Browsing by Subject "kilpailu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 56
  • Pukkala, Timo; Karsikko, Jari; Kolström, Taneli (Suomen metsätieteellinen seura, 1992)
  • Vauhkonen, Jukka (1999)
    In this thesis we analyse the functioning of credit markets in environments where adverse selection interferes with an efficient allocation of capital. Throughout the thesis we assume that borrowers have private information on the profitability of their investment projects and, consequently, on the probability of being able to repay the funds they have loaned. A special feature of our thesis is that lenders can reduce or totally eliminate the adverse selection problem by expending resources on the ex-ante screening of borrowers. Thus, by investing in ex-ante screening lenders can reduce the informational gap between them and borrowers before the financial contract is signed. In the first model we derive the optimal financial contracts between a monopoly lender and two types of borrowers in an environment where good borrowers' return distributions first-order stochastically dominate bad borrowers' return distributions and where the lender has access to a costly and perfect screening technology. When the lender can commit to stochastic screening - that is, when she can commit to inspect only a certain proportion of loan applicants, the unique optimal contract for bad borrowers combines features of equity and call option contracts. This results contradicts earlier studies, where in an otherwise identical environment but with a large number of small and identical lenders the optimal contract is the standard debt contract. In our second model we investigate how the loan interest rate competition between two banks, only one of which has access to a costly but imperfect ex-ante monitoring technology, affects the optimal level of monitoring and, more generally, the feasibility of monitoring. We compare the investments in monitoring between a monopoly bank and a banking duopoly. We show that the state of economy is a crucial determinant of the effects of competition on the investment in monitoring: for low values of the state of economy, an increase in competition has no effects on monitoring incentives - for intermediate values of the state economy, competition reduces incentives to monitor - and for sufficiently high values of the state of economy, an increase in competition even increases investments in the monitoring technology. Furthermore, the intensity of competition between the two banks is shown to be an increasing function of the state of economy.
  • Pukkala, Timo; Kolström, Taneli (Suomen metsätieteellinen seura, 1987)
  • Kalela, Erkki K. (Suomen metsätieteellinen seura, 1949)
  • Merikanto, Ilona (Helsingfors universitet, 2012)
    Many pathogens are able to survive and reproduce in the environment outside of host for instance by saprotrophic lifestyle. These kinds of pathogens are called opportunistic as compared to obligatory pathogens that cannot interact or reproduce in the environment outside of host. Opportunistic pathogens are subject to strong selection forces in the environment outside of host for instance while they compete for resources they share with other microbes. Ecological interactions in the environment outside of host can therefore influence on the disease dynamics and evolution of virulence of an opportunistic pathogen. No proper theoretical model that would acknowledge opportunistic reproduction and ecological interactions in the environment out side of host has been developed before. Yet it is essential to develop this kind of theoretical model so that the development and dynamics of opportunistic diseases could be predicted and prevented. In this work, an opportunistic disease model was developed that considers both the opportunistic reproduction and the influence of a superior competitor as compared to pathogenic strain on pathogen growth in the environment outside of host. Differential equations in the model represent the density changes in time in the populations of susceptible and infected host, pathogen and rival strain outside host that is not pathogenic. Evolution of virulence of the new opportunistic pathogen meaning the ability to grow from low density in presence of superior competing strain was modeled in differing circumstances. Opportunistic disease dynamics was modeled in differing circumstances, when non-pathogenic competing strain was either present or absent. Equilibrium equations were solvable to a system, where non-pathogenic competing strain was absent, but to a system where non-pathogenic competing strain was present. Analyses of the model were performed with Math Works MATLAB – program. Reproducing inside host gives an opportunity for new opportunistic pathogen to increase in density under circumstances where competition is moderate enough so that the reproduction in the environment outside host may compensate opportunistic pathogen's weaker ability to compete. Reproduction and competition in the environment outside host produce disease dynamics that differ from more traditional SI-models. Density dependence of the reproduction in the environment outside host stabilizes host-parasite system in the absence of competition in the environment outside host. Instead, in the presence of competition the competitive advantage of the non-pathogen strain destabilizes disease dynamics and prevents extinction of the susceptible host. Reproduction in the environment outside host also enables opportunistic pathogen to remain in the environment in the absence of susceptible hosts and functions thus as a potential mechanism for disease out breaks when circumstances change. However, increasing competition in the environment outside host at the expense of opportunistic pathogen may potentially prevent epidemics. Among other things, the model could be applied to biological control with the intension of removing an opportunistic pathogen naturally by weakening its survival in the environment out side of host in a competiotion situation. This kind of biological control could for example be possible in the case of saprotrophic Flavobacterium columnare –fish pathogen that is found in fish farms.
