Browsing by Subject "kielipolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 29
  • Karhumaa, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maahanmuuton kasvun myötä suomi toisena kielenä -tutkimus on painottunut tällä vuosituhannella funktionaaliseen oppimiseen ja autenttisiin oppimisympäristöihin. Tämä tutkimus asettuu samaan riviin. Tässä työssä tutkin, minkälaiset tekijät edesauttavat ja minkälaiset heikentävät suomenkielistä osallisuutta työkontekstissa. Tarkastelen myös sitä, miten aikuiset maahanmuut-tajat oppivat suomea luokan ulkopuolella. Työn aineisto on kerätty Helsingin yliopiston Suomen kielen tilanteinen oppiminen -hanketta varten. Aineisto koostuu yhdestätoista puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on tehty kahdella eri työpaikalla: kirjastossa sekä yliopiston tutkimusyksikössä. Työyhteisöt ovat hyvin erilaiset keskenään sekä työympäristöinä että kielellisesti. Kirjaston työkieli on suomi ja tutkimusyksikön englanti. Tutkimukseni keskeiset osallisuutta ja oppimista edesauttavat tekijät ovat motivaatio, johon liittyy monta tekijää, sekä työyhteisön tuki, oma aktiivisuus ja monikielisyyden tukeminen. Toista ei kuitenkaan välttämättä olisi ilman toista, ja edistävät tekijät muodostavatkin yhdessä suotuisan osallisuus- ja kielenoppimiskokonaisuuden. Osallisuutta ja kielenoppimista edistävät tekijät ko-rostuivat kirjaston suomenkielisessä työympäristössä. Heikentävinä tekijöinä aineistossa näyttäytyivät työpaikan tiukka kielipolitiikka, puhekumppaneiden kielivalinnat, motivaation puute, työn luonne sekä aikapaine ja virheiden pelko. Kielenoppimista heikentävät tekijät painottuivat englanninkielisen tutkimusyksikön aineistossa. Kielenoppimisen tapoja informantit mainitsivat runsaasti aina uutisten katsomisesta asiointitilanteisiin.
  • Dettmann, Heidi Johanna Philippa (2006)
    The purpose of this study is to provide a picture of how official language minorities are accommodated in three provinces in Canada (New Brunswick, Ontario and Quebec) as well as Canada as a whole. The nature of the study is exploratory and comparative. The comparative design of the study allows for comments on the differences and similarities between the cases on the selected issues i.e. public services, internal use, the legislature, legislation, the courts and judicial system, education and official declarations. The aim is not, however, to provide an empirical explanation with regard to the solutions used in the accommodation of minorities in the selected cases. There are, and always will be, linguistic minorities in all parts of the world. It is important to find solutions to the difficulties such minorities face or risk negative outcome like language loss or escalation of minority grievances into outright conflicts. Canada is somewhat of a pioneer when it comes to language policy. The existence of the francophone minority of Canada has in a significant way shaped the politics of the country e.g. it has been a significant contributing factor in the development of the Canadian federal model. This decentralized federal structure means that the constituent units have extensive autonomy to shape their own language policies. We can find different kinds of solutions to the "language challenge" within Canada. For this reason Canada is an interesting case for research on language issues. The theoretical framework of this study deals with different normative approaches to language rights, policy or rights options, issues relevant to language policy and models for the implementation of language rights through autonomy arrangements. A limitation of this essay is that the empirical material is composed of Canadian language legislation. Legislation and law reflect the social reality and goals of a society and can therefore lend insight into how language issues have been confronted in the provinces of interest as well as in Canada as a whole. Legislation does, however, not show the whole reality, it is not an exact reflection of society and hence the study must be read with this in mind. The study is of a qualitative nature and the number of cases is small, instead the selected cases have been analyzed in detail. The study shows that the different units have indeed tackled the "language challenge" in different ways. The federal government has used a policy of bilingualism in an attempt to unify the country. Also New Brunswick has opted for a bilingual language regime, with equality of status for the two official languages. Ontario on the other hand has no stated official language, but extends some services to the francophone minority population of the province. Quebec grants official language status only to its majority language, French. English language rights are granted as exceptions to the rule of French dominance.
