Browsing by Subject "kieliasenteet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Kuuliala, Aino (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten norjalaiset suhtautuvat Norjan radiokanavien ruotsinkielisten toimittajien ja haastateltavien kielenkäyttöön. Ruotsi ja norja ovat sekä geneettisesti että kieliopillisesti hyvin lähellä toisiaan, joten niiden käyttäjät ymmärtävät toisiaan hyvin. Tämä ”grannspråksförståelse” Skandinavian alueella mahdollistaa suurelta osin sen, että ruotsinkielinen mediatoimija voi käyttää ruotsia norjankielisessä mediassa. Huomionarvoista on myös, että Norjassa toleranssi kielellistä variaatiota kohtaan on suurta sekä historiallisista että kielipoliittisista syistä. Vaikka ruotsinkieliset toimijat teoriassa voivatkin käyttää äidinkieltään norjalaisessa mediassa, käytännössä norjalaisten asenteet tätä kohtaan kuitenkin vaihtelevat. Käytin tutkielmassani metodina internetkyselylomaketta, joka tutkielman aiheen puolesta osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Tein kyselylomakkeen SurveyMonkey-ohjelman avulla ja lähetin lomakkeen vastaajille Facebookin kautta. Lomakkeessa kartoitettiin muun muassa vastaajien ikä, maantieteellinen asuinpaikka, kuinka hyvin vastaajat kokevat ymmärtävänsä ruotsia, asenteet norjalaisessa mediassa esiintyvää ruotsia kohtaan sekä asenteet ruotsin kielen käyttäjiä kohtaan. Aineistoni koostuu yhteensä 115 vastauksesta. Päätulos on, että norjalaiset suhtautuvat hyvin positiivisesti norjalaisessa mediassa esiintyvään ruotsin kieleen. Suurin osa vastaajista oli selvästi sitä mieltä, että ruotsinkielisten mediatoimijoiden tulisi käyttää ruotsia norjalaisessa mediassa. Ikä vaikutti tutkimuksessani asenteisiin enemmän kuin maantieteellinen asuinpaikka. Vanhempien ikäluokkien asenteet ruotsin kielen käyttöä kohtaan olivat positiivisempia kuin nuorempien, kun kyse oli ruotsinkielisistä toimittajista. Norjalaisten asenteet ruotsin kieltä kohtaan norjalaisessa mediassa ovat tutkielmani perusteella hyvinkin positiivisia. Aihe kaipaa lisätutkimusta globalisaation aiheuttaman kieliolosuhteiden jatkuvan muuttumisen vuoksi, sillä tulevaisuudessa tulokset eivät ehkä enää pidä paikkaansa. Lisäksi tutkimusta tulisi kohdistaa enemmän niin, että vastaajaryhmät olisivat lukumääriltään samansuuruisia.
  • Kirkkari, Jenna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden opetuskieleen liittyviä kokemuksia sekä asenteita Sambiassa. Monikielisessä Sambiassa, englanti opetuskielenä aiheuttaa haasteita muun muassa oppilaiden lukutaidossa ja opetuksen ymmärtämisessä. Tutkimuksella pyritään selvittämään, millaisia kokemuksia ja kieliasenteita opiskelijoilla on Sambian perusopetuksen (luokka-asteet 1-12) opetuskielen valintaan liittyen. Tutkimuskysymykset keskittyvät opiskelijoiden henkilökohtaisiin kielellisiin kokemuksiin ja -asenteisiin liittyen englannin kielen ja sambialaisten kielten käyttöön opetuskielinä peruskoulussa. Tutkimusaineistona ovat University of Zambia -yliopiston opiskelijoiden kanssa tehdyt haastattelut ja niiden ääninauhoitteet. 12 opiskelijan haastatteluissa keskityttiin heidän kielitaustaansa, henkilökohtaisiin kokemuksiinsa kieleen liittyen koulumaailmassa, mahdollisiin opetuskieleen liittyneisiin haasteisiin, sekä kieliasenteisiin. Haastatteluissa nousi esiin myös opiskelijoiden omia ehdotuksia Sambian koulutuskielipolitiikan kehittämiseksi. Tutkimuksen perusteella useat opiskelijat kokivat haasteita englannin ymmärtämisessä ja luku- sekä kirjoittamistaidossa peruskoulun aikana. Useimmat opiskelijoista kertoivat, että paikallisten kielten käytön kieltämisen takia heillä oli haasteita esimerkiksi osallistua opetukseen tai kysyä neuvoa opettajalta. Opiskelijoiden mukaan opetuskielen valinta ja ainoastaan tiettyjen kielten salliminen kouluissa aiheuttivat haasteita myös sosiaalisissa suhteissa. Kieliasenteita tarkastellessa opiskelijat osoittivat huomattavaa tukea paikallisille kielille ja niiden käytölle sambialaisessa koulusysteemissä. Sambialaisten kielten tärkeyttä korostettiin oman kulttuurin ja kielen merkityksellä, sekä opetuksen ymmärtämisen lisäämisellä. Englannin kieltä pidettiin kuitenkin välttämättömänä osana sambialaista yhteiskuntaa. Opiskelijat ehdottivat opetuskielipolitiikalle sallivimpia asenteita paikallisten kielten käyttöä kohtaan ja tasapainon löytämistä englannin ja sambialaisten kielten käytön välille opetuksessa.
