Browsing by Subject "kiintymys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Lappalainen, Merja (1999)
    Tutkielmassa on tarkasteltu vanhempien ja lasten välisen kiintymyksen merkitystä nuoren sosialisaatiossa ja elämäntavan muotoutumisessa. Aluksi tarkastellaan nuoruus käsitteenkehittymistä. Nuorisotutkimus käynnistyi toisen maailmansodan jälkeen. Sosialisaatioon liittyvät kysymykset ovat edelleen suurin yksittäinen teoreettinen viitekehys nuorisotutkimuksessa. Nuorten uskonnollisuus on ollut viimevuosina joidenkin tutkimusten kohteena, mutta nuorten mukanaolo uskonnollisissa yhteisöissä on varsin niukasti tutkittu alue. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostaa kaksitoista touko-kesäkuussa 1996 Kotkassa tehtyä teemahaastattelua, jotka suoritettiin parihaastatteluina uskovaisen ja ei-uskovaisen nuoren kanssa. Haastattelujen avulla etsittiin viitteitä seuraaviin ongelmiin: Kuinka kasvattajan ja kasvatettavan välinen tunneside vaikuttaa kasvatettavan nuoruuden elämäntapaan, ja onko vanhempien kasvatustyylillä merkitystä sen muotoutumisessa? Lisäksi etsitään viitteitä siihen, mikä saa nuoren kiinnittymään uskonnolliseen yhteisöön. Aineiston analyysi on kvalitatiivista sisältöanalyysiä. Haastattelujen perusteella aineisto jaettiin kolmeen kiintymystyyppiin Bowlbyn kiintymysteorian mukaan. Analyysissä tarkastellaan eri kategorioihin lukeutuvien nuorten maailmankuvaa, elämäntapaa ja yhteiskunnallista kiinnostusta. Tuloksena todetaan mm., että turvallisesti kiintyneillä nuorilla on usein samankaltainen elämäntapa ja maailmankatsomus kuin heidän vanhemmillaan. Heille uskoontulo on useimmiten kasvamista uskoon. Näyttää siltä, että tämän ryhmän nuoret eivät useinkaan tule uskoon muulla tavoin. Epävarmasti ja torjutusti kiintyneiden nuorten elämäntavat ja maailmankuva saattaa olla täysin erilainen kuin heidän vanhemmilla. Näistä kategorioista löytyy ne, jotka tulevat nuoruudessa uskoon. He hakevat uskoontulon kautta rakkautta, turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta kavereiden kanssa. Elämäntavoissa on selviä eroja. Kenelläkään uskovaisista nuorista ei ollut suutelua enempää seksikokemuksia, kun taas ei-uskovaisista kaikki olivat olleet vähintään yhden partnerin kanssa sukupuolisuhteessa. Päihteiden käytössä erot olivat myös jyrkät. Uskovaiset kertovat olevansa täysin raittiita, toisin kuin ikätoverinsa. Vapaa-aikana molemmat tapasivat kavereita. Uskovilla nuorilla kavereiden merkitys korostuu, heidän elämäntapaansa vaikuttaa voimakkaasti seurakunnan voimakas opetus niidenkin nuorten kohdalla, jotka eivät ole saaneet kotona uskonnollista kasvatusta. Yhteiskunnallinen kiinnostuneisuus on kaikilla hyvin vähäistä. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat haastatteluaineiston lisäksi John Bowlbyn teokset: Parent-children. Attachment and Helthy 1988 ja The Making and Breakin of A Affectional Bonds 1979, sekä Mäki-Kulmala Airi: Nuoruus on nuoruus 1989 ja Pulkkinen Lea: Nuoret ja kotikasvatus 1984.