  • Aulio, Emili (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee työntekijöiden asenteita, tuntemuksia ja kokemuksia englannin kieleen liittyen suomalaisilla työpaikoilla. Kansainvälistymisen, viestintäteknologian kehittymisen sekä globalisaation vaikutuksesta erilaisten työyhteisöjen kieli on muutoksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten näihin muutoksiin ja kielenkäyttöön suhtaudutaan työntekijätasolla: se pyrkii vastaamaan kysymyksiin kielitaidon riittävyydestä, yritysten kielilinjauksista ja kielitaito-odotuksista. Lisäksi se tarkastelee kielen vaikutusta sosiaalisiin tilanteisiin työyhteisössä. Tutkielma kytkeytyy sosiolingvistiseen kieliasennetutkimukseen ja yritysmaailman kielipolitiikasta tehtyyn tutkimukseen. Aineistona on kyselylomake, johon vastasi 30 työntekijää viiden eri alan yrityksestä. Vastaajien äidinkieli on suomi, mutta he käyttävät työssään englannin kieltä. Tutkimuksessa havaittiin, että englannin kieltä käytetään laajasti erilaisissa yhteyksissä työpaikalla. Vaikka moni vastaaja koki kielitaitonsa riittäväksi, aiheutti englannin kielen käyttö kuitenkin myös negatiivisia tuntemuksia, esimerkiksi epävarmuutta ja kokemuksia itseilmaisun rajallisuudesta. Suullinen kielenkäyttö koettiin haastavampana kuin kirjallinen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että virallinen, kirjattu kielipolitiikka ja erilaiset kielilinjaukset puuttuvat useista yrityksistä. Englannin kielen taito näyttäytyy työpaikoilla olettamuksena, ja kielikäytännöt muotoutuvat ilman virallisia linjauksia eri tavoin neuvottelemalla tai osallistujien äidinkielestä tai kielitaidosta riippuen. Linjausten puuttuminen koetaan myös hankalana ja turhauttavana. Asenteet englannin kieltä ja sen tarpeellisuutta kohtaan ovat kuitenkin tulosten mukaan myönteisiä, eikä kieltä tai sen käyttöä koeta uhaksi suomen kielelle. Englannin kieli nähdään tarpeellisena, jopa välttämättömänä kansainvälistyvän työelämän ja kilpailukyvyn kannalta. Englannin kielitaidolla on käyttäjälleen myös henkilökohtainen hyöty, ja kielitaitoa ollaan valmiita kehittämään.
  • Hipsi, Riku (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tutkitaan kansainvälisten opiskelijoiden näkemyksiä englannin kielen käytöstä Helsingin yliopistossa. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, millaista englantia opiskelijat kohtaavat opiskellessaan Helsingin yliopistossa, kuinka paljon englanninkielistä informaatiota on heidän saatavillaan ja minkälaisia odotuksia heillä on ollut liittyen yliopistossa käytettävää englantia kohtaan. Tutkimus on tehty haastattelemalla yhdeksää kansainvälistä opiskelijaa vuoden 2019 syys- ja lokakuun aikana. Haastatellut opiskelevat Helsingin yliopiston kansainvälisissä maisteriohjelmissa. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Haastatteluissa ilmeni, että haastateltavat ovat pääasiassa tyytyväisiä englannin kielen laatuun Helsingin yliopistossa, mukaan lukien englanninkielinen opetus. Haastatellut raportoivat kuitenkin joistakin kursseista ja tilanteista, joissa heillä on esimerkiksi ollut hankaluuksia saada selvää opettajan englanninkielisestä opetuksesta. Haastateltavien suurimmat haasteet Helsingin yliopistossa koskivat puutteellista englanninkielisen tiedon saatavuutta. Ongelmia ilmeni esimerkiksi sähköposteissa, yliopiston verkkosivustoilla tai muissa lähteissä, joissa tietoa on vain yksikielisesti suomeksi tai kaksikielisesti suomeksi ja ruotsiksi. Haastatteluissa osa opiskelijoista sanoi myös toivovansa, että he pystyisivät opiskelemaan useampia kursseja englannin kielellä. He kokivat saavansa riittävästi tietoa opintojensa suorittamiseen liittyen, mutta puutteet englanninkielisen tiedon tai palveluiden saatavuudessa saivat osan haastateltavista tuntemaan olevansa eri asemassa suomenkielisiin opiskelijoihin nähden. Haastateltavilta kysyttiin myös sitä, minkälaisia odotuksia heillä oli ollut ennen kuin he aloittivat maisterinopintonsa Helsingin yliopistossa. He olivat odottaneet kohtaavansa laadukasta englannin kieltä sekä opetuksessa, että yleisesti yliopistossa. Sen osalta opiskelijat olivat pääasiassa tyytyväisiä. Sen sijaan he olivat odottaneet, että tietoa ja palveluita olisi saatavilla nykyistä paremmin.