  • Hintikka, Oona (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kieliluokkahuoneissa tapahtuvaa epäkohteliasta vuorovaikutusta ja sen piirteitä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia epäkohteliaisuuden muotoja luokkahuonekontekstissa ilmenee ja millaisia strategioita suomalaiset englannin opettajat hyödyntävät vastatessaan epäkohteliaisuuteen. Samalla tutkimus kartoittaa opettajien asenteita ja havaintoja epäkohteliaisuuteen ja siihen suhtautumiseen liittyen. Tutkimuksen aineistona toimii kaksitoista nauhoitettua englannin oppituntia ja neljä opettajahaastattelua. Aineisto on kerätty Helsingin alueella sijaitsevassa yläkoulussa syksyllä 2018. Oppituntiaineistosta löydettyjä epäkohteliaisuusesimerkkejä ja opettajien vastausstrategioita on analyysissa vertailtu kvalitatiivisesti haastatteluaineistossa esitettyihin havaintoihin epäkohteliaisuuden ilmenemisestä ja siihen puuttumisesta. Epäkohteliaisuuden tunnistamiseen on hyödynnetty Culpeperin (2010) teoriaa epäkohteliaisuuden vakiintumisesta kieleen ja Mugfordin (2008) kategorisointia epäkohtaisuuden tyypeistä. Epäkohteliaisuuden esiintymisen syiden pohdinnassa on hyödynnetty tietoa opettajan ja oppilaiden välisistä valtasuhteista ja löydettyjä epäkohteliaisuustekoja on pyritty tarkastelemaan epäkohteliaisuuden käyttäjän ja kohteen välistä suhdetta vasten. Opettajien käyttämiä strategioita on jaoteltu epäkohteliaisuutta salliviin, torjuviin ja sivuuttaviin suhtautumistapoihin. Oppituntiaineiston analyysissa esiin nousevat erityisesti tilanteellinen ja kohdistumaton epäkohteliaisuus. Epäkohteliaisuutta hyödynnetään myös oppilaan vallankäytön välineenä suhteessa opettajaan ja sen avulla määritellään asemaa vertaisryhmässä. Oppilaslähtöiseen epäkohteliaisuuteen nähden opettajat käyttävät epäkohteliaisuutta harvoin. Haastatteluvastauksissa raportoidut kokemukset vastaavat pitkälti oppituntiaineiston analyysin tuloksia, mutta opettajien kokemuksissa opettajiin kohdistuva epäkohteliaisuus korostuu suhteessa sen ilmenemisen yleisyyteen oppitunneilla. Samoin opettajien oppitunneilla hyödyntämät vastausstrategiat ja haastatteluvastaukset eroavat toisistaan. Opettajat raportoivat vastauksissaan lähinnä torjuvia suhtautumistapoja, mutta luokkahuoneaineistossa opettajat käyttävät sivuuttavia strategioita lähes yhtä usein kuin torjuvia. Opettajat eivät myöskään vastauksissaan huomioi opettajalähtöistä epäkohteliaisuutta miltei lainkaan. Opettajien käsityksillä sekä epäkohteliaisuudesta että omasta roolistaan opettajana voi olla vaikutusta näiden erojen ilmenemiseen. Raportoidut kokemukset ja käsitykset myös paljastavat luokkahuone-epäkohteliaisuuden olevan ilmiönä haasteellinen ja vaikeasti lähestyttävä. Tutkimuksessa esitetään, että opettajat hyötyisivät jatkossa vastausmenetelmien kartoittamiseen ja arviointiin keskittyvästä tutkimuksesta.
  • Elo, Minna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tarkastelen tutkielmassani komparatiivisiksi kvanttorilausekkeiksi määrittelemiäni ilmaustyyppejä puolet enemmän, x kertaa enemmän ja x prosenttia enemmän. Tutkimuskysymykseni koskevat komparatiivisten kvanttorilausekkeiden merkityksiä sekä niiden käyttöön liittyviä asenteita ja kokemuksia. Miten kielenkäyttäjät tulkitsevat komparatiiviset kvanttorilausekkeet? Entä miten he suhtautuvat kyseisten ilmaus-tyyppien käyttöön ja millaisia kokemuksia heillä on niistä? Tutkielman teoriataustana on kansanlingvistiikka, joka tutkii tavallisten kielenkäyttäjien kieltä koskevia käsityksiä, asenteita ja havaintoja. Tutkielmassa pohdin ilmaustyyppien osalta myös monimerkityksisyyttä, jota on kuvattu erityisesti kognitiivisen kieliopin parissa. Tutkimusaineisto koostuu kyselylomakkeella saaduista vastauksista, jotka ovat peräisin 160:lta vastaajalta. Julkaisin kyselyn Helsingin yliopiston E-lomakepalvelussa, ja se oli avoimesti saatavilla noin neljän viikon ajan. Kyseessä oli tiivis ja standardoitu kysely, jossa oli ilmaustyyppeihin liittyvien strukturoitujen kysymysten lisäksi avoimia kysymyksiä. Kyselyssä tiedustelin myös vastaajien sukupuolta, ikää, ylintä suoritettua tutkintoa sekä ammattia, jotta voisin selvittää kyseisten taustamuuttujien yhteyttä käsityksiin. Analyysissäni yhdistyvät sekä määrälliset että laadulliset menetelmät. Tutkimukseni osoittaa, että kielenkäyttäjät käsittävät ilmaustyypit melko yhdenmukaisesti: puolet enemmän merkitsee luvun puolitoistakertaistumista, kaksi kertaa enemmän kaksinkertaistumista ja 200 % enemmän kolminkertaistumista. Akateemisesti koulutetut vastaajat ymmärtävät ilmaukset muiden tutkintojen suorittaneita todennäköisemmin oikeiksi määritellyissä merkityksissä. Vastanneita ärsyttää ja hämmentää ilmausten virheellinen ja tulkinnanvarainen käyttö erityisesti täsmällisyyttä vaativissa käyttöyhteyksissä. Lähes kaikki vastaajat ovat havainneet ilmausten monitulkintaista tai virheellisenä pitämäänsä käyttöä. Tavallisimmat yhteydet, joissa havaintoja on tehty, ovat uutiset, kasvokkaiset keskustelut ja mainonta. Vaikka kielenkäyttäjät tulkitsevat komparatiiviset kvanttorilausekkeet varsin yhteneväisesti, pitävät he niitä epätäsmällisinä ilmauksina, joiden käyttö herättää toisinaan paljonkin kielteisiä tuntemuksia. Voi myös olla, että kielenkäyttäjien havaitsema ongelmallinen käyttö kuvastaa sitä, etteivät heidän käsityksensä ilmausten perimmäisistä merkityksistä vastaa niitä merkityksiä, joissa ilmauksia todellisuudessa käytetään.
  • Pesonen, Joel (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkimus käsittelee kieli-ideologioita suosittujen valtavirtavideopelien (AAA-pelit) esittämissä digitaalisissa narratiiveissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä englannin kielen aksenteilla pelien hahmot puhuvat ja miten nämä aksentit ovat jakautuneet hahmojen edustamien narratiivien rakenteellisten funktioiden (arkkityyppien) kesken; premissinä on, että toistuvat valinnat heijastavat vallitsevia kieli-ideologioita. Vaikka pelien rooli mediatuotteiden kentällä on laajentunut huomattavasti 2000-luvulla, on sosiolingvistinen, pelien kieliasenteita ja -ideologioita tarkasteleva tutkimus saanut jalansijaa vasta viime vuosina. Tällaisen tutkimuksen tärkeys kasvaa jatkuvasti pelien saavuttaessa yhä enemmän uusia pelaajia: aiempi mediatutkimus on osoittanut, että median esittämät kielelliset representaatiot voivat vaikuttaa katsojien (tai pelaajien) kieliasenteisiin. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestäviidestä AAA-videopelistä PlayStation 4 -konsolille. Pelit ovat vuosilta 2014-2018, viisi myydyintä peliä kultakin vuodelta. Erittelen jokaisen pelin päänarratiivista kymmenen keskeisintä hahmoa, jotka lajittelen kvantitatiivisesti arkkityyppiluokkiin käyttäen Vladimir Proppin arkkityyppien typologiaa. Tämän jälkeen pohdin pelien narratiivien realismin vaikutuksia aksenttien jakautumiseen arkkityyppiluokkien kesken. Tutkimuksen lopuksi tarkastelen lähemmin yhtä aksenttia, afroamerikkalaista englantia, sekä yhtä videopeliä, Assassin’s Creed Unityä, jotka molemmat paljastavat esimerkinomaisesti eri puolia niin tutkimuksen kohteena olevista aksenteista kuin niiden esiintymiskonteksteista. Tulokset paljastavat standardin pohjoisamerikkalaisen englannin (sekä vähemmässä määrin standardin brittienglannin) hallitsevuuden: nämä aksentit dominoivat lähes kaikkia arkkityyppiluokkia ja muodostavat yleisimmin pelin ns. lingvistisen matriisin, jota vasten muut aksentit peilautuvat. Arkkityypeistä erityisesti sankareilla on omanlaisensa rooli, ja he puhuvat aina standardiaksentilla, ellei pelin narratiivin konteksti toisin edellytä. Muut, harvinaisemmat aksentit, esiintyvät useimmin vähäpätöisemmillä roolihahmoilla, kuten sankarin apulaisilla tai vastustajilla. Pelin narratiivin konteksti (tosimaailmaan perustuva vs. fiktiivinen) vaikuttaa siihen, mitä aksentteja pelin hahmoilla voi esiintyä, ja ei-standardit aksentit vaativat esiintyäkseen useimmin tosimaailmaan perustuvan lingvistisen kontekstin. Tutkimus osoittaa pohjoisamerikkalaisen standardin kielen ideologian olevan vahvasti läsnä ja ohjaavan aksenttien jakautumista roolihahmojen kesken nykyaikaisissa AAA-videopeleissä.
