Browsing by Subject "kirjallisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 44
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (9)
  • Aronen, Jukka; Pakkasvirta, Jussi (1999)
  • Koskela, Lasse (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (7)
  • Poutanen, Timo (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani keskittyy tieteiskirjallisuudessa esiintyviin utopioihin ja niiden ongelmallisiin piirteisiin, kuten ihmisten sijoittamiseen alueille, joissa heillä ei ole mahdollisuutta elää luonnon keskuudessa, kolonialistiseen ja imperialistiseen vallankäyttöön ja ympäristön hyväksikäyttöön. Tutkin näitä ongelmia Aldous Huxleyn Brave New World (suomeksi Uljas Uusi Maailma) ja Arthur C. Clarken Imperial Earth kirjan kautta, koska ne edustavat kahta erilaista utopiaa. Huxleyn Brave New World esittää lukijalle maailman, jossa ihmisiltä on otettu pois heidän mahdollisuutensa valita oma tulevaisuutensa, minkä ohella heille on luotu maailma, jossa heillä ei ole mitään mitä he haluaisivat. Clarken Imperial Earth sen sijaan edustaa pintapuolisesti positiivisempaa utopiaa, jossa maassa asuvat ihmiset ovat päässeet eroon monista maailmaa kohtaavista ongelmista, kuten saasteista, sodasta, ja nälänhädästä. Tämä ei välttämättä siltikään tarkoita, että luontoa taikka kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, ja ne ihmiset, jotka asuvat maapallon ulkopuolella, joutuvat elämään vaarallisessa ja epäluonnollisessa ympäristössä. Analyysini on jaettu eri osiin, joista ensimmäinen kohdistuu kolonialismiin utopioissa ja siihen, miten siirtomaavallat ylläpitävät itseään ja kansalaisiaan. Tutkin tässä osiossa, miten Huxleyn Brave New World kirjassa ilmaantuvia ”villien” reservaatteja on luotu yhteiskuntaan, jossa muuten kaikilla sen kansalaisista on kaikkea mitä he haluavat, mutta heille on jätetty vain rippeet hyvästä maasta ja teknologiasta. Tämä edustaa tapaa, jolla siirtomaavallat käyttävät hyväksensä vähäosaisempia ja osoittaa paralleelien kautta, miten siirtokuntien asukkaiden ja suurien valtioiden kansalaiset ovat loppujen lopuksi samanlaisessa hierarkkisessa asemassa kuin ne kansanryhmät, joiden he katsovat olevan heitä alhaisempia. Tähän analyysiin heijastaen tutkin Clarken Imperial Earth kirjan avaruussiirtokuntien tilannetta, erityisesti sitä, miten niissä esiintyy erittäin samanlaisia kolonialistisia hyväksikäytön elementtejä, kuten heikot elinympäristöt ja luonnonvarojen kuluttaminen siirtomaavallan hyväksi. Tähän asiaan liittyen tutkin myös kirjojen päähenkilöitten statusta ulkopuolisina molemmista siirtokuntalaisista ja siirtomaavaltojen kansalaisista ja tutkin, mitä heidän asemansa edustaa molemmissa yhteiskunnissa ja mitä se kertoo ulkopuolisten hyväksynnästä. Seuraavassa osiossa tutkin, miten siirtomaavallat hyväksikäyttävät siirtokuntia ja niissä asuvia ihmisiä huolimatta