  • Koskela, Lasse (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (2)
  • Sundman, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkielma käsittelee korsikan kieleen liittyvää kielipolitiikkaa kahdelta kannalta: ensinnäkin tarkoituksena on selvittää, mitä mieltä korsikalaiset ovat Ranskan valtiollisen tason kielipolitiikasta korsikan kieltä kohtaan. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Korsikan omaa kielipolitiikkaa suhteessa Ranskan valtioon. Keskeiset kysymykset liittyvät olennaisesti myös korsikalaisten kieli-identiteettiin sekä heidän kokemuksiinsa nykyisestä kielitilanteesta. Lopuksi tarkastellaan myös kielen rahoitusta. Korpuksena on neljä haastattelua sekä kaksi korsikan kielen kielipolitiikkaan ja sen rahoitukseen liittyvää dokumenttia. Haastateltavat ovat korsikalaisia poliitikkoja, yliopisto-opettajia tai he ovat muuten mukana Korsikan kielipolitiikassa. Dokumenteista ensimmäinen on vuoteen 2020 ulottuva sopimus Ranskan valtion ja Korsikan paikallishallinnon välillä toimeenpantavista kieleen liittyvistä tehtävistä ja niiden rahoituksesta. Toinen dokumentti on paikallishallinnon laatima kielipoliittinen toimintasuunnitelma vuosille 2015–2020. Tutkimuksen teoriatausta koostuu kielipolitiikan peruskäsitteistä muun muassa Chaudensonin, Boyer’n ja Calvet’n mukaan. Teoriaosuudessa käydään läpi tarkemmin myös Ranskan kielipolitiikan ominaispiirteitä sekä korsikan kielen ja paikallisen kielitilanteen kehitystä. Tutkimusmenetelmänä on haastattelu: puolet haastatteluista on tehty suoraan kirjallisina, loput on litteroitu sanatarkasti, jotta vastauksia voidaan verrata keskenään. Haastatteluista saatujen vastausten sisältöä analysoidaan myös suhteessa kahteen yllämainittuun dokumenttiin. Korsikan kieli näyttää olevan iso osa korsikalaisten identiteettiä, heillä on vahva halu käyttää kieltään ja sen koetaan olevan tärkeä osa kulttuuriperintöä. Haastattelut tukevat suurelta osin sitä käsitystä, jonka monet tutkijat, kuten esimerkiksi Arrighi, Blackwood, Quenot ja Noer, ovat esittäneet korsikan kielen tilanteesta ja asemasta yhteiskunnassa. Kielen tila ja status ovat parantuneet viime vuosikymmenten aikana ja sen käyttö ammatillisessa yhteydessä on lisääntynyt. Kieltä opetetaan kaikilla koulutusasteilla ja myös aikuiskoulutukseen on panostettu. Korsikalaisten huolena on kuitenkin, että Ranskan hallitus pitää korsikan kieltä ainoastaan koulukielenä, jonka kehitystä ei tarvitse tukea muulla tavoin. Korsikan kieli on vahvasti läsnä yhteiskunnassa, vaikka sen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle perheensisäisesti onkin vähentynyt merkittävästi. Paikalliset ovatkin huolissaan kielen tulevaisuudesta ja sen mahdollisesta kuolemasta, mikäli valtio ja Korsikan paikallishallinto eivät saa sovittua riittävistä toimenpiteistä. Tällä hetkellä korsikan kielen valtionrahoitus on noin yhdeksän miljoonaa euroa vuodessa, ja Korsikan paikallishallinto rahoittaa sitä samalla summalla. Ranskan kansallisen tason kielipolitiikka saa kovaa kritiikkiä, ja hallitusta moititaan siitä, ettei se noudata erinäisiä kansainvälisiä vähemmistökieliä suojelevia