  • Aalto-Setälä, Ville; Nikkilä, Marita; Pagoulatos, Emilio (Kuluttajatutkimuskeskus, 2004)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 5/2004
    Tutkimus tarkastelee elintarvikesektorin hintaerojen syitä Euroopan maiden välillä. Tarkastelemme niin EU:n jäsenmaita (EU-15), hakijamaita (joista suurin osa on liittynyt unioniin 1.5.2004) kuin Efta-maitakin. Tutkimus vastaa kysymykseen, miksi elintarvikkeet ovat kalliita joissain Euroopan maissa ja edullisia toisissa. Tutkimuksen ensimmäinen tulos on, että suuri osa maiden välisistä elintarvikkeiden hintaeroista on selitettävissä. Maiden välisten hintaerojen määräytymisessä on kuitenkin eroja elintarvikesektorin sisälläkin, sillä kotimaisten ja tuontielintarvikkeiden hintaerot määräytyvät eri tavoin. Pääsyyt elintarvikkeiden hintaeroille maiden välillä ovat työvoimakustannusten taso (korkeat työvoimakustannukset nostavat myös hintatasoa), maan koko (hinnat ovat normaalisti suurissa maissa alemmat kuin pienissä), tuoteryhmän kulutusosuus (tietyssä maassa keskiarvoa enemmän käytetyt elintarvikkeet ovat normaalisti edullisia) ja maan avoimuus ulkomaiselle kilpailulle. Näiden tekijöiden huomioimisen jälkeenkin elintarvikkeet olivat kalleimpia Efta-maissa ja halvimpia entisissä Hakijamaissa. Yllättävä tulos on se, että arvonlisäveron taso ei juurikaan vaikuta elintarvikkeiden hintatasoon. Näin arvonlisäveron lasku ei todennäköisesti merkittävästi laskisi elintarvikkeiden hintoja Suomessa. Tutkimuksessa on myös kehitetty mittari maan kilpailullisuudelle. Kilpailullisuuden mittarin mukaan elintarvikesektorin kilpailullisuus on Suomessa kohtuullisen hyvä. Elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat Suomessa hieman korkeammat kuin niiden Suomen ominaisuuksien perusteella voisi olettaa olevan. Toisaalta elintarvikkeiden verottomat hinnat ovat Suomessa jopa alhaisemmat kuin niiden Suomen ominaisuuksien perusteella voisi olettaa olevan.