  • Auvinen, Hanni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan helsinkiläisten yhdeksäsluokkalaisten asenteita Helsingin puhekieltä ja suomen yleiskieltä kohtaan. Tarkemmin ottaen kysytään, miten nuoret asennoituvat puhekielen sanastoon, miten he kuvailevat eri kielimuotoja ja keiden kanssa he niitä käyttävät. Lisäksi kiinnitetään huomiota nuorten ajatuksiin eri kielimuotojen käyttäjistä, oikeinkirjoituksen merkityksestä sekä yleis- ja puhekielen hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta nyt ja tulevaisuudessa. Aineisto on koottu kyselylomakkeiden avulla länsihelsinkiläisessä peruskoulussa syksyllä 2016. Kyselyyn osallistui 33 koulun yhdeksäsluokkalaista. Kyselylomake koostuu monivalintakysymyksistä ja avoimista kysymyksistä, joista jälkimmäisiin nuoret ovat itse muotoilleet vastauksensa. Teoreettisina viitekehyksinä toimivat kieliasenteita käsittelevät teoriat, jotka monilta osin painottuvat sosiolingvistiikan ja kansanlingvistiikan tutkimustraditioihin. Aineistosta käy ilmi, että vastaajien joukossa monien vanhojen slangisanojen suosio on vähäistä, mutta useat yleisesti tunnetut sanat miellyttävät nuoria yhä. Vastaajien mielestä Helsingin puhekieltä kuvaavat sanat rento, trendikäs, hauska ja nuorekas, suomen yleiskieltä taas asiallinen, tarkka, tavallinen ja helposti ymmärrettävä. Suurin osa nuorista pitää puhekieltä itselleen läheisempänä kielimuotona, sillä sitä käytetään etenkin tuttujen ihmisten seurassa sekä vapaa-ajalla. Yleiskielellä puhutellaan etenkin iäkkäitä ihmisiä, ja kielimuoto kuuluu monien mielestä kouluun, missä oikeinkirjoitusta tarvitaan erilaisissa teksteissä. Useimmat vastaajat pitävät oikeinkirjoitusta ylipäätään tärkeänä ymmärrettävyyden ja luettavuuden kannalta. Tulevaisuudessa moni vastaaja ajattelee tarvitsevansa yleiskieltä työssään, mutta toisaalta jotkut uskovat, että puhekieli yleistyy tai että nykyinen puhetapa säilyy aikuisenakin. Yleisesti ottaen vastaajien asenteet kumpaakin kielimuotoa kohtaan ovat positiivisia tai melko neutraaleja. Vastauksista voi päätellä, että kummallakin kielimuodolla on vastaajien mielestä oma käyttötarkoituksensa, eikä suomen yleiskielen asema kirjoitetussa kielessä vaikuta siten uhatulta. Työ täydentää aiempaa kieliasenteista tehtyä tutkimusta ja osoittaa, että nuorten kieliasenteita on mahdollista tutkia lomakekyselyn avulla. On mahdollista, että nuorten asenteet muuttuvat tulevaisuudessa, mutta aineiston voi katsoa kertovan tietyssä ikä- ja elämänvaiheessa olevien ajattelusta.
  • Niemelä, Sinikka (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa perehdytään kaksikielisen ja monikielisen identiteetin muodostumiseen. Termeille kaksikielinen ja monikielinen löytyy monia kielitieteellisiä määritelmiä, mikä aiheuttaa useita kieliä puhuville ongelman heidän määritellessään omaa kieli-identiteettiään. Tarkoituksena oli selvittää mitkä taustatekijät vaikuttavat näiden identiteettien muodostumiseen, ja minkälaisia asenteita useampikielisillä henkilöillä on kieliä ja kieli-identiteettejä kohtaan. Aiempi tutkimus on osoittanut, etteivät suomalaiset usein miellä vieraan kielen taitojaan riittäviksi ollakseen monikielisiä. Asenteet englantia kohtaan ovat Suomessa kuitenkin myönteisiä, ja englannin kieli nähdään tärkeänä ja hyödyllisenä – jopa tärkeämpänä ja hyödyllisempänä, kuin toinen kotimainen, ruotsi. Tutkimuksen hypoteesi on, että useat vastaajat pitävät kaksikielisyyttä kahden kielen täydellisenä hallintana, tai kahden kansalaisuuden seurauksena, ja että nuoret tunnistavat olevansa kaksi- tai monikielisiä useammin kuin vanhemmat vastaajat. Tässä työssä tietoa kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli 40 kysymystä, jotka liittyivät vastaajien kieli- ja perhetaustaan, kielenkäyttöön sekä kieliasenteisiin. Kyselyyn vastasi 210 henkilöä, jotka asuvat tai ovat asuneet Suomessa ja puhuvat sekä englantia että jotain muuta kieltä päivittäisessä elämässään. Kyselyä jaettiin Facebookissa sellaisissa ryhmissä kuin ”Finnish people living abroad” sekä ”Americans in Finland”. Vastauksia analysoitiin ristiintaulukoimalla vastaukset seuraavan keskeisen kysymyksen kanssa: ”Do you identify with being bilingual or multilingual?” (”Tunnistatko itsesi termeistä kaksikielinen tai monikielinen?”) Avokysymyksiä analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Näin saatiin tietoa siitä, mitkä asiat vaikuttavat identiteettien muodostumiseen, ja miten termit kaksikielinen ja monikielinen ymmärretään. Tutkimus osoittaa, että alle 26-vuotiaat identifioivat itsensä useammin kaksikielisiksi kuin vanhemmat vastaajat, jotka olivat hieman useammin monikielisiä. Tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat vanhempien kielitausta, ystävien kanssa käytetyt kielet sekä myönteinen asenne eri kielten oppimista ja käyttämistä kohtaan. Äidinkielistä aksenttia pidettiin keskeinenä perustana kaksikielisyydelle, muttei monikielisyydelle. Vastaajien kesken ilmeni erilaisia ajatuksia termien merkityksistä; toiset edellyttivät kaksikielisyydeltä kahden kielen täydellisestä hallintaa ja toiset taas suhtautuivat omaan arkielämän kielenkäyttöönsä riittävänä perustana kaksikielisyydelle. Tutkimus vahvistaa hypoteesit oikeiksi. Vaikka kaksikielisyyden määritelmää pidetään tiukempana kuin monikielisyyden, kumpaakaan ei pidetä täysin yksiselitteisenä. Perheen merkitystä ei tulosten perusteella voi kiistää, sillä monet vastaajat kertovat ensikielellään olevan erityinen merkitys ja arvo. Useat vastaajat perustavat identiteettinsä nimenomaan ensikielensä varaan, vaikka he käyttäisivätkin arkielämässään jotain muuta kieltä tai kieliä enemmän.