sopimuksia. Vastaukset heijastavat esimerkiksi Sibillen esiintuomaa käsitystä Ranskasta ääritasavaltalaisena ja vallan keskittymisen maana, joka haluaa demokratian ja tasa-arvon nimissä rajoittaa monikulttuurisuutta ja -kielisyyttä sekä kääntyä sisäänpäin. Korsikalaiset haluaisivat muokata ranskalaisten yhteiskunnallista mentaliteettia avoimempaan suuntaan ja vaativatkin ranskan ja korsikan kielten tasa-arvoa, la co-officialité, eli että ne ovat juridisesti yhtä valideja kaikissa julkisissa tilanteissa. Tämä mahdollistaisi korsikalaisten mielestä kansalaisoikeuksien suojelun, korsikan kielen säilyttämisen ja sen positiivisen kehityksen. Näin ollen voidaan sanoa, että korsikalaiset ovat tyytymättömiä nykyiseen kielitilanteeseen ja heidän pääasialliset vaatimuksensa liittyvät korsikan kielen arvostuksen lisäämiseen ja sen takaamiseen, että he voivat käyttää sitä vapaasti nyt ja tulevaisuudessa, sekä yksityisissä että julkisissa tilanteissa.
  • Hampunen, Laura (2008)
    Pro gradu -tutkielmassani käsittelen sitä, millaista keskustelua Latvian venäjänkielisestä vähemmistöstä on käyty valitsemassani kirjallisuudessa. Tarkastelen vähemmistön asemaa kolmen teeman ja kolmen eri tutkijaryhmän kautta. Nämä teemat ovat vähemmistökysymys Latviassa, Venäjän ulkopolitiikan linja Latviaa kohtaan sekä kansainvälisten järjestöjen vaikutus Latvian vähemmistöpolitiikkaan. Tarkasteltavat tutkijaryhmät ovat latvialaiset, venäläiset ja kansainväliset tutkijat. Viitekehyksinä työssä käytän nationalismia ja geopolitiikkaa. Tarkasteltava ajanjakso tutkimuksessa on vuodet 1991-2001. Tärkeimmän aineiston työlle muodostaa tutkijoiden aiheesta tuottama kirjallisuus. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella eri tutkijaryhmien keskustelua vähemmistökysymyksestä ja eritellä näiden ryhmien käsitystä vähemmistön asemasta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Lisäksi tarkastelen sitä, oliko ryhmien näkemykset vähemmistön asemasta yhteneväiset ja katsoivatko tutkijaryhmät sitä, että Venäjä olisi voinut vaikuttaa Latvian vähemmistökysymykseen tai vähemmistön asemaan. Latvialaiset tutkijat puolustavat Latvian virallista poliittista linjaa ja venäläiset tutkijat Venäjän poliittista linjaa. Kansainväliset tutkijat ovat ”ulkopuolisia”, kuten hypoteesini oli. Heidän keskustelunsa ei puolla Latvian tai Venäjän poliittista linjaa. Ryhmät eivät olleet alkuperäisen olettamukseni mukaisesti yhteneväisiä mielipiteidensä osalta vaan ryhmien sisältä löytyi mielipide-eroja liittyen Latvian vähemmistökysymykseen ja Venäjän vaikutukseen siinä. Keskustelun mukaan Venäjän Latvian painostuksella ei näytä olleen vaikutusta vähemmistön asemaan. Tärkeimmäksi tekijäksi keskustelussa Latvian venäjänkielisen vähemmistön asemasta nousee Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ, jonka myötävaikutuksella Latvian vähemmistöpolitiikan linja pehmeni tarkastelemallani ajanjaksolla. Lisäksi taloudellisilla syillä, erityisesti energian kauttakulkukaupalla Latviassa, oli suuri merkitys Latvian, Venäjän ja EU:n suhteita määrittelevänä tekijänä. Taloudellisten etujen turvaaminen ajoi vähemmistökysymyksen ohi.
