Browsing by Subject "kilpailut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (3)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (6)
  • Ketola, Hertta-Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän lisensiaatintutkielman tarkoitus oli tutustuttaa lukija agilityyn, kertoa olennaisimpia asioita lajiin liittyvästä biomekaniikasta, kinematiikasta ja kinetiikasta sekä koota yhteen jo tutkittua tietoa loukkaantumisista ja niihin liittyvistä riskitekijöistä. Tutkimusosiossa selvitettiin suomalaisten, kilpailevien koirien nopeuksia, vuosittaisia starttimääriä ja rotujakaumaa. Agility on jatkuvasti suosiotaan kasvattava koiraurheilulaji, jota harrastetaan ympäri maailmaa, Suomessa harrastajia on noin 13 500. Agilitykilpailuissa koira suorittaa ohjaajan ohjaamana esteradan. Tavoitteena on tehdä mahdollisimman nopea rata ilman virheitä. Kansallisista säännöistä vastaa Suomen Agilityliitto ry ja kansainvälisistä säännöistä Fédération Cynologique Internationale (FCI). Tasoluokkia Suomessa on kolme ja kokoluokkia viisi. FCI:n kansainvälisissä säännöissä tasoluokkia on kolme ja kokoluokkia kolme. Koiran biomekaniikkaa agilityyn liittyvien estesuoritusten aikana on tutkittu jo jonkun verran. Erityisesti hyppyesteen kinetiikkaa ja kinematiikkaa on tutkittu. On todettu, että hyppykaaren muuttuessa jyrkemmäksi koiraan kohdistuvatt vertikaaliset voimat kasvavat. Suurimmat muutokset kinematiikassa tapahtuvat, kun hyppykorkeus ylittää 76 % ja 126 % koiran säkäkorkeudesta. Etäisyyden vaikutus hypyn kinematiikkaan on tutkimuksissa ollut suurinta maksikoirien kohdalla. A-esteen erilaisten kallistuskulmien (30 °, 35 ° ja 40 °) ei ole todettu vaikuttavan rannenivelen ojentumiseen, eikä koiran kokemiin suurimpiin vertikaalisiin voimiin. Lihasaktivaatiossakaan ei ole huomattu eroja kahdella erilaisella harjakorkeudella. Kolmasosan agilitykoirista on todettu loukkaantuvan jossain vaiheessa harrastusuraa. Loukkaantumisia on raportoitu tapahtuvan sekä kilpailuissa että harjoittelutilanteissa. Yleisimpiä esteitä, joilla loukkaantumisia tapahtuu ovat hyppyeste, A-este ja puomi. Loukkaantumisille altistavia tekijöitä tutkimuksissa ovat olleen muun muassa koiran tai ohjaajan kokemattomuus ja bordercollie-rotu. Yleisimmin vamma on kohdistunut olkapäähän, selkään tai varpaisiin. Suurin osa raportoiduista vammoista on ollut erilaisia pehmytkudosvammoja. Tutkimusosiossa todettiin nopeuksien merkitsevästi kasvaneen vuodesta 2012 vuoteen 2016. Suosituimpien rotujen joukosta löytyi selvästi muita nopeampia rotuja, kuten bordercollie maksikokoisissa koirissa, espanjanvesikoira medikokoisissa koirissa ja shetlanninlammaskoira minikokoisissa koirissa. Rotujakauman todettiin olevan monipuolisin minikokoisten keskuudessa, medi- ja maksikokoisten keskuudessa paimenkoirat pitivät kärkisijaa rotutilastoissa. Starttimäärät jaettiin kuuteen kategoriaan, 1-15, 16-30, 31-45, 46-60, 61-75 ja yli 76 starttia vuodessa. Näistä selvästi yleisin kategoria oli 1-15 starttia vuodessa, johon sijoittui noin puolet kilpailleista koirista. Agilityyn liittyy mahdollisia terveysriskejä ja koirat tulevat yhä nopeammiksi, joten on tärkeää jatkaa tutkimusta. The aim of this licentiate thesis was to introduce the reader to agility, put together the most important things about biomechanics, kinematics and kinetics related to agility, and injuries and risk factors behind injuries. The purpose of the research was to report the speed of the Finnish agility dogs, the annual amount of competitions by dogs and the breed distribution. Agility is a constantly growing canine sport that is practiced all over the world. In Finland approximately 13 500 individuals are participating in agility activities. The idea of the competition is that the dog is running through the obstacle course guided by its handler as fast as possible and without mistakes. The Finnish Agility Association upholds the national regulations and the international rules are made by the Fédération Cynologique Internationale (FCI). In Finland there are three skill levels and five size categories. The FCI rules recognizes three skill levels and three groups according to dog size. Canine biomechanics during agility-related tasks have been studied, especially kinetics and kinematics of the bar jump. It has been reported that when the jump arc becomes steeper, the vertical forces experienced by the front limbs of the dog increase. The largest changes in kinematics occur when the jump height exceeds 76% and 126 % of the dog’s height at the withers. The effect of distance between jumps on kinematics has been greatest in large dogs. The various angles of inclination (30 °, 35 ° and 40 °) of the A-frame were not found to affect the carpal joint extension, nor to the vertical forces experienced by the dog. Previous research reports no differences in muscle activation at two different A-frame apex heights. A third of all agility dogs have been reported to be injured at some point of their career. Injuries have been reported to occur both in competitions and in training sessions. The most common obstacles related to injuries are bar jump, A-frame and dog walk. Risk factors related to injuries in the studies have been the experience of the dog or handler and the Border Collie breed. The most common injured sites are the shoulders, back or phalanges. Most of the reported injuries have been soft tissue injuries. In the research section, running speed significantly increased from 2012 to 2016. The most popular breeds were those faster than others, such as bordercollie in large breeds, Spanish Water Dog in medium, and Shetland Sheepdog in small breeds. Breed distribution was most diverse among small dogs, among medium and large dogs the herding breeds kept the top places in breed statistics. Annual competitions per dog were divided into six categories, 1-15, 16-30, 31-45, 46-60, 61-75, and over 76 starts per year. Of these, the most common category was 1 to 15 competition per year, with about half of the dogs falling in to this category. There might be some health issues related to agility and dog speeds are increasing, so it is important to continue research.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (7)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (3)
  • Kyllönen, Sanna (2006)
    Tutkielmaa kokonaisvaltaisesti taustoittava kysymys kuuluu: Mitä on lyhytelokuva? Ambivalentin käsitteen merkityksiä tarkastelen tässä tutkielmassa festivaalikontekstissa, Tampereen elokuvajuhlilla. Kontekstisidonnaista lähestymistapaa perustelen vastatessani ensimmäiseen varsinaiseen tutkimuskysymykseeni, jonka avulla havainnollistan festivaalin merkittävää roolia lyhytelokuvan näkyvyyden ja olemassaolon kannalta suomalaisen elokuvakulttuurin kentällä. Toisen tutkimuskysymykseni avulla selvitän ja kuvaan sitä, millä keinoin festivaali lyhytelokuvan käsitettä määrittää diskursiivisesti. Kolmas, ja tämän tutkielman ydinkysymys kuuluu: Mitä lyhytelokuva on festivaalikäytäntöjen määrittämänä. Tutkielma sijoittuu bordwellilaisittain yhteiskunnallisen elokuvatutkimuksen revisionistiseen viitekehykseen. Tutkimusstrategisesti tutkielmassa sovelletaan Carrollin palapeli-teoretisoinnin mallia. Tutkielmassa käytetty menetelmällinen lähtökohta on diskurssianalyyttinen sovellus, jonka keskiössä operoivat toiminnalliset käytännöt diskurssia rakentavina elementteinä. Tutkielman empiirinen kohde on Tampereen elokuvajuhlat, jotka järjestetään 37. kerran maaliskuussa 2007. Havainnollistaakseni festivaalikohtaisia ominaispiirteitä ja festivaalien välisiä eroja, viittaan paikoin myös Clermont Ferrandin ja Oberhausenin lyhytelokuvafestivaaleihin. Tarkasteluni on rajattu koskemaan kansainvälistä kilpailua, joka on tietoisin ja siksi merkittävin lyhytelokuvaa määrittävä tekijä festivaalikontekstissa. Tutkimusaineistoni koostuu tarkasteltujen festivaalien ohjelmakirjoissa ja verkkosivuilla julkaistuihin tietoihin festivaalin kilpailuttamisen käytännöistä, jotka ovat jäsentyneet osallistumiskriteereiden, valinta- ja tuomarointi- ja palkitsemisen käytännöiksi, sekä aikaan ja paikkaan sidotuiksi esittämisen käytännöiksi. Lisätietoa kilpailuttamista koskevista käytännöistä on kerätty myös festivaalijohdolle, alan asiantuntijoille ja yhdelle tuomariston jäsenelle tehdyin asiantuntijahaastatteluin. Festivaalikontekstissa lyhytelokuvadiskurssi osoittautui sisältävän useita erilaisia piirteitä, joita on kuitenkin mahdotonta luonnehtia pysyvinä lyhytelokuva käsitettä määrittävinä ominaisuuksina. Edes lyhytelokuvan keston määreet eivät ole ehdottomia tai universaaleja, vaan pikemminkin liukuvia. Lyhytelokuva luonnehditaan tyypillisesti valtavirtaelokuvasta poikkeavana kategoriana esimerkiksi kerronnan keinojen, näkökulman tai teeman näkökulmista. Festivaaleilla lyhytelokuva myös paikannetaan taide-elokuvan piiriin samalla kun se etäännytetään mediataiteesta. Tietyt lyhytelokuvadiskurssia kuvaavat säännönmukaisuudet pätevät myös festivaalikontekstin ulkopuolella. Näiden säännönmukaisuuksien perusteella olen mallintanut uuden, vapaaksi lyhytelokuvaksi nimeämäni, genren. Kohderyhmän lisäksi vapaa lyhytelokuva erottuu sisargenreistään mainoselokuvasta, musiikkivideosta tai videotaiteesta mm. toimintakentän, ideologisen statuksen ja ilmaisun tarkoitusperien suhteen.