  • Szymczak, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee nuorten valkovenäläisten aikuisten puolan kielen käyttöä luoteisen Valko-Venäjän alueella. Työ perustuu Valko-Venäjällä ja Puolassa toteutettuun haastattelututkimukseen. Haastatteluiden pohjalta analysoin sitä, mikä merkitys puolan kielen osaamisella ja sen käytöllä on nuorten puolalaisten keskuudessa tämän päivän Valko-Venäjällä, jossa puhutaan monilla eri kielillä ja niiden varianteilla. Puolan kielen välittyminen aikaisemmilta sukupolvilta uusille on vähentynyt vuosikymmenien aikana Valko-Venäjän kielipolitiikan johdosta. Toisaalta Puolan kansallisen yhtenäisyyden myyttiä on ylläpidetty vähemmistöpuolalaisten keskuudessa, mikä on ollut oleellinen ja kantava voima vähemmistöidentiteetin, puolan kielen ja puolalaisuuteen miellettyjen traditioiden uusintamisessa ja edelleen välittämisessä. Ajatus puolalaisuuden ja siten puolan kielen siirtymisestä seuraaville sukupolville nimenomaan puolalaisten perinteiden kautta yhdisti kaikkia informanttejani. Vaikka kielen merkitystä ovat ilmentäneet ja toisintavat edelleen yhteisön traditiot, uskonnolliset menot ja katolisen kirkon asema ja katolilaisuus yhtenä puolalaisuuden merkkinä sekä aikaisemmat sukupolvet ja heidän merkityksenannot puolan kielelle, eivät ne enää määritä niin vahvasti informantin antamaa merkitystä kielitaidolle tämän tulevaisuudessa tai edes nykyisyydessä. Tutkielman perustavanlaatuisena lähtökohtana on määritelmä kielestä sosiaalisena konstruktiona: kieli on osa yhteiskuntaa. Kaikki kielelliset ilmiöt ovat erityislaatuisia sosiaalisia ilmiöitä. Mikään kielellinen variaatio ei ole ehdonalainen yksilön valinnalle, vaan se on sosiaalisen eriytymisen tulos. Kieli myös vaihtelee ihmisten sosiaalisten identiteettien mukaisesti eri interaktioissa, niiden tarkoitusten mukaan, jotka ovat yhtä lailla sosiaalisesti määriteltyjä. Osoitan tutkielmassa, kuinka erilaisia voivat olla puolan kielen taitotasot, käyttöyhteydet ja sille annettu merkitys läntisellä Valko-Venäjällä puolankielisten nuorten aikuisten parissa. Havainnollistan nämä ulottuvuudet kaaviossa ja osoitan siinä haastateltavieni välisiä eroja. Puran eri teemojen alle muun muassa puolan kielen oppimista, sen käytön toteutumista, vastaajien kieli-identiteettiä. Analyysissäni osoitan, miten näissä määrittelyissä nähdään taustalla laajempi yhteisön antama käsitys ja arvo kielelle ja sen merkitykselle. Korkea taitotaso puolan kielessä tai kielen käytön määrä ei automaattisesti osoita, kuinka iso merkitys vähemmistökielen osaaminen on kyseisen vähemmistön edustajalle. Kielitaito ei tällä kohderyhmällä kaikille ollut osaltaan luomassa vähemmistöidentiteettiä, mutta monille se oli tärkeä ulottuvuus oman puolalaisuuden rakentamisessa. Kielitaito ei otantani pohjalta määritä suoraan puolalaisuutta, siispä kokemukset kielen käytön merkityksestä eroavat.
