Browsing by Subject "kilpailukyky"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 31
  • Aalto-Setälä, Juuso (Helsingin yliopisto, 2019)
    Globalisoitumisen myötä maatalousala kohtaa uusia muutoksia. Osa näistä aiheutuu Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistuksesta ja siihen liittyvästä markkinaohjautuvuuden kasvusta. Muutokset tuovat haasteita maatalousyrityksille, sillä alan kilpailu kovenee. Selviytyäkseen kilpailussa yrityksen tulee tarkkailla alan muutoksia ja sen on kyettävä mukautumaan kehitykseen. Kilpailun kasvaessa yrittäjän täytyy löytää uusia keinoja yritystoiminnan ja tuottavuuden kehittämiseen. Tuottavuuden nousu parantaa pitkällä aikavälillä yrityksen kannattavuutta ja kilpailukykyä. Tuottavuutta voidaan edistää asiantuntijoiden näkemyksiä hyödyntäen. Sidosryhmien näkemykset voivat ohjata maitotilayrittäjiä oikeaan suuntaan kehityksessä. Tämä tutkimus on osa tutkimushankkeesta, jossa tutkitaan, voidaanko kokonaisvaltaisella johtamisella parantaa maitotilayrityksen kannattavuutta. Tutkimushankkeen päätavoitteena on luoda apuvälineitä maitotilayrityksen kokonaisvaltaiseen johtamiseen sekä tarjota uutta informaatiota, jota alan yritys voisi soveltaa toiminnassaan. Hanketta hallinnoi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja sitä toteuttavat SeAMK ja Helsingin yliopisto yhdessä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa maitotilayritysten sidosryhmien, tässä tapauksessa asiantuntijoiden, näkemyksistä tuottavuudesta ja siihen vaikuttamisesta. Tutkimus kokoaa 12 asiantuntijan näkemyksiä maitotilayritysten tuottavuuden kehityksestä. Näkemykset sisältävät keinoja, miten maitotilayritykset voivat parantaa tuottavuutta, miten se on käytännössä toteutettavissa ja miten tuottavuuden parantamisen esteitä voidaan välttää. Lisäksi myös tuottavuutta parantavien toimien ja kokonaisvaltaisen johtamisnäkemyksen yhteys selvitetään. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojautuu tuottavuuden näkökulmaan. Tuottavuus kytketään strategianäkökulmaan ja kokonaisvaltaiseen johtamiseen, sillä nämä kaikki liittyvät vahvasti toisiinsa. Tutkimus osoittaa, että kilpailukyvyn vahvistamiseksi maitotilayrityksen tuottavuuteen voi vaikuttaa monien erilaisten toimenpiteiden avulla. Tuotantoprosessin tehostamista ja sujuvoittamista sekä teknologian tehokasta käyttöä pitäisi tehdä enemmän tuottavuuden parantamiseksi. Tutkimus kertoo myös, että suuri tekijä, joka joko edistää tuottavuuden parantamista tai hidastaa sitä, on maitotilayrittäjä itse. Pärjätäkseen lisääntyvässä kilpailussa yrittäjän liiketoimintaosaamisen merkitys korostuu. Maitotilayrityksen kokonaisvaltainen hahmottaminen on tärkeää kuten myös ratkaisujen johdonmukaisuus. Operatiiviset toiminnot toimivat ajureina strategisten tavoitteiden saavuttamisessa. Päätöksenteon tukena käytettyjen tietolähteiden tulee soveltua omalle tilalle ja olla luotettavuudeltaan faktapohjaisia.
  • Ministry of the Environment (Ministry of the Environment, 2006)
    The Finnish Environment 31en/2006
    This document presents views on the long-term development of land use and spatial structure in Finland. In the future, especially globalisation and economic development based on know-how, but increasingly also the ageing of the population and the climate change will have an impact on the location of functions and activities. Since decisions on land use and spatial structure have long-time effects, they should be given a sustainable direction so as to support competitiveness, ecological sustainability and the well-being of the citizens. For Finland to be successful in the global economy, the spatial structures should be linked to developments in Europe and the adjacent areas. Advantage should be taken of the opportunities offered by the Baltic Sea, and the emergence of cross-border development zones should be promoted. A polycentric spatial structure will support the strengths of each region and the utilisation of advantages in location and existing structures. Improved accessibility requires inputs, but these should be environmentally safe. Finnish regions have a particular strength in their varied environments, which provide an excellent framework for high-quality living environments, more extensive tourism, and the utilisation of natural resources.
  • Aalto-Setälä, Ville; Nikkilä, Marita; Pagoulatos, Emilio (Kuluttajatutkimuskeskus, 2004)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 5/2004
    Tutkimus tarkastelee elintarvikesektorin hintaerojen syitä Euroopan maiden välillä. Tarkastelemme niin EU:n jäsenmaita (EU-15), hakijamaita (joista suurin osa on liittynyt unioniin 1.5.2004) kuin Efta-maitakin. Tutkimus vastaa kysymykseen, miksi elintarvikkeet ovat kalliita joissain Euroopan maissa ja edullisia toisissa. Tutkimuksen ensimmäinen tulos on, että suuri osa maiden välisistä elintarvikkeiden hintaeroista on selitettävissä. Maiden välisten hintaerojen määräytymisessä on kuitenkin eroja elintarvikesektorin sisälläkin, sillä kotimaisten ja tuontielintarvikkeiden hintaerot määräytyvät eri tavoin. Pääsyyt elintarvikkeiden hintaeroille maiden välillä ovat työvoimakustannusten taso (korkeat työvoimakustannukset nostavat myös hintatasoa), maan koko (hinnat ovat normaalisti suurissa maissa alemmat kuin pienissä), tuoteryhmän kulutusosuus (tietyssä maassa keskiarvoa enemmän käytetyt elintarvikkeet ovat normaalisti edullisia) ja maan avoimuus ulkomaiselle kilpailulle. Näiden tekijöiden huomioimisen jälkeenkin elintarvikkeet olivat kalleimpia Efta-maissa ja halvimpia entisissä Hakijamaissa. Yllättävä tulos on se, että arvonlisäveron taso ei juurikaan vaikuta elintarvikkeiden hintatasoon. Näin arvonlisäveron lasku ei todennäköisesti merkittävästi laskisi elintarvikkeiden hintoja Suomessa. Tutkimuksessa on myös kehitetty mittari maan kilpailullisuudelle. Kilpailullisuuden mittarin mukaan elintarvikesektorin kilpailullisuus on Suomessa kohtuullisen hyvä. Elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat Suomessa hieman korkeammat kuin niiden Suomen ominaisuuksien perusteella voisi olettaa olevan. Toisaalta elintarvikkeiden verottomat hinnat ovat Suomessa jopa alhaisemmat kuin niiden Suomen ominaisuuksien perusteella voisi olettaa olevan.