siitä, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä ja ympäristöönsä. Tällaista hyväksikäyttöä esiintyy molemmissa kirjoissa, ja näiden siirtomaavaltojen asukkaat eivät näe hyväksikäytössä minkäänlaista ongelmaa, koska nämä ratkaisut ovat olleet rahallisesti ja paikallisen ympäristön puolesta hyödyllisiä. Analyysini keskittyy siihen, miten vähän mahdollisuuksia siirtokunnissa asuvilla on ja kuinka heidän elinympäristönsä on minimaalinen siirtomaavaltaan verrattuna. Clarken Imperial Earth kertoo Saturnuksen kuun Titanin siirtokunnasta, joka kerää Maalle vetyä ainoana rahan lähteenänsä. Monet siellä asuvat eivät pysty päättämään, haluavatko he pysyä siirtokunnassaan vai ei, koska heillä ei ole varaa muuttaa takaisin Maahan, joten heihin kohdistuu koko elämän kestävää epäoikeudenmukaisuutta, mihin heillä ei olet mitään sanomista. Huxleyn Brave New World taas näyttää miten siirtomaavallat pitävät niitten ulkopuolisia alueita kurissa, jotta ne voivat hyväksikäyttää niitä jopa kaikkien luonnonvarojen hupenemisen jälkeen viihteenä, ja miten siirtomaavaltojen johto myy matkoja käymään näillä reservialueilla. Lopuksi tutkin, miten ihmiskunta hyväksikäyttää luontoa ja miten se näkee luonnon nautinnon lähteenä. Molemmissa kirjoissa kerrotaan, että suuresta osasta ympäristöongelmia, kuten saasteesta on päästy eroon, mutta silti kummassakin ilmenee, että luonto on täysin ihmisen kontrolloima. Huxleyn Brave New World näkee luonnon resurssina ja siinä esiintyvät siirtomaavaltojen johtajat pitävät omaa kansaansa iloisina luomalla heille suotuisan ja kauniin ympäristön heidän kaupunkiympäristöönsä. Luonto on aina kaunista ja sen ylläpidolla maksimoidaan sen esteettinen arvo. Samalla sen oma yhteiskunta on kaukana luonnosta geenimanipulaation kautta, joka on antanut heille pitkän, terveellisen elämän, joka alkaa ja loppuu etänä muista ihmisistä. Clarken Imperial Earth ylistää, miten Maahan on tuotu takaisin alkukantaiset metsät ja eläimistö; se kuvailee, miten jotkut näkevät sen maailman erittäin puhtaana. Samalla tiedemiehet manipuloivat kasveja keräämään kultaa taikka tuomaan takaisin edesmenneitä eläinlajeja. Molemmissa kirjoissa ihmiskunta on teknologian avulla saavuttanut tason, jolla ihminen on kaiken luonnon herra. Tutkielmani osoittaa, miten ihmisten ja ympäristön hyväksikäytön takia kumpikaan kirjojen maailmoista ei voi olla utopia, vaikka niitten omat asukkaat näkisivät ne utopioina. Molemmat kirjat sisältävä samanlaisia elementtejä, vaikka niitten maailmat kuvastavat täysin erilaisia asioita. Tämä osoittaa, että utopian muoto tai sen motiivi eivät edusta sen statusta positiivisena tai negatiivisena tulevaisuutena. Huxleyn Brave New World seuraa Thomas Moren Utopian satiirista perinnettä, kun taas Clarken Imperial Earth edustaa modernia utopiaa, jossa nykyajan ongelmat ovat ratkaistu, mutta silti molemmat kirjat sisältävät epäoikeudenmukaisuuksia monella tasolla.