  • Pääkkönen, Jussi (1999)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan monopolistisesti kilpailullisen toimialan investoinnin volatiliteettia. Toimialan yritykset kohtaavat eksogeenisia shokkeja tuottavuus- ja kysyntäolosuhteissa. Kyseiset shokit aikaansaavat voittoaan maksimoivissa yrityksissä sopeutumisstrategioita investointisuunnitelmien muodossa sen mukaan, missä määrin kukin yritys olettaa havaitsemansa muutoksen ainoastaan itseään koskevaksi ja missä määrin koko toimialalle yhteiseksi kehitykseksi. Mikäli yritys tulkitsee havaitsemansa positiivisen shokin niin, että sen kannattavuus on paranemassa suhteessa kilpailijoihin, se pyrkii kasvamaan ja valtaamaan lisää markkinaosuutta. Tällöin on kuitenkin olemassa riski, että yritys tulee yli-investoineeksi, jolloin se on yliarvioinut oman todellisen kannattavuuden kehityksen ja samalla aliarvioinut koko toimialalle yhteisen muutoksen. Riski toimialan yli-investoinnista on tällöin todellinen. Tutkimus perustuu tältä osin teoriaan, jonka avulla on rakennettu mikrotaloudellisia perusteita uuskeynesiläiselle makrotalousteorialle. Keskeinen lähde, jolle tämä tutkimus rakentuu, on Nishimura (1992). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös monopolistisesti kilpailullista taloutta, jossa yritysten investointikäyttäytyminen on riippuvainen niiden keskuudessa vallitsevista tulevaisuudenodotuksista. Tutkimus rakentuu tältä osin eri mallille kuin toimialan investointia koskeva tarkastelu. Mikäli yritykset pessimismin vuoksi eivät investoi lainkaan nykyhetkellä, tulee tulevaisuuden tasapainotuotos olemaan matala alhaisen pääomakannan vuoksi. Mikäli yritykset optimismin vuoksi investoivat suhteellisen paljon nykyhetkellä, ja mikäli tuleva tasapainotuotos tulee olemaan korkea, on yritysten optimismi toteuttanut itsensä. Lisäksi mainitussa monopolistisesti kilpailullisessa taloudessa on olemassa moninkertaisen rationaalisten odotusten tasapainon mahdollisuus, kun tuotantotoiminnassa vallitsevat kasvavat skaalatuotot. Tutkimus rakentuu tältäkin osin teorialle, jonka avulla on rakennettu mikrotaloudellisia perusteita uuskeynesiläiselle makrotalousteorialle. Keskeinen lähde tutkimuksen tältä osalta on Kiyotaki (1988). Tässä tutkimuksessa todistetaan, että monopolistinen kilpailu toimialan rakenteellisella ominaisuutena saa aikaan riskin toimialan yli-investoinnista silloin, kun kyseisellä toimialalla vallitsee yritysten välinen epätäydellinen informaatio sekä kasvavat skaalatuotot, ja kun toimialan yritykset kohtaavat eksogeenisia shokkeja tuottavuus- ja kysyntäolosuhteissa. Lisäksi todistetaan, että toimialan sisäisen kilpailun voimistuminen kasvattaa toimialan investoinnin volatiliteettia, ja että toimialan investoinnin volatiliteettiongelma ei ole riippuvainen taloudellisten shokkien luonteesta. Analyysin laajennuksessa tarkastellaan myös eri skaalatuottojen ja vapaan markkinoilletulon vaikutusta toimialan investoinnin volatiliteettiin. Tutkimuksessa lisäksi todistetaan, että monopolistisesti kilpailullisessa taloudessa on olemassa moninkertaisen rationaalisten odotusten tasapainon mahdollisuus, kun taloutta kuvaavan mallin keskeisinä oletuksina ovat kasvavat skaalatuotot ja täysin joustava työvoiman tarjonta työvoiman määrän ylärajalle asti. Lisäksi oletetaan, että yritysten keskuudessa vallitsevat rationaaliset odotukset. Yritysten investointi sopeutuu aina kohti optimistista tai pessimististä tasapainoa.