  • Soisalon-Soininen, Janne (Helsingfors universitet, 2017)
    Vuonna 2000 käynnistetyn Euroopan unionin Lissabonin strategian tavoitteena oli luoda Euroopasta kymmenessä vuodessa ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia, parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Viisi vuotta myöhemmin tavoite oli jo karannut ja strategia uudistettu. Strategian revisiossa painottuivat alkuperäisestä poiketen kasvu- ja työllisyystavoitteet. Alkuperäisessä strategiassa tasavertaisten talous- ja sosiaalipolitiikan tavoitteiden toisiaan tukevan “hyvän kehän” ajatus kyseenalaistui. Tutkimus kysyy ongelmanasettelua tarkastelemalla, kuinka tapa käsittää talous- ja sosiaalipolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena todella muuttui, ja mitkä olivat eri painotusten taustat. Huomio kiinnittyy sosiaalipolitiikkaa tuotannontekijänä määrittelevän ajattelun historiaan ja Lissabonin strategiassa syntyneen hyvän kehän taustoihin. Tutkimus kysyy lisäksi, minkälaisia vaikutuksia strategian revision painottamalla talous- ja sosiaalipolitiikan välisellä suhteella oli. Metodina on ongelmanasettelua ja sen taustatietoa ja vaikutuksia tarkasteleva Bacchin politiikka-analyysi, jonka aineistolle ja aiemmalle tutkimukselle esittämät kysymykset muodostavat käsittelyn rungon ja rakenteen. Tärkeimmät aineistot ovat Lissabonin strategiasta sopineen Eurooppa-neuvoston päätelmät, sekä välitarkasteluraportti, joka käynnisti strategian uudelleen. Näiden taustalla tärkeinä aineistoina ovat lisäksi strategiaa ja revisiota alustaneet Gösta Esping-Andersenin ja Wim Kokin raportit. Tutkimuskirjallisuuden osalta merkittävin työtä tukeva teos on Morelin, Palierin ja Palmen toimittama Euroopan talous- ja sosiaalipolitiikan suhdetta ja sosiaalisen investointivaltion lähtökohtia tarkasteleva teos. Analyysia tukevat lisäksi kymmenet aihetta sivuavat kirjat ja artikkelit. Lissabonin strategiassa perusongelmana nähtiin osaamiseen liittyvistä puutteista johtuva työttömyyden ja osattomuuden lisääntyminen. Revisiossa korostuivat puolestaan kasvun ja työllisyyden heikkenemisen ehkäisy työmarkkinoiden joustoja ja etuuksien kannustavuutta lisäämällä. Ajatus tehokkaan markkinatalouden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden synnyttämästä toisiaan edistävästä hyvän kehästä paketoitiin työllisyystavoitteiden kautta yhteiseurooppalaiseksi uutuudeksi, mutta ajattelun sekä rakenteellisten raamien juuret kulkivat syvällä historiassa. Hybridimalli pyrki asettumaan uusliberalistisen ja keynesiläisen yhteiskuntamallin kompromissiksi. Tavoiteohjelmien painotuserot näkyivät hallitsevissa diskursseissa ja niiden vaikuttavuudessa. Euroopan unionin laajeneminen, toimivallan talous- ja sosiaalipolitiikan epäsymmetria ja toisaalta jäsenmaiden poliittiset suunnanmuutokset vaikuttivat myös koettuihin vaikutuksiin. Ne asettivat hyvän kehän ajatuksen jo lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi. Alkuperäisestä strategiasta ja revisiosta voidaan löytää pääpiirteissään samat elementit. Tavoiteohjelmissa enemmän tai vähemmän kaikkia kohtia voitiin samaan aikaan tarkastella ongelmana, keinona ja ratkaisuna. Tämä on tutkimuksen kannalta merkittävä sekä keskeinen havainto. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus mahdollistivat painotuseroja jo lähtökohtaisesti. Tämä oli osa strategian oikeutusta. Painotuseroilla oli silti vaikutusta. Koska strategia ei ollut jäsenmaita sitova, sen vaikutuskeinot pohjasivat ennen kaikkea ongelmanasettelujen ja niitä kuvaavien diskurssien kautta toimivaan pehmeään valtaan. Painotusten määrittely oli jäsenmaihin kohdistuvaa vaikutusvaltaa. Koska aikajaksolla tuloerot kasvoivat ja saavutettuja etuja karsittiin, antipatiaa kohdistui muutospaineen taustavireen tarjoavaan Lissabonin strategiaan ja sitä kautta Euroopan unioniin. Revision painotuksien valossa yhteenkuuluvuutta lisäävä tavoite oli hankala toteuttaa. Työllisyys oikeutus tuli jäsenmaiden kansalaisten sijasta ulkoisista uhkakuvista ja kansainvälisen talousjärjestelmän merkittäviltä toimijoilta kuten OECD:n suosituksista. Tavoitteita toisaalta puolustettiin ja toisaalta haastettiin uhkakuvilla. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus olivat osa sen oikeutusta. Uhkakuvissa maalattuja jakolinjoja ja työmarkkinoiden segmentoitumista ei kyetty revision painotuksien ongelmanasettelulla ja sitä seuraavilla toimilla torjumaan.