  • Bertus, Mikael (Helsingfors universitet, 2017)
    Työ tarkastelee saksalaisiin liittyviä kulttuurillisia stereotyyppejä Wladimir Kaminerin teoksissa Mein deutsches Dschungelbuch (2003) ja Liebesgrüße aus Deutschland (2011). Ensimmäinen kirjoista on lyhyitä kertomuksia sisältävä kokoelma, jota Kaminer kirjoitti työhön liittyvillä matkoillaan. Kirjan tarinoissa vieraillaan lukuisissa suuremmissa ja pienemmissä saksalaisissa kaupungeissa ja pyritään avaamaan saksalaisuuden piirteitä erilaisista perspektiiveistä. Kirjoista toinen on puolestaan Saksan ja saksalaisuuden erityispiirteisiin suoraan perehtyvä kokoelma lyhyitä tarinoita, joista Kaminer kertoo suuren osan itsensä tai perheensä kautta. Tutkielma määrittelee stereotypian kognitiiviseksi malliksi, joka esiintyy monilla tasoilla kielessä ja kulttuurissa. Teoriaosio erittelee lisäksi kulttuuristereotypian kansalliskuvan käsitteestä määritelmällisellä tasolla. Kulttuuristereotypioita lähestyttiin saksalais-venäläisen vertailun, geograafisten vastakkainastteluiden sekä kulttuurillisten ominaispiirteiden kautta. Lopputulemana todettiin, että Kaminerin teksteissä esiintyy voimakkaita auto- ja heterostereotypioita, jotka selittyvät hänen taustansa sekä vaihtelevan omakuvansa kautta. Teksteissä korostuvat erityisesti neutraalit ja negatiiviset stereotypiat, joita käytetään yhteiskuntakritiikkiin. Kirjailin tyylille on kuitenkin ominaista, että kritiikkiä pehmennetään ironisella etäännyttämisellä. Stereotypiat toimivat Kaminerin huumorissa tehostekeinona: hän toisaalta vahvistaa niitä, mutta toisaalta pyrkii satunnaisesti kääntämään sterotyyppiset odotukset ympäri ja tuomaan siten kertomuksiinsa humoristista yllättävyyttä. Saksalaisista piirretään teksteissä moniulotteinen kuva. Heidät todetaan toisaalta yhtenäisyyttä, järjestystä ja mukavuutta arvostavaksi uteliaaksi kansaksi, mutta toisaalta myös pelokkaiksi ja muukalaisvihamielisiksi. Kaminer näkee lisäksi saksalaiset eräänlaisena kulttuuristereotypisena antiteesinä kaoottisille, mutta intohimoisille venäläisille. Teksteissä oli havaittavissa merkittäviä maantieteeseen pohjautuvia, Saksan sisäisiä kulttuuristereotypisia jaotteluja erityisesti pohjoisen ja etelän sekä lännen ja idän välillä.
  • Garcés Morales, Carolina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Este trabajo hace un recuento de los métodos que se han utilizado a lo largo de la historia en la enseñanza de lenguas para extraer de ellos los aportes más beneficiosos en el aula de L2. Basándose en estas formas de enseñanza, combinada con el enfoque comunicativo, se realiza una propuesta didáctica ecléctica con minicuentos para estudiantes de español con niveles de lengua A2 y B1, ya que notamos que, para estos grados de competencia de la lengua, normalmente la literatura no es un recurso utilizado. Esta percepción se confirmó a través de la revisión de 22 libros de texto para la enseñanza del español, en la que se encontró que solo uno de los libros realizó explotación didáctica de material literario. Esta propuesta gira en torno a material auténtico y literario, por lo tanto, nos enfrentamos al doble reto de utilizar textos originales, sin ningún tipo de adaptación, que no fueron escritos para la enseñanza de la lengua, y que además tiene fines estéticos y de goce literario. Además, se estudió el minicuento como género literario y sus aplicaciones didácticas en clase de lengua extranjera. Los objetivos principales de este proyecto son: mejorar las cuatro competencias lingüísticas de los estudiantes (comprensión y expresión oral, lectura y escritura), haciendo énfasis en la expresión oral; acercar a los alumnos a la literatura; y formentar su interés por la producción literaria de países hispanos. A partir de las propuestas prácticas encontradas en otros TFM, se crearon baterías de ejercicios para una selección de seis minicuentos, y se llevaron al aula, con el fin de probar si, en la vida práctica, las dinámicas funcionaban o no. Este experimento sirvió para hacer ajustes como ampliar o modificar algunos tipos de actividades e, incluso, proporcionó herramientas para afinar la selección de los relatos a grupos reales de estudiantes. Seguidamente, hicimos una propuesta didáctica sobre 27 minicuentos, clasificados según el nivel de competencia lingüística al que va dirigido cada relato, es decir, A2 y B1. Los textos elegidos son de autores hispanos de 9 nacionalidades diferentes, y se organizaron en 22 secuencias didácticas (11 para nivel A2, 10 para nivel B1 y una secuencia con versiones para cada nivel) que incluyen ejercicios de prelectura, lectura y postlectura. El presente material fue diseñado para que los profesores de los institutos populares puedan amenizar sus clases, dirigidas a adultos, con actividades complementarias de corta duración, susceptibles de ser incorporadas a una hora de clase, independientemente del manual de español que se utilice.
