Browsing by Subject "kiinnittyminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Törrönen, Maritta (Yliopistopaino, 1999)
  • Toivanen, Laura (Helsingfors universitet, 2009)
    Listeria monocytogenes is an important food-borne pathogen. It is a gram-positive bacterium, which multiplies in both aerobic and anaerobic conditions at a wide temperature area. It can grow in vacuum and modified atmosphere packages in refrigerated temperatures causing food hygienic risk. Listeria monocytogenes can cause life-threatening infection particularly in individuals who are immunocompromised, pregnant and elderly. The disease is divided into invasive and non-invasive form. The disease manifests typically with septicaemia, meningitis and gastroenteritis in non-invasive form. L. monocytogenes exists widely in the environment such as soil and water. It can find its way from the environment to the food processing plants and cause so called persistent contamination in the plant. The persistent contamination is a sum of many factors. Bacterial adhesion, acid and heat tolerance, the failure of disinfection, the adaptation of bacteria to sanitizing agents, complex processing machines and the existence of compartmentalization has its own role. Listeria monocytogenes strains can be divided into persistent and non-persistent strains. The persistent strains adhere to stainless steel surfaces faster than non-persistent strains. After the adhesion bacteria produce exopolysaccarides around themselves creating a biofilm. There are several methods to investigate biofilms. These methods can be divided into direct and indirect methods. In direct methods the biofilm is observed directly with microscope. The indirect methods are often colorimetric in other words the adherent bacteria are stained and the amount of colour is measured to estimate the amount of biofilm. The aim of the study was to set up a microtiter plate method to examine the adhesion of L. monocytogenes. At the same time the adhesion of persistent and non-persistent L. monocytogenes strains was compared. There were 20 L. monocytogenes strains that were isolated from food processing plants. The test was repeated 2 or 3 times. In the method which was used in this study the strain was incubated in the suspension in the microtiter plate. The adhered cells were stained and then the colour was dissolved. The optical density of the suspension was measured. The higher the optical density of the suspension was, the more there were adhered bacteria. Part of the studied strains had statistically significant difference in the adhesion. However most of the strains did not have a significant difference in adhesion. There was not statistically significant difference in the adhesion of persistent and non-persistent strains. The microtiter plate method proved to be a practical method to examine the biofilm of L. monocytogenes but its repeatability should still be improved. Differences in the adhesion of strains were observed with the method. Many strains can be examined at the same time with the method. The method is also easily modified to different research conditions.
  • Holm, Jenny (Helsingfors universitet, 2013)
    Listeria monocytogenes on elintarvikevälitteinen, opportunistinen patogeeni, joka voi aiheuttaa ihmiselle listerioosin. Kannat sietävät hyvin jääkaappilämpötiloja ja sopeutuvat erilaisiin elinympäristöihin. Elintarvikelaitoksissa listeriat ovat usein pysyviä laitoskantoja, jotka kontaminoivat tuotteita usein pitkällä aikavälillä. Tämän maisterin tutkielman laboratorio-osuus tehtiin syyslukukauden 2012 aikana Eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla, mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden huippuyksikössä. Tarkoituksena oli tutkia DEAD-Box RNA helikaasien vaikutusta L. monocytogenes EGD-e –kannan flagellan ilmenemiseen ja kiinnittymiseen. Kirjallisuuden mukaan L. monocytogenes –kantojen kiinnittymiseen vaikuttavat suuresti mahdollisesti adhesiivisina toimivien flagellojen läsnäolo sekä solujen liikkuvuus. L. monocytogenes EGD-e–kannalla on neljä DEAD-Box RNA helikaasigeeniä (lmo0866, lmo1246, lmo1450 ja