  • Tiilikainen, Sanna (Helsingfors universitet, 2009)
    Innovaatiot ovat tärkeitä yritystoiminnalle, sillä ne parantavat yritysten kilpailukykyä ja taloudellista menestymistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maaseudulla yrityskeskittymissä sijaitsevien hevosalan ja bioenergia-alan pienyritysten innovaatiotoimintaa, kilpailukykyä ja taloudellista menestymistä. Tutkimusaineisto muodostui 124 uusmaalaisen ja itäuusmaalaisen hevosalan sekä 41 pohjoispohjalaisen bioenergia-alan yrittäjän posti- ja internet-kyselyaineistosta. Tutkimusmenetelminä käytettiin ei-parametrisiä testejä, faktorianalyysia ja ryhmittelyanalyysia. Tulosten mukaan eri osa-alueilla innovatiivisista yrityksistä useilla osa-alueilla innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten keskinkertaisesti, kun taas joillakin osa-alueilla innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten hyvin. Ei-innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten heikosti. Useilla osa-alueilla innovatiiviset kokivat kilpailukykynsä pääosin paremmin ja ei-innovatiiviset huonommin kuin muut yrittäjät. Eri tavoin taloudellisesti menestyneistä yrityksistä sekä hyvin että keskinkertaisesti menestyneet olivat harjoittaneet innovaatiotoimintaa useimmiten joillakin osa-alueilla. Heikosti menestyneistä huomattava osa ei ollut harjoittanut innovaatiotoimintaa lainkaan. Hyvin menestyneet yrittäjät kokivat kilpailukykynsä pääosin paremmin ja heikosti menestyneet huonommin kuin muut. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että innovaatiotoiminta joillakin osa-alueilla varmistaa parhaan taloudellisen tuloksen. Se heijastaa yrittäjän seuraavan aikaansa ja kehittävän toimintaansa kohtuullisessa määrin. Näissä yrityksissä lienee löydetty oma menestymiskonseptinsa. Innovaatiotoiminta useilla osa-alueilla voi olla merkki siitä, että yrityksessä ollaan käymässä läpi perusteellista muutosprosessia toiminnassa. Tämä saattaa heijastua yrityksen taloudelliseen tulokseen kielteisesti ainakin muutoshetkellä innovoinnin lisätessä kustannuksia. Innovaatiotoiminnan harjoittamattomuus näyttää heijastuvan yrityksen menestymiseen heikkona menestymisenä. Tutkimuksen perusteella ei voida sanoa yksiselitteisesti, että innovaatiotoiminnan harjoittamisella, kilpailukyvyllä ja taloudellisella menestymisellä olisi suora yhteys toisiinsa, sillä sitä ei mitattu ja niiden vaikutuksia on haastavaa arvioida täsmällisesti. Kuitenkin tulokset viittaavat siihen, että näillä tekijöillä on positiivinen yhteys toisiinsa.
  • Anomaa, Mattias (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tavoitteena oli esittää kasvinviljelytilojen yhteisen tuotantoyhtiön toimintamalli ja selvittää, minkälaisia etuja ja haittoja tuotantoyhtiömuotoiseen tuotantoprosessiin siirtyminen aiheuttaa. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin olennaisia kysymyksiä tuotantoyhtiön perustamiseen liittyen. Tutkielma koostuu teoriaosasta ja empiirisestä osasta. Teoriaosiossa käsiteltiin aihepiiriin liittyviä käsitteitä, esiteltiin tuotantoyhtiön toimintamalli ja esitettiin suuruuden ekonomian mukanaan tuomat taloudelliset hyödyt. Empiirisessä osiossa tutkittiin tapaustutkimuksen keinoin viittä toiminnassa olevaa tuotantoyhtiötä. Tapaustutkimus suoritettiin teemahaastatteluna ruotsiksi, sillä haastateltavat olivat kaikki äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Haastatteluista kolme tehtiin Ruotsissa ja kaksi Suomessa. Tutkittavat tapaukset olivat keskimääräisiä maatalousyrityksiä selvästi suurempia vaihdellen 600 hehtaarista 1000 hehtaariin. Suomessa vuonna 2017 keskimääräinen maatila oli pinta-alaltaan 47 hehtaaria (Luke 2018). Niin kirjallisuudessa kuin teemahaastatteluissa tuli ilmi, että tuotantoyhtiöllä on pystytty alentamaan yksikkökustannuksia. Saavutettu kustannussäästö vaihtelee tilakohtaisesti ja pääsääntönä on, että pienemmät maatilat hyötyvät yhteistyöstä enemmän kuin lähtökohtaisesti suuremmat maatilat. Strategisen yhteistyön, kuten tuotantoyhtiön, huomattiin tuottavan myös sosiaalisia hyötyjä. Sairastapausten sattuessa henkilöriski ei realisoidu täysimääräisesti, sillä useamman henkilön yrityksessä yhden henkilön poissaolo pystytään helpommin korvaamaan kuin yhden henkilön yrityksessä. Lomien järjestäminen on myös helpompaa, kun yhden henkilön merkittävyys yritykselle on suhteessa pienempi. Tuotantoyhtiön haittana voidaan pitää useammasta päättävästä henkilöstä johtuvaa päätöksenteon hidastumista ja yrittäjän kokemusta itsenäisyyden menetyksestä. Haasteltavien käsitys, oliko useampi päätöksentekijä enemmän vahvuus vai heikkous, vaihteli tapauksittain.