  • Jääskeläinen, Annamari (Helsingfors universitet, 2016)
    Kirjallisuusfilmatisoinnit ovat suhteellisen uusi tutkimusalue. Alalla tehty vähäinen tutkimus on osoittanut, että kirjallisuusfilmatisointeja ei ole tähän asti pidetty itsenäisinä teoksina, vaan pikemminkin hieman väheksyttyinä yritelminä toistaa kirjallisia alkuteoksiaan. Suuri osa nykyfilmeistä kuitenkin perustuu kirjalliseen alkuteokseen, ja siksi aihe kaipaa lisätutkimusta. Tässä tutkielmassa paneudutaan saksankielisen kirjallisuusfilmatisoinnin tutkimukseen. Tutkielmassa pyritään analysoimaan, miten tutkimusmateriaalina olleen kirjallisen alkuteoksen kerrontatekniikat on siirretty elokuvakerronnan muotoon, miten tämä on onnistunut sekä miten teokset mahdollisesti eroavat toisistaan ja miksi. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, voisiko kirjallisuusfilmatisointi vihdoin saada tunnustusta itsenäisenä teoksena. Tutkimusmateriaalina käytettiin Claudia Schreiberin saksankielistä romaania Emmas Glück (2003) sekä samannimistä Sven Taddickenin ohjaamaa elokuvaa vuodelta 2006. Tutkimuksessa käytettiin hermeneuttista aineistontulkintamenetelmää, sisällönanalyysiä sekä joiltakin osin vertailua. Materiaalista valittiin tutkittava aines ja työstettiin edellisten tulkintojen perusteella aina uusia tulkintoja. Kumpikin teos käytiin läpi lukuisia kertoja. Kirjallisen alkuteoksen tutkittaville parametreille pyrittiin löytämään vastaavuuksia elokuvassa. Elokuvan ohjaaja oli luonut teoksestaan alkuperäisteokselle suhteellisen uskollisen elo-kuvasovituksen. Elokuva kuitenkin eroaa tietyiltä osin alkuperäisteoksestaan (esim. elo-kuvan loppu), mikä muuttaa oleellisesti tarinan tunnelmaa ja tekee elokuvasta harmonisemman kokonaisuuden kuin alkuperäisteoksensa, jonka tyyli poikkeaa lopussa liikaa alkuperäisideasta. Kun elokuvan genre pysyy loppuun asti draamana, voi kirjallisen alku-teoksen loppuosaa kutsua pikemminkin viihteeksi. Tässä tutkimuksessa analysoidun kirjallisuusfilmatisoinnin perusteella on aiheellista todeta, että kirjallisuusfilmatisointi voi myös olla itsenäinen ja toimiva kokonaisuus sekä myös sellaisena tunnustettu teoksensa.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (9)
  • Koskela, Lasse (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (8)
  • Louko, Eeva Elina (2007)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää vastaanotto- ja fanitutkimuksen avulla, miksi nuoret 18-30 -vuotiaat aikuiset lukevat J. K. Rowlingin kirjoittamaa Harry Potter -kirjasarjaa ja mitä se heille merkitsee. Tutkimuksessa selvitetään myös nuorten aikuisten mahdollista Harry Potter -faniutta, ja sitä, miten he sitä kuvailisivat. Tutkimusmenetelmänä on väljä laadullinnen sisällönanalyysi ja teemoittelu. Aineisto koostuu kymmenen nuoren aikuisen teemahaastatteluista. Analyysi on aineistolähtöinen. Tutkielma rakentuu vastaanotto- ja fanitutkimuksen ympärille. Työssä vastaanotosta puhuttaessa painotetaan elämystä ja tunnepohjaista sitoutumista. Työssä painotetaan vastaanottajien aktiivista ja tulkitsevaa otetta tekstiin. Fanius käsitetään työssä puolestaan positiiviseksi voimavaraksi, ei patologiseksi tai hallitsemattomaksi tilaksi. Kumpikin tutkimusala korostaa aktiivista, itsenäiseen tulkintaan kykenevää tekstin tulkitsijaa. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset liittyvät elämyksen käsitteeseen. Nuoret aikuiset lukevat Harry Pottereita kokonaisvaltaisen elämyksen saavuttamiseksi, joka koostuu monesta eri osatekijästä. Toinen tärkeä tulos oli hillityn faniuden kokemus. Fanius koetaan positiiviseksi voimavaraksi, jos se ei riistäydy käsistä. Faniuden arvottamiseen kietoutui niin yhteiskunnan mielipiteet kuin myös henkilökohtaisemmatkin suhteet. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa ovat Maaria Lingon väitöskirja Aitojen elämysten kaipuu (1998), Kaarina Nikusen väitöskirja Faniuden aika. Kolme tapausta televisio-ohjelmien faniudesta vuosituhannen taitteen Suomessa (2005), Giselle Anatolin kokoama Reading Harry Potter. Critical Essays (2003) ja Lana Whitedin toimittama The Ivory Tower and Harry Potter. Perspectives on a Literary Phenomenon (2004).
  • Kauritsalo, Petri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa analysoin Never Alone -videopeliä ja millä tavoin se on adaptaatio Robert Nasruk Clevelandin perinteisesti suullisesti kerrotusta alaskalaisesta Inupiaq-alkuperäiskansan tarinasta Kunuuksaayuka. Tutkielman keskeisiä teemoja ovat Alaskan Inupiaq-alkuperäiskansan kulttuuriset vaikutteet videopelin henkilöhahmoihin ja keskeisiin teemoihin. Analysoin jokaista videopelin kolmeatoista lukua, sekä vertaan niitä alkuperäisen teoksen rakenteeseen ja sisältöön. Tutkimalla Inupiaq-kansan kulttuuria ja historiaa tarkoituksenani on selvittää, miten ne esitetään sekä videopelissä että alkuperäisessä tarinassa. Analyysini kohteena on videopelin kolmetoista lukua, joista jokaisessa esitetään Inupiaq-kansalle tärkeitä teemoja ja kulttuurisia arvoja. Analysoin myös, kuinka uskollinen videopelin tarina ja tapahtumat ovat alkuperäiseen tarinaan verrattuna tutkimalla mitä adaptaatioprosessissa on otettu huomioon, kun tarina on käännetty suullisen kerronnan muodosta interaktiivisen videopelin muotoon. Vertailen miten tarinan sisältöä on muutettu tarkastelemalla onko tarinallisia elementtejä muutettu, lisätty tai poistettu. Tutkielman keskeisin teoreettinen viitekehys on Robert M. Nelsonin teoria homologiasta kirjalisuudessa, jonka mukaan useat teokset voivat olla peräisin samasta lähteestä ja pitää sisällään saman perusrakenteen. Tarinasta Kunuuksaayuka on olemassa monta erilaista versiota, joista jokainen on omalla tavallaan erilainen kertojasta riippuen, mutta kaikissa tarinoissa on hahmotettavissa sama perusrakenne. Tämä tutkielma analysoi Clevelandin Kunuuksaayukan ja videopeli Never Alonen välillä olevaa homologiaa kirjallisuuden näkökulmasta. Tutkin jokaista videopelin