Browsing by Subject "kirjahistoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Tiihonen, Iiro (Helsingin yliopisto, 2020)
    1640-luvulla Britteinsaarilla kuohui poliittisesti, mikä heijastui myös ajan painotoimintaan. Monet historioitsijat ovat katalogien ja kirjakokoelmien pohjalta tulkinneet, että Englannin sisällissota ja sitä edeltäneet tapahtumat olivat kasvavan painotoiminnan aikaa. Tätä kasvua on tulkittu monella tapaa: se on nähty yhteiskunnallisen epävakauden osoituksena, julkisen sfäärin syntymisen signaalina ja osoituksena siitä, että edeltävien vuosikymmenien sensuuri romahti sisällissodan ja sitä edeltäneiden tapahtumien myötä. Tutkielmassani analysoin painotuotannon kasvun uskottavuutta käyttäen apunani kirjahistorian piirissä esitettyjä kriittisiä näkemyksiä. Erityisesti käsittelen painotuotteiden selviytymisen ja teosten materiaalisen ulottuvuuden mahdollista vaikutusta siihen, mitä kasvavan teosmäärän takana tapahtuu. 1640-luvulla monilla painotuotteilla oli korkeampi todennäköisyys selviytyä nykypäivän kokoelmiin kuin aiempina vuosikymmeninä. Lisäksi kaikkiin painotuotteisiin tarvittiin paperia, jonka tarjonta ei monien tutkijoiden mielestä ollut 1600-luvulla kysyntään joustavasti reagoivaa. Kvantitatiivisen analyysin perusteella edes teosten selviytymisasteessa tapahtuvan muutoksen huomioiminen teosmäärän kasvun kannalta skeptisillä oletuksilla ei muuta käsitystä siitä, että sisällissodan aikana teosten määrä kasvaa erityisesti tiettyinä vuosina. Toisaalta paperiarkkeihin perustuva analyysi ei näytä kasvua sisällissodan aikana, ja tarkempi analyysi paljastaa suurempien painotuotteiden määrän vähenevän. Tulokseni korostavat sisällissodan vaikutusta painotuotteiden ja tiedon tuotantoon. Rajalliset materiaaliset resurssit priorisoitiin tyydyttämään tarvetta uutisille ja pamfleteille, ja suuremmat painotuotteet jäivät taka-alalle. Sisällissodan poliittisen merkityksen lisäksi tällä tuloksella on arvoa varhaismodernin talouden ymmärtämiselle. Viime vuosina edellytykset ottaa teosten selviytyminen ja materiaaliset aspektit kvantitatiivisessa analyysissa huomioon ovat parantuneet merkittävästi. Helsingin yliopiston Computational History -ryhmä on työskennellyt tehdäkseen varhaismodernit Britteinsaaret kattavasta ESTC:stä (English Short Title Catalogue) tutkimukseen soveltuvan aineiston. Käytän tätä koneluettavaa ja ohjelmointikielillä käsiteltävää ESTC:tä työni pääasiallisena lähteenä. Vaikka ESTC:tä pystyy periaatteessa analysoimaan kuten mitä tahansa muutakin dataa, on se sekä konventioiltaan että syntyprosessiltaan haastava aineisto. Lisäksi kvantitatiivinen analyysi vaatii sellaisia valintoja ja oletuksia, joihin sisältyy paljon epävarmuutta. Merkittävä osa työtäni onkin kysymys siitä, miten data-analyyttisia metodeja voi soveltaa historiallisen aineiston tutkimiseen.