  • Katajisto, Tarja (University of Helsinki, 1992)
  • Haavisto, Mari (2007)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu vaikuttaa toimittajan arkeen. Minua kiinnostaa erityisesti, nähdäänkö kilpailu eri tavalla markkinajohtajan ja altavastaajan toimituksissa. Rajaan tutkimukseni Iltalehden ja Ilta-Sanomien kotimaan uutistoimittajiin. Mielestäni kilpailutilanne näkyy parhaiten juuri kotimaan uutistoimituksessa, sillä siellä joudutaan reagoimaan nopealla aikataululla päivän uutistapahtumiin toisin kuin esimerkiksi urheilutoimituksessa, jossa päivän agenda on pitkälti selvillä jo aamulla. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksessani on kolme teemaa: 1) suhde toiseen lehteen, 2) kilpailu positiivisena tekijänä, ja 3) kilpailu negatiivisena ja rajoittavana tekijänä. Tutkimuksessani on yhteensä 12 haastateltavaa: neljä toimittajaa ja kaksi esimiestä sekä Iltalehdestä että Ilta-Sanomista. Jaan tutkimukseni teorialuvun kolmeen osaan. Ensimmäiseksi tarkastelen joukkoviestinnän markkinoitumista ja kaupallistumista tabloidisaation ja omistuksen keskittymisen kautta. Päälähteinäni käytän Colin Sparksin ja Juha Herkmanin tutkimuksia. Toiseksi käsittelen kilpailua mediakentällä teoreettisten markkinarakenteiden pohjalta. Teoria perustuu mikrotaloustieteellisen teorian perusperiaatteisiin. Päälähteinäni käytän Robert G. Picardin sekä Jyrki Jyrkiäisen tutkimuksia. Kolmannessa osassa käsittelen journalisteja ja journalistista työtä, jota käyn läpi rutiinien, uutiskriteerien sekä journalistien arjen ja ihanteiden kautta. Päälähteinäni käytän Tuomo Mörän ja Ari Heinosen tutkimuksia. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että toimittajien suhde toiseen lehteen on kaksijakoinen. Toisaalta kilpailijaa pidetään kaverina, jonka kanssa pelataan reilua peliä ja yritetään rehellisin keinoin itse saavuttaa uutisvoitto. Toisaalta kilpailevaa lehteä pidetään suoranaisena uhkana, joka yritetään voittaa keinolla millä hyvänsä. Haastateltavat kokivat kahdenkeskisen kilpailun positiivisena asiana, koska se kannustaa parempiin suorituksiin. Toisaalta kilpailu koettiin hyvin raskaana ja kielteisenä asiana, koska se lisää kiirettä ja painetta. Kilpailun vuoksi toimittajat saavat yhä vähenevässä määrin kirjoittaa juttuja aihepiireistä, jotka ovat heitä itseään lähellä. Markkinajohtajan ja altavastaajan perimmäisessä suhtautumisessa kilpailuun ei löytynyt suuria eroja. Kilpailun ilmapiiri on kuitenkin enemmän läsnä altavastaajan kuin markkinajohtajan toimituksessa.
  • Palo, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1972)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 26/2007
    Kaupan ja kilpailun työryhmä on arvioinut erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain sekä aukiololain vaikutuksia kaupan palveluverkon kehitykseen, palveluiden saavutettavuuteen ja eri myymälätyyppien kilpailutilanteeseen. Työryhmä esittää myös suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Suositukset tähtäävät siihen, että kilpailunäkökulma olisi nykyistä paremmin mukana kaavojen valmistelussa. Työryhmä suosittelee muun maussa selvitettäväksi, tulisiko kilpailun edistämisen tavoite sisällyttää maankäyttö- ja rakennuslakiin. Lisäksi suositellaan, että käynnistetään selvitys vähittäiskaupan suuryksikön nykyisen kokorajan ajanmukaisuuden arvioimiseksi kilpailun edistämisen ja kaupan sijainninohjauksen tarpeiden kannalta. Työryhmä pitää tarpeellisena, että paljon tilaa vaativan erikoiskaupan tulkintaa koskevaa ympäristöministeriön suositusta selkeytetään ja yksinkertaistetaan. Työryhmä pitää tarpeellisena myös kauppojen aukioloa koskevan lainsäädännön selkeyttämistä.