lmo1722), joista osa vaikuttaa kasvuun ja liikkuvuuteen. Kaksi geeneistä vaikuttaa lisäksi positiivisesti bakteerin selviämiseen kylmän, etanolin ja emäksisen tai hapettavan kasvuympäristön aiheuttamassa stressitilanteessa. L. monocytogenes EGD-e mutanttikannoista ?lmo0866 ja ?lmo1450 on todettu liikkumattomiksi ja ?lmo1722 osittain liikkuvaksi. Nämä mutanttikannat ovat lisäksi kylmänherkkiä DEAD-Box RNA helikaasimutanttikannat ja villityyppi kuvattiin TEM-tekniikalla ja kahden flagellageenin (flhA ja motA) ilmentymistä mitattiin qRT-PCR:lla. Lopuksi kantojen kiinnittymistä tutkittiin mikrotiitterilevymenetelmällä. Kaikki tutkimukset tehtiin kahdessa lämpötilassa (+25 ja +37°C:ssa). Elektronimikroskooppikuvat ja qRT-PCR –tulokset olivat toisiaan tukevia. Mutanttikanta ?lmo0866 ei tuottanut flagelloja lainkaan, kun taas kannalla ?lmo1450 flagellojen tuotto oli heikompaa villityyppiin verrattuna +25°C:ssa. Kannat ?lmo1246 ja ?lmo1722 vastasivat villityyppiä flagellan esiintymisen suhteen. Mutanttikannoista ?lmo0866 ilmensi +25°C:ssa molempia tutkittuja flagellageenejä yli 20-kertaa vähemmän kuin villityyppi. Myös geenin lmo1450 poistaminen johti flagellageenien ilmentymisen vähenemiseen. Mutanttikannan ?lmo1722 osalta ilmentyminen oli alentunut vain toisen tutkitun flagellageenin (motA) osalta. Geenin lmo1246 deleetio ei vaikuttanut flagellageenien ilmentymiseen. Kiinnittymisessä eroja ei havaittu helikaasimutanttien ja villityypin välillä kummassakaan tutkitussa lämpötilassa, joten yksittäiset DEAD-Box RNA helikaasigeenit eivät vaikuta L. monocytogenes EGD-e –kannan kiinnittymiseen. L. monocytogenes –bakteerin kiinnittymiseen polystyreenipinnalle vaikuttavat kirjallisuuden mukaan useat eri tekijät, kuten inkubointilämpötila, -aika, ravinteet ja kanta. Flagellan ja liikkuvuuden merkitys kiinnittymiseen ei ole mahdollisesti niin suuri kuin on aiemmin oletettu.
  • Salonen, Tomi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Aims: Aims of the dissertation was to examine study progresses of students of engineering. The aspiration was particularly to clarify how study progress is connected with approaches to learning, engagement and procrastination. Advancement and quality of studies has been notably researched in framework of approaches to learning. Engagement and procrastination have also been detected to reveal connections with fluency of studies. Progress of studies has not however been examined among these three frameworks simultaneously. In order to enlighten fluency of study progresses this dissertation strove to cover for this gap. Different student clusters were formulated by framaworks of approaches to learning, engagement and procrastination. Different student clusters were compared with study outcomes and the progress of studies. Methods: The data (N=236) was collected with a questionnaire indicated to Metropolia students of engineering in spring 2013. Analysis of factor, cluster and variance was utilized. Results and conclusions: the clusters were differed in approaches to learning, engagement and procrastination according to their theories. Deep processing was strongest in a cluster with also the strongest engagement. Whereas procrastination was strongest in a cluster with the strongest surface processing. Engagement was also lower in this cluster. The periods of study processes were also connected with approaches to learning, engagement and procrastination. Students with deep processing and stronger engagement seemed to perform faster and with better grades. These students also had lower procrastination levels. The weakest performs and lowest grades were connected with the surface approach of learning, lower levels of engagement and higher procrastination. Run-off examines and unperformed courses became more obvious among these students. This dissertation doesn’t give bright answers of inner relations of these theories’ influences during study processes. Follow-up research should be launched to itemize influences of approaches to learning, engagement and procrastination. It’s also unclear how these theories are being at least partly vulcanized by their defititions.