lukua tapahtumajärjestyksessä, videopelin juonen tapahtumien kulun mukaisesti. Kiinnitän huomiota videopelin pelimekaniikkoihin ja siihen, miten tietyt pelimekaniikat heijastavat Inupiaq-kansan arvoja. Analysoin tapahtumien kulun mukaisesti videopelin yhteyttä alkuperäiseen teokseen, joka on Inupiaq-kansan jäsenen, Robert Nasruk Clevelandin, versio tarinasta Kunuuksaayuka, joka on hyvin tunnettu tarina Inupiaq-kansan keskuudessa. Inupiaq-kansan piirissä suullinen tarinankerronta on merkittävä osa heidän kulttuuriaan ja identiteettiään, ja tarinat pitävät sisällään huomattavan määrän kulttuuriperimää ja tietoa, jota välitetään uusille sukupolville tarinankerronnan kautta. Analysoin tutkimuksessani myös Cultural Insight -dokumenttivideoita, jotka ovat pelin sisällä olevia lyhyitä dokumenttivideotiedostoja, jotka kertovat Inupiaq-kansan tavoista, kulttuurista, uskomuksista ja arvoista. Videoilla Inupiaq kansan jäsenet keskustelevat arvoistaan ja kulttuuristaan aina senhetkisen teeman viitekehyksessä. Cultural Insights -videoita on yhteensä kaksikymmentäneljä ja niitä voi katsoa joko pelin aloitusvalikoista tai videopeliä pelatessa. Videot ovat aluksi lukittuja - kahta ensimmäistä lukuunottamatta - mutta vapautuvat katsottaviksi, kun pelaaja etenee pelissä tiettyyn kohtaan. Analysoin miten videot täydentävät ja puhuttelevat videopelin osien teemoja sekä miten ne antavat pelaajalle tietoa Inupiaq-kansan kulttuurista. Tarkastelen lopuksi millaisen vastaanoton Never Alone -videopeli on saanut sekä kansainvälisesti että Inupiaq-kansan keskuudessa, koska yksi pelikehittäjien tavoitteista on ollut välittää Inupiaq-kansan kulttuurista perimätietoa videopelin kautta.
  • Pohjanpää, Lassi (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (9)
  • Starck, Tii (Helsingin yliopisto, 2020)
    Hans Jakob Christoffel von Grimmelshausenin (noin 1622–1676) romaanissa Seikkailukas Simplicissimus (Der Abentheuerliche Simplicissimus Teutsch, 1668) käsitellään päähenkilön ja samalla teoksen kertojan Simpliciuksen merkillisiä seikkailuja, sankarillisia ja vähemmän sankarillisia tekoja sekä filosofisia pohdintoja kolmikymmenvuotisen sodan aikoihin. Simplicissimuksen juoni on niin polveileva, tyyli niin vaihtelevaa ja sisältö niin monimuotoista, että teosta on helppo pitää sekavana, tyylittömänä ja muodottomana – varsinkin, kun se sisältää useita vaihtoehtoisia lopetuksia. Teos on kuitenkin myös mielenkiintoinen sekoitus realismia ja fantasiaa, pikareski- ja kehitysromaania sekä moralisointia ja groteskia. Simplicissimuksen monimuotoisuutta on usein pidetty oireena barokin ajalle tyypillisestä asioiden suhteettomasta ja kohtuuttomasta paisuttelusta. Sen monimuotoisuus on näin tulkittu muodottomuudeksi. Tutkijat ovatkin yleensä pyrkineet monologisoimaan teoksen, palauttamaan sen johonkin yhteen ideologiseen traditioon tai kirjalliseen genreen. Esimerkiksi kirjallisuudentutkija Rafael Koskimiehen mukaan