  • Houni, Topi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan kilpailukyvyn käsitteen historiaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahaston (Sitra) perustamisvaiheessa 1966–1967. Sitran alkuperäinen tavoite oli markan arvon vakauttaminen, taloudellisen kasvun nopeuttaminen ja Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen. Tutkielma tuo 1960-luvun ja Sitran esimerkkitapauksen muodossa historiallista perspektiiviä ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa Suomen taloudellisia ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja rakennettaan kilpailukyky-käsitteen ympärille. Keskustelua kilpailukyvystä Sitran perustamisvaiheessa lähestytään käsitehistoriallisen tutkimusotteen avulla. Erityisesti Quentin Skinnerin menetelmällisiä painotuksia hyödyntäen tarkastellaan, millaista kamppailua käytiin kilpailukyky-käsitteen määritelmistä ja arvottamisesta. Tavoitteena on selvittää, minkälaiseksi käsitteeksi Sitran perustamisessa mukana olleet henkilöt mielsivät kilpailukyvyn, ja erosiko rahaston perustamiseen liittyvä keskustelu kilpailukyvyn luonteesta aikakauden laajemmasta talouspoliittisesta keskustelusta. Sitran perustamisprosessin keskeisiä henkilöitä olivat Suomen Pankin pääjohtaja Klaus Waris, Suomen Pankin ylin virkamiehistö sekä rahaston lainsäädännölliseen valmisteluun osallistuneet poliitikot. Sitran perustamisprosessiin liittyvät asiakirjat, muistiot ja puheet muodostavat tärkeimmän lähdeaineiston. Aikakauden laajempaa talouspoliittista keskustelua tarkastellaan sanoma- ja aikakausilehtiaineiston ja hallitusohjelmien avulla. Sekundaarilähteenä hyödynnetään käsitehistoriaa ja aikakauden talous-, kauppa- ja integraatiopolitiikkaa käsittelevää aikalais- ja tutkimuskirjallisuutta. Keskeisinä tutkimustuloksina esitetään, että kilpailukykyä määriteltiin ja arvotettiin Sitran perustamisvaiheessa sen mukaan, miten käsitteen katsottiin palvelevan erilaisten intressiryhmien poliittisia tavoitteita. Käsitteen määrittämistavoissa esiintyi kaksi yleistettävissä olevaa merkityskerrostumaa. Kilpailukyvyn pitkäaikainen ja voimakas pohjakerrostuma oli kustannuksia ja hintoja korostanut ajattelutapa, jonka rinnalle nousi 1960-luvun mittaan ja Euroopan talousintegraation seurauksena innovaatioita ja teknologiaa korostanut kasvukilpailukykyajattelu. Sitran perustamisen ja laajemman keskustelun yhteydessä esiintyivät kummatkin merkityskerrostumat. Sitra ei siis ollut uudenlaisen kasvukilpailukykyajattelun ensimmäinen ilmentymä, mutta symbolisesti merkittävä ja konkreettinen instituutio, jolle aikalaiset antoivat suuren merkityksen. Tutkimustuloksena esitetään myös, että kilpailukyky oli kansallisen tai kansantaloudellisen yhteishyvän tärkein legitimaatiokäsite 1960-luvulla. Kilpailukyky käsitettiin myönteisenä tavoitetilana ja välttämättömänä keinona turvata yhteiskunnan hyvinvointi. Kilpailukyvyn keskeisestä asemasta kertoo se, että ainoastaan kommunistien muodostama vähemmistö suhtautui kilpailukyvyn välttämättömyyteen ja käsitteen läntiseen talousintegraatioon liittyneeseen odotushorisonttiin nuivasti. Tutkielman perusteella esitetään, että kilpailukyvyn keskeisen aseman haastaminen oli Suomessa 1960-luvulla – kuten nykyään – vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
  • Malste, Antti (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kilpailukyky- ja talouspuheen ilmenemistä sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta Suomen hallitusohjelmissa vuosina 1991 – 2015. Hallitusohjelmasta on tullut vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen jälkeen yksi keskeisimmistä poliittisista asiakirjoista Suomessa. Hallitusohjelma on paitsi hallituksen toimintasuunnitelma, mutta myös hallituksen tahdon ilmaisu, jossa määritellään suunta johon maan halutaa kulkevan vaalikauden aikana. Tutkimus esitää, että kilpailuvaltion ja talouspuheen merkitys on kasvanut hallitusohjelmissa sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta. Tutkimuksen teoreettisena lähestymistapana ovat näkemykset talouspuheesta, kilpailuvaltiosta sekä kilpailukykypuheesta. 1990-luvulta alkaen suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut käynnissä muutos, jonka myötä kilpailuvaltio on korvannut hyvinvointivaltion. Muutos hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioksi on tarkoittanut myös muutosta vallitseviin talous- ja yhteiskuntapolitiikan ideologioihin ja instituutioihin. Kilpailuvaltion ideaan kuuluu puhe kilpailukykypuheesta, jonka käsitteitä ovat esimerkiksi kilpailukyky, joustavuus, kannustaminen, osaaminen, teknologia ja innovaatiot. Talouspuheessa talouden ja politiikan välille pyritään tekemään rajanvetoa, jolloin politiikan liikkumavara rajoittuu ja talouden kysymykset rajautuvat politiikan ulkopuolelle. Talouspuheeseen liittyy myös ajattelu siitä, että taloudellisiin välttämättömyyksiin vedoten tehdään hyvinvointivaltiota supistavaa politiikkaa. Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin ja määrällisen tekstianalyysin keinoin hallitusohjelmien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevia osiota teoreettisen lähestymistavan mukaisesti. Tarkastelun kohteena on erityisesti se, millä tavoin kilpailukyky- ja talouspuhe ilmenevät hallitusohjelmissa, ja se, onko kilpailuvaltion idea syrjäyttänyt hyvinvointivaltion tarkasteltavassa aineistossa. Analysoinnissa otetaan myös huomioon kunkin hallitusohjelman laadittaessa vallinnut yhteiskunnallinen konteksti, erityisesti kansantalouden tilan näkökulmasta. Kriittinen disukurssianalyysi toimii tutkimuksessa erityisesti makrotason kriittisena tulkintanäkökulmana. Määrällista tekstianalyysiä työssä käytetään kilpailukyky- ja talouspuheen sekä hyvinvoinnin käsitteiden määrällisen esiintymisen tarkasteluun aineistossa. Tutkimusaineistona tutkimuksessa toimivat Suomen hallitusohjelmat vuosina 1991 – 2015 ja erityisesti ohjelmien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevat osiot. Tutkielman aineisto on rajattu ajallisesti koskemaan aikaväliä 1991 - 2015, sillä vaikka kirjaus hallitusohjelmasta tulikin perustuslakiin vasta vuonna 2000, oli jo vuoden 1991 hallitusmuotoon kirjattu säädös, jonka mukaan hallituksen oli välittömästi virkaan astuttuaan annettava ohjelmansa tiedoksi eduskunnalle. Vaikka jokainen Suomen hallitus on tehnyt oman hallitusohjelmansa, ei ennen vuoden 1991 hallitusmuodon säädöstä hallituksella ollut velvoitetta antaa ohjelmaansa tiedoksi eduskunnalle. Tutkimuksessa todetaan, että kilpailukyky- ja talouspuheen merkitys hallitusohjelmien sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevissa osiossa on kasvanut. Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailuvaltion idea on levinnyt koskemaan myös sosiaali- ja terveyspolitiikkaa hallitusohjelmissa. Kilpailukyky- ja talouspuheen käsitteiden esiintyminen ohjelmissa sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta on kasvanut. Puhe kannustamisesta, kilpailukyvyn nousu osaksi hyvinvoinnin tekijäksi ovat esimerkkejä tästä. Taloudellinen tilanne on vaikuttanut osittain hallitusohjelmissa käytettyyn kieleen. Sen sijaan aineiston analysoinnin perusteella esimerkiksi hallituspohja ei vaikuta hallitusohjelmien kielenkäyttöön merkittävällä tavalla. Talouspuheelle ominaiset argumentation piirteet ovat yleistyneet hallitusohjelmien sosiaali-ja terveyspolitiikkaa koskevissa osiossa. Kestävyysvaje, leikkausten perusteleminen hyvinvoinnin turvaamisella ja puhe rakenteellisesta uudistamisesta ovat esimerkkejä tästä.