  • Jokela, Alina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa käsitellään vuoden 1990 jälkeen syntyneiden tšekkiläisten nuorten aikuisten kokemuksia slovakin ymmärtämisestä ja suhdetta slovakin kieleen. Tšekkoslovakian hajoaminen vuonna 1993 muutti kielitilannetta Tšekissä huomattavasti, sillä slovakki katosi esimerkiksi tiedotusvälineistä lähes kokonaan. Ennen tätä tšekki ja slovakki olivat olleet kaksi tasavertaista kieltä. Yleinen uskomus on, että nuorten slovakin ymmärtäminen heikkenee koko ajan, mutta toisaalta slovakialaisten muuttoliike Tšekkiin työn tai opiskelujen perässä on lisännyt nuorten arkielämän kontakteja slovakinkielisten kanssa. Tutkielmaa varten haastateltiin 16 tšekkiläistä heidän kontakteistaan ja asenteistaan slovakin kieltä kohtaan. Haastattelut olivat semi-strukturoituja ja tehtiin keväällä 2019 ja keväällä 2020. Noin puolet haastateltavista asui tai oli kotoisin Prahan alueelta, kun taas puolet oli Brnon alueelta, joka on lähempänä Slovakian rajaa. Tutkielmassa selvitetään, ovatko nuorten tšekkiläisten kontaktit slovakin kielen kanssa muuttuneet Tšekkoslovakian hajoamisen jälkeen, kun kielitilanne muuttui merkittävästi. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia kontakteja haastateltavilla on slovakin kielen kanssa, kuinka hyvin he tuntevat ymmärtävänsä sitä ja vaikuttavatko asenteet slovakin ymmärtämiseen. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, onko kielellisellä hegemonialla tai asymmetrialla vaikutusta asenteisiin slovakin kieltä kohtaan. Kontaktitilanteita tšekkien ja slovakkien välillä tutkitaan reseptiivisen kaksikielisyyden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kahden eri kielen puhujat ymmärtävät toisiaan keskustelutilanteessa, vaikka osapuolet puhuisivat omaa äidinkieltään. Tämän on todettu toimivan tšekkien ja slovakkien välisessä kanssakäymisessä, sillä tšekki ja slovakki ovat toisilleen lähimmät sukulaiskielet ja keskenään pitkälle ymmärrettävissä. Tutkielmassa käsitellään kieliä erikseen, mutta myös niiden yhteistä historiaa ja kehitystä. Tutkimus on laadullinen, ja analyysitapana on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Haastattelujen perusteella pyritään selvittämään, kuinka usein tšekkiläiset nuoret ovat kontaktissa slovakin kielen kanssa arjessaan, ja millaisia keskustelutilanteet ovat. Tutkielmassa pyritään selvittämään, onko ymmärtämisessä eroa sukupolvien välillä, tai vaikuttaako vastaajan asuinpaikka kontakteihin ja asenteisiin. Näiden lisäksi tutkitaan, mitkä asiat aiheuttavat ongelmia keskustelutilanteissa, ja millaisia ratkaisuja tällaisissa tilanteissa on keksitty. Asenteista pyritään selvittämään konkreettisesti millaisena nuoret pitävät slovakkia, mutta myös heidän ajatuksiaan siitä, millainen näiden kahden kielen tulevaisuus on heidän mielestään. Haastattelujen perusteella tšekkiläisillä nuorilla on hyvin positiivinen suhde slovakkia kohtaan. Tutkielman toinen tärkeä tulos on, että reseptiivinen kaksikielisyys toimii edelleen tšekkiläisten nuorten ja slovakialaisten keskustelutilanteissa. Kaikki haastateltavat olivat keskustelleet slovakialaisen kanssa ongelmitta, kun kumpikin osapuoli käytti omaa kieltään. Yllättävää on, että alueellinen ero ymmärtämisessä oli suhteellisen pieni, vaikka murrejatkumon takia voisi olettaa, että lähempänä Slovakian rajaa asuvat tšekkiläiset ymmärtäisivät slovakkia paremmin. Kielellinen hegemonia tai valta-asema ei ollut kovin näkyvää, mutta sen saattoi huomata siinä, että vastaajat vitsailivat slovakin kielestä. Kukaan ei myöskään ollut harkinnut muuttavansa Slovakiaan opiskelujen perässä. Sen sijaan oletus siitä, että slovakialaiset tulevat opiskelemaan Tšekkiin parempien koulujen takia, oli vahva.
  • Santalahti, Saana (Helsingin yliopisto, 2018)
    Käsittelen työssäni Japanin Okinawa-prefektuurista kotoisin olevien nuorten ihmisten kieliasenteita. Okinawalla puhutaan viittä kuudesta uhanalaisesta Ryūkyū-kielestä. Kiinnostus näitä kieliä ja niiden elvyttämistä kohtaan on kasvanut kuluneen kymmenen vuoden aikana, mutta niitä käyttävät pääasiallisesti enää vanhemmat ihmiset. Selkeä enemmistö nuorista okinawalaisista on yksikielisiä japanin puhujia. Olen työtäni varten suunnitellut ja toteuttanut laadullisen haastattelututkimuksen Okinawalla v. 2016. Haastatteluihin osallistui kolmetoista 21–30-vuotiasta henkilöä. Tämän lisäksi olen koonnut työhöni muiden viimeaikaisten tutkimusten tuloksia aiheesta. Tarkastelen työssäni haastatteluaineistoani kielen elvytyksen näkökulmasta, keskittyen myös aiheisiin, joita muissa tutkimuksissa ei ole tarkasteltu. Esitän myös arvion siitä, ovatko omassa aineistossani esiintyvät asenteet sekä muissa tutkimuksissa raportoidut asenteet suotuisia Ryūkyū-kielten elvytykselle. Esittelen työssäni myös Ryūkyū-kielten nykytilannetta ja sen taustaa, sekä käyn läpi viime aikaisia kielen elvytykseen liittyviä hankkeita ja muuta toimintaa. Haastatteluaineistossani esiin nousseet asenteet olivat pääsääntöisesti positiivisia. Ryūkyū-kielet koettiin tärkeänä osana paikallista kulttuuria, ja niihin yhdistettiin myös henkilökohtaisia näkemyksiä esimerkiksi yhtenä paikallisen identiteetin rakentajana. Kielten toivottiin säilyvän myös tulevaisuudessa. Kielten käyttömahdollisuudet nähtiin kuitenkin rajallisina, eikä kielten osaamisen ajateltu juurikaan johtavan esimerkiksi sosioekonomiseen hyötyyn. Moni osallistuja kertoi olevansa kiinnostunut kielten opiskelusta, mutta jotkut myös tiedostivat, etteivät ole käytännössä riittävän motivoituneita. Ryūkyū-kielten uhanalaisuus tunnettiin ilmiönä, ja myös kielen elvytykseen liittyvät toimet olivat monelle tuttuja yleisellä tasolla. Kielten opettamista kouluissa pidettiin tärkeimpänä askeleena kohti niiden onnistunutta ylläpitoa. Myös muissa tutkimuksissa nousi esiin vahva tunneside Ryūkyū-kieliin, sekä toive siitä, että näitä kieliä olisi mahdollista käyttää jatkossakin. Kaiken kaikkiaan vaikuttaisi siltä, että nuorten asenteet periaatteessa tukevat elvytystoimia, jotka korostavat kielten symbolista merkitystä okinawalaisille, ja/tai painottavat kielten käyttömahdollisuuksien laajentamisen tärkeyttä. Myös kielten opettaminen lapsille kouluissa oli laajalti toivottua. On kuitenkin epäselvää, miten moni olisi käytännössä valmis itse opiskelemaan kieliä.