  • Taskinen, Jyri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Toisen maailmansodan jälkeen Suomen oli asutettava uudelleen noin 400 000 kotiseutunsa jättämään joutunutta karjalaista. Periaatteena jälleenasutustoiminnassa oli, että siirtoväki pyrittiin sijoittamaan sellaisille alueille, jotka luonnon- ym.olosuhteiltaan vastasivat mahdollisimman hyvin sijoitettavan alkuperäistä kotiseutua. Karjalan kannaksella sijainneen Koiviston pitäjän asukkaat olivat vuosisatoja saaneet toimeentulonsa merellisistä elinkeinoista: kalastuksesta, laivanrakennuksesta, laivanvarustuksesta, rahtiliikenteestä jne. Koivistolaisten sijoittaminen kokonaisuudessaan meren rannikolle kilpistyi vuoden 1945 maanhankintalain ns. kielipykälään, jonka mukaan ruotsin- tai kaksikielisten kuntien kielisuhteita ei saanut muuttaa 2 prosenttia enempää suomenkielisten hyväksi. Koska tämä säädös esti Koiviston suomenkielisen siirtoväen sijoittamisen rannikolle Kotkasta Turkuun ja edelleen Merikarvialta Kokkolaan, heräsi ajatus oman suomenkielisen kunnan perustamisesta lainsäädäntöteitse. Kansanedustajat Eeno Pusa ja Juho Niukkanen jättivät vuoden 1947 valtiopäiville lakialoittteen suomenkielisen Merikoiviston kunnan perustamisesta itäiselle Uudellemaalle Pernajaan. Eduskunnan maatalousvaliokunta sekä laki- ja talousvaliokunta antoivat lakialoitetta puoltavan lausunnon, mutta vaalikausi ehti päättyä ennen kuin asiasta päästiin äänestämään. Uuden eduskunnan kokoontuessa elokuussa 1948 valtiopäiville jätettiin lähes edellisen kaltainen, 23 kansanedustajan allekirjoittama Merikoivisto-aloite. Uusi lakialoite kuitenkin hautautui valiokuntakierrokselle, ja laki- ja talousvaliokunnan lausunnon valmistuessa vuonna 1951 katsottiin Merikoivisto-hankkeen menettäneen merkityksensä. Etenkin RKP:n kansanedustajat vastustivat Merikoivisto-lakialoitetta jyrkästi pitäen sitä “häätölakina” ja loukkauksena koko ruotsinkielistä väestönosaa kohtaan. Hankkeen vastustajat vetosivat mm. presidentti Paasikiveen, joka katsoi Merikoivisto-aloitteen vahingoittavan Suomen kannalta elintärkeitä suhteita Ruotsiin. Täten puhtaasti siirtoväen sijoituskysymyksestä lähteneestä esityksestä syntyi ulkopoliittinen ongelma. Merikoivisto-hankkeelta puuttui ns. poliittinen selkänoja. Yksikään eduskuntapuolue ei asettunut aloitteen taakse; Pusan ja Niukkasen omat puolueet pitivät aloitetta edustajien yksityisenä hankkeena. Myöskään lähinnä ajateltavissa ollut siirtoväen etujärjestö Karjalan Liitto ei antanut Merikoivisto-lakialoitteelle varauksetonta tukeaan. Tästä huolimatta eräät puolueet yrittivät aika-ajoin käyttää Merikoivisto-kysymystä kauppatavarana puoluepoliittiikassa joskin heikolla menestyksellä. Merikoivisto jäi viimeiseksi maauudistuksia koskeneeksi suureksi kiistaksi Suomen historiassa. On tulkintakysymys, oliko kyseessä myös viimeinen suuri kieliriita − itse kieli ei varsinaisesti ollut kiistan ytimenä. Ruotsinkielisessä propagandassa Merikoivisto-aloitetta kutsuttiin vanhan retoriikan termeillä "häikäilemättömäksi aitosuomalaisuudeksi", mutta itse asiassa hanketta ajaneet välttelivät huolellisesti aitosuomalaisia äänenpainoja. Heille kyse ei ollut kielipoliittisesta ongelmasta, vaan asia nähtiin osana karjalaisten oikeustaistelua.
