Browsing by Subject "kirjoitettu vuorovaikutus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Rostén-Jokinen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Kelan vuorovaikutusta lapsiperheiden etuuksiin keskittyvällä keskustelupalstalla. Tutkimuskohteena on Kelan sosiaalisen median hahmon, Kela-Kertun, vastaukset Kelan asiakkaiden esittämiin kysymyksiin. Tutkimuksessa selvitetään, millainen vuorovaikutus luo edellytyksiä onnistuneelle neuvonnalle, jota sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla kirjoittamalla palvelemisella tavoitellaan. Tutkimuskysymyksiin vastataan tarkastelemalla Kela-Kertun vastauksia asiakkaiden kysymyksiin yhteensä 60 keskusteluketjussa, jotka on poimittu Kysy Kelasta -keskustelupalstalta niin, että ketjujen poimintahetkellä viimeiset vuorot sijoittuvat ajanjaksolle 13.12.2017–28.2.2018. Työn teoriatausta on lingvistisessä tekstintutkimuksessa ja kirjoitetun vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Tutkimus kytkeytyy myös virkakielen ja institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Tutkimuskysymyksiä lähestytään temaattisen rakenteen sekä teeman ja reeman tarkastelun kautta. Tematiikkaa tarkastellaan niin teemoiksi asettuvien elementtien, teemankulun kuin teemojen tunnistettavuudenkin kautta. Työssä luodaan myös katsaus pää- ja sivulauseen välille hahmottuvaan tematiikkaan. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi kirjoittajan ja lukijan välistä vuorovaikutusta asiantuntijan ja maallikon tietokehysten eroavaisuuksien kautta. Tutkimuksessa osoitetaan, että vastausvuoron tematiikka vaikuttaa vuorovaikutuksen onnistumiseen. Vuorovaikutusta tukevat teemat, jotka viittaavat kysymysvuoroon tai kysymyksen esittäjään, sillä ne luovat tekstiin asiakaslähtöisen näkökulman. Kelan toimintaa kuvaavat teemat taas saavat rinnalleen reemoja, jotka kertovat Kelan toiminnasta ja joiden toiminnassa asiakas on usein ilmipanematon. Tekstien neuvontafunktion näkökulmasta asiakasnäkökulma on hyödyllinen. Tutkimuksessa näytetään myös, miten niin sanotulla lauseyhdistelmätasolla temaattiseksi asettuvat adverbiaalilauseet toimivat niin puheenaiheen kuin tuttuudenkin näkökulmasta teema–reema-jaon välisen logiikan mukaisesti. Teemankulun näkökulmasta tutkimuksessa osoitetaan, miten erityisesti kysymysvuorosta kumpuavat teemankulut tukevat vuorovaikutusta ja kysymyksen ja vastauksen välistä suhdetta, jonka ansiosta Kela-Kertun vastaukset tulevat lukijalle hyväksyttäviksi. Tutkimus näyttää, miten asiakaslähtöinenkään teema, jonka teemankulku on osoitettavissa tekstistä, ei ole aina lukijalleen tunnistettava, vaikka Kela-Kerttu on tekstissään tarkoittanut sen tunnistettavaksi. Tällaiset tapaukset liittyvät usein kysymyksiin, joissa on jotakin ongelmallista (esimerkiksi virheellisesti käytetty termi tai väärinkäsitys). Olen tutkimuksessani osoittanut, että Kela-Kertun tarve muokata teemaentiteetti lukijalle tunnistamattomaksi motivoituu sen institutionaalisesta roolista: Kela-Kerttu pyrkii vastauksissaan samaan aikaan sekä täsmällisyyteen, yleistettävyyteen sekä yksitulkintaisuuteen, joten sillä on tarve korjata kysymysvuoron virheet ja varmistaa, ettei vastaus ole monitulkintainen, vaikka kysymys sellainen onkin. Tätä tukee analyysin tietokehyksiä käsittelevät havainnot. Tutkimuksen keskeinen tutkimustulos on se, että Kela-Kertun omista motiiveista lähtevä pyrkimys muokata vastausta itselleen ongelmattomaksi luo vuorovaikutusta, jossa teksti etäännyttää lukijaa ja jossa kysymys ja vastaus eivät ”keskustele” keskenään. Tutkimuksessa tämän on osoitettu olevan riski onnistuneelle neuvonnalle ja vuorovaikutuksella. Tutkimustulosten perusteella tutkimuksessa ehdotetaan, että kirjoittamalla tapahtuvan neuvonnan onnistumista voitaisiin tukea sillä, että vastaus kirjoitettaisiin eksplikoimaan kysymysvuoron ongelmalliset kohdat ja ne korjaukset, jotka vastaukseen tehdään. Näin kysymyksen ja vastauksen välille syntyy keskusteleva suhde, josta käsin vastausvuoro tulee todennäköisemmin ymmärrettäväksi maallikkolukijalle.
  • Kivistö, Anna-Reetta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan puhujaviitteisten Itse olen -alkuisten virkkeiden tehtäviä keskustelupalstavuorovaikutuksessa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, miten Itse olen -alkuisten virkkeiden tehtävät keskustelupalstavuorovaikutuksessa eroavat Minä olen -alkuisten virkkeiden tehtävistä, ja ovatko niiden tehtävät muuttuneet vuodesta 2001 vuoteen 2017. Tutkimuksessa on käytetty aineistona Korp-korpuksesta kerättyä Suomi24-keskustelupalstan aineistoa vuosilta 2001 ja 2017. Aineisto on kooltaan 100 esiintymää eli 50 kappaletta Itse olen -alkuisia virkkeitä ja 50 kappaletta Minä olen -alkuisia virkkeitä. Puolet aineistosta on vuodelta 2001 ja puolet vuodelta 2017. Esiintymät on valittu satunnaisotannalla. Tutkielma sijoittuu keskustelunanalyysin ja siinä tarkemmin vuorovaikutuslingvistiikan kenttään. Tutkielma edustaa myös kirjoitetun ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tutkimusta. Aineiston analyysissä on hyödynnetty keskustelunanalyyttistä menetelmää. Tutkielman tulokset paljastavat, että virkkeenalkuinen itse-sana luo kontrastia aiempien keskustelijoiden ja kirjoittajan kommenttien välille. Se luo myös poleemisuutta, erilinjaisuutta ja vastakkainasettelua aiempaan keskusteluun nähden ja kääntää puheenaiheen muista keskustelijoista kirjoittajaan. Itse olen -alkuisilla virkkeillä tuodaan keskusteluun monesti jokin uusia asia, jota aiemmassa keskustelussa ei ole vielä tullut esille. Virkkeenalkuinen minä-sana ei luo samanlaista kontrastia muiden ja kirjoittajan kommentin välille kuin itse-sana, vaikka sekin voi luoda korosteisen sävyn. Minä olen -alkuiset virkkeet osoittavat aineistossa samanlinjaisuutta ja samaistumista, toisin kuin Itse olen -alkuiset virkkeet. Itse olen -alkuisten virkkeiden tehtävät ovat pysyneet samana vuodesta 2001 vuoteen 2017.