  • Pasanen, Marika (2004)
    Tutkielmassa tarkastellaan kreolienglannin puhujien kieltä ja identiteettiä Nicaraguan Atlantin rannikolla, sekä kreoleihin, kreolikieleen ja –kulttuuriin kohdistuvia asenteita. Asenteiden tarkastelu tuo esiin kielen merkityksen yhtenä tärkeänä etnisen ryhmän tunnusmerkkinä. Kreoleja asuu Nicaraguan Karibian rannikolla noin 30 000. Kreolia puhuvat äidinkielenään myös osa miskiitoista, garifunat ja ramat. Tutkielmassa tarkastellaan miten kreoliyhteisöä ja kreolikieltä konstituoidaan historiallisesti, konseptuaalisesti ja konkreettisesti. Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan: rannikon kreoliyhteisöjen muodostuminen, sosiolingvistisen tilanteen tarkastelu kahdessa yhteisössä, maaseudulla ja kaupungissa, sekä puhujien asenteiden tarkastelu omaa kieltään ja kulttuuriaan kohtaan. Tutkimus perustuu kirjalliseen materiaaliin ja vuoden 2001 syksyllä (3,5 kk) Bluefieldsissä, Pearl Lagoonissa ja Halouverissa kerättyyn kenttäaineistoon. Kenttätutkimusmenetelminä on käytetty osallistuvaa havainnointia, haastatteluja ja kyselykaavaketta. Yhteensä 42:sta haastattelusta valittiin 16 tarkempaan kielenkäytön tarkasteluun. Avaininformantteina on kaksikielistä PEBI Creole –koulua käyvien lasten vanhempia. Kreolien identiteetti rakentuu historiallisesti ’mustalle orjuudelle’ ja ’valkoiselle herruudelle’. Kreolien muodostumiseen yhtenäisenä ryhmänä vaikuttaa ulkopuolisten esittämät rodulliset representaatiot ja heidän itsensä esittämät perhesuhteisiin ja kulttuuriin perustuvat kriteerit. Kreoleille kieli on tärkeä identifikaation symbolinen ja instrumentaalinen tunnusmerkki, mutta rajat kreolin puhujien etnisten ryhmien välillä elävät. Rannikolla on vakaa etnolingvistinen hierarkia ja laaja diglossia espanjan ja kreolin suhteen. Julkisissa tilaisuuksissa käytetään espanjaa ja kreolin käyttö painottuu perhepiiriin. Espanjan käyttö laajenee siirryttäessä yksityisiltä kentiltä julkisiin ja maaseudulta kaupunkiin. Asenteissa kieltä ja kulttuuria kohtaan merkittävimmät tekijät olivat puhujan sosiaalinen ryhmä ja koulutus, sekä historialliset seikat. Koulutus ei automaattisesti johtanut oman kielen arvostamiseen, mutta sillä oli merkittävä positiivinen vaikutus. Haastateltavien mukaan yhteisön omalla kielellä toteutettu kouluopetus vahvistaa paikallisia yhteisöjä ja muodostaa tärkeän osan alueen itsehallintoa. Molemmilla paikkakunnilla painotettiin kreolikielen ja -kulttuurin dynaamisuutta, joka konstituoidaan maaseudulla lokaalia miskiitto- ja kaupungissa globaalia englantilaista perintöä painottaen. Tutkimuksen perusteella Nicaraguan kreolikieli ei välttämättä tarkasti rajaa etnistä identiteettiä, mutta kreolin puhuminen luo yhteisön tunteen kreolien käyttäessä luovasti omaa kieltään.
  • Asikainen, Anniina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, miten tutkimani kielenkäyttäjät kuvailevat työssään käyttämäänsä kieltä, kielimuotoja ja niiden tilanteista vaihtelua sekä analysoida kuvauksissa ilmeneviä kieli-ideologioita sekä -asenteita. Kantaviksi teemoiksi nousevat murteiden käyttö, puhuttelu sekä kielitaito. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto käsittää seitsemän haastattelua. Ne on toteutettu Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen puitteissa. Haastateltavista neljä on syntynyt 1940–1950-luvuilla ja kolme 1980-luvulla. Heidän joukossaan on kaksi korkeakouluopettajaa, toimittaja, pankkivirkailija, start-up-yrityksen asiakaspalvelija, myyntiedustaja sekä bioanalyytikko. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiolingvistinen variaationtutkimus sekä kieli-ideologia- ja kieliasennetutkimus. Sosiolingvistisistä taustamuuttujista otetaan huomioon erityisesti iän ja ammattiryhmän vaikutus kielenkäyttöön. Lisäksi hyödynnetään aiempaa tutkimusta puhetilanteen vaikutuksesta kieleen. Aineiston analyysimetodina käytetään diskurssianalyysiä. Analyysissä tarkastellaan esimerkiksi, miten kieltä ja eri kielimuotoja nimetään ja kuvaillaan, millaisilla käsitteillä kielestä puhutaan ja keitä kuvauksissa esitetään toimijoina. Analyysi keskittyy paitsi haastateltavien metakieleen eli puheeseen kielestä myös siihen, millaisia asenteita ja ideologioita heidän kielenkäytöstään kokonaisuudessaan ilmenee. Työssä osoitetaan, että työelämän kieltä kuvaillaan pääosin samankaltaisin ilmauksin: siihen liitetään asiallisuus, huolellisuus sekä ymmärrettävyys. Kommunikointia työpaikan ulkopuolisten kanssa kuvaillaan viralliseksi, kollegoiden kanssa rennoksi. Puhuttelumuodoista sinutteluun suhtaudutaan pääosin myönteisesti, mutta työroolissa suositaan teitittelyä erityisesti itseä selkeästi vanhempien keskustelukumppanien kanssa. Suhtautuminen omaan kielitaitoon ja erityisesti englannin kielen osaamiseen on vaihtelevaa: osa informanteista tuntee kielitaidon suhteen epävarmuutta työelämässä, osa sen sijaan kokee pärjäävänsä hyvin. Yleisesti englannin lisääntynyttä käyttöä sen sijaan kritisoidaan ja se nähdään jopa uhkana suomen kielelle. Informanttien kommenttien taustalla on havaittavissa erilaisia ideologioita, jotka ilmenevät osin myös ristikkäin. Läsnä on esimerkiksi standardiuden ideologia, joka korostaa kielen pysyvyyttä tilanteesta toiseen. Toisaalta sen kanssa samoissa kommenteissa saatetaan korostaa myös alueellisen variaation tärkeyttä, mikä taas on ajatusmaailmaltaan lähellä sopivuuden ideologiaa, jonka mukaan eri varieteetit sopivat eri tilanteisiin. Myös puristista ideologiaa on havaittavissa. Tutkielma avaa näköalaa aihepiiriin, joka on monelle läheinen, mutta toistaiseksi vähän tutkittu. Tulokset kuitenkin paljastavat, että lisätutkimus olisi tarpeen, sillä työelämän muuttuva kielimaisema herättää kielenkäyttäjissä pohdintaa ja myös epävarmuuden tunteita. Olisi kiinnostavaa tutkia samojen informanttien todellista kielenkäyttöä työelämän tilanteissa ja verrata havaintoja tämän tutkimuksen tuloksiin.
