Browsing by Subject "kirosanat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Rinne, Anne (1989)
  • Koskela, Lasse (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (5)
  • Artyukhina, Olga (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä tutkimuksessa tutkitaan suomen kirosanojen käyttöä sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen kohteena ovat kirosanat ja vakiintuneet rakenteet, joissa kirosanat esiintyvät. Tutkimuksessa tarkastellaan, mikä syntaktinen paikka kirosanoilla on lausekkeessa, ja minkä vakiintuneiden konstruktioiden osana niitä käytetään. Tutkimusaineisto koostuu 67:stä eri foorumeista poimituista esimerkeistä. Aineisto oli kerätty verkosta tietyistä internet foorumeista syyskuusta 2014 heinäkuuhun 2015. Kirosanat ovat yksi tabusanojen lajeista. Kirosanat ovat ilmaisua tehostavia, karkeana pidettäviä sanoja. Niihin kuuluu hävyttömiä, karkeita, rivoja ilmaisuja, jotka usein ilmaisevat spontaania reaktiota odottamattomaan (tavallisesti epämiellyttävään) tilanteeseen. Kielitieteessä käytetään termiä affektivisuus, jotta kuvailla ilmiön, kun puhuja osoittaa asennoitumistaan käsiteltävään asiaan tai puhekumppaniinsa. Affektivisuutta löytyy kielen kaikilla tasoilla. Kirosanat esiintyvät alkuperäisessä funktiossaan nimittäin huudahduksissa. Siinä tapauksessa kirosanan avulla pyritään ilmaista aggressiota tai muita tunteita. Kiroilu voi olla reaktiona edeltävään puheenvuoroon ja voi ilmaista reaktiota juuri kuultuun tai tietokonevälityksellisen kommunikaation tapauksessa juuri luettuun tunteita herättävään tietoon. Kirosanat voivat olla myös osia pitempää puhevuoroa ja niitä käytetään lauseenjäseninä. Kirosanat kuuluvat eri sanaluokkiin ja noudattavat niiden taivutusmuotoja. Kirosana voi esiintyä määritteenä, attribuuttina, adverbiaalina ja adverbina. Kirosanat voivat olla lauseenlisäkkeinä. Kirosana voi esiintyä puhevuoron alussa, ja tällöin se toimii interjektion tavoin ja on verrattavissa puhuttelulisäyksiin. Kirosanat voivat esiintyä lauseenlisäkkeinä myös lausuman lopussa, ja muistuttaa huomionkohdistimet hei, kato, kuule ja muut affektin ilmaukset. Kirosana voi olla osaa vakiintunutta konstruktiota. Kirosanan käyttö ei ole pakollinen kaikissa tarkastelluissa konstruktioissa. Työssä tarkastellut konstruktiot erottavat toinen toisistaan kirosanan luvulla, verbimuodolla ja verbin saamien täydennysten ja määritteiden ja lauseen adverbien määrällä.
  • Mikkonen, Maisa (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kirosanojen kääntämistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kirosanojen karkeus ja semanttinen sisältö muuttuvat käännöksissä. Tämä tehdään vertailemalla kirosanoja ja niiden piirteitä Håkan Nesserin kirjassa Fallet G (2003, 499 s.), sen suomennoksessa Tapaus G – murha menneisyydestä (2009, 495 s., kääntänyt Saara Villa) sekä englanninkielisessä käännöksessä The G File (2014, 602 s., kääntänyt Laurie Thompson). Tutkielman hypoteesi on, että kirosanojen karkeus lievenee käännöksissä, ja se perustuu Gideon Touryn lisääntyvän standardisaation lakiin (1995), jonka mukaan käännöksillä on taipumus olla yksinkertaisempia ja tyyliltään lähtötekstiä standardinmukaisempia. Kirosanojen määrittelyyn on käytetty mm. Ljungin, Anderssonin, Stroh-Wollinin sekä Lindströmin tutkimuksia. Tutkielman metodi on semanttis-pragmaattinen. Tutkielma on pääasiassa kvalitatiivinen, mutta se sisältää myös kvantitatiivisia piirteitä. Menetelmä sisältää semanttisen komponenttianalyysin tutkittavan aineiston kirosanoista sekä pragmaattisen analyysin, joka on kontekstualisoitu katsaus hieman pidempiin tekstiotteisiin, joissa kirosanoja esiintyy. Komponenttianalyysin tarkoituksena on tarkastella lähemmin, millaisia piirteitä kirosanoilla on niin alkuperäisteoksessa kuin käännöksissä sekä vertailla näitä tuloksia keskenään. Pragmaattisen analyysin tarkoitus on havainnollistaa, millaisissa asiayhteyksissä kirosanojen semanttinen sisältö tai tyylivivahde muuttuu tai säilyy. Kvantitatiivisen osuuden tarkoituksena on selvittää, missä määrin kirosanoja häviää tai lisääntyy sekä lievenee tai voimistuu käännöksissä. Analyysissä tarkastellaan tapauksia, joissa kirosanat on käännetty lievempinä kuin alkuperäisteoksissa tai jätetty kokonaan kääntämättä. Lisäksi tarkastellaan tapauksia, joissa kääntäjä on lisännyt kirosanoja käännökseen. Komponenttianalyysiä varten kirosanoille on haettu merkityskomponentteja sanakirjamääritelmien avulla. Analyysissä on 17 merkityskomponenttia, joilla kuvataan kirosanan semanttisia piirteitä, teemaa ja merkitystä sekä kolme tyylikomponenttia, jotka kuvaavat kirosanan karkeutta: lievä, keskikarkea ja karkea. Analyysissä käy ilmi, että teoksen suomennoksessa on 25 kirosanaa vähemmän ja englanninkielisessä käännöksessä 42 kirosanaa vähemmän kuin alkuperäisteoksessa, jossa on 466 kirosanaesiintymää. Tulokset osoittavat, että alkuperäisteoksen ja käännösten kirosanojen teemat ja voimakkuusasteet eroavat toisistaan. Ruotsinkielisessä materiaalissa keskikarkeita kirosanoja on 86 %, mutta esimerkiksi suomenkielisessä materiaalissa näitä on 47 %. Toisaalta käännöksissä on alkuperäisteosta enemmän karkeita kirosanoja. Lisäksi englanninkielisessä teoksessa on eniten erilaisia kirosanoja. Tutkimusta voitaisiin syventää tekemällä ensin kokonaisvaltaisempi analyysi kirosanan määritelmästä sekä yksittäisten kirosanojen sisällöistä. Karkeusasteiden, eli tyylikomponenttien antamiseen vaadittaisiin syvällisempää kirosanatutkimusta.