  • Helander, A. Benj. (Suomen metsätieteellinen seura, 1942)
  • Martikainen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen Ranskan korkeimman tasa-arvonneuvoston sukupuolistereotyypittömän viestinnän periaatteiden toimeenpanoa Questionner le monde -oppikirjassa. Se on ensimmäinen koulumaailmaan suunnattu kirja, joka kiinnittää huomiota tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin. Tutkin oppikirjassa esiintyvistä ihmisnimityksistä koostuvaa 634 sanan kokonaisuutta ja niiden muotoa suhteessa kirjaan eksplisiittisesti sovellettuihin periaatteisiin. Aineistoanalyysi pohjautuu ranskan kieliopillisen suvun ominaispiirteiden ja kielelliseen tasa-arvoon pyrkivien kielimuotojen teoreettiseen esittelyyn. Tämän lisäksi käsittelen teoriaosuudessa kielellisen tasa-arvon poliittista ulottuvuutta. Tutkimus pohjautuu olettamukseen, jonka mukaan kieliopillinen suku vastaa biologista sukupuolta. Pääosin kvantitatiivista näkökulmaa soveltava analyysi osoitti, että sukupuolistereotyypittömän viestinnän periaatteet ovat ohjanneet oppikirjan tekoa jossain määrin. Naisten ja miesten yhtäläisen representoinnin tavoite on saavutettu vain osin, sillä ihmisnimityksistä valtaosa on maskuliinisukuisia. Sama havainto toistuu myös ammattinimikkeiden kohdalla. Inklusiivisen kirjoitusmuodon osuus on tässä kontekstissa häviävän pieni, vaikka kyseinen kirjoitusmuoto onkin yksi kirjaan sovelletuista periaatteista. Kolmantena analyysin kohteena ollut ”identtisinä” tai ”vastaavina” pidettyjen sanojen toistamisen feminiini- ja maskuliinimuodossa osoittautui tavoitteeksi, jonka toimeenpano jättää parantamisen varaa. Tämänkaltaisten sanojen toistaminen aakkosjärjestyksessä toteutui puolestaan pääosin kiitettävästi. Nimitysten tutkiminen osana niiden kontekstia selitti kuitenkin, että monet niistä esiintyvät oppikirjassa spesifissä merkityksessä. Sukupuolittavien termien käyttö paikoitellen ja näin ollen vain osittaiseksi jäävä sukupuolistereotyypittömän viestinnän pyrkimysten toimeenpano perustuu tähän. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tasa-arvonneuvoston ohjeiden huomioon ottamiselle ei ole laadittu yhdenmukaistavia ja valtuuttavia linjauksia. Kielipoliittisen tilanteen tarkastelun valossa voimme todeta, että oppikirjassa toimeenpantujen periaatteiden noudattaminen heijastelee Ranskan politiikkaa kielellisen tasa-arvon suhteen. Toisin sanoen kielipoliittisten linjausten puuttuminen johtaa yhteiskunnan tasolla ilmentyvään vaihtelevuuteen tasa-arvoistavien kielimuotojen käytössä.
