Browsing by Subject "kirkot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Vuorensola-Barnes, Saara (2005)
    Tutkielma käsittelee Nicaraguan katolisen kirkon valta-asemaa ja sen diskursiivisia vallankäytön menetelmiä. Teoreettisena viitekehyksenä aiheen tarkastelussa käytettään Antonio Gramscin hegemonia-teoriaa. Aineiston analyysi on tehty diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on tehdä näkyviksi ne vallankäytön muodot ja oletukset joihin kirkko perustaa valtansa. Lähtökohtana käytetään teesiä, jonka mukaan Nicaraguan katolisen kirkon maailmankatsomus on providensialistinen eli se tarkastelee maailmaa Jumalan muokkaamana prosessina. Nicaraguan poliittisen järjestelmän ongelmien nähdään olevan osittain peräisin katolisen kirkon maailmankatsomuksesta ja niistä tavoista joilla se välittyy yhteiskuntaan. Tässä työssä tarkastelun kohteena ovat keinot, joiden avulla katolinen kirkko diskursseissaan uusintaan providensialistista maailmankatsomusta Nicaraguassa. Kiinnostuksen kohteena tässä työssä on perinteisesti kansalaisyhteiskunnan toimijaksi määritelty katolinen kirkko. Gramscin hegemoniateoriaan perustuva teoreettinen viitekehys lähtee siitä, että poliittisissa prosesseissa on kyse eri toimijoiden valtakamppailusta, joka saa paikkansa kansalaisyhteiskunnassa. Vaikka vallankäytön menetelmiä on monia, on ideologinen vallankäyttö yksi keskeisimmistä ja vaikuttavimmista toimintamuodoista. Ideologisen vallan perustana on arkiajattelun avulla tehtävät päätelmät, jotka ovat peräisin maailmankatsomuksesta. Diskurssianalyysin avulla tarkastellaan kielen prosesseissa eli diskursseissa ilmeneviä ideologisen vallankäytön muotoja, joiden perusta on maailmankatsomuksessa. Tutkielman aineisto koostuu Nicaraguan katolisen kirkon seitsemästä tiedoksiannosta, jotka piispainkokous tuotti vuoden 2004 aikana. Gramscin hegemoniateoria liittyy yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kriittiseen koulukuntaan. Kriittisen teorian tutkimukselle osoittama emansipatorinen tavoite on ohjannut myös tätä työtä. Emansipatorisena tavoitteena on ollut osoittaa, kuinka katolinen kirkko on edelleen merkittävä poliittinen vaikuttaja Nicaraguassa juuri sen käyttämän ideologisen vallan kautta, vaikka katolisen kirkon vaikutuksen sanotaan vähentyneen läpi Latinalaisen Amerikan mantereen. Vaikka kirkon aktiivinen poliittinen osallistuminen on saattanut vähentyä, sen vaikutus näkyy edelleen yhteiskunnassa. Maailmankatsomuksen merkitys on valtaisa jos lähdettäisiin tarkastelemaan sosiaalipoliittisten toimenpiteiden vaikutusta yhdessä Latinalaisen Amerikan köyhimmässä maassa. Maailmankatsomuksen vaikutukset yhteiskunnassa eivät kuitenkaan rajoitu vain sosiaalipoliittisiin toimenpiteisiin vaan koko poliittiseen järjestelmään ja sen toimivuuteen. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät kirkon käyttämiin diskursiivisiin ideologisen vallankäytön keinoihin, joiden avulla kirkko uusintaa maailmankatsomustaan nicaragualaisessa yhteiskunnassa. Merkittävimmät keinot liittyvät kirkon tuottamiin subjektipositioihin jotka määrittävät ihmisten asemaa ja käyttäytymistä yhteiskunnassa sekä tilannekontekstien tulkintaan. Kirkon valta-asemaa vahvistavat subjektipositiot liittyvät sukupuolten eriarvoisuuteen, yhteiskunnalliseen asemaan ja kirkon institutionaalisen aseman vahvistamiseen. Tilannekontekstien yhteiskunnalliset ongelmat kirkko tulkitsee jumalallista perää oleviksi ja uskon puutteesta johtuviksi asettaen kirkon jäsenet asemaan, jossa heidän tulee jatkuvasti pyrkiä syventämään uskoaan.