  • Laitinen, Saarni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen pro gradu -työssäni Viroon kuuluvalla Kihnun saarella asuvien kielellisiä asenteita ja kieli-identiteettiä sekä paikallisen kielimuodon elinvoimaisuutta kihnulaisten omien mielipiteiden ja arvioiden valossa. Tavoitteena on selvittää, mistä kihnulainen identiteetti koostuu, miten ja missä paikallista varieteettia käytetään, kuinka elinvoimaisena sitä pidetään ja mitä sen säilyminen, kehittyminen ja standardointi kihnulaisille merkitsee. Taustoittamisen ja vertailun vuoksi käsittelen myös muualla Virossa puhuttavien alueellisten varieteettien sekä karjalan, vepsän ja inarinsaamen tilannetta. Tutkielma on luonteeltaan kielisosiologinen: se käsittelee kielen ja yhteisön vuorovaikutusta. Aineistoni koostuu 60 puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka tein Kihnussa vuonna 2009. Niiden pohjana toimi kyselykaavake, jota käytettiin viron kielen alueellisten varieteettien tutkimuksessa vuosituhannen vaihteessa. Työtäni voikin verrata tähän aikaisempaan tutkimukseen. Tutkielmani teoreettinen tausta on osittain yhteneväinen kyselykaavakkeen teoriapohjan kanssa, mutta olen käyttänyt lähteenä myös uudempaa tutkimusta. Vaikka suurin osa haastatelluista pitää kihnulaisuuden perustana syntyperää, moni mainitsee myös paikallisen kielimuodon taidon tärkeyden identiteetin osatekijänä. Valtaosa kertoo puhuvansa alueellista varieteettia sujuvasti, jatkuvasti ja mielellään, mutta lähes yksinomaan Kihnussa ja toisten kihnulaisten kanssa: muiden virolaisten kanssa käytetään yleisviroa. Odotetusti suurin osa niistä, joiden vanhemmat ovat kihnulaisia, kertoo puhuvansa paikallista kielimuotoa heidän kanssaan. Lastensa kanssa sitä puhuvat eniten ne, joiden omat vanhemmat ovat kihnulaisia. Mielipiteet siitä, pitäisikö alueellista varieteettia käyttää kouluopetuksessa, viranomaisissa, kirkossa, mediassa ja kaunokirjallisuudessa vaihtelevat jonkin verran etenkin kirjoitetun kielen kohdalla. Yksimielisimpiä ollaan siitä, että koulussa olisi hyvä käyttää paikallista kielimuotoa vähintään suullisesti. Alueellista varieteettia opetetaan koulussa omana oppiaineenaan, mihin useimmat suhtautuvat myönteisesti. Viranomaisissa ja kirkossa kielimuotoa ei käytetä, mitä ei nähdä ongelmana. Mediassa ja kaunokirjallisuudessa paikallisen kielimuodon käyttö on hyvin vähäistä mutta monien mielestä riittävää. Yli puolet haastateltavista pitää alueellista varieteettia elinvoimaisena: kouluopetuksen ja uusien puhujien syntymisen arvellaan takaavan kielimuodon säilymisen. Vain pieni osa on sitä mieltä, että varieteetti on vaarassa hiipua, koska yleisviron vaikutus lisääntyy ja vie siltä elintilaa. Lähes kaikille vastaajille on kuitenkin tärkeää, että paikallinen kielimuoto sekä säilyisi että kehittyisi; se nähdään erottamattomana osana saarta ja sen kulttuuria. Osa pitää kielimuodon säilymistä itsestäänselvänä, toisten mielestä tarvitaan aktiivista kehittämistä ja säilyttämistä. Yhtenä kielimuotoa vakiinnuttavana ja säilyttävänä tekijänä mainitaan standardointi. Enemmistö ei kuitenkaan ole tottunut lukemaan paikalliselle kielimuodolle luotua kirjakieltä, jota on kehitetty aktiivisesti lähinnä 2000-luvun aikana. Monien mielestä omaa kirjakieltä ei edes tarvita, kun taas toiset näkevät yhtenäisen ortografian luomisen tarpeellisena, joskin vaikeana tehtävänä. Haastatellut kokevat Kihnun ja siellä puhuttavan varieteetin kuuluvan tiiviisti yhteen. Paikallinen kielimuoto on puhujiensa ahkerassa ja monipuolisessa käytössä yli sukupolvirajojen, sitä arvostetaan, siitä ollaan ylpeitä ja sen halutaan säilyvän. Kaikki kuitenkin osaavat myös yleisviroa ja käyttävät sitä arjessaan: molemmilla varieteeteilla on paikkansa saarelaisten elämässä. Vaikka niin kihnulaiset kuin muutkin tutkielmassa käsitellyt kieliyhteisöt ovat kaksikielisiä ja niillä on paljon muutakin yhteistä, Kihnu on monella tapaa erityislaatuinen: saariolosuhteissa oma kielimuoto ja kulttuuri ovat säilyneet paremmin kuin muualla. Nykyisin saari ei ole enää yhtä eristyksissä kuin aiempina vuosisatoina, mikä vaikuttaa myös kielimuodon tulevaisuudennäkymiin. Vaikka mm. kouluopetus ja paikallisten kielimuotojen arvostuksen kasvaminen koko yhteiskunnassa tukevat alueellisen varieteetin säilymistä, uhkiakin on: saarelaisten tiiviit virtuaaliset ja fyysiset yhteydet muun Viron kanssa lisäävät yleisviron käyttöä ja kaventavat paikallisen kielimuodon elintilaa.
  • Penttilä, Maija (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa käsitellään suomea toisena kielenä puhuvien sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden kohteliaisuuskäsityksiä. Erilaisista kielelliseen kohteliaisuuteen liittyvistä ilmiöistä perehdytään tarkemmin opiskelijoiden puhuttelua koskeviin käsityksiin. Näkökulma on erityisesti työtilanteissa käytettävässä kielessä. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston ”Miten puhutella? Puhuttelutapojen vaihtelu ja muutos” -hanketta. Tutkimuksen aineistona on kolme fokusryhmähaastattelua, jotka toteutettiin syksyllä 2016. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa hyödynnettiin avointen kysymysten lisäksi discourse completion test -menetelmää. Haastateltavat opiskelivat haastatteluhetkenä kolmessa eri pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulussa joko sairaanhoitajan tai sosionomin koulutusohjelmassa. Kaikkien haastateltavien ensikieli on jokin muu kuin suomi, eikä kukaan heistä ole syntynyt Suomessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on kieliasenteiden ja kulttuurienvälisen kohteliaisuuden tutkimus. Aineiston käsittelyssä hyödynnetään diskurssianalyysin periaatteita. Haastateltujen opiskelijoiden mielestä suomen kielessä kohteliaisuutta ilmaistaan käyttämällä konditionaalimuotoa, vaihtoehtokysymystä ja teitittelyä. Epäkohteliaana opiskelijat pitävät kielteistä imperatiivimuotoa. Opiskelijat kokevat vaikeana teitittelyn käytön, sillä heidän mukaansa suomen kursseilla keskitytään enemmän sinutteluun. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kohteliaisuus on osa opiskelijoiden ammatillista kielenkäyttöä. Opiskelijoilla on useita strategioita puhutteluvalinnassa, ja he pystyvät vaihtamaan puhuttelua tilanteen mukaan. Tämän tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää hoitoalan suomi toisena kielenä -opetuksen suunnittelussa. Suomea toisena kielenä puhuvien kohteliaisuuskäsityksiä ei ole aiemmin juuri tutkittu, joten aiheen jatkotutkimusmahdollisuudet ovat laajat. Mahdollinen jatkotutkimus voisi tarkastella esimerkiksi hoitotyön todellisia kielenkäyttötilanteita ja niiden kohteliaisuutta.