  • Sydänmaanlakka, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu- tutkimuksessa on selvitetty katekismusta kansanopetuksen ja hengellisen elämän ilmentäjänä. Tutkimuksen aineiston keruussa on pyritty selvittämään katekismusten levinneisyyttä, kappalemääriä ja omistajuutta vuosina 1730-1809. Tutkimus vastaa kysymyksiin: Miksi katekismusta luettiin ja vaikuttiko katekismuksen levinneisyys lukemisen oppimiseen. Miten katekismuksen sisällöt toimivat ohjaavina elämisen oppeina kansalle lukutaitoa opettaessa. Tutkimuksen metodina on narratiivinen menetelmä, mikä sopii kirkkohistorian- ja kirjahistorian tutkimiseen. Kirkollisen kansanopetuksen alkuvaiheet sijoittuvat 1600-luvun uskonpuhdistuksen murroskauteen Suomessa, jolloin jumalanpalvelus oli saanut aiempaa merkittävämmän roolin ehtoollisopetuksen viitekehyksenä. Tutkimuksen aikaperspektiivi sijoittuu Ruotsin vallan aikaan Johannes Gezelius vanhemman ajalta Ruotsin vallan päättymiseen vuoteen 1809. Katekismusten osalta niiden levinneisyyteen liittyneet tiedot sekä niiden omistajuuteen liittyvät tiedot ja päätelmät heijastavat osaltaan sitä, että katekismuksia luettiin ja niitä hankittiin kansanopetukseen ja katekismuskuulusteluihin. Katekismusten levinneisyys Suomen rannikkokaupunkeihin ja suurimpiin kaupunkeihin on ilmeistä. Katekismuksen lukeminen ja sen sisällön sisäistäminen näyttää mahdollisesti lisäävän ihmisen kiinnostusta yhtäältä hengellisiin asioihin ja toisaalta arjessa lukutaidon vaatimusten täyttämiseen. Katekismuskasvatus, koulumuotoinen ehtoollisopetus, alkoi saada järjestäytynyttä muotoa 1740-luvulla, jolloin itsenäinen rippikoulujärjestelmä muotoutui ja katekismusopetus vaikeutui. Tutkimus pureutuu pietismiin, joka luterilaisessa ja reformoidussa kirkossa tähtäsi uskonnollisen elämän syventämiseen ja yksilöllisyyden lisäämiseen. Pietismin suuntauksesta ja katekismuksen opillisista painotuksista löytyi yhtäläisiä teemoja ja elämän ohjeita. Tutkimuksessa nousevat yhteiset sisällölliset teemat katumus, kääntymys ja varjelus. Heräävän pietismin aikana tavallisen rahvaan lukuintoa lisäsivät yhteiset kokoontumiset katekismuksen lukuhetkiin ja hartaushetkiin koko ruoka- ja perhekunnan voimin. Pietismin myötä virsien laulaminen osoittautui myös uskon opetukseksi ja rukoukseksi. Tutkimuksen lähdeaineisto perustuu Ruotsin vallan ajan Suomessa ilmestyneisiin katekismuksiin. Tutkimus avaa Martti Lutherin Iso- ja Vähä katekismuksen rakennetta ja sisältöä ja näin ovat kaikkien katekismusten tutkimuspohjana. Tärkeitä lähteitä ovat olleet myös katekismusten ja kansanopetuksen syntyä kuvaavat rippikoulun syntyvaiheiden historiaa kuvaavat teokset ja tutkimukset.
  • Harju, Tommi (Taideyliopiston Sibelius-akatemia, 2015)
    Studia musica
    Väitöstutkimuksen tarkoituksena on selvittää säveltäjä, urkuri ja teoreetikko Johann Gottfried Waltherin (1684-1748) elämää ja merkitystä. Tutkimus lähtee liikkeelle länsimaisen taidemusiikin kaanoneita kritisoivasta lähtökohdasta, jonka mukaan suurten mestarien varaan rakentuvan kaanonin varjoihin on jäänyt joukko säveltäjiä. Heillä voidaan katsoa olevan oma, osin piilotettu mutta tärkeä merkityksensä musiikinhistoriassa. Suuren aikalaisensa Johann Sebastian Bachin varjoon jäänyt J. G. Walther voidaan hyvällä syyllä lukea tällaisten säveltäjien joukkoon. Biografisesti painottuva tutkimus perustuu ensisijaisesti Waltherin säilyneisiin kirjeisiin (47 kpl). Biografisen lähestymistavan ohella käytetään hyväksi ns. uuden historiantutkimuksen lajeja mentaliteettien historiaa ja mikrohistoriaa. Mentaliteettien historian avulla voidaan kuvata tutkimuksen taustalla olevia käsitteellisiä oletuksia ja näkökulmia. Ne näyttäytyvät usein piilotettuina, alitajuisina ja hitaasti muuttuvina käsityksinä. Mikrohistoria tarkastelee mentaliteettien historiaa laajemmin ihmistä kokonaisuutena ja hänen elinympäristöään. Mikrohistorian yksi suuntaus on ollut lähestyä tarkastelemalla tutkimuskohdetta pienyhteisöjen välityksellä. Molemmat uuden historian lajit