  • Pajamies, Kristiina Elina (2008)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin aikuisten kiintymystyylien yhteyttä rakkauden osatekijöihin – sitoutumiseen, läheisyyteen ja intohimoon – sekä parisuhdetyytyväisyyteen. Parisuhteita selitettiin kiintymystyylien, rakkauden osatekijöiden sekä parisuhdetyytyväisyyden pohjalta. Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva parisuhteista ja sen piirteistä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, vaikuttaako sukupuoli kiintymystyylien, rakkauden osatekijöiden ja parisuhdetyytyväisyyden väliseen yhteyteen, eli muodostuuko miesten ja naisten parisuhteista erilaisia. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä oli lapsen ja vanhemman väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen perustuva John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria ja teorian sovellus aikuisten rakkaussuhteista. Rakkauden osatekijöitä tarkasteltiin Robert Sternbergin kolmioteorian näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto hankittiin Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijoilta www-kyselyn avulla ainejärjestöjen sähköpostilistojen kautta. Kyselyyn vastasi 1016 opiskelijaa. Tilastollista analyysiä varten muodostettiin 954 opiskelijaa käsittävä osa-aineisto, joista naisia oli 824 ja miehiä 130. Tutkittavien kiintymystyyliä mitattiin itsearviointina Simpsonin (1990) aikuisten Attachment Style Measure -kiintymystyylimittarilla. Rakkauden osatekijöitä – sitoutumista, läheisyyttä ja intohimoa – puolestaan määritettiin Sternbergin (1986) Triangular Love Scale -itsearviointimittarilla. Tutkittavien kokemusta yleisestä tyytyväisyydestään parisuhteeseensa mitattiin Hendrickin (1988) Relationship Assessment Scale -itsearviointimittarilla. Tutkimuksessa selitettävänä muuttujana oli parisuhdetyytyväisyys. Selittävinä muuttujina olivat aikuisten kiintymystyylit, rakkauden osatekijät sekä valikoidut taustamuuttujat. Tutkielman hypoteesit saivat osittain vahvistusta. Korrelaatiotarkastelujen mukaan turvallinen kiintymystyyli oli positiivisessa yhteydessä kaikkiin rakkauden osatekijöihin sekä parisuhdetyytyväisyyteen. Sitä vastoin välttelevä ja vastustava kiintymystyyli olivat molemmat negatiivisessa yhteydessä tyytyväisyyteen parisuhteessa sekä rakkauden osatekijöihin, lukuun ottamatta intohimoa, johon vastustavalla kiintymystyylillä ei ollut merkitsevää yhteyttä. Regressioanalyysin interaktiotermeillä sukupuolierot tulivat esille siten, että välttelevä kiintymystyyli oli miehillä naisia voimakkaammin yhteydessä tyytymättömyyteen parisuhteessa. Lisäksi havaittiin, että mitä turvallisemmin kiintynyt mies oli, sitä todennäköisemmin hän koki enemmän läheisyyttä ja sitoutumista parisuhteessaan verrattuna turvallisesti kiintyneisiin naisiin. Hierarkkiset regressioanalyysit osoittivat, että ainoastaan vastustava kiintymystyyli vähensi tyytyväisyyttä parisuhteessa sekä miehillä että naisilla. Turvallinen ja välttelevä kiintymystyyli eivät tässä tutkimuksessa selittäneet parisuhdetyytyväisyyttä. Kiintymystyylejä vahvemmin sitoutuminen, intohimo ja läheisyys olivat tekijöitä, jotka ennustivat parisuhdetyytyväisyyttä molemmilla sukupuolilla. Naisilla läheisyyden kokeminen ja miehillä sitoutuminen osoittautuivat voimakkaimmiksi parisuhdetyytyväisyyttä selittäviksi tekijöiksi. Miesten kohdalla intohimo ei selittänyt lainkaan parisuhdetyytyväisyyttä. Tämä tutkimus osoitti, että aikuisten kiintymystyylit on tärkeä tutkimuskohde parisuhteita tutkittaessa, joskin parisuhteeseen vaikuttavat myös monet muut tekijät. Todellisuudessa parisuhde on monimutkainen kahdenvälinen prosessi. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että kiintymyksen tutkiminen yhdistettynä rakkautta koskeviin teorioihin tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman ihmissuhteiden, yksilöllisen käyttäytymisen sekä parisuhteen toiminnan tarkastelemiseen. Keskeiset lähteet: Ainswort, M. (1989), Bowlby, J. (1969, 1973, 1988), Hazan, C. & Shaver, P. R. (1987), Simpson, J. A. (1990), Sternberg, R. & Grajek, S. (1984), Sternberg, R. (1986, 1988a,1988b).
  • Jalonen, Linda (Helsingfors universitet, 2016)
    Aims. Attachment has been linked to children's psychiatric symptoms. However, only a few studies have focused on parental attachment towards the child. Most studies have focused on parent's general attachment representations, which do not address the parental subjective attachment to their child. The aim of this study is to examine whether parental subjective attachment towards the child is associated with child's internalizing and externalizing symptoms and total problems. We also examine whether maternal or paternal depression, child temperament or gender affect the aforementioned associations. Methods. This study is a part of Prediction and Prevention of Pre-eclampsia (PREDO) – study. The size of the current study sample was 2021 mothers and 1273 fathers and their children. Maternal and paternal attachment were assessed with the Maternal/Paternal Postnatal Attachment Scale (MPAS/PPAS) – self report questionnaire when the child was six months old. Child's internalizing, externalizing and total problems were assessed with the Child Behavior Checklist 1½-5 (CBCL1½-5) – questionnaire when the child was 1.5 to 5 years old. The associations were investigated using linear regression analysis, controlling for maternal or paternal attachment and several sociodemographic factors related to the child and parents. Results and conclusions. Results indicated that secure maternal and paternal attachment was associated with less internalizing, externalizing and total problems in children. Parental depression and child's temperamental traits mediated the association of parental attachment and child's psychiatric symptoms. Maternal attachment was also independently associated with child's psychiatric symptoms. An interaction effect was found between maternal attachment and child's negative emotionality in relation to child's total problems: insecure maternal attachment and child's high negative emotionality were associated with more total problems in childhood. These results provide evidence that both parents' subjective attachment is related to child's psychiatric symptoms, and also highlight the significance of child's temperament in the development of psychiatric symptoms.