  • Kinnunen, Kristiina (2000)
    Tutkimus käsittelee saksan kielen tulkkauksesta syntynyttä kielikiistaa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella syksyllä 1999. Kiista fokusoitui Suomessa järjestetyissä epävirallisissa ministerineuvostoissa käytettäviin työkielivalikoimiin. Laajemmin kyse oli saksan kielen asemasta työkielenä Euroopan unionin neuvostossa. Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä syitä Saksan tarpeelle nostaa kielikysymys esiin. Vaikuttimia Saksan toiminnalle pyritään löytämään ensisijaisesti kansallisen intressin lähtökohdista. Metodologisesti tutkimuksessa rinnastetaan kansallisten ja yhteisöllisten tavoitteiden merkitys maiden EU-toiminnassa. Tutkimus nojaa laajemmin eurooppalaisen yhteistyön tutkimusperinteen lähtökohtiin: suvereenien valtioiden pyrkimykseen säilyttää rauha, kansallisten etujen ristiriidoista huolimatta. Tutkimus tarkastelee Saksan ulko- ja EU-politiikassa tapahtunutta muutosta uuden, punavihreän liittohallituksen astuttua valtaan syksyllä 1998. Liittokansleri Schröderin hallitus näyttää irroittautuvan saksalaisesta, toisen maailmansodan jälkeen vallinneesta, maltillisuutta korostavasta ulkopoliittisesta lähestymistavasta. Kielikiista nähdään osoituksena Saksan kansallisten painotusten voimistumisesta. Tutkimuksessa analysoidaan kansallisten intressien vaikutusta kielikiistan syntymiseen. Kielikiista näyttäytyi Saksan ja puheenjohtajamaa Suomen välisenä kiistana. Käytännössä kyse oli kuitenkin kaikkia Euroopan unionin jäsenmaita koskevasta kielten tasa-arvon periaatteesta. Saksan ja Suomen näkemyserot EU:n neuvoston työkielikäytännöistä loivat kiista-asetelman perustan. EU:n neuvostossa työkielistä on muodostunut jäsenmaiden välinen arvovaltakysymys, jonka jännitteet purkautuivat näkyvästi Suomen puheenjohtajuuskaudella. Kielikiistalla oli näkyvä julkisuusarvo, lehdistössä asiasta kirjoitettiin vilkkaasti. Tutkimuksessa analysoidaan kiistauutisoinnin sisältöjä saksalaisessa ja suomalaisessa sanomalehdistössä ja verrataan julkisuudessa esiintynyttä kuvaa kiistasta siihen, millaisena se muun tutkimusaineiston valossa esittäytyy. Tutkimuksen keskeinen aineisto koostuu Suomen linjaa kielikiistassa luoneiden virkamiesten haastatteluista sekä Saksan Helsingin lähetystön päällikön haastattelusta, muutamien suurimpien saksalaisten ja suomalaisten sanomalehtien asiaa koskevasta uutisoinnista ja ulkoasiainministeriön lehdistökatsauksista.