  • Kianto, Aino; Hussinki, Henri; Adibe, Pia (2019)
  • Ympäristöministeriö (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 31/2006
    Suomen menestyminen kilpailukykyisenä, hyvinvoivana ja ekotehokkaana maana perustuu niihin mahdollisuuksiin ja puitteisiin, joita aluerakenne ja alueidenkäyttö tarjoavat. Globalisaatio ja osaamisperusteinen talouskehitys sekä väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos tulevat asettamaan mittavia haasteita ja vaikuttamaan toimintojen sijoittumiseen. Kehityskuva on ympäristöministeriön puheenvuoro aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämisestä kestävään suuntaan pitkällä aikavälillä. Tavoiteltavan kehityksen peruspilareita ovat Suomen aluerakenteen kansainvälinen ulottuvuus ja Itämeren alueen mahdollisuudet, monikeskuksisen ja verkottuva aluerakenne, saavutettavuuden parantaminen ympäristöä säästäen sekä monipuolinen ympäristö Suomen erityisenä vahvuutena.
  • Saarimaa, Elina (2005)
    Tutkimuskohteena on kilpailukyvyn käsite Euroopan unionin Lissabonin strategiassa. Lissabonin strategian tavoitteena on tehdä Euroopan unionista kilpailukykyisin tietoon perustuva talousalue vuoteen 2010 mennessä. Strategiassa painotetaan sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden merkitystä kilpailukyvyn parantamiseen taloudellisen ulottuvuuden rinnalla. Lissabonin strategian toteutuksessa ei ole edistytty suunnitellulla tavalla, Euroopan unioni on yhä kaukana tavoitteestaan. Strategiaa pidetään rönsyilevänä ja vaikeaselkoisena. Lisäksi vaadittuja uudistuksia on poliittisista syistä vaikea toteuttaa jäsenvaltioissa. Kilpailukyvyn parantaminen on myös vaikeaa, jos käsitteen sisällöstä ei vallitse yksimielisyyttä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä kilpailukyvyn käsite pitää sisällään ja ovatko sosiaalinen sekä ympäristöulottuvuus tasavertaisessa asemassa taloudellisen ulottuvuuden kanssa. Tutkimuksessa vertaillaan kahden eri Euroopan unionin toimielimen, komission ja Eurooppa-neuvoston käsityksissä kilpailukyvystä Tutkimusaineiston muodostavat komission kevätraportit ja Eurooppa-neuvoston päätelmät strategian aloitusvuodelta 2000 ja vuodelta 2005, jolloin toteutettiin strategian puolivälin välitarkistus. Tutkimuksessa osoitetaan tekstin sisällönanalyysin avulla kilpailukyvyn olevan epäselvästi määritelty ja vaihtelevasti käytetty käsite jopa saman asiakirjan sisällä. Taloudellinen ulottuvuus on toisia ulottuvuuksia vahvempi. Sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus legitimoivat taloudellisia tavoitteita. Diskurssianalyyttisessa tarkastelussa strategian todetaan sisältävän sekä taloudellista kasvua että sosiaalista vastuuta korostavat diskurssit, joista taloudellisen kasvun diskurssi on vahvempi. Analyysi osoittaa tekstissä piilevän myös yhtenäisyys- ja valtadiskursseja. Yhtenäisyysdiskurssin havaitaan olevan komission käyttämä keino jäsenvaltioiden kansallisista talouksista koostetun eurooppalaisen talouden vakiinnuttamiseksi luonnolliseksi kokonaisuudeksi. Samalla komissio tarjoaa ylikansallisia ratkaisuja tehokkaimpina vastauksina esiinnouseviin ongelmiin ja pyrkii näin legitimoimaan hallinnon eurooppalaistamisen. Kilpailukyvyn käsitteen epämääräistä käyttöä koskevien havaintojen perusteella käsitteen huomataan olevan strateginen retorinen keino, jota toistelemalla taloudelliset toimijat, eli yritykset ja kansalaiset, pyritään saamaan kiinnittymään eurooppalaiseen talouteen. Tutkimustulosten mukaan Euroopan unionin toimielimet käyttävät kilpailukyvyn käsitettä strategisesti, koska vasta toimijoiden kiinnittymisen kautta voidaan saavuttaa todellinen kilpailukyky. Teoreettisen viitekehyksen kannalta tärkeimpiä lähteitä ovat Ben Rosamondin (2002) ja Paul Krugmanin (1994) tutkimukset.