  • Koski, Kimmo (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 23/2007
    Kauppa maakuntakaavoituksessa -julkaisussa tarkastellaan maakuntakaavoitusta kaupan sijainnin ohjauksen välineenä. Maakuntakaavojen kauppaa koskevien ohjausperiaatteiden arvioidaan välittyneen hyvin kuntakaavoihin. Palveluverkkoselvitykset ja yhteistyöryhmät ovat luoneet hyvän työskentelyilmapiirin kaavojen valmisteluun. Myös kehittämistarpeita tunnistettiin. Maakuntakaavoitukselta kaivataan vahvempaan seudulliseen näkemykseen perustuvaa kehittämisotetta kaupan palveluverkon ohjauksessa. Julkaisussa arvioidaan myös, miten kilpailun toimivuuden näkökulma on otettu huomioon maakuntakaavojen valmistelussa. Keskeinen havainto on, että kilpailuun liittyvät kysymykset ovat jääneet taka-alalle maakuntakaavoituksessa.
  • Alavuotunki, Kaisa (2004)
    Perinteinen käsitys on, että kilpailulliset markkinat eivät onnistu luomaan kannustimia innovaatiolle. Syyksi nähdään, että jos kuka tahansa voi ottaa idean ilmaiseksi käyttöönsä, niin keksijä ei saa työstään taloudellista hyötyä. Näin ollen ainoastaan keksijälle myönnetyt immateriaalioikeudet ideahyödykkeen valmistamiseen ja myymiseen takaavat ideoiden tehokkaan tuotannon ja kannustavat tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Laajat patenttijärjestelmät voivat kuitenkin luoda talouteen tehottomuutta. Kilpailun vääristäminen, korkeat hinnat ja keksimiskannustimien osittainen tukahduttaminen ovat ongelmana erityisesti nopeasti kehittyvillä teollisuuden aloilla kuten ohjelmistoteollisuudessa. Pro gradu -tutkielmani tarkastelee, voivatko kilpailulliset markkinat luoda innovaatiokannustimia ja, jos voivat niin, millä ehdoin. Mahdollisuudesta kirjoittivat ensimmäisten joukossa tutkijat Boldrin ja Levine (2002b) sekä Quah (2002a). Tarkastelu nojaa oletukselle, ettei ideaa voi rajallisessa ajassa kopioida äärettömästi. Ajatus mahdollistaa sen, että ideahyödykkeen hinta on positiivinen sen markkinoille tulon hetkellä ensimmäisen periodin ajan. Yrittäjä voi myydä keksintönsä kertamaksusta, joka kattaa tuotekehittelyyn panostetun määrän. Kilpailulliset markkinat saavuttavat sosiaalisesti tehokkaan tasapainon ja uusien hyödykkeiden kehittämiselle löytyy kannustimia. Tulos saavutetaan, vaikka immateriaalioikeuksia heikennettäisiin huomattavasti. Tulokset ovat kuitenkin herkkiä sen suhteen, kuinka nopeasti kopiointia voidaan toistaa. Jos toistaminen on mahdollista mielivaltaisen lyhyessä ajassa, niin ideahyödykkeen hinta laskee äärimmäisen nopeasti kohti nollaa, jolloin kannustimia innovaatiolle ei ole. Tutkielmassa esiin nousevat kysymykset nykyisen patenttijärjestelmän mielekkyydestä ovat tärkeitä, sillä länsimaisesta järjestelmästä on nopealla tahdilla tulossa globaali standardi, vaikka ylimitoitetuilla patenttioikeuksilla on vakavia sosiaalisia seurauksia. Yhteiskunnan näkökulmasta korkeat hinnat ja monopolien hurjat voittomarginaalit vaikuttavat ajoittain kestämättömiltä. Kilpailullisten markkinoiden mahdollisuus kannustaa innovaatioon on tuore näkökulma, joka saa tukea myös empiirisistä havainnoista.