  • Nippala, Elina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen kohteena ovat Ruotsissa asuvat perheet, joissa toisen vanhemman äidinkieli on suomi. Tutkielmassa tarkastellaan perheiden kielipolitiikkaa, kuten kielistrategioiden valintaa ja eri kielten käyttöä arjessa. Tämän lisäksi tutkielmassa keskitytään vanhempien kielivalintoihin, eli siihen, onko suomen kieli siirretty sukupolvessa eteenpäin vai ei. Tutkimuksella on erityisesti haluttu selvittää, minkä vuoksi suomen kieli päätetään siirtää tai päätetään olla siirtämättä eteenpäin ja mitkä tekijät siihen ovat vaikuttamassa. Työssä sivutaan myös vanhempien päätösten taustalla vaikuttavia kieli-ideologioita. Tutkimus on laadullinen haastattelututkimus, mutta siinä on hyödynnetty myös etnografista tutkimusotetta informanttien ja heidän perheenjäsentensä täyttämän kellotaulutehtävän kautta. Tutkimus asettuu sosiolingvistiikan ja tarkemmin kielipolitiikan sekä kieli-ideologioiden tutkimuksen kentälle. Teoriataustan muodostavat perheen kielipolitiikkaan, kieli-ideologioihin sekä kaksikieliseen kasvattamiseen ja kielen ylläpitoon liittyvä teoria. Aineistona toimii haastatteluaineisto sekä perheiden itse täyttämä kellotaulutehtävä. Aineistoa on analysoitu diskurssianalyyttisin keinoin sekä osittain osittain laadullisen sisällönanalyysin avulla. Työstä käy ilmi, että osa vanhemmista on siirtänyt kielen eteenpäin ja osa ei. Kielen siirtäneillä vanhemmilla syinä oli nähtävissä kielen tärkeys heidän omassa elämässään, suomen kielen tuoma hyöty, kaksikielisyyteen liittyvät hyödyt sekä omat positiiviset kokemukset tai tieto kaksikielisyydestä. Kielellä nähtiin olevan itseisarvo, mutta myös välinearvo ja tärkeä merkitys lasten tulevaisuudessa. Esiin nousi myös toive lasten riittävästä kielenoppimisesta. Jokainen kielen siirtäneistä vanhemmista käytti yksi kieli–yksi vanhempistrategiaa kielen siirtämiseen ja oli valinnut lapselle suomenkielisen päiväkodin. Kouluvalintaan vaikuttivat ennemmin logistiset kuin kielelliset kysymykset. Kielten välille pyrittiin jatkuvasti luomaan tasapainoa, vaikka ruotsi saikin perheiden arjessa suhteellisen suuren merkityksen sen ollessa maan valtakieli. Osa informanteista oli huomannut ruotsalaisen yhteiskunnan yksikielisyysnormin ja kuullut negatiivisia kommentteja kielen eteenpäin siirtämisestä. Toisaalta he olivat saaneet myös paljon tukea lähimmäisiltään kielen siirtämiseen. Kielen siirtämättömyys ei ollut itsestään selvä päätös informanteille. Toinen informanteista valitsi lopulta kielen oman tunnekielensä perusteella ja toisella vanhemmalla tapahtui kielenvaihto lapsen kanssa tämän ollessa pieni. Taustalla vaikuttivat vanhemman oma kielenoppimisprosessi, ajatus suomen kielen vähäisemmästä arvosta verrattuna muihin maailman kieliin sekä selkeän kielisuunnittelun puute. Syyt olivat silloiseen elämäntilanteeseen sidottuja. Lisäksi ympäristön vähäinen tuki vaikutti asiaan. Kielen siirtämättömyydestä koettiin myöhemmin katumusta ja perheisiin oltiinkin tutustutettu suksessiivisen kaksikielisyyden strategia. Kielen opettaminen oli kuitenkin tässä vaiheessa haastavaa, sillä lapset osasivat vastustaa itselleen vierasta kieltä. Suomen kielellä oli perheissä asema arjen pienten askareiden kielenä. Haastatteluista kävi myös ilmi, ettei päivittynyt tieto lasten oikeudesta oman äidinkielen opetukseen ollut saavuttanut informanttejaTutkimus osoittaa, ette perheidenkin kielipolitiikkaa kannattaa kokonaiskuvan saamiseksi aina tarkastella useammasta eri näkökulmasta. Kielen suunnittelun, kielen käytön sekä kieli-ideologioiden tarkastelu antaa kattavan kuvan perheen kielipolitiikasta sekä siihen vaikuttavista mikro- ja makrotason tekijöistä.