Objectives. Attachment theory is a theory of social development and personality, known around the world. According to the theory, children have an innate tendency to develop a biologically based and central nervous system-regulated attachment bond to their primary caregivers in order to ensure safety, care, and survival. Early attachment experiences contribute to the way one sees oneself and others and lead to secure, insecure, or disorganized attachment styles, which affect rest of one’s life. Previous research has confirmed the universal nature of attachment, different attachment categories and styles, and early attachment’s links with future relationships and various internal and external problems. Attachment research has traditionally concentrated on early childhood and early childhood environments, whereas middle childhood, adolescence, and school context have been studied less. The objectives of the present study were to find out what kinds of links there are between attachment and the lives of school-aged children and youngsters, what kinds of attachment-related challenges teachers encounter at school, and how teachers could support their students with those attachment-related challenges. The aim is to explore attachment in the lives of school-aged children and youngsters, including at school, to gain a better understanding and to create a valuable foundation for future research. Methodology. The present study was conducted as a systematic literature review, which allowed the gathering of diverse and comprehensive, yet relevant research material, while also supporting objectivity and reproducibility aspects of the study. The material, available through electronic databases, was comprised of research articles from around the world, published in peer-reviewed international research journals. The material was analyzed thematically by research questions and topics, which were then used as a framework in the Results section. Results and conclusions. Early attachment and attachment styles were directly and indirectly linked to the lives of school-aged children and youngsters, including teacher-student relationships, peer relationships, family relationships, and academic achievement, as well as internal and external problems. Various attachment-related challenges and problems were visible at school, but teachers had many ways to buffer them. Current attachment research has not affected or changed school environments enough. Much more attention should be given to attachment within schools, teacher education, and in-service training programs in order to give students better support for their attachment-related problems and challenges.

Tutkimus tarkastelee perheitä, joissa on sekä perheeseen kansainvälisen adoption kautta tulleita että biologisia lapsia. Kiinnostuksen kohteena on vanhemmuus sekä vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde. Vanhempien kokemuksia tarkastellaan psykologisen vanhemmuuden teoriaa ja kiintymyssuhdeteoriaa hyödyntäen. Perheitä, joissa on sekä kansainvälisesti adoptoituja että biologisia lapsia, ei ole adoptiotutkimuksessa juurikaan käsitelty. Tutkimuksen näkökulmasta ei ole suomalaista tutkimusta ja kansainvälisesti aihetta on tutkittu pääasiassa vain kvantitatiivisen menetelmin. Tutkimuksen teoreettinen taustoitus käsittelee adoptoitujen ja biologisten lasten perheitä koskevaa tutkimusta sekä adoptoitujen lasten kiintymyssuhteita ja adoptiovanhemmuutta koskevaa tutkimusta. Tutkimuksen laaja taustoitus tarjoaa suomalaiselle lukijalla perusteellisen katsauksen adoptiotoimintaan ja aikaisempiin tutkimuksiin. Sosiaalityön kannalta tutkimuksella on arvoa, sillä vaikka adoptiotoiminta on osa sosiaalipalveluja, se on silti monille sosiaalityöntekijöille tuntematonta ja vierasta. Tutkimuksen lähestymistapa on tarinallinen. Tutkimusaineistona ovat vanhempien, joiden perheissä on sekä kansainvälisesti adoptoituja että biologisia lapsia, kirjoittamat tarinat. Aineisto muodostuu yhteensä kymmenestä tarinasta, joiden kertojina on yhdeksän äitiä ja kaksi isää. Aineisto kerättiin vanhemmille osoitetulla kirjoituspyynnöllä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde on aina yksilöllinen ja kokemuksellinen. Kiinnittyminen sekä adoptoituun että biologiseen lapseen voi tapahtua heti, mutta todellinen kiintymyssuhde syntyy ja kehittyy ajan kanssa. Adoptoitujen ja biologisten lasten vanhemmuus on arjessa samanlaista. Arjen vanhemmuuteen kuuluu se, että arjessa adoption ja biologisuuden välille ei tehdä eroa ja adoptoituja ja biologisia lapsia kohdellaan samalla tavoin. Adoptoidun lapsen erityistarpeet ja tausta vaikuttavat vanhemmuuteen tehden siitä kuitenkin aina myös erityistä vanhemmuutta, jossa korostuu oman toiminnan tietoinen pohdinta vanhempana toimimisessa. Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman psykologisen vanhemmuuden teoriaan, sillä tutkimustulosten mukaan vanhemman kiintymyksen kokemuksessa lastaan kohtaan, oli hän adoptoitu tai biologinen, merkityksellisin tekijä on lapsen omana kokeminen. Vanhemman näkökulmasta psykologinen vanhemmuus syntyy vanhemman kokiessa lapsen omakseen, mikä ei edellytä biologista vanhemmuutta. Tutkimus tuo esiin monia etuja, joita biologisten lasten perheillä adoptiossa on. Turvallisuuden tunteen näkökulmasta adoptoidun lapsen voi olla helpompi liittyä lapsiperheeseen ja biologiset lapset voivat tukea adoptoidun lapsen fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Adoptoitujen ja biologisten lasten sisarussuhteet näyttäytyivät hyvinä. Biologisen lapsen vanhemmuus auttaa kiintymyssuhteen luomista adoptoituun lapseen ja luo pohjan adoptiovanhemmuudelle. Perheet, joissa on sekä adoptoituja että biologisia lapsia, voivat kohdata ennakkoluuloja ja rasismia. Osa ennakkoluuloista liittyy perherakenteeseen, kuten esimerkiksi adoptoidun lapsen aseman kyseenalaistamiseen perheen ja suvun jäsenenä. Osa ennakkoluuloista, kuten esimerkiksi tungetteleva huomio ja lasten nimittely, ovat puolestaan sellaisia, joita adoptioperheet ylipäätään kohtaavat. Tutkimustulosteni valossa adoptiota ei tulisi nähdä vain lapsettomien parien vaihtoehtona perheen perustamiseen ja laajentamiseen, vaan yhtä lailla myös mahdollisuutena kaikille niille vanhemmille, jotka haluavat antaa adoptoidulle lapselle perheen ja kodin.