  • Niskanen, Taina (Helsingfors universitet, 1999)
    Suomessa raportoidaan vuosittain noin 1000 sairastumistapausta, jonka aiheuttajana on Yersinia enterocolitica. Tärkeimpänä tartunnanlähteenä ihmisille pidetään saastuneita elintarvikkeita, etenkin huonosti kypsennettyjä sianlihatuotteita. Patogeenista Y. enterocoliticaa on voitu säännöllisesti eristää kliinisesti terveiden sikojen tonsilloista ja suolistosta. Tämä aiheuttaa erityisiä vaatimuksia teurastushygienialle, jotta ei tapahtuisi ruhojen ja tuotteiden kontaminaatiota. Y. enterocolitica on ongelmallinen bakteeri elintarviketeollisuudessa myös siksi, että se kykenee lisääntymään matalissa lämpötiloissa ja säilyy pitkiä aikoja pakastettuna. Bakteerien kiinnittymisen on todettu olevan merkittävä tekijä elintarviketeollisuudessa pintahygienian kannalta. Pinnoille kertyy jatkuvasti orgaanista materiaalia. Konsentroituneet ravinteet toimivat bakteerien kiinnittymis- ja kasvualustana ja mahdollistavat sitkeästi pintaan takertuvan biofilmin muodostumisen. Kiinnittyneet bakteerit ja biofilmi sietävät hyvin pesu- ja desinfektioaineita, ja ne voivat olla vaikeasti poistettavissa pinnoilta tavanomaisella siivouksella. Näin pintoihin kiinnittyneet bakteerit toimivat jatkuvana kontaminaatiolähteenä elintarvikkeita käsiteltäessä ja valmistettaessa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli määrittää neljän eri Y. enterocolitica -kannan kasvu ja verrata kantojen välistä eroa kasvunopeudessa sekä kiinnittymisessä ruostumattomalle teräspinnalle 12 °C:ssa ja 25 °C:ssa. Patogeenisen Y. enterocolitican tiedetään kykenevän kiinnittymään elintarviketeollisuudessa yleisesti käytettyihin pintamateriaaleihin kuten teräkseen, kumiin ja tefloniin. Kantojen välistä vertailua ei ole aikaisemmin tehty Y. enterocoliticalla. Tutkimuksessa käytettiin plasmidillisia eli patogeenisia kantoja (2 kpl) sekä plasmidittomia, apatogeenisia kantoja (2 kpl). Plasmidissa sijaitsee kiinnittymisgeeni (yadA), joka vastaa bakteerin invaasiosta ja adheesiosta elimistössä. Plasmidittomalla apatogeenisella kannalla on kromosomaalisia adheesio-invaasio-geenejä (inv ja ail). Tutkimuksessa kantojen välillä voitiin nähdä eroja sekä kasvunopeudessa että kiinnittymisessä. Plasmiditon, apatogeeninen kanta kasvoi muita kantoja nopeammin molemmissa tutkituissa lämpötiloissa. Kasvunopeus ja kiinnittyminen eivät kuitenkaan korreloi keskenään, koska toinen plasmidillinen kanta kiinnittyi muita kantoja huomattavasti paremmin. Muiden kantojen välillä kiinnittymisessä oli vain pieniä eroja kiinnittymisen alkuvaiheessa 1 ja 4 tunnin kuluttua. Vuorokauden kuluttua erot olivat tasoittuneet lähes kokonaan kantojen välillä. Vain alusta asti runsaimmin kiinnittynyt plasmidillinen kanta säilytti etumatkansa. Koska myös apatogeeniset kannat kiinnittyivät hyvin, ei kiinnittymisestä vastaava tekijä voi sijaita pelkästään plasmidissa. Arvioitaessa bakteerien kiinnittymisen ja biofilmin muodostumisen merkitystä teurastamotiloissa ja lihankäsittelylaitoksissa voi erityisesti alkuvaiheessa nopeasti kiinnittyvä kanta valikoitua ja aiheuttaa ongelmia puhtaanapidolle.