ovat luonteeltaan kaanonkriittisiä ja mahdollistavat aiempaa monipuolisemman lähteiden käytön osana elämäkerrallista tutkimusta. J. G. Walther toimi elämänsä aikana urkurina Erfurtissa (1702-1707) ja Weimarissa (1707-1748). Hänen toiminnastaan aikansa musiikillisessa kentässä on löydettävissä säveltäjän, urkurin, sovittajan, teoreetikon, opettajan, urkujentarkastajan, kirjojen kerääjän ja runoilijan roolit. Tutkimuksessa tarkastellaan näitä kaikkia Waltherin kirjeistä löytyviä rooleja. Saksi-Weimarin prinssi Johann Ernstin vaikutuksella syntyneiden urkukonserttosovitusten lisäksi Waltherin sävellyksistä tunnetuimpia ovat urkukoraalit, joita on säilynyt monissa Waltherin kokoamissa käsikirjoituskokoelmissa. Koraalit edustavat eräänlaista synteesiä pohjois- ja eteläsaksalaisista koraalityypeistä. Urkukoraalien avulla voidaan myös tarkastella urkurin työkenttää mikrohistoriallisen arkipäivän historian ja retoriikan näkökulmasta. Laajemmin Walther on jäänyt musiikinhistoriaan ensimmäisestä saksankielisestä tietosanakirjasta Musicalisches Lexicon (1732), jonka kokoamisprosessia tutkimuksessa tarkastellaan. Tutkimuksessa Waltherin ympärillä toimineiden muusikkojen ja teoreetikkojen pienyhteisöt välittyvät ennen kaikkea kirjoittavina ja kirjallisina tiiviinä sosiaalisina verkostoina ja eritasoisina musiikillisina pienyhteisöinä. Monien aikalaistensa tavoin J. G. Walther osoitti kiinnostusta alkemiaan. Tutkimuksessa tarkastellaan alkemiaa luonnollisena osana tuon ajan elämää. Alkemian kautta voidaan tarkastella myös ajassa eläneitä päällekkäisiä mentaliteetteja. Waltherin kohdalla alkemia oli osin filosofinen ilmentymä, osin käytännön kokeilua. Sitä ei pidä nähdä vain kullanluomisen yrityksenä tai 'Viisasten kiven' etsintänä. Moninaiset ajattelun kerrostumat heijastuvat myös J. G. Waltherin teoreettiseen kirjastoon. Tutkimuksessani Waltherin yksityiskirjasto pyritään rekonstruoimaan mikrohistoriaan liittyvästä kirjahistoriallisesta lähtökohdasta mahdollisimman täydellisesti perustuen Waltherin kirjemerkintöihin. Tutkimus kuvaa Waltherin elämää monitasoisena, ja moniäänisempänä kuin mitä 1600- ja 1700-luvun saksalaisen kielialueen säveltäjistä kertovissa elämäkerroissa yleensä esitetään.
  • Palo, Marja (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä herätysliike- ja kirjahistoriallisessa pro gradu -tutkimuksessa on selvitetty, mitä uskonnollista kirjallisuutta Ylistaron Untamalan kylässä omistettiin ennen vuotta 1920 sekä pohditaan, miten kylän uskonnollinen suuntautuminen näkyy omistetussa kirjallisuudessa. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten lukutaito, kirjojen saatavuus sekä kustantaja- tai painattajataho ovat vaikuttaneet kirjojen tiehen talonpoikaiskylään. Kirjanomistusta Untamalassa verrataan aikakaudelle tyypillisen tilanteen lisäksi myös Janakkalassa tehtyyn vastaavaan paikkakuntatutkimukseen. Untamalan yksityiskirjastoista kerätty aineisto oli huomattavan laaja. Näin suuri määrä löytyneitä vanhoja kirjoja talonpoikaiskylästä herättää monia mielenkiintoisia kysymyksiä kylän lukutaidosta, kirjojen hankinnasta ja syistä haluta ostaa ja lukea kirjallisuutta. Tutkimuksessa pohditaan siis kysymyksiä Untamalan kylän valistuneisuudesta ja liittymisestä herännäisyyteen. Tarkastelen kylän vaiheita muun muassa lukutaidon kehittymisen osalta, körttiherätyksen historian kautta sekä mitkä ulkopuoliset tekijät vaikuttivat kylän muotoutumiseen sellaiseksi kuin se 1920-luvulle tultaessa oli. Ylistarossa koettiin ensimmäisiä herätyksiä 1830-luvulla ja Untamala oli herätyksien keskeinen ilmenemispaikka. Kylän omasta historiankirjoituksesta kumpuaa vahva halu liittyä siihen herätyskristillisyyden aaltoon, jota kutsutaan Savon ja Pohjanmaan herännäisyydeksi. Tutkimuksen lähdeaineisto perustuu Untamalassa kartoitettujen yksityiskirjastojen kirjallisuuteen, ennen vuotta 1920 painetun fennica-kirjallisuuden kartoitukseen sekä Suomalaisen kirjallisuuden seuran teettämän kirkollisen kansanperinteen kyselyn kokemustietoon.