romaanin fantastisten kuvausten arvo on varsin vähäinen verrattuna sen kestävimpään avuun eli realistiseen ajankuvaukseen. Fantastiset kohtaukset kuten matka maan keskipisteeseen ovat kuitenkin oleellinen osa Simplicissimusta mikäli sitä tarkastellaan osin karnevalistisen kirjallisuuden genreen kuuluvana. Tutkielmani johdantoa seuraavassa luvussa käsittelen Simplicissimuksen moraalisatiirisia ominaisuuksia, minkä jälkeen keskityn teoksen karnevalistisuuteen sekä siihen, kuinka nämä kaksi lajityyppiä sekoittuvat toisiinsa muun muassa kirkon ja uskonnon sekä naamioiden teemoissa. Tarkastelen myös Francis Godwinin fantastisia piirteitä sisältävää teosta The Man in the Moone (1638) erityisesti ajan tieteellisen ajattelun valossa. Godwinin teoksen rinnastaminen Simplicissimukseen on kiintoisaa, sillä molemmat sisältävät muun muassa (osin fantastisia) matkakuvauksia ja utooppisia piirteitä. Moonessa päädytään aina Kuuhun asti. Vaikka satiiriseen ja karnevalistiseen kirjallisuuteen kuuluu monia samankaltaisia piirteitä, ne myös poikkeavat toisistaan perustavanlaatuisesti. Erityisesti kyseinen seikka tulee ilmi, kun verrataan moraalisatiiria ja karnevalistista teosta. Tutkielmassani esitetyt teoreettiset näkemykset perustuvat pääosin Mihail Bahtinin tutkimukseen karnevaalista ja karnevalistisesta kirjallisuudesta (ks. François Rabelais – keskiajan ja renessanssin nauru) sekä satiirin osalta Dustin Griffinin teokseen Satire. A Critical Reintroduction. Moraalisatiiri pyrkii esittämään lukijalle jonkin moraalisen tai eettisen näkökannan. Karnevalistisessa kirjallisuudessa tällaisia abstrakteja ajatuksia ei sen sijaan tuoda esille vaan esimerkiksi siinä esitetty pilkka on iloluontoisen ambivalenttia, konkreettista ja materiaalis-ruumiillista ilman sen syvempää tarkoitusta tai moralisointia. Hyvin harvat kaunokirjalliset teokset ovat kokonaan tai pelkästään karnevalistisia vaan ne kuuluvat usein samalla myös johonkin muuhun genreen. Useimmiten, niin kuin Simplicissimuksessakin, karnevalistisuus ilmenee tiettyinä teemoina ja aiheina kuten groteskeina kuvauksina, rivouksina ja solvauksina, nurinkurisuutena ja ambivalenssina. Simplicissimusta voidaan tutkia myös menippolaisena satiirina eli menippeiana, jossa yhdistyvät satiiriset keinot ja karnevalistinen sisältö. Menippeian traditiossa moraalikriittisen sanoman osuus on pieni eikä mikään maailmankuva nouse hallitsevaan asemaan. Bahtinin mukaan menippolainen satiiri on yksi karnevalistisen kirjallisuuden merkittävimmistä alalajeista. Tulkintani mukaan sen enempää moraalisatiirinen, karnevalistinen kuin menippolainenkaan tendenssi ei ole Simplicissimuksessa hallitseva, vaan nämä kaikki ovat teoksen tulkinnassa ja taustoittamisessa tärkeitä. Tarkastelen tutkielmassani nimenomaan romaanin ”monigenreistä” eli useisiin eri lajityyppeihin kuuluvaa luonnetta, joka ilmenee sen kirjallisten keinojen ja aatemaailman runsautena, jopa ajoittaisena ristiriitaisuutena.