  • Saralampi, Perttu (2008)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan työn kirjoitushetkellä Suomessa käynnissä olevaa yliopistouudistusta, jonka yhtenä ulottuvuutena on innovaatioyliopiston perustaminen pääkaupunkiseudulle. Tämän valtiosihteeri Raimo Sailaksen työryhmän esitykseen pohjautuvan opetusministeriön pilottihankkeen tarkoituksena on yhdistää Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu uudeksi yliopistoksi elokuuhun 2009 mennessä. Tutkimus lähtee liikkeelle oletuksesta, että eurooppalaisissa teollisuusmaissa 1970- ja 1980-luvuilla alkanut globalisaatiokehitys on muuttanut perinteisten hyvinvointivaltioiden olemassa olon luonnetta. Poliittisten ideoiden tasolla muutosta on luonnehdittu muutokseksi kansallisesta hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioon, jossa valtiot kilpailevat sijoituksista ja teollisesta tuotantotoiminnasta. Lähtöoletuksena on myös ajatus, että yhteiskunnassa rakentuu tietyssä historiallisessa tilanteessa kyseiselle tilanteelle ominainen hallinnan regiimi, tapa, jolla yhteiskuntaa tietyssä ajassa ja paikassa hallitaan. Ajatus pohjautuu ranskalaisfilosofin ja historioitsija Michel Foucault’n myöhäistuotannossaan kehittelemään hallintamentaliteetin käsitteeseen, jonka mukaan modernin valtion hallinnassa on ennen kaikkea kyse siitä, miten talous tuodaan valtion hoitoon. Opinnäytetyössä teoreettisena viitekehyksenä toimiva hallinnan teoria tarjoaa näkökulman, josta tekstejä voidaan tulkita. Tutkimuksessa selvitetään, millaisille käsitteellisille sanastoille uuden yliopiston tarve pohjautuu, millaisia hallinnan tekniikoita näihin sanastoihin liittyy ja millaisia tehtäviä uudelle yliopistolle esitetään. Laadullisen sisällönanalyysin kohteena olevaa Sailaksen työryhmän esitystä analysoidaan teoreettisesta viitekehyksestä nousevan kysymyksenasettelun avulla. Tulkintojen tukena sekundaarisena aineistona käytetään muita yliopistouudistukseen liittyviä hallinnollisia asiakirjoja ja lehtiartikkeleita vuodesta 2005 kevääseen 2008 asti. Tutkimustuloksina todetaan, että Sailaksen työryhmän esityksessä keskeisiksi käsitteiksi nousevat: muutos, joustaminen, kilpailukyky, osaaminen, innovaatiot ja teknologia. Näistä käsitteistä muodostuu Anu Kantolan mukaan kilpailuvaltion sanastot, jotka tuottavat kilpailuvaltion poliittisen hallinnan regiimin. Käsitteet tulevat yritysmaailmasta, mutta varsinainen sanojen viljelijä on politiikka, joka niellyt ne uusiokäyttöä varten. Hallinnan tekniikoina yliopistouudistuksessa käytetään kilpailukykyä ja tehokkuutta, joilla yritysmaailman skeema on pyritty tuomaan poliittiseen hallintaan. Kansallinen kilpailukyky on sekä lähtökohta että tavoite, johon uudistuksella pyritään, ja joka velvoittaa mittaviin toimenpiteisiin. Iskusanoilla markkinoitavan uuden yliopiston kansalliseksi erityistehtäväksi määritellään Suomen menestymisen tukeminen kansainvälisessä taloudessa. Hyvinvointivaltioparadigmasta kilpailuvaltioparadigmaan siirtyminen on näkynyt kielen ekonomisoitumisena: talous on alkanut hallita enemmän kaikkea yhteiskunnallista keskustelua. Yliopistouudistuksen iskusanat liittyvät uusliberalismin kontekstiin, ja näillä avainsanoilla kuvataan koko ihmiselämän muuntamista ”inhimilliseksi pääomaksi”. Tutkimuksessa esitetään myös, että nykyinen uudistamisen vimma yliopistoissa on jatkumoa kehitykselle, jossa yliopistoja on valtiollistettu ja valtio on ottanut yliopistot tiukemman suoritekontrollinsa alle. Kehitys liittyy Foucault’n talouden hoidon käsitteeseen, siihen kuinka yhteiskunnan käsitteellistäminen taloudellisena yksikkönä ja koneistona on oma hallinnan tapansa.
  • Ala-Varvi, Tuomas (Helsingfors universitet, 2014)
    To achieve the appointed goals set in the national climate and energy strategy it is important to launch biomass into markets more effectively. In addition to biomass from clearing sites energy wood needs to be procured from young stands. First thinnings have been neglected to great extent in Finland mainly because of low profitability. The targets have been achieved only once during last decade. Expanding energy wood procurement to young stands increases the need for resources. Therefore more effective operating machines should be developed. The challenge is in launching these prototypes into testing and commercial markets. Fixteri Ltd. has developed a whole-tree bundler in order to enhance harvesting of small-diameter energy wood from young stands. This method is meant to reduce transportation costs through load compaction. The aim of this research was to study the productivity of cutting and bundling of whole-trees using Fixteri FX15a bundling unit and to clarify the competitiveness of the whole production chain compared to rival methods. The harvesting was studied trough video analyze in order to detect factors limiting the productivity. 35 whole-tree bundles were produced in young Scots pine stand. An average weight and volume of the bundle were 502.5 kg and 463 dm³. It took 3.38 min to produce one bundle. FX15a bundling unit was fitted to Logman 811FC base machine. Accumulating Nisula 280E+ felling head was used. An average performance per effective working hour of 9.74 m3 was recorded when average volume of removal was 37.3 dm3. The operator used multi-tree cutting effectively in average 3.1 whole-trees per work load. The share of multi-tree cutting was 96 percent. The performance of prototype FX15 was significantly lower than the performance of FX15a. The performance of 5.07 and 5.86 m³/h0 were recorded when average volumes of removed trees were 28.4 and 41.1 dm³. It was observed that the productivity of FX15a was higher compared to the harvesting of undelimbed trees when average volume of removed trees was less than 70 dm3. Harvesting and off-road transportation of whole tree bundles was more profitable when average volume of removal was under 95 dm3. Total costs of wood chip supply chain were lower compared to harvesting of undelimbed trees when average volume of removal was less than 85 dm3. Total costs of wood chip supply chain were higher compared to harvesting of undelimbed trees regardless of average volume of removed trees when FX15 bundling unit was used. When includung the possible energy subsidies (max 30 %) for whole-tree bundling and pre-clearance-related additional costs for harvesting of undelimbed trees into account the potential number of harvesting sites increases significantly. Drying the bundles plays an important role since high moisture content in the bundles after road side storing may endanger the competitiveness of the whole supply chain when bundles are burned to produce energy. Although bundling whole-trees seems to be a competitive alternative in harvesting small-diameter energy wood there are still several questions unanswered. The method should be studied in greater depth by varying harvesting conditions and machine operators. Also the potential of on-road transport and bundle features needs further study.