  • Pohjanpää, Lassi (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (6)
  • Niemensivu, Outi (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    The aim of this study is find out how classical music competitions work within the internationalization of an arts university. The internationalization of the University of the Arts Helsinki is studied through the International Maj Lind Piano Competition organized by the Sibelius Academy. The instrumental case study is based on eight interviews with representatives of the top management of the university, the competition organization and the competitors forming three stakeholder groups. Research on internationalization of higher education institutions serves as the theoretical framework. The analysis concentrates on three themes as seen by the stakeholder groups: benefits to the stakeholders, methods to increase the appeal of the competition, and organizational and governance challenges. The results suggest that the International Maj Lind Piano Competition supports the internationalization efforts of the University of the Arts Helsinki, but not to its full potential. A clearly defined internationalization strategy combined with a cyclical process orientation with expressed commitment and clearly defined internationalization goals offer fruitful possibilities to utilize the competition for the internationalization of the university. This study contributes to the research of HEI internationalization and arts management from the viewpoint of arts universities and international competitions. Concrete examples in the study bring fresh perspectives to the representatives of arts universities and international music competitions.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (1-1)
  • Salomaa, Ulla (Helsingin yliopisto, 2002)
    Verkkari 2002 (4)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (9)
  • Salomaa, Ulla (Helsingin yliopisto, 2002)
    Verkkari 2002 (3)
  • Heikurainen, Leo; Ouni, Jukka (Suomen metsätieteellinen seura, 1970)
  • Kondracka, Anna (Sibelius-Akatemia, 2008)
    Kamarimusiikin soittaminen kehittää soittajan musiikillisia taitoja ja tuottaa elämyksiä. Musiikkioppilaitoksissa pianonsoittajien ei ole kuitenkaan helppoa päästä mukaan yhteissoittoon, vaikka kamarimusiikin asema on vahvistunut ja sen osuus opetussuunnitelmissa kasvanut. Koska kamarimusiikki kehittää ja motivoi, olisi pianistien tärkeä päästä soittamaan yhdessä toisten kanssa jo opintojen alusta lähtien. Tutkimuksessa selvitettiin, miten 15-vuotiaat pianistit kokevat yhteissoiton ja motivoivatko yhteismusisointi ja Juvenalia-kamarimusiikkikilpailu soittamista. Lisäksi työssä tutkittiin, millaisena nuoret kokivat kilpailuun valmistautumisen ja siellä soitettavan ohjelmiston. Kohderyhmänä tutkimuksessa oli vuoden 2004 Juvenalia-kilpailun alle 16-vuotiaiden pianotriosarjaan osallistuneet viisi pianistia. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluissa selvisi, että pianistit pitivät kilpailuun valmistautumista vahvasti soittomotivaatiota kohottaneena asiana. Kamarimusiikin soittaminen koettiin mielekkääksi, iloa tuottavaksi ja taitoja kehittäväksi. Olennaista yhteissoiton mieluisuudessa oli kuitenkin se, millaisen musiikillisen ja vuorovaikutuksellisen yhteyden pianistit kokivat saaneensa ryhmän jäseniin. Tutkimuksesta voi päätellä, että kamarimusiikkiopetuksen lisääminen musiikkioppilaitoksissa olisi hedelmällistä ja soittomotivaatiota lisäävää. Kamarimusiikkikilpailu voi olla hyvä kannustin yhteissoittoon, mutta yhteismusisointi tulisi ottaa myös itsestään selväksi osaksi musiikkioppilaitosten opetusta.
  • Lahikainen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (9)