  • Lehtinen, Uolevi (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Keskustelualoitteita 36
  • Aalto-Setälä, Ville; Saarinen, Paavo (Kuluttajatutkimuskeskus, 2004)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 6/2004
    Hintakilpailu Suomen lääkemarkkinoilla on ollut perinteisesti vähäistä. Kuluttajat ovat ostaneet lääkkeitä pääasiallisesti lääkärin määräyksen mukaan. Kuluttajan lääkkeestä maksama hinta taas ei ole ollut lääkärille merkittävä lääkkeen valintaan vaikuttava tekijä. Kilpailutilanne lääkemarkkinoilla muuttui ratkaisevasti 1.4.2003. Tällöin otettiin käyttöön yksi keino lääkekustannuksien kasvun hillitsemiseksi eli lääkevaihto. Lääkevaihto tarkoittaa sitä, että apteekki vaihtaa lääkärin määräämän reseptilääkkeen halvempaan, mikäli lääke on vaihtokelpoinen ja mikäli lääkäri tai kuluttaja ei erikseen kiellä vaihtoa. Kilpailullisuuden kannalta kyse on siitä, että ei-patenttisuojattujen alkuperäislääkkeiden erityisasema markkinoilla poistettiin altistamalla ne rinnakkaisvalmisteiden kilpailulle. Tämä tutkimus tarkastelee lääkemarkkinoiden kilpailuympäristön muutoksen vaikutusta yksittäisten lääkkeiden hintoihin. Tarkasteltavana on vaihtokelpoisten lääkkeiden hinnat ja erityisesti kysymys, mitkä seikat ovat vaikuttaneet alkuperäislääkkeiden hintojen erisuuriin laskuihin. Toisaalta tarkasteltavana on rinnakkaisvalmisteisten lääkkeiden hintojen määräytyminen lääkeryhmän hintaputken sisällä ja ympärillä. Tutkimuksen ilmeisin tulos on se, että kilpailijoiden lukumäärän lisääntyminen substituutioryhmässä laskee hintoja. Tulos ei tietysti ole yllättävä, mutta yllättävää on, että uudet kilpailijat laskevat selvästi ryhmän hintoja, vaikka ryhmässä olisi jo useita kilpailijoita. Kilpailijoiden hintoja laskeva vaikutus ei lisäksi ole samanlainen kaikissa substituutioryhmissä, sillä kilpailu on laskenut hintoja huomattavasti vähemmän alunperin keskihinnaltaan alhaisissa ryhmissä kuin kalliimmissa ryhmissä. Syynä on se, että keskihinnaltaan alhaisissa ryhmissä 2 euroa leveä hintaputki on kovin leveä prosentuaalisesti. Jos ryhmän alin hinta on esimerkiksi 4 euroa, kyseistä tuotetta jopa 50 % kalliimmat lääkkeet mahtuvat hintaputkeen. Pahinta ei ole se, että "liian kalliit" tuotteet mahtuvat hintaputkeen, vaan se, että liian leveä hintaputki poistaa insentiivin laskea hintoja alas: jos kuitenkin lähes kaikki ryhmän tuotteet mahtuvat putkeen, miksi kukaan laskisi hintoja? Hintaputken pitäisikin olla selvästi kapeampi kuin 2 euroa hinnoiltaan alhaisten substituutioryhmien kohdalla. Tutkimuksen toinen tärkeä tulos on se, että alkuperäislääkkeiden hintakehitys on ollut hyvin erilainen pienissä ja suurissa substituutioryhmissä. Lääkevaihdon toisena ongelmana onkin tällä hetkellä se, että paljon kilpailijoita sisältävien substituutioryhmien alkuperäislääkkeiden hinnat eivät ole juuri laskeneet. Koska osa kuluttajista haluaa ostaa näitä kalliita alkuperäislääkkeitä, kyseisten lääkkeiden korkeat hinnat nostavat sekä kuluttajille että Kansaneläkelaitokselle lääkkeistä aiheutuvia kustannuksia.
  • Aaltonen, V. T. (Suomen metsätieteellinen seura, 1936)