  • Tiusanen, Esa Timo Kristian (Helsingfors universitet, 2015)
    Pro gradu -tutkielmani tarkoitus on selvittää Kuubaan matkanneiden yhdysvaltalaisten käsityksiä Kuubasta alueena, prosessia jolla he rakensivat Kuubasta sosiaalisen konstruktion sekä tässä tehtävässä käytettyjä keinoja. Tutkimus on rajattu vuosiin 1895-1900, jolloin Kuubassa käyty itsenäistymissota kirvoitti Yhdysvalloissa yhteiskunnallisen keskustelun mahdollisuudesta sotilaalliseen interventioon alueella. Tarkastelen lähdeaineistoa Staglin, Pinneyn, Urryn, Prattin sekä Saidin matkustamiseen ja kulttuurien kohtaamiseen liittyvien teorioiden pohjalta. Tutkimusaineistona käytän Esther Allenin väitöskirjassaan laatiman bibliografian pohjalta keräämiäni matkakertomuksia Kuubaan tarkasteluajankohtana. Yli kahdestakymmenestä teoksesta rajasin tarkastelun ulkopuolelle vuonna 1898 alueelle tehdyt sotilasmatkat. Neljäntoista matkakertomuksen perusjoukosta käsittelen tarkemman huomion kohteena edustavana otoksena pitämääni viittä matkakertomusta. Tutkituista asiakirjoista havaitaan, että matkojen motivaationa oli ennen kaikkea tuottaa tietoa yhdysvaltalaisille lukijoille, jotta heillä olisi edellytykset tehdä päätös siitä, tulisiko Yhdysvaltojen ottaa osaa alueen konfliktiin sotilaallisesti. Tämän motivaation huomataan keskittyvän ennen kaikkea luontoon, ilmastoon, rotuun, heikon hallinnon hidastamaan taloudelliseen kehitykseen sekä alueella tapahtuvaan siviileihin kohdistuvaan väkivaltaan. Myös kutsumuskohtalon nähdään linkittyvän merkittävästi matkaajien muodostamaan kuvaan Kuuban merkityksestä suhteessa Yhdysvaltoihin. Tutkimuksessa havaitaan myös, että matkaajien kertomukset muodostavat tyylilajeja, jotka käsittelevät alueelle tekemiään matkoja tunnistettavilla tavoilla. Yhden tyylilajin muodostavat matkakertomukset, jotka pyrkivät objektiivisen tiedon ulkoisesti neutraaliin esittämistapaan. Toisen muodostavat matkakertomukset, jotka pyrkivät muodostamaan persoonallisen narratiivin välittämänsä tiedon yhteen nivomiseksi. Tutkimuksessa huomataan, että tyylilajit nivoutuvat yhteen pitkälti aiemman teoriakirjallisuuden esittämällä tavoilla.
  • Johdanto 
    Alén-Savikko, Anette; Nyqvist, Sanna (Helsingin yliopisto, 2020)
  • Wilen, Raine (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (1)
  • Rahikainen, Esko (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (5)
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (1)
  • Seuri, Salla (Helsingfors universitet, 2015)
    Introduction. Although e-­learning is a widely discussed and studied topic both in Finland and internationally, the use of e-­learning materials in Finnish and literature has not been researched before. The objective of this study was to gather information about teachers experiences of using e-­learning materials in teaching Finnish in lower secondary school. The research questions were: 1) What e-­learning materials do teachers of Finnish and literature use? 2) What are the characteristics of good quality material and what problems appear in using e-­learning materials? Methodology. An online survey was used to map teachers experiences and opinions, and a total of 71 recipients took the survey in February 2015. Quantitative analysis was employed to organise the respondents into groups according to their use of e-­learning materials, and subsequently qualitative analysis of the respondents answers to the open‑ended questions was used to shed light on the initial results. Previous research on the evaluation of e‑learning material was harnessed when formulating the survey and analysing the results. Results and conclusions. The study clearly shows that there is a great need for e-­learning materials of both better quality and a greater variety. The majority of the respondents viewed the possibilities of e-­learning materials positively, but presently they found the variety of the material inadequate. Furthermore, some of the respondents viewed their own capabilities in the use of ICT lacking, and they were more likely than others to either not use e‑learning material or limit their use mainly to the material provided with the textbook they were using. This highlights the need for developing materials that address both the needs of teachers just learning to use ICT and those advanced in using it. Besides, the majority of the material used by all the respondents to the survey comprised of mechanical exercises, and therefore there is a need to develop a wider variety of materials. The searchability and accessibility of material should be solved; many teachers believed quality material does exist, but is not easily found with search engines. Lastly, the study of the use of e-­learning materials and ICT in general in teaching Finnish and literature should be continued, and the best practices of its application in the classroom should be mapped.