  • Saarinen, Risto (Kirjapaja, 2005)
  • Alakopsa, Irene (Helsingin yliopisto, 2017)
    Koetan tutkielmassani selvittää, millaista tietoa naisten käytössä olleista arkkitehtonisista tiloista voidaan saada tutkimalla varhaisbysanttilaisia kirjallisia lähteitä ja rakennettua ympäristöä Itä-Rooman imperiumin pääkaupungissa Konstantinopolissa. Keskityn erityisesti keisari Justinianuksen hallituskaudella (527–565) käytettyihin rakennuksiin, mutta käsittelen myös muita ajanjaksoja ja rakennuksia jotka kertovat naisten liikkumista arkkitehtonisessa tilassa kotona ja sen ulkopuolella. Olen valinnut käännösanalyysin kohteeksi historioitsija Prokopios Kesarealaisen teoksissa esiintyviä viittauksia näihin naisten käytössä olleisiin tiloihin, joista käytetään aikalaislähteissä nimitystä γυναικωνῖτις. Sanalla viitataan bysanttilaisessa kirjallisuudessa yleensä joko asuinrakennuksessa sijainneisiin naisten käyttämiin tiloihin tai naisille tarkoitettua osaan kirkkorakennuksesta. Prokopioksen teoksissa γυναικωνῖτις -tilaan viitataan useimmiten kirjailijan kuvatessa keisarinna Theodoran käyttäytymistä Konstantinopolin Suuressa palatsissa. Näissä kuvauksissa keisarinna vastaanottaa kotonaan vieraita, järjestää näytäntöjä ja kuulustelee poliittisia vastustajiaan. Γυναικωνῖτις näyttäytyy näissä kuvauksissa aktiivisen toiminnan keskuksena, joka on keisarinnan omaa valtakuntaa. Prokopios käyttää sanaa γυναικωνῖτις myös kuvatessaan Hagia Sofian kirkon naisille tarkoitettuja osia. Keisarinnalle oli oma aitio kirkon toisessa kerroksessa, josta käsin hän seurasi liturgiaa hoviväkensä kanssa. Hoviin kuulumattomat naiset seurasivat liturgiaa kirkon alemmassa kerroksessa. Yksittäisen miespuolisen kirjailijan teoksessa esiintyviä mainintoja ei voida pitää todellisena kuvauksena keisarillisista γυναικωνῖτις -tiloista, mutta ne kertovat kirjailijan ja hänen teostensa kohdeyleisön eli varakkaan yläluokan olettamuksista siitä, millaista kuninkaallisten naisten elämä oli. Naisten käytössä olleiden tilojen tutkiminen bysanttilaisella ajalla vaatii huolellista kirjallisiin lähteisiin tutustumista, koska varsinkin uskonnollista materiaalia on paljon. Kirjallisten lähteiden lisäksi arkkitehtuurin ja ortodoksisen perinteen tutkimuksella sekä moderneilla kaupunkiarkeologisilla tutkimusmetodeilla voidaan saada lisätietoa naisten käytössä olleista tiloista varhaisbysanttilaisella ajalla.
  • Koskelainen, Laura (2009)
    Tämän työn aiheena on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja DDR:n evankelisten kirkkojen väliset suhteet vuosina 1969-1983. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, heijastuivatko Suomen ja DDR:n ulkopoliittiset suhteet Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja DDR:n evankelisten kirkkojen välisiin suhteisiin. Työssä kuvataan Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylätason toimintaa, jota hoidettiin sekä Kirkon ulkoasiaintoimikunnan että Kirkon yhteiskunnallisen toimikunnan kautta. Myös piispojen vierailuita sekä kirkkopäivämatkoja on tarkkailtu. Sen sijaan hiippakunta- ja seurakuntatason yhteydet jäävät tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Lähdeaineistona tässä työssä on käytetty eräiden piispojen arkistoja ja molempien kirkkojen ylätason kansainvälisiä suhteita hoitaneiden keskusten materiaalia, joka koostuu pääasiassa matkaraporteista. Kirkollisista sanomalehdistä päälähteenä on käytetty Kotimaata. Tutkimus alkaa vuodesta 1969, jolloin perustettiin DDR:n oma evankelisten kirkkojen liitto, Bund der Evangelischen Kirchen in der DDR (BEK). Sitä ennen DDR:ssä sijainneet maakirkot olivat kuuluneet yhteiseen kirkkoliitton Saksan liittotasavallan kirkkojen kanssa. Kun BEK perustettiin vuonna 1969, suomalaiset eivät aluksi tienneet, mitä muutos tarkoitti. Vähitellen suomalaiset tutustuivat uuteen tilanteeseen DDR:ssä vieraillessaan. Pohjoismais-saksalainen kirkkokonventti sekä yksittäiset piispojen vierailut olivat 1970-luvulla pääasiallisia suhteiden ylläpitotapoja DDR:n kirkkoihin. Näiden rinnalle alkoi vähitellen nousta KYT:n hoitamat suhteet, jotka tiivistyivät 1972 alkaen. Ensimmäinen virallinen arkkipiispan johtama delegaatio vieraili DDR:ssä vuonna 1974, jolloin arkkipiispa Simojoki johti Suomen ekumeenisen neuvoston nimeämää delegaatiota. Etykin päätösasiakirja allekirjoitettiin vuonna 1975. Aluksi siitä keskusteltiin varsinkin suurissa kirkkoliitoissa, mutta muutaman vuoden kuluttua myös KYT:n organisoimissa kahdenvälisissä ·keskusteluissa. BEK:n vuonna 1971 antama Kirche im Sozialismus -asiakirja määritteli kirkkoliiton aseman itäsaksalaisessa yhteiskunnassa. Sen mukaan kirkko ei halunut olla sosialismia vastaan, eikä myöskään sen puolella vaan toimia sosialismissa. Tämä julistus vaikutti kirkon ja valtion suhteisiin koko DDR:n olemassaolon ajan. Suomalaiset olivat yhteyksissä niihin itäsaksalaisiin, jotka sopeutuivat sen enempää kapinoimatta maansa yhteiskunnalliseen järjestykseen. 1970-luvun loppupuolella vähitellen nousseeseen kirkolliseen oppositioon ei Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylätasolla ollut tutkittavana ajankohtana minkäänlaisia suhteita. Jos suomalaiset olisivat kiinnostuneet esimerkiksi valtiosta riippumattomasta rauhan liikkeestä, ei heitä olisi kenties päästetty lainkaan maahan. Tutkimus päättyy vuoteen 1983, jolloin molemmissa maissa vietettiin Luther-juhlia. DDR:n valtio oli ottanut Lutherin maansa tärkeäksi merkkihenkilöksi ja se kävi myös tehokasta kampanjaa uudenlaisesta Lutherista. Uusi näkemys korosti erityisesti Lutherin yhteiskunnallisia näkemyksiä. Eräät suomalaiset laajensivat Luther-kuvaansa itäsaksalaisten opettamilla sävyillä.