  • Hakonen, Vehka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkin gradussani näkövammaisten lasten koskettelukirjojen historiaa Suomessa aina niiden valmistamisen aloitusvuodesta 1984 vuoteen 2014 asti. Näkövammaisten lasten koskettelukirjoilla tarkoitetaan sellaisia erityiskirjoja, jotka on valmistettu pienille näkövammaisille lapsille siten, että niihin eläytyminen onnistuisi mahdollisimman hyvin näkövammasta huolimatta. Kertomuksia on usein elävöitetty esimerkiksi mahdollisimman aidon tuntuisin materiaalein, lisäämässä kirjoihin äänielementtejä tai tuoksuja tai varustamalla kirjat äänitteellä. Työni sijoittuu tutkimuksellisesti kirjahistoriaan ja hyödyntää lisäksi lukijatutkimuksen metodeja. Lähdeaineistonani toimivat Celian koskettelukirjoista kokoaman asiakirja- ja leikearkiston lisäksi lukijoiden koskettelukirjoista kirjoittamat palautteet kolmenkymmenen vuoden ajalta. Ensimmäisessä pääluvussa kuvailen yleisesti koskettelukirjojen erityispiirteitä ja niiden valmistamista. Toisessa pääluvussa käsittelen koskettelukirjojen vaiheita vuodesta 1984 vuoteen 1999. Koskettelukirjojen valmistaminen alkoi Fredrika Wetterhoffin käsiteollisuusopettajaoppilaitoksessa vuonna 1984. Alusta pitäen Näkövammaisten kirjastolla oli tärkeä rooli koskettelukirjojen valmistamisessa ohjeistamisessa ja asiantuntemuksen tarjoamisessa. 1980-luvun loppupuolelta alkaen myös muut oppilaitokset alkoivat valmistaa koskettelukirjoja Näkövammaisten kirjaston kokoelmiin. Kolmannessa pääluvussa käsittelen vuodet 2000-2014, jolloin koskettelukirjatoiminta kansainvälistyi ja vapaaehtoisten merkitys koskettelukirjojen valmistajina kasvoi. Neljännessä pääluvussa siirrän näkökulman koskettelukirjojen lukijoihin ja heidän koskettelukirjoista kirjoittamiinsa palautteisiin. Palautteet luovat sillan menneestä tulevaan, sillä ne ovat tärkeä aineisto koskettelukirjoja kehitettäessä. Tutkielmani keskeisimpiä aiheita ovat koskettelukirjojen aseman vakiintuminen osana näkövammaisten lasten lukemista ja lukutaidon opettelua, koskettelukirjojen kansainvälistyminen (ja Suomen rooli siinä) sekä koskettelukirjojen merkitys lukijoille – ja lukijoiden merkitys niiden kehittymiselle. Nämä kolme teemaa muodostavat tutkielmani tärkeimmät painopisteet. Lisäksi tutkielmani on myös ensimmäinen laaja kronologinen kokonaisesitys koskettelukirjojen historiasta Suomessa, ja sellaisena luo toivottavasti myös pohjan aiheesta tulevaisuudessa tehtävälle jatkotutkimukselle.
  • Lilja, Eeva Johanna (2014)
    Arvio teoksesta: Good book, good library, good reading: Studies in the history of the book, libraries and reading from the network HIBOLIRE and its friends. Eds. Aušra Navickienë Ilkka Mäkinen, Magnus Torstensson, Martin Dyrbye & Tiiu Reimo. Tampere: Tampere University Press 2013.