  • Miljöministeriet (Miljöministeriet, 2006)
    Miljön i Finland 31sv/2006
    Finlands möjligheter till framgång som ett konkurrenskraftigt, välbefinnande och ekoeffektivt land bestäms av de ramar som bildas av regionala strukturer och områdesanvändning. Globaliseringen och den på kunnande baserade ekonomiska utvecklingen, befolkningens stigande ålder och klimatförändringen kommer att utgöra avsevärda utmaningar och påverka placeringen av olika funktioner. Denna utveclingsbild är miljöministeriets inlägg om utveckling på sikt av den regionala strukturen och områdesanvändningen i en hållbar riktning. Grundpelarna för den emotsedda utvecklingen är den internationella dimension som ligger i Finlands regionala struktur och möjligheterna i Östersjöområdet, en flerkärnig och nätverksbaserad regional struktur, förbättrad och samtidigt miljöanpassad tillgänglighet samt den varierande miljön som är Finlands särskilda styrka.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Ympäristöministeriön raportteja 19 | 2015
    Selvityksessä on käyty läpi nykyiset tukijärjestelmät ja pyritty tunnistamaan niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle. Työn lähtökohtana on kansallisen biodiversiteettistrategian tavoite pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Kansallisten tukien kartoittaminen ja uudistaminen ovat askeleita tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tukijärjestelmien tarkastelussa painottuvat verotuet ja budjettituet. Lähdeaineistona on käytetty Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvityksiä, valtion talousarvioita, tutkimuskirjallisuutta sekä ministeriöiden ja asiantuntijaverkoston panosta. Julkisen tuen ja luonnon monimuotoisuuden välistä vuorovaikutusta on hahmoteltu kansainvälisen DPSIR-viitekehyksen avulla. Selvityksen tarkastelunäkökulma on toimeksiannon mukaisesti rajattu luonnon monimuotoisuuden suojeluun, joka on osa ympäristönäkökulmaa. Tukien muita vaikutuksia, kuten taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä, alueellisia tai laajempia ympäristövaikutuksia, ei ole tässä selvityksessä huomioitu. Selvityksen erityispiirteitä ovat sen keskittyminen luonnon monimuotoisuusvaikutuksiin sekä arviot usean vuoden tukimääristä. Suomen erityispiirteitä kansainvälisessä vertailussa ovat mm. kireä energiaverotus, joka heikentää kilpailukykyä ja johtaa verotukiin. Suomessa on myös toimiva ympäristösääntely ja ohjaus, joilla jo säännellään luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavaa elinkeinotoimintaa. Luonnon monimuotoisuudelle haitallisia tukia arvioidaan olevan liikenteeseen, energiaan, metsätalouteen ja maatalouteen liittyvässä toiminnassa. Tukien vaikutukset ovat suoria ja epäsuoria. Suorat vaikutukset koskevat paikallisia elinympäristöjä, kuten esimerkiksi lajiston pesiytymismahdollisuuksia. Epäsuorat vaikutukset voivat esimerkiksi lisätä päästöjä ja sen myötä kiihdyttää ilmastonmuutosta, joka puolestaan on merkittävä vaaratekijä luonnon monimuotoisuudelle. Selvityksen jatkotyönä suositellaan tehtävän tarkastelu tukien taloudellisten, sosiaalisten, terveydellisten, alueellisten ja muiden ympäristövaikutusten osalta. Nämä selvitykset antaisivat yhdessä kokonaiskuvan, jonka pohjalta myös luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat tuet voitaisiin kokonaisvaltaisesti uudistaa.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 17/2008
    Lähiöohjelma 2008−2011 on kumppanuushanke, jonka tavoitteena on lähiöiden kilpailukyvyn lisääminen sekä myönteiseen mielikuvaan perustuvan alueidentiteetin vahvistaminen. Ohjelman keskeisenä lähtökohtana on vahvistaa lähiöiden liittymistä osaksi toiminnallista kaupunkia sekä vahvistaa niiden myönteistä imagoa. Ohjelma tukee lähiöiden kehittämistä asukasrakenteeltaan ja asuntokannaltaan sekä toiminnoiltaan monipuolisina, helposti saavutettavina, esteettöminä ja turvallisina elinympäristöinä sekä asuin-, työpaikka-, opiskelu- ja koulutusalueina, jotka sopivat eri elämänvaiheisiin. Näin ohjelma lisää kohtuuhintaisen asumisen alueiden vetovoimaa ja turvaa kaupunkiseutujen hyvinvointia sekä luo kilpailukykyä ehkäisemällä asuinalueiden sisäistä ja välistä segregaatiota ja syrjäytymisen kierrettä. Lisäksi ohjelman yhtenä tärkeänä tavoitteena on, että lähiöiden kokonaisvaltainen kehittäminen siirtyy kunnissa ohjelmallisena työnä pysyväksi osaksi kuntien linjaorganisaatiota ja toimintakäytäntöjä sekä kunnan strategista kehittämistä. Tähän työhön pyritään saamaan mukaan myös muita yhteistyökumppaneita, joita voivat olla muun muassa kauppa ja yksityiset palvelutarjoajat. Ohjelmaa koordinoi ympäristöministeriö, ja sen toteuttamiseen osallistuvat myös opetusministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Ohjelman käytännön toteutuksesta vastaa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus tukenaan lähiöohjelman johtoryhmä.
  • Rytkönen, Antti (Helsingfors universitet, 2010)
    Finnish sawmill industry's competitiveness has recently been poor due to the worsen economic situation, collapsed demand and the inactivity on the timber market. The sawmill industry has attempted to operate as domestic business by creating a long-term welfare for the Finnish society. However, this attempt requires, that the domestic sawmilling industry can operate in conditions, which is enabling profitable business. The market share of Finnish sawmill industry in Europe and the world is so small that it has no practical ability to determine the level of prices in international markets. Therefore it must adapt to the prevailing world market prices and demand fluctuations. Sawmill industry is in a turning point, which led to the examination of the current state and industry-related perspectives. The theoretical framework bases on McGahan (2004) book How Industries Evolve. It is a descriptive framework for the trajectory of industry change. The descriptive framework is combined with Porter's Diamond model (1990), which he introduced in his book “The Competitive Advantage of Nations” (Porter 1990). The aim of the Diamond is to describe the business environment, where the Finnish sawmilling industry is operating in. Resource based view by Barney (Barney 1991) will describe the corporate environment and resources of the sawmilling companies. SWOT analysis was used to evaluate the results. The study was conducted as a qualitative work. Primarydata was acquired by expert interviews and secondarydata consists of the literature, publications and internet sources. According to the results in order to improve the competitiveness of Finnish sawmilling industry a common understanding needed of a number of related changes. Attempts to improve the competitiveness should be implemented so that all the factor conditions are effective and try to regenerate. When the factor conditions are functioning, there is demand for wood products, prices are adequate and wood markets operate in balance. It is noteworthy that it was the sawmill industry pays more than 70% of the income for private forest owners, which is ensuring employment for the rural localities and creating economic welfare. Globalization will also modify business environment of the Finnish sawmilling industry therefore the state as a legislator needs to influence the industry's changing needs. Political decisions should be encouraging the industry to create new production possibilities so that industry can maintain their competitiveness in relation to other competing countries. The use of forests and wood can respond to the many challenges in the future. Finnish sawmilling will be supporting the targets of the Finnish government as well as the EU's priority areas: sustainable development, climate change adaptation and welfare development of the rural areas.