  • Oranen, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Helsingin Pakilan seurakunnan Paloheinän kirkon luomat merkitykset lähiyhteisölle tilanteessa, jossa kirkko homekirkkona oli jo päätetty purkaa. Esitöiden ja tutkimuskirjallisuuden perusteella tutkimusongelmaksi määrittyi, että Paloheinän kirkon luomia merki-tyksiä alueen ihmisten mielipidemuodostuksen taustatekijöinä ei tunneta. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa ja kuvailla näitä merkityksiä ja ymmärtää niiden taustalla olevat ilmiöt. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa ja etsiä selityksiä ja kausaalisuhteita eri merkitysten välillä sekä kehittää kirk-koisuuden teoreettisia malleja Pessin kirkkoisuuden kehien teoreettiseen malliin perustuen. Tavoitteena on myös tuottaa tietoa niille seurakunnille, joissa vastaava tilanne on käsillä. Grounded theory toimii tutkimuksen taustateoriana ja tutkimusta ohjaa tulkintateoriana Pessin kirkkoi-suuden kehien teoreettinen malli. Sosiologisesti tutkimus perustuu Èmile Durkheimin teoriaan sosiaalisesta. Tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen, sosiaalisen konstruktivismin tradition piiriin kuu-luva kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto muodostuu kymmenestä haastattelusta sekä haastattelun yhteydessä haastateltavien täyttämien väittämälomakkeiden tiedoista. Tutkimuksen analyysimetodina käytetään aineistolähtöistä, teorian ohjaamaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksena merkitysten yhdistäväksi luokaksi ja ydinkategoriaksi muodostuu Orasen kirkkoisuuden subliimi sosiaalinen. Subliimi-termi yhdistää kirkollisen pyhyyden ja maallisen arvokkuuden ylevyydeksi, joka yhteisöllisen arjen sosiaalisen kanssa muodostaa subliimin sosiaalisen käsitteen. Tutkimus osoittaa, että kirkkorakennus konstruoi sekä subjektiivisia että objektiivisia sosiaalisen elämään liittyviä merkityksiä, jotka voivat olla niin mentaalisia kuin sosiaaliseen toimintaan liittyviä. Kirkkojen merkityksiä tutkivassa tutkimuksessa painotus on uusi. Tutkimus vahvistaa pyhyyteen, arvoihin, arvokkuuteen ja perinteisiin sekä kirkkoarkkitehtuuriin ja arkeen liittyvät aikaisempien tutkimusten merkityskategoriat mutta ei vahvista Pessin kirkkoisuuden pyhyyttä ydinkategoriana eikä sen merkityskategorioiden kehämallia. Tutkimus paljastaa, että purku-uhan alla kirkko generoi kriittisiä merkityksiä seurakunnallisen toiminnan avoimuudesta ja luotettavuudesta sekä saa ihmiset arvioimaan omaa uskonnollista identiteettiään. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen merkitys kirkkoisuuden tutkimuksessa on ollut puutteellista. Kirkkorakennus on merkityksellinen myös muille seurakuntalaisille ja sen merkitys sosiaalisen toiminnan tilana liturgisen ohella on tärkeä. Kirkon purku-uhalla erityisenä olosuhteena ja sosiaalisen toiminnan korostumisella on välitön yhteys. Kirkkorakennus osoittautui sekä sakraalien että profaanien merkitysten edustumaksi, johon ei liitetä negatiivisia merkityksiä edes kirkkoinstituutioon kriittisesti suhtautuvien taholta.