman aineistona on 300 Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston vuonna 2016 käynnistämistä yleiskielen seurantatalkoista kerättyä kommenttia. Analyysissa hyödynnetään kriittisen diskurssintutkimuksen näkökulmia: kommenteista tarkastellaan tapoja nimetä kielenkäyttäjäryhmiä, kielenkäytön tapojen luonnehdintoja sekä ennen kaikkea sitä, millainen kielenkäyttö miltäkin ryhmältä koetaan neutraaliksi ja millainen tästä poikkeavaksi. Tutkimuksessa havaittiin, että yleisin tapa rajata kielenkäyttäjäryhmiä on luokitella kielenkäyttäjiä heidän ammattinsa tai yhteiskunnallisen asemansa perusteella. Lisäksi kielenkäyttäjiä kategorisoidaan ikä- ja asuinpaikkaperustaisesti. Yksittäisistä kielenkäyttäjäryhmistä eniten kommentoidaan toimittajien kielenkäyttöä, seuraavaksi kommentoiduimpia ovat nuoret, poliitikot, aikuiset sekä asiantuntijat ja korkeakoulutetut. Analyysin perusteella ammatin tai aseman mukaan luokiteltujen ryhmien norminvastainen kielenkäyttö koetaan pääosin negatiivisesti, kun taas ikään perustuvien ryhmien norminvastaiseen kielenkäyttöön suhtaudutaan pääosin neutraalisti. Vaikuttaisi siis siltä, että ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan liitetään enemmän kielenkäyttöä koskevia odotuksia ja rajoituksia kuin ikään. Tutkimustulokset antavat viitteitä vastaajien kieli-ideologisista käsityksistä sekä niihin sekoittuvista muista ideologioista. Tällaisten kielenkäyttäjäryhmiin kohdistuvien kieliasenteiden sekä niiden takana vaikuttavien yleisempien asenteiden risteämäkohtien syvempi tarkastelu jää odottamaan jatkotutkimusta.
  • Hakala, Sanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee insinöörikieleksi kutsuttuun kielimuotoon ja sen käyttäjiin kohdistuvia käsityksiä ja asenteita. Siinä tarkastellaan, millaisia ominaisuuksia insinöörikieleen ajatellaan kuuluvan, millaisia merkityksiä insinöörikielen ajatellaan sisältävän ja miten sitä ja sen käyttäjiä kuvaillaan ja miksi. Tutkielma sijoittuu sosiolingvistiikan alalle ja kansanlingvistisen asennetutkimuksen kenttään ja sivuaa myös diskurssintutkimuksen perinteitä. Tutkielman aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon tuli 176 vastausta. Kyselyllä kerättiin sekä määrällistä aineistoa monivalintakysymyksillä että laadullista aineistoa avoimilla kysymyksillä. Osa aineistosta analysoitiin kvantitatiivisesti ja osa kvalitatiivisen sisällönanalyysin sekä diskurssianalyysin keinoin. Avointen kysymysten vastauksia ryhmiteltiin esiin nousseiden teemojen perusteella, ja niistä nostettiin esiin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka insinöörikieli on nimetty ammattiryhmän mukaan, kielimuoto kantaa monia muitakin merkityksiä. Maallikot määrittelivät insinöörikielen pitkälti vaikeuden ja ymmärtämisvaikeuksien kautta. Teknillisesti koulutetut taas lähestyivät insinöörikieltä pääosin täsmällisen informaation välittämisen kannalta. Molemmat ryhmät yhdistivät insinöörikieleen ammatillisuuden, asiantuntijuuden ja teknisyyden. Metakielet insinöörikielestä ja sen käyttäjistä olivat hyvin samankaltaisia. Käsityksiä kielestä ja käyttäjistä oli vaikea erottaa toisistaan. Sekä maallikoiden että teknillisesti koulutettujen käsitysten taustalla näyttäisi olevan kieli-ideologia kielen funktiosta informaation välittäjänä, vaikka ideologia näyttäytyi ryhmien antamissa kuvauksissa eri tavoin. Maallikkojen vastauksissa se näyttäytyi näkemyksenä, jonka mukaan insinöörikieltä ei tulisi käyttää vuorovaikutuksessa insinöörikieltä ymmärtämättömien kanssa. Teknillisesti koulutetut näkivät insinöörikielelle ominaisen sanaston välttämättömänä tarkan informaation välittämiseksi. Tutkimustulokset antavat insinöörikielestä suurelta osin negatiivissävytteisen kuvan, mikä näyttää johtuvan siitä tiedollisesta epäsymmetriasta, joka monesti vallitsee insinöörikielen käyttäjän ja viestin vastaanottajan välillä. Mikäli vuorovaikutustilanne on tiedollisesti symmetrinen, insinöörikieltä ei useimmiten nähdä negatiivisessa valossa. Toisaalta vaikuttaa myös siltä, että käytetty kielimuoto saatetaan nimetä insinöörikieleksi siinä vaiheessa, kun maallikko ei ymmärrä kieltä.