  • Lumivuokko, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020 yritysrahoitusta ovat voineet hakea maaseudulla sijaitsevat pk-yritykset. Yritysrahoitukseen kuuluvaa perustamistukea on voinut hakea yrityksen perustamiseen tai olemassa olevan yrityksen kehittämiseen sekä innovatiiviseen kokeiluun. Hankkeita oli hyväksytty 800 kappaletta 24.9.2019 mennessä, joista 32,3 % oli yritystoiminnan perustamisen, 30,9 % olemassa olevan yrityksen kehittämisen ja 33,9 % innovatiivisen kokeilun hankkeita. Toimintaansa maatalouden ulkopuolelle laajentavien maatilojen osuus oli 7,0 % kokonaishankemäärästä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää maaseudun mikroyrityksille tarjottavaa julkista rahoitusta huomioiden yritysten kasvuun liittyvät erilaiset tarpeet, jonka vuoksi kasvu määriteltiin kasvumotivaation kautta. Tutkimuksen näkökulman valintaan vaikutti se, että perustamistuki on uusi tukimuoto, joten sen pitkän aikavälin vaikuttavuutta ei voida vielä arvioida. Tutkimuksessa haastateltiin 67 yrittäjää, jotka olivat saaneet hyväksytyn päätöksen perustamistukiavustuksesta 24.9.2019 mennessä. Tutkimus oli kvantitatiivinen survey-tutkimus, joka toteutettiin strukturoituna puhelinhaastatteluna. Avoimilla kysymyksillä pyrittiin selittämään Likert-asteikollisia muuttujia. Mikroyritysten strategisen suuntaamisen käyttäytymismallit muodostettiin pääkomponenttianalyysilla ja niiden eroja tutkittiin ei-parametrisilla testeillä. Tutkimuksessa saatiin selville, että mikroyritysten käyttäytymismalleja olivat yrittäjämäisesti orientoitunut, markkinasuuntautunut ja nykytilanteen säilyttäjä. Tutkimustulokset osoittivat, että kasvumotivaatio oli korkein yrittäjämäisesti orientoituneilla mikroyrityksillä. Yrittäjämäisesti orientoituneet mikroyritykset olivat sekä proaktiivisempia että innovatiivisempia kuin muut mikroyritykset. Markkinasuuntautuneet olivat eniten riskinottohalukkaita, mutta vähiten proaktiivisia ja innovatiivisia. Nykytilanteen säilyttäjät ottivat vähiten riskiä yrityksen kasvun suuntaamisessa. Markkinasuuntautuneet mikroyritykset olivat kokeneet keskimääräistä enemmän perustamistukiavustuksen auttaneen heitä yrityksen kehittämiseen liittyvässä riskienhallinnassa. Yleisesti ottaen perustamistukiavustuksen vastatessa yrityksen tarpeita, sen koettiin auttavan myös riskienhallinnassa sekä yrityksen kehittämisessä että perustamisessa. Perustamistukiavustusta oli käytetty esimerkiksi markkinointiin, esiselvityksiin ja markkinoiden laajentamiseen. Tutkimustulosten valossa yrittäjyyden edistämisessä kehitystarpeita nähdään teknologian lisääntymisestä aiheutuvaan riskienhallintaan ja monitahoisen yhteistyön tuomaan epävarmuuteen.
  • Myllyvirta, Lauri (2010)
    Steep and rapid reductions in greenhouse gas emissions are required from industrialized countries. An important policy concern is that these emission reductions could lead to increases in emissions elsewhere. This leakage effect can be avoided by suitable choice of policies. I study the greenhouse gas abatement policy of a large coalition of countries that faces competition from countries with laxer emission policies, comparing the changes in emissions from the rest of the world and in competitiveness of dirty industries caused by different policy options. My analysis is based on a two-region, two-good model of endogenous growth with directed technical change. I compare two approaches to allocation of emissions associated with the supply of internationally traded goods and services: production-based and consumption-based accounting. When technical change and complementary policies are omitted, emission constraints based on either approach cause emissions in the rest of the world to increase, although through different mechanisms. However, an emission constraint creates incentives for energy-saving innovation and countries' emission policies can include various complementary measures in addition to the emission constraint. These factors can cause also the rest of the world to reduce emissions. Models that omit these factors yield too low recommendations on emission reduction targets. In order to maximize global emission reductions achieved with unilateral policy, production-based emission constraints should be applied on sectors where there are good possibilities to substitute other inputs for fossil energy, and there are decreasing returns to scale in carbon intensive activities. Consumption-based emission constraints achieve larger global emission reductions in sectors in which fossil energy and other inputs are strongly complementary and returns to scale on the regional level are not strongly decreasing. Complementary policies, such as subsidies to energy efficiency investments, subsidies to R&D of energy-saving technologies, transfer of technology to developing countries and relaxing the protection of intellectual property rights, can reduce or reverse carbon leakage. Each of these policies only reduces global emissions under specific conditions. Choosing suitable policies and differentiating between economic sectors is of great importance. If border measures are applied on imported carbon-intensive goods, it is important to account for the relative carbon intensity of individual producers. A regular border tax levied per tonne
  • Rantala, O (Kela, 1997)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 19
    Tutkimuksessa käsitellään teollisuuden sosiaalivakuutusmaksujen kehitystä OECD-maissa sekä niiden vaikutusta työvoimakustannuksiin, teollisuuden kansainväliseen kilpailukykyyn ja kannattavuuteen. Suomen teollisuuden sosiaalivakuutusmaksurasite on ollut suunnilleen EU-maiden keskitasoa. Tutkimuksessa arvioidaan lisäksi Euroopan talous- ja rahaliiton aiheuttamia paineita yritysten sosiaalivakuutusmaksujen tilapäisen vähentämisen kaltaisiin "sisäisiin devalvaatioihin" laskusuhdanteiden vaikutusten lieventämiseksi. Selvitetyt työmarkkinoiden rakenne-erot muihin EU-maihin merkitsevät, että suhdannetaantumat rasittavat yksikkötyökustannuksin mitattuna Suomen teollisuuden kustannuskilpailukykyä keskimääräistä enemmän. Tällöin suhdanneluonteinen sosiaalivakuutusmaksujen vähennystarve saattaisi EMUssa tulla merkittäväksi.