  • Oldendorff, Katri (Helsingfors universitet, 2015)
    August Hermann Francke (1663–1727) oli saksalainen teologi, joka tuli tunnetuksi hallelaisen pietismin ja Hallen koulukaupungin (tai: Hallen laitosten) luojana. Koulukaupunki koostui useasta koulusta aina köyhien lasten opinahjosta orpokotiin ja aatelispoikien oppikouluun. Koulukaupungin arjen ja opetuksen kehittäminen oli Hallen yliopiston ja Saksan ensimmäisen opettajaseminaarin kehittämisen rinnalla Francken keskeisin elämäntyö. Hän oli syvästi uskonnollinen ja erittäin toimelias mies niittäen mainetta niin teologina kuin pedagogina. Hän jätti jälkeensä suuren määrän kirjallista aineistoa, kuten saarnakokoelmia, teologisia pohdintoja, pedagogisia kirjoituksia sekä runsaasti koulujensa oppilas- ja vuosiraportteja. Tutkimuksessa keskitytään Francken vuonna 1706 painettuna versiona julkaisemaan käytösoppaaseen Nützliche und nöthige Handleitung zu wohlanständigen Sitten (Hyödyllisiä ja tarpeellisia neuvoja säädylliseen käyttäytymiseen). Hän laati oppaan kuninkaallisen pedagogion (Königliches Pädagogium) kasvatuksen ja opetuksen tueksi. Koulu oli eräänlainen oppikoulu, joka valmisti aatelisperheiden ja ylemmän porvariston poikia yliopisto-opiskeluun sekä merkittäviin virkoihin ja asemiin Brandenburg-Preussin ruhtinaskunnassa, myöhemmin Preussin kuningaskunnassa. Tutkimuksen keskeinen tehtävä on tarkastella, millä tavoin käytösopas heijastaa ja edustaa Francken pietistisiä kasvatusperiaatteita. Francken perimmäiset tavoitteet, herättää lapsissa ja nuorissa aito usko sekä kasvattaa heidät nöyriksi, sivistyneiksi ja kohteliaiksi kristityiksi, kulkevat punaisena lankana koko käytösoppaan läpi. Kristillisistä hyveistä rakkauden kaksoiskäsky oli Franckelle yksi tärkeimpiä. Väsymättä hän opasti lapsia tämän käskyn mukaiseen elämään. Sivistynyt ja kohtelias käytös sekä sosiaalinen taitavuus merkitsivät hänelle kristillisen uskon ja rakkauden kaksoiskäskyn mukaista elämää. Francken käytösoppaasta nousevat näkyviin hänen vaatimansa ankara ulkoinen ja sisäinen kuri sekä jatkuva opiskeluun ja työntekoon kehottaminen. Huvituksille ja leikeille ei ollut hänen koulukaupungissaan tilaa. Lapset olivat koko ajan opettajien ja kasvattajien valvovien silmien alla. Franckella oli utopia paremmasta maanpäällisestä maailmasta, jonka hän uskoi toteutuvan vain ihmisten muuttumisen kautta. Tähän päämäärään hän tähtäsi kaikessa kasvatustoiminnassaan – kurin, kontrollin, uskon ja rakkauden ristipaineessa.
  • Kinnunen, Suvi (Helsingfors universitet, 2015)
    Kärsimystrilogia on Pirkko Saision salanimellä Jukka Larsson kirjoittama romaani. Kärsimystrilogia koostuu alunperin kolmesta erillisestä romaanista; Kiusaaja (1986), Viettelijä (1987) ja Kantaja (1991). Teoksia ei ollut tarkoitettu alunperin trilogiaksi, mutta ne koottiin yhteen teemojen yhtenäisyyden vuoksi. Tarkastelen tutkimuksessani Kärsimystrilogian uskontoon ja uskonnollisuuteen liittyviä teemoja sekä trilogian saamaa vastaanottoa lehtiarvosteluissa uskonnon ja uskonnollisuuden näkökulmasta. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat miten uskontoa ja uskonnollisuutta kuvataan trilogiassa sekä se, millaisia uskonnollisia kielikuvia ja viittauksia kirjoista on löydettävissä. Vastaanottoon liittyvä keskeisin kysymys on se, miten kriitikot ovat kommentoineet trilogian osien uskonnollisia teemoja. Päälähteinä olivat romaanit Kiusaaja, Viettelijä ja Kantaja sekä yhteispainos Kärsimystrilogia, johon Pirkko Saisio on kirjoittanut jälkisanat. Vastaanottoon liittyvät lähteet ovat trilogiasta sanomalehdissä julkaistut arvostelut, joita oli 61 kappaletta. Ensimmäisessä tutkimuksen osassa kuvataan Kiusaajan, Viettelijän ja Kantajan juonet ja tarkastellaan