  • Mikkilä, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan teuvalaisten yhdeksäsluokkalaisten kielikäsityksiä ja asennetta suomen yleiskieltä ja Etelä-Pohjanmaan murretta kohtaan. Tarkastelussa on myös, miten kieli vaikuttaa identiteettiin. Tarkemmin keskitytään siihen, miten he viihtyvät kotiseudullaan, miten asennoituvat oman murteeseensa ja yleiskieleen, miten he näkevät eri kielimuotoja käyttävät henkilöt ja keiden kanssa käyttävät mitäkin kielimuotoa. Lisäksi huomiota kiinnitetään nuorten identiteettiin yhdessä kotiseutuasenteen ja murteen kanssa. Lisäksi keskiössä ovat nuorten kuvailut ja ajatukset kielimuotojen käyttäjistä, oikeinkirjoituksen merkityksestä ja yleiskielen ja murteen suhteesta hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden kannalta nyt ja tulevaisuudessa. Aineisto on koottu e-lomakkeen avulla Teuvan yhtenäiskoulun yläkoulun yhdeksännen luokan oppilailta keväällä 2020. Kyselyyn osallistui yhteensä 50 oppilasta. Lomake koostuu monivalintakysymyksistä, asteikkokysymyksistä ja avoimista kysymyksistä, joihin nuoret ovat saaneet vastata vapaasti. Tutkimuksen taustan ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiemmat tutkimukset murteesta ja kieliasenteista yhdessä sosiolingvistiikan ja kansanlingvistiikan teorioiden sekä asenne- ja variaatiotutkimuksen kanssa. Aineistosta selviää, että suurimalla osalla vastaajista on vahva kotiseutuidentiteetti ja positiivinen asenne Etelä-Pohjanmaan murteeseen. He kuvailevat murretta positiiviseen sävyyn ja ovat siitä ylpeitä. Suomen yleiskielen käyttö on heillä selkeästi vähäisempää, mutta sitä käytetään ja sille nähdään oma paikkansa. Vastaajat kuvailivat Etelä-Pohjanmaan murretta adjektiiveilla maalainen, jämäkkä, värikäs ja suomen yleiskieltä taas adjektiiveilla aikuismainen, ystävällinen ja tarpeellinen. Suurin osa mieltää murteen itselleen läheisemmäksi kielimuodoksi ja käyttää sitä suhteessa yleiskieleen huomattavasti enemmän. Yleiskielen tarpeellisuus nostettiin esiin erityisesti ymmärrettävyyden näkökulmasta, koska murretta eivät kaikki ymmärrä. Tulevaisuudessa vastaajat uskoivat käyttävänsä molempia muotoja, mutta esimerkiksi maantieteellisen sijainnin vaihtuessa he uskoivat sen vaikuttavan valitsemaansa kielimuotoon. Tutkimuksen perusteella vastaajat arvostavat omaa aluepuhekieltään ja valitsevat sen usein käytetyksi muodoksi, mutta yleiskieltä ei täysin torjuta. Kielelliseen identiteettiin vaikuttaa myös kotiseutuidentiteetti. Etelä-Pohjanmaan murre nähdään positiivisessa valossa useammin kuin yleiskieli. Vastaajat osoittavat vastauksissaan myös kotiseutuylpeyttä ja eteläpohjalaista identiteettiä. Tutkimus osoittaa, että kieliasenteita ja identiteetin merkitystä voidaan tutkia lomakekyselyn avulla. Työ täydentää aiempia tutkimuksia ja antaa viitteitä tämän ajan nuorison kielikäsityksistä. Asenteet voivat tulevaisuudessa muuttua, mutta aineisto kertoo nuorten tämän hetken elämänvaiheen ajattelusta.