  • Lepik, Ramona (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ja Tallinnan satamien matkustajaterminaalien lähtöselvitysvirkailijoiden puhutteluun liittyviä asenteita. Vaikka viron ja suomen kielessä on samankaltaisuuksia, niissä on myös paljon eroja. Yksi sellainen myös maallikoiden keskuudessa keskustelua herättävä kielen ilmiö on puhuttelu. Tutkimuksessa pyritään selvittämään erityisesti sitä, miten lähtöselvitysvirkailijat luulevat puhuttelevansa asiakkaitaan. Kansanlingvistisen asennetutkimuksen lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sosiolingvististä variaationanalyysiä, jonka keskeinen lähtökohta on se, että ihmisten kielelliset valinnat riippuvat kielenulkoisista taustamuuttujista. Tutkimuksen pääaineiston muodostavat asiakaspalvelijoiden täyttämät kyselylomakkeet, jotka on kerätty kolmesta eri varustamosta sekä Helsingistä että Tallinnasta. Aineisto koostuu yhteensä 44 paperilomakkeesta (22 Helsingistä ja 22 Tallinnasta). Tutkimuksessa on yhdistetty discourse-completion test -menetelmä ja hypoteettisten asiakkaiden kuvat. Kyselylomakkeessa virkailijoita pyydettiin vastamaan kuvien perusteella, mitä he sanoisivat asiakkaille kuvitteellisissa tilanteissa. Kyselylomakkeiden tukena on käytetty autenttisessa satamaympäristössä tehtyjä etnografisia havaintoja ja kolmen lähtöselvitysvirkailijan teemahaastatteluja. Aineiston tarkastelu osoittaa, että Helsingissä ja Tallinnassa lähtöselvitysvirkailijoiden puhuttelukäytänteet eroavat suuresti toisistaan. Tallinnan virkailijat teitittelevät viroksi melkein poikkeuksetta kaikkia asiakkaita, mutta suomeksi he sinuttelevat sen sijaan enemmän kuin Helsingissä työskentelevät virkailijat. Suomessa puhuttelumuodon valintaan näyttää vaikuttavan eniten asiakkaan ikä, virossa puolestaan ihmisten välinen tuttavuusaste ja institutionaaliset puitteet. Tutkimustulokset osoittavat myös käytetyn menetelmän toimivuuden erityisesti kontrastiivisessa puhuttelututkimuksessa. Kyseistä tutkimusta on mahdollista käyttää jatkossa laajempien puhuttelututkimusten esitutkimuksena ja verrata sen tuloksia autenttisiin puhuttelukäytänteisiin. Tutkimusta voivat hyödyntää erityisesti tutkimuksen kohteena olevat asiakaspalvelijat ja heidän kouluttajansa, mutta myös kaikki muut henkilöt, jotka käyttävät arjessaan ja asioinneissaan molempia kieliä
  • Mikkilä, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan teuvalaisten yhdeksäsluokkalaisten kielikäsityksiä ja asennetta suomen yleiskieltä ja Etelä-Pohjanmaan murretta kohtaan. Tarkastelussa on myös, miten kieli vaikuttaa identiteettiin. Tarkemmin keskitytään siihen, miten he viihtyvät kotiseudullaan, miten asennoituvat oman murteeseensa ja yleiskieleen, miten he näkevät eri kielimuotoja käyttävät henkilöt ja keiden kanssa käyttävät mitäkin kielimuotoa. Lisäksi huomiota kiinnitetään nuorten identiteettiin yhdessä kotiseutuasenteen ja murteen kanssa. Lisäksi keskiössä ovat nuorten kuvailut ja ajatukset kielimuotojen käyttäjistä, oikeinkirjoituksen merkityksestä ja yleiskielen ja murteen suhteesta hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden kannalta nyt ja tulevaisuudessa. Aineisto on koottu e-lomakkeen avulla Teuvan yhtenäiskoulun yläkoulun yhdeksännen luokan oppilailta keväällä 2020. Kyselyyn osallistui yhteensä 50 oppilasta. Lomake koostuu monivalintakysymyksistä, asteikkokysymyksistä ja avoimista kysymyksistä, joihin nuoret ovat saaneet vastata vapaasti. Tutkimuksen taustan ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiemmat tutkimukset murteesta ja kieliasenteista yhdessä sosiolingvistiikan ja kansanlingvistiikan teorioiden sekä asenne- ja variaatiotutkimuksen kanssa. Aineistosta selviää, että suurimalla osalla vastaajista on vahva kotiseutuidentiteetti ja positiivinen asenne Etelä-Pohjanmaan murteeseen. He kuvailevat murretta positiiviseen sävyyn ja ovat siitä ylpeitä. Suomen yleiskielen käyttö on heillä selkeästi vähäisempää, mutta sitä käytetään ja sille nähdään oma paikkansa. Vastaajat kuvailivat Etelä-Pohjanmaan murretta adjektiiveilla maalainen, jämäkkä, värikäs ja suomen yleiskieltä taas adjektiiveilla aikuismainen, ystävällinen ja tarpeellinen. Suurin osa mieltää murteen itselleen läheisemmäksi kielimuodoksi ja käyttää sitä suhteessa yleiskieleen huomattavasti enemmän. Yleiskielen tarpeellisuus nostettiin esiin erityisesti ymmärrettävyyden näkökulmasta, koska murretta eivät kaikki ymmärrä. Tulevaisuudessa vastaajat uskoivat käyttävänsä molempia muotoja, mutta esimerkiksi maantieteellisen sijainnin vaihtuessa he uskoivat sen vaikuttavan valitsemaansa kielimuotoon. Tutkimuksen perusteella vastaajat arvostavat omaa aluepuhekieltään ja valitsevat sen usein käytetyksi muodoksi, mutta yleiskieltä ei täysin torjuta. Kielelliseen identiteettiin vaikuttaa myös kotiseutuidentiteetti. Etelä-Pohjanmaan murre nähdään positiivisessa valossa useammin kuin yleiskieli. Vastaajat osoittavat vastauksissaan myös kotiseutuylpeyttä ja eteläpohjalaista identiteettiä. Tutkimus osoittaa, että kieliasenteita ja identiteetin merkitystä voidaan tutkia lomakekyselyn avulla. Työ täydentää aiempia tutkimuksia ja antaa viitteitä tämän ajan nuorison kielikäsityksistä. Asenteet voivat tulevaisuudessa muuttua, mutta aineisto kertoo nuorten tämän hetken elämänvaiheen ajattelusta.