Kärsimystrilogian sijaiskärsijöitä; Enkeliä, Jukka Mikaelia ja Jeesusta. Toisessa osassa syvennytään siihen, miten uskonto/uskonnollisuus näkyy trilogian eri osissa. Kolmas osa on omistettu myyteille, Jeanne d'Arcille, tuhlaajapojalle, Aabrahamille ja Iisakille sekä Kristoforokselle. Neljännessä osassa kootaan yhteen trilogian saamat arvostelut teemoittain. Tutkimukseni osoittaa, että Larsson on käyttänyt trilogiassaan paljon viittauksia uskontoon. Enemmän tai vähemmän piilossa olevia viittauksia löytyy trilogian jokaisesta osasta useita. Kirjojen henkilöille uskonnolla näyttää olevan merkitystä, vaikka ketään trilogian henkilöistä ei kuvata erityisen uskonnolliseksi. Kaikissa trilogian osissa on myös hahmo, jonka voi tulkita sijaiskärsijäksi, Kristus-hahmoksi. Kriitikoista osa oli löytänyt romaaneista niissä olevia viittauksia uskonnollisiin teemoihin, osa taas sivuutti uskonnollisuuden ja myyttisyyden ja arvioi romaaneja ilman syvempää uskonnollista analyysiä. Kiusaajan kritiikeissä arvostelijat nostivat esille erityisesti Jukka Larssonin taustaan liittyviä asioita, hän oli keksityn historiansa perusteella teologian kandidaatti. Viettelijästä teemoja nostettiin sen aiheen huomioon ottaen ymmärrettävästi paljon esille ja useassa Viettelijän arvostelussa käytettiin myös uskonnollista kieltä. Kantajan arvosteluista useassa huomioitiin sen sisältämät mise en -abyme -rakenteet, kehyskertomuksen rinnalla kulkevat myyttiset kertomukset.
  • Pitkäranta, Tapio M. (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma käsittelee Suomen kansalliskirjaston Slaavilaisen kirjaston erikoiskokoelman “Futuristit” kirjojen alkuperää. Tutkielman pääasiallisena tehtävänä on tutkia kirjaston arkiston ja muiden lähdeaineistojen perusteella, miten ja milloin kokoelman kirjat ovat tulleet kirjastoon. Kaikkien kokoelman kirjojen osalta niiden provenienssia ei voida osoittaa varmasti, mutta esimerkkiteosten pohjalta osoitetaan todistettuja reittejä, joita pitkin kirjat ovat kirjastoon tulleet. Kokoelman kirjat kuuluvat venäläisen historiallisen avantgarden piiriin ja sijoittuvat julkaisuajaltaan vuosille 1909–1932. Kokoelmassa on 49 nidettä. Osa kokoelman kirjoista on täysin uniikkeja ja muutamissa on mukana käsintehtyjä maalauksia ja grafiikkaa. Tämän lisäksi osa kirjoista on erittäin harvinaisia, eikä niitä ole säilynyt maailmassa kuin muutamia kymmeniä kappaleita. Tutkielmassa perehdytään myös kirjaston historiaan nimenomaan kirjojen hankinnan pohjalta keskittyen siihen, miten kirjoja on hankittu ja minkälaisia resursseja kirjastolla on ollut sen historian eri vaiheissa. Suurin osa “Futuristit” -kokoelman kirjoista tuli kirjastoon vuosien 1909 ja 1917 välillä, kun kirjastolla oli vapaakappaleoikeus kaikkeen Venäjän keisarikunnan aikana julkaistuun kirjallisuuteen. Venäjän vallankumouksen jälkeen vapaakappaleoikeus mitätöityi. Vapaakappaleena saapuneista kirjoista ei ole säilynyt täydellisiä listoja, mutta kirjoissa olevien leimojen perusteella voidaan päätellä mitkä kirjat tulivat kirjastoon ennen vuotta 1917. Sen jälkeen kokoelmaan kuuluvia kirjoja hankittiin muun muassa antikvaarisista kirjakaupoista Neuvostoliitosta, saatiin lahjoituksena kirjailijoilta, vaihdettiin muiden yliopistojen ja instituutioiden kanssa ja ostettiin yksityishenkilöiltä. Kirjat on koottu erikoiskokoelmaksi vasta 1980-luvulla. Alkusysäyksenä “Futuristit” -kokoelman kokoamiseen oli taidekeräilijä George Costakisin venäläisen avantgarden kokoelman näyttely Helsingissä 1984, jossa oli mukana myös kuvitettuja avantgarden ajan kirjoja Slaavilaisen kirjaston kokoelmista. Näyttelyn jälkeen kirjaston kokoelmista löydettiin myös muita harvinaisuuksia ja avantgardekirjat koottiin